Blogi

Ke, 2016-05-18 23:04

Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus ansaitsisi kunnollisen välikysymyksen eriarvoistavasta politiikastaan. Hallituksen pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset ajavat ihmisiä toimeentulotuelle, vaikka juuri se on kaikkein typerintä köyhyyspolitiikkaa. Toimeentulotuki on viimesijainen sosiaaliturvan muoto, joka ei kannusta työntekoon, kun joka ikinen ansaittu euro vähentää toimeentulotukea. Tätäkö on hallituksen ”työn linja”?

Eduskunnassa käytiin tänään (18.5. 2016) välikysymyskeskustelu, jonka oppositiopuolueista demarit olivat yksin allekirjoittaneet. Demareiden välikysymys koski ”Suomen suuntaa” ja siinä sanottiin varmuuden vuoksi ”ei ” kaikelle.  Demareiden välikysymys ei ollut erityisen onnistunut ja keskustelusta tuli juuri niin hirveä kuin ennalta saattoi pelätä. Suomen vietiin yhtä moneen suuntaan kuin eduskunnassa on puolueita.

Vihreiden ryhmäpuheessa painopiste oli koulutusleikkausten lisäksi etenkin lapsiperheitä kurittavassa politiikassa: hallituksen leikkaukset kun vievät lapsiperheiltä 530 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Vihreän eduskuntaryhmän tilaama laskelma eduskunnan tietopalvelulta osoittaa, että esimerkiksi kahden julkisella sektorilla työskentelevän aikuisen kaksilapsinen perhe menettää kuukaudessa 227 euroa.

Itse puhuin välikysymyskeskustelussa hallituksen naisvihamielisestä talouspolitiikasta. Talous on aina tasa-arvokysymys. Ei ole olemassa tasa-arvon kannalta neutraalia talouspolitiikkaa. Talouspolitiikalla joko vahvistetaan tasa-arvoa tai heikennetään sitä.

Talous on toisin sanoen arvovalintoja. Entä millaisia arvovalintoja Sipilän hallitus tekee? Se leikkaa koulutuksesta, hoivasta ja terveydenhuollosta eli juuri niistä palveluista, joilla tasa-arvoa edistetään, tasataan ja ylläpidetään.

Samaan aikaan määrärahoja riittää kyllä toisaalle - ympäristölle haitallisiin tukiin, kannattamattomien ympäristöä likaavien yritysten tekohengittämiseen.

Hallitus ei ymmärrä eikä tunnusta, että panostaminen yhteiskunnan julkiseen infrastruktuuriin kuten tasavertaiseen koulutukseen ja hoivapalveluihin, edistää parhaiten talouskasvua, työllisyyttä ja tasa-arvoa. Ymmärtämätön hallitus leikkaa väärästä paikasta eli tulevan kasvun eväistä, lapsilta ja nuorilta.

Hallituksen talouspolitiikka noudattaa kaikessa naisvihamielistä ja tasa-arvovihamielistä linjaa. Sipilän hallituksen talouspoliittiset päätökset ajavat naiset takaisin hellan ääreen - tasa-arvossa otetaan pelkkiä taka-askeleita, kuten olen jo aiemmin moneen kertaan todennut.

Hallituksen valitsema sopeutustie lisää eriarvoisuutta, köyhyyttä ja yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Hallitus leikkaa kaikkia pienimpiä sosiaalietuuksia ja korottaa palvelumaksuja, mikä heikentää erityisesti naisten taloudellista asemaa - naiset kun ovat keskimäärin miehiä riippuvaisempia sosiaalietuuksista ja julkisista peruspalveluista, kuten päivähoidosta ja muista hoivapalveluista.

Kovimmin Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten leikkaukset kohdistuvat naisvetoisiin kotitalouksiin, erityisesti yksinhuoltajaperheisiin ja yksin asuviin eläkeläisnaisiin.

Julkisen sektorin leikkaukset osuvat naisvaltaisten opetus-, kasvu- ja hoiva-alojen työllisyyteen.  Työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien naisten määrä kasvaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan hallituksen päätökset lisäävät pienituloisten naisten määrää. Muun muassa lääkkeiden ja matkakorvausten omavastuun kasvattaminen heikentää etenkin pienituloisten ikääntyneiden yksinasuvien naisten toimeentuloa.

Entä mitä tapahtuu, kun hallitus korottaa päivähoitomaksuja, lopettaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja heikentää päivähoidon laatua ja saatavuutta? Naisten työssäkäynnin edellytykset heikkenevät.

Hallitus kehuu politiikkansa noudattavan työn linjaa, mutta naiset hallitus ajaa kotiin ja hellan ääreen. Miksi? Eikö naisten työllisyysaste kiinnosta hallitusta?

Mikä dramaattisinta, tuloloukkuun joutuvat etenkin osa-aikatyötä tekevät pienituloiset naiset, joiden työssäkäynti ei enää päivähoitomaksujen korottamisen jälkeen välttämättä taloudellisesti kannata.

Osa-aikatyötä tekevän äidin putoamisella työn ulkopuolelle voi olla kipeitä seurauksia hänen lapsensa kannalta. Näin lisätään lapsiperheköyhyyttä, näin lisätään lapsena koetun köyhyyden dramaattisia vaikutuksia: ulkopuolisuuden kokemuksia, masennusta, heikkoa koulumenestystä.

Lapsiperheiltä leikkaaminen tarkoittaa, ettei pienituloisella perheellä ole enää varaa lapsen maksullisiin harrastuksiin. Harrastusten puute heikentää koulumenestystä.  Näin varakkaiden lapset saavat kilpailuetua köyhiin verrattuna. Se kai on porvarihallituksen tarkoituskin.

Se, miten hoiva yhteiskunnassa järjestetään, on aivan keskeinen tasa-arvokysymys. Hoidon ja hoivan yhteiskunnallinen järjestäminen vaikuttaa merkittävästi naisten mahdollisuuksiin osallistua työelämään ja elättää itsensä omalla työllään.

Sipilän hallitus heikentää näitä mahdollisuuksia. Päivähoitopalveluita rapautetaan, päivähoitomaksuja korotetaan, subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkautetaan, vanhustenhoidossa laitoshoitoa ja tehostettua palveluasumista vähennetään.

On hyvä, että keskustahallitus kehittää omaishoitoa, mutta yhtä aikaa toteutettujen vanhuspalveluiden leikkausten kanssa näin lisätään sukupuolten välistä eriarvoisuutta, sillä omaishoitajista valtaosa on – jälleen - naisia.

Omaishoidon mittava laajentaminen työikäisten parissa luo kannustimen jäädä pois työelämästä, hoitamaan lapsia ja iäkkäitä tai sairaita omaisia. Tällä on vahingolliset seuraukset sekä työelämän tasa-arvolle että Suomen kokonaistyöllisyydelle.

Hallitus ei muutenkaan ole arvioinut julkisen talouden suunnitelman vaikutuksia eri ihmisryhmiin. Näkyy selvästi, ettei myöskään suunnitelman vaikutuksia tuloeroihin ole arvioitu. Hallituksen valitsema suunta on väärä, sillä hallituksen päätöksillä lisätään eriarvoisuutta ja edistetään luokkayhteiskuntaa.

Hallituksen linja on julma pienituloisia kansalaisia kohtaan. Hallitus leikkaa kaikkein pienimpiä sosiaalietuuksia, vaikka jo aiemmin päätetyt perusturvan indeksileikkaukset ovat epäoikeudenmukaisia. Perusturvan taso on jo nyt riittämätön.

Hallituksen linja lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, kun pienituloisimmat ja usein kaikkein heikoimmassa asemassa olevat pistetään hallituksen säästötavoitteiden maksajiksi. Tämä on täysin väärä suunta.

Pahinta kuitenkin on, että hallitus leikkaa massiivisesti koulutuksesta ja tutkimuksesta ja lisää opiskelun lainapainotteisuutta ja näin heikentää vähävaraisten perheiden lasten opiskelumahdollisuuksia.

Hallitus tekee Suomesta luokkayhteiskunnan ja vaikeuttaa tulevien sukupolvien edellytyksiä muuttaa valittua suuntaa eikä siksi - todellakaan - ansaitse eduskunnan luottamusta.  Talous on tasa-arvokysymys ja Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus ansaitsisi epätasa-arvoistavasta ja köyhiä kurittavasta talouspolitiikastaan koko opposition yhteisen välikysymyksen.

Pe, 2016-04-22 15:28

Työministeri Lindström esitteli maanantaina 18.4. hallituksen työllisyysavaukset. Jälleen tuli selväksi, ettei keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus ole ymmärtänyt työelämän muutosta.

Jatkossa työttömän on jo työnhaun alussa otettava vastaan myös muuta kuin oman alan työtä, jos oman alan työtä ei ole tarjolla. Työministeri Lindström ei kuitenkaan kyennyt tiedotustilaisuudessa tarkentamaan, mitä ammattitaitosuojan poistaminen käytännössä tarkoittaa.

Tarkoituksena on ministerin mukaan laatia työ- ja elinkeinohallinnon virkailijoille ”selkeä ohjeistus”, jotta he pystyvät arvioimaan, milloin oman alan työtä on kunkin työttömän kohdalla tarjolla ja milloin ei. Ohjeistukseen turvautuminen tulee paitsi lisäämään työvoimahallinnon yksittäisten virkamiesten valtaa ja vastuuta, myös työttömien mielivaltaista kohtelua. Samalla lisätään sääntelyä ja byrokratiaa, joiden vähentämisen piti olla hallituksen tavoitteena.

Linjaus on osoitus siitä, ettei hallituksessa eikä ministeriössä tajuta työmarkkinoiden muutosta. Kaikki avoimet työpaikat ja työtilaisuudet eivät nykypäivänä löydy enää ilmoitustauluilta ja työhallinnon nettisivuilta. Yhä useammin työllistyminen edellyttää, että ihminen työllistää itse itsensä tarjoamalla työpanostaan ja osaamistaan sinne, missä sille voi olla kysyntää. Sen arvioiminen, onko omaa työtä tarjolla vaikkapa humanistisia tai yhteiskuntatieteitä opiskelleille tai luovien alojen työntekijöille, voi olla käytännössä mahdotonta. Sama koskee usein myös pienten yritysten työpaikkoja melkein alalla kuin alalla.

Varma tapa hankaloittaa työttömän itsensä työllistämistä on pakottaa työtön ottamaan heti työttömyyden ensimmäisten viikkojen aikana vastaan mitä tahansa työtä. Linjauksellaan hallitus osoittaa paitsi sen, ettei se tunne työelämän todellisuutta myös sen, ettei hallitus tosiaankaan arvosta myöskään koulutusta.  Työllisyysasteen aito kasvattaminen edellyttäisi kykyä ymmärtää paitsi työelämän muutos, myös kykyä ymmärtää korkealaatuisen koulutuksen merkitys elinikäiselle työllistymiselle. Valitettavasti hallitus ei kykene kumpaankaan.

Ainoa hyvä uudistus hallitukselta on se, että jatkossa työttömällä on oikeus käyttää työmarkkinatukea nykyisen starttirahan tapaan. Jos työttömällä on yritysidea, hänellä on lupa kokeilla sitä menettämättä työttömyysetuuttaan.  Sääli on vain se, että oikeus koskee vain valtion maksamaa työttömyysetuutta, ei ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, joka riittäisi työmarkkinatukea paremmin yritysidean kokeilemiseen.

Muut hallituksen esityksistä lähinnä lisäävät kyykyttämistä ja kyttäystä. Jatkossa työttömän on osallistuttava kaikille tarjolla oleville aktivointikursseille, jotta kursseille ei jäisi vapaita paikkoja, kuten ministeriön virkamies tiedotustilaisuudessa perusteli. Kiristyksen ymmärtäisi, jos TE-hallinnon kurssit vastaisivat aina työttömien tarpeita. Näin ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole.

Huomattavasti järkevämpää olisikin laajentaa työttömän oikeutta omaehtoiseen kouluttautumisen ja opiskeluun työttömyyspäivärahalla. Silloin työtön voisi opiskella omien lähtökohtiensa ja tarpeidensa mukaan, ja opiskelu voisi aidosti parantaa työllistymisen edellytyksiä. Nykyään oikeus opiskella työttömyysetuudella riippuu liikaa yksittäisten virkamiesten ymmärryksestä ja johtaa työttömän kannalta ennakoimattomiin ja monesti epäoikeudenmukaisilta ja mielivaltaisilta tuntuviin päätöksiin.

Sanktioiden lisääminen on ristiriidassa perustulon tavoitteen kanssa: perustulon ansiosta työtön voi opiskella ja kouluttautua omien tarpeidensa mukaan, jolloin kouluttautuminen myös parantaisi työllistymisen edellytyksiä.  Perustulo mahdollistaisi myös sen, että työtön voisi ottaa vastaan mitä tahansa työtä, ja jokainen tehty työtunti kasvattaisi käteen jääviä työtuloja.

Hallitus sen sijaan suunnittelee ottavansa käyttöön jopa 3-4 kuukauden mittaisen "työnäytteen", jolla työtön voisi osoittaa osaamisensa mahdolliselle työnantajalle, mutta josta työtön ei ilmeisesti saisi minkäänlaista palkkaa. Ravintola-alalla on nykyisin yleistä, että kokit tekevät yhden päivän työvuoron ilmaiseksi osoittaakseen, millaisia työntekijöitä ovat. Palkallisen koeajan pitäisi olla riittävä keino sekä työntekijälle että työnantajalle arvioida työsuhteen mielekkyyttä. Oikeistohallituksen linjana tuntuu olevan työttömien ja pienituloisten kyykyttäminen ja sanktioiden lisääminen.

Kaikesta paistaa läpi se, ettei hallituksessa kyetä yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen analyysiin, jossa nähtäisiin myös eri politiikan alueilla tehtyjen päätösten vaikutukset toisiinsa.  Hallituksen koulutuspolitiikka on Suomen työllisyyden ja talouden näkökulmasta tuhoisaa, sillä leikkaamalla koulutuksesta hallitus vie edellytykset uusien alojen ja työpaikkojen kasvulta. Leikkaamalla pienituloisimpien lääke- ja matkakorvauksista ja kasvattamalla terveyskeskusmaksuja hallitus lisää toimeentulotuen tarvetta, ja toimeentulotukiriippuvuus taas on kaikkien köyhyystutkijoiden mukaan pahin katiska ja kannustinloukku, joka tehokkaasti estää työn tekemisen.

Hallituksen työllisyysavaukset näyttävät kimpulta risuja, joilla on tarkoitus piiskata työttömät töihin tilastoja rumentamasta. Valitettavasti pysyvää, kestävää ja köyhyyttä vähentävää työllisyyspolitiikkaa ei hallituksen työttömiä kurittavilla tempuilla tehdä. Työelämän muutos vaatii uudenlaisia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Niiden perustana on oltava luottamus ihmisiin.

Ma, 2016-03-14 11:09

Eduskunnassa järjestettiin seminaari lapsiperheköyhyydestä. Aiheenamme oli, miten istuvan hallituksen toimeenpanemat leikkaukset vaikuttavat pienituloisten perheiden arkeen ja mitä viime lamasta olisi pitänyt oppia.

Pelastakaa Lapset ry:n teettämä selvitys osoittaa karusti, että köyhyys aiheuttaa ulkopuolisuutta ja pahimmillaan syrjäyttää. Köyhien perheiden lapset joutuvat usein luopumaan harrastuksista, eivät pääse osallistumaan kavereiden synttäreille tai matkustamaan. Heitä kiusataan muita enemmän, ja he kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.

Niin lapsissa kuin vanhemmissa köyhyys synnyttää osattomuuden ja häpeän kokemuksia. Se uuvuttaa vanhempia, jolloin lapset ottavat kantaakseen perheen taloushuolia. Suomessa köyhyys myös periytyy, mikä tarkoittaa huono-osaisuuden ylisukupolvistumista. Kotitausta määrittelee yhä voimakkaammin myös sen, miten koulunkäynti ja opiskelu sujuvat.

Julkisen talouden sopeutustoimet vaikuttavat monella tavalla lasten ja nuorten arkeen. Suomessa lapsiperheköyhyys on jälleen kääntynyt nousuun. Tällä hetkellä joka kymmenes lapsi elää köyhässä perheessä.

Perheen pienituloisuuden taustalta löytyy työttömyyttä, pätkätöitä ja heikkoa koulutusta. Perhe voi olla köyhä vanhempien töissä käynnistä huolimatta. Esimerkiksi ilta-ja viikonlopputöitä tekevä kaupan alan työntekijä tienaa vain noin 1600 euroa netto. Kun siitä maksaa kovaa vuokraa, ei elämiseen paljon jää. Usein tingitään lasten harrastuksista.

Lapsiperheköyhyyden syynä on myös perhepoliittisten tulonsiirtojen jälkeenjääneisyys. Viime laman aikana leikattiin lapsiperheiden etuuksista, ja vaikka välillä on eletty hyviäkin vuosia, ei kaikkia leikkauksia ole peruttu. Kuluvan laman varjolla on jälleen leikattu lisää: nyt poistetaan lapsilisän indeksisidonnaisuus ja nostetaan mm. terveydenhoidon ja päivähoidon maksuja. Vanhempainpäivänrahaa ja vanhempainrahakauden vuosilomaoikeutta heikennetään sekä kotihoidon tuki jäädytetään. Samaan aikaan vuokrat ovat edelleen olleet nousussa.
 
Eriarvoisuutta syventää sekin, ettei varhaiskasvatuksen maksuluokkien tulorajojen määrittelyssä ole otettu huomioon köyhyysrajoja: jo ennestään köyhyysrajan alapuolella elävä perhe joutuu maksamaan varhaiskasvatuksesta aikaisempaa enemmän.

Julkisen talouden kestävyysvajeen korjaaminen lapsiperheiden kustannuksella ei ole sosiaalisesti kestävä ratkaisu. Toisin kuin nyt harjoitettavalla politiikalla ollaan tekemässä, kuntien ja valtion olisi varmistettava riittävän toimeentulon edellytykset. Tämä tarkoittaa laadukkaiden ja kohtuuhintaisten palveluiden järjestämistä lapsiperheille, aidosti maksutonta toisen asteen koulutusta, kohtuuhintaisten harrastusmahdollisuuksien turvaamista sekä lasten välittömän ja välillisen hyvinvoinnin huomioimista kaikissa investoinneissa.

Lasten edellytyksiä selvitä laman yli on heikennetty monilla eri päätöksillä ikään kuin viime lamasta ei olisi opittu mitään. THL:n tekemässä tutkimuksessa seurattiin kaikkia vuonna 1987 syntyneitä, yhteensä noin 60 000 lasta sikiökaudelta 21-vuotiaaksi. Tutkimus osoitti selkeästi, että lasten murheet eivät ole yksilön ongelmia vaan vanhempien huono-osaisuuden periytymistä. Esimerkiksi nuorten mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeiden suurin riskitekijä on vanhempien toimeentulotukiasiakkuus. Se on merkittävin riskitekijä myös lasten huostaanotoissa ja nuoren syrjäytymisessä koulun ja työelämän ulkopuolelle. Järkyttävä fakta on se, että vaarallisinta lapsen tulevaisuudelle on vauvaperheen köyhyys. Vanhempien köyhyys altistaa pahoinvoinnille myös sitä enemmän, mitä pitempään se kestää.

1990- ja 2000-luvuilla koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas, päivähoidon henkilöstöä karsittiin, nuorisotyötä ja lasten kerhotoimintaa vähennettiin. Nyt maksetaan kalliisti näistä väärin kohdennettuista säästöistä. On arvioitu, että yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa.

Kun lapset otetaan huomioon aikuisten palveluissa, estetään parhaiten vanhempien ongelmien periytyminen. Tiedämme, että vanhempien mielenterveyden ongelmat ovat moninkertainen riski lapsen sairastumiselle mielenterveyden ongelmiin ennen 26 ikävuotta. Miksi tätä ei huomioida, kun palveluista päätetään?

Avaimia lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ovat myös korkea työllisyysaste, koulutukseen investoiminen sekä työn ja perheen yhteensovittaminen etenkin yksinhuoltajaäitien kohdalla. Etuudet, palkkatulot ja verotus tulee sovittaa joustavasti yhteen tuloloukkujen välttämiseksi.

Poliittisia päätöksiä tehtäessä tulisi aina tehdä vaikutusarvioinnit etukäteen ja ottaa ne myös huomioon. Lapsivaikutukset, tulonjakovaikutukset ja tasa-arvovaikutukset on tehtävä aina, ja arvioitava myös se, miten eri päätökset vaikuttavat kasautuvasti eri ihmisryhmiin.

90-luvun laman opetukset on otettava vakavasti ja ymmärrettävä, että säästöt lasten kustannuksella eivät ole kustannustehokkaita. Viime lama opetti, ettei julkisen talouden korjaaminen lapsiperheiden kustannuksella ole sosiaalisesti kestävä ratkaisu. Kaikkein järkevintä lamanhoitoa on tukea lapsiperheiden toimeentuloa, sillä investointi lapsiin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Ti, 2016-03-08 12:57

Kun liput liehuvat Naistenpäivän kunniaksi, on feministiksi tunnustautuvan velvollisuus sanoa ääneen se, minkä asiantuntijat ovat moneen kertaan todenneet: istuvan hallituksen politiikka on ollut tasa-arvon kannalta pelkästään taantumuksellista. 

Kaikki muut politiikan alueet on keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallituskaudella alistettu talouspolitiikalle. Tämä pätee myös tasa-arvopolitiikkaan, tai - kuten keskustan puoluetoimistolla varmasti muotoiltaisiin - perhepolitiikkaa on tehty talouden ehdoilla (konservatiiviselle keskustalle kun tasa-arvopolitiikka on perinteisesti ollut nimenomaan perhepolitiikkaa, ei suinkaan yksilöiden yhdenvertaisuutta). 

Hallituksen talouspolitiikka onkin ollut tasa-arvon kannalta tuhoisaa. Huono taloustilanne on riittänyt tekosyyksi mille tahansa tasa-arvoa murentavalle leikkaus- ja heikennystoimenpiteelle. Seurauksena on ollut köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvaminen. Tasa-arvon kannalta elintärkeitä julkisen sektorin palveluita on heikennetty ja samalla on tehty ideologisesti motivoituneita resurssiensiirtoja köyhiltä rikkaille ja julkiselta yksityiselle. 

Ei ainoastaan hallitus ole laiminlyönyt tasa-arvopolitiikan edistämistä. Työmarkkinaosapuolten välisessä kilpailukykysopimuksessa naiset jäivät nuolemaan näppejään. Miestenkeskisestä nyrkkitervehdyksestä välittyi tahtotila, että tässä tehtiin diilejä miesten kesken. Ei ihme, että jatko ei mennyt hallituksen käsikirjoituksen mukaan. PAM ei voinut hyväksyä sopimusta, jossa pienipalkkaisille naisille osoitettiin pelkkiä leikkauksia miesvaltaisten vientialojen eduksi. 

Nyrkit on nyt työnnetty taskuihin, mutta naisaloille heristelee yksi sun toinen sormeaan. 

Kilpailukykysopimus ei pitkään aikaan ole ollut mikään yhteiskuntasopimus, vaan kyseessä on ollut miesten välinen kisa, jossa naiselle on varattu pelkkä maksajan rooli. Olemme saaneet seurata, voittaako Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus palkansaajajärjestöt Häkämiehen EK:n tuella vai pystyvätkö palkansaajajärjestöt pitämään puolensa. Neuvotteluja on käyty miesten kesken. 

Kukaan ei kiistä, etteikö kilpailukykypaketti olisi naiselle vähemmän paha kuin hallituksen pakkolakipaketti. Julkisen sektorin 30 % lomarahaleikkaus osuu kuitenkin erityisesti naisiin, eikä sen epäreiluutta kaupan kassan näkökulmasta vähennä mitenkään leikkauksen määräaikaisuus. Kyse on periaatteesta ja siitä, että palkan menetys kirpaisee valmiiksi pienituloista ihan oikeasti. 

Lomarahaleikkauksia perustellaan välttämättömyydellä säästää julkisen sektorin suoria kustannuksia eikä päätöstä ole tehty hallituksessa vaan työmarkkinaosapuolten kesken. Silti on pakko ihmetellä, miksei tässä maassa löydetä säästöjä mistään muualta kuin  naisen selkänahasta. Myös Sipilän hallituksen leikkaukset päivähoitoon ja terveydenhoitomaksuihin osuvat kaikkein kipeimmin naisiin. Samoin hallituksen takataskussaan pitämät lisäleikkaukset kohdistuisivat jälleen lapsiperheisiin ja sitä kautta naisiin. 

Vasta vajaan vuoden hallinneen Sipilän hallituksen syntilista tasa-arvopolitiikassa on pitkä, sillä hallitus on alusta saakka laiminlyönyt lakiesitystensä sukupuolivaikutusten arvioinnin. Hallitusohjelmassa todettiin ykskantaan, että Suomessa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Hallitus ei asettanut tasa-arvon edistämistä politiikkansa tavoitteeksi, vaan totesi sen olevan vallitseva asian tila. Hallituksen välinpitämättömyyttä yhteiskunnan keskeistä rakenteellista ongelmaa kohtaan on mahdoton hyväksyä ja ymmärtää. Jos edes hallituksen talouspolitiikka olisi ajateltua ja perusteltua, hallitus ottaisi huomioon sen, että tasa-arvon parempi toteutuminen kasvattaa naisten mahdollisuuksia työssäkäyntiin, millä on merkitystä myös kansakunnan taloudelle. Vaan ei. 

Hallituksen ainoa lupaus (siis lupaus, ei teko) tasa-arvon parantamiseksi on lupaus toimia vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi. Kokoomuksen väläyttämässä mallissa maksettaisiin äitien työnantajille 2500 euron kertakorvaus. Isien työnantajat eivät ilmeisesti saisi hallituksen mallissa mitään, mikä ei kannusta perhevapaiden jakoon eikä siis tasaisi perhevapaiden käyttöä yhtään nykyistä tasavertaisemmaksi. Viesti tuntuu olevan, että äitien työnantajille maksetaan kertakorvaus, koska naisten kuuluukin maksaa vanhemmuuden kustannukset. Toki tämä on oikeistokonservatiivisen hallituksen ajattelun mukaista, mutta tasa-arvokriittistä tarkastelua ratkaisu ei kestä. 

Naisten päivän kunniaksi en aio suoda hallitukselle katteettomia kiitoksia, mutta pari vaatimusta julkean esittää. Hallitukselta tarvitaan nyt konkreettisia tekoja luottamuksen ja uskon palauttamiseksi, enkä puhu vain tasa-arvosta ja naisten oikeuksista, vaan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta ja luottamuksesta. 


Pelkkä isien kannustaminen pitämään vanhempainvapaita ei riitä, jos sen edistämiseen ei lisätä yhtään rahaa. Hallituksen tulevaisuusvisioissa naisen paikka on kotona, eikä se ole nuoren naisen näkökulmasta vetovoimainen kuva. Miksi jäädä maahan, jossa metaforinen sopimusnyrkki työntää naista takaisin lapsenhoitajaksi ja hellan ääreen, kun työssäkäynnistä on tehty palkanalennuksilla paitsi taloudellisesti kannattamatonta myös päivähoitopalveluiden heikentämisen kautta vaikeaa? 
Vaadin hallitukselta ja koko kolmikannalta proaktiivisuutta ja ponnistelua työelämän muutosten ymmärtämiseksi. Sukupuolivaikutusten arviointia ei tarvita vain yksittäisten lakien arvioinnissa vaan sen on koskettava myös laajempia kokonaisuuksia kuten soteuudista, perustuloa ja työelämän muutosta. Tämä ei ole liikaa vaadittu eikä liian vaikeaa toteuttaa. Ei tarvita kuin tahtotila. 

Ti, 2016-03-01 09:00

Hallituksen tilaama selvitysmies professori Roope Uusitalo julkaisi tänään selvityksensä opintotuen heikentämisestä. Hallituksen aikomuksena on vähentää opintotukikuukausia, leikata opintorahaa ja lisää opintotuen lainapainotteisuutta.

Lisäämällä opintojen lainapainotteisuutta hallitus tekee Suomesta luokkayhteiskunnan, lisää kouluttamattomuuden periytymistä ja tekee koulutuksesta riskin, jonka yksilö joutuu maksamaan.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan Suomen velkaantumista torjutaan opintotukea heikentämällä. Kuka tätä uskoo? Milloin eriarvoisuuden lisäämisestä on tullut kansankunnan nousun ehto? Orwellkin kääntyy haudassaan Suomen hallituksen pitäessä tiedotustilaisuuttaan!

Ja mitä tapahtuu samaan aikaan toisaalla: hallituksen tilaamalla ns. yhteiskuntasopimuksella ollaan pienentämässä yliopistossa opiskelleiden pienituloisten lastentarhanopettajien, sosiaalityöntekijöiden ja kirjastonhoitajien palkkaa. Heidän pitäisi jatkossa kouluttautua lainarahalla.

Niin yhteiskuntasopimuksella kuin opintolainan heikentämisellä isketään kipeimmin pienituloisiin naisiin. TAAS! Ei ollut muita vaihtoehtoja?

Selvitysmies Uusitalo sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa suoraviivaisesti, ettei lainanmaksamiselta pysty välttymään vaikka palkat laskisivat eikä töitä olisikaan.

Koulutuksen tasa-arvo on Suomessa vuonna 2016 hätää kärsimässä. Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus hylkää ajatuksen koulutuksesta kansalaisten tasa-arvon takeena ja näkee sen investointina, josta jokaisen pitäisi itse vastata. Tämä on suuri muutos politiikkaan, jossa jokaiselle on haluttu antaa koulutus vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Hallituksen koulutuspolitiikalla lauletaan Suomea suohon. Aiemmin koulutus on meillä nähty vahvuutena, joka auttaa pienen maan menestykseen maailmalla. Talouden arviointineuvosto ja OECD ovat varoittaneet hallitusta koulutusleikkauksista, sillä ne vievät tulevan kasvun eväät. Silti hallitus leikkaa yksin yliopistoilta jo enemmän kuin yksikään hallitus itsenäisen Suomen aikana.  

Koulutuksesta leikkaaminen on uhkapeliä kansakunnan hyvinvoinnin kustannuksella, sillä tulevaisuuden työmarkkinoilla vain promille työpaikoista on sellaisia, joissa pärjää ilman mitään koulutusta. Koulutuksen tasa-arvon tietoinen heikentäminen syrjäyttää tietoisesti osan kansalaisista työmarkkinoilta ja yhteiskunnasta.

Kaikkein surullisin olen Suomen taantumisesta luokkayhteiskunnaksi. Jo nyt koulutuksella ja kouluttamattomuudella on hälyttävä taipumus periytyä. Hallituksen uhkaus pienentää opintorahaa, vähentää opintotukikuukausia ja lisätä opintotuen lainapainotteisuutta tulee vaikeuttamaan vähävaraisten opiskelua entisestään.

Hallituksen ministerit Sipilä, Stubb ja Grahn-Laasonen lupasivat ennen vaaleja, ettei opintotuesta leikata. Sittemmin Sipilän hallitus on poistanut opintotuen indeksisidonnaisuuden ja aikoo leikata opintotuesta pois neljänneksen. Kokoomus julisti ennen vaaleja nettisivuillaan, että suomalaisen yhteiskunnan vahvuus perustuu jokaisen mahdollisuuteen kouluttautua varallisuudesta riippumatta. Nyt hallitus on linjaamassa, ettei koulutus kuulukaan kaikille.

Pakottamalla opiskelijat lainanottoon hallitus ajaa Suomesta luokkayhteiskuntaa, jossa opiskelu on köyhälle riski. Eniten opintolainaa nostavat jo nyt hyvätuloisten lapset sekä ne, joiden opiskelu johtaa kovaan palkkaan. Korkeakouluista valmistutaan kuitenkin myös matalapalkkaisiin ammatteihin. Häviäjiä ovat jälleen pienipalkkaiset naiset – mm. lastentarhanopettajat, sosiaalityöntekijät, kirjastonhoitajat -  joiden palkasta jää käteen entistä vähemmän, jos heidät pakotetaan ottamaan lainaa opintojaan varten.

Opintotuen leikkaukset tulevat pahentamaan työttömyyttä, sillä ne ajavat opiskelijat kilpailemaan samoista työpaikoista työttömien kanssa. Opintotuen asumislisä kattaa nykyiselläänkään enää vain 57 prosenttia asumismenoista ja osalla opiskelijoista opintoraha ja asumislisä menevät kokonaan vuokraan. Mutta missä ovat hallituksen toimet kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi?

Viisas tapa nopeuttaa opiskelua olisi edesauttaa opiskelun sujumista elämiseen riittävällä opintorahalla. Yliopistoissa tulisi olla riittävästi opetusta ja opinto-ohjausta ja tenttikirjojen pitäisi riittää kaikille. Leikkaukset toimivat päinvastoin. Miksi hallitus ehdoin tahdoin sahaa oksaa yhteiskunnan hyvinvoinnin alta?

Ti, 2016-02-23 19:13

Sain oikeus- ja työministeri Lindströmiltä (PS) vastauksen hallitukselle esittämääni kirjalliseen kysymykseen koskien tulkintaongelmia, joita tämän vuoden alusta voimaan astunut työttömyysturvalain 191-sivuinen tulkintaohjeistus on aiheuttanut. Selvyyttä olisi kaivattu siihen, milloin silpputyöntekijä voi ennakoida olevansa TE-hallinnon mielestä päätoiminen yrittäjä, jolloin henkilö ei ole oikeutettu työttömyysturvaan. Selvyyttä ei tullut. Valitettavasti oikeus- ja työministerin (alkuperäisen ohjeistuksen jargonia jäljittelevä) vastaus ei tee lukijaa hullua hurskaammaksi.

Esimerkiksi tämä kohta on hämmentävä:

"Sen sijaan yrittäjän tuotteiden ja palveluiden tarjoaminen avoimesti ns. suurelle yleisölle on työ- ja elinkeinoministeriön käsityksen mukaan yrityksen taloudellista ja tuotannollista toimintaa, eikä mahdollisesta kysynnän vähäisyydestä johtuvaa yrittäjäriskin piiriin kuuluvaa tulojen vähäisyyttä tai niiden puuttumista tule korvata työttömyysetuudella."

Ymmäsinkö oikein: pitääkö freelancerin ajaa nettisivunsa alas saadakseen työttömyysturvaa, oikeus- ja työministeri Lindström? Työllistyä pitäisi, mutta omaa osaamista ei sovi mainostaa julkisesti?

Jotta TE-toimistossa noudatettaisiin hyvää hallintoa, TE-toimiston pitäisi arvioida työttömyysturvaa hakevan henkilön työmäärää TEM:in ohjeiden ja lainsäädännön mukaan, eli toisin sanoen arvioida, onko freelancer-toiminta esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Saamani kansalaispostin perusteella väitän, että arviointeja tehdään TE-hallinnossa hyvin kirjavin (ellei mielivaltaisin) perustein.

Surkean lainvalmistelun seuraukset kantaa suomalainen työntekijä, sillä 191-sivuisella ohjeistuksella ei paikata huonon lainvalmistelun ongelmia. Missä on silpputyötä tekevän oikeusturva ja ketä tämän lain säätäminen oikein hyödytti, hyvä Sipilän hallitus? Ei suomalaista yhteiskuntaa ainakaan. Me menetämme lukemattoman itsensä työllistäjän työpanoksen, kun taas on luotu uusi este työn tekemiselle. Haloo, eikö teidän pitänyt PURKAA normeja, ei keksiä niitä lisää?

Perustuslaissa - jota Sipilän hallitus tämän tästä morkkaa - turvataan toistaiseksi kansalaisen oikeus hyvään hallintoon. Itsensä työllistäjän kohdalla tämä tarkoittaa, ettei ratkaisuja saa vetää hihasta vaan virkailijan pitää selvittää, onko työttömyysturvaa hakevan työmäärä esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle (jolloin ei lain mukaan ole oikeutettu työttömyysturvaan). Jos saa väärän päätöksen, voi aina tehdä kantelun oikeusasiamiehelle. Työttömälle ja vaille sosiaaliturvaa jääneelle silpputyöntekijälle se tosin on laiha lohtu.

Työ ei enää jakaudu JOKO palkansaajana TAI yrittäjänä tehtyyn työhön. Pätkätyö on vakiintunut osaksi työmarkkinoita. Mutta lisäksi on lukemattomia muita työn tekemisen ja teettämisen muotoja kuin lyhytaikainen palkkatyö. Kasvava joukko haalii elantonsa tekemällä työtä sen eri muodoissa. Saman päivän aikana henkilö voi tehdä työtä toimeksiannolla, tuntityöläisenä, apurahalla... Itsensä työllistäjät ovat kaikkein nopeimmin kasvava työtä tekevien joukko. Uusi työttömyysturvalaki on kuitenkin erityisen ongelmallinen juuri näille sirpale- tai  silpputyötä tekeville. STM:ssä ja TEM:ssä ei myönnetä, että kun uusi laki määrittelee kaikki itsensä työllistäjät työttömyysturvassa lähtökohtaisesti yrittäjiksi, silpputyötä tekevälle jää aikaisempaa helpommin ja useammin todistustaakka siitä, onko tehty työ pää- vai sivutoimista. Päätoimiseksi yrittäjäksi tuomittu ei saa killinkiäkään työttömyysturvaa. TE-hallinnon tulkintojen ennakointi olisi elintärkeää, jottei luotaisi esteitä omaehtoiselle työllistymiselle ja työn vastaanottamiselle. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

Pe, 2016-02-19 15:31

Vaikka vuosi on vasta alussa, hallitus on jo jatkanut tavallisten ihmisten elämää kurjistavaa linjaansa. Viime syksynä me vihreät saimme taistella sekä eduskunnassa että kunnanvaltuustoissa sen puolesta, että varhaiskasvatus säilyisi laadukkaana. Että subjektiivista päivähoito-oikeutta ei rajattaisi eikä ryhmäkokoja kasvatettaisi. Osa taisteluista voitettiin mutta valitettavasti hyvin monen lapsen oikeus varhaiskasvatukseen riippuu tulevaisuudessa vanhempien työtilanteesta. Moni lapsi viettää päivänsä isoissa päiväkotiryhmissä.
 
Tämä kamppailu päivähoidon puolesta on monissa kunnissa yhä käynnissä. Silti hallitus iskee jo seuraavan kortin pöytään: tulevaisuudessa jotkut perheet joutuvat maksamaan varhaiskasvatuksesta roimasti nykyistä enemmän.

Hallitus tavoittelee 54 miljoonan euron lisäystä varhaiskasvatuksen asiakasmaksuihin, mikä on epärealistista ja epäreilua. Osaa maksuista aiotaan korottaa jopa 22 %, mikä ei voi olla vaikuttamatta siihen, että jotkut vanhemmat ottavat lapsensa pois varhaiskasvatuksen piiristä. Kun samanaikaisesti kasvatetaan ryhmäkokoja ja rajoitetaan subjektiivista päivähoito-oikeutta, se heikentää systemaattisesti varhaiskasvatusta.

Kansainvälisissä tutkimuksissa varhaiskasvatus on todettu tuloksellisimmaksi ja kustannustehokkaimmaksi keinoksi varmistaa lasten hyvinvointi ja kehitys. Sillä pystytään puuttumaan mahdollisiin ongelmiin, tukemaan lapsen kielellistä kehitystä ja sosiaalisia taitoja ja tasoittamaan lasten välisiä oppimiseroja. Syrjäytymisen ehkäisy alkaa jo päiväkodissa.

On hallituksen esityksessä varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaiksi(http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/asiakasmaksut/liitteet/Luonnosxhallituksenxesitykseksixeduskunnallexvarha.PDF)
hyvääkin: nollamaksuluokka esitetään säilytettäväksi. Lisäksi pienituloiset yksinhuoltajaperheet maksaisivat varhaiskasvatuksesta nykyistä vähemmän. Nämä kaksi osaa on tärkeää säilyttää.

Muilta osin hallituksen maksuesitystä on välttämätöntä muuttaa. Hallitus esittää varhaiskasvatuksen ylimpään maksuluokkaan 22 % korotusta.  Yhden lapsen osalta se tarkoittaa 64 euroa kuussa. Keskituloisella kahden vanhemman ja kahden lapsen perheellä varhaiskasvatuksen kuukausimaksut nousisivat 122 euroa. Tämä tarkoittaa vuodessa 1342 euroa (oletuksena 11 kuukauden maksut). Tämänhetkiseen ylimpään maksuluokkaan päätyy melko keskimääräisillä kuukausiansioilla. Ylimmässä maksuluokassa on 25 % kunnallisessa varhaiskasvatuksessa olevista lapsista.

On hyvä, että hallitus on ymmärtänyt työllisyyden ongelmat yksinhuoltajien kohdalla. Sen sijaan hallitus ei ota
lainkaan huomioon sitä, että myös kahden vanhemman perheissä näin suuret varhaiskasvatusmaksujen korotukset tulevat todennäköisesti vähentämään naisten työssäkäyntiä. Tämä on aivan väärä kehityssuunta.

Vihreät voivat hyväksyä maltilliset korotukset, mutta esitetty suuruusluokka on mahdoton. Hallituksen on pienennettävä maksukertymätavoitettaan ennen kuin se antaa esityksen eduskunnalle. Korotukset tulee toteuttaa ottamalla käyttöön uusi ylin maksuluokka. Tällä tavoin aidosti varakkaat perheet maksaisivat paremmin tulotasoaan vastaavia asiakasmaksuja eikä keskituloisia rokotettaisi kohtuuttomasti.

Varhaiskasvatuksen osallistumisasteeseen ja naisten työllisyyteen vaikuttavat myös vanhempainvapaajärjestelmä sekä kotihoidontuki. Järjestelmiä tulee kehittää niin, että lapset pääsevät varhaiskasvatukseen tasa-arvoisesti, hoitovastuu jakautuu tasaisesti eri sukupuolille sekä naisten työllisyysasteen paranee. Hallituksen nykylinja ei tue näitä tavoitteita.

Ti, 2015-12-22 10:30


Helsingin Sanomien kyselytutkimuksen mukaan joka neljäs varakas suomalainen on sitä mieltä, että köyhyys on köyhän ihmisen oma syy.
Järkyttävä tulos kertoo karusti, että hyvinvoivien ja huono-osaisten todellisuudet ovat erkaantuneet toisistaan.

Vaikka köyhyyden takana olisi yksilöllisiä tekijöitä, harjoitetulla politiikalla on roolinsa. Jos köyhyys ei kosketa ihmistä itseään, hänen perhettään eikä läheisiään, köyhän elämää voi olla vaikea ymmärtää.

Todellisuudessa suurin köyhyysriski on syntyä köyhien vanhempien lapseksi. Myös pitkäaikaissairaus ja -työttömyys altistavat köyhyydelle. Työttömyys ja korkea asumisen hinta ovat nyky-Suomessa suurimmat köyhyyttä aiheuttavat tekijät.

Köyhyys on yhtä vähän ihmisen oma syy kuin vauraaseen perheeseen syntyminen on ihmisen oma ansio – vaikka vauras mielellään ajattelisi, että on ihan itse ansainnut oman vaurautensa.

Suomessa köyhyys on alkanut uudestaan periytyä. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän kouluttamattoman vanhemman lapsen mahdollisuudet pärjätä koulussa ovat heikot. Mielenterveysongelmilla on niilläkin taipumus siirtyä seuraavaan sukupolveen.

Köyhyys on aineellista puutetta, joka pitkään jatkuessaan syö henkisiä voimavaroja ja vie tunteen mahdollisuudesta hallita omaa elämää. Suomessa köyhyys ilmenee esimerkiksi lapsiperheen kyvyttömyytenä maksaa lapselle yhtäkään harrastusta tai vanhuksen kohdalla kyvyttömyyttä ostaa lääkkeitä tai silmälaseja.

Viime hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Rätyä kritisoitiin siitä, että tämä unohti sadat tuhannet suomalaiset vähätellessään köyhien määrää Suomessa. En usko, että myöskään Sipilän hallituksen ministereillä on oikeaa käsitystä siitä, mitä köyhyys on Suomessa. Miksi he muuten lisäisivät köyhyyttä?

Yhtaikainen lääke- ja matkakorvausten ja asiakasmaksujen nostaminen iskee kipeästi pienituloisimman paljon sairastavien ryhmään, joiden joukossa sosiaaliturvan alikäyttö on kaikkein yleisintä. Juuri nämä ihmiset jättävät toimeentulotuen hakematta, vaikka olisivat siihen oikeutettuja.

Kelassa pelätäänkin, että paljon sairastavat jättävät jatkossa lääkkeet ostamatta niiden kalliin hinnan vuoksi. Hallitus leikkaa eniten köyhiltä ja sairailta, muttei tee mitään varmistaakseen, että nämä huono-osaisimmat saisivat heille lain mukaan kuuluvan harkinnanvaraisen toimeentulotuen. Lisäisikö hallitus tietoisesti köyhien määrää, jos ministerit ymmärtäisivät, mitä köyhyys oikeasti on?

Sipilän hallitus kohdistaa leikkauksensa yksipuolisesti alimpaan tulokymmenykseen kuuluviin, vaikka esimerkiksi lääkekorvausten säästöt olisi mahdollista saavuttaa myös kohdentamalla säästöt pienempinä paljon laajemmalle potilasjoukolle.

Tärkein yksittäinen toimenpide, jolla köyhyyttä voidaan vähentää, on oikeudenmukainen, maksukyvyn mukaan määrätty verotus. Se tasaa tuloeroja ja hyvinvointia ja sen avulla pystytään ylläpitämään hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa. Siksi Sipilän hallituksen tulisi kiristämisen sijasta keventää eläkeläisten verotusta.

Kirjoitus on julkaistu Ilkka-lehdessä 22.12. 2015

To, 2015-12-10 13:31

Sosiaali- ja terveysvaliokunta hyväksyi muutama päivä sitten hallituksen esityksen, joka koskee itsensätyöllistävien määrittelemistä lainsäädännöllä yrittäjiksi.

Lain valmistelusta vastannut sosiaali- ja terveysministeriö on rauhoitellut freelancereita toteamalla, ettei lain myötä mikään muutu ja että freelancereiden ei ole tarpeen olla huolissaan työttömyysturvastaan. Taide- ja kulttuurijärjestöt ja eräät työttömyyskassat samoin kuin Taiteen edistämiskeskus ja eräät muut tahot ovat sen sijaan olleet huolestuneita lain vaikutuksista freelancereiden työttömyysturvalle.

Keskustelun sekavuudesta voi päätellä ainakin kaksi asiaa.

1) Hallituksen olisi kannattanut kuunnella jo lain valmisteluvaiheessa huolellisesti niitä, joita asia koskee, eli itsensätyöllistäviä edustavia järjestöjä ja muita tahoja, mm. opetus- ja kulttuuriministeriön sosiaaliturvaosastoa, työttömyyskassoja ja Taiteen keskustoimikuntaa. Näillä tahoilla on paras asiantuntemus siitä, miten TE-hallinto tulkitsee voimassa olevaa lainsäädäntöä silloin, kun työtön freelancer menee käytännössä TE-toimistoon ilmoittautumaan työttömäksi hakemaan työttömyysturvaa.

2) Toiseksi laista esitettyjen tulkintojen sekavuus todistaa sen, että itse asia –työttömyysturvalainsäädäntö ja sen tulkinta – on hyvin vaikea. Vaikeutta ei ollenkaan helpota se, että hallituksen lainvalmistelu on jälleen ollut kiireistä ja asiantuntijat sivuutettu.

Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan jo parin viikon kuluttua. Tästä huolimatta valtakunnassa vallitsee täysi epäselvyys siitä, mitä laki tarkoittaa käytännössä työttömyysturvaa tarvitsevien itsensätyöllistäjien kohdalla. Voivatko työttömäksi ilmoittautuvat freelancerit luottaa siihen, että TE-hallinnossa tehdään vastedes ennustettavia ja oikeudenmukaisia päätöksiä koskien itsensätyöllistäjien työttömyysturvaa, kun siihen ei ole voinut tähän mennessä luottaa?

Rehellinen vastaus on valitettavasti kielteinen. Ongelmalliset tulkintakäytännöt tulevat jatkumaan ja niiden laajentumisen riski on suuri, ellei niihin puututa nopeasti ohjeistuksella, jota itse laista ei löydy.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja työministeriön virkamiehillä on kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa työhallinnolle ohjeistukset, joilla turvataan, ettei aidosti sivutoimista yrittäjää tulkita jatkossa päätoimiseksi yrittäjäksi, jolloin hän ei ole oikeutettu työttömyysturvaan.

Työhallinnon tulkintakäytännöt ovat olleet aiemminkin ongelmallisia ja kirjavia ja todennäköisesti ne tulevat olemaan sitä myös jatkossa. Kun jatkossa yhä useampi itsensä työllistävä tulee siirretyksi lainsäätäjän toimesta yrittäjyyden leiriin, voidaan yhä useampi tulkita myös päätoimiseksi yrittäjäksi tavalla, joka ei tee oikeutta ihmiselle itselleen. 

Juuri tässä on lain ongelma, mitä mm. taide- ja kulttuurijärjestöt ja Suomen Journalistiliitto ovat yrittäneet tuoda esiin. Kaikki lakia koskevat asiantuntijalausunnot löytyvät eduskunnan sivuilta.

Itsensätyöllistävien tulkitseminen yrittäjiksi ei ole vain lakitekninen kysymys, sillä lakiesitys jättää problemaattisella tavalla auki sen, milloin henkilö tulkitaan sivutoimiseksi yrittäjäksi (oikeus työttömyysturvaan säilyy) ja milloin hänet tulkitaan päätoimiseksi yrittäjäksi (ei oikeutta työttömyysturvaan).

Hyvää uudessa laissa on se, että osalla itsensätyöllistäjistä asema voi parantua: laki mahdollistaa sen, että omaa työtä tekevä itsensä työllistäjä voi tulla tulkituksi palkansaajaan rinnastettavaksi yrittäjäksi. Mutta entä niiden freelancereiden kohdalla, joiden työ koostuu enimmäkseen vaihtuvista toimeksiannoista? Tällaisia henkilöitä on paljon esimerkiksi muusikoissa, näyttelijöissä ja toimittajissa. Olen saanut paljon yhteydenottoja freelancereilta, jotka pelkäävät, että yrittäjän määritelmän laajentuessa koskemaan omassa työssä työllistyviä, freelancerit voivat joutua entistä helpommin tulkituiksi päätoimisiksi yrittäjiksi, sillä esimerkiksi tulojen vähyys ei riitä todistamaan työtä sivutoimiseksi.

Oma tulkintani on ollut se, että hallituksen olisi pitänyt lainvalmistelun yhteydessä ottaa kantaa myös pää- ja sivutoimisuuden määrittelyyn ja esittää se itse laissa. Itsensätyöllistäviä edustavien järjestöjen pelko siitä, että jatkossa sivutoimista yrittäjyyttä tulkitaan yhä useammin ja helpommin päätoimisena yrittäjyytenä, on mielestäni aiheellinen. Miksi en pitäisi aitona pelkoa, että TE-keskukset eivät kohtele työnhakijoita oikeudenmukaisesti, kun ne eivät tee sitä nytkään?

Esimerkiksi Suomen Journalistiliitto toi asiantuntijalausunnossaan esille tapauksen, jossa freelancer-toimittaja oli tehnyt kuukaudessa vain kolmen tunnin freelancer-työn, mutta TE-keskus oli tehnyt päätöksensä yrittäjyyden päätoimisuudesta pelkän freelancer-verokortin perusteella.

STM:n valmisteleva virkamies on siis sinänsä oikeassa siinä, ettei ”laki muuta mitään” – tosiasia on kuitenkin se, että TE-hallinnon nykyiset kirjavat ja ongelmalliset käytännöt aiheuttavat pelkoa siitä, millaisia päätöksiä TE-toimistoissa jatkossa tehdään.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö hyväksyi hallituksen esityksen. Samalla valiokunta teki mietintöönsä kaksi lausumaa, jotka ovat mielestäni hyviä. Ne kuuluvat seuraavasti:

1. Eduskunta edellyttää, että TE -toimistojen osaamista, ohjeistusta ja toimintakäytäntöjä pikaisesti
tarkennetaan omassa työssä työllistyvien ja yrittäjien työttömyysturvan osalta ja työvoimahallinnon ratkaisukäytäntöä seurataan yhdenmukaisen ratkaisukäytännön ja työttömyysturvaa hakevien oikeusturvan varmistamiseksi. Tarkennukset tulee tehdä erityisesti
toiminnan sivu- ja päätoimisuuden sekä toiminnan lopettamisen osalta.

2. Eduskunta edellyttää, että epätyypillisissä työsuhteissa ja toimeksiantosuhteissa työskentelevien
sosiaaliturvan kehittämistarpeet selvitetään ja selvityksen perusteella tarvittaessa
valmistellaan lainsäädännön muutosehdotukset.

TEM:n ja STM:n tulisi uudistaa pää- ja sivutoimisuutta koskevat ohjeensa ja valvoa, että niitä noudatetaan. Nyt TE-toimistojen yksittäisten virkamiesten harkintavalta työttömyyskorvauksen myöntemisessä on liian suuri. TE-hallinnon ohjeistusten tulisi tukea työllistymistä ja niitä tulisi TE-keskuksissa myös noudattaa.

TE-hallinnon ohjeistusten ja työttömyysturvaa koskevien lakien tulisi olla niin selkeästi kirjoitettuja, ettei kukaan jättäisi tarttumatta työtilaisuuteen sen vuoksi, että pelkää menettävänsä työttömyysturvan. Monilla freelancereilla toimeksiantotyö on ainoa työn muoto, jota on tarjolla. Kun palkkatyösuhteista työtä ei ole, ei ole myöskään oikein rangaista ihmistä siitä, että hän tekee työtä toimeksiantosuhteessa.

Itse toivon lisäksi, että itsensätyöllistäjien tulkitseminen yrittäjäksi ei blokkaa itsensä työllistöjien asemaa tavalla, joka estää tai hidastaa heidän sosiaaliturvansa ja asemansa puutteiden korjaamisen. Esimerkiksi Akava on ansiokkaasti pitänyt esillä ns. joustavan sosiaaliturvan mallia, jossa henkilö voisia liukua joustavasti palkansaajasta toimeksiannolle ja yrittäjäksi ilman, että hänen sosiaaliturvaansa tulisi muutoksia.


 

Ke, 2015-12-09 11:44

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyväksyttiin tiistaina hallituksen esitys (HE94/2015), joka heikentää huomattavasti itsensä työllistäjien toimeentulon edellytyksiä ja uhkaa jättää freelancereina toimivat työttömyysturvan ulkopuolelle. Äänestin esitystä vastaan, mutta lakiesitys hyväksyttiin valiokunnan enemmistön äänin.  Voit lukea vastalauseeni kokonaisuudessaan täältä.

Useat valiokuntamme kuulemista asiantuntijoista esittivät huolenaan, että hallituksen esitys vaikeuttaa entisestään itsensätyöllistäjien asemaa ja työttömyysturvan saamista. Hallituksen esityksellä yrittäjiksi tulkitaan jatkossa kaikki ne työtä tekevät, joiden työ ei ole työsuhteista. Esitetty muutos tekee yksiselitteisesti pää- tai sivutoimisia yrittäjiä henkilöistä, joiden on aiemmin katsottu työllistyvän ”omassa työssään” ja heidän mahdollisuutensa työttömyysturvan saamiseen vaikeutuvat.

Tätä ei voi pitää hyväksyttävänä. Sosiaaliturvan pitäisi kohdella työtä tekeviä yhdenvertaisesti riippumatta työn tekemisen ja teettämisen tavasta.  Korkean työttömyyden aikana olisi erityisen tärkeää purkaa lainsäädännöllä työllistymisen esteitä, ei lisätä niitä.

Lakiesityksen valmistelussa ei ole kuultu lainkaan kulttuurialojen työntekijöitä ja silpputyöntekijöitä edustavia järjestöjä, vaikka esitys koskee juuri heitä. Surkeaa kyllä, esitys on kolmikantaisesti valmisteltu ja siis palkansaajajärjestöjen yksimielisesti hyväksymä.

Prosessi tuo hyvin esille suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmallisuuden. Lainvalmistelua tehdään edelleen aivan kuin työelämässä työtä tehtäisiin joko palkansaajina jatkuvassa työsuhteessa tai kasvuyrittäjinä. Itsensä työllistäjät ovat nopeimmin kasvava työtä tekevien joukko, joiden määrän voi ennakoida tulevaisuudessa kasvavan, sillä työelämä pirstaloituu kovaa vauhtia.

Useimmat lausunnonantajat totesivat, että lakiesitykseen sisältyvä yrittäjämääritelmän muuttaminen edellyttäisi työttömyysturvalain pää- ja sivutoimisuusarviointia koskevien määritelmien sekä niitä koskevan soveltamiskäytännön muuttamista, jotta itsensä työllistäjien mahdollisuus saada työttömyysturvaa ei vaikeutuisi nykyisestä. Tätä ei kuitenkaan laissa tehdä.

Lakiesityksen mukaan esimerkiksi freelancer-näyttelijä, joka ansaitsee toimeentulonsa pääasiallisesti lyhyissä toimeksiantosuhteissa, tulkitaan jatkossa yrittäjäksi. Työttömyysturvalle pääsee, jos voi todistaa yrittäjänä työskentelyn olevan sivutoimista. Freelancer voi todistaa olevansa sivutoiminen yrittäjä ja saada oikeuden työttömyysturvaan esim. solmimalla vähintään kuuden kuukauden mittaisen työsuhteen. Yli kuuden kuukauden työsuhteet ovat kuitenkin freelance-maailmassa harvinaisia. Esimerkiksi taiteilijoiden toimeentulo koostuu usein pääsääntöisesti lyhyistä projekteista, joita tehdään pienissä pätkissä, ja vakituiset työsuhteet ovat harvinaisia.

Suurin itsensätyöllistäjien asemaan liittyvä ongelma koskee heidän neuvotteluasemansa haavoittuvaisuutta, kokemusta sosiaaliturvajärjestelmän vaikeaselkoisuudesta ja toimimattomuudesta sekä itsensätyöllistäjien toimeentulon epävarmuutta ja tilkkutäkkimäisyyttä. Itsensätyöllistäjien asema kaipaa parantamista ei vaikeuttamista.

Työttömyysturvalaki vaatisi uudistuksen, joka ottaisi nykyistä paremmin huomioon työn uudet muodot. Sosiaaliturvaa tulisi kehittää siten, että siirtyminen palkansaajasta yrittäjäksi olisi mahdollista ilman pelkoa työttömyysturvan menettämisestä ja että työttömyysturva kannustaisi ottamaan vastaan kaikenlaiset työt työn tekemisen ja teettämisen tavasta ja työn kestosta riippumatta.

Hallituksen pitäisi keskittyä lainsäädännön kehittämiseen niin, että työn tekeminen on aina mahdollista ja kannattavaa sosiaaliturvan menettämistä pelkäämättä. Miksi hallitus toimii juuri päinvastoin? Niin pääministeri Sipilä kuin työministeri Lindström ovat puhuneet joustavan sosiaaliturvan puolesta, joka sallisi liukuman palkansaajasta yrittäjäksi ja päinvastoin niin ettei henkilö menettäisi työttömyysturvaansa. Nyt hallitus toteuttaa aivan päinvastaiseen suuntaan menevää lainsäädäntöä.

Sivut