Blogi

To, 2014-11-20 16:36

Olin maanantaina Animalian #turkitontyyli -kampanjan avajaistilaisuudessa. Tilaisuudessa Syksy Räsänen pohdiskeli, miten sokeita länsimaissa ollaan turkiseläinten kohtelulle. Siinä missä kotieläimen säilyttäminen ahtaassa häkissä täyttäisi eläinsuojelurikoksen tunnuspiirteet, turkiseläimen kuten ketun tai minkin säilyttäminen ahtaassa häkissä ei ole kiellettyä, vaikka villieläimet ovat yhtä lailla tuntevia eläimiä kuin kotieläimet.

Häkissä elävä eläin on tuskin hyvinvoiva. Eläimet eivät kykene toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan virikkeettömissä ja ahtaissa olosuhteissa. Kaunis turkki ei missään tapauksessa ole tae turkiseläimen hyvinvoinnista, yhtä vähän kuin kaunis ulkonäkö on tae ihmisen onnellisuudesta. Tarhaus aiheuttaa eläimelle paitsi fyysisiä vahinkoja, myös vakavaa häiriökäyttäytymistä.

Vihreiden mielestä turkistuotanto voidaan lopettaa Suomessa siirtymäajan puitteissa, jotta tarhauskiellosta ei aiheudu kohtuuttomia seurauksia niille, joille turkistarhaus on elinkeino. Turkistarhaus on ollut mahdollista kieltää muissakin maissa, kuten Hollannissa, joka on Suomen tavoin merkittävä turkisten tuottajamaa. Esimerkiksi kosmetiikan eläinkokeet ja pe­rin­tei­set häk­ki­ka­na­lat on kielletty kaikissa EU-maissa. Päätöksiä eläinten paremmasta kohtelusta on mahdollista tehdä kun vain tahtoa on riittävästi.

Turkiseläinten suojelua koskeva asetus sekä eläinsuojelulaki ovat parhaillaan uudistettavina, joten on tärkeää, että juuri nyt tehdään kaikki mahdollinen työ turkistarhauksen siirtämiseksi historiaan myös Suomessa. Lakia on erityisen tarpeellista uudistaa siten, että se pystyy parantamaan eläinten oloja riittävästi.

Tämä hallituskausi on ollut pettymys. Kokoomusministerit eivät ole saaneet eläinten olojen parantamiseksi aikaan juuri mitään. Jopa keskustalaisen maa- ja metsätalousministerin aikana saatiin enemmän aikaan.

Epäeettisen elinkeinon lakkauttamiseksi on olemassa painavat perusteet. Suurimmalle osalle turkiskasvattajista turkistuotanto on sivuelinkeino ja alalla työskentelee pääasiassa kausityöntekijöitä. Myös moni tarhaaja on eläköitymässä, mikä osaltaan edesauttaa tuotannon lakkauttamista siirtymäajan puitteissa. Turkistarhaajien uudelleenkouluttamista muille aloille voidaan tukea, eikä ketään tietysti voida jättää tyhjän päälle.  Tarhaajien työllistymistä muille aloille on edesautettava.

Turkisalan siirtyminen maihin, joissa ei ole toimivaa eläinsuojelulainsäädäntöä on huolestuttavaa, mutta se ei tee Suomessa harjoitetusta tarhauksesta sen oikeutetumpaa. Myös meillä on vastuu esimerkiksi siitoskettujen kuljettamisesta Kiinaan, jossa eläimillä on usein heikot ja epäeettiset olot. Turkisalan viennin edistäminen on myös kyseenalaista toimintaa juuri siksi, että eläinten oloja ei valvota riittävästi kuljetusten aikana eikä tarhoissa.

Toisin sanoen tuen Animalian vaatimusta: Suomessa on laadittava viipymättä suunnitelma ja aikataulu turkistarhauksesta luopumiselle.

Ti, 2014-11-18 15:59

Julkisen sektorin työntekijöitä vastaan on viime viikkoina voimakkaasti hyökätty - aivan syyttä ja löysin perustein. Paljon parjatut ”virkamiehet” ovat yhteiskunnan rattaiden pyörimisen edellytys. He ovat hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareita, jotka hoitavat, parantavat, auttavat ja turvaavat. Julkisella sektorilla työskenteleviä ihmisiä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.

Väitteitä julkisen sektorin ”paisumisesta” ei myöskään kannata purematta niellä. Hokema ei pidä paikkaansa: oikeastihan yksityinen sektori on suhteellisesti supistunut julkiseen sektoriin verrattuna, ja hyvinvointipalvelut on järjestettävä talouden suhdanteista riippumatta. Julkinen sektori on hyvinvointivaltion perusta.

Olemme kuulleet hiljattain julkista sektoria kritisoivia puheenvuoroja niin Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilältä kuin muiltakin oikeistopuolueiden edustajilta. He ovat vaatineet virkamiesten rankkaa karsimista. Sipilä vaati kymmenien tuhansien virkamiesten virkojen lakkauttamista. Tehostamisvaatimukset ovat osittain ymmärrettäviä. Samalla kannattaa pitää kirkkaana mielessä, keistä puhumme kun puhumme ”virkamiehistä”. He eivät ole yksi yhtenäinen hallinnollisten byrokraattien joukko. Viranhaltijoita ovat yleistä turvallisuutta ylläpitävät poliisit, tulipaloja sammuttavat palomiehet, lastemme opettajat, lähiterveysasemilla päivystävät lääkärit ja isovanhemmistamme huolehtivat sairaanhoitajat.

Sosiaali- ja terveydenhuolto sekä opetustoimi työllistävät virkamiehistä ja viranhaltijoista suurimman osan. Kunta-alan työntekijöistä kolme neljäsosaa työskentelee terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa tai sivistystoimessa. Neljä viidesosaa heistä on naisia - usein pienipalkkaisia.

Ilman opettajia ei toimisi koulutusjärjestelmä, eikä ilman lähi- ja sairaanhoitajia terveydenhuolto. Virkamiesten ansiosta yhteiskunta pelaa. Heitot virkamiehistä ”turhina paperinpyörittäjinä” kannattaisi lopettaa. Valtionhallintoa on tehostettu niin, ettei turhaan työhön ole juuri missään varaa. Esimerkiksi yliopistoilla opettajat joutuvat tekemään töitä, jotka ennen kuuluivat toimistosihteereille.

Enkä tällä tarkoita, etteikö työprosesseja olisi järkevää tehostaa esimerkiksi tietojärjestelmien avulla – tai etteikö perustulo vähentäisi dramaattisesti turhaa byrokratiaa ja kansalaisten pompottelua. Vanhentunut sosiaaliturvajärjestelmä ei kuitenkaan ole sosiaalityöntekijöiden vika. Esimerkiksi verottaja on kyennyt sähköisen verokortin avulla tehostamaan toimintaansa merkittävästi. Päällekkäistä paperityötä vähentäisi esimerkiksi Vihreiden ajama tulorekisteri. Sen ansiosta yrittäjä voisi ilmoittaa muuttuneista tulotiedoistaan keskitettyyn rekisteriin. Sen ansiosta byrokratia vähenisi, ja samalla veromätkyt ja sosiaalitukien takaisinperintä jäisivät historiaan. 

Kaikkia palveluita ei kuitenkaan voida siirtää verkkoon. Ihmisten auttaminen edellyttää usein kasvokkaista, henkilökohtaista kohtaamista ja yksilöllisiä ratkaisuja. Turvallisuutta, sairaaloita ja koulua ei voida ylläpitää ilman ihmisiä. Rikoksia ei ratkaista ilman poliiseja eikä vanhuksia voi hoitaa ilman lähihoitajia.

Vaikka kaikkia virkoja ei suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen seurauksena enää täytetä, on tarkoitushakuinen julkisen sektorin supistaminen yksinomaan tuhoisaa: se lisää kansalaisten eriarvoisuutta, syrjäytymistä ja apua tarvitsevien heitteille jättöä. Talouden hoidon pitää olla myös sosiaalisesti, eettisesti ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta kestävää. Säästämisen kohteena pitää olla oikeasti turha byrokratia - eivät opettajien, poliisien, palomiesten ja sairaanhoitajien työpaikat.

Ti, 2014-11-11 16:19

Taidetta ei ole ilman ihmisiä, jotka sitä tekevät. Siksi parasta taiteen tukemista on taiteilijan työn tukeminen.

Olen itse aikoinaan ollut perustamassa ystävieni kanssa taiteilijoiden ja tutkijoiden parempaa sosiaaliturvaa ajanutta liikettä, jonka lyhensimme muotoon "TATUSOTU": lyhenne tulee sanoista taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva. Liike järjesti eduskuntavaalien 2007 alla Helsinkiin suurmielenosoituksen. Meitä oli eduskuntatalon edessä tuhansia: vaadimme apurahansaajille sosiaaliturvaa ja luovan työn tekijöille työttömyysturvaa. TATUSOTU-liike nosti apurahansaajien sosiaaliturvan epäkohdat esiin. Liikkeen luoman paineen ansiosta pääsinkin - tuoreena kansanedustajana - kirjoittamaan ja säätämään apurahansaajien sosiaaliturvalakia.

Suurin osa taiteilijoista tekee työtään jossain vaiheessa uraansa apurahalla. Siksi apurahansaajien sosiaaliturvalaki oli välttämättömyys.

Helsingissä järjestettiin eilen suuri Taidepoliittinen tapahtuma, jolla heräteltiin puolueita esittelemään puolueiden taide -ja kulttuuripoliittisia linjauksia ja tavoitteita.  Tapahtuman järjesti Baltic Circle -festivaali yhteistyössä Checkpoint Helsingin ja Public Movement -ryhmän kanssa. Taidepolitiikka on pitkään loistanut poissaolollaan julkisesta keskustelusta ja kyseessä oli suurin Suomessa järjestetty taidepoliittinen tapahtuma pitkään, pitkään aikaan. Esittelin tapahtumassa Vihreän puolueen kulttuuripoliittisia painopisteitä ja tavoitteita ensi kevään vaaleissa.

Vihreiden painopisteitä kulttuuripolitiikassa ovat viime vuosina olleet:

- luovan työn tekijöiden sosiaaliturvan ja työttömyysturvan parantaminen

- taiteilijaeläkkeiden määrän kasvattaminen

- vapaan taiteen kentän rahoituksen vahvistaminen.

Vihreän kulttuuripolitiikan perusarvoja ovat seuraavat:

- ensiksi vapaus
Taiteen vapaus ja itseisarvo on kaiken lähtökohta. Poliitikot tai virkamiehet eivät saa sanoa, millaista taidetta Suomessa pitää tehdä. Vain ollessaan vapaata taiteella on mahdollisuus kyseenalaistaa ja olla kriittinen katse yhteiskuntaan.

- toiseksi Vihreän kulttuuripolitiikan perusarvoihin kuuluu vastuullisuus
Poliitikoilla on vastuu siitä, että taiteen tekemisen edellytykset ovat kunnossa. Valtion on kannettava vastuunsa siitä, että taiteen rahoitus on monipuolista. Riittävä ja monipuolinen taiteen rahoitus on edellytys myös taiteen vapaudelle. Kulttuurin rahoitusta ei voi jättää kaupallisuuden, mesenaattien tai kuntien vapaaehtoisuuden varaan.

- kolmanneksi taiteeseen kuuluu tasa-arvo
Kulttuurin tulee olla kaikkien saatavilla. Esimerkiksi museoiden perusnäyttelyt voisivat olla maksuttomia samalla tavalla kuin lähikirjastotkin ovat. Tasa-arvoa on myös se, että kuka tahansa lahjakas nuori voi kouluttautua vaikkapa säveltäjäksi, näyttelijäksi tai kuvataiteilijaksi perheensä varallisuudesta riippumatta.

- lopuksi tärkeää Vihreälle kulttuuripolitiikalle on ajatus taiteen monimuotoisuudesta
Vihreille on tärkeää, että on laitosteattereita, orkestereita ja oopperaa, mutta ajattelemme, että vapaan taiteen kenttä tarvitsisi erityistä tukea. Sen osuus taiteen rahoituksesta on edelleen minimaalinen.

Tarvitaan myös uusia keinoja taiteen rahoituksen turvaamiseksi. Olen itse ollut neuvottelemassa kulttuuriprosenttia Helsingin kaupungin strategiaohjelmaan. Sen ansiosta suurissa rakennusprojekteissa käytetään aina yksi prosentti taidehankintoihin. Olen ehdottanut kulttuuriprosentin sisällyttämistä myös palveluihin. Tällöin opetus-, sosiaali- ja terveystoimen budjetista varattaisiin prosentti kulttuuripanostuksiin, esimerkiksi yhteisötaiteilijoiden palkkaamiseen. Silloin taiteilijat voisivat työskennellä myös kouluissa, päiväkodeissa, nuoriso- ja vanhustentaloilla.

Mitä muuta konkreettista Vihreät haluavat tehdä teidän taiteilijoiden ja luovien alojen hyväksi? Ensinnäkin, seuraavaan hallitusohjelmaan pitää kirjata konkreettisesti se, millä tavalla itsensä työllistäjien asemaa parannetaan. Kulttuurialojen pienituloiset työntekijät ovat suurin ryhmä itsensä työllistäjien joukossa. Itsensä työllistäjällä ei ole palkansaajan sosiaaliturvaa, mutta hänellä ei myöskään ole varaa maksaa itselleen yrittäjän eläketurvaa.

Kulttuurialan itsensä työllistäjä joutuu keräilemään toimeentulonsa sieltä sun täältä. Esimerkiksi mieheni, joka on teatteriohjaaja, voi saman päivän aikana saada tuloja apurahasta, palkkatyöstä ja tekijänoikeuskorvauksista. Puolestaan näyttelijä, joka tekee töitä apurahalla vapaassa teatteriryhmässä, voi saman päivän aikana olla myös palkkasuhteessa Kaupunginteatteriin ja tehdä yrittäjän verokortilla töitä tv-yhtiölle.

Sosiaaliturvalainsäädäntö ei tällaista levottomuutta ymmärrä, ja siksi itsensä työllistäjä voi esimerkiksi jäädä kokonaan ilman työttömyysturvaa. Vihreiden ehdotus on seuraava: työlainsäädäntöön kirjataan, että itsensä työllistäjä on mahdollista rinnastaa palkansaajaan. Näin freelance-näyttelijä saisi saman sosiaaliturvan kuin Kaupunginteatterissa kiinnityksellä oleva näyttelijä.

Toiseksi, itsensä työllistäjien asemaa parannettaisiin säätämällä perustulo. Teissä luovien alojen työntekijöissä on paljon mikroyrittäjiä, joita perustulo auttaisi. Vihreiden ehdotus on, että hallitusohjelmaan kirjataan lupaus perustulokokeilusta. Mutta perustulon toteutumiseen tarvittaisiin ehkä taas joukkovoimaa - olisiko aika luovien alojen ihmisten liittyä yhteen ja lähteä barrikadeille perustulon puolesta?

Vihreiden kulttuuripoliittinen ohjelma löytyy täältä.

 

Ti, 2014-11-11 15:07

Tänään eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteosta. Vaikka Suomen perus- ja ihmisoikeustilanne on kansainvälisesti vertaillen hyvä, se ei tarkoita, että voisimme ryhtyä lepäämään laakereillamme. Paljon on vielä tekemistä - sekä kotimaassa että maailmalla.

Valtiontalouden säästöpaine koettelee monia kuntia, millä voi olla vaikutusta myös perusoikeuksien toteutumiseen. Säästöjen vuoksi mielenterveysongelmista kärsivät uhkaavat jäädä vaille terapiaa ja oppimisvaikeuksista kärsivät lapset vaille riittävää tukea. Ikääntyvässä Suomessa yhä useammat ovat vailla mahdollisuutta esimerkiksi liikkumiseen, ulkoiluun ja mielekkäisiin ihmissuhteisiin.

Eduskunnan käsittelyssä oleva sosiaalihuoltolakiesitys on osoitus arvojen koventumisesta. Esityksessä lapsiperheiden kotipalveluiden saatavuus on kytketty siihen, ovatko perheen ongelmat kenties itse aiheutettuja. Tällaiset kytkennät ovat vaarallisia: jos on lapsen edun mukaista tarjota apua, eivät perheen ongelmien syyt saa olla avun kriteeri. Kun avun tarve on todellinen, pitää apua olla myös tarjolla, ongelmien syntyhistoriasta riippumatta.

Vähemmistöjen ja yksilöiden yhdenvertaisuuden edistäminen hyödyttää koko yhteiskuntaa. Esimerkiksi esteettömäksi rakennettu yhteiskunta on hyvä kaikille - siitä hyötyvät niin rollaattorilla kulkevat vanhukset, pyörätuolia käyttävät vammaiset kuin lastenvaunuja työntävät vanhemmat. Esteettömyyden vaatimus koskee myös voimakkaasti lisääntyviä sähköisiä palveluja. Ne pitää toteuttaa siten, että myös muut kuin "nettinatiivit" pystyvät palveluita käyttämään.

Ihmisoikeusselonteossa kiinnitetään tärkeää huomiota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien LHBTI-ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Tasa-arvoisen avioliittolain puuttumisen lisäksi meillä on muitakin konkreettisia puutteita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksissa. Hallituksen pitää tuoda uudistettu, ihmisoikeuksia kunnioittava translaki viipymättä eduskunnan käsiteltäväksi.

Naapurimaassamme Venäjällä perus- ja ihmisoikeuskehitys on huolestuttavaa. Suomen ja EU:n on pidettävä kriittistä keskustelua yllä niin kansainvälisissä kuin kahdenvälisissä yhteyksissä ja pyrittävä vaikuttamaan Venäjän johtoon. Ihmisoikeuksien puuttumiseen liittyviä ongelmia on runsaasti myös kehitysmaissa. Suomen ihmisoikeusperustaisen kehityspolitiikan läpileikkaavana tavoitteena on sukupuolten tasa-arvo sekä eriarvoisuuden vähentäminen. Kansainvälisillä foorumeilla tyttöjen ja naisten seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksien korostamisesta on tullut yksi Suomen linjausten tunnusmerkki.

Suomen tulee ryhdistäytyä myös kansainvälisten sopimusten täyttämisessä. Alkuperäiskansoja koskeva ILO-yleissopimus 169, YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus ja Euroopan neuvoston ns. Istanbulin sopimus naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan torjunnasta ovat edelleen ratifioimatta. Näiden suhteen Vihreä eduskuntaryhmä edellyttää hallitukselta ripeyttä, jottei maan maine ihmisoikeuksien edistäjänä maailmalla vaarannu.

 

Lue koko ryhmäpuhe täältä.

Ke, 2014-10-01 16:09

Eduskunnan köyhyysryhmä järjesti eilen seminaarin vähimmäistoimeentulon kehittämisestä. Seminaari oli Köyhyysryhmän yhteinen European Minimum Income Network (EMIN) -hankkeen kanssa.

Asiantuntijoiden puheissa toistui merkittävä huomio: jopa joka toinen toimeentulotukeen oikeutetuista jättää sen hakematta. Ilman tukea jäävät kaikkein heikoimmat - asunnottomat ja mielenterveyskuntoutujat. Keskeinen syy toimeentulotuen alikäyttöön on se, että hakeminen koetaan byrokraattiseksi, nöyryyttäväksi ja toivottomaksi.

Juuri tästä syystä olen puhunut sitkeästi sen puolesta, että toimeentulotuen maksatuksen perusosa siirrettäisiin Kelan suoraan maksettavaksi, jolloin pienituloinen saisi sen ilman turhaa lippu-lappu-sirkusta. Kela-siirto tulee vähentämään toimeentulotuen alikäyttöä. Hallituksen esityksen siirrosta pitäisi tulla eduskuntaan vielä tänä syksynä - ellei hallitus sitten käytä Vihreiden siirtymistä oppositioon tekosyynä köyhimpien unohtamiselle.

Ja kun toimeentulotuen perusosa maksetaan Kelasta, kuntien sosiaalityöntekijöiden aika vapautuu siihen, mihin heidät on koulutettu - apua tarvitsevien auttamiseen. Kyse on rakenteellisesta uudistuksesta, joka säästää kuntien rahaa ja auttaa kaikkein heikoimpia. Kela-siirto saatiin viime kevään neuvotteluissa läpi Vihreiden ansiosta.

Toimeentulotuki kehitettiin alun perin väliaikaiseksi ns. viimesijaisen toimeentulon turvaksi. Toimeentulotuesta on kuitenkin tullut perusturvan jatke. Neljännes kaikista toimeentulotukea saavista saa sitä pitkäaikaisesti. Suurena syynä ovat korkeat asumisen kustannukset.

Erityisesti suurissa kaupungeissa asumiskustannusten nousu on työttömyyden ohella suurin köyhyyttä aiheuttava syy. Kelan asumistuen riittämättömyys ajaa ihmisiä toimeentulotuelle ja se on kestämätöntä. Kelan asumistuessa pitäisi huomioida todelliset asumiskustannukset.

Tällä hallituskaudella on yritetty saada vauhtia kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen. Kaupunkiköyhyyden todellisen vähentämisen kannalta yritys on jäänyt laimeaksi. Vihreät ovat ajaneet edullisten vuokra-asuntojen rakentamista etenkin sinne, missä edullisia asuntoja tarvitaan eniten - suuriin kaupunkeihin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla asuntovaje on suuri. Valtion ja kuntien tukeman asuntorakentamisen lisäksi tulisi lisätä myös asumisoikeusasuntoja.

Perusturvaa on tällä hallituskaudella parannettu. Silsi perusturva on edelleen riittämätön. Hankalin tilanne on yksinasuvilla: useilla mittareilla mitattuna yksin asuvilla menee keskimäärin koko väestöä huonommin. Yksinasuvat ovat myös suurin toimeentulotukea saavien ryhmä.

Päättäjien on aika herätä yksinasuvien köyhyyteen ja uudistettava sosiaaliturvaa siten, että erilaisista perhe- ja kotitalouskohtaisista etuuksista siirrytään kohti yksilöllisempää sosiaaliturvaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee vaalikauden lopussa lakisääteisen arvion perusturvan riittävyydestä. Arvio tehdään ensi keväänä toista kertaa; edellinen ja ensimmäinen arvio valmistui ennen vaaleja 2011 ja johti perusturvan nostamiseen sadalla eurolla. Myös seuraava arvio pitää ottaa vakavasti ja huomioida seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Erityisesti pitää pohtia, miten yksinasuvien tilannetta pitäisi parantaa. Asumiskustannukset ovat heillä muita suuremmat ja köyhyysriski korkea. Ketään ei saa jättää yksin pärjäämään - varsinkaan köyhimpiä.

Ti, 2014-06-17 15:15

Hallituksen sisällä on ollut keskustelua siitä, pitäisikö oppivelvollisuusikää nostaa 17 ikävuoteen ja miten se tulisi toteuttaa. Vihreän eduskuntaryhmän näkemys on se, että tärkeintä on auttaa niitä nuoria, jotka uhkaavat syrjäytyä koulutuksen ulkopuolelle. Oppivelvollisuusiän nostaminen ei ole tähän oikea keino.

Demareiden ajamassa mallissa oppivelvollisuusiän nostaminen koskisi kaikkia nuoria ja velvoittaisi kuntia järjestämään maksuttomat oppimateriaalit, työvälineet ja koulukuljetukset kaikille nuorille vuoden nykyistä pidempään. Oppimateriaalit ja -välineet ostettaisiin myös niille nuorille, joilla ei ole ongelmia opiskelumotivaatiossa tai joiden perheillä ei ole taloudellisia vaikeuksia opintojen hankkimiseksi. Ellei nuori hakisi jatko-opintopaikkaa, hänelle ja hänen perheelleen langetettaisiin uhkasakko.

Oppivelvollisuusiän mekaaninen nostaminen ei Vihreän eduskuntaryhmän mielestä ole oikea keino syrjäytymisuhan alla olevien nuorien auttamiseen. Ylipäätään syrjäytymisen ehkäisyyn ei ole oikotietä, ja siksi mikään pakko tai uhkasakko ei ole oikea keino auttaa opinnoissa kompuroivaa nuorta tai hänen perhettään.

Ongelmana demareiden esityksessä on, ettei se puutu riittävästi syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ongelmiin. Maksuttomat koulukirjat eivät auta oppimisvaikeuksista, päihdeongelmista tai masennuksesta kärsivää nuorta.

Jopa 19 prosenttia 20-24-vuotiaista nuorista  jää ilman peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa. Kaiken koulutuksen ulkopuolelle jää vuosittain noin 3 700 nuorta. Nämä nuoret eivät ole 10-luokalla, työpajalla, kuntoutuksessa eivätkä ammatilliseen koulutukseen valmistavassa koulutuksessa. Opiskelupaikkoja tai joustavan koulutuksen mahdollisuuksia pitää olla riittävästi siellä, missä nuoretkin asuvat.

Suurin riski pudota on peruskoulusta valmistuvilla nuorilla. Tärkeintä olisi siksi saada kaikille nuorille riittävät valmiudet jatkaa peruskoulun jälkeen. Armovitoset syrjäyttävät armotta. Siksi oppivelvollisuusiän nostamiseen varatut miljoonat kannattaisi mieluummin käyttää (erityis)opetukseen kohdistuvien säästöjen purkamiseen. Peruskoulu on tasa-arvoisen koulutuksen perusta. Koulutuksesta säästäminen syrjäyttää ja luo eriarvoisuutta.

Tärkeää olisi myös kehittää joustavan opiskelun mahdollisuuksia. Kaikki nuoret eivät pärjää pulpettiin sidotussa, teoreettisessa opetuksessa. Esimerkiksi Helsingissä on menestyksekkäästi kokeiltu joustavan perusopetuksen ns. JOPO-luokkia. Ideana joustavassa opetuksessa on, että nuori voi oppia vuoroviikoin työelämässä, vuorotellen peruskoulussa. JOPO-opetus auttaa kouluun motivoitumattomia tai oppimisvaikeuksista kärsiviä oppilaita jaksamaan koulussa paremmin ja motivoi suorittamaan peruskoulun loppuun. OAJ ja  eduskunnan tarkastusvaliokunta ovat tukeneet JOPO-opetuksen kehittämistä syrjäytymistä vähentävänä toimintamallina.

Oppisopimuskoulutus nähdään usein vaihtoehtona nuorille, joille teoreettinen tai ryhmämuotoinen opiskelu ei sovi. Oppisopimuskoulutus on nykyään mahdollista kuitenkin vasta toisella asteella peruskoulun jälkeen, jos nuori on selvinnyt sinne saakka. JOPO-luokat toisivat joustavan opiskelun mahdollisuuden jo perusopetukseen. Näin moni turha putoaminen kesken perusopetuksen voitaisiin ehkäistä ajoissa.

 

 


 

To, 2014-06-12 10:36

Eräs tämän kevään ilonaiheistani on uusi asumistukilaki, joka selkeyttää asumistukijärjestelmää ja parantaa erityisesti pienituloisten lapsiperheiden asemaa. Hallituksen lakiesitys käsiteltiin ja hyväksyttiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa viime viikolla.

Laki korottaa enimmäisvuokran määrää. Lapsiperheillä asumistuen nousu on uudistuksen ansiosta keskimäärin 36 euroa kuukaudessa. Esityksessä on huomioitu enimmäisasumismenojen korotus 50 eurolla kuukaudessa, joka sovittiin jo kolmen vuoden takaisissa hallitusneuvotteluissa, sekä vuokran omavastuuosuuksien alentaminen 8 prosentilla.

Lakiin sisältyy myös asumistuen 300 euron suojaosa ansiotuloja saavalle. Asumistuen ennakointi tulee myös helpommaksi, kun asumistukea saavalla on oikeus ansaita 300 euroa kuukaudessa tuen pienentymättä. Aikaisemmin olemme jo päättäneet vastaavasta 300 euron suojaosasta työttömyysturvaan. Yhdessä molemmat suojaosat parantavat pienituloisen mahdollisuuksia tehdä lyhytaikaista työtä ja vähentävät toimeentulotuen tarvetta.

Asumisen kalleus on etenkin suurissa kaupungeissa työttömyyden ohella merkittävin köyhyyttä aiheuttava syy. Työmarkkinatuen ja/tai asumistuen saajista useimmat ovat myös toimeentulotuen saajia. Yhdessä nämä etuudet muodostavat katiskan, josta työttömän on ollut vaikea omin avuin päästä pois. Työttömyysrahan ja asumistuen suojaosat ovat apu, jonka avulla työttömyydestä on myös mahdollista ponnistaa pois.

Uusi laki pitää sisällään pienen, mutta oikeudenmukaisuuden näkökulmasta merkittävän muutoksen: lapsen tulot tai omaishoidontuen hoitopalkkiot eivät enää vaikuta ruokakunnan asumistukeen. Jatkossa esimerkiksi lapsen kesätienestit tai harrastusstipendit eivät voi vähentää asumistukea.

Asumistuki on nykyisin yksi vaikeaselkoisimmista sosiaaliturvan muodosta. Jatkossa enimmäisvuokrat lasketaan yksinkertaisesti vain asunnon sijainnin ja ruokakunnan koon mukaan. Enää asumistukeen asunnon ominaisuudet (koko, varustetaso tai lämmitysjärjestelmä) eivät vaikuta asumistukeen. Nykyisten monimutkaisten ja sekavien kriteerien mukaan asumistuen määrään vaikuttavat asunnon vuokran, pinta-alan ja sijainnin lisäksi asunnon ominaisuudet, kuten valmistumis- ja perusparannusvuosi, lämmitysjärjestelmä ja varustetaso. Näitä ei jatkossa enää kytätä. Omavastuu on aina 20 % hyväksyttävistä menoista ja kasvaa lineaarisesti, mikä helpottaa omavastuun ennakointia.

Jatkossa tukea myönnetään enimmäisasumismenojen määrään asti myös isompiin ja neliövuokraltaan kalliimpiin asuntoihin. Vuokra-asunnoista on huutava pula, joten tämä on perusteltua. Myöskään omaisuus ei enää jatkossa vaikuta asumistuen määrään. Puhelinosaketta ei siis tarvitse myydä saadakseen asumistukea. Vähämerkityksistä ei ole sekään, että uuden lain ansiosta asunnon vaihtaminen tulee asukkaalle nykyistä helpommaksi. Esimerkiksi työn perässä on helpompi liikkua.

Asumistuen suurin ongelma on nykyisin siinä, että todelliset vuokrat ovat karanneet kauas asumistuen ulottumattomiin. Jatkossa kuilu todellisen vuokran ja asumistuen välillä ei enää repeä, sillä asumistukea tarkistetaan vuosittain sekä kansaneläkeindeksin että tilastokeskuksen vuokraindeksin mukaan.

Asumistukilain uudistus ei kuitenkaan ratkaise sitä ongelmaa, että vuokrat ovat jo ehtineet revetä kauas todellisista vuokrista. Tätä kuilua lailla ei kurota umpeen, vaikka kuilu ei enää jatkossa kasvakaan. Etenkin suurissa kaupungeissa asumisen kalleus on suuri ongelma ja erityisesti yksin asuvien asema vaikea.

Asumistukilaki parantaa pienituloisten tilannetta, mutta monta ongelmaa jää edelleen ratkaisematta. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä olisi perusteltua sallia asumistuessa nykyistä enemmän kuntakohtaista vaihtelua. Tämä tarkoittaisi, että nostaisimme asumistukea siellä, missä asuminen on kalliimpaa. Korotus ei edes tulisi kovin kalliiksi, sillä asumisen hintaa paremmin vastaava asumistuki pienentäisi toimeentulotukimenoja. Tätä ehdottaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tuoreessa julkaisussaan Kaikenikäisten Suomi (2013).

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin saada asumisen hintaa alas. Tämä taas ei onnistu ilman riittävää asuntotuotantoa ja etenkin kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista, josta suuri vastuu on asuntoministerin salkkua hallussaan pitävillä sosiaalidemokraateilla.

La, 2014-05-31 09:57

Isä meni toukokuun puolivälissä päiväkirurgiseen leikkaukseen yliopistolliseen sairaalaan. Isä sai leikkaushavaan sairaalabakteerin ja joutui teholle viikko leikkauksen jälkeen, samana päivänä kun koululaisten kesäloma alkoi. Isä kamppaili hengityskoneessa 2,5 kuukautta ja kuoli elokuussa, samana päivänä kun koulut alkoivat.

Isän sairaalassaolon aikana näin, miten sairaanhoitajat kirjaimellisesti juoksivat pitkin käytäviä ja yrittivät pitää potilaita hengissä. Oli lääkärilakko. Lääkäreiden palkka nousi, isä kuoli, minä lähdin politiikkaan.

Olen mukana ministeri Huovisen soteryhmässä, jonka pitäisi saada Suomeen tasavertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille. Dead line oli eilen, toukokuun viimeisenä. En tiedä, miten meille käy.

Isä asui yksin, hänellä oli pitkäaikaissauraus, mutta silti hänet kotiutettiin seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen ilman mitään jälkihoitoa. Vielä viikko ennen isän kuolemaa lääkäri totesi, ettei heillä ole varaa menettää niin kallista potilasta kuin isäni.

Edelleen Suomella on varaa olla välittämättä ihmisistä ajoissa. Siksi on tärkeää, että työryhmiä on ja niissä yritetään oikeasti onnistua. Meillä ei ole varaa epäonnistua.

Ensi viikko on sotessa ratkaiseva.

Ke, 2014-05-21 18:54

Olin puhumassa mielenosoituksessa, jossa kukaan paikalla olija ei varmasti olisi halunnut olla. Lastensuojelu, koki sen missä roolissa tahansa, on raskas asia.

Muistan aina, kun tuoreena helsinkiläisenä valtuutettuna sain puhelinsoiton henkilöltä, joka kertoi olevansa lastensuojelun työntekijä helsinkiläisessä vastaanottokodissa. Työntekijä ei halunnut kertoa nimeään, koska pelkäsi, ettei työnantaja, siis Helsingin kaupunki, hyväksyisi yhteydenottoa poliitikkoon.

Lastensuojelun työntekijä oli huolestunut huostaan otettujen lasten vastaanottokodin homeongelmasta. Tilat olivat ala-arvoisessa kunnossa, mutta Helsingin sosiaalivirasto ei ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Menin paikalle, ja se mitä näin, oli pysäyttävää.

Aurinkoisena toukokuun päivänä on vaikea kuvitella silmiensä eteen entistä poliisilaitosta, jossa vastaanottokoti toimi, ja sen alakerran putkaa, ikkunatonta tilaa, joka toimitti laitoksessa eristyshuoneen virkaa. Sittemmin tämä vastaanottokoti sai toimintaansa varten asianmukaiset tilat – mutta vasta sen jälkeen, kun olin tuonut asian esiin ja eduskunnan oikeusasiamies oli ottanut tutkittavakseen Helsingin lastensuojelun tilojen terveellisyyden.

En muistele tätä tapahtumaa nostaakseni omaa häntääni, vaan tuodakseni esimerkin kautta esille sen, miten lastensuojelun ongelmiin puututaan usein aivan liian myöhään – vasta silloin, kun homeiset tilat, lastensuojelun tragediat tai lastensuojelun asiakasperheiden kokemat vääryydet nostetaan lehtien otsikoihin. Näin ei saisi olla.

On karmeaa, etteivät lastensuojelun työntekijät uskalla puhua työoloistaan omilla nimillään. Vielä karmeampaa on se, että he eivät koe tulevansa kuulluiksi, kun vihdoin uskaltavat yhteyttä ottaa.

Hallitusohjelmassa luvataan, että kaikki keinot huostaanottojen välttämiseksi otetaan käyttöön. Lupaus edellyttää kaikkien lapsiperheiden ehkäisevien palveluiden vahvistamista. Tärkein näistä on lapsiperheiden kotipalvelu. THL on laskenut, että yksi lastensuojelun laitospaikka maksaa vuodessa saman verran kuin 3000 tuntia kotipalvelua. Ei ole yhtään inhimillistä, taloudellista eikä rationaalista syytä sille, että tinkisimme lapsiperheiden avusta edes laman aikana.

Suomessa otetaan huostaan 4 000 lasta vuosittain. Kuinka monta huostaanottoa voitaisiin välttää, jos varhainen tuki, etenkin lapsiperheiden kotiapu, olisi kunnossa?

Aivan liian usein avun hakemisen estää pelko siitä, että avunpyyntö johtaa lastensuojeluilmoitukseen - pelätään, että lapset viedään pois, jos tunnustaa olevansa poikki, väsynyt, uupunut - ettei jaksa enää. Mutta kukapa väsyisi omiin lapsiinsa? Ei kukaan. Väsymykseen on monia syitä, jotka saattavat olla niin ylivoimaisia, ettei omista lapsista jaksa huolehtia. Silloin tarvitaan ulkopuolista apua.

Sosiaalihuoltolain mukaan kunnan pitää antaa kotipalvelua uupumuksen, sairauden, synnytyksen tai vamman perusteella, jos esimerkiksi suoriutuminen lastenhoidosta sitä edellyttää. Palveluun ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta. Lapsiperheen kotipalvelun pitäisi olla subjektiivinen oikeus, jonka tarpeesta ei ”rangaistaisi” lastensuojelun merkinnällä.

Eerikan tragedia nosti esiin havainnon, ettei tieto avun tarpeesta kulkenut viranomaiselta toiselle, ja ettei ilmoituksia otettu vakavasti. On puhuttu myös siitä valtavasta työtaakasta, joka jokaisella lastensuojelun työntekijällä on.

Lastensuojelun työntekijät sanovat usein, että he eivät ehdi auttaa koko perhettä. Asiakkaita on yksinkertaisesti liikaa. Siksi lakiin pitäisi saada selkeä normi sille, kuinka monta asiakasperhettä yhdellä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä saa olla. Eivät ainoastaan lapset ja perheet tarvitse suojelua, myös lastensuojelun työntekijät tarvitsevat sitä. Heidän jaksamisestaan on huolehdittava. Se ei voi tapahtua kuin lainsäädännön kautta.

Oikea-aikainen apu on mahdollista vasta silloin, kun kunnilla on riittävä määrä sosiaalityöntekijöitä, kouluterveydenhoitajia, kuraattoreita ja kotipalvelun perhetyöntekijöitä, ja kun näiden toimijoiden yhteistyö sujuu.

Varhaisen tuen puutteesta kertoo kuitenkin karusti teini-ikäisten huostaanottojen räjähdysmäinen kasvu. Oppilashuollossa ja nuorten mielenterveyspalveluissa on vakavia puutteita. Olen siksi hyvilläni siitä, että oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin saatiin viimein tällä hallituskaudella merkittäviä parannuksia. Koulu on se paikka, joka tavoittaa kaikki lapset ja nuoret. Koulun oppilashuollon kuraattorit, psykologit ja kouluterveydenhoitajat ovat keskeisessä asemassa ja voivat puuttua, jos heillä on riittävästi aikaa hoitaa työtään.

Meidän on myös vihdoin opittava, että samalla tavoin kuin ihminen on kokonaisuus, myös perhe on kokonaisuus: niissä perheissä, joissa vanhemmilla on mielenterveyden ongelmia, 25 prosenttia lapsista sairastuu masennukseen ennen kuin ehtii täyttää 25 vuotta. Lohdullista onkin mielestäni se, että ilman opiskelupaikkaa oleville nuorille säädettiin oikeus Kelan kuntoutusterapiaan. Enää nuoren ei tarvitse olla jo kiinni opiskelupaikassa ollakseen oikeutettu Kelan kuntouttavaan terapiaan.

Yleisin yksittäinen syy lastensuojelutarpeeseen ovat vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat. On hullua puhua päihdeäitien pakkohoidosta niin kauan kuin raskaana olevilla äideillä ei ole subjektiivista oikeutta kiireelliseen päihdehoitoon.

Päihde- ja mielenterveystyötä pitää vahvistaa ja varmistaa, että yhteistyö lastensuojelun ja mielenterveyshuollon välillä toimii. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tulisi varmistaa lastensuojelun ja mielenterveyshuollon välisen yhteistyön toimivuus, jotta lapsia ei sijoitettaisi lastensuojelulaitoksiin väärin perustein. Nyt lasten ja nuorten psykiatria saattaa ohjata sijaishuoltoon sellaisia lapsia, jotka ensisijaisesti tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita.

Imatralla on panostettu kotipalveluun ja ennaltaehkäiseviin palveluihin, minkä ansiosta huostaanotot ovat vähentyneet ja lastensuojelun luvut ovat kääntyneet laskuun. Imatralla annetaan nimenomaan konkreettista apua kotiin ajoissa, ilman viranomaisarmeijaa ja ylhäältä tulevaa neuvontaa. Imatralla myös kulut ovat kääntyneet laskuun!

Imatran ennaltaehkäisevän työotteen menestys osoittaa, että sosiaalipalvelut on ihan oikeasti nähtävä investointina, jolla on mahdollista tehdä tuottoa. Tuotto voidaan mitata paitsi aineettomana hyvinvointina, myös yhteiskunnan pahoinvoinnin, syrjäytymisen ja rikosten vähentymisenä.

Olen itse niin sanotun parlamentaarisen sote-työryhmän jäsen, jonka tehtävänä on uusia Suomen sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmä toimivaksi kesään mennessä. Eräs muistilappuni sote-ryhmässä on tämä: varmista, että Imatran malli voidaan ottaa käyttöön koko maassa.

Ti, 2014-05-20 10:00

Kansalaisjärjestö Finnwatch julkaisi viime viikolla selvityksen työeläkesijoittamisesta. Selvityksen mukaan huomattava osa työeläkevaroistamme - vähintään 37 miljardia euroa - on sijoitettuna veroparatiiseihin rekisteröityihin rahastoihin. Joillakin työeläkelaitoksilla veroparatiisirahastot muodostavat jopa 60–70 prosenttia sijoitussalkusta. Työeläkeyhtiöt ovat veroparatiisisijoituksissaan suosineet erityisesti Luxemburgia, Ceymansaaria sekä Irlantia.
 
Työeläkelaitosten yhteenlaskettu sijoitusvarallisuus on yli 160 miljardin euron arvoinen. Ne ovat siten merkittäviä sijoittajia rahamarkkinoilla. Työeläkelaitosten lakisääteinen tehtävä on huolehtia siitä, että varat riittävät tulevaisuudessakin eläkekulujen hoitamiseen. Järjestelmä on yhä enemmän sijoitustuottojen varassa, sillä väestön ikääntyessä nopeasti eläkkeisiin kuluu enemmän rahaa kuin eläkemaksut tuottavat. Sijoitustuottojen synnyttäminen keinotekoisia verojärjestelyjä käyttämällä on kuitenkin kestämätöntä. Myös julkisten eläkelaitosten pitää noudattaa sijoittamisessaan avoimuutta ja vastuullisen veronmaksun periaatteita.

Tarvitsemme konkreettisia toimia veronkierron kitkemiseksi. Vihreät on hallituksessa ajanut vahvasti sitä, että hallitus julkistaisi veronkierron vastaisen toimenpideohjelman, jonka avulla veroparatiisit ja veronkierto on mahdollista laittaa kuriin. Tämä toimintasuunnitelma julkistettiin vihdoin viime viikolla. Mukana on Vihreiden ajama kirjaus siitä, että valtion enemmistöomistamat yhtiöt velvoitetaan raportoimaan veroistaan maakohtaisesti. Uudistus tarkoittaa, etteivät valtion omistamat yhtiöt voisi tahkoa voittoa maksamalla veronsa alhaisemman verotuksen maihin. Yhteiskuntavastuullinen yritys hoitaa myös veronsa vastuullisesti.
 
Vihreät haluavat puuttua myös siirtohinnoitteluun, jolla tarkoitetaan hinnoittelua samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välisissä liiketoimissa. Lisäksi olemme ajaneet EU-maiden omaa mustaa listaa veroparatiiseista.

Kannatamme myös maakohtaista talousraportointia, joka velvoittaisi yritykset raportoimaan tuloksestaan ja maksamistaan veroista maakohtaisesti. Silloin olisi helppo selvittää, millä yrityksellä on veroparatiisimaissa todellista liiketoimintaa, ja mikä yritys hyödyntää veroparatiiseja vain välttääkseen veroja.

Europarlamentissa on tärkeää edistää monenkeskistä verotietojen vaihtoa, jonka ansiosta maan ei veronkiertoa epäillessään tarvitsisi esittää erillisiä tietopyyntöjä muihin maihin, vaan verotiedot olisivat käytössä automaattisesti.
 
EU:ssa menetetään vuosittain verotuloja noin 1000 miljardia euroa harmaan talouden ja verovälttelyn vuoksi. Erityisen suuri ongelma veropako on kuitenkin kehitysmaille, jotka tarvitsisivat verotulot köyhyyden ja nälänhädän vähentämiseen.

Taistelu veroparatiiseja vastaan on koko maailman etu, mutta siinä onnistuminen edellyttää yhteisiä pelisääntöjä ja yhteistyötä. Onkin yllättävää, etteivät kaikki puolueet kannata konkreettisia keinoja verovälttelyn lopettamiseksi, vaikka ne sinänsä kritisoisivat harmaata taloutta.

Kansalaisjärjestö Finnwatch selvitti vastikään, miten puolueet ja EU-ehdokkaat suhtautuvat veronkiertoon ja siihen puuttumiseen. Vihreät vaativat nykyistä tiukempaa rahamarkkinoiden säätelyä kriisien ehkäisemiseksi ja veroparatiiseihin puuttumiseksi.
 
Verokikkailun lopettamiseksi tärkeintä on ymmärtää, että rahaliikenne ylittää maiden väliset rajat, minkä vuoksi myös rahamarkkinoiden ongelmien ratkaiseminen edellyttää maiden rajat ylittävää yhteistyötä.

Sivut