Kulttuuri tarvitsee tukeamme

Posted on

Kulttuurin merkitys kasvaa aina kun eletään poikkeusaikoja. Eikä pandemia ole eristänyt meitä kulttuurista nytkään. Koronakeväänäkin karanteenissa elävät ihmiset kokoontuvat virtuaalisten musiikkiesitysten äärelle sosiaalisessa mediassa. Kun kirjastot suljetaan, kaupunginkirjastojen työntekijät jakavat oven taakse jääneille ihmisille kasseittain poistokirjoja. Suomalaiset runoilijat lukevat kotona runojaan kameralle ja jakavat videotaan YouTubessa. Itse liityin virtuaaliseen lukupiiriin: aiomme lukea Alastalon salissa, tällä kertaa kokonaan!

Eristyksiin joutuneet ihmiset jakavat toisilleen kirja- ja elokuvavinkkejä: “Muistatteko Decameronen, romaanin mustan surman piirittämästä seurueesta?” “Joko katsoit kaikkein hyytävimmän dystopian ikinä, HBO:n Years and Years -tv-sarjan?” “Onko Rakkautta koleran aikaan tuttu?” Perustusaki-blogissa professori Pauli Rautiainen pohdiskelee näkevänsä Albert Camus’n romaanissa Rutto analogian epidemian takia poikkeusoloissa elävään Suomeen.

Vaikka kaikkea muuta rajoitettaisiin, taiteen alueella liikkuminen ei tunne rajoja. Kaipauksemme tarinoihin kasvaa sitä pakottavammaksi, mitä korkeammaksi kasvavat muurit kaupungin ympärillä. Lukeminen on keino ylittää olosuhteet, lentää muurien yli ja nähdä toivo tulevaisuudessa, jaetuissa kokemuksissa.

Koronakevät on osoittanut lukemattomin tavoin, miten suuri merkitys kulttuurilla on ihmisille. Kun fyysisten kontaktien määrää on rajoitettu, kasvaa henkisen läheisyyden merkitys. Kulttuuri on yhteisöllisyyttä ja juuri yhteisö on poikkeusoloissa ihmiselle elintärkeä, korvaamaton.

Kuten myös päättäjien ja tutkijoiden suusta on kyllästymiseen saakka kuultu, kulttuuritoimintaan osallistuminen lisää hyvinvointia ja terveyttä ja on yhteydessä koettuun terveyteen, hyvän elämän kokemukseen sekä pitkään ikään.

Onkin huomionarvoista, että juuri taide- ja kulttuuriala ottaa koronan taloudellisista vaikutuksista kohtalokkaan kipeitä osumia. Välittömiä menetyksiä syntyy eniten esittävien taiteiden alueella, missä pääsylipputulot jäävät saamatta, kun esitykset on jouduttu tartuntauhan vuoksi perumaan. Tappio jää usein taiteilijoiden, tuottajien ja näyttämöhenkilökunnan kärsittäväksi. Mutta korona kouraisee roposet myös kirjailijoiden taskunpohjilta, sillä hekin ovat joutuneet perumaan lukijatapaamisensa kirjastoissa ja julkisissa tilaisuuksissa. Tyhjän päälle pudonneita on kaikilla taiteenaloilla. Lupaus työttömyysturvasta kaikille freelancereille oli heille historiallinen – piti tulla pandemia, että ulkokehäläiset vedettiin sisäkehälle.

Menetetyistä tuloista huolimatta kulttuuripalveluita tuottaville kolmannen sektorin yhdistyksille jää maksettavaksi jatkuvasti kasaantuvat juoksevat kulut, kuten tila- ja laitevuokrat. Esitystoimintaan soveltuvia tiloja ei välttämättä saada enää helposti takaisin, jos niistä kerran joudutaan luopumaan. Olisikin tärkeää, että julkiset vuokranantajat kuten Senaattikiinteistöt, kunnat ja kaupungit sekä näiden hallinnoimat kiinteistöyhtiöt, voisivat edes poikkeusoloissa jättää perimättä vuokraa yleishyödyllisiltä yhdistyksiltä.

Menetettyjen pääsylipputulojen ohella monien yhdistysten taloutta uhkaavat kuntien ja kaupunkien myöntämien avustusten leikkaukset, kun kuntien talousvaikeudet epidemian vuoksi pahenevat. Myös uudesta arpajaislaista johtuva tulonmenestys on edelleen ratkaisematta. Hallitusohjelmaan sisältyvä lupaus Veikkaus-voittovarojen vähenemisen kompensoimisesta kulttuurin, taiteen, nuorison ja urheilun toimijoille on lunastamatta eikä lupaus saa jäädä koronan jalkoihin.

Kultturialan kolmannen sektorin yhdistysmuotoisen toiminnan usein hauraita rakenteita on pystytetty pitkään ja hartaasti. Vuosien – ja jopa vuosikymmenien – sitkeä työ uhkaa nyt tulla pyyhkäistyksi olemattomiin muutamassa kuukaudessa. Suurin osa taidealan yhteisöistä on nimenomaan voittoa tavoittelemattomia, yleishyödyllisiä yhdistyksiä, jotka eivät voi hakea yrityksille suunnattuja tukia.

Kaikki yhdistykset, joiden taloudessa erilaiset pääsylipputulot sekä osallistumis- ja kurssimaksut näyttelevät merkittävää osaa, ovatkin koronapandemian vuoksi nyt ylivoimaisen edessä. Tukea taide- ja kulttuuritoimijolle tarvitaan nopeasti, jos vakavasti toivotaan, että toiminta jatkuu pandemian väistyttyä.

Hallitus on tukemassa yritysten selviytymistä koronan seurauksista miljardeilla. Voittoa tavoittelemattomat yleishyödylliset yhdistykset tarvitsevat nekin kohdennettua tukea ja oman tuki-instrumentin. Taiteen osalta sen luonnollinen ja asiantuntevin paikka on Taiteen edistämiskeskus.

Tulevat kuukaudet ovat taistelua elämästä ja kuolemasta. Ilman henkistä kestokykyä ja sitä vahvistavia happilaitteita emme tästä taistelusta selviä. Tarvitsemme konkreettisia työkaluja, joiden avulla jaksamme elää koronan pystyttämien muurien sisällä ja sittenkin, kun tulee aika – ja se aika tulee aivan varmasti – käsitellä tämänkin ajanjakson jättämät arvet, muistot ja jakamattomat kokemukset. Kulttuuri ja kulttuurinen hyvinvointi on merkittävä osa kokonaisratkaisua.

Yrittäjät ja itsensätyöllistäjät tarvitsevat kipeästi valtion tukea

Posted on

Yhteiskunnan riskinsietokyky on koronakeväänä koetteilla. Kovimmin testataan nyt terveydenhuollon kestävyyttä. Mutta pitkittyvä epidemia merkitsee raskasta kuormaa myös sosiaalisektorille. Nyt on tärkeää muistaa yhteiskunnan heikoimmat ja huolehtia turvakotien ja lastensuojelun resursseista.

Rajoitustoimet iskevät pahasti ravintola- ja matkailualan yrittäjiin. Myös pienyrittäjät ovat nopeasti vaikeuksissa, kun asiakkaat eristäytyvät kotiin. Tässä tilanteessa tarvitaan valtion apua. Hallitukselta onkin tulossa tukipaketti, jolla pyritään turvaamaan kotimaisten yritysten rahoitus.

Myös Suomen Pankki aikoo suunnata ainakin 500 miljoonaa kotimaisten yritysten rahoituksen turvaamiseen. Koronan vuoksi valtion ja kuntien apua tarvitsevat myös kulttuurialan itsensätyöllistäjät, freelancerit ja yksinyrittäjät, joiden kevät on nyt hiljainen.

Korona lopetti kulttuurialan toimijoilta tulot kuin seinään ja moni jäi tyhjän päälle. Voisivatko kunnat jättää perimättä tilavuokraa toimijoilta, jotka ovat joutuneet perumaan esityksensä koronan takia?

Kelan, työvoimahallinnon ja työttömyyskassojen tulkintaohjeet on pikaisesti päivitettävä vastaamaan hätätilaa. Tarvitaan päätös työpoissaolojen kustannusten korvaamisesta myös silloin, kun ihmistä ei ole altistumisen tai sairastumisen vuoksi määrätty karanteeniin, vaan kyse on tulonmenetyksestä epidemiaan liittyvien rajoitustoimenpiteiden vuoksi.

Poikkeuksellisena aikana tarvitsemme myös ihmisten keskinäistä solidaarisuutta ja avunantoa. Solidaarisuus voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tukee ravintolayrittäjää tilaamalla ruokaa kotiin tai jättää pyytämättä rahoja takaisin peruutetusta konsertista tai teatteriesityksestä.

Poikkeusolot ovat aina vaikeimpia yhteiskunnan köyhimmille. Monet ruokajakelut on keskeytetty koronan leviämisen varotoimenpiteenä. Kuntien on nyt varmistettava, ettei ketään jätetä ilman huolenpitoa. Valtion, kuntien ja Kelan yhteistyöllä on huolehdittava, ettei ketään jätetä vaikeassa tilanteessa yksin.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Verkkouutisten blogissa 16.3.2020.

Opettajien ja koulupsykologien lomautukset vaarantavat oppilaiden yhdenvertaisuuden

Posted on

Kunta voi äärimmäisenä säästötoimenpiteenä lomauttaa työntekijöitään, myös opettajia ja koulupsykologeja. Näin aiotaan toimia Kouvolassa. Kouvolan kaupungin päätös asettaa kuitenkin oppilaat eriarvoiseen asemaan: jokaiselle koululaiselle olisi turvattava samat perusoikeudet asuinpaikkakunnasta riippumatta.

Kouvolan kaupunki aikoo säästötoimenpiteenä lomauttaa opettajat, koulupsykologit ja -kuraattorit. Lomautukset on tarkoitus toteuttaa kolmessa jaksossa: elokuun alkupuolella, elo- ja syyskuun vaihteessa sekä syyskuun loppupuolella.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi kulmakivistä on, että jokainen oppilas saa tukea oppimiseensa juuri silloin, kun avuntarve on konkreettinen. Opettajan tehtävänä on varmistaa, että jokainen oppilas saa riittävästi yksilöllistä tukea. Opettaja myös tarvittaessa ohjaa oppilaan eteenpäin tuen piiriin.

Koulupsykologi auttaa oppilasta oppimisvaikeuksissa, tarkkaavaisuuden ja työskentelyn pulmissa sekä tunne-elämän kehityksen solmukohdissa. Koulupsykologi näkee perheen kokonaisuutena ja tarvittaessa tukee perhettä kriisin kohdatessa. Koulupsykologin tehtävänä on ennaltaehkäistä haasteiden kasaantumista.

Lain mukaan oppilaanohjausta, tukiopetusta ja erityisopetusta ei voi jättää antamatta. Myös aluehallintovirastojen kanteluratkaisuissa on todettu näin. Kouvolan kaupungin päätös lomauttaa koulujen henkilökuntaa on ristiriidassa aluehallintovirastojen aikaisempien päätösten kanssa.

Kuntia ei kuitenkaan ole tähän asti pystytty estämään toteuttamasta lomautuksia. Yksikään kunta ei ole saanut uhkasakkoa eikä kuntia ole pyydetty palauttamaan saatuja valtionosuuksia. Ei edes vaikka kyseessä olisi kunta, joka on lomauttanut aiemminkin. Kuntien hallinto perustuu kunnan asukkaiden itsehallintoon, ja kunnissa päätösvaltaa käyttää valtuusto.

Yksittäisen kaupungin päätös käyttää lomautuksia säästökeinona on konkreettinen esimerkki siitä, miten oppilaiden yhdenvertaisuus rapautuu tuen riippuessa yhä enemmän asuinpaikasta. Samalla alueelliset oppimiserot kasvavat. Viime vuoden Pisa-tuloksissa yksittäisten oppilaiden väliset lukutaitoerot olivat Suomessa suuremmat kuin kertaakaan aiemmin. Näihin eroihin on puututtava.

Kouvola on ollut viime vuosina yksi Suomen synkimmistä muuttotappioalueista. Kouvola ei kuitenkaan ole asian kanssa yksin, sillä ongelma koskettaa suurta osaa Suomen kunnista. Kuntatalouden heikentyessä Kouvolan ratkaisu tullaan valitettavasti näkemään yhä useammin, ellemme käy eduskunnassa perusteellista keskustelua siitä, miten lasten ja nuorten koulutukselliset perusoikeudet ja yhdenvertaisuus tullaan jatkossa turvaamaan.

Suomalainen koulutusjärjestelmä pohjautuu yhdenvertaisuuteen – näin on oltava myös tulevaisuudessa.

Lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostaminen teki monen nuoren tulevaisuudesta valoisamman

Posted on

Jälkihuollon ikärajan nousun ansiosta monen nuoren aikuisen tulevaisuus näyttää valoisammalta.

Vuoden alusta astui voimaan laki, joka nostaa oikeuden lastensuojelun jälkihuollon palveluihin 25-vuoteen, kun aikaisemmin ikäraja on ollut 21 vuodessa.

Lakimuutoksen taustalla on viime vaalikaudella eduskunnassa oppositiosta käsin läpisaamani kansanedustajan lakialoite. Se hyväksyttiin lopulta eduskunnassa yksimielisesti.

Jälkihuollon palvelut pitävät sisällään muun muassa tukea opintoihin ja työllistymiseen, henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa arjessa selviytymiseen, yhteiskunnan palveluihin ohjaamista, apua asunnon hankkimiseen sekä vertaistukitoimintaa. Juuri tällaisilla toimilla voidaan tukea lastensuojelun jälkihuollon piirissä olevien nuorten aikuisten itsenäistymistä.

Läpisaamani lakimuutos merkitsee lastensuojelulle 12 miljoonaa euroa rahaa lisää vuodessa, ja tämä raha maksetaan kunnille täysimääräisenä. Kustannukset on otettu huomioon kuntien peruspalvelujen rahoituksessa. On siis kuntien velvollisuus huolehtia, että jälkihuollon piirissä oleville nuorille järjestetään ja tarjotaan palvelut, joihin heillä on nyt subjektiivinen oikeus.

Kuntien suuntaan minulla on toinenkin viesti: toivon, että jälkihuollon palveluita tarjotaan mahdollisimman laajasti myös niille 21–25-vuotiaille nuorille aikuisille, jotka ehtivät täyttää 21 vuotta ennen lain voimaantuloa. STM:n valmistelussa laista rajattiin pois ne nuoret, jotka ehtivät täyttää 21 vuotta ennen lain voimaantuloa. Jälkihuollon piirissä on tällä hetkellä noin 8 000 lasta ja nuorta.

On äärimmäisen tärkeää, että lastensuojelun piirissä olleita nuoria aikuisia tuetaan kaikin mahdollisin tavoin. Hyvinvointiyhteiskunnan tehtävänä on pitää huolta heikoimmistaan ja tarjota oikea-aikaista apua aina, kun siihen ilmenee tarvetta. Lastensuojelun piirissä olleiden nuorten kustannuksella säästäminen on äärimmäisen lyhytnäköistä.

Pelkkä ikärajan nostaminen ei riitä, vaan on myös tärkeää, että kunnat tiedottavat huostaanotetuille nuorille aktiivisesti jälkihuollon jatkumisesta 25 vuoteen saakka. Tässä tarvitaan sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelujärjestöjen apua. Yksikään nuori ei saa jäädä byrokratian jalkoihin eikä yhteiskunnan välinpitämättömyyden uhriksi. Heikossa asemassa olevan nuoren on mahdoton vaatia oikeuksiaan, ellei hän ole niistä tietoinen. Kunnat eivät saa hakea säästöä sillä, että ne jättävät kertomatta lastensuojelun piirissä oleville nuorille heidän oikeuksistaan.

Nuorten oma toive on, että psykososiaalista tukea tarjotaan nykyistä enemmän. Moni lastensuojelun nuori kokee, että kannustus ja henkinen tuki on usein riittämätöntä. Seuraavaksi onkin jälkihuollon palveluiden sisällöllisen kehittämisen vuoro.

Jokaiselle jälkihuollon piirissä olevalle nuorelle on tarjottava apua, jota nuori oman kokemuksensa mukaan tarvitsee selvitäkseen itsenäisesti. On myös kuntien etu, että nuoret opiskelevat, pärjäävät, valmistuvat ja pääsevät kiinni työelämään.

Jälkihuollon ikärajan nousun ansiosta monen nuoren aikuisen tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin aikaisemmin. Pallo on nyt kunnilla. On konkreettisten tekojen aika, jotta jälkihuollon palvelut myös oikeasti saavuttavat ne nuoret, jotka jälkihuollon apua ja tukea tarvitsevat.

Islannista mallia lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseen

Posted on

Hallitus on sitoutunut edistämään lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia. Islannissa jokaiselle 6–18-vuotiaalle lapselle ja nuorelle on tarjottu harrastusseteliä, jonka he ovat saaneet käyttää itse valitsemaansa harrastukseen.  Islannissa harrastusmahdollisuudet on tuotu koulupäivän yhteyteen. Toimisiko vastaava malli myös meillä?

Hallituksen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten yhdenvertaisia harrastusmahdollisuuksia. Se on tärkeää, jotta vähävaraisten perheiden lapset eivät jää harrastusten ulkopuolelle. Pelastakaa Lapset ry:n selvityksen mukaan lähes kaksi kolmasosaa vähävaraisten perheiden nuorista ei osallistunut mihinkään maksulliseen harrastustoimintaan. Varakkaiden perheiden nuorista vain kolmannes ei ollut mukana missään maksullisessa harrastuksessa.

Vanhempien taloudellisen tilanteen vaikutus lapsen harrastuksiin on siis huomattava. Vähävaraisten perheiden lapset kokevat myös itse, että heillä on heikommat mahdollisuudet osallistua harrastuksiin kuin muilla lapsilla. Harrastusten ulkopuolelle jääminen aiheuttaa ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunteita ja altistaa kiusatuksi tulemiselle.

Lapsia ja nuoria eriarvoistavan kehityksen on kerta kaikkiaan loputtava. Siksi hallitusohjelmassa on nyt sitouduttu tuomaan Suomeen Islannin harrastusmallia. Tavoitteena olisi parantaa käytännössä ja oikeasti lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia.

Erityisesti alakouluikäisillä lapsilla koulupäivät ovat lyhyitä, ja lapsella voi kulua tunteja yksin kotona ennen kuin vanhemmat pääsevät töistä kotiin.

Harrastusmahdollisuuksien tuominen koulupäivän yhteyteen voisi vähentää perheissä kiireen tuntua ja toisi virikkeellistä tekemistä lapsille ja nuorille iltapäiviin. Samalla pitää huolehtia, ettei harrastusten tuominen kouluun kuormita opettajia. Suomeen sopivaa mallia voitaisiin hakea yhteistyössä eri toimijoiden kuten esimerkiksi järjestöjen ja nuoriso- ja kulttuuritoimen kanssa.

Edellinen hallitus asetti tavoitteekseen taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Tämä niin kutsuttu harrastustakuu jäi kuitenkin sanahelinäksi, sillä sen toimeenpanoon ei panostettu riittävästi. Nuorisotutkimusseurannselvityksen mukaan harrastustakuu toteutuu vain joka neljännessä kunnassa.

Olen iloinen siitä, että istuvan hallituksen lupaus edistää lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia näkyy nyt myös konkreettisena rahana ensi vuoden valtion talousarvioesityksessä. Tasavertaiset harrastusmahdollisuudet vahvistavat lapsen itsetuntoa ja osallisuutta ja vähentävät myös kiusaamista. Siksi harrastuksen takaaminen jokaiselle lapselle on hieno tavoite.

Lastensuojelu on aika laittaa kuntoon

Posted on

Lastensuojelusta kantautuu tämän tästä huolestuttavia uutisia. Yhdellä lastensuojelun työntekijällä voi pahimmillaan olla yhtaikaa sata asiakasperhettä, ylikin. Lastensuojeluun on palkattu liian vähän sosiaalityöntekijöitä, mikä on johtanut siihen, että pätevät ja sydämellä työtään tekevät ihmiset uupuvat ja vaihtavat työpaikkaa. Uusia koulutettuja ja päteviä lastensuojelun työntekijöitä on vaikeaa saada.

Ylen mukaan lastensuojelun asiakkaat, lapset ja nuoret, ovat monessa lastensuojelulaitoksessa joutuneet kohtaamaan epäasiallista kohtelua työntekijöiden taholta. Tarkastuksissa on tullut ilmi  kaltoinkohtelua ja epäasiallisia rajoittamistoimia. Luulisi, että tällaiset uutiset olisivat jo jääneet lastensuojelun synkkään historiaan, mutta nyt ne ovat tulleet takaisin. Myös lastensuojelun valvonnassa on oikeuskanslerin mukaan ollut vakavia puutteita.

Lastensuojelussa piileviin vakaviin ongelmiin on puututtava välittömästi. Ensiksikin on korjattava puutteet lastensuojelulaissa ja rajattava asiakasmäärä lailla. Toiseksi on puututtava pahoinvoinnin juurisyihin, niihin, jotka aiheuttavat lisääntynyttä lastensuojelun tarvetta.

Arviolta joka neljäs nuori kärsii mielenterveyden häiriöstä, apua vain on vaikea saada. Nuoria ohjataan jatkuvasti erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun raskaisiin palveluihin, koska matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ei ole riittävästi. Tämä on epätarkoituksenmukaista ja järjetöntä, yhteiskunnalle kallista ja inhimillisesti niin väärin kuin voi olla. Ei lastensuojelu voi ratkaista mielenterveyspalveluiden puutetta.

Markkinoiden lakien mukaan kysyntä luo tarjontaa, ja pula mielenterveys- ja lastensuojelupalveluista on alkanut houkutella alalle yhä enemmän myös yksityisiä toimijoita. Lastensuojelulla on alettu siis pyörittää liiketoimintaa. Tämäkin on myönnettävä ääneen ja laitettava valvonta ja sitä koskeva lainsäädäntö ja resurssit kuntoon.

Palveluiden painopiste on väärässä paikassa, jos lapsia ja nuoria ohjataan psykiatrisen ja erikoissairaanhoidon piiriin matalan kynnyksen palveluiden puuttumisen takia. Perustasolla on oltava riittävästi kohtaavia aikuisia ja apua jokaiselle lapselle ja nuorelle.

Ennaltaehkäisevään työhön panostaminen kannattaa, jotta ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Erityisoppilaan tuki luokassa on varmistettava lailla. Kun lapsiperheet saavat ajoissa apua, myös raskaiden palveluiden tarve vähenee.

Jatkossa tukea lastensuojelun piirissä oleville nuorille on onneksi tarjolla aiempaa pidempään, sillä lakialoitteeni lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostamisesta 25 vuoteen meni läpi eduskunnassa viime kaudella. Tämä on konkreettinen keino tukea nuoria aikuisia turvallisesti itsenäiseen elämään.

Sote-uudistuksessa on kiinnitettävä huomio valvontaan. Omavalvonnan lisääminen on riski sosiaali- ja hoivapalveluissa.

Lapset ja nuoret ansaitsevat parempaa politiikkaa. Yhteiskunnan heikoimmista on pidettävä huolta – erityisesti lapsista ja nuorista, joilla on koko elämä edessään.

Yhtään nuorta ei saa päästää putoamaan

Posted on

Suomen valtionvelka oli tammikuun lopussa vajaat 105 miljardia, ja tälle vuodelle arvioitu lainantarve oli 15,3 miljardia. Samaan aikaan Suomessa on noin 10 000 syrjäytymisriskissä olevaa perhettä, joiden palveluiden kustannukset ovat yli miljardin vuodessa. Lisäksi mielenterveyspalveluiden kustannuksiksi on arvioitu vuosittain n. 11 miljardia euroa. Pelkästään nämä kustannukset olisivat pienennettävissä, jopa kokonaan poistettavissa, jos ennaltaehkäiseviin palveluihin ja perheiden tukeen panostettaisiin riittävästi.

Me-säätiön mukaan Suomessa on 60 000 nuorta, jotka ovat koulutuksen ja työn ulkopuolella. On järkyttävää, että jopa 20 000 lapsen ja nuoren arvioidaan olevan vakavassa ylisukupolvisessa syrjäytymisriskissä. Kyse on perheistä, joita ei ole kyetty auttamaan riittävästi aiemmin eikä meinata kyetä nytkään. Olemme pikkuhiljaa tottuneet siihen, että joukossamme on aina ihmisryhmä, joka ei pärjää. Se ei ole sivistysvaltion periaatteen mukaista eikä se ole missään tapauksessa oikein.

Syrjäytymiseen puuttuminen on kaikista tehokkainta ennaltaehkäisevästi. Se on tehokkainta paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti. Panostamalla lasten, nuorten ja perheiden palveluihin sekä koulutukseen annamme yhdenvertaisemmat mahdollisuudet ja torjumme syrjäytymistä ennen kuin ihmiset ehtivät luisua yhteiskunnan kantavien rakenteiden ulkopuolelle. Syrjäytymisen ehkäiseminen vaatii konkreettisia toimia, ei vain juhlapuheita ja tavoitepapereita. Sipilän hallituksen toimeenpanemat massiiviset koulutusleikkaukset on peruttava.

Pienituloisten asemaa parannettava

Ensinnäkin ylisukupolvisen köyhyyden kierre on katkaistava. Kuluneella vaalikaudella ovat kokoomus, keskusta, perussuomalaiset ja sittemmin sininen tulevaisuus leikanneet vähävaraisilta, kun samaan aikaan on jaettu veronkevennyksiä hyvätuloisille. Kotona lastaan hoitavalle vanhemmalle maksettavaa pienintä peruspäivärahaa on korotettava, samoin työmarkkinatukea ja työttömän peruspäivärahaa niin ikään. Lisäksi lapsilisä on sidottava indeksiin ja sen yksinhuoltajakorotuksen tasoa parannettava. Opintotukea on korotettava kolmanneksella, jotta myös vähävaraisen perheen lapsi voi lähteä opiskelemaan. Pitkällä aikavälillä sosiaaliturvaa on uudistettava perustulon suuntaan, jotta putoaminen toimeentuloloukkuun saadaan estettyä ja osa-aikaista työskentelyä ja yrittämistä tuettua nykyistä joustavammin.

Apua tarvitsevalle lapsiperheelle konkreettista apua ajoissa

Toiseksi lapsiperheiden palvelut tulee saada kuntoon. Huonon vanhemmuuden leimaa pitää poistaa tarjoamalla perheille oikea-aikaisia matalan kynnyksen palveluita perhekeskuksissa ja siten rohkaista hakemaan apua tarpeen tullen. Lisäksi tukea tarvitseville vanhemmille tulee taata subjektiivinen oikeus päihde- ja mielenterveyspalveluihin.


Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset on peruttava

Koulutuspolun tulisi kannatella jokaista lasta aina varhaiskasvatuksesta alkaen. Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten/sinisen tulevaisuuden johdolla tehdyt leikkaukset koulutukseen pitää perua, jotta päiväkodit ja oppilaitokset saavat tehdä työnsä rauhassa ja hyvin. Koulutukseen ja tutkimukseen pitää ensi hallituskaudella panostaa 1,1 miljardia euroa, kuten vihreät on esittänyt. Se kattaa lisäpanostukset kaikille koulutusasteille mutta lisää myös resursseja muun muassa erityisopetukseen ja nuorten ohjaamiseen. 

Jokainen nuori on omanlaisenaan arvokas. Yhtään nuorta ei saa päästää putoamaan.

Miten olen toiminut vammaisten aseman parantamiseksi vaalikaudella 2015-2019

Posted on

Vammaisten yhdenvertaisten oikeuksien edistäminen on minulle kansanedustajan työssäni tärkeää. Olen mm. toiminut aktiivisesti eduskunnassa Vamyt-yhteistyöryhmässä, jonka puheenjohtaja on vihreiden kansanedustaja Johanna Karimäki.  Olen myös Kuurojen Palvelusäätiön hallituksen jäsen.

Lue haastatteluni Vammaispalvelut kaipaavat remonttia: ”Kaikki ei voi olla myytävänä”

Olen tehnyt kirjallisen kysymyksen hallitukselle

Olen ottanut kantaa Kelan kuntoutuspalveluiden laadun parantamiseksi

Yhden huoltajan perheelle konkreettista apua ajoissa

Posted on

Suomessa jopa 119 000 lasta elää köyhyydessä. Erityisen suuri köyhyysriski on yhden vanhemman perheessä.

Suomessa on noin 120 000 yksinhuoltajaperhettä, mikä on noin viidennes kaikista lapsiperheistä Suomessa. Yksinhuoltajaperheet taas ovat pääosin pienituloisia.

Yksinhuoltajuus on usein vanhemmalle raskasta, ja köyhyys tekee arjesta vieläkin raskaamman. Lapsena koettu köyhyys on kaikkein haitallisinta, ja siksi lapsiperheköyhyyden lisääntymisen pitäisi soittaa päättäjien hälytyskelloja.

Lapsiperheköyhyyttä vähennetään paitsi helpottamalla yksinhuoltajien työssäkäyntiä, myös korottamalla pienempiä vanhempainpäivärahoja, sitomalla lapsilisä takaisin indeksiin ja korottamalla lapsilisän yksinhuoltajakorotusta. Myös perheellisten opiskelijaperheiden tilannetta pitää helpottaa korottamalla opintorahaa ja kasvattamalla huoltajakorotusta.

Varhaiskasvatus on tutkitusti tehokkain tasoittaa taustasta johtuvia eroja. Varhaiskasvatuksen maksut voivat kuitenkin nostaa kynnystä osallistua varhaiskasvatukseen ja siksi varhaiskasvatuksesta pitää tehdä maksuton 5-vuotiaista alkaen. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan lapsen oikeus täysipäiväiseen varhaiskasvatukseen pitää palauttaa myös pätkätyötä tekevien ja työttömien perheiden lapsille. Oikeus varhaiskasvatukseen on lapsen oikeus. Myös lapsiryhmien kokoa tulee pienentää ja henkilöstömitoitusta kohtuullistaa.

Koulutuksen maksullisuus toisella asteella on erityisen ankara yhden vanhemman perheille, kun lapsilisäkin päättyy 17-vuotiaana. Lukiotutkinnon hinta voi nousta jopa 2500 euroon, ja ammatillisessa koulutuksessa vaadittavat työvälineet ovat kalliita kertaostoksia. Nämä rajaavat konkreettisesti köyhimpien perheden lasten koulutusmahdollisuuksia. Siksi toisen asteen tutkinto pitää tehdä aidosti maksuttomaksi.

Vanhempainvapaauudistuksessa on huomioitava erilaiset perheet, myös yhden vanhemman perheet. Vihreiden perhevapaamallissa yksinhuoltaja saa samat oikeudet etuuksiin ja vapaisiin kuin kahden vanhemman perheet. Yksinhuoltaja saa siis käyttää kaikki vapaat eikä kotihoidontuen pituus riipu vanhempien määrästä, ja isä voi hyödyntää kaikki vapaat siinä missä äitikin.

Työn ja perheen yhdistäminen voi olla yhden vanhemman perheessa vaikeaa. Työn ja perheen yhteensovittamista pikkulapsiperheille pitää helpottaa lisäämällä joustavia työ- ja varhaiskasvatusmahdollisuuksia.
Aamu- ja iltapäivätoiminta pitäisi tehdä maksuttomaksi pienituloisille perheille, ja lisäksi iltahoitoa yhden vanhemman perheiden lapsille pitäisi olla paremmin saatavilla.

Pohjoismaiseen hyvinvointimalliin kuuluvat sekä riittävä toimeentulo että tarpeenmukaiset palvelut. Tämä on mielestäni periaate, josta on pidettävä kiinni. Kohtuullisesti toimeentulevassa perheessä voidaan kärsiä aikapulasta ja toimeentuloköyhyyden sijasta hoivaköyhyydestä. Lapsiperheitä pitääkin auttaa paitsi tulotasoa nostamalla myös panostamalla lapsiperheiden palveluihin, kuten varhaiskasvatukseen ja lapsiperheiden kotipalveluun. Uupuneen lapsiperheen pitää saada konkreettista apua kotiin ajoissa. Kotiin saatava lastenhoito- ja kotipalvelu on saatava takaisin. Jos meilä oli siihen varaa 1980-luvulla, meillä on siihen varaa myös 2020-luvulla.


Vihreät Hakaniemen markkinoilla, myös Outi!

Posted on

Tervetuloa tapaamaan vihreitä eduskuntavaaliehdokkaita Hakaniemen torille!

Olemme mukana Hakaniemen maalaismarkkinoilla sunnuntaina 3.2.2019 klo 10-16. Tavattavissa on vihreitä eduskuntavaaliehdokkaita, kansanedustajia ja kaupunginvaltuutettuja – tule juttelemaan!

Mukana ovat:
klo 11-12 Atte Harjanne
klo 11-12 Outi Alanko-Kahiluoto
klo 12-13 Reetta Vanhanen
klo 12-13 Sameli Sivonen
Klo 12-13 Emma Kari
klo 13-14 Mari Holopainen
klo 13-15 Kaisa Hernberg
klo 13-15 Kati Juva