Kesäkuu 2012

Työssäkäynti opiskeluaikana edistää työllistymistä

Suomalaisen koulutusjärjestelmän peruslähtökohta on tasa-arvo. Jokaisella kansalaisella tulee olla tasa-arvoiset mahdollisuudet hankkia koulutusta ja sivistystä. Jokaiselle halutaan taata mahdollisuus täyspäiväiseen opiskeluun taustasta ja vähävaraisuudesta riippumatta. Siksi opiskelua on tuettu julkisin varoin.

Opiskelijat ovat kuitenkin muihin kansalaisiin verrattuna epäoikeudenmukaisessa asemassa siinä, että he ovat ainoa ryhmä, joiden edellytetään rahoittavan toimeentuloaan lainalla. Opiskelijoiden etuudet ovat myös jääneet jälkeen muusta perusturvasta. Vaikka opintotuki sidotaan indeksiin 1.9.2014, se ei vielä kuro umpeen opintotuen jälkeen jääneisyyttä.

Opintuen epäkohdat ovat olleet keskustelussa pitkään. Opintotukijärjestelmää ollaankin tällä kaudella uudistamassa. Tarkoituksena on saada aikaa uudistuksia, jotka tukevat päätoimista opiskelua ja nopeampaa valmistumista. Eräs kiireellisimmistä toimenpiteistä on poistaa vanhempien tulojen vaikutus toisen asteen opiskelijoiden oikeuteen saada opintotukea.

Monet pitävät suomalaisnuorten eurooppalaisittain myöhäistä valmistumisikää ongelmana, jota lainsäädännöllä pitäisi suitsia lisäämällä opintojen rahoittamisen lainapainotteisuutta. On totta, että Suomessa nuoret siirtyvät työelämään vanhempina kuin monessa muussa maassa. He kuitenkin työllistyvät valmistuttuaan paremmin kuin nuoret muissa Euroopan maissa.

Mielestäni opintojen lainapainotteisuuden lisääminen on ehdottomasti väärä ratkaisu. Koulutuksen tasa-arvosta täytyy pitää kiinni. Jo nyt tutkimukset kertovat, etteivät nuoret uskalla ottaa lainaa, kun työllistyminen opintojen jälkeen on epävarmaa. Nuorisotyöttömyys samoin kuin akateeminen työttömyys ovat huolestuttavassa kasvussa. Tässä tilanteessa ei ole viisasta pakottaa nuoria kouluttautumaan velaksi. Kysymys on periaatteellinen nimenomaan tasa-arvon näkökulmasta.

Koulutus on yhteiskunnalle investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Hyvinvoinnin edistämisen ja syrjäytymisen vähentämisen kannalta koulutus on avainasemassa. Koulutuksen puute nostaa syrjäytymisen riskiä. Tutkija Pekka Myrskylä toteaakin, että tehokkain keino ehkäistä syrjäytymistä on koulutus. Tilastojen mukaan alhainen koulutus on nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymisen keskeisin selittäjä. Työllisistä pelkän peruskoulun varassa on viitisen prosenttiyksik­köä vähemmän henkilöitä kuin ikäluokassa keskimää­rin, kun taas työttömissä heitä on kymmenisen pro­senttiyksikköä enemmän. Yhteiskunnalta koulutukseen panostaminen on siten tehokkain rokote syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Lainapakko ei ole oikea tapa pidentää työuria. Yhtä lailla hölmöä on tuijottaa yksin työurien keskimääräistä pituutta ja jättää laskuista syrjäytymisen aiheuttamat kustannukset. Suomessa on yli 50 000 syrjäytynyttä nuorta, joista 30 000 on kokonaan sekä työ-elämän että opiskelun ulkopuolella. Jos yksi koulutuksesta ja työstä syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle elinkaarensa aikana miljoona euroa, on sulaa hulluutta olla panostamatta nimenomaan koulutuksen tasa-arvon toteutumiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistunut tutkimus tukee vihreiden näkemyksiä opiskeluaikaisen työssäkäynnin hyödyistä. Tutkimuksessa todetaan, että opiskeluaikainen työssäkäynti antaa hyvän suojan työttömyyttä vastaan. Toisin kuin yleisesti luullaan, nopea valmistuminen ei ole tae pitkälle työuralle. Päinvastoin, vaikka opinnot viivästyvät työnteon vuoksi, oman alan työkokemuksen kartuttaminen edistää oman alan työpaikan löytymistä ja työelämään sijoittumista. Työssäkäynti opintojen ohessa ei ole tyypillisin opintoja hidastava tekijä, vaan heikko opiskelumotivaatio tai riittämätön opinto-ohjaus.

Lapsiperheitä on tuettava ajoissa

Eri tutkimukset osoittavat selvästi, että Suomessa ei panosteta riittävästi lapsiperheiden palveluihin ja hyvinvointiin. Sosiaalitoimi ei onnistu tavoittamaan tukea tarvitsevia perheitä ajoissa. Tähän tarvitaan suunnanmuutos. Myönteistä kehitystä onkin jo tapahtunut Helsingissä, jossa ennaltaehkäisevää lastensuojelua, erityisesti lapsiperheiden kotipalvelua, on lisätty.

Ensi vuonna Helsingin tavoitteena on kaksinkertaistaa apua saavien lapsiperheiden määrä. Kotipalvelu on nimenomaan varhaista tukea, jossa pyritään tunnistamaan, ehkäisemään ja purkamaan lasten, nuorten ja perheiden ongelmia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Köyhyyden ja huostaanottojen välillä on selvä kytkös, joka kertoo yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Kotipalvelua pitäisi voida nykyistä aktiivisemmin tarjota nimenomaan toimeentulotukea saaville perheille.

Lisäksi avun piiriin on tarkoitus saada entistä enemmän perheitä, jotka eivät vielä ole lastensuojelun asiakkaita - eivätkä toivottavasti koskaan olekaan. Perheitä pitää auttaa ajoissa, ennen ongelmien syvenemistä.

Lapsiperheköyhyys on kasvanut Suomessa 90-luvulta lähtien. Samaan aikaan ovat lasten huostaanotot ja sijoitukset tasaisesti lisääntyneet.

Työttömyydestä ja köyhyydestä kärsivät lapsiperheet joutuvat tukeutumaan toimeentulotukeen yhä useammin ja pidempiä jaksoja kerrallaan. Kun työttömyys pitenee, syvenevät köyhyys ja toivottomuus.

Nimenomaan taloudellisesti vaikeina aikoina on ymmärrettävä panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin. Varhaiset palvelut on nähtävä sosiaalisina investointeina, jotka eivät tuota vain säästöä, vaan jopa voittoa.

Olen kuluneen vuoden aikana kiertänyt tapaamassa helsinkiläisiä lastensuojelun työntekijöitä selvittääkseni, miten viime vuonna hyväksytty uusi lastensuojelulaki meillä toimii. Merkittävä epäkohta on lastensuojeluperheiden suuri määrä vastuullista sosiaalityöntekijää kohden. Niukat resurssit heikentävät myös jo huostaanotettujen lasten oikeusturvaa. Vastuusosiaalityöntekijä ei ennätä tavata huostaanotettuja lapsia tai heidän perheitään riittävän usein, eikä asiakassuunnitelmia ehditä tarkistaa lain edellyttämällä tavalla. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on myös suuri.

Lastensuojelulain tarkoituksena on lapsen oikeuksien toteutuminen. Tässä voidaan onnistua vasta kun lastensuojelun resurssit ovat riittävät. Tein siksi sosiaali- ja terveysministeriölle kirjallisen kysymyksen lastensuojelulain toteutumisen seuraaamisesta ja mahdollisesta korjaamisesta. Odotan siihen vastausta ensi viikon aikana.

Perustulo päivittäisi sosiaaliturvan 2000-luvulle

Hallitusohjelmassa luvataan parantaa työelämän väliinputoajien asemaa. Lupausta lunastamaan ministeri Ihalainen kokosi kolmikantaisen työryhmän, joka julkisti väliraporttinsa muutama viikko sitten.

Valtaosa työryhmän ehdotuksista koskee vuokra- ja osa-aikatyön ehtojen parantamista. Itsensä työllistävien sosiaaliturvaan toivotaan parannuksia. Työryhmän jatkotyö periytyy STM:ään perustettavaan, jälleen kolmikantaiseen työryhmään.

Työryhmän keskeinen havainto oli, ettei määräaikaisten töiden määrä ole enää viime vuosina kasvanut. Samalla todetaan, että määräaikaisuudet ovat vakiintuneet osaksi työelämää. Myös palkansaajien ja yrittäjien väliin putoavien ns. itsensä työllistävien määrä on kasvanut ja kasvaa jatkuvasti.

Itsensä työllistävät ovat työelämän lainsuojattomia, jotka eivät saa ansioturvaa eivätkä yrittäjän eläketurvaa. Työntekemisen ja -teettämisen muodot ovat ylipäätään moninaistuneet. Osa-aikatyö, vuokratyö, freelancerius, projektityö ja itsensä työllistäminen ovat lisääntyneet. Työntekijän asema työmarkkinoilla saattaa saman päivän aikana muuttua esimerkiksi palkansaajasta freelanceriksi ja itsensä työllistäjäksi.

Sosiaaliturva ei kuitenkaan tunne portaatonta säätöä työstä toiseen. Väliin jää katkoksia, jotka tekevät sosiaaliturvasta ennustamattoman. Erilaiset työn tekemisen tavat eivät ole lainsäädännössä yhdenvertaisessa asemassa. Kuitenkin esimerkiksi itsensä työllistävien, työelämän lainsuojattomien, määrä kasvaa jatkuvasti. Sosiaaliturva on välttämätöntä päivittää vastaamaan 2000-luvun työmarkkinoita.

Muuttuneessa työelämässä tarvitaan turvaverkko, joka kannattelee silloin kuin tulot ovat epävarmoja ja ennustamattomia. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä luo byrokratia- ja kannustinloukkuja sen sijaan, että tekisi kaikesta työstä kannattavaa. Sovitellun päivärahan ongelmista voisi luennoida tunnin, vaikka itse järjestelmän idea on kannatettava ja hyvä: parantaa työttömyysturvan ja palkkatulojen yhteensovitusta. Työnteon kannattavuuden lisäämiseksi tarvitaan uusia keinoja, jotta työllisyysaste nousisi ja köyhyys vähenisi.

Vihreiden ratkaisu sosiaaliturvan päivittämiseksi on perustulo. Perustulosta hyötyisivät merkittävästi juuri ne silpputyötä tekevät, jotka nyt putoavat vanhentuneen sosiaaliturvajärjestelmän aukkoihin. Perustulo olisi pelastus myös niille työttömyyden katiskaan joutuneille, joiden työnteon epäkannustava ja ennustamaton sosiaaliturva suorastaan estää.

Sosiaaliturvan uudistamiseksi tarvitaan rohkeutta ja oikeudenmukaisuuden tahtoa, jota toivottavasti laajapohjaiselta hallitukselta löytyy enemmän kuin pettymykseksi jääneeltä kolmikantaiselta Sata-komitealta.