Blogi

Ke, 2017-05-24 10:04

Kolumni julkaistu Ilkassa 23.5.2017

Hallitus antoi reilu viikko sitten eduskunnalle esityksensä sosiaali- ja terveydenhoitopalveluiden valinnanvapauden laajentamisesta. Eräs lakiesityksen hämmästyttävimmistä puutteista koskee yritysten kirjanpitoa. Esityksestä puuttuu jopa puolet niistä OECD:n ja EU:n suosittelemista keinoista, joilla yritysten verovälttelyä voitaisiin ehkäistä ja valvoa.

Yritysten verotusta tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch pitää lakiesityksen räikeitä puutteita käsittämättömänä. Verovälttelyn ehkäisemiseksi tarvittaisiin maakohtaisesti konsernin perustilinpäätöstietoja, joita asiantuntijat pitävät aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemisen kannalta kaikkein keskeisimpinä.

Hämmästyttävää kyllä, Sipilän hallitus ei myöskään ole säätämässä sote-yrityksille mitään sanktiota tilinpäätöstietojen raportointivelvoitteen rikkomisesta. Ministeri Juha Rehula sen sijaan totesi Politiikka-radion haastattelussa, että kansalainen voi aina äänestää jaloillaan eli vaihtaa sote-keskusta, jos ei ole tyytyväinen sote-yrityksen veronmaksun avoimuuteen.

Yritysten yhteiskuntavastuun vakavasti ottava Finnwatch sen sijaan toteaa, että jos sote-lakiesitys menee tällaisenaan läpi, veroja välttelevät yritykset voivat huokaista helpotuksesta. Veronmaksajien eurot tulevat karkaamaan veroparatiisien ulottumattomiin yksityisen soteyrittäjän takoessa voittoa tuottamalla julkisia palveluita suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

On mahdoton hyväksyä, miksi hallitus antaa monikansallisille terveysfirmoille kilpailuetua sinivalkoisten kotimaisten terveydenhuollon yrittäjien kustannuksella. Viimeksi mainitut jäävät hallituksen tahdosta jo lähtöviivalla altavastaajan asemaan kansainvälisiin verosuunnittelua harrastaviin firmoihin verrattuna.

Hinnan verovälttelyn ja aggressiivisen verosuunnittelun sallimisesta maksaa paitsi kotimainen rehellinen yrittäjä, myös tavalliset sosiaali- ja terveyspalveluita tarvitsevat ja niistä verotuksessaan maksavat kansalaiset. Verovälttelyn vuoksi valtiot menettävät huomattavia määriä verotuloja, mikä on pois elintärkeistä palveluista.

Kaiken lainsäädännön lähtökohtana tulisi olla, että verottajalla, poliisilla, toimittajilla ja kansalaisilla olisi mahdollisuus saada verotiedot osana normaalia talous- ja veroraportointia. Tämä palvelisi yhteiskunnan kokonaisetua. Niin hallituksen läpirunnoma hallintarekisterilaki kuin verovälttelyn mahdollistava valinnanvapausesitys osoittavat, ettei hallituksella ole halua läpivalaista veroparatiisiyhtiöiden kirjanpitoa eikä valtaeliitin taloudellisia kytköksiä.

Verotuksen maakohtaisen raportoinnin vesittäminen on ristiriidassa myös hallituksen julkilausumien tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi valtionvarainministeri Petteri Orpo antoi vielä maaliskuussa ymmärtää, että kaikkien sote-palveluita tarjoavien yritysten pitäisi tehdä maakohtaiset tilinpäätökset ja niiden olisi maksettava asiaankuuluvat verot Suomeen. Tämä lupaus on nyt rikottu.

Sote-laki on vielä mahdollista tehdä yritysten verotuksen avoimuutta parantavat välttämättömät muutokset, mikäli hallituksella on siihen halua. Reilu ja läpinäkyvä verotus parantaisi myös kotimaisten sinivalkoisten yritysten mahdollisuuksia pärjätä kilpailukentällä, joksi hallitus on päättänyt julkiset palvelumme muuttaa.  

To, 2017-05-18 13:24

Äidinkielen ylioppilaskokeen yksipäiväiseksi ja nelituntiseksi heikentäisi äidinkielen osaamista ja olisi varma kuolinisku kirjallisuuden opetukselle. Sen ei saa antaa tapahtua. Jätin tästä katastrofaalisesta suunnitelmasta kirjallisen kysymyksen hallituksen vastattavaksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä julkaisi huhtikuussa 2017 raportin Gaudeamus igitur – ylioppilastutkinnon kehittäminen, jossa se ehdottaa muutoksia ylioppilastutkintoon. Merkittävin muutosehdotus koskee suomalaisen lukion keskeistä oppiainetta, äidinkieltä ja kirjallisuutta. Työryhmä esittää, että vuonna 2021 äidinkielen ylioppilaskoe muuttuisi nykyisen kaksipäiväisen ja 12-tuntisen kokeen sijaan yksipäiväiseksi ja nelituntiseksi.

Oman äidinkielen hyvä osaaminen on kaiken oppimisen edellytys ja perusta myös medialukutaidolle. Kansallisin ja kansainvälisin selvityksin on osoitettu, että suomalaisten nuorten luku- ja kirjoitustaito on eriytymässä ja koululaiset lukevat aiempaa vähemmän pitkiä tekstejä, kuten kaunokirjallisuutta, mikä vaikuttaa väistämättä heidän kirjoitus-, luku- ja tulkintataitoihinsa. Siinä missä vielä 2000-luvun alussa kansainväliset vieraat hakivat suomalaisesta koululaitoksesta oppia maamme oivallisten PISA-tulosten ansiosta, 2010-luvun PISA-tulokset kertovat koruttomasti suomalaisten nuorten lukutaidon heikentymisestä.

Kaksipäiväinen äidinkielen ylioppilaskoe on paitsi kypsyyskoe myös päättökoe. Ylioppilaskoe on mitannut tehokkaasti paitsi luku- ja kirjoitustaitoja, myös ajattelun kypsyyttä sekä luovuutta ja antaa tietoa opiskelijan jatko-opintokelpoisuudesta. Näitä taitoja tarvitaan tulevaisuudessa yhteiskunnassa maailman digitalisoituessa ja viestinnän nopeutuessa entistä enemmän.

Laajana päättökokeena äidinkielen ylioppilaskoe on varmistanut, että nuorilla on paitsi taito kirjoittaa äidinkielellään pitkiä yhtenäisiä tekstejä myös kyky analysoida laajoja tekstikokonaisuuksia. On äärimmäisen tärkeää, ettei hallitus rapauta jo heikentynyttä luku- ja kirjoitustaitoa ja luovu kaksipäiväisestä äidinkielen ja kirjallisuuden kokeesta. 

Adressin äidinkielen kaksipäiväisen yo-tutkinnon säilyttämiseksi voi allekirjoittaa täällä

Ti, 2017-05-16 12:42

Alanko-Kahiluoto: Toimeentulotuen kieltäminen lukiolaiselta vie Suomea kohti luokkayhteiskuntaa

Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on jättänyt kirjallisen kysymyksen lukiolaisten perustoimeentulotuen muutoksista. Kela on yllättäen muuttanut tulkintalinjaansa siten, että 18 vuotta täyttänyt lukiolainen velvoitetaan nostamaan opintolaina ennen oikeutta hakea Kelan maksamaa perustoimeentulotukea.

- Kelan johdon tekemä linjaus on vastoin sosiaali- ja terveysministeriön voimassa olevaa opintotukilain tulkintaa ja  ohjetta. Kelan mukaan opintolaina on otettava tulona huomioon, mikä tarkoittaa että lukiolainen voi jäädä paitsi ilman toimeentulotukea myös, ilman asumistukea. Ihmettelen, ovatko hallituksen STM:ää johtavat ministerit Mattila ja Rehula tietoisia Kelan johdon linjauksesta, joka on STM:n tulkinnan ja ohjeistuksen vastainen, Alanko-Kahiluoto kysyy.

- On erittäin ongelmallista edellyttää pienituloisesta perheestä tulevalta lukiolaiselta opiskelua lainalla. Kelan linjaus tarkoittaa, että pienituloisen perheen nuori valmistuu lukiosta valmiiksi velkaisena jo ennen hakeutumistaan korkea-aseen opintoihin, mikäli uskaltaa ylipäätään hakeutua lukioon.

- Samaan aikaan istuva hallitus kasvattaa yliopisto-opintojen lainapainotteisuutta, mikä sekin vaikuttaa sosiaaliseen liikkuvuuteen negatiivisesti, kun opiskeluun liittyvä taloudellinen riski kasvaa. Hallituksen koulutuspolitiikka ja Kelan tuore linjaus vievät Suomea tietoisesti kohti luokkayhteiskuntaa. Onko tämä todellakin Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten perimmäinen halu, Alanko-Kahiluoto ihmettelee.

- Jo nyt koulutus on vahvasti periytyvää, ja perheen sosio-ekonominen tausta vaikuttaa vahvasti toisen asteen opintoihin pyrkimiseen ja niissä pärjäämiseen. Tutkimukset osoittavat pienituloisten perheiden nuorten hakeutuvan vähemmän lukioon kuin varakkaiden. Tasa-arvoinen koulutus olisi tehokkain tapa tasata taustasta johtuvaa eriarvoisuutta, mutta politiikka toimii nyt vastakkaiseen suuntaan, Alanko-Kahiluoto toteaa.

- Onkin kysyttävä, onko opetusministeri Grahn-Laasonen tietoinen Kelan johdon linjauksesta? Näkemykseni on, että hallituksen vastuussa olevien ministereiden on välittömästi puututtava Kelan johdon koulutusta ja nuoria eriarvoistavaan linjaukseen, vaatii Alanko-Kahiluoto.

Lue kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan täältä.

To, 2017-03-09 13:15

Poliittisia tekoja on kahta lajia. On aktiivisia päätöksiä, joilla esimerkiksi tiukennetaan turvapaikan hakijoiden pääsyä Suomeen. Mutta on myös passiivisia päätöksiä: sitä, kun ei tehdä mitään, vaikka ongelmat ja ratkaisut ovat hyvin tiedossa. 

Saksalainen filosofi Hannah Arendt pohti toisen maailmansodan aikana ilmiötä, jolle hän antoi nimen banaali paha. Arendt pohtii syitä siihen, mikä mahdollisti juutalaisten joukkotuhon aikalaisten silmien alla ja viime kädessä heidän avullaan. Arendtin johtopäätös on itsestäänselvyydessään radikaali: paha ja totalitaristinen hallinto saa vallan, kun ihmiset lakkaavat kyseenalaistamasta ja tunnustamasta omaa vastuutaan  ja alkavat pitää epänormaaleja ja poikkeavia asioita tavallisina.

Ajattelin Arendtia tänä aamuna kun luin Facebookista turvapaikanhakijan itsemurhayrityksestä Rautatientorilla. Monet Facebook-kaverini pohtivat, miksei julkinen itsemurhayritys - karkotuksen saaneen turvapaikanhakijan hirttäytyminen - ollut ylittänyt uutiskynnystä. Monet kirjoittivat, että Suomi on muuttumassa tai jo muuttunut maaksi, jota on vaikea tunnistaa. 

Keskellä Helsingin Rautatientoria on luistinrata, jonka toisessa päässä on turvapaikanhakijoiden leiri ja toisessa päässä Suomi ensin -mielenosoittajat rasistisine huuteluineen. Väliin jää luistinrata, jolla lapset, nuoret ja heidän vanhempansa käyvät luistelemassa. He todistavat päivittäin tätä omituista vastakkainasettelua, joka eilen kärjistyi yhden turvapaikanhakijan epätoivoiseksi itsemurhayritykseksi ja vastakkaisen päädyn vahingoniloksi ja pilkaksi, kun yritys epäonnistui. 


Mitä pitää tapahtua, että hallituspuolueet  uskoisivat, että suurin osa turvapaikanhakijoista pakenee ihan oikeaa kuolemanvaaraa, ja että heidän hätänsä on aito? Kyse ei ole siitä, etteikö todistusaineistoa pelon aiheellisuudesta ja aitoudesta olisi olemassa. Välimerestä naaratut ja kumiveneisiin pelastetut henkensä uhalla paenneet perheet antavat inhimilliselle hädälle kyllä kasvot, joka ikinen päivä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. 


Jokaisella elävällä ihmisellä on ihmisarvo ja ihmisoikeus. Hallituksen pitää ottaa vastuu politiikkansa seurauksista. On selvää, että hallitus luo omalla politiikallaan paperittomuutta. Hallitus on poistanut humanitaarisen suojelun, romuttanut turvapaikkaa hakevien oikeusturvan ja tehnyt perheenyhdistämisestä käytännössä mahdotonta. Suomen Maahanmuuttovirasto palauttaa ihmisiä maihin, joissa pakolaisia odottaa varma kuolema. 


Tämä tapahtuu meidän silmiemme edessä ja tästä on kyse. Suljemmeko tältä silmämme, kuten Suomen hallitus tekee? Kenen leirissä Suomi on maana?  Suljemmeko silmämme Unkarilta, jossa hallitus juuri tällä viikolla päätti sulkea turvapaikanhakijat leireihin? Hymähdämmekö sille, että Halla-aho - hallituspuolueen europarlamentaarikko ja Soinin mahdollinen seuraaja - totesi kannattaneensa vastaavaa menettelyä Suomeenkin? Kuinka pitkälle muut hallituspuolueet venyvät pitääkseen itsensä samassa hallitusveneessä perussuomalaisten kanssa? 

Me tiedämme, mitä tässä ajassa pitäisi tehdä. Hallituksen on korjattava politiikkansa suuntaa. Jotta humanitaariseen hätään EU:n rajoilla vastattaisiin, tarvitaan laillisia reittejä päästä turvaan eli on nostettava pakolaiskiintiötä (joita hallitus on päinvastoin leikannut), on helpotettava perheenyhdistämistä ja puututtava pakolaisuuden juurisyihin kehitys- ja ilmastopolitiikalla - sen sijaan että leikattaisiin kehitysyhteistyömäärärahoista, kuten hallitus on tehnyt. Ei tarvitse levitellä käsiä ja teeskennellä, ettemme tiedä mitä pitäisi tehdä. Kyllä me tiedämme. Kyse on siitä, välitämmekö.  Ihmisinä olemme samalla puolella, emme eri leireissä. 
 

Ke, 2017-03-08 10:26

Terveisiä ja hyvää naistenpäivää täältä Säätytalolta. 

Kuvassa Sosiaali-ja terveysvaliokunta kuuntelee, kun ministeri Juha Rehula esittelee hallituksen sote-ja maakuntauudistusta. Ministerin molemmin puolin istuu lakia valmistelleita virkamiehiä. Valiokunnassamme meitä naisia on 13 ja miehiä 4. 

Ministeri kertoo, että hallitus tavoittelee soteuudistuksella 3 miljardin säästöjä. 
2/3 soten kustannuksista on henkilöstömenoja. 

Soteuudistus tarkoittaa työvoiman vähentämistä voimakkaasti naisvaltaisella alalla. Jo nyt sosiaali-ja terveydenhoitoalalla kärsitään kiireestä ja uupumuksesta ja riittämättömästä henkilömitoituksesta. 

98 % sote-alan yrityksistä on mikroyrityksiä. Sote-yrittäjistä 70 % on naisia. 

Naisten osuus kuntien sote-henkilöstöstä on yli 90 %. 

Sote-uudistuksella on valtava merkitys naisten työllisyyteen, toimeentuloon ja hyvinvointiin. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnalta ei kuitenkaan ole pyydetty lausuntoa hallituksen valinnanvapauslainsäädännöstä. 

Miksi ei?

Ti, 2017-03-07 11:29

Kannustinloukkutyöryhmä on valmistellut hallituksen puoliväliriiheen mallia, jossa opiskelijoiden opintolaina otettaisiin täysimääräisenä huomioon asumistukeen vaikuttavana tulona. 

Lukemalla opintolaina osaksi asumistukituloa hallitus heikentäisi juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien opiskelijaryhmien, kuten perheellisten opiskelijoiden, toimeentuloa. Kyseessä on puhdas valtiontalouden säästöesitys, joka leikkaisi yhdeltä köyhimmistä väestönryhmistä peräti 80-200 euroa kuukaudessa. 

Lainsäädännön arviointineuvosto on toistuvasti huomauttanut hallitusta siitä, että hallitus ei arvioi lainsäädännön tulonjakovaikutuksia eri ihmisryhmiin. Taloudellinen epävarmuus lisää opiskelijan henkistä kuormitusta ja psyykkiset ongelmat voivat kasautuessaan johtaa opintoajan venymiseen. YHTS:n viimeisen tutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijoista jopa kolmannes naisista ja viidennes miehistä on kärsinyt mielenterveyden ongelmista. 

Kuten olen aiemminkin todennut, Sipilän hallitus on menossa sammutetuin lyhdyin kuntavaaleihin ja aikoo paljastaa leikkauslistat vasta vaalien jälkeen. Kannustusloukkutyöryhmän raportti antaa viitteitä siitä, mistä hallitus aikoo leikata - jälleen koulutuksesta. Hallitus siis jatkaa koulutuspettäjän tietä, joka vie kansakuntaa harhaan. Tämä on hallitukselta lyhytnäköistä ja törkeää. 

Siksi olen tänään jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn aikooko hallitus valmistella opiskelijoiden asumistukea kannustinloukkutyötyhmän esityksen pohjalta.  

Tutkimus: Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus
Artikkeli: Opiskelijoiden työssäkäynnin vaikutuksia

Pe, 2017-03-03 13:01

Tiedote 3.3.
 
Vihreiltä kirjallinen kysymys toimeentulotukihakemusten ruuhkautumisesta Kelassa
 
Vihreä eduskuntaryhmä kysyi eilen 2.3. suullisella kyselytunnilla toimeentulotuen Kela-siirron aiheuttamista ongelmista. Vihreä ryhmä jätti asiasta myös samana päivänä kirjallisen kysymyksen. 


Toimeentulotuen perusosa siirrettiin Kelan hoidettavaksi helmikuun alusta, koska eri puolilla Suomea asuville asiakkaille haluttiin taata yhdenvertaisempi kohtelu. Nyt on valitettavasti osoittautunut, että siirron käytännön toteutuksessa on moni asia mennyt pieleen ja päätösten viivästyessä monet toimeentulotuen saajat ovat joutuneet sietämättömään tilanteeseen. Asia koskee kaikkiaan 261 500 suomalaiskotia. 


Hallitus leikkasi Kelan resursseja budjetissaan. Niinpä toimeentulotuen käsittelyyn palkattiin vain puolet siitä määrästä käsittelijöitä, joka kunnissa käsitteli toimeentulotuen perusosahakemuksia. Hakemuksia ei pystytäkään Kelassa käsittelemään lain säätämissä käsittelyajoissa. 

- Aliresursoinnin seurauksena Kelan toimipisteet ovat pahasti ruuhkautuneet, ja esimerkiksi hakemuksensa viivästymisestä kysyvä soittaja joutuu maksamaan tuntikausien jonotuksesta. Henkilökohtaista tapaamista on käytännössä turha edes yrittää, vaikka lain mukaan sen pitäisi aina olla mahdollista. Kela on joutunut jopa julkisesti vetoamaan, että asiakkaat eivät soittaisi eivätkä tulisi käymään, vaan jäisivät odottamaan päätöstä. Tilanteesta on seurannut monelle erittäin vaikea tilanne. Leipäjonot uhkaavat venyä, ja hakijoille voi syntyä maksuhäiriömerkintöjä, koska Kelan palvelut eivät toimi ajallaan, toteaa kysymyksen ensimmäisenä allekirjoittajana toiminut Jyrki Kasvi.

- Hallituksen on lisättävä Kelan rahoitusta pikaisesti lisäbudjetilla. Lisäksi vastuunjakoa toimeentulotuesta äkillisissä kriisitilanteissa tulee välittömästi selkeyttää niin, että kunnat antavat kiireellisen avun täydentävänä ja ennaltaehkäisevänä toimeentulotukena odottamatta Kelan päätöksiä. Kiireellisen avun tukipäätöksiä ei tulkinnanvaraisen ohjeistuksen takia saa pompotella viranomaiselta toiselle, edellyttää Kelan valtuutettuna toimiva Outi Alanko-Kahiluoto.

- Toimeentulotuen viivästyminen on jättänyt varjoonsa, että Kelaan siirron yhteydessä tuen myöntämisperusteet ovat kiristyneet. Esimerkiksi 18-vuotiaiden lukiolaisten osalta Kelan ohjeet ovat vastakkaiset sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden kanssa. Kunnissa noudatettiin ministeriön ohjetta, jonka mukaan lukiolaisen ei tarvitse nostaa opintolainaa tukea saadakseen, koska lukio ei valmista ammattiin. Kela vaatii lainan nostamista. Kelan ohjeistus on välittömästi saatettava vastaamaan ministeriön ohjeistuksia, vaatii Kasvi. 

Lisätietoja: 
Jyrki Kasvi, gsm 050 511 3120
Outi Alanko-Kahiluoto 050 512 1727

Pe, 2016-11-11 11:22

Hallitus leikkaa ammatillisesta koulutuksesta 190 miljoonaa euroa ensi vuoden alusta alkaen. 

Käytännössä leikkaukset tarkoittavat noin 18 000 ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkaa vähemmän kuin nyt, mikä on kolmannes nuorisoikäluokan aloituspaikoista. Aikuisopetuksen aloituspaikoista lähtisi puolet. Tuhannet opettajat pelkäävät työpaikkojensa puolesta.

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset tarkoittavat, että kunnissa joudutaan kasvattamaan opetusryhmiä ja karsimaan lähiopetusta. Eniten opetuksen heikentämisestä kärsivät opiskelijat, jotka tarvitsisivat tukea opinnoissa pärjäämiseen. Samaan aikaan joka viides suomalainen alle 26-vuotias nuori mies on jo nyt ilman toisen asteen tutkintoa. 

Hallitus syventää yhteiskunnan kahtiajakoa ja heittää lupauksen nuorten koulutustakuusta romukoppaan. Istuva hallitus on pudottanut nuorten yhteiskuntatakuun määrärahat 60 miljoonasta eurosta 3 miljoonaan euroon. Kuitenkin opetusministeri Grahn-Laasonen kieltää, että mammuttimaiset leikkaukset vaikuttaisivat mitenkään heikentävästi opetukseen. Hallituksen retoriikan mukaan säästöjä voidaan hakea monia "reittejä" hyödyntäen, säästämällä esimerkiksi "seinistä".

Aivan kuin ei ymmärrettäisi, mitä toisen asteen oppilaitosten sulkeminen tarkoittaa: etenkään suurten kaupunkien ulkopuolella opiskelupaikkaa ei enää oman paikkakunnan läheltäkään löydy. Eriarvoisuus kasvaa ja koulutuksen alueellinen tasa-arvo heikkenee. Iso osa nuorista syrjäytetään koulutuksesta, työelämästä ja yhteiskunnasta. 

Olen tänä syksynä vieraillut useassa ammattioppilaitoksessa ympäri Suomen. Esimerkiksi Kouvolassa ensi kevään yhteishaussa 250 nuorta ja noin 60 aikuisopiskelijaa uhkaa jäädä ilman opiskelupaikkaa. Se vastaa yläkoulun verran nuoria ilman toisen asteen ammatillista jatko-opintomahdollisuutta omalla asuinseudullaan. Lukiopaikkoja lisäämällä näitä keskiarvon takia kilpailussa hävinneitä nuoria ei pelasteta.

Ammatillisen osaamisen lasku ja osaavan työvoiman tietoinen vähentäminen heikentää myös työllisyyttä ja mahdollisuuksiamme sukeltaa ulos talouden taantumasta. Palkittu suomalainen taloustieteen nobelisti professori Bengt Holmström on todennut, että istuvan hallituksen valtavat koulutusleikkaukset syövät erityisesti nuorten tulevaisuuden edellytyksiä. Niin ne tekevät, eikä hallituksen tyhjä retoriikka uudistuksista tätä tosiasiaa muuksi muuta.

Suomea on pitkään voinut pitää koulutuksellisen tasa-arvon mallimaana. Hallitus on romuttamassa tämän tietoisesti. Sivistykseen ja osaamiseen investoiminen tuottaa itsensä moninkertaisesti takaisin, kun taas syrjäytymisen kustannukset ovat yhteiskunnalle miljoonia euroja. Yhdestä opinnoista ja työelämästä syrjäytetystä hukatusta nuoresta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset ovat elinkaaren aikana noin miljoona euroa. 

Hallituksen pitää kääntää politiikan suunta kun se on vielä mahdollista. Tässä ajassa erityisesti nuoret tarvitsevat toivoa ja uskoa tulevaisuuteen

La, 2016-08-06 15:59

Helsingin Sanomat julkaisi tänään kesäkuussa nimitetyn ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäsen (Kok.) haastattelun. Jutun kärkeen on nostettu Mykkäsen huoli kasvaneesta vapaakauppapolitiikan vastustuksesta kansalaisten keskuudessa.
Haastattelusta saa sen vaikutelman, että Mykkänen niputtaisi TTIP:n ja CETA:n vastustuksen Brexitin ja "trumpismin" kanssa. Siinä hän tekee virheen.

Mykkänen sivuuttaa ne hyvin perustellut huolenaiheet, miksi ihmiset eri EU-maissa ovat nousseet kritisoimaan ja vastustamaan vapaakauppasopimuksia Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa. Tämän huolen sivuuttaminen ei mitenkään vahvista uskoa EU:n kauppapolitiikkaan tai EU:hun.

Olemme Mykkäsen kanssa varmasti samaa mieltä siitä, että Britannian päätöstä äänestää kyllä EU-erolle pohjustettiin populismilla, pelottelulla ja valheilla. Suomen kauppapolitiikasta vastaavan ministerin ei kuitenkaan ole viisasta sivuuttaa kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden, perusoikeusoppineiden ja lukemattomien muiden tahojen TTIP- ja CETA-sopimuksista esittämää kritiikkiä. Jos hän näin tekee, hän sortuu samanlaiseen yksioikoisuuteen ja pelotteluun kuin monet Brexitiä ajaneet tahot.

On totta, että vapaakauppa on pienen Suomen etu, mutta pienen Suomen etu ei ole se, jos TTIP heikentää mahdollisuuksiamme pitää kiinni esimerkiksi laadukkaasta ympäristölainsäädännöstä tai kuluttajien suojasta.

EU:n kautta on mahdollista ajaa nykyistä reilumpaa kauppapolitiikkaa, mutta se edellyttää markkinoiden ja globalisaation poliittista hallintaa. Tähän kansalaisjärjestöjen kritiikki epädemokraattista vapaakauppasopimusta vastaan on nimenomaan tähdännyt. Erityisesti on kannettu huolta kauppasopimuksen vaikutuksista ympäristöön, ruokaturvaan ja kuluttajansuojaan sekä siihen, että kansainväliset kauppasopimukset voisivat kävellä kansallisen lainsäädännön ja oikeuslaitoksen yli.

Kansalaiset ovat olleet aivan oikeassa vaatiessaan, että mahdollisuus pitää kansallisella tasolla kiinni esimerkiksi laadukkaasta ympäristölainsäädännöstä ja julkisista sosiaali- ja terveydenhoitopalveluista varmasti säilyy. Kaduille lähteneet kansalaiset ovat vaatineet, että neuvottelu vapaakauppasopimusten sisällöstä avataan kansalaisille, ja että sopimusten sisältö palvelee myös kansalaisten, työntekijöiden ja ympäristön etua eikä pelaa vain harvojen kansainvälisten suuryritysten pussiin. Kansalaiset ovat vaatineet, etteivät sopimukset saa vaarantaa mahdollisuuttamme kehittää kansallista lainsäädöntöä, vaikka se riskeeraisi yritysten mahdollisuuden tehdä voittoa. Yritysten investointisuoja, mahdollisuus riitauttaa kansallisen tason uudet lait, on syystä koettu erityisen ongelmallisena ja kiistanalaisena. Miksi ulkomaisilla kaivosyhtiöillä pitäisi olla mahdollisuus kiristää Suomea oikeujutuilla?

Hesarin mukaan ministeri Mykkänen "masinoi vapaakaupan vastaiskua". Haluaisinkin tietää, mitä tämä tarkoittaa: onko ministerin tarkoituksena sivuuttaa kansalaisten aiheellinen kritiikki Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa solmittaviin vapaakauppasopimuksiin, vai ottaa huoli vakavasti ja valmistella vapaakauppasopimus, joka aidosti turvaa mahdollisuutemme suojella kansalaisten terveyttä ja puhdasta suomalaista luontoa?

Pe, 2016-08-05 00:00

Hesarin sivuilla on viime päivät väännetty siitä, pystyykö köyhä syömään terveellisesti. Yläviistosta on kehotettu köyhää painumaan marjametsään ja pilkkomaan pataan kotimaisia juureksia.

Pienituloiset eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä. Toisilla on energiaa ja mahdollisuuksia marjastamiseen ja osaamista valmistaa terveellistä sapuskaa pienellä budjetilla. Toiset, esimerkiksi masennuksen takia työkyvyttömät, eivät selviä ylös sängystä, saati että saisivat selvää reseptistä. On meitä, jotka on kasvatettu oma-aloitteisiksi, ja on niitä, joiden kotona ei koskaan ollut selviä aikuisia laittamassa lapsille ruokaa.

Olin pari vuotta sitten vapaaehtoisena Myllypuron leipäjonossa jakamassa ruokakasseja. Kaikkein surullisinta oli nähdä leipäjonossa omien lasteni ikäisiä teinejä, joiden siihen aikaan aamusta olisi pitänyt olla koulussa, ei hakemassa ruokakassia perheen aikuisen puolesta. Näiden lasten kasvoista paistoi häpeä, kun kasvoja piilotettiin syvälle vedetyn hupun varjoon.

On päivänselvää, että köyhyyden vähentäminen on paljon tärkeämpää kuin yläviistosta käyty keskustelu siitä, miten köyhä saa pienet rahansa riittämään. Köyhyydessä elää jo miljoona suomalaista ja istuvan hallituksen politiikalla määrä vain kasvaa.

Kuinka siis rakennetaan nykyistä yhdenvertaisempi ja sosiaalisesti kestävämpi Suomi, jossa köyhyyden vähentäminen voisi oikeasti toteutua? Listasin pikaisesti muutaman keinon.

1. Perustulo
"Painu, työtön, marjametsään, siellä se raha kasvaa!" on typerä neuvo niin kauan kuin esim. kokopäiväinen marjanpoiminta voi johtaa työttömyysturvan menettämiseen. Perustulo tarvitaan nyt. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovituksen parantaminen on välttämätöntä, sillä tulevaisuudessa silpputyön määrä vain kasvaa.

2. Palvelut
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi pelastaa ihmisten kustannuksella. Hyvinvoinnin edellytysten romuttaminen merkitsee köyhyyden lisääntymistä. Väärä leikkauspolitiikka tuottaa vain työttömyyttä ja näköalattomuutta. Ihmisistä huolehtiminen on myös kaikkein kestävin tapa parantaa valtion taloutta. Soteuudistuksen pitää parantaa huono-osaisten ja työelämän ulkopuolella olevien mahdollisuutta saada tarpeenmukaisia palveluita.

3. Työllisyyspolitiikka
Hallituksen pitää luopua työllisyysmäärärahojen leikkauksista. On typerää leikata työttömien palkkaamiseen tarkoitettuja palkkatukia ja samaan aikaan ottaa käyttöön uusi palkaton työkokeilu. Tämä heikentää työttömien toimeentuloa entisestään. Kaikki työttömät eivät koskaan työllisty avoimille työmarkkinoille. Siksi tarvitaan yhteiskunnan tukea ihmisten työllistymiseksi myös välityömarkkinoille. Rapauttamalla välityömarkkinoita hallitus lisää köyhyyttä ja toimeentulotukiriippuvuutta, mikä on kaikkein typerintä köyhyyspolitiikkaa. Ihmisarvoa kunnioittava työllisyyspolitiikka on myös kestävin tapa torjua köyhyyttä.

4. Koulutus
Suomella ei juuri ole merkittäviä luonnonvaroja - tärkein resurssimme on osaavat ja koulutetut ihmiset. Koulutus vahvistaa ihmisen edellytyksiä huolehtia itsestään ja perheestään. Mitä enemmän koulutuksesta leikataan, sitä lähemmäs peruutetaan kohti luokkayhteiskuntaa. Tästä kärsii myös oikeiston peräänkuuluttama "kilpailukyky", joten yhtään järjellistä perustetta koulutuksen huonontamiselle ei ole.

5. Asuntopolitiikka
Asumisen kalleus on työttömyyden jälkeen merkittävin köyhyyttä aiheuttava tekijä. Tässä ajassa tarvitaan investointeja asuntorakentamiseen ja sitä tukevaan infrastruktuuriin, kuten suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen.

Nämä keinot ovat hallituksen vapaasti käytettävissä elokuun budjettiriihessä. Oppositiopuolueet ovat mielellään mukana rakentamassa nykyistä yhdenvertaisempaa ja sosiaalisesti kestävämpää Suomea. Meillä on muitakin keinoja - tässä aluksi vain jokunen.

Sivut