Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia parannettava

Posted on

THL:n tuore Kouluterveyskysely 2019 antaa huolestuttavan kuvan sijaishuollon lasten ja nuorten arjesta. Heidän hyvinvointinsa on muita heikompi, he ovat vähemmän tyytyväisiä elämäänsä ja kokevat terveydentilansa muita yleisemmin keskinkertaiseksi tai huonoksi. Kyselyn johtopäätös on selkeä: näiden lasten ja nuorten hyvinvointi kaipaa yhteiskunnalta välittömiä konkreettisia tekoja.

Lapsen tai nuoren elämä muuttuu merkittävästi, kun hänet sijoitetaan pois vanhempiensa kodista. Kodin ulkopuolelle oli sijoitettu vajaat 19 000 lasta ja nuorta viime vuonna. Erityisesti huostaanottojen ja kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut. Nämä alaikäiset ovat erittäin haavoittuvassa asemassa. Lastensuojelun tehtävänä on tarjota tukea, turvaa ja ohjausta. Kysely osoittaa, ettei tässä tehtävässä ole aina onnistuttu.

Valtakunnallisessa Kouluterveyskyselyssä verrattiin ensimmäistä kertaa sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia muihin ikäisiinsä. Hyvinvointierot olivat räikeitä. Sijoitetut kärsivät useammin mielenterveyden ongelmista ja pitivät muita vähemmän koulunkäynnistä. Väkivaltakokemukset olivat huomattavan yleisiä.

Sijoitetuista yläkoululaisista 29 prosenttia kertoi kohdanneensa fyysistä väkivaltaa. Vajaa puolet sanoi kohdanneensa henkistä väkivaltaa taholta, jonka tehtävänä on tarjota nuorelle suojaa ja turvaa. Sijaishuollon yksi tärkeimmistä tehtävistä on taata turvallinen kasvuympäristö. Erityisesti nuorten raportoimat väkivaltakokemukset osoittavat, ettei kasvuympäristö läheskään aina ole turvallinen.

Kysely paljastaa, että tuhannet nuoret kohtaavat turvattomuutta sijoitettuina joko lastensuojelulaitoksiin tai sijaisperheisiin. Näiden nuorten hätä on nyt kuultu eikä tätä hätää pidä sivuuttaa.

Asian korjaamiseksi tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä. Lastensuojelun riittävät resurssit kunnissa on turvattava, jotta lasten ja nuorten oikeudet voivat aidosti toteutua. Erittäin tärkeää on nopeuttaa ja helpottaa pääsyä mielenterveyspalvelujen piiriin.

Lisäksi on hyvä arvioida henkilöstön täydennyskoulutuksen tarpeita. Myös sijaisperheiden ja lastensuojelulaitosten työntekijöiden hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota, koska työntekijöiden hyvinvointi heijastuu myös sijoitettujen lasten hyvinvointiin.

Haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten suojelua on vahvistettava. Olemme sen yhteiskuntana heille velkaa.

Avoin yliopisto maksutto­maksi ensimmäistä korkeakou­lu­paikkaa hakeville

Posted on

Suomalainen korkeakoulutus on eriarvoistunut. Ensikertalaiskiintiöt ja opintojen lainapainotteisuus ovat nostaneet opiskelemaan hakeutumisen kynnystä. Vihreät on tehnyt hallituksessa töitä korkeakoulutuksen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Istuva hallitus on lisännyt aloituspaikkoja ja käynnistänyt korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelman valmistelun, jotta yhä useammalla on mahdollisuus opiskella korkeakoulussa. Tarvitaan kuitenkin lisää konkreettisia toimenpiteitä koulutuksen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Perhetausta tai sosioekonominen asema ei saa estää opintoja

Vihreä eduskuntaryhmä esittää kuutta toimenpidettä korkeakoulutuksen yhdenvertaisuuden edistämiseksi:

1. Madalle­taan kynnystä siirtyä toiselta asteelta korkeakouluun

Vihreät haluaa helpottaa opiskelijoiden siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluun. Toiselle asteelle on lisättävä kursseja, joilla opiskelija pääsee näkemään ja kokeilemaan, millaista on opiskella korkeakoulussa. Tällaisia ns. kurkistuskursseja on Suomessa jo kokeiltu esimerkiksi Helsingissä, Oulussa ja Turussa. Kurssit toteutetaan lukioiden ja korkeakoulujen välisenä yhteistyönä. Myös opinto-ohjauksen määrää on lisättävä toisella asteella, jotta opiskelija saa tarvitsemansa tuen jatko-opintojen suunnitteluun. Samassa yhteydessä on harkittava sitovan opo-mitoituksen kirjaamista lakiin.

2. Korkeakou­lujen rahoitus on turvattava

Väestöstämme 41 prosenttia on suorittanut korkeakoulututkinnon, mikä on vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Suomi on sitoutunut nostamaan korkeakoulutettujen osuuden 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tätä edistää hallituksen päätös vahvistaa yliopistojen perusrahoitusta 40 miljoonalla ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta 20 miljoonalla eurolla vuodesta 2020 lähtien. Korkeakoulujen riittävästä rahoituksesta ja sen ennakoinnista on huolehdittava, jotta yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat tarjota laadukasta opetusta.

Hallitus lisäsi korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätalousarviossa: vuosina 2020-2022 korkeakouluihin lisätään reilut 10 000 aloituspaikkaa. Monet pääkaupunkiseudun opiskelijat joutuvat edelleen lähtemään muualle opiskelemaan, osa ulkomaille, koska alueella ei ole riittävästi aloituspaikkoja. Pääkaupunkiseudulle on saatava tarpeellinen määrä aloituspaikkoja ja huolehdittava oppilaitosten riittävästä rahoituksesta. Aloituspaikkojen lisääminen ilman rahoituksen vahvistamista merkitsisi korkeakouluille rahoituksen heikennystä.

3. Opiskeli­ja­va­lin­toihin joustavuutta

Maaliskuun yhteishaussa voi hakea enintään kuuteen koulutukseen, jotka hakija asettaa mieluisuusjärjestykseen. Ehdotamme, että yhteishaun prioriteettijärjestystä voisi vaihtaaa toukokuun loppuun asti. Näin hakija saisi harkita pidempään, mikä olisi juuri hänelle sopivin opiskelupaikka. Ehdotamme myös, että hakija voisi saada opiskelupaikan useammasta kuin yhdestä korkeakoulusta. Näin hänen ei tarvitsisi jo hakuvaiheessa taktikoida, minne hän pääsisi todennäköisimmin opiskelemaan.

Korkeakoulujen saavutettavuudessa on edelleen ongelmia. Hallitus on käynnistänyt suunnittelutyön, jossa korkeakoulutuksen saavutettavuutta tarkastellaan sosioekonomisen aseman, alueiden, sukupuolen, maahanmuuttajataustan, etnisten ryhmien, kieliryhmien ja toimintarajoitteisten kannalta. Osana saavutettavuussuunnitelmaa on varmistettava, että yhä useampi maahanmuuttajataustainen henkilö saa opiskelupaikan korkeakoulusta. Ehdotamme maahanmuuttajille opiskeluväyliä, joissa kieliopinnot tukevat opiskelijan siirtymistä seuraavalle koulutusasteelle. Kansainvälistyvässä yhteiskunnassa kenenkään opiskelupaikka ei saa jäädä kiinni suomen kielen taidosta. Ehdotamme myös lisää pääsykokeisiin ja korkeakouluopintoihin valmentavia avoimia verkkokursseja.

4. Helpote­taan alanvaihtoa myös opintojen aikana

Jokaisella on oltava oikeus vaihtaa opintosuuntaansa jo korkeakoulutuksen aikana. Opiskelija voi opintojen aikana huomata hakeutuneensa opiskelemaan väärää alaa. Tämä lisää opintojen keskeyttämisiä. Korkeakoulujen on mahdollistettava opintojen uudelleen suuntaaminen. Ehdotamme, että korkeakouluja tuetaan strategisella rahoituksella kehittämään parempia keinoja tunnistaa jo hankittua osaamista sekä luomaan väyliä siirtymiseen oppiaineesta toiseen. Näin varmistamme, että yhä useampi opiskelija kokee opiskelun mielekkääksi, mikä tutkimusten mukaan edistää valmistumista. Korkeakouluille on laadittu suositukset aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Näiden AHOT-suositusten toimeenpanoa on edistettävä.

5. Työn ja opintojen yhteenso­vit­ta­minen sujuvam­maksi

Työn ja opintojen yhteensovittaminen on tehtävä helpommaksi. Jo tänä vuonna hallitus on päättänyt lisäpanostuksista avoimen korkeakouluopetuksen lisäämiseen, jotta koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat voidaan määräaikaisesti vapauttaa opintomaksuista. Ehdotamme, että avoimen yliopiston opinnot tehdään pysyvästi maksuttomiksi kaikille henkilöille, joilla ei vielä ole opiskelupaikkaa. On myös hyvä luoda osa-aikaisen opiskelijan status, jotta yhä useampi voi kerryttää hyödyllistä työkokemusta jo opintojen aikana. Osa-aikaisen opiskelijan status on huomioitava myös korkeakoulujen rahoitusmallissa.

6. Paranne­taan mahdolli­suuksia kouluttautua työuran aikana

Jatkuvaan oppimiseen tarvitaan päättäväisiä toimenpiteitä. Muunto- ja pätevöitymiskoulutusta on vahvistettava erityisesti niillä aloilla, joilla on pulaa osaavasta työvoimasta. On otettava konkreettisia askelia kohti ns. alustamallia, jonka kautta opintoja on tarjolla laajemmin tutkinto-opiskelijoiden lisäksi myös muille. Jatkuvan oppimisen haasteisiin on tartuttava rohkeasti, jotta Suomi pysyy mukana työelämän murroksessa. Näin helpotamme myös ikääntyneiden henkilöiden työllistymistä.

Lastensuojelu on aika laittaa kuntoon

Posted on

Lastensuojelusta kantautuu tämän tästä huolestuttavia uutisia. Yhdellä lastensuojelun työntekijällä voi pahimmillaan olla yhtaikaa sata asiakasperhettä, ylikin. Lastensuojeluun on palkattu liian vähän sosiaalityöntekijöitä, mikä on johtanut siihen, että pätevät ja sydämellä työtään tekevät ihmiset uupuvat ja vaihtavat työpaikkaa. Uusia koulutettuja ja päteviä lastensuojelun työntekijöitä on vaikeaa saada.

Ylen mukaan lastensuojelun asiakkaat, lapset ja nuoret, ovat monessa lastensuojelulaitoksessa joutuneet kohtaamaan epäasiallista kohtelua työntekijöiden taholta. Tarkastuksissa on tullut ilmi  kaltoinkohtelua ja epäasiallisia rajoittamistoimia. Luulisi, että tällaiset uutiset olisivat jo jääneet lastensuojelun synkkään historiaan, mutta nyt ne ovat tulleet takaisin. Myös lastensuojelun valvonnassa on oikeuskanslerin mukaan ollut vakavia puutteita.

Lastensuojelussa piileviin vakaviin ongelmiin on puututtava välittömästi. Ensiksikin on korjattava puutteet lastensuojelulaissa ja rajattava asiakasmäärä lailla. Toiseksi on puututtava pahoinvoinnin juurisyihin, niihin, jotka aiheuttavat lisääntynyttä lastensuojelun tarvetta.

Arviolta joka neljäs nuori kärsii mielenterveyden häiriöstä, apua vain on vaikea saada. Nuoria ohjataan jatkuvasti erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun raskaisiin palveluihin, koska matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ei ole riittävästi. Tämä on epätarkoituksenmukaista ja järjetöntä, yhteiskunnalle kallista ja inhimillisesti niin väärin kuin voi olla. Ei lastensuojelu voi ratkaista mielenterveyspalveluiden puutetta.

Markkinoiden lakien mukaan kysyntä luo tarjontaa, ja pula mielenterveys- ja lastensuojelupalveluista on alkanut houkutella alalle yhä enemmän myös yksityisiä toimijoita. Lastensuojelulla on alettu siis pyörittää liiketoimintaa. Tämäkin on myönnettävä ääneen ja laitettava valvonta ja sitä koskeva lainsäädäntö ja resurssit kuntoon.

Palveluiden painopiste on väärässä paikassa, jos lapsia ja nuoria ohjataan psykiatrisen ja erikoissairaanhoidon piiriin matalan kynnyksen palveluiden puuttumisen takia. Perustasolla on oltava riittävästi kohtaavia aikuisia ja apua jokaiselle lapselle ja nuorelle.

Ennaltaehkäisevään työhön panostaminen kannattaa, jotta ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Erityisoppilaan tuki luokassa on varmistettava lailla. Kun lapsiperheet saavat ajoissa apua, myös raskaiden palveluiden tarve vähenee.

Jatkossa tukea lastensuojelun piirissä oleville nuorille on onneksi tarjolla aiempaa pidempään, sillä lakialoitteeni lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostamisesta 25 vuoteen meni läpi eduskunnassa viime kaudella. Tämä on konkreettinen keino tukea nuoria aikuisia turvallisesti itsenäiseen elämään.

Sote-uudistuksessa on kiinnitettävä huomio valvontaan. Omavalvonnan lisääminen on riski sosiaali- ja hoivapalveluissa.

Lapset ja nuoret ansaitsevat parempaa politiikkaa. Yhteiskunnan heikoimmista on pidettävä huolta – erityisesti lapsista ja nuorista, joilla on koko elämä edessään.

Kiusaamiseen puuttumisessa painopiste ennaltaehkäisyyn

Posted on

Ei riitä, että puheissa kiusaamiselle asetetaan nollatoleranssi. Tarvitaan konkreettisia toimia ja riittäviä resursseja, joilla kiusaamista voidaan ehkäistä ajoissa.

Syyskuussa Vantaan Kytöpuiston koululla oppilas joutui rajun väkivallan kohteeksi. Helsingin Uutiset uutisoi tapauksesta, jossa kahdeksasluokkalaista poikaa uhkailtiin välitunnilla väkivallalla ja tapahtumat ladattiin sosiaaliseen mediaan. Tapaukset ovat järkyttäviä ja osoittavat, että kouluturvallisuuden käytännön takaamisessa on epäonnistuttu.

Jokaisella lapsella ja nuorella on lakiin kirjoitettu oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Laki siis velvoittaa päättäjiä ja kasvattajia puuttumaan kaikkeen kiusaamiseen. Erityisesti vaikeista oloista tuleville lapsille koulun pitäisi olla paikka, jossa ei tarvitse pelätä ja jossa on mahdollista saada apua arjessa selviytymiseen.

Monet rankkaa kiusaamista kokeneet sanovat, etteivät vanhemmat, opettajat tai oppilashuolto tienneet kiusaamisesta. Jos kiusaaminen ei tule näkyväksi, siihen onkin mahdoton puuttua. Kiusaaminen voi olla myös passiivista, ulossulkemista ja katseen kääntämistä. Siksi kiusaaminen on koko yhteisön asia.

Kaikki lasten ja nuorten palvelut ovat avainasemassa kiusaamisen ennaltaehkäisyssä. Johtamani eduskunnan tarkastusvaliokunta on edellyttänyt, että lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevissä palveluissa painopiste siirretään ongelmien korjaamisesta niiden ennaltaehkäisyyn.

Ongelmien huomaaminen ajoissa edellyttää, että jokaisella lapsella on arjessaan aikuisia, joille koulukiusaamisesta voi puhua luottamuksellisesti. Opetus- ja hoitoryhmien on oltava riittävän pieniä, jotta aikuisilla on mahdollisuus huomata lapsen ja nuoren tarvitsema tuki. Opettajien lisäksi myös koulunkäyntiavustajat ja iltapäiväkerhojen ja harrastusten ohjaajat voivat olla lapsille ja nuorille turvallisia aikuisia, joille pahasta olosta voi puhua.

Poliittisten päättäjien on huolehdittava siitä, että lasten ja nuorten palveluissa on riittävät resurssit. Soteuudistus ei saa heikentää oppilashuollon toimijoiden mahdollisuutta yhteistyöhön. Kuraattoreiden, psykologien ja terveydenhoitajien on löydyttävä jatkossakin koululta. Tätä myös eduskunnan sivistysvaliokunta on edellyttänyt.

Kyselyiden mukaan opettajat kaipaavat parempia valmiuksia kiusaamiseen puuttumiseen. Opetushallitus julkaisee tänä syksynä oppaan siitä, miten oppilaitoksissa voidaan käytännössä puuttua kiusaamiseen. Opetusalan täydennyskoulutuksen yhdeksi painopistealueeksi on nimetty turvallisuus, osallisuus ja hyvinvointi. Tavoitteena on antaa opettajille riittävät valmiudet tunnistaa kiusaaminen ja puuttua siihen.

Oppilas- ja opiskelijahuoltoon on tulossa sitovat mitoitukset ja resursseja on tulossa lisää sekä perusopetukseen että toiselle asteelle. Myös koulupsykologien palveluiden saatavuutta on parannettava. Olen ehdottanut, että myös päiväkodeissa tulisi olla samanlainen psykologiresurssi kuin oppilashuollossa. Sosiaalisia taitoja, joita koulussa tarvitaan, opitaan jo päiväkodissa. Kiusaamisen ehkäisyn on alettava jo varhaiskasvatuksesta.

Sukupuolen moninaisuus jää varjoon

Posted on

Kasvatusalojen ammattilaiset kohtaavat työssään päivittäin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. Kuitenkaan näiden alojen koulutuksissa ei käsitellä riittävästi sukupuolen moninaisuutta.

Opettajan sanat voivat jäädä lapsen tai nuoren mieleen vuosiksi, hyvässä ja pahassa. Moni pohdiskelee omaa identiteettiään niin varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, toisella asteella kuin korkeakoulussa. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että jokainen lapsi ja nuori tulee kohdelluksi tasa-arvoisesti juuri omana itsenään.

Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Syrjinnästä raportoidaan yhdenvertaisuusvaltuutetulle, jonka tehtävänä on selvittää asiaa. Vuonna 2018 yhdenvertaisuusvaltuutettu sai 924 syrjintäyhteydenottoa, joista vain kymmenessä oli syrjintäperusteena seksuaalinen suuntautuminen. Asiantuntijat arvioivat, että syynä on aliraportointi. Tapauksia ei tunnisteta syrjinnäksi tai niistä ei haluta raportoida.

Koulukiusaaminen seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on esimerkki yhdenvertaisuusvaltuutetulle ilmoitetusta syrjintätapauksesta. Merkittävä osa transnuorista on kokenut epäasiallista kohtelua, kiusaamista, häirintää tai uhkailua koulussa, kertoo THL. On äärimmäisen tärkeää, että jokaisella opettajalla ja kasvatusalan ammattilaisella on työkalut, joilla syrjintään voidaan puuttua.

Seksuaali- ja sukupuolitietämyksestä tarvitaan lisäopetusta varhaiskasvatuksessa ja opettajankoulutuksessa. Sukupuolen moninaisuus, sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolten tasa-arvo ovat teemoja, joita on syytä käsitellä osana peruskoulutusta. On tärkeää, että jokainen opetus- ja kasvatusalan ammattilainen voi määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti edistää yhdenvertaisuutta omassa työssään. Näin toimitaan jo monissa päiväkodeissa ja kouluissa, mutta käytäntöjen juurruttamisessa on vielä tehtävää.

Sukupuolisensitiivinen kasvatus alkaa varhaiskasvatuksesta. Sukupuoleen perustuvat ryhmäjaot eivät kuulu 2020-luvun yhteiskuntaan. Kouluihin on lisättävä sukupuolineutraaleja vessoja ja pukeutumishuoneita.

Työelämään on lisättävä täydennyskoulutusta, jotta seksuaali- ja sukupuolikysymyksiä voidaan käsitellä avoimesti työyhteisön sisällä. Näin myös taataan, että jokainen kasvattaja ymmärtää, mitä syrjintä on ja miten siihen voidaan puuttua.

Yhdenvertaisuuden vahvistaminen ja syrjivien rakenteiden murtaminen on meidän yhteinen tehtävämme.

Sähköpyörän hankintatuki on askel kohti päästötöntä liikennettä

Posted on

Pyöräilyn suosio on kasvanut korona-aikana. Sähköpyörän hankintatuki lisää kaikenikäisten suomalaisten pyöräilyä ja liikenteen sähköistymistä. Olisikin hyvä, että valtio myöntäisi yksityishenkilöille sähköpyörän ostamiseen hankintatukea.

Sähköpyöräilyn ilmasto- ja terveyshyödyt ovat kiistattomat. Yli 40 prosenttia suomalaisten automatkoista on alle viiden kilometrin mittaisia. Tuki edistää ilmastoystävällistä liikkumista, koska tutkimusten mukaan sähköpyörillä korvataan erityisesti lyhyitä automatkoja.

Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan sähköpyörä korvasi 61 prosenttia automatkoista ja vain 21 prosenttia perinteisistä pyörämatkoista. Norjalaistutkimuksen mukaan sähköpyörän hankinta lisäsi pyöräilyä 12–18 kilometriä viikossa ja sillä korvattiin eniten yksityisautoilla tehtyjä matkoja.

Suomen on syytä ottaa mallia muista Euroopan maista. Sähköpyörän hankintatuki on jo käytössä esimerkiksi Ruotsissa, Itävallassa ja Espanjassa. Tuen muoto ja määrä vaihtelee maittain. Tuki on joko prosentuaalinen (20–33%) tai kiinteä summa, jolloin se vaihtelee 200 eurosta noin 600 euroon.

Sähköpyöräily on kätevä tapa lisätä arkiliikuntaa. UKK-instituutti on arvioinut, että liikkumattomuus aiheuttaa Suomessa vuosittain 3,2–7,5 miljardin euron kustannukset. Sähköpyöräily on mahdollista myös sellaisille henkilöille, joille perinteinen pyöräily ei sovi.

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat suomalaisten yleisin syy käydä lääkärissä. Niistä aiheutuu myös eniten sairauspoissaoloja. Sähköpyöräily sopii näistä sairauksista kärsiville, koska sähköavusteisuus tekee pyöräilystä kevyempää. Sama koskee myös ikäihmisiä.

Vaikka Suomen koronatilanne on nyt vakaampi, on silti syytä varautua mahdolliseen toiseen aaltoon. Sähköpyöräilyn edistäminen on keino hillitä koronaviruksen leviämistä, koska yhä useampi suomalainen voisi taittaa matkansa pyöräillen. Erityisesti suurissa kaupungissa voi välttää julkisen liikenteen ruuhkia kulkemalla sähköpyörällä.

Sähköpyöräilyn edistäminen vahvistaa yhdenvertaisuutta, koska se tuo pyöräilyn mahdolliseksi yhä useammalle suomalaiselle. Sähköpyörän hankintatuki on tutkitusti tehokas keino lisätä liikuntaa, vähentää lyhyitä automatkoja ja edistää päästötöntä liikennettä. Sähköauton hankintaan saa jo 2000 euroa tukea – eikä olisi aika alkaa tukea myös sähköpyöräilyä?

Velkaantuneiden häpeärekisteristä on luovuttava

Posted on

Nykyisen lain mukaan maksuhäiriömerkintä säilyy luottotietorekisterissä kaksi vuotta siinäkin tapauksessa, että velka on suoritettu. Käytäntö on järjetön, syrjivä ja lisää eriarvoisuutta.

Teimme eri puolueiden kansanedustajien yhteistyöllä aloitteen, että maksuhäiriömerkintä poistettaisiin rekistereistä välittömästi ja automaattisesti heti kun velka on maksettu.  Saimme aloitteelle eduskunnan enemmistön tuen.

Yli 100 kansanedustajaa haluaa poistaa häpeärekisterin, joka pahentaa juuri niiden ihmisten tilannetta, jotka tarvitsisivat yhteiskunnan apua tilanteestaan selviämiseen. Lakimuutoksessa ei ole syytä viivytellä. Maksuhäiriömerkintä voi estää työpaikan, asunnon tai lainan saamisen. Myös kotivakuutuksen ja puhelinliittymän solmiminen voivat vaikeutua.

Velkaantuminen ei aina ole itsestä kiinni. Kuka tahansa voi velkaantua ja menettää luottotietonsa: opiskelija, eläkeläinen, startup-yrittäjä, yksinhuoltaja tai lomautettu työntekijä.

Koronaepidemia lisää toimeentulo-ongelmia. Massiiviset lomautukset ovat aiheuttaneet viivästyksiä Kelan työttömyysetuuksien ja perusturvan maksamisessa. Moni turvautuu pikavippiin selvitäkseen tavallisista arjen menoista kuten vuokrasta tai lääkkeistä. Velkaantuminen voi johtaa maksuhäiriömerkintään, vaikka olisi itse tehnyt kaikkensa.

Pelkästään viime vuonna kirjattiin yhteensä 1,8 miljoonaa uutta maksuhäiriömerkintää, mikä on viidenneksen enemmän kuin vuotta aiemmin. Kaikkiaan lähes 400 000 suomalaisella on tällä hetkellä maksuhäiriömerkintä.

Köyhyyden vähentäminen edellyttää perusturvan parantamista, uusien työpaikkojen luomista ja lainsäädäntöä, joka tunnistaa ja tunnustaa ihmisten avun tarpeen. Perustulo vähentäisi tarvetta turvautua toimeentulovaikeuksia pahentaviin pikavippeihin ja ennaltaehkäisisi myös maksuhäiriömerkintöjen syntymistä.

Kulttuuri tarvitsee tukeamme

Posted on

Kulttuurin merkitys kasvaa aina kun eletään poikkeusaikoja. Eikä pandemia ole eristänyt meitä kulttuurista nytkään. Koronakeväänäkin karanteenissa elävät ihmiset kokoontuvat virtuaalisten musiikkiesitysten äärelle sosiaalisessa mediassa. Kun kirjastot suljetaan, kaupunginkirjastojen työntekijät jakavat oven taakse jääneille ihmisille kasseittain poistokirjoja. Suomalaiset runoilijat lukevat kotona runojaan kameralle ja jakavat videotaan YouTubessa. Itse liityin virtuaaliseen lukupiiriin: aiomme lukea Alastalon salissa, tällä kertaa kokonaan!

Eristyksiin joutuneet ihmiset jakavat toisilleen kirja- ja elokuvavinkkejä: “Muistatteko Decameronen, romaanin mustan surman piirittämästä seurueesta?” “Joko katsoit kaikkein hyytävimmän dystopian ikinä, HBO:n Years and Years -tv-sarjan?” “Onko Rakkautta koleran aikaan tuttu?” Perustusaki-blogissa professori Pauli Rautiainen pohdiskelee näkevänsä Albert Camus’n romaanissa Rutto analogian epidemian takia poikkeusoloissa elävään Suomeen.

Vaikka kaikkea muuta rajoitettaisiin, taiteen alueella liikkuminen ei tunne rajoja. Kaipauksemme tarinoihin kasvaa sitä pakottavammaksi, mitä korkeammaksi kasvavat muurit kaupungin ympärillä. Lukeminen on keino ylittää olosuhteet, lentää muurien yli ja nähdä toivo tulevaisuudessa, jaetuissa kokemuksissa.

Koronakevät on osoittanut lukemattomin tavoin, miten suuri merkitys kulttuurilla on ihmisille. Kun fyysisten kontaktien määrää on rajoitettu, kasvaa henkisen läheisyyden merkitys. Kulttuuri on yhteisöllisyyttä ja juuri yhteisö on poikkeusoloissa ihmiselle elintärkeä, korvaamaton.

Kuten myös päättäjien ja tutkijoiden suusta on kyllästymiseen saakka kuultu, kulttuuritoimintaan osallistuminen lisää hyvinvointia ja terveyttä ja on yhteydessä koettuun terveyteen, hyvän elämän kokemukseen sekä pitkään ikään.

Onkin huomionarvoista, että juuri taide- ja kulttuuriala ottaa koronan taloudellisista vaikutuksista kohtalokkaan kipeitä osumia. Välittömiä menetyksiä syntyy eniten esittävien taiteiden alueella, missä pääsylipputulot jäävät saamatta, kun esitykset on jouduttu tartuntauhan vuoksi perumaan. Tappio jää usein taiteilijoiden, tuottajien ja näyttämöhenkilökunnan kärsittäväksi. Mutta korona kouraisee roposet myös kirjailijoiden taskunpohjilta, sillä hekin ovat joutuneet perumaan lukijatapaamisensa kirjastoissa ja julkisissa tilaisuuksissa. Tyhjän päälle pudonneita on kaikilla taiteenaloilla. Lupaus työttömyysturvasta kaikille freelancereille oli heille historiallinen – piti tulla pandemia, että ulkokehäläiset vedettiin sisäkehälle.

Menetetyistä tuloista huolimatta kulttuuripalveluita tuottaville kolmannen sektorin yhdistyksille jää maksettavaksi jatkuvasti kasaantuvat juoksevat kulut, kuten tila- ja laitevuokrat. Esitystoimintaan soveltuvia tiloja ei välttämättä saada enää helposti takaisin, jos niistä kerran joudutaan luopumaan. Olisikin tärkeää, että julkiset vuokranantajat kuten Senaattikiinteistöt, kunnat ja kaupungit sekä näiden hallinnoimat kiinteistöyhtiöt, voisivat edes poikkeusoloissa jättää perimättä vuokraa yleishyödyllisiltä yhdistyksiltä.

Menetettyjen pääsylipputulojen ohella monien yhdistysten taloutta uhkaavat kuntien ja kaupunkien myöntämien avustusten leikkaukset, kun kuntien talousvaikeudet epidemian vuoksi pahenevat. Myös uudesta arpajaislaista johtuva tulonmenestys on edelleen ratkaisematta. Hallitusohjelmaan sisältyvä lupaus Veikkaus-voittovarojen vähenemisen kompensoimisesta kulttuurin, taiteen, nuorison ja urheilun toimijoille on lunastamatta eikä lupaus saa jäädä koronan jalkoihin.

Kultturialan kolmannen sektorin yhdistysmuotoisen toiminnan usein hauraita rakenteita on pystytetty pitkään ja hartaasti. Vuosien – ja jopa vuosikymmenien – sitkeä työ uhkaa nyt tulla pyyhkäistyksi olemattomiin muutamassa kuukaudessa. Suurin osa taidealan yhteisöistä on nimenomaan voittoa tavoittelemattomia, yleishyödyllisiä yhdistyksiä, jotka eivät voi hakea yrityksille suunnattuja tukia.

Kaikki yhdistykset, joiden taloudessa erilaiset pääsylipputulot sekä osallistumis- ja kurssimaksut näyttelevät merkittävää osaa, ovatkin koronapandemian vuoksi nyt ylivoimaisen edessä. Tukea taide- ja kulttuuritoimijolle tarvitaan nopeasti, jos vakavasti toivotaan, että toiminta jatkuu pandemian väistyttyä.

Hallitus on tukemassa yritysten selviytymistä koronan seurauksista miljardeilla. Voittoa tavoittelemattomat yleishyödylliset yhdistykset tarvitsevat nekin kohdennettua tukea ja oman tuki-instrumentin. Taiteen osalta sen luonnollinen ja asiantuntevin paikka on Taiteen edistämiskeskus.

Tulevat kuukaudet ovat taistelua elämästä ja kuolemasta. Ilman henkistä kestokykyä ja sitä vahvistavia happilaitteita emme tästä taistelusta selviä. Tarvitsemme konkreettisia työkaluja, joiden avulla jaksamme elää koronan pystyttämien muurien sisällä ja sittenkin, kun tulee aika – ja se aika tulee aivan varmasti – käsitellä tämänkin ajanjakson jättämät arvet, muistot ja jakamattomat kokemukset. Kulttuuri ja kulttuurinen hyvinvointi on merkittävä osa kokonaisratkaisua.

Yrittäjät ja itsensätyöllistäjät tarvitsevat kipeästi valtion tukea

Posted on

Yhteiskunnan riskinsietokyky on koronakeväänä koetteilla. Kovimmin testataan nyt terveydenhuollon kestävyyttä. Mutta pitkittyvä epidemia merkitsee raskasta kuormaa myös sosiaalisektorille. Nyt on tärkeää muistaa yhteiskunnan heikoimmat ja huolehtia turvakotien ja lastensuojelun resursseista.

Rajoitustoimet iskevät pahasti ravintola- ja matkailualan yrittäjiin. Myös pienyrittäjät ovat nopeasti vaikeuksissa, kun asiakkaat eristäytyvät kotiin. Tässä tilanteessa tarvitaan valtion apua. Hallitukselta onkin tulossa tukipaketti, jolla pyritään turvaamaan kotimaisten yritysten rahoitus.

Myös Suomen Pankki aikoo suunnata ainakin 500 miljoonaa kotimaisten yritysten rahoituksen turvaamiseen. Koronan vuoksi valtion ja kuntien apua tarvitsevat myös kulttuurialan itsensätyöllistäjät, freelancerit ja yksinyrittäjät, joiden kevät on nyt hiljainen.

Korona lopetti kulttuurialan toimijoilta tulot kuin seinään ja moni jäi tyhjän päälle. Voisivatko kunnat jättää perimättä tilavuokraa toimijoilta, jotka ovat joutuneet perumaan esityksensä koronan takia?

Kelan, työvoimahallinnon ja työttömyyskassojen tulkintaohjeet on pikaisesti päivitettävä vastaamaan hätätilaa. Tarvitaan päätös työpoissaolojen kustannusten korvaamisesta myös silloin, kun ihmistä ei ole altistumisen tai sairastumisen vuoksi määrätty karanteeniin, vaan kyse on tulonmenetyksestä epidemiaan liittyvien rajoitustoimenpiteiden vuoksi.

Poikkeuksellisena aikana tarvitsemme myös ihmisten keskinäistä solidaarisuutta ja avunantoa. Solidaarisuus voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tukee ravintolayrittäjää tilaamalla ruokaa kotiin tai jättää pyytämättä rahoja takaisin peruutetusta konsertista tai teatteriesityksestä.

Poikkeusolot ovat aina vaikeimpia yhteiskunnan köyhimmille. Monet ruokajakelut on keskeytetty koronan leviämisen varotoimenpiteenä. Kuntien on nyt varmistettava, ettei ketään jätetä ilman huolenpitoa. Valtion, kuntien ja Kelan yhteistyöllä on huolehdittava, ettei ketään jätetä vaikeassa tilanteessa yksin.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Verkkouutisten blogissa 16.3.2020.

Opettajien ja koulupsykologien lomautukset vaarantavat oppilaiden yhdenvertaisuuden

Posted on

Kunta voi äärimmäisenä säästötoimenpiteenä lomauttaa työntekijöitään, myös opettajia ja koulupsykologeja. Näin aiotaan toimia Kouvolassa. Kouvolan kaupungin päätös asettaa kuitenkin oppilaat eriarvoiseen asemaan: jokaiselle koululaiselle olisi turvattava samat perusoikeudet asuinpaikkakunnasta riippumatta.

Kouvolan kaupunki aikoo säästötoimenpiteenä lomauttaa opettajat, koulupsykologit ja -kuraattorit. Lomautukset on tarkoitus toteuttaa kolmessa jaksossa: elokuun alkupuolella, elo- ja syyskuun vaihteessa sekä syyskuun loppupuolella.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi kulmakivistä on, että jokainen oppilas saa tukea oppimiseensa juuri silloin, kun avuntarve on konkreettinen. Opettajan tehtävänä on varmistaa, että jokainen oppilas saa riittävästi yksilöllistä tukea. Opettaja myös tarvittaessa ohjaa oppilaan eteenpäin tuen piiriin.

Koulupsykologi auttaa oppilasta oppimisvaikeuksissa, tarkkaavaisuuden ja työskentelyn pulmissa sekä tunne-elämän kehityksen solmukohdissa. Koulupsykologi näkee perheen kokonaisuutena ja tarvittaessa tukee perhettä kriisin kohdatessa. Koulupsykologin tehtävänä on ennaltaehkäistä haasteiden kasaantumista.

Lain mukaan oppilaanohjausta, tukiopetusta ja erityisopetusta ei voi jättää antamatta. Myös aluehallintovirastojen kanteluratkaisuissa on todettu näin. Kouvolan kaupungin päätös lomauttaa koulujen henkilökuntaa on ristiriidassa aluehallintovirastojen aikaisempien päätösten kanssa.

Kuntia ei kuitenkaan ole tähän asti pystytty estämään toteuttamasta lomautuksia. Yksikään kunta ei ole saanut uhkasakkoa eikä kuntia ole pyydetty palauttamaan saatuja valtionosuuksia. Ei edes vaikka kyseessä olisi kunta, joka on lomauttanut aiemminkin. Kuntien hallinto perustuu kunnan asukkaiden itsehallintoon, ja kunnissa päätösvaltaa käyttää valtuusto.

Yksittäisen kaupungin päätös käyttää lomautuksia säästökeinona on konkreettinen esimerkki siitä, miten oppilaiden yhdenvertaisuus rapautuu tuen riippuessa yhä enemmän asuinpaikasta. Samalla alueelliset oppimiserot kasvavat. Viime vuoden Pisa-tuloksissa yksittäisten oppilaiden väliset lukutaitoerot olivat Suomessa suuremmat kuin kertaakaan aiemmin. Näihin eroihin on puututtava.

Kouvola on ollut viime vuosina yksi Suomen synkimmistä muuttotappioalueista. Kouvola ei kuitenkaan ole asian kanssa yksin, sillä ongelma koskettaa suurta osaa Suomen kunnista. Kuntatalouden heikentyessä Kouvolan ratkaisu tullaan valitettavasti näkemään yhä useammin, ellemme käy eduskunnassa perusteellista keskustelua siitä, miten lasten ja nuorten koulutukselliset perusoikeudet ja yhdenvertaisuus tullaan jatkossa turvaamaan.

Suomalainen koulutusjärjestelmä pohjautuu yhdenvertaisuuteen – näin on oltava myös tulevaisuudessa.