Sosiaaliturva

Perustulo tarkoittaisi ruokarahaa tilille joka kuussa – myös jouluna

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNo) on haastanut kaikkia poliittisia toimijoita ajamaan perustuloa yhtenä rintamana. 

ViNo on liikkeellä hyvällä asialla. Perustulon toteutuminen edellyttää puoluerajat ylittävää yhteistyötä.

Perustulo ei ole mikään uusi juttu. Vihreät ovat ajaneet aktiivisesti perustuloa jo vuosikymmeniä. Viimeisin päivitetty perustulomallimme on vuodelta 2007. Sen ideana on yksinkertaistaa ja yhtenäistää perusturvaa niin, että perusturva olisi tasapuolisesti ja varmasti jokaisen saatavilla. Toinen kantava ajatus on parantaa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista. Työnteko olisi aina kannattavaa. 

Mielestäni hallitusohjelman tärkein sosiaalipoliittinen kirjaus on lupaus parantaa palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamista. Tämä kirjaus tehtiin hallitusohjelmaan Vihreiden neuvottelijoiden vaatimuksesta. Perustulo olisi ehdottomasti paras keino toteuttaa tämä hallitusohjelmatavoite. Mutta vaikka perustuloa ei tällä kaudella saataisi, voidaan ottaa monia askeleita kohti perustuloa helpottamalla satunnaisten tulojen ja erilaisten etuuksien yhteensovittamista. 

Suomessa on pitkään tiedostettu niin sanottujen kannustinloukkujen olemassaolo. Ne heikentävät työnteon kannattavuutta ja pahimmillaan jopa pakottavat työttömän köyhyyteen. On erittäin riskaabelia harkitakaan keikkatyön vastaanottamista, jos seurauksena on esimerkiksi asumistuen tai kotihoidontuen menettäminen. Sosiaaliturva leikkautuu jo pienistäkin ansiotuloista, ja keikka- tai pätkätyöläisen on vaikea etukäteen selvittää, onko hän edes oikeutettu päivärahaan, jos uskaltaa ottaa satunnaisen keikan vastaan. Monelta pienituloiselta jää etuus saamatta, kun sitä ei ymmärrä tai osaa hakea, tai omat voimavarat eivät riitä tukien selvittämiseen. 

Sata-komitea koottiin viime hallituskaudella uudistamaan sosiaaliturvajärjestelmä perusteellisesti. Odotukset olivat korkealla. Uudistuksen tavoitteena oli työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Tarkoituksena oli ennen kaikkea yksinkertaistaa ja selkeyttää etuusviidakkoa, jolloin etuuden saajan asemakin paranisi, kun sosiaaliturvasta tulisi ennustettavampi. 

Mahdollisuudet siirtyä kohti perustuloa olivat olemassa, mutta ne jätettiin käyttämättä. Osmo Soininvaara teki perusteellisen katsauksen komitean työhön kirjassaan Sata-komitea – Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa (2010). Kirjan nimikin sen jo kertoo. Intressiristiriitojen vuoksi hyvät ehdotukset torpattiin, ja suureksi esteeksi muodostui vuoden 2008 taloustaantuma – isoon sosiaaliturvareformiin ei riittänyt rohkeutta eikä yhteistä tahtoa. Komitean merkittävimmäksi sosiaalipoliittiseksi saavutukseksi jäi takuueläke, jonka merkitystä kaikkein pienituloisimmille eläkeläisille ei toki sovi väheksyä. 

Sosiaaliturvajärjestelmän selkeyttäminen jäi kuitenkin haaveeksi.

On siksi ollut ilo huomata, kuinka poliitikot vasemmalla kuin oikeallakin ovat viime aikoina aktivoituneet perustulokeskustelussa. Vasemmistonuoret laseerasivat tänä syksynä ”Massit massoille” -kampanjan, jossa vaatimuksena on 750 euron perustulo.

Myös jotkut oikeistopoliitikot ovat tukeneet ajatusta perustulosta nimenomaan kannustimena ottaa työtä vastaan, tai ainakin ilmaisseet tukensa negatiiviselle tuloverotukselle. Konsensushakuisuutta on aistittavissa ja toivonkin, että tällä hallituskaudella otetaan uusia askelia kohti perustuloa. Siksi hallitusohjelman kirjaus palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhteensovituksen parantamisesta on merkityksellinen myös Vihreiden pitkän aikavälin sosiaalipoliittisen tavoitteen eli perustulon kannalta. 

Iltalehti uutisoi eilen, että osa työttömistä on jäämässä jouluksi ilman päivärahoja. Jouluviikolla erääntyvät etuudet on aiemmin maksettu ennen joulupyhiä, mutta nyt joissakin toimipisteissä maksut on siirretty joulun yli. Tämä tarkoittaa entistä synkempää joulua monissa pienituloisissa kodeissa. Jos jokainen kansalainen saisi kerran kuukaudessa tililleen perustulon, ei hakemuksista, etuuspäätöksistä tai maksatuksista tarvitsisi hermoilla samassa mitassa kuin nyt. Perustulon avulla sosiaaliturvasta saataisiin paljon nykyistä yhtenäisempi ja yksinkertaisempi.

Olisiko poliittinen ilmapiiri uuden taloustaantuman kynnyksellä viimein suosiollinen sosiaaliturvajärjestelmän perusteellisen rakenneremontin toteuttamiselle?  Syytä olisi, sillä väliinputoajien määrä kasvaa aina taloustaantuman aikana. Perustulo olisi keino selvitä lamasta paremmin, sillä se nostaisi työllisyysastetta ja auttaisi jakamaan työtä ja vähentämään työttömyyttä. Ennen kaikkea se auttaisi työttömiä ulos köyhyydestä ja olisi inhimillisesti kestävä ratkaisu ponnistaa tulevaisuuteen yli vaikean ajan. Perustulon puolustajat oikealta vasemmalle siis yhteiseen rintamaan – ilman sitä ei perutuloa koskaan saada!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.