Barrikadeille kulttuurin ja perustulon puolesta!

Taidetta ei ole ilman ihmisiä, jotka sitä tekevät. Siksi parasta taiteen tukemista on taiteilijan työn tukeminen.

Olen itse aikoinaan ollut perustamassa ystävieni kanssa taiteilijoiden ja tutkijoiden parempaa sosiaaliturvaa ajanutta liikettä, jonka lyhensimme muotoon "TATUSOTU": lyhenne tulee sanoista taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva. Liike järjesti eduskuntavaalien 2007 alla Helsinkiin suurmielenosoituksen. Meitä oli eduskuntatalon edessä tuhansia: vaadimme apurahansaajille sosiaaliturvaa ja luovan työn tekijöille työttömyysturvaa. TATUSOTU-liike nosti apurahansaajien sosiaaliturvan epäkohdat esiin. Liikkeen luoman paineen ansiosta pääsinkin - tuoreena kansanedustajana - kirjoittamaan ja säätämään apurahansaajien sosiaaliturvalakia.

Suurin osa taiteilijoista tekee työtään jossain vaiheessa uraansa apurahalla. Siksi apurahansaajien sosiaaliturvalaki oli välttämättömyys.

Helsingissä järjestettiin eilen suuri Taidepoliittinen tapahtuma, jolla heräteltiin puolueita esittelemään puolueiden taide -ja kulttuuripoliittisia linjauksia ja tavoitteita.  Tapahtuman järjesti Baltic Circle -festivaali yhteistyössä Checkpoint Helsingin ja Public Movement -ryhmän kanssa. Taidepolitiikka on pitkään loistanut poissaolollaan julkisesta keskustelusta ja kyseessä oli suurin Suomessa järjestetty taidepoliittinen tapahtuma pitkään, pitkään aikaan. Esittelin tapahtumassa Vihreän puolueen kulttuuripoliittisia painopisteitä ja tavoitteita ensi kevään vaaleissa.

Vihreiden painopisteitä kulttuuripolitiikassa ovat viime vuosina olleet:

- luovan työn tekijöiden sosiaaliturvan ja työttömyysturvan parantaminen

- taiteilijaeläkkeiden määrän kasvattaminen

- vapaan taiteen kentän rahoituksen vahvistaminen.

Vihreän kulttuuripolitiikan perusarvoja ovat seuraavat:

- ensiksi vapaus
Taiteen vapaus ja itseisarvo on kaiken lähtökohta. Poliitikot tai virkamiehet eivät saa sanoa, millaista taidetta Suomessa pitää tehdä. Vain ollessaan vapaata taiteella on mahdollisuus kyseenalaistaa ja olla kriittinen katse yhteiskuntaan.

- toiseksi Vihreän kulttuuripolitiikan perusarvoihin kuuluu vastuullisuus
Poliitikoilla on vastuu siitä, että taiteen tekemisen edellytykset ovat kunnossa. Valtion on kannettava vastuunsa siitä, että taiteen rahoitus on monipuolista. Riittävä ja monipuolinen taiteen rahoitus on edellytys myös taiteen vapaudelle. Kulttuurin rahoitusta ei voi jättää kaupallisuuden, mesenaattien tai kuntien vapaaehtoisuuden varaan.

- kolmanneksi taiteeseen kuuluu tasa-arvo
Kulttuurin tulee olla kaikkien saatavilla. Esimerkiksi museoiden perusnäyttelyt voisivat olla maksuttomia samalla tavalla kuin lähikirjastotkin ovat. Tasa-arvoa on myös se, että kuka tahansa lahjakas nuori voi kouluttautua vaikkapa säveltäjäksi, näyttelijäksi tai kuvataiteilijaksi perheensä varallisuudesta riippumatta.

- lopuksi tärkeää Vihreälle kulttuuripolitiikalle on ajatus taiteen monimuotoisuudesta
Vihreille on tärkeää, että on laitosteattereita, orkestereita ja oopperaa, mutta ajattelemme, että vapaan taiteen kenttä tarvitsisi erityistä tukea. Sen osuus taiteen rahoituksesta on edelleen minimaalinen.

Tarvitaan myös uusia keinoja taiteen rahoituksen turvaamiseksi. Olen itse ollut neuvottelemassa kulttuuriprosenttia Helsingin kaupungin strategiaohjelmaan. Sen ansiosta suurissa rakennusprojekteissa käytetään aina yksi prosentti taidehankintoihin. Olen ehdottanut kulttuuriprosentin sisällyttämistä myös palveluihin. Tällöin opetus-, sosiaali- ja terveystoimen budjetista varattaisiin prosentti kulttuuripanostuksiin, esimerkiksi yhteisötaiteilijoiden palkkaamiseen. Silloin taiteilijat voisivat työskennellä myös kouluissa, päiväkodeissa, nuoriso- ja vanhustentaloilla.

Mitä muuta konkreettista Vihreät haluavat tehdä teidän taiteilijoiden ja luovien alojen hyväksi? Ensinnäkin, seuraavaan hallitusohjelmaan pitää kirjata konkreettisesti se, millä tavalla itsensä työllistäjien asemaa parannetaan. Kulttuurialojen pienituloiset työntekijät ovat suurin ryhmä itsensä työllistäjien joukossa. Itsensä työllistäjällä ei ole palkansaajan sosiaaliturvaa, mutta hänellä ei myöskään ole varaa maksaa itselleen yrittäjän eläketurvaa.

Kulttuurialan itsensä työllistäjä joutuu keräilemään toimeentulonsa sieltä sun täältä. Esimerkiksi mieheni, joka on teatteriohjaaja, voi saman päivän aikana saada tuloja apurahasta, palkkatyöstä ja tekijänoikeuskorvauksista. Puolestaan näyttelijä, joka tekee töitä apurahalla vapaassa teatteriryhmässä, voi saman päivän aikana olla myös palkkasuhteessa Kaupunginteatteriin ja tehdä yrittäjän verokortilla töitä tv-yhtiölle.

Sosiaaliturvalainsäädäntö ei tällaista levottomuutta ymmärrä, ja siksi itsensä työllistäjä voi esimerkiksi jäädä kokonaan ilman työttömyysturvaa. Vihreiden ehdotus on seuraava: työlainsäädäntöön kirjataan, että itsensä työllistäjä on mahdollista rinnastaa palkansaajaan. Näin freelance-näyttelijä saisi saman sosiaaliturvan kuin Kaupunginteatterissa kiinnityksellä oleva näyttelijä.

Toiseksi, itsensä työllistäjien asemaa parannettaisiin säätämällä perustulo. Teissä luovien alojen työntekijöissä on paljon mikroyrittäjiä, joita perustulo auttaisi. Vihreiden ehdotus on, että hallitusohjelmaan kirjataan lupaus perustulokokeilusta. Mutta perustulon toteutumiseen tarvittaisiin ehkä taas joukkovoimaa - olisiko aika luovien alojen ihmisten liittyä yhteen ja lähteä barrikadeille perustulon puolesta?

Vihreiden kulttuuripoliittinen ohjelma löytyy täältä.

 

Tagit: Taide Kulttuuri Tatusotu kulttuuriprosentti Perustulo Sosiaaliturva Itsensä työllistäjät