Syrjivät rakenteet esiin - ja tasa-arvoa kaupunkiin!

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi tammikuussa kaupungin tasa-arvosuunnitelman kahdeksi vuodeksi eteenpäin. On hyvä, että tasa-arvolle on omistettu oma, erillinen suunnitelmansa. Esimerkiksi nais- ja miesalojen palkkaepätasa-arvo on vakava asia, joka heijastuu yhteiskunnan hyvinvointiin monilla eri tasoilla. Tasa-arvosuunnitelma on tarpeellinen päätöksenteon väline tasa-arvon toteuttamiseksi.

Lain mukaan jokaisen työnantajan tulee ehkäistä sukupuolista syrjintää ja edistää tasa-arvoa työelämässä – sekä esittää vuosittain suunnitelma siitä, miten tavoitteisiin päästään. Helsinki on Suomen suurin työnantaja, joten ei ole samantekevää, millainen tasa-arvosuunnitelma täällä tehdään.

Paperissa tarkastellaan erikseen peruspalveluiden tasa-arvoisuutta ja erikseen henkilöstön tasa-arvoa Helsinki-työnantajan palveluksessa. Ikävä kyllä, Helsingin tasa-arvosuunnitelmasta puuttuu melko täysin sekä konkretia että velvoittavuus. Muuten paperi on hyvä. Kuntalaisten tasa-arvoon liittyviä asioita tarkastellaan laajasti ja monipuolisesti.

Suunnitelman mukaan palkkatasa-arvo toteutuu Helsingissä suhteellisen hyvin. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta, monestakin syystä. Ensinnäkin asiantuntijatehtävissä miesten palkat ovat 10-15% naisten palkkoja korkeammat. Toiseksi työpaikat jakautuvat selvästi miesten ja naisten aloihin. Sosiaali- ja opetuspuoli ja hoiva-alat ovat hyvin naisvaltaisia. Miesvaltaisilla aloilla palkat ja kannustimet ovat naisvaltaisia aloja ja hallintokuntia huomattavasti paremmat.

Palkkatasa-arvon edistämistä haittaa se, että palkoista on nihkeästi tilastollista tietoa. Tilastoja ja vertailua voidaan siksi tehdä vain hallinnonalojen sisällä, ei niiden välillä, vaikka se olisi keino alojen välisen palkkaepätasa-arvon esiintuomiseksi. 

Palkkojen seurantaa ja tilastointia on siis välttämätöntä kehittää. Tämä oli Vihreän ryhmän vaatimus, kun tasa-arvosuunnitelmaa käsiteltiin valtuustossa.

Myös tulospalkkiojärjestelmä (jonka toimivuudesta sinänsä voidaan olla montaa mieltä) syrjii naisvaltaisia aloja. Sosiaalitoimi on jatkuvasti niin niukasti resurssoitu, ettei vastaaviin tulospalkkioihin kuin miesvaltaisissa virastoissa päästä.

Kaupungin työpaikoilla tapahtuu todellista sukupuoleen, sukupuoliseen identiteettiin ja esimerkiksi ikään perustuvaa syrjintää. Nämä tapaukset tulevat kuitenkin vain harvoin luottamushenkilöiden tietoon. Epätasa-arvoon on puolestaan vaikea poliittisella tasolla puuttua, ellei tapauksia tuoda päättäjien tietoon. Tein siksi valtuustossa ponnen, jossa esitin, että kaupunginhallituksen tietoon tuodaan jatkossa kaikki tasa-arvolakia rikkoneet tapaukset, joissa kaupunki työnantajana on joutunut maksamaan työntekijälle korvauksia.

Toinen tekemäni ponsi koski sijaisjärjestelyjä naisvaltaisilla aloilla. Tasa-arvosuunnitelmassa kerrotaan, että kaupunki kannustaa isiä käyttämään perhevapaita ja ottamaan vastuuta kodin velvollisuuksista. Käytännössä - koska isän palkka on useimmiten parempi kuin äidin - äidit ovat pidempään kotona pienen lapsen kanssa kuin isät, ja myös sairaan lapsen hoito jää usein äidin kontolle.

Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmassa todetaan, että naisvaltaisilla aloilla perheen ja työn yhteensovittamiseen pitääkin varautua riittävällä henkilökunnan ja sijaisten määrällä. Tasa-arvosuunnitelma mukaan näin tehdään, mutta me pienten lasten äidit kyllä tiedämme, mikä on tosiasiallinen sijaisten riittävyys päivähoidossa. Käytännössä sijaisten palkkaamiseen ei varata kaupungin budjetissa riittäviä resursseja. Suunnitelma ei myöskään velvoita mitään tahoa ryhtymään toimenpiteisiin asian korjaamiseksi. Tein siksi ponnen, jossa edellytetään, että valtuustolle tuodaan vielä tällä kaudella selvitys siitä, miten hyvin tasa-arvosuunnitelmaan sisältyvä lupaus riittävistä sijaisresursseista naisvaltaisilla aloilla kaupungissa tosiasiassa toimii.

Palveluita ja henkilöstöpolitiikkaa pitää katsoa tasa-arvoa vaativien lasien läpi. Silloin huomaa, miksi esimerkiksi päivähoidon alibudjetointi on tasa-arvoasia. Ja silloin ymmärtää, että epätasa-arvo, totta vieköön, on asia, joka piilee rakenteissa. Syrjivät rakenteet pitää vain tuoda päivänvaloon, jotta muutosta voidaan vaatia. Siihen tasa-arvosuunnitelma on hyvä väline. Ainakin, jos sen kunnianhimoa, terävyyttä ja konkretiaa pari astetta nostetaan.

Seuraavalla kerralla tasa-arvosuunnitelma voisi esimerkiksi alkaa sen pohtimisella, mitä sukupuolella tarkoitetaan. Nyt tasa-arvosuunnitelma jäsentyy perinteisen nais-mies -dualismin mukaan, ja esimerkiksi "miesten" ja "naisten" palveluista puhuttaessa sorrutaan sukupuolittuneisiin stereotypioihin.

Herätys, Helsinki, olemme 2000-luvulla! Nokka kohti todellista tasa-arvoa!