Blogi

Ke, 2014-12-17 20:18

Euroopan parlamentti hyväksyi joulukuun täysistunnossa päätöslauselman, joka tukee Palestiinan valtion tunnustamista ja kahden valtion ratkaisua. Päätöslauselman valmisteli parlamentin viisi poliittista ryhmää ja sen puolesta äänesti 498 jäsentä.

Päätöslauselma on vahva viesti Euroopan maille, että Palestiinan valtion tunnustaminen on Lähi-idän rauhanprosessin puolelle asettumista. Suomen olisi vastattava tähän viestiin mahdollisimman pian.

Tunnustaminen ei tarkoita asettumista israelilaisia vastaan, vaan asettumista rauhan puolelle. Palestiinan valtion perustaminen ja sinne elinkelpoisien olosuhteiden luominen ovat edellytyksiä sille, että alueelle saadaan rauha. Palestiina täyttää jo kaikki kansainvälisen oikeuden kriteerit valtiolle: Sillä on alue, kansa ja hallitus.

Suomen olisi nyt seurattava Ruotsin esimerkkiä ja Euroopan parlamentin päätöslauselman hengessä tunnustaa Palestiinan valtiollinen asema ja edistää kaikin keinoin rauhanneuvotteluita Israelin ja Palestiinan välillä. Väkivalta alueella on saatava loppumaan. Kahden elinkelpoisen valtion rakentaminen mahdollistaa rauhan.

 

Ke, 2014-12-17 15:39

Esitin tämän kysymyksen eilen eduskunnassa työministeri Ihalaiselle. Käsittelimme Työ-ja elinkeinoministeriön budjettia, jonka esittelypuheenvuorossaan Ihalainen totesi, että starttiraha on monelle työttömälle hyvä keino työllistää itsensä.

Tämä pitää paikkansa. Työttömyys on kuitenkin kasvanut niin, ettei starttiraha enää riitä kaikille. Työllistämisen määrärahat ovat koko maassa niukat. Totesinkin tämän puheenvuorossani Ihalaiselle:

"Esimerkiksi Uudellamaalla työllistämisen määrärahoja on niin vähän, että starttirahaa voidaan ensi vuonna myöntää käytännössä 10 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna on myönnetty. Uudenmaan ely-keskus on lisäksi joutunut linjaamaan siten, että starttirahapäätöksiä tehdään aikaisempaa harvemmin ja aikaisempaa lyhyemmälle ajalle".

Samaan aikaan yhä useampi on työttömänä ansiosidonnaisella eikä uskalla työllistää itseään. Jos TE-toimisto tulkitsee henkilön yrittäjäksi, voi seurauksena olla työttömyysturvan menettäminen kokonaan. STM perustelee tätä sillä, ettei työttömyysturvaa ole tarkoitettu yritystoiminnan tukemiseen.

Suomessa työttömyysturvalla ei ylipäätään saa tehdä mitään, minkä salliminen ei ole tapahtunut jonkun enemmän tai vähemmän diktatorisen komission armosta. Esimerkiksi omaehtoisen opsikelun salliminen työttömänä on edelleen enemmän tai vähemmän sattumanvaraista ja johtaa usein mielivaltaisiin päätöksiin. Omaehtoinen opiskelu sallitaan, jos se voi parantaa henkilön työllistymisen mahdollisuuksia. Kuka tätä on pätevä arvioimaan aukottomasti?

Tapasin kerran eräällä asukastalolla miehen, joka oli siellä kuntouttavassa työtoiminnassa eli voiteli voileipiä toisille työttömille. Mies oli irtisanottu Nokialta, ja hän olisi halunnut suorittaa insinöörin tutkintonsa päälle lisäopintoa yliopistolla. Tämä oli kuitenkin TE-toimistossa katsottu turhaksi työllistymisen kannalta. Mies oli silmin nähden ahdistunut ja turhautunut.

Olemme siis luoneet systeemin, joka pitää työttömyyttä parempana vaihtoehtona kuin itsensä työllistämistä, opiskelua, eteenpäin pyrkimistä, mielekästä tekemistä ja toivoa itsensä elättämisestä. Systeemi on järjetön eikä meillä ole siihen pitkään edes varaa.

Itse kannatan perustuloa - tietenkin. Se vapauttaisi kaikki työttömät tekemään työtä kuin työtä vailla pelkoa putoamisesta byrokratian tulottomaan ja tunteettomaan loukkuun. Mutta niin kauan kuin suuret työmarkkinajärjestöt ja SDP ovat perustulolle penseitä, kannattaa ajaa myös muita työttömien kyykyttämistä ja työnteon esteitä vähentäviä keinoja. Työnteon salliminen ansiosidonnaisella on siksi keskustelemisen arvoinen ajatus.

Vastaväite kuuluu, että yrittäjämäisen toiminnan tukeminen työttömyysturvalla vaarantaisi kilpailuneutraliteetin tai asettaisi yrittäjät eriarvoiseen asemaan keskenään. Mietin tähän kahta ratkaisua :
1) työskentely yrittäjämäisesti ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olisi vaihtoehto starttirahalle mutta ei söisi oikeutta hakea starttirahaa jatkossa;
2) oikeus yrittäjämäiseen työskentelyyn ansiosidonnaisella olisi määräaikainen.

Sosiaaliturvalainsäädäntö on rakennettu sille oletukselle, että kaikki työssäkäyvät voidaan jaotella joko palkansaajiin tai yrittäjiin. Systeemi hukkaa ne, jotka toimivat välissä. Siirtyminen yrittäjästä palkansaajaksi, palkansaajasta apurahansaajaksi ja apurahansaajalta toimeksiannolle ei välttämättä kerrytä senttiäkään ansiosidonnaista. Tietääkseni Akava on kuitenkin ehdottanut jonkinlaista ns. yhdistelmäturvan mallia, jossa ihminen voisi siirtyä joustavasti palkansaajasta yrittäjäksi.

Palkansaaja-yrittäjä -kahtiajaon purkaminen on kuitenkin vaikeaa, koska aina, kun alkaa keskustelu turvan maksamisesta, kolmikannan osapuolet nostavat kätensä pystyyn. Työttömyys aiheuttaa kuitenkin kuluja ja tappiota, jossa maksajana on koko yhteiskunta.

Entä mitä ministeri vastasi?

"Alanko-Kahiluoto pohti ääneen, että voisiko tavallaan - kun meillä kuitenkin näitä itsensä työllistäjiä ja yksinyrittäjiä ja pk-yrittäjiä on paljon, tai sitä polkua halutaan edesauttaa - ajatella tämmöistä työttömän starttirahaa. Tämä keskustelu on parastaikaa käynnissä, ajatus siis siitä, että voisiko työttömyysturvaa vähän matkaa, jonkun pätkän, jatkaa, vaikka on siirtynyt työttömyydestä yrittäjäpolun valitsemiseen. Tämä ei ole saanut jakamatonta kannatusta sen takia, että työttömyysturvajärjestelmää ja sen rahoitusta ja periaatteita ei oikein tähän tarkoitukseen ole tehty, mutta näitä keskusteluja jatketaan. Ainakin starttirahaa voitaisiin kehittää siihen, että se edesauttaisi nimenomaan tässä alkuvaiheessa ehkä paremmin vielä, ja siihen, voisiko sitä tasoa vähän tarkistaa, vaikka keston kustannuksella, että saataisiin alkuvaiheeseen parempaa tukea. Tämä on nyt meillä neuvottelujen ja valmistelujen kohteena."

Voimia neuvotteluihin niille, joita yhteiskunnan jakautuminen työssäkäyviin ja pudonneisiin kiinnostaa. Yhteiskunta ei hyödy siitä, että vain työn syrjästä kiinni saaneiden sosiaaliturvaa puolustetaan ja muut jätetään nököttämään sohvalle: OECD:n tuoreen selvityksen mukaan tuloerojen kasvu on leikannut Suomen kasvusta 9 %-yksikköä 80-luvun jälkeen. Vain Meksikossa ja Uudessa Seelannissa tuloerot leikanneet kasvua enemmän.

Pe, 2014-12-12 18:36

Tämä on merkittävä päivä. Eduskunta hyväksyi kansalaisaloitteen tasavertaisesta avioliittolaista. Äänestyspäätöksellä edistettiin yhdenvertaisuutta ja suomalaisten onnellisuutta. Olen varma, että lainsäädännöllä muutetaan vähitellen myös ihmisten asenteita.

Kiitos kaikille teille, jotka kampanjoitte tasavertaisen avioliittolain puolesta. Kiitos, että ette antaneet periksi. Kiitos jokaiselle, joka allekirjoitti kansalaisaloitteen: ilman teitä emme eduskunnassa olisi päässeet äänestämään tasavertaisen avioliittolain puolesta.

Erityinen kiitos Tahdon-kampanjalle, Setalle, kaikille järjestöille, instituutioille ja yrityksille, jotka lähditte kampanjaan mukaan. Kiitos kollegoille, jotka äänestitte lakialoitteen puolesta. Suomi on nyt parempi paikka elää.


"Mitä sitten seuraa nykyisille aviopareille, jos - tai niin kuin itse uskon: kun - tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytään? Miten heteroparien elämä näyttää tuolloin erilaiselta? Aurinko nousee yhä aamulla. Aamiaispöydässä juodaan kahvia ja luetaan päivän lehteä. Lapset viedään päiväkotiin, ja vanhemmat menevät töihin. Aiemmin solmitut avioliitot eivät muutu mihinkään. Avioparit rakastavat toisiaan ja pitävät huolta toisistaan, ihan niin kuin ennenkin. Heteroparien liitot eivät toisten rakkaudesta horju. Mutta sinä aamuna, kun tasa-arvoinen avioliittolaki on hyväksytty, yksi asia on toisin. Kun aurinko nousee aamulla, kun aamiaispöydässä juodaan kahvia, kun lapset viedään päiväkotiin, kaikki tietävät yhden asian, ja se asia on seuraava: Jokainen on yhdenvertainen lain edessä. Jokainen ihminen on yhtä arvokas."

- Oras Tynkkynen

Kuvassa Helsingin Kansalaistorin mielenilmaus tasavertaisen avioliittolain puolesta 28.11.2014, jonka jälkeen eduskunta hyväksyi reiluin äänin kansalaisaloitteen tasavertaisen avioliittolain puolesta.

Rakkaus voitti.

 

Ke, 2014-12-10 12:20

Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkisti eilen reseptinsä ”pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi”. EK:n mukaan julkisen sektorin ”rönsyjä” pitää leikata.

Samaa orwellilaista kieltä käyttivät oikeistopuolueet 90-luvun lamassa ja moottorisaha lauloi. Parannukset, joita viime vuosina on tehty heikompiosaisten palveluihin, ovat joutuneet EK:n listalle julkista sektoria "paisuttaneista" päätöksistä.

Ei Suomen talouden ongelmana ole julkisen sektorin paisuminen. Ongelmana on yksityisen sektorin kutistuminen, mutta se ei ole julkisen sektorin vika.

EK vaatii vähentämään julkisen sektorin työntekijöitä, jotta yrityksiin riittäisi osaajia. Mutta ei opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja poliisien vähentäminen kasvata yksityistä sektoria yhtään, ellei yksityinen sektori löydä omaa menestymisen reseptiään.

Suomalaisen elinkeinoelämän pitäisi uudistua ja siihen se ei ole pystynyt.

Sen sijaan, että etsisi malkaa omasta silmästään, EK purkaa muutoksen tuskaansa viattomiin: lapsiin, sairaisiin, vanhuksiin ja muihin työelämän ulkopuolisiin.

Kriisiytyikö suomalainen matkapuhelinbisnes liian suureen julkiseen sektoriin, työehtosopimuksiin tai korkeaan verotukseen? Tuskinpa.

Paljon on sen sijaan puhuttu huonosta johtamisesta ja virhearvioinneista, joilla tukahdutettiin luovuuteen perustuvan alan sisäinen uudistuminen.

Suomalainen elinkeinoelämä ei enää valmista vientiin tuotteita, joille olisi kysyntää.

Elinkeinoelämän Keskusliitolta kaivataan visiota uusista työllistävistä kasvualoista, joilla pystyttäisiin kamppailemaan ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen ehtymistä vastaan. Mutta sen sijaan, että EK tunnistaisi omat kasvukipunsa, se vaatii muutosta julkiselta sektorilta.

EK:n kannattaisi vaatia lisää määrärahoja koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Lisäksi Elinkeinoelämän Keskusliiton pitäisi kysyä itseltään, miten uudistetaan suomalaista johtamista, erityisesti luovan alan johtamista, sekä muutosjohtamista. Luovia kasvavia yrityksiä ei johdeta kuten sahaa.

Sen sijaan että tukisi työllistäviä kasvualoja, jotka toimisivat ponnahduslautana myös uusille vientialoille ja -artikkeleille, EK lykkää välttämättömiä muutoksia ja tekohengittää vanhentuneita teollisuuden aloja.

Kenen etua EK:n takertuminen vanhan maailman rakenteisiin ajaa? Ei ainakaan suomalaisten yritysten, eikä myöskään Suomen kansalaisten, jotka jo maksavat työttömyydestä kovaa hintaa.

Surkea tuore esimerkki on EK:n tuki keskitetylle ydinvoimaratkaisulle, joka ei synnyttä uutta yrittäjyyttä eikä juuri työllistä, jos sitä verrataan uusiutuvan kotimaisen hajautetun energian mahdollisuuksiin.

EK:ssa uskotellaan, että julkisen sektorin leikkaaminen luo edellytyksiä uuden kasvulle. Tehostaminen ei kuitenkaan ole luovuutta, vaikka oikeistopuolueet ja EK niin toistelevat. Luovuutta on uusien ideoiden ja ajatusten jalostaminen toiminnaksi.

Resepti tähän ei ole koulutuksesta ja muista palveluista leikkaaminen, joihin EK:n ajamat veronalennukset väistämättä johtaisivat. Luovuutta edistäisi parhaiten perustulo ja muut keinot työn tekemisen ja teettämisen esteiden purkamiseksi: työttömän oikeus opiskeluun ja yrittämiseen, ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen, (pien)yrittäjän ja itsensä työllistäjän sosiaaliturvan aukkojen poistaminen. 

Elinkeinoelämän Keskusliiton kannattaisi myös ymmärtää, että elinkeinoelämän edellytyksiä ylläpidetään myös työelämän ulkopuolella: päiväkodeissa, peruskouluissa, pelastuslaitoksissa ja perusterveydenhoidossa.

Julkisen sektorin leikkauslistojen laatiminen on sitä paitsi kohtalokasta myös elinkeinoelämälle itselleen: kuten OECD:n juuri ilmestynyt selvitys osoitti, tulo- ja hyvinvointierojen kasvattaminen hidastaa merkittävästi myös talouskasvua.

Su, 2014-12-07 21:20

Ja onnea kaikki varjelemisen arvoinen.

Eläköön itsenäinen ajattelu - vaikka Suomen eduskunta juuri hyväksyikin Suomen Pyhäjoelle suoraan Putinin alaisuudessa toimivan liikelaitos Rosatomin ydinvoimalan.

Onnea jokamiehenoikeus ja suomalainen puhdas luonto, vaikka isot puolueet haluavatkin asettaa kaivos- ja turveyhtiöiden intressit kaiken muun edelle.

Onnea maksuton koulutus - vaikka hallituksen tuoreet esitykset herättivät epäilyksen suomalaisten nuorten mahdollisuudesta maksuttomaan koulutukseen myös tulevaisuudessa - mahdollisuuteen suorittaa kaksoistutkinto, käydä erikoislukio tai pyrkiä lukion jälkeen ammattikouluun.

Onnea sananvapaus, onnea lähikirjastot ja onnea tulevaisuuden toisinajattelijat.
Teitä Suomi tarvitsee enemmän kuin koskaan aikana, jona Suomessa tehdään päätös - ohi Kirjailijaliiton ja Suomen Penin - että Helsingin Kirjamessujen seuravana teemana ja virallisena yhteistyökumppanina on Venäjä - maa, joka polkee surutta omien kansalaistensa, vähemmistöjensä ja muiden maiden kansalaisten sananvapautta ja ihmisoikeuksia.

Eläköön suomalainen sisu.

Ke, 2014-12-03 09:29

Fortum ilmoitti tänään lähtevänsä mukaan Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen. Näin suomalaisesta valtionyhtiöstä tulisi käytännössä Fennovoiman toiseksi suurin omistaja heti venäläisen valtion liikelaitoksen Rosatomin jälkeen.

Ehtona on lehmänkauppa. Fortum suostuu rahoittamaan Fennovoimaa, jos se saa 3/4 venäläisestä vesivoimayhtiöstä.

Rosatom pystyy tarjoamaan ydinvoimalan Suomelle jotenkuten kilpailukykyiseen hintaan vain, koska Venäjän valtio tukee sitä. Kiitoksena tästä valtionyhtiö Fortum heittää pelastusrenkaan moniongelmaiselle ydinvoimahankkeelle.

Apua Fennovoima tarvitseekin. Yksityiset sijoittavat ovat vetäytyneet riskihankkeesta yksi kerrallaan. Uusia osakkaita ei ole tahtonut löytyä edes hakemalla kissojen ja koirien kanssa.

Venäjä on Suomen naapuri nyt ja tulevaisuudessa. Taloudellinen yhteistyö voi olla molempien maiden etu.

Uutisen ajoitus on kuitenkin harvinaisen epäonninen. Jo tähän asti eurooppalaiset kumppanit ovat kohotelleet kulmakarvoja hallituksen tarmolle edistää hanketta, joka on pitkälle Putinin alaisen liikelaitoksen hallinnassa.

Euroopan keskustellessa pakotteista kansainvälistä oikeutta rikkovalle Venäjälle Stubbin hallitus ui vastavirtaan. Siinä missä Iso-Britannia on pistänyt yhteistyön Rosatomin kanssa jäähylle, Suomi päinvastoin syventää yhteistyötä värväämällä valtionyhtiön pelastamaan riskihanketta.

Euroopan parlamentti on kehottanut jäsenmaita keskeyttämään energiasektorin hankkeet Venäjän kanssa. Fortumin ja Rosatomin koplauksella Suomi viestittäisi EU:lle, ettei mikään poliittinen myllerrys vaikuta kauppaan Venäjän kanssa.

Uutta ydinvoimalupaa perusteltiin vuonna 2010 energiaomavaraisuuden lisääntymisellä ja riippuvuuden vähenemisellä Venäjästä. Nyt on käymässä juuri päinvastoin.

Tapahtumat Ukrainassa todistavat Venäjän arvaamattomuuden. Energiapolitiikka on Venäjälle myös valtapolitiikkaa.

Suomen energiahuolto voidaan järjestää kestävämmin, taloudellisemmin ja riskittömämmin. Vihreät haluavat lisätä energiaomavaraisuutta, ei riippuvuutta venäläisestä uraanista. Rosatomin reaktorin sijaan kannattaa valita kotimainen, kestävä energia.

Ti, 2014-12-02 10:42

Paraikaa valmisteltavana oleva EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppa- ja investointisuojasopimus CETA on hyvin samansuuntainen kuin vastaava, USA:n kanssa neuvoteltavana oleva sopimus. EU:n ja Kanadan välinen sopimus näyttää kuitenkin etenevän sammutetuin lyhdyn vailla juuri minkäänlaista keskustelua.

Tämä on hämmästyttävää, sillä investointisuoja on vakava uhka edistyksellisen ympäristölainsäädännön kehittämiselle. Investointisuoja antaisi esimerkiksi Suomeen investoivalle ulkomaiselle kaivosyhtiölle mahdollisuuden riitauttaa Suomen ympäristölakeja ja esittää vahingonkorvausvaateita liiketoimintansa haittaamisesta.

Valmistellaanko Kanadan sopimusta sammutetuin lyhdyin, jotta määrällisesti vielä vaikuttavampi sopimus Yhdysvaltain kanssa voitaisiin hyväksyä kuin läpihuutojuttuna Kanadan sopimusmallin mukaisesti?

Eduskunnan suuri valiokunta hyväksyi äänin 18-7 EU:n ja Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen eli CETA:n investointisuojineen. Vihreiden kansanedustaja Anni Sinnemäki äänesti hävinneen vastaesityksen puolesta.

Vihreiden mielestä minkään maan yritysten ei enää pitäisi saada tehdä voittoja tai saada perusteetonta kilpailuetua purkamalla ympäristö-, kuluttajansuoja- tai työsuojelunormeja tai jäädyttämällä niiden kehityksen.

Toisin kuin Suomessa, Saksassa ja Ranskassa päättäjät ovat asettaneet investointisuojan kyseenalaiseksi - he eivät halua luovuttaa oikeuttaan päättää ympäristö-, työsuojelu- ja kuluttajanormeistaan monikansallisten yritysten haltuun.

Etenkin Kokoomuksessa on käsittämätöntä piittaamattomuutta kotimaisen yritystoiminnan tulevista kilpailuedellytyksistä, kuten myös eurooppalaisen ympäristö-, kuluttajansuoja- ja työsuojelunormeja koskevan päätösvallan heikkenemisestä. On myös demokratian kannalta kyseenalaista, miten vähän kansalaiset tietävät edustajiensa kannoista etenkin sopimuksen investointisuojaosuuteen.

Osa yrityselämän edustajista suhtautuu investointisuojan heikentymiseen vastuuttomasti, mikä ei lupaa hyvää kotimaiselle työllisyydelle tai modernien vientiyritysten kehitykselle. Esimerkiksi Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen (Kok.) on todennut, että ”Jossakin vaiheessa tässä maassa on pakko hyväksyä sellainen periaate, että yrittämisen arvot ovat tärkeämpiä kuin ympäristön arvot”.

Lausunto osoittaa, ettei kotimaisten yrittäjien järjestön strategista johtoa edustavalla päättäjällä ole ymmärrystä suomalaisen viennin menestymisen edellytyksistä. Vihreiden mielestä Suomen tulisi olla etulinjassa energia- ja resurssitehokkuudessa fiksun teknologian aloilla. Lisäksi meidän tulisi tukkia lainsäädännöstä porsaanreiät, joilla vanhaan maailmaan ripustautuvat yritykset vielä koettavat välttää ilmastonmuutoksesta ja ympäristön kuormittumisesta johtuvat väistämättömät muutokset.

Halpaan energiaan sekä kapeaan ja puutteelliseen tuotekehitykseen tähdänneen metsäteollisuuden romahdus on esimerkki Mäkysen edustaman ajattelun tuloksista. Jos vielä tulevan työllisyyden ja vientimahdollisuuksien kannalta avainasemassa olevien pienten ja keskisuurten yritysten järjestöjohto ajaa samantapaista politiikkaa nyt kuin metsäteollisuuden patujohtajat aikanaan, on maamme tulevaisuus surullinen - voimme saman tien tilata rekallisen tuhkaa ja heitellä sen päällemme.

Jos vapaakauppasopimuksia tehdään, niihin kytketty investointisuoja pitää hylätä. Fiksut, menestyvät yritykset toimivat kehityksen etulinjassa eivätkä nojaa vanhanaikaistuvan lainsäädännön porsaanreikiin.

Onneksi nuorelle Slush-yrittäjäpolvelle ympäristöasiat ovat sentään jo oleellisia. Ympäristön huomioiminen myös aikaansaa tuottavaa bisnestä sen sijaan, että nojauduttaisiin halpaan energiaan tai mahdollisuuteen törsätä luonnonvaroja tehottomasti. Toivottavasti nuoret yrittäjät tekevät vallankumouksen myös yrittäjäjärjestöissä!

Suomen päättäjien tulisi vastaavasti tukea uutta vastuullista liiketoimintaa ja liittyä Saksan ja Ranskan joukkoon. Jos haluamme edistää vastuullista työllisyyden kehitystä myös tulevaisuudessa, meidän pitää nyt puolustaa eurooppalaisia yrityksiä, kuluttajia, ympäristöä ja työntekijöitä - ja kyseenalaistaa ympäristönormeja purkava vapaakauppa- ja investointisuojasopimus.

Ma, 2014-12-01 11:05

Viime perjantain voitto tasavertaiselle avioliittolaille oli merkittävä päivä yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edistymiselle Suomessa. Samana päivänä salissa äänestettiin kuitenkin myös muista merkittävistä asioista, jotka ovat tiedotusvälineissä jääneet vähemmälle huomiolle. 

Äänestyksessä hyväksyttiin lapsilisäleikkaus sekä sitä kompensoiva verovähennys. Koko oppositio äänesti lapsilisän leikkausta vastaan. Hävisimme valitettavasti äänin 100-98. Me Vihreät äänestimme paitsi lapsilisäleikkausta vastaan, myös epäluottamusta hallitukselle. Hallitus pysyi pystyssä niukin luvuin.

Äänestimme lapsilisälain muuttamista vastaan, koska emme pitäneet muutosta kokonaisuudessaan onnistuneena. Hallitus yritti etsiä ratkaisun, jolla kahdeksan euron kuukausittainen leikkaus lapsilisiin olisi korvattu pienituloisimmille perheille verovähennyksen avulla. Verovähennys on kuitenkin osoittautunut monimutkaiseksi eikä riittävän oikeudenmukaiseksi tavaksi korvata lapsilisäleikkaus pienituloisille. 

Kun oikeudenmukaista mallia ei löytynyt, olisi koko leikkaus pitänyt peruuttaa. On inhimillistä tehdä virheitä, mutta pölkkypäistä pitää päätöksistä kiinni, jos ne osoittautuvat epäonnistuneiksi. On käsittämätöntä, että hallitus oli valmis budjetoimaan lapsiperheiden verovähennysmallin toteuttamiseen tarvittavaan tietokonejärjestelmään 2,5 miljoonaa euroa, mutta ei ollut valmis pienentämään lapsilisäleikkausta tällä summalla huomattuaan, ettei verovähennysmallista saa oikeudenmukaista millään. 

Lapsilisä on universaali kaikille kuuluva etuus. Sen jokainen perhe saa lapsimäärän mukaan tuloista riippumatta. Lapsilisäleikkaus ajaa köyhimpiä perheitä toimeentulotuelle. Köyhyyden vähentämisen näkökulmasta tämä on täysin väärä suunta. Kaikkein vaikeinta pienituloiselle on toimeentulotuen ja työtulojen yhdistäminen. Nyt lapsilisää leikataan siten, että osa pienituloisimmista perheistä jää vaille verovähennystä. Tämä lisää lapsiköyhyyttä ja toimeentulotukimenoja ja vaikeuttaa köyhyysrajalla sinnittelevien perheiden asemaa.

Miksi lapsiperheiden verovähennys sitten osoittautui huonoksi tavaksi kohdistaa lapsilisäleikkaus sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla? Oikeudenmukaista on vähennyksen henkilökohtaisuus, sillä vihreät ei kannata sukupuolten tasa-arvon kannalta kyseenalaiseen perheverotukseen siirtymistä.

Lapsivähennyksen täysimääräinen hyödyntäminen edellyttäisi kuitenkin, että henkilöllä tulisi maksettavaksi veroa 50-400 euroa vuodessa ja että puhtaan ansio- ja pääomatulon yhteismäärä ei ylitä 36 000 euroa vuodessa. Mutta jos henkilölle ei muiden vähennysten takia tule veroa muutenkaan maksettavaksi, hän ei hyödy lapsivähennyksestä yhtään mitenkään. Tästä syystä lapsivähennyksestä ei tule hyötymään lainkaan esimerkiksi pienituloinen opiskeleva vanhempi, joka saa koko vuoden opintorahaa, eikä myöskään vanhempi, joka on pudonnut esimerkiksi terveydellisistä syistä työelämästä ja jäänyt kansaneläkkeen/takuueläkkeen varaan. 

Hallitus perusteli lapsilisäleikkausta sillä, että lapsilisän määrän alentuminen ei heikennä kaikkien pienituloisempien, toimeentulotukea saavien lapsiperheiden taloudellista asemaa, koska lapsilisä otettaisiin huomioon toimeentulotuen määrään vaikuttavana tulona. Valitettavasti valtaosa poliitikoista ei ymmärrä, miksi juuri tämä perustelu on huono. 

On paljon perheitä, jotka ovat lähes oikeutettuja tai oikeutettuja toimeentulotukeen, mutta jättävät tuen hakematta, koska hakeminen koetaan nöyryyttäväksi ja monimutkaiseksi. Nämä lapsiperheet ovat lähes yhtä köyhiä kuin lapsivähennykseen oikeutetut. Toimeentulotukea, mukaanlukien harkinnanvarainen ja ennaltaehkäisevä toimeentulotuki, on myös vaikea saada, jos hyväksyttävät menot eivät sisälly niin sanottuihin toimeentulotuen normeihin. Tällaisia menoja lapsiperheissä on paljon. Tällaisia lapsiperheitä on liikaa, ja lapsilisäleikkauksen takia heitä on jatkossa vielä enemmän. 

Ajettuaan läpi epäonnistuneen lapsilisäleikkauksen ja verovähennysmallin hallituksen pitää nyt suunnata huomio siihen, kuinka se pystyy auttamaan lapsiperheitä, jotka eivät verovähennyksestä hyödy. Miten pienituloiset lapsiperheet voisivat saada nykyistä helpommin harkinnanvaraista ja ennaltaehkäisevää toimeentulotukea esimerkiksi lasten harrastuksiin? 

Tämän kysymyksen hallitus voi ja sen pitää ratkaista toimeentulotuen perusosan Kela-siirron yhteydessä vielä tällä hallituskaudella. 

To, 2014-11-20 16:36

Olin maanantaina Animalian #turkitontyyli -kampanjan avajaistilaisuudessa. Tilaisuudessa Syksy Räsänen pohdiskeli, miten sokeita länsimaissa ollaan turkiseläinten kohtelulle. Siinä missä kotieläimen säilyttäminen ahtaassa häkissä täyttäisi eläinsuojelurikoksen tunnuspiirteet, turkiseläimen kuten ketun tai minkin säilyttäminen ahtaassa häkissä ei ole kiellettyä, vaikka villieläimet ovat yhtä lailla tuntevia eläimiä kuin kotieläimet.

Häkissä elävä eläin on tuskin hyvinvoiva. Eläimet eivät kykene toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan virikkeettömissä ja ahtaissa olosuhteissa. Kaunis turkki ei missään tapauksessa ole tae turkiseläimen hyvinvoinnista, yhtä vähän kuin kaunis ulkonäkö on tae ihmisen onnellisuudesta. Tarhaus aiheuttaa eläimelle paitsi fyysisiä vahinkoja, myös vakavaa häiriökäyttäytymistä.

Vihreiden mielestä turkistuotanto voidaan lopettaa Suomessa siirtymäajan puitteissa, jotta tarhauskiellosta ei aiheudu kohtuuttomia seurauksia niille, joille turkistarhaus on elinkeino. Turkistarhaus on ollut mahdollista kieltää muissakin maissa, kuten Hollannissa, joka on Suomen tavoin merkittävä turkisten tuottajamaa. Esimerkiksi kosmetiikan eläinkokeet ja pe­rin­tei­set häk­ki­ka­na­lat on kielletty kaikissa EU-maissa. Päätöksiä eläinten paremmasta kohtelusta on mahdollista tehdä kun vain tahtoa on riittävästi.

Turkiseläinten suojelua koskeva asetus sekä eläinsuojelulaki ovat parhaillaan uudistettavina, joten on tärkeää, että juuri nyt tehdään kaikki mahdollinen työ turkistarhauksen siirtämiseksi historiaan myös Suomessa. Lakia on erityisen tarpeellista uudistaa siten, että se pystyy parantamaan eläinten oloja riittävästi.

Tämä hallituskausi on ollut pettymys. Kokoomusministerit eivät ole saaneet eläinten olojen parantamiseksi aikaan juuri mitään. Jopa keskustalaisen maa- ja metsätalousministerin aikana saatiin enemmän aikaan.

Epäeettisen elinkeinon lakkauttamiseksi on olemassa painavat perusteet. Suurimmalle osalle turkiskasvattajista turkistuotanto on sivuelinkeino ja alalla työskentelee pääasiassa kausityöntekijöitä. Myös moni tarhaaja on eläköitymässä, mikä osaltaan edesauttaa tuotannon lakkauttamista siirtymäajan puitteissa. Turkistarhaajien uudelleenkouluttamista muille aloille voidaan tukea, eikä ketään tietysti voida jättää tyhjän päälle.  Tarhaajien työllistymistä muille aloille on edesautettava.

Turkisalan siirtyminen maihin, joissa ei ole toimivaa eläinsuojelulainsäädäntöä on huolestuttavaa, mutta se ei tee Suomessa harjoitetusta tarhauksesta sen oikeutetumpaa. Myös meillä on vastuu esimerkiksi siitoskettujen kuljettamisesta Kiinaan, jossa eläimillä on usein heikot ja epäeettiset olot. Turkisalan viennin edistäminen on myös kyseenalaista toimintaa juuri siksi, että eläinten oloja ei valvota riittävästi kuljetusten aikana eikä tarhoissa.

Toisin sanoen tuen Animalian vaatimusta: Suomessa on laadittava viipymättä suunnitelma ja aikataulu turkistarhauksesta luopumiselle.

Ti, 2014-11-18 15:59

Julkisen sektorin työntekijöitä vastaan on viime viikkoina voimakkaasti hyökätty - aivan syyttä ja löysin perustein. Paljon parjatut ”virkamiehet” ovat yhteiskunnan rattaiden pyörimisen edellytys. He ovat hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareita, jotka hoitavat, parantavat, auttavat ja turvaavat. Julkisella sektorilla työskenteleviä ihmisiä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.

Väitteitä julkisen sektorin ”paisumisesta” ei myöskään kannata purematta niellä. Hokema ei pidä paikkaansa: oikeastihan yksityinen sektori on suhteellisesti supistunut julkiseen sektoriin verrattuna, ja hyvinvointipalvelut on järjestettävä talouden suhdanteista riippumatta. Julkinen sektori on hyvinvointivaltion perusta.

Olemme kuulleet hiljattain julkista sektoria kritisoivia puheenvuoroja niin Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilältä kuin muiltakin oikeistopuolueiden edustajilta. He ovat vaatineet virkamiesten rankkaa karsimista. Sipilä vaati kymmenien tuhansien virkamiesten virkojen lakkauttamista. Tehostamisvaatimukset ovat osittain ymmärrettäviä. Samalla kannattaa pitää kirkkaana mielessä, keistä puhumme kun puhumme ”virkamiehistä”. He eivät ole yksi yhtenäinen hallinnollisten byrokraattien joukko. Viranhaltijoita ovat yleistä turvallisuutta ylläpitävät poliisit, tulipaloja sammuttavat palomiehet, lastemme opettajat, lähiterveysasemilla päivystävät lääkärit ja isovanhemmistamme huolehtivat sairaanhoitajat.

Sosiaali- ja terveydenhuolto sekä opetustoimi työllistävät virkamiehistä ja viranhaltijoista suurimman osan. Kunta-alan työntekijöistä kolme neljäsosaa työskentelee terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa tai sivistystoimessa. Neljä viidesosaa heistä on naisia - usein pienipalkkaisia.

Ilman opettajia ei toimisi koulutusjärjestelmä, eikä ilman lähi- ja sairaanhoitajia terveydenhuolto. Virkamiesten ansiosta yhteiskunta pelaa. Heitot virkamiehistä ”turhina paperinpyörittäjinä” kannattaisi lopettaa. Valtionhallintoa on tehostettu niin, ettei turhaan työhön ole juuri missään varaa. Esimerkiksi yliopistoilla opettajat joutuvat tekemään töitä, jotka ennen kuuluivat toimistosihteereille.

Enkä tällä tarkoita, etteikö työprosesseja olisi järkevää tehostaa esimerkiksi tietojärjestelmien avulla – tai etteikö perustulo vähentäisi dramaattisesti turhaa byrokratiaa ja kansalaisten pompottelua. Vanhentunut sosiaaliturvajärjestelmä ei kuitenkaan ole sosiaalityöntekijöiden vika. Esimerkiksi verottaja on kyennyt sähköisen verokortin avulla tehostamaan toimintaansa merkittävästi. Päällekkäistä paperityötä vähentäisi esimerkiksi Vihreiden ajama tulorekisteri. Sen ansiosta yrittäjä voisi ilmoittaa muuttuneista tulotiedoistaan keskitettyyn rekisteriin. Sen ansiosta byrokratia vähenisi, ja samalla veromätkyt ja sosiaalitukien takaisinperintä jäisivät historiaan. 

Kaikkia palveluita ei kuitenkaan voida siirtää verkkoon. Ihmisten auttaminen edellyttää usein kasvokkaista, henkilökohtaista kohtaamista ja yksilöllisiä ratkaisuja. Turvallisuutta, sairaaloita ja koulua ei voida ylläpitää ilman ihmisiä. Rikoksia ei ratkaista ilman poliiseja eikä vanhuksia voi hoitaa ilman lähihoitajia.

Vaikka kaikkia virkoja ei suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen seurauksena enää täytetä, on tarkoitushakuinen julkisen sektorin supistaminen yksinomaan tuhoisaa: se lisää kansalaisten eriarvoisuutta, syrjäytymistä ja apua tarvitsevien heitteille jättöä. Talouden hoidon pitää olla myös sosiaalisesti, eettisesti ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta kestävää. Säästämisen kohteena pitää olla oikeasti turha byrokratia - eivät opettajien, poliisien, palomiesten ja sairaanhoitajien työpaikat.

Sivut