Blogi

La, 2016-08-06 15:59

Helsingin Sanomat julkaisi tänään kesäkuussa nimitetyn ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäsen (Kok.) haastattelun. Jutun kärkeen on nostettu Mykkäsen huoli kasvaneesta vapaakauppapolitiikan vastustuksesta kansalaisten keskuudessa.
Haastattelusta saa sen vaikutelman, että Mykkänen niputtaisi TTIP:n ja CETA:n vastustuksen Brexitin ja "trumpismin" kanssa. Siinä hän tekee virheen.

Mykkänen sivuuttaa ne hyvin perustellut huolenaiheet, miksi ihmiset eri EU-maissa ovat nousseet kritisoimaan ja vastustamaan vapaakauppasopimuksia Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa. Tämän huolen sivuuttaminen ei mitenkään vahvista uskoa EU:n kauppapolitiikkaan tai EU:hun.

Olemme Mykkäsen kanssa varmasti samaa mieltä siitä, että Britannian päätöstä äänestää kyllä EU-erolle pohjustettiin populismilla, pelottelulla ja valheilla. Suomen kauppapolitiikasta vastaavan ministerin ei kuitenkaan ole viisasta sivuuttaa kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden, perusoikeusoppineiden ja lukemattomien muiden tahojen TTIP- ja CETA-sopimuksista esittämää kritiikkiä. Jos hän näin tekee, hän sortuu samanlaiseen yksioikoisuuteen ja pelotteluun kuin monet Brexitiä ajaneet tahot.

On totta, että vapaakauppa on pienen Suomen etu, mutta pienen Suomen etu ei ole se, jos TTIP heikentää mahdollisuuksiamme pitää kiinni esimerkiksi laadukkaasta ympäristölainsäädännöstä tai kuluttajien suojasta.

EU:n kautta on mahdollista ajaa nykyistä reilumpaa kauppapolitiikkaa, mutta se edellyttää markkinoiden ja globalisaation poliittista hallintaa. Tähän kansalaisjärjestöjen kritiikki epädemokraattista vapaakauppasopimusta vastaan on nimenomaan tähdännyt. Erityisesti on kannettu huolta kauppasopimuksen vaikutuksista ympäristöön, ruokaturvaan ja kuluttajansuojaan sekä siihen, että kansainväliset kauppasopimukset voisivat kävellä kansallisen lainsäädännön ja oikeuslaitoksen yli.

Kansalaiset ovat olleet aivan oikeassa vaatiessaan, että mahdollisuus pitää kansallisella tasolla kiinni esimerkiksi laadukkaasta ympäristölainsäädännöstä ja julkisista sosiaali- ja terveydenhoitopalveluista varmasti säilyy. Kaduille lähteneet kansalaiset ovat vaatineet, että neuvottelu vapaakauppasopimusten sisällöstä avataan kansalaisille, ja että sopimusten sisältö palvelee myös kansalaisten, työntekijöiden ja ympäristön etua eikä pelaa vain harvojen kansainvälisten suuryritysten pussiin. Kansalaiset ovat vaatineet, etteivät sopimukset saa vaarantaa mahdollisuuttamme kehittää kansallista lainsäädöntöä, vaikka se riskeeraisi yritysten mahdollisuuden tehdä voittoa. Yritysten investointisuoja, mahdollisuus riitauttaa kansallisen tason uudet lait, on syystä koettu erityisen ongelmallisena ja kiistanalaisena. Miksi ulkomaisilla kaivosyhtiöillä pitäisi olla mahdollisuus kiristää Suomea oikeujutuilla?

Hesarin mukaan ministeri Mykkänen "masinoi vapaakaupan vastaiskua". Haluaisinkin tietää, mitä tämä tarkoittaa: onko ministerin tarkoituksena sivuuttaa kansalaisten aiheellinen kritiikki Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa solmittaviin vapaakauppasopimuksiin, vai ottaa huoli vakavasti ja valmistella vapaakauppasopimus, joka aidosti turvaa mahdollisuutemme suojella kansalaisten terveyttä ja puhdasta suomalaista luontoa?

Pe, 2016-08-05 00:00

Hesarin sivuilla on viime päivät väännetty siitä, pystyykö köyhä syömään terveellisesti. Yläviistosta on kehotettu köyhää painumaan marjametsään ja pilkkomaan pataan kotimaisia juureksia.

Pienituloiset eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä. Toisilla on energiaa ja mahdollisuuksia marjastamiseen ja osaamista valmistaa terveellistä sapuskaa pienellä budjetilla. Toiset, esimerkiksi masennuksen takia työkyvyttömät, eivät selviä ylös sängystä, saati että saisivat selvää reseptistä. On meitä, jotka on kasvatettu oma-aloitteisiksi, ja on niitä, joiden kotona ei koskaan ollut selviä aikuisia laittamassa lapsille ruokaa.

Olin pari vuotta sitten vapaaehtoisena Myllypuron leipäjonossa jakamassa ruokakasseja. Kaikkein surullisinta oli nähdä leipäjonossa omien lasteni ikäisiä teinejä, joiden siihen aikaan aamusta olisi pitänyt olla koulussa, ei hakemassa ruokakassia perheen aikuisen puolesta. Näiden lasten kasvoista paistoi häpeä, kun kasvoja piilotettiin syvälle vedetyn hupun varjoon.

On päivänselvää, että köyhyyden vähentäminen on paljon tärkeämpää kuin yläviistosta käyty keskustelu siitä, miten köyhä saa pienet rahansa riittämään. Köyhyydessä elää jo miljoona suomalaista ja istuvan hallituksen politiikalla määrä vain kasvaa.

Kuinka siis rakennetaan nykyistä yhdenvertaisempi ja sosiaalisesti kestävämpi Suomi, jossa köyhyyden vähentäminen voisi oikeasti toteutua? Listasin pikaisesti muutaman keinon.

1. Perustulo
"Painu, työtön, marjametsään, siellä se raha kasvaa!" on typerä neuvo niin kauan kuin esim. kokopäiväinen marjanpoiminta voi johtaa työttömyysturvan menettämiseen. Perustulo tarvitaan nyt. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovituksen parantaminen on välttämätöntä, sillä tulevaisuudessa silpputyön määrä vain kasvaa.

2. Palvelut
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi pelastaa ihmisten kustannuksella. Hyvinvoinnin edellytysten romuttaminen merkitsee köyhyyden lisääntymistä. Väärä leikkauspolitiikka tuottaa vain työttömyyttä ja näköalattomuutta. Ihmisistä huolehtiminen on myös kaikkein kestävin tapa parantaa valtion taloutta. Soteuudistuksen pitää parantaa huono-osaisten ja työelämän ulkopuolella olevien mahdollisuutta saada tarpeenmukaisia palveluita.

3. Työllisyyspolitiikka
Hallituksen pitää luopua työllisyysmäärärahojen leikkauksista. On typerää leikata työttömien palkkaamiseen tarkoitettuja palkkatukia ja samaan aikaan ottaa käyttöön uusi palkaton työkokeilu. Tämä heikentää työttömien toimeentuloa entisestään. Kaikki työttömät eivät koskaan työllisty avoimille työmarkkinoille. Siksi tarvitaan yhteiskunnan tukea ihmisten työllistymiseksi myös välityömarkkinoille. Rapauttamalla välityömarkkinoita hallitus lisää köyhyyttä ja toimeentulotukiriippuvuutta, mikä on kaikkein typerintä köyhyyspolitiikkaa. Ihmisarvoa kunnioittava työllisyyspolitiikka on myös kestävin tapa torjua köyhyyttä.

4. Koulutus
Suomella ei juuri ole merkittäviä luonnonvaroja - tärkein resurssimme on osaavat ja koulutetut ihmiset. Koulutus vahvistaa ihmisen edellytyksiä huolehtia itsestään ja perheestään. Mitä enemmän koulutuksesta leikataan, sitä lähemmäs peruutetaan kohti luokkayhteiskuntaa. Tästä kärsii myös oikeiston peräänkuuluttama "kilpailukyky", joten yhtään järjellistä perustetta koulutuksen huonontamiselle ei ole.

5. Asuntopolitiikka
Asumisen kalleus on työttömyyden jälkeen merkittävin köyhyyttä aiheuttava tekijä. Tässä ajassa tarvitaan investointeja asuntorakentamiseen ja sitä tukevaan infrastruktuuriin, kuten suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen.

Nämä keinot ovat hallituksen vapaasti käytettävissä elokuun budjettiriihessä. Oppositiopuolueet ovat mielellään mukana rakentamassa nykyistä yhdenvertaisempaa ja sosiaalisesti kestävämpää Suomea. Meillä on muitakin keinoja - tässä aluksi vain jokunen.

Su, 2016-07-03 00:00

Globalisaation mukanaan tuomaa talouden ja työn muutosta on pidetty eräänä syynä siihen, että britit erityisesti entisillä tehdaspaikkakunnilla äänestivät EU:ta vastaan - ja siis vetivät yhtäläisyysmerkit katoavien tehdastyöpaikkojen, EU-integraation ja globalisaation välille. 

Britit saavat kuitenkin huomata, ettei globalisaatio häviä ja tehtaat tule takaisin rajoja sulkemalla. Sama tilanne on kaikkialla Euroopassa. Työn pysyvyydelle ja tuottavuudelle on etsittävä uusia konsteja, ja minimiehto on päivittää sosiaaliturva tähän aikaan. Uuden työn syntymiselle on loputtomat mahdollisuudet – mutta yhteiskunnan on tuettava sitä.

Suomi on muiden Euroopan maiden tapaan muuttunut yhteiskunnaksi, jossa pysyviä työsuhteita ei riitä kaikille. Työmarkkinoiden muutosta kuvastaa se, että nopeimmin kasvava työtä tekevien joukko ovat ns. itsensä työllistäjät. Itsensä työllistäjiä syntyy, kun työnantajilla ei ole tarjota pysyvää työtä tai työnantajat säästävät työnantajakuluissa ulkoistamalla työntekijöitään. Eniten itsensä työllistäjiä on rakennus-, palvelu- ja luovilla aloilla. 

Työelämän muutoksesta huolimatta sosiaaliturva jakaa työtä tekevät edelleen jatkuvassa palkkatyösuhteessa oleviin ja (jo menestyviin) yrittäjiin. Keikkatyön varassa olevat ja aloittelevat yrittäjät jäävät helposti byrokratian loukkuun ja vaille työttömyysturvaa. 

Yhä useampi silpputyötä tekevä on siksi alkanut etsiä turvaa työosuuskunnista. Työosuuskunnassa tehty työ on tietyin ehdoin katsottu työsuhteiseksi työksi, joka kerryttää työssäoloehtoa ja työttömyysturvaa. Suomessa on parisen tuhatta työosuuskuntaa ja määrä kasvaa silpputyön lisääntyessä. 

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta teki kuitenkin äskettäin päätöksen, jossa se katsoi, ettei työosuuskunnassa tehty työ kerrytäkään työssäoloehtoa, vaikka kaikkien kriteerien työttömyysturvan saamiseksi piti olla kunnossa. Päätöksen perusteella ammattiliiton työttömyyskassa ilmoitti perivänsä freelancerilta takaisin jo maksetut työttömyyskorvaukset. 

”Kokonaisharkintaan” perustuva päätös on ollut osuuskunnan kautta työllistyville järkytys, sillä monet työttömyyskassat ovat mainostaneet työosuuskuntaa keinona säilyttää oikeus työttömyysturvaan. Nyt odotetaan, miten vakuutusoikeus ratkaisee päätöksestä tehdyn valituksen.

Vuoden alusta voimaan tullut työttömyysturvalaki on sekin vaikeuttanut itsensä työllistäjien tilannetta. Lain myötä kaikki omaa työtä tekevät ovat työttömyysturvassa yrittäjiä, ja jos keikkatyötä tekevä tulkitaan päätoimiseksi yrittäjäksi, hän menettää oikeuden työttömyysturvaan. Jos saa väärän päätöksen, voi valituksessa voi mennä kuukausia, jopa vuosi, eikä lopputuloksesta ole takeita. 

Ei ole yksilön, työnantajan eikä yhteiskunnan etu, että epäily sosiaaliturvan menettämisestä estää työtöntä tarttumasta työtilaisuuteen. On selvää, että sosiaaliturva on vihdoin päivitettävä vastaamaan työelämän muutokseen. Vihreiden ajama perustulo loisi työlle ja yrittäjyydelle turvallisen perustan ja tekisi työstä aina kannattavaa. Olisi myös oikeudenmukaista muuttaa lainsäädäntöä siten, että kaikki tehty työ kerryttäisi työssäoloehtoa. 

Globalisaation hinta ei saa olla yksien vaurastuminen toisten kustannuksella. Perustulo vastaisi työelämän muutokseen, mutta myös muita toimia tarvitaan. Eriarvoisuuden ja varallisuuserojen kasvun ehkäiseminen tulee edellyttämään myös verotuksen kokonaisuuden päivittämistä. Samalla työn verotuksesta on siirryttävä ympäristöhaittojen verotukseen. 

Usein kadehditussa Saksassa työllisyysaste on ehkä kadehdittavan korkea Suomeen verrattuna, mutta matalapalkkatyöstä yksilölle ja yhteiskunnalle koituva lasku on siellä siirretty tulevaisuuteen. Suuri osa "mini job" -työtä tekevistä on vailla kunnollista sosiaaliturvaa ja oikeutta eläkkeeseen, kun sen aika tulee. Heillä on edessään köyhä vanhuus. 

Brexitin taustalla on monia syitä ja yksioikoisia tulkintoja on viisasta välttää. Eräs asia on kuitenkin varma: oikeudenmukaisuudesta on pidettävä huolta. Mitä nopeammin maailma ympärillä muuttuu, sitä tärkeämpää on pitää kaikki mukana - myös työn muutoksessa. 

 

Ke, 2016-06-29 18:43

Hallitus tiedotti juuri sotelinjauksistaan neljän ministerin ja yhden virkamiehen voimin. Sekavalta kuulosti.

Varmaa näyttää olevan ainakin häkkyröiden lisääntyminen ja hallituksessa edelleen jatkuva kiista "asiakkaan valinnanvapauden" laajuudesta. Kansalaisista ei tilaisuudessa puhunut kukaan mitään. Olemme hallitukselle kaikki asiakkaita - maksavia sellaisia: asiakasmaksut noussevat soten myötä.

Tämä on huolestuttavaa, sillä suuret asiakasmaksut ovat ongelma jo nyt viidesosalle sosiaalipalvelujen asiakkaista, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tänään uutisoi. Suomalaisen terveydenhoidon ongelma on sen epätasa-arvoisuus ja suuret terveys- ja hyvinvointierot. Asiakasmaksuja nostamalla erot eivät kyllä kapene!

On erittäin huolestuttavaa, ettei hallitus tiedä vieläkään, mihin palveluihin se on ulottamassa valinnanvapauden - se kun ei todellakaan sovi kaikkiin palveluihin, kuten ministeri Mäntylä ihan oikein totesi. Kokoomuksen ministeri Orpo kuitenkin puhui määrätietoisesti laajasta valinnanvapaudesta, aivan kuin hoitoketjujen saumattomuus ja ihmisistä huolehtiminen ei kokoomusta kiinnostaisi. En taida olla kovin väärässä.

Entä miten valinnanvapaus toteutetaan niin, että hallituksen tavoittelema kolmen miljardin säästö toteutuu? Mistä palveluista perusoikeistohallitus aikoo karsia, jotta säästö syntyy? Sitä ei kerrottu.

Perussuomalaisten ministeri Mäntylä painotti kuitenkin tiedotustilaisuudessa moneen kertaan kaipaavansa julkista keskustelua "julkisesta palvelulupauksesta" - siis siitä, mitä palveluja yhteiskunta jatkossa kustantaa ja kenelle. Täältäkö, palveluita karsimalla, se säästö on aikomus tehdä?

Julkisen palvelulupauksen antamista on pidetty valinnanvapauden toteuttamisen välttämättömänä ehtona.

Perussuomalaiset ovat kuitenkin hyväksymässä laajan valinnanvapauden ja yhtiöittämisen mallia, jota monet asiantuntijat ovat pitäneet kustannusten ja ihmisten tasa-arvon kannalta erittäin huonona. Julkinen keskustelu palvelulupauksesta ei poista hallituspuolueiden vastuuta, ministeri Mäntylä!

Soteuudistuksella on tavoiteltu hyvinvointi- ja terveyserojen paranemista ja palveluketjujen paranemista. Tiedotustilaisuudessa ministerit eivät osanneet antaa uskottavaa vastausta kysymykseen, miten valinnanvapaus palvelee tätä päämäärää.
Ministeri Rehulan mukaan laaja valinnanvapaus tulee edellyttämään palveluiden yhtiöittämistä. Miten se on linjassa avoimuuden ja demokratian kanssa jäi tiedotustilaisuudessa epäselväksi.

Oppositio on perännyt hallitukselta vaikutusarviointeja, mutta niitä ei ole edelleenkään tehty. Vaikeaa olisi tehdäkään, kun valinnanvapausmalli on edelleen auki. Mutta miten ministerit sitten voivat sanoa, että päätökset on nyt tehty, ja jatkossa tehdään vain teknisiä muutoksia?

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, tasa-arvon ja ihmisten oikeudenmukaisen ja tasavertaisen kohtelun kannalta sekava ja lisäksi epätasa-arvoiselta ja yhteiskunnan kannalta kalliilta haiskahtava soteuudistus vaikuttaa erittäin huolestuttavalta. Kuitenkin hallitus vie sitä eteenpäin sammutetuin lyhdyin eikä selvästi itsekään tiedä, mitä se on tekemässä ja kenen valinnanvapausmalli voittaa. Laskun maksaa kansalainen.

Hyvä uutinen on se, että vastuu oppilashuollosta pysyy edelleen koulutuksen järjestäjillä. Vammaisjärjestöt myös näyttävät saavan läpi ajamansa henkilökohtaisen budjetoinnin. Muuten kuulostaa siltä, että sotessa on niin hallituksella kuin oppositiolla vielä paljon työsarkaa.

La, 2016-06-18 14:49

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta on tehnyt historiallisen päätöksen, jonka mukaan työosuuskunnassakin tehty työ katsotaan yrittäjätyöksi, joka ei ole työsuhteista työtä eikä siksi kertyä työssäoloehtoa. Päätöksen perusteella jo maksettu työttömyyskorvaus kerätään työttömältä freelancerilta pois.

Päätös on itsensä työllistäjille järkytys. Perinteisesti luovalla aloilla työskentelevät ovat voineet kuulua työosuuskuntaan ja kerryttää sitä kautta työttömyysturvan työssäoloehtoa.

Päätös on myös kohtuuton, sillä monet työttömyyskassat ovat mainostaneet jäsenilleen työosuuskuntaa keinona säilyttää oikeus työttömyysturvaan.

Nyt freelancerit pelkäävät, että päätös jää valitustenkin jälkeen voimaan. Se merkitsisi - jälleen! - dramaattista heikennystä freelancereiden ja itsensä työllistävien asemaan.

Itsensä työllistävien määrä kasvaa, kun työnantajilla ei ole tarjota pysyvää työsuhdetta ja/tai työnantajat säästävät työnantajakuluissa ulkoistamalla työntekijöitään. Itsensä työllistäjien aseman heikentämisessä ei ole oikeutta, kohtuutta eikä mitään järkeä.

Olisi oikein rinnastaa työosuuskunta työnantajaan, jonka lukuun työskennellessään freelancerilla olisi oikeus työttömyysturvaan. Viemällä itsensä työllistäjältä oikeuden työttömyysturvaan yhteiskunta rankaisee työntekijää siitä, ettei kaikille ihmisille ole työsuhteista työtä tarjolla. Tämä on julmaa ja järjetöntä.

Miksi on niin vaikeaa tajuta, etteivät kaikki ole yrittäjiä? Ja miksi aloittelevaa yksinyrittäjää tai pienille tuloille jäävää itsensä työllistäjää rankaistaan pudottamalla hänet sosiaaliturvan ulkopuolelle?

Työosuuskuntia on ollut luovilla aloilla pitkään. Herää kysymys, johtuuko työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ankara päätös juuri osuuskuntien määrän kasvamisesta. Miksi hallitus ja STM haluaa ajaa työosuuskuntien jäsenet ja itsensä työllistäjät pois työttömyysturvaan piiristä? Päinvastoin, sosiaali- ja terveysministeriön tulisi yhteistyössä työ-ja elinkeinoministeriön kanssa luoda malleja, joilla itsensä työllistäjät saisivat työttömyysturvan kuten palkansaaja.

Esimerkiksi Journalistiliiton vastikää perustama työosuuskunta olisi voinut pelastaa jäsenensä työttömyysturvan piiriin työllistämällä heidät työsuhteisiksi työntekijöiksi ja markkinoimalla heidän osaamistaan, jos työosuuskuntien jäsenet voitaisiin tulkita palkansaajiksi eikä yrittäjiksi. Nyt tämäkin reitti työttömyysturvaan saattaa olla itsensä työllistäjältä tukossa.

Keikkaa tekevällä itsensä työllistäjällä ei useimmissa tapauksissa ole mahdollisuutta saada yrittäjän voittoa eikä työllistää muita kuin itsensä.

Tein viime joulukuussa vastalauseen Sipilän hallituksen lakiesitykseen, jolla kaikista itsensä työllistäjistä tehtiin lähtökohtaisesti yrittäjiä. Vihreät äänestivät esitystä vastaan, mutta se sai oppositiopuolueista demareiden ja kristillisten tuen ja astui voimaan vuoden alusta. Lakiesitys ajoi freelancerit entistä ahtaammalle. Äskettäin viranomaiset tulkitsivat päätoimiseksi yrittäjäksi miehen, joka ansaitsi plektroja myymällä vain muutaman tonnin vuodessa.

Heikentämällä itsensä työllistävien oikeutta työttömyysturvaan hallitus ajaa ihmisiä ahtaaseen rakoon, jossa työllistyminen ei sosiaaliturvan menettämisen pelossa ole mahdollista (ja jäljellä on vain pimeästi tehty työ, josta valtiollekaan ei kerry verotuloja - mahtava tapa kitkeä harmaata taloutta, Sipilän hallitus!). Vaikka itsensä työllistäjä itse maksaisi työnantajakulunsa, miten yritystenkään etua enää ajaa se, että freelancereita ja itsensä työllistäjinä työskentelevät ihmiset eivät uskalla ottaa työtä vastaan?

On irvokasta ja julmaa samaan aikaan säätää työttömyysturvaa heikentäviä lakeja ja lisätä työn vastaanottovelvoitetta sanktioiden uhalla. Hallitus joutuu vastaamaan kirjalliseen kysymykseeni
siitä, mitä hallitus ja erityisesti STM aikoo tehdä tämän järjettömyyden lopettamiseksi ja työttömyysturvan palauttamiseksi itsensä työllistäjille.

La, 2016-05-28 22:29

Silmiin osui uutisjuttu miehestä, joka työttömäksi jäätyään oli alkanut valmistaa puisia plektroja ja myydä niitä netissä. Mies oli työvoimatoimistossa asioidessaan kertonut avoimesti yrittävänsä jatkossa työllistää itsensä plektroja myymällä. Tästä haaveesta olisi kuitenkin kannattanut pysyä hiljaa: vaikka mies oli vuodessa tienannut vain noin 2000 euroa - siis alle suomalaisen keskitason kuukausipalkan - posti oli pian tuonut Kelalta kirjeen, jossa aiemmin maksettua työttömyysturvaa perittiin kokonaan pois. Mies oli vähäisen plektrabisneksen takia tulkittu kokopäiväiseksi yrittäjäksi, joka ei siis ollut työmarkkinoiden käytettävissä eikä niin ollen ansainnut työttömyysturvaa.

Lannistavaa ja järjetöntä!

Sipilän hallituksen vuoden alusta voimaan astunut uusi työttömyysturvalaki tulkitsee kaikki itsensä työllistäjät automaattisesti yrittäjiksi. Oli ennakoitavissa, että edellä kuvatun kaltaisia mielivaltaisia päätöksiä tulee jatkossa paljon: kun jokainen itsensä työllistäjä on lain silmissä yrittäjä, voi olla vaikea todistaa, ettei yrittäminen ole kokopäiväistä. Juuri siksi valmistelin eduskunnassa hallituksen lakiesitykseen vastalauseen ja Vihreät äänestivät esitystä vastaan.

Eilen osui silmiin myös itsensä työllistäjien kannalta hyvä uutinen: Suomen Journalistiliitto on perustamassa ensi syksynä freeosuuskunnan, jolla se yrittää auttaa itsensä työllistäjien onnetonta asemaa työttömyysturvassa. Osuuskunnan jäsenyys toivottavasti suojaa itsensä työllistäjiä työttömyysturvalain mielettömyydeltä. Journalistiliiton aikomuksena on palkata jäsenensä työsuhteisiin keikkatöihin, jolloin he välttyvät tulemasta tulkituiksi kokopäiväisiksi yrittäjiksi, joilla ei ole oikeutta työttömyysturvaan. Nerokasta!

Journalistiliiton mukaan osuuskunta toimii jäsenensä työnantajana ja hoitaa työnantajavelvollisuuksia, kuten palkanmaksun, sotu- ja eläkemaksujen maksamisen, verojen maksamisen sekä kirjanpidon ja tilinpäätöksen. Mielestäni tämä on hieno avaus Journalistiliitolta. Jos ei tunne itseään yrittäjäksi, sen voi freeosuuskunnan kautta välttää myös lain silmissä.

Kuulumalla freelanceosuuskuntaan osuuskunnan jäsen välttyy työttömyysturvan menettämisen pelolta ja turhalta taistelulta työvoimaviranomaisten kanssa ja voi keskittyä siihen mitä osaa eli omaan työhönsä. Miten vapauttava ajatus byrokratian kanssa kamppailevalle itsensä työllistäjälle!
 Toivottavasti hallitus ei torppaa tätäkin silpputyöntekijän asemaa parantaa hanketta hyökkäämällä lainsäädäntöteitse osuuskuntien kimppuun. Työn kun pitäisi olla valtiovallan suojeluksessa - niin sanotaan perustuslaissa - joten valtiovallan pitäisi tukea jokaisen oikeutta työhön eikä tehdä siitä kannattamatonta!

Ke, 2016-05-18 23:04

Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus ansaitsisi kunnollisen välikysymyksen eriarvoistavasta politiikastaan. Hallituksen pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset ajavat ihmisiä toimeentulotuelle, vaikka juuri se on kaikkein typerintä köyhyyspolitiikkaa. Toimeentulotuki on viimesijainen sosiaaliturvan muoto, joka ei kannusta työntekoon, kun joka ikinen ansaittu euro vähentää toimeentulotukea. Tätäkö on hallituksen ”työn linja”?

Eduskunnassa käytiin tänään (18.5. 2016) välikysymyskeskustelu, jonka oppositiopuolueista demarit olivat yksin allekirjoittaneet. Demareiden välikysymys koski ”Suomen suuntaa” ja siinä sanottiin varmuuden vuoksi ”ei ” kaikelle.  Demareiden välikysymys ei ollut erityisen onnistunut ja keskustelusta tuli juuri niin hirveä kuin ennalta saattoi pelätä. Suomen vietiin yhtä moneen suuntaan kuin eduskunnassa on puolueita.

Vihreiden ryhmäpuheessa painopiste oli koulutusleikkausten lisäksi etenkin lapsiperheitä kurittavassa politiikassa: hallituksen leikkaukset kun vievät lapsiperheiltä 530 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Vihreän eduskuntaryhmän tilaama laskelma eduskunnan tietopalvelulta osoittaa, että esimerkiksi kahden julkisella sektorilla työskentelevän aikuisen kaksilapsinen perhe menettää kuukaudessa 227 euroa.

Itse puhuin välikysymyskeskustelussa hallituksen naisvihamielisestä talouspolitiikasta. Talous on aina tasa-arvokysymys. Ei ole olemassa tasa-arvon kannalta neutraalia talouspolitiikkaa. Talouspolitiikalla joko vahvistetaan tasa-arvoa tai heikennetään sitä.

Talous on toisin sanoen arvovalintoja. Entä millaisia arvovalintoja Sipilän hallitus tekee? Se leikkaa koulutuksesta, hoivasta ja terveydenhuollosta eli juuri niistä palveluista, joilla tasa-arvoa edistetään, tasataan ja ylläpidetään.

Samaan aikaan määrärahoja riittää kyllä toisaalle - ympäristölle haitallisiin tukiin, kannattamattomien ympäristöä likaavien yritysten tekohengittämiseen.

Hallitus ei ymmärrä eikä tunnusta, että panostaminen yhteiskunnan julkiseen infrastruktuuriin kuten tasavertaiseen koulutukseen ja hoivapalveluihin, edistää parhaiten talouskasvua, työllisyyttä ja tasa-arvoa. Ymmärtämätön hallitus leikkaa väärästä paikasta eli tulevan kasvun eväistä, lapsilta ja nuorilta.

Hallituksen talouspolitiikka noudattaa kaikessa naisvihamielistä ja tasa-arvovihamielistä linjaa. Sipilän hallituksen talouspoliittiset päätökset ajavat naiset takaisin hellan ääreen - tasa-arvossa otetaan pelkkiä taka-askeleita, kuten olen jo aiemmin moneen kertaan todennut.

Hallituksen valitsema sopeutustie lisää eriarvoisuutta, köyhyyttä ja yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Hallitus leikkaa kaikkia pienimpiä sosiaalietuuksia ja korottaa palvelumaksuja, mikä heikentää erityisesti naisten taloudellista asemaa - naiset kun ovat keskimäärin miehiä riippuvaisempia sosiaalietuuksista ja julkisista peruspalveluista, kuten päivähoidosta ja muista hoivapalveluista.

Kovimmin Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten leikkaukset kohdistuvat naisvetoisiin kotitalouksiin, erityisesti yksinhuoltajaperheisiin ja yksin asuviin eläkeläisnaisiin.

Julkisen sektorin leikkaukset osuvat naisvaltaisten opetus-, kasvu- ja hoiva-alojen työllisyyteen.  Työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien naisten määrä kasvaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan hallituksen päätökset lisäävät pienituloisten naisten määrää. Muun muassa lääkkeiden ja matkakorvausten omavastuun kasvattaminen heikentää etenkin pienituloisten ikääntyneiden yksinasuvien naisten toimeentuloa.

Entä mitä tapahtuu, kun hallitus korottaa päivähoitomaksuja, lopettaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja heikentää päivähoidon laatua ja saatavuutta? Naisten työssäkäynnin edellytykset heikkenevät.

Hallitus kehuu politiikkansa noudattavan työn linjaa, mutta naiset hallitus ajaa kotiin ja hellan ääreen. Miksi? Eikö naisten työllisyysaste kiinnosta hallitusta?

Mikä dramaattisinta, tuloloukkuun joutuvat etenkin osa-aikatyötä tekevät pienituloiset naiset, joiden työssäkäynti ei enää päivähoitomaksujen korottamisen jälkeen välttämättä taloudellisesti kannata.

Osa-aikatyötä tekevän äidin putoamisella työn ulkopuolelle voi olla kipeitä seurauksia hänen lapsensa kannalta. Näin lisätään lapsiperheköyhyyttä, näin lisätään lapsena koetun köyhyyden dramaattisia vaikutuksia: ulkopuolisuuden kokemuksia, masennusta, heikkoa koulumenestystä.

Lapsiperheiltä leikkaaminen tarkoittaa, ettei pienituloisella perheellä ole enää varaa lapsen maksullisiin harrastuksiin. Harrastusten puute heikentää koulumenestystä.  Näin varakkaiden lapset saavat kilpailuetua köyhiin verrattuna. Se kai on porvarihallituksen tarkoituskin.

Se, miten hoiva yhteiskunnassa järjestetään, on aivan keskeinen tasa-arvokysymys. Hoidon ja hoivan yhteiskunnallinen järjestäminen vaikuttaa merkittävästi naisten mahdollisuuksiin osallistua työelämään ja elättää itsensä omalla työllään.

Sipilän hallitus heikentää näitä mahdollisuuksia. Päivähoitopalveluita rapautetaan, päivähoitomaksuja korotetaan, subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkautetaan, vanhustenhoidossa laitoshoitoa ja tehostettua palveluasumista vähennetään.

On hyvä, että keskustahallitus kehittää omaishoitoa, mutta yhtä aikaa toteutettujen vanhuspalveluiden leikkausten kanssa näin lisätään sukupuolten välistä eriarvoisuutta, sillä omaishoitajista valtaosa on – jälleen - naisia.

Omaishoidon mittava laajentaminen työikäisten parissa luo kannustimen jäädä pois työelämästä, hoitamaan lapsia ja iäkkäitä tai sairaita omaisia. Tällä on vahingolliset seuraukset sekä työelämän tasa-arvolle että Suomen kokonaistyöllisyydelle.

Hallitus ei muutenkaan ole arvioinut julkisen talouden suunnitelman vaikutuksia eri ihmisryhmiin. Näkyy selvästi, ettei myöskään suunnitelman vaikutuksia tuloeroihin ole arvioitu. Hallituksen valitsema suunta on väärä, sillä hallituksen päätöksillä lisätään eriarvoisuutta ja edistetään luokkayhteiskuntaa.

Hallituksen linja on julma pienituloisia kansalaisia kohtaan. Hallitus leikkaa kaikkein pienimpiä sosiaalietuuksia, vaikka jo aiemmin päätetyt perusturvan indeksileikkaukset ovat epäoikeudenmukaisia. Perusturvan taso on jo nyt riittämätön.

Hallituksen linja lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, kun pienituloisimmat ja usein kaikkein heikoimmassa asemassa olevat pistetään hallituksen säästötavoitteiden maksajiksi. Tämä on täysin väärä suunta.

Pahinta kuitenkin on, että hallitus leikkaa massiivisesti koulutuksesta ja tutkimuksesta ja lisää opiskelun lainapainotteisuutta ja näin heikentää vähävaraisten perheiden lasten opiskelumahdollisuuksia.

Hallitus tekee Suomesta luokkayhteiskunnan ja vaikeuttaa tulevien sukupolvien edellytyksiä muuttaa valittua suuntaa eikä siksi - todellakaan - ansaitse eduskunnan luottamusta.  Talous on tasa-arvokysymys ja Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus ansaitsisi epätasa-arvoistavasta ja köyhiä kurittavasta talouspolitiikastaan koko opposition yhteisen välikysymyksen.

Pe, 2016-04-22 15:28

Työministeri Lindström esitteli maanantaina 18.4. hallituksen työllisyysavaukset. Jälleen tuli selväksi, ettei keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus ole ymmärtänyt työelämän muutosta.

Jatkossa työttömän on jo työnhaun alussa otettava vastaan myös muuta kuin oman alan työtä, jos oman alan työtä ei ole tarjolla. Työministeri Lindström ei kuitenkaan kyennyt tiedotustilaisuudessa tarkentamaan, mitä ammattitaitosuojan poistaminen käytännössä tarkoittaa.

Tarkoituksena on ministerin mukaan laatia työ- ja elinkeinohallinnon virkailijoille ”selkeä ohjeistus”, jotta he pystyvät arvioimaan, milloin oman alan työtä on kunkin työttömän kohdalla tarjolla ja milloin ei. Ohjeistukseen turvautuminen tulee paitsi lisäämään työvoimahallinnon yksittäisten virkamiesten valtaa ja vastuuta, myös työttömien mielivaltaista kohtelua. Samalla lisätään sääntelyä ja byrokratiaa, joiden vähentämisen piti olla hallituksen tavoitteena.

Linjaus on osoitus siitä, ettei hallituksessa eikä ministeriössä tajuta työmarkkinoiden muutosta. Kaikki avoimet työpaikat ja työtilaisuudet eivät nykypäivänä löydy enää ilmoitustauluilta ja työhallinnon nettisivuilta. Yhä useammin työllistyminen edellyttää, että ihminen työllistää itse itsensä tarjoamalla työpanostaan ja osaamistaan sinne, missä sille voi olla kysyntää. Sen arvioiminen, onko omaa työtä tarjolla vaikkapa humanistisia tai yhteiskuntatieteitä opiskelleille tai luovien alojen työntekijöille, voi olla käytännössä mahdotonta. Sama koskee usein myös pienten yritysten työpaikkoja melkein alalla kuin alalla.

Varma tapa hankaloittaa työttömän itsensä työllistämistä on pakottaa työtön ottamaan heti työttömyyden ensimmäisten viikkojen aikana vastaan mitä tahansa työtä. Linjauksellaan hallitus osoittaa paitsi sen, ettei se tunne työelämän todellisuutta myös sen, ettei hallitus tosiaankaan arvosta myöskään koulutusta.  Työllisyysasteen aito kasvattaminen edellyttäisi kykyä ymmärtää paitsi työelämän muutos, myös kykyä ymmärtää korkealaatuisen koulutuksen merkitys elinikäiselle työllistymiselle. Valitettavasti hallitus ei kykene kumpaankaan.

Ainoa hyvä uudistus hallitukselta on se, että jatkossa työttömällä on oikeus käyttää työmarkkinatukea nykyisen starttirahan tapaan. Jos työttömällä on yritysidea, hänellä on lupa kokeilla sitä menettämättä työttömyysetuuttaan.  Sääli on vain se, että oikeus koskee vain valtion maksamaa työttömyysetuutta, ei ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, joka riittäisi työmarkkinatukea paremmin yritysidean kokeilemiseen.

Muut hallituksen esityksistä lähinnä lisäävät kyykyttämistä ja kyttäystä. Jatkossa työttömän on osallistuttava kaikille tarjolla oleville aktivointikursseille, jotta kursseille ei jäisi vapaita paikkoja, kuten ministeriön virkamies tiedotustilaisuudessa perusteli. Kiristyksen ymmärtäisi, jos TE-hallinnon kurssit vastaisivat aina työttömien tarpeita. Näin ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole.

Huomattavasti järkevämpää olisikin laajentaa työttömän oikeutta omaehtoiseen kouluttautumisen ja opiskeluun työttömyyspäivärahalla. Silloin työtön voisi opiskella omien lähtökohtiensa ja tarpeidensa mukaan, ja opiskelu voisi aidosti parantaa työllistymisen edellytyksiä. Nykyään oikeus opiskella työttömyysetuudella riippuu liikaa yksittäisten virkamiesten ymmärryksestä ja johtaa työttömän kannalta ennakoimattomiin ja monesti epäoikeudenmukaisilta ja mielivaltaisilta tuntuviin päätöksiin.

Sanktioiden lisääminen on ristiriidassa perustulon tavoitteen kanssa: perustulon ansiosta työtön voi opiskella ja kouluttautua omien tarpeidensa mukaan, jolloin kouluttautuminen myös parantaisi työllistymisen edellytyksiä.  Perustulo mahdollistaisi myös sen, että työtön voisi ottaa vastaan mitä tahansa työtä, ja jokainen tehty työtunti kasvattaisi käteen jääviä työtuloja.

Hallitus sen sijaan suunnittelee ottavansa käyttöön jopa 3-4 kuukauden mittaisen "työnäytteen", jolla työtön voisi osoittaa osaamisensa mahdolliselle työnantajalle, mutta josta työtön ei ilmeisesti saisi minkäänlaista palkkaa. Ravintola-alalla on nykyisin yleistä, että kokit tekevät yhden päivän työvuoron ilmaiseksi osoittaakseen, millaisia työntekijöitä ovat. Palkallisen koeajan pitäisi olla riittävä keino sekä työntekijälle että työnantajalle arvioida työsuhteen mielekkyyttä. Oikeistohallituksen linjana tuntuu olevan työttömien ja pienituloisten kyykyttäminen ja sanktioiden lisääminen.

Kaikesta paistaa läpi se, ettei hallituksessa kyetä yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen analyysiin, jossa nähtäisiin myös eri politiikan alueilla tehtyjen päätösten vaikutukset toisiinsa.  Hallituksen koulutuspolitiikka on Suomen työllisyyden ja talouden näkökulmasta tuhoisaa, sillä leikkaamalla koulutuksesta hallitus vie edellytykset uusien alojen ja työpaikkojen kasvulta. Leikkaamalla pienituloisimpien lääke- ja matkakorvauksista ja kasvattamalla terveyskeskusmaksuja hallitus lisää toimeentulotuen tarvetta, ja toimeentulotukiriippuvuus taas on kaikkien köyhyystutkijoiden mukaan pahin katiska ja kannustinloukku, joka tehokkaasti estää työn tekemisen.

Hallituksen työllisyysavaukset näyttävät kimpulta risuja, joilla on tarkoitus piiskata työttömät töihin tilastoja rumentamasta. Valitettavasti pysyvää, kestävää ja köyhyyttä vähentävää työllisyyspolitiikkaa ei hallituksen työttömiä kurittavilla tempuilla tehdä. Työelämän muutos vaatii uudenlaisia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Niiden perustana on oltava luottamus ihmisiin.

Ma, 2016-03-14 11:09

Eduskunnassa järjestettiin seminaari lapsiperheköyhyydestä. Aiheenamme oli, miten istuvan hallituksen toimeenpanemat leikkaukset vaikuttavat pienituloisten perheiden arkeen ja mitä viime lamasta olisi pitänyt oppia.

Pelastakaa Lapset ry:n teettämä selvitys osoittaa karusti, että köyhyys aiheuttaa ulkopuolisuutta ja pahimmillaan syrjäyttää. Köyhien perheiden lapset joutuvat usein luopumaan harrastuksista, eivät pääse osallistumaan kavereiden synttäreille tai matkustamaan. Heitä kiusataan muita enemmän, ja he kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.

Niin lapsissa kuin vanhemmissa köyhyys synnyttää osattomuuden ja häpeän kokemuksia. Se uuvuttaa vanhempia, jolloin lapset ottavat kantaakseen perheen taloushuolia. Suomessa köyhyys myös periytyy, mikä tarkoittaa huono-osaisuuden ylisukupolvistumista. Kotitausta määrittelee yhä voimakkaammin myös sen, miten koulunkäynti ja opiskelu sujuvat.

Julkisen talouden sopeutustoimet vaikuttavat monella tavalla lasten ja nuorten arkeen. Suomessa lapsiperheköyhyys on jälleen kääntynyt nousuun. Tällä hetkellä joka kymmenes lapsi elää köyhässä perheessä.

Perheen pienituloisuuden taustalta löytyy työttömyyttä, pätkätöitä ja heikkoa koulutusta. Perhe voi olla köyhä vanhempien töissä käynnistä huolimatta. Esimerkiksi ilta-ja viikonlopputöitä tekevä kaupan alan työntekijä tienaa vain noin 1600 euroa netto. Kun siitä maksaa kovaa vuokraa, ei elämiseen paljon jää. Usein tingitään lasten harrastuksista.

Lapsiperheköyhyyden syynä on myös perhepoliittisten tulonsiirtojen jälkeenjääneisyys. Viime laman aikana leikattiin lapsiperheiden etuuksista, ja vaikka välillä on eletty hyviäkin vuosia, ei kaikkia leikkauksia ole peruttu. Kuluvan laman varjolla on jälleen leikattu lisää: nyt poistetaan lapsilisän indeksisidonnaisuus ja nostetaan mm. terveydenhoidon ja päivähoidon maksuja. Vanhempainpäivänrahaa ja vanhempainrahakauden vuosilomaoikeutta heikennetään sekä kotihoidon tuki jäädytetään. Samaan aikaan vuokrat ovat edelleen olleet nousussa.
 
Eriarvoisuutta syventää sekin, ettei varhaiskasvatuksen maksuluokkien tulorajojen määrittelyssä ole otettu huomioon köyhyysrajoja: jo ennestään köyhyysrajan alapuolella elävä perhe joutuu maksamaan varhaiskasvatuksesta aikaisempaa enemmän.

Julkisen talouden kestävyysvajeen korjaaminen lapsiperheiden kustannuksella ei ole sosiaalisesti kestävä ratkaisu. Toisin kuin nyt harjoitettavalla politiikalla ollaan tekemässä, kuntien ja valtion olisi varmistettava riittävän toimeentulon edellytykset. Tämä tarkoittaa laadukkaiden ja kohtuuhintaisten palveluiden järjestämistä lapsiperheille, aidosti maksutonta toisen asteen koulutusta, kohtuuhintaisten harrastusmahdollisuuksien turvaamista sekä lasten välittömän ja välillisen hyvinvoinnin huomioimista kaikissa investoinneissa.

Lasten edellytyksiä selvitä laman yli on heikennetty monilla eri päätöksillä ikään kuin viime lamasta ei olisi opittu mitään. THL:n tekemässä tutkimuksessa seurattiin kaikkia vuonna 1987 syntyneitä, yhteensä noin 60 000 lasta sikiökaudelta 21-vuotiaaksi. Tutkimus osoitti selkeästi, että lasten murheet eivät ole yksilön ongelmia vaan vanhempien huono-osaisuuden periytymistä. Esimerkiksi nuorten mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeiden suurin riskitekijä on vanhempien toimeentulotukiasiakkuus. Se on merkittävin riskitekijä myös lasten huostaanotoissa ja nuoren syrjäytymisessä koulun ja työelämän ulkopuolelle. Järkyttävä fakta on se, että vaarallisinta lapsen tulevaisuudelle on vauvaperheen köyhyys. Vanhempien köyhyys altistaa pahoinvoinnille myös sitä enemmän, mitä pitempään se kestää.

1990- ja 2000-luvuilla koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas, päivähoidon henkilöstöä karsittiin, nuorisotyötä ja lasten kerhotoimintaa vähennettiin. Nyt maksetaan kalliisti näistä väärin kohdennettuista säästöistä. On arvioitu, että yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa.

Kun lapset otetaan huomioon aikuisten palveluissa, estetään parhaiten vanhempien ongelmien periytyminen. Tiedämme, että vanhempien mielenterveyden ongelmat ovat moninkertainen riski lapsen sairastumiselle mielenterveyden ongelmiin ennen 26 ikävuotta. Miksi tätä ei huomioida, kun palveluista päätetään?

Avaimia lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ovat myös korkea työllisyysaste, koulutukseen investoiminen sekä työn ja perheen yhteensovittaminen etenkin yksinhuoltajaäitien kohdalla. Etuudet, palkkatulot ja verotus tulee sovittaa joustavasti yhteen tuloloukkujen välttämiseksi.

Poliittisia päätöksiä tehtäessä tulisi aina tehdä vaikutusarvioinnit etukäteen ja ottaa ne myös huomioon. Lapsivaikutukset, tulonjakovaikutukset ja tasa-arvovaikutukset on tehtävä aina, ja arvioitava myös se, miten eri päätökset vaikuttavat kasautuvasti eri ihmisryhmiin.

90-luvun laman opetukset on otettava vakavasti ja ymmärrettävä, että säästöt lasten kustannuksella eivät ole kustannustehokkaita. Viime lama opetti, ettei julkisen talouden korjaaminen lapsiperheiden kustannuksella ole sosiaalisesti kestävä ratkaisu. Kaikkein järkevintä lamanhoitoa on tukea lapsiperheiden toimeentuloa, sillä investointi lapsiin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Ti, 2016-03-08 12:57

Kun liput liehuvat Naistenpäivän kunniaksi, on feministiksi tunnustautuvan velvollisuus sanoa ääneen se, minkä asiantuntijat ovat moneen kertaan todenneet: istuvan hallituksen politiikka on ollut tasa-arvon kannalta pelkästään taantumuksellista. 

Kaikki muut politiikan alueet on keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallituskaudella alistettu talouspolitiikalle. Tämä pätee myös tasa-arvopolitiikkaan, tai - kuten keskustan puoluetoimistolla varmasti muotoiltaisiin - perhepolitiikkaa on tehty talouden ehdoilla (konservatiiviselle keskustalle kun tasa-arvopolitiikka on perinteisesti ollut nimenomaan perhepolitiikkaa, ei suinkaan yksilöiden yhdenvertaisuutta). 

Hallituksen talouspolitiikka onkin ollut tasa-arvon kannalta tuhoisaa. Huono taloustilanne on riittänyt tekosyyksi mille tahansa tasa-arvoa murentavalle leikkaus- ja heikennystoimenpiteelle. Seurauksena on ollut köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvaminen. Tasa-arvon kannalta elintärkeitä julkisen sektorin palveluita on heikennetty ja samalla on tehty ideologisesti motivoituneita resurssiensiirtoja köyhiltä rikkaille ja julkiselta yksityiselle. 

Ei ainoastaan hallitus ole laiminlyönyt tasa-arvopolitiikan edistämistä. Työmarkkinaosapuolten välisessä kilpailukykysopimuksessa naiset jäivät nuolemaan näppejään. Miestenkeskisestä nyrkkitervehdyksestä välittyi tahtotila, että tässä tehtiin diilejä miesten kesken. Ei ihme, että jatko ei mennyt hallituksen käsikirjoituksen mukaan. PAM ei voinut hyväksyä sopimusta, jossa pienipalkkaisille naisille osoitettiin pelkkiä leikkauksia miesvaltaisten vientialojen eduksi. 

Nyrkit on nyt työnnetty taskuihin, mutta naisaloille heristelee yksi sun toinen sormeaan. 

Kilpailukykysopimus ei pitkään aikaan ole ollut mikään yhteiskuntasopimus, vaan kyseessä on ollut miesten välinen kisa, jossa naiselle on varattu pelkkä maksajan rooli. Olemme saaneet seurata, voittaako Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus palkansaajajärjestöt Häkämiehen EK:n tuella vai pystyvätkö palkansaajajärjestöt pitämään puolensa. Neuvotteluja on käyty miesten kesken. 

Kukaan ei kiistä, etteikö kilpailukykypaketti olisi naiselle vähemmän paha kuin hallituksen pakkolakipaketti. Julkisen sektorin 30 % lomarahaleikkaus osuu kuitenkin erityisesti naisiin, eikä sen epäreiluutta kaupan kassan näkökulmasta vähennä mitenkään leikkauksen määräaikaisuus. Kyse on periaatteesta ja siitä, että palkan menetys kirpaisee valmiiksi pienituloista ihan oikeasti. 

Lomarahaleikkauksia perustellaan välttämättömyydellä säästää julkisen sektorin suoria kustannuksia eikä päätöstä ole tehty hallituksessa vaan työmarkkinaosapuolten kesken. Silti on pakko ihmetellä, miksei tässä maassa löydetä säästöjä mistään muualta kuin  naisen selkänahasta. Myös Sipilän hallituksen leikkaukset päivähoitoon ja terveydenhoitomaksuihin osuvat kaikkein kipeimmin naisiin. Samoin hallituksen takataskussaan pitämät lisäleikkaukset kohdistuisivat jälleen lapsiperheisiin ja sitä kautta naisiin. 

Vasta vajaan vuoden hallinneen Sipilän hallituksen syntilista tasa-arvopolitiikassa on pitkä, sillä hallitus on alusta saakka laiminlyönyt lakiesitystensä sukupuolivaikutusten arvioinnin. Hallitusohjelmassa todettiin ykskantaan, että Suomessa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Hallitus ei asettanut tasa-arvon edistämistä politiikkansa tavoitteeksi, vaan totesi sen olevan vallitseva asian tila. Hallituksen välinpitämättömyyttä yhteiskunnan keskeistä rakenteellista ongelmaa kohtaan on mahdoton hyväksyä ja ymmärtää. Jos edes hallituksen talouspolitiikka olisi ajateltua ja perusteltua, hallitus ottaisi huomioon sen, että tasa-arvon parempi toteutuminen kasvattaa naisten mahdollisuuksia työssäkäyntiin, millä on merkitystä myös kansakunnan taloudelle. Vaan ei. 

Hallituksen ainoa lupaus (siis lupaus, ei teko) tasa-arvon parantamiseksi on lupaus toimia vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi. Kokoomuksen väläyttämässä mallissa maksettaisiin äitien työnantajille 2500 euron kertakorvaus. Isien työnantajat eivät ilmeisesti saisi hallituksen mallissa mitään, mikä ei kannusta perhevapaiden jakoon eikä siis tasaisi perhevapaiden käyttöä yhtään nykyistä tasavertaisemmaksi. Viesti tuntuu olevan, että äitien työnantajille maksetaan kertakorvaus, koska naisten kuuluukin maksaa vanhemmuuden kustannukset. Toki tämä on oikeistokonservatiivisen hallituksen ajattelun mukaista, mutta tasa-arvokriittistä tarkastelua ratkaisu ei kestä. 

Naisten päivän kunniaksi en aio suoda hallitukselle katteettomia kiitoksia, mutta pari vaatimusta julkean esittää. Hallitukselta tarvitaan nyt konkreettisia tekoja luottamuksen ja uskon palauttamiseksi, enkä puhu vain tasa-arvosta ja naisten oikeuksista, vaan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta ja luottamuksesta. 


Pelkkä isien kannustaminen pitämään vanhempainvapaita ei riitä, jos sen edistämiseen ei lisätä yhtään rahaa. Hallituksen tulevaisuusvisioissa naisen paikka on kotona, eikä se ole nuoren naisen näkökulmasta vetovoimainen kuva. Miksi jäädä maahan, jossa metaforinen sopimusnyrkki työntää naista takaisin lapsenhoitajaksi ja hellan ääreen, kun työssäkäynnistä on tehty palkanalennuksilla paitsi taloudellisesti kannattamatonta myös päivähoitopalveluiden heikentämisen kautta vaikeaa? 
Vaadin hallitukselta ja koko kolmikannalta proaktiivisuutta ja ponnistelua työelämän muutosten ymmärtämiseksi. Sukupuolivaikutusten arviointia ei tarvita vain yksittäisten lakien arvioinnissa vaan sen on koskettava myös laajempia kokonaisuuksia kuten soteuudista, perustuloa ja työelämän muutosta. Tämä ei ole liikaa vaadittu eikä liian vaikeaa toteuttaa. Ei tarvita kuin tahtotila. 

Sivut