Blogi

Ti, 2015-08-25 21:17

Tuoreen uutisen mukaan professori Jaakko Hämeen-Anttila jättää Suomen Sipilän hallituksen koulutusleikkausten takia. Tämä on suuri ja oireellinen menetys Suomen tiede-elämälle. Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset iskevät rajusti Suomen koulutuksen suonta. Aivovuoto jää tuskin tähän, pian on perusopetuskin henkitoreissaan, ja se on kaikkein vakavinta.

Kaikkein pahimmin koulutuksen leikkaukset iskevät lapsiin ja nuoriin. Koulutuksen tasa-arvon romuttaminen syö lasten ja nuorten tulevaisuuden eväät ja ajaa maamme takaisin luokkayhteiskunnaksi. Tämä on lyhytnäköistä, sokeaa ja typerintä, mitä politiikassa voidaan tehdä.

Sipilän hallituksen kaipaamaa parempaa kilpailukykyä ja tuottavuutta ei tehdä palkkoja alentamalla ja työpäiviä pidentämällä ja jakamalla työtä siten vielä nykyistäkin epätasaisemmin. Niin sanottu tuottavuus paranee parhaiten osaamiseen ja koulutukseen panostamalla. Tulevaisuuden kasvualat ovat niitä, joiden avulla pysäytetään ilmastonmuutos ja pelastetaan maapallo tuleville sukupolville. Energiatehokkaat ratkaisut parantavat myös teollisuuden kilpailukykyä maailman markkinoilla.

Typerintä ŧalouspolitiikkaa on pelkälle talouspolitiikalle rakentuva talouspolitiikka. Maailman pelastaminen tarvitsee humanismia, yhteiskuntien tutkimusta, sekä luovaa ja kriittistä ajattelua, sillä ne ovat demokratian ehto. Kuten filosofi Martha C. Nussbaum sanoo, humanistinen sivistys on talouskasvua tärkeämpää. Pelkkä talouspuhe on tuhoisaa puhetta, sillä se jää sokeaksi niin tuloerojen kasvulle, ympäristön tuhoutumiselle kuin henkisen ilmapiirin latistumiselle ja kovenemiselle. Kuka sellaista maata ja maailmaa voisi haluta?

Hämeen-Anttila siirtyy professoriksi Edinburghin yliopistoon. Tiede ja tutkimus ovat luonteeltaan aina kansainvälisiä, ja siksi tutkijalle siirtymä toisen maan korkeatasoisempaan yliopistoon on luontevaa. Hämeen-Anttilan oppilaat ja suomalaiset tutkijat voivat edelleen seurata hänen tutkimustaan ja halutessaan toteuttaa hänen kanssaan yhteisiä tutkimushankkeita. Silti niin suomalainen tiedeyhteisö kuin Suomi ovat häviäjiä, kun suomalainen johtava islamin tutkija valitsee työnantajakseen toisen maan ja yliopiston. 

Hämeen-Anttila on ollut näkyvimpiä asiantuntijoita monikulttuurisuudesta käydyssä julkisessa keskustelussa. Suomi on lähtemättömästi monikulttuurinen, ja nykyinen maahanmuuttokeskustelu on osoitus siitä, että tarvitsemme monikulttuurisuutta ja moniarvoista yhteiskuntaa ymmärtäviä tutkijoita ja kriittisiä keskustelijoita. Mitä me saamme tilalle, kun Hämeen-Anttilan kaltaiset tutkijat lähtevät? Enemmän perustelemattomia kuulopuheisiin perustuvia heittoja niin kansalaisilta kuin poliitikoilta, enemmän anonyymiä raivoa, päättäjiltä vähemmän kykyä asettua toisen asemaan ja vähemmän osaamista tehdä tasapainoisia perusteltavissa olevia päätöksiä?

Hämeen-Anttilan lähtö on vain yhden professorin ratkaisu, mutta vakava osoitus siitä, ettei pienellä maallamme ole varaa niin suuriin koulutusleikkauksiin kuin Sipilän hallitus nyt toteuttaa: hallitus leikkaa Helsingin yliopistolta, siis Hämeen-Anttilan kotiyliopistolta, rahaa yhden tiedekunnan verran. Se on aika monta menetettyä professoria, toteuttamatonta tutkimusohjelmaa ja tyhjää luentosalia. Suomi on ulkomaisille opiskelijoille ja tutkijoille entistä vähemmän vetovoimainen maa. Koulutussäästöjen uhri on suuri ja jäljet pelottavat.

Pe, 2015-08-21 09:34

Sipilän hallitus on uhannut puolentoista miljardin lisäleikkauksilla, mikäli sen vaatima yhteiskuntasopimus kaatuu. Sipilä totesi eilen, että hallitus etsii vaihtoehtoja kipeille leikkauksille. Hallitus on kuitenkin jo hallitusohjelmassaan uhannut, että lisäleikkaukset suunnataan ihmisille tärkeisiin palveluihin ja sosiaalietuuksiin. 

Olisi perusoikeistohallitukselta puhdas ideologinen arvovalinta maksattaa vientiteollisuuden kilpailukyvyn ongelmat leikkaamalla eläkeläisiltä, työttömiltä ja lapsiperheiltä. Erityisesti hallituksen uhkaamat lisäleikkaukset iskisivät jälleen pienipalkkaisten alojen työntekijöihin ja julkiseen sektoriin. 

Häkämies ehti jo eilen sälyttää sopimuksen kaatumisen palkansaajajärjestö SAK:n viaksi. Tosiasia on, ettei yhteiskuntasopimus kaatunut ihan vahingossa. Sipilän hallitus esitti työntekijäjärjestöille yksipuolisen vaatimuksen työajan pidentämisestä ja palkka-alesta. Sopimus olisi koskettanut erityisesti niitä, joilla ei ole paikkaa kolmikantaneuvotteluissa. Nostan hattua sille, etteivät palkansaajajärjestöt suostuneet alentamaan julkisen sektorin palkkoja ja maksattamaan viennin ongelmia tavallisilla julkisen sektorin työntekijöillä halventamalla näiden työtä ja vaikeuttamalla ihmisten toimeentulon edellytyksiä. 

Sipilä totesi ottavansa "hyviä ideoita otetaan vastaan" nyt, kun yhteiskuntasopimus kaatui. Olennaista hallituksen olisi ymmärtää, etteivät viennin ongelmia ratkaista työpäivää pidentämällä. Ongelma ei ole niinkään työpäivän pituudessa kuin siinä, ettei meillä ole vientiartikkeleita, joista myös muualla oltaisiin kiinnostuneita. Siksi ei pidä leikata koulutuksesta ja osaamisesta ja kehittämistoiminnasta, vaan panostaa nimenomaan niihin. Suomen nousi 90-luvun lamastakin panostamalla koulutukseen. Siitä ei leikattu. Nyt Sipilän hallitus on leikkaamassa nimenomaan kasvun ja tulevaisuuden edellytyksistä leikkaamalla eniten juuri koulutuksesta ja osaamisesta. 

Sipilän hallituksen suurin ongelma on näköalattomuus. Ei kuunnella asiantuntijoita eikä vaivauduta ajattelemaan kokonaisuutta. Hallitus pumppaa rahaa kannattamattomaan teollisuuteen sen sijaan että loisi edellytyksiä uusille aloille ja työpaikoille. Byrokratiaa karsitaan ja tuottavuutta parannetaan digitalisaation avulla. Vienti kaipaa puhtaan teknologian tuotteita. Niillä on kysyntää maailmalla ja niiden alat ovat lamasta huolimatta kasvussa. 

Suomessa ei olla pysytty työelämän muutoksen perässä. Sosiaaliturvajärjestelmä huutaa uudistamista perustuloksi. Sen avulla kasvattaisimme kaikkien työikäisten kansalaisten työhön osallistumisen astetta. Kouluttautuminen ja uuden osaamisen hankkiminen olisi työstä pudonnelle helpompaa kuin nyt. 

Sipilä on puhunut paljon yrittäjyyden tukemisesta, mutta esitykset ovat toistaiseksi olemattomia. Yrittäjyyden tukeminen puuttui myös yhteiskuntasopimuksesta. Eniten työpaikkoja syntyy juuri pieniin yrityksiin, mutta hallitus ei esitä uusia keinoja työntekijän palkkaamisen helpottamiseksi. Myöskään palvelualojen edistäminen ei kiinnosta hallitusta. Työtä olisi kuitenkin luotavissa myös palvelualoille, ei vain vientiin. 

Suomi saadaan nousuun kasvattamalla työhön osallistuvien ihmisten määrää, ei palaamalla kotiäitiyhteiskunnaksi eikä kurjistamalla julkista sektoria. Leikkaukset pienituloisten ostovoimaan eivät luo yhtään uutta työpaikkaa, eivät myöskään leikkaukset lapsiperheiden tulonsiirtoihin. Paluu kotiäitiyhteiskuntaan ei lisää Suomen verotuloja eikä vähennä taantumaa, päinvastoin. 

Hallituksen kannattaisi verrata Suomea Ruotsiin, missä vahempainvapaat on jaettu tasaisemmin molempien vanhempien kesken kuin meillä ja nuorten naisten mahdollisuus yhdistää työtä ja perhe-elämää on parempi kuin meillä. Ero Suomen ja Ruotsin välillä naisten työhön osallistumisessa on valtava nimenomaan nuorten, synnytysikäisten naisten kohdalla. Miksi meillä heikennetään lapsiperheiden asemaa ja ajetaan naiset kotiin?
 
Vihreät tasapainottaisivat Suomen talouden ihmisten ja ympäristön kannalta kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Olemme julkaisseet talouslinjauksemme, jolla kavennettaisiin tuloeroja ja vähennettäisiin köyhyyttä. On leikattava mieluummin ympäristölle haitallisia tukia ja toimimattomia yritystukia, ei ihmisten hyvinvoinnista, koulutuksesta ja tulevaisuudesta.

Tässä vastaus Sipilälle, joka ystävällisesti totesi ottavansa hyviä ideoita vastaan.

To, 2015-08-20 17:25

”Aina iloinen ja reipas kolmevuotias Anni etsii kilttiä hoitajaa.” Tähän tapaan kaupiteltiin lapsia silloin, kun Suomessa ei vielä ollut nykyisen kaltaista päivähoitolakia. Näitä ilmoituksia nähdään taas kauppojen ilmoitustauluilla, jos Sipilän hallitus toteuttaa uhkaamansa päivähoidon heikennykset.

Hallitus aikoo rajata työttömien ja vauvaperheiden oikeutta kokopäivähoitoon sekä kasvattaa päivähoidon ryhmäkokoja. Heikennykset iskevät pahiten niihin lapsiin ja perheisiin, joiden tuen tarve on suurin.

Pätkätyösukupolvelle päivähoitopaikan pysyvyys on ollut arjen perusta, johon sentään on voinut luottaa, kun elämä muuten on ollut työn pätkien sirpaloimaa. Jatkossa yhä useampi pätkätyötä tekevä on ilmoitustaulujen varassa, mikäli Sipilän hallitus toteuttaa uhkauksensa ja kaventaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Erityisesti heikkenee pätkätyötä tekevien ja yksinhuoltajien mahdollisuus työssäkäyntiin.

Laadukas päivähoito ja varhaiskasvatus on tärkeä juuri heikompiosaisille perheille. Riippumatta vanhemman tilanteesta työmarkkinoilla lapsella pitää olla oikeus kahteen ateriaan päivässä sekä ohjattuun leikkiin. Ei ole lainkaan itsestään selvää, että näitä on tarjolla lapsen kotona, vaikka jopa molemmat vanhemmat olisivat kotona.

Nykymuotoinen päivähoitojärjestelmä on mahdollistanut naisten kokopäiväisen työssäkäynnin ja tasa-arvoisen osallistumisen yhteiskuntaan. Sittemmin varhaiskasvatusta on opittu ajattelemaan yhä enemmän lapsen, ei niinkään vanhemman oikeutena. Lapsen oikeutena päivähoito-oikeuden ei pitäisikään riippua vanhemman asemasta työmarkkinoilla.

Varhaiskasvatus on kaikkein edullisinta ennaltaehkäisevää lastensuojelua: yhden euron panostus varhaiskasvatukseen tuottaa yhteiskunnalle seitsemän euron hyödyn. Teoriassa uupunut vauvaperhe voi saada kotiin apua lapsiperheiden kotipalvelusta. Kotipalvelun jonot ovat kuitenkin pitkät. Onko koliikin uuvuttaman äidin tehtävä itsestään lastensuojeluilmoitus saadakseen esikoiselle päivähoitopaikan?

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto ei poista taantumaa, mutta se tulee kuormittamaan kotipalvelua ja lastensuojelua. 90-luvun laman leikkauksia maksetaan edelleen kovaa hintaa nuorten mielenterveysongelmina ja menetettyinä työvuosina. Inhimillistä hintaa ei voi edes laskea. Kaikkein taloudellisinta yhteiskunnalle olisi kehittää päivähoitoa nykyistä työelämää vastaavaksi ja niin, että lasten ongelmat pystyttäisiin havaitsemaan riittävän ajoissa.

Sen sijaan hallitus aikoo myös kasvattaa päivähoidon ryhmäkokoja, mikä tarkoittaa suurempaa määrä lapsia hoitajaa kohden, sekä kiireen, stressin ja pahoinvoinnin lisääntymistä. Suuremmat ryhmäkoot tarkoittavat suomeksi irtisanomisia naisvaltaisen alan työntekijöille.

Sipilän hallitus haluaa pidentää työpäivää. Käytännössä tämä merkitsee työn kasaamista niille, joilla sitä on ennestään ja pätkätyöntekijän aseman heikentämistä. Pätkätyöntekijä, usein äiti, jää hiekkalaatikon reunalle, ja Suomi palaa yhteiskunnaksi, jossa isät tekevät pitkää päivää ja äidit osa-aikatyötä, jos saavat lapselle hoitajan. Tämäkö on päivähoidon kurjistamisen perimmäinen tarkoitus?

 

-Kirjoitus on julkaistu Ilkassa 18.8. 2015

Pe, 2015-08-14 14:40

Videolla näkyy hätääntyneitä, hämmentyneitä lapsia ja koulutettuja aikuisia jotka ovat pakenemassa Syyriasta sodan jaloista Kosin lomasaarelle, jonne yleensä paetaan länsimaista aurinkolomalle lataamaan akkuja. Turkissa on jo 2 miljoonaa Syyriasta paennutta ihmistä, jotka haluavat vain pysyä hengissä. Samaan aikaan Suomessa jotkut ovat katsoneet tarpeelliseksi lietsoa paniikkia siitä, että pakolaiskiintiö on Syyrian tilanteen takia nostettu kahdeksasta sadasta tuhanteen.

Suomen hallitus tekee kovaa ja armotonta politiikkaa. Tänään julkaistu VM:n budjettiesitys antaa kylmää kyytiä maailman köyhille. Kehitysyhteistyöstä leikataan 330 miljoonaa euroa sekä noin 70 miljoonan euron vuotuiset päästökauppatulot. Tämä tarkoittaa, että kehitysyhteistyön määrärahat leikataan liki puoleen nykyisestä. Suomi lyö Välimereen hukkuvaa näpeille. 

Leikkaukset voi konkretisoida esimerkiksi siten, että Suomen päätöksen seurauksena 80 000 lasta ei pääse kouluun, 30 000 lasta ei saa riittävää ravintoa ja arviolta ainakin sata suomalaista järjestösektorin työntekijää jää työttömäksi. Juuri järjestöt ovat vieneet ruohonjuuritason konkreettista apua maailman köyhimpiin maihin ja tällä työllä on ollut suomalaisten laaja tuki. 
 
Samalla kun kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä leikataan 49 miljoonaa, muutetaan apuluontoisesta kehitysyhteistyöstä 130 miljoonaa lainaksi ja Finnfundin pääomittamiseen. Kokoomuksen ministeri Toivakan johdolla Suomen kehitysyhteistyön painopiste siirtyy köyhyyden vähentämisestä suomalaisten yritysten vienninedistämiseen. 
 
Lisäksi Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus purkaa edellisen eduskunnan ja myös omassa ohjelmassaan hyväksymänsä päätöksen ohjata päästökauppatulot kehitysyhteistyöhön vuoden 2016 loppuun saakka. Tämä on noloa ja eikä yhtään paranna Suomen mainetta kainsainvälisillä areenoilla. 

Pakolaisia on maailmassa enemmän kuin koskaan, ihmisiä hukkuu päivittäin Välimereen, miljoonia ihmisiä on sotien ja nälänhädän vuoksi ilman kotia. Perussuomalaisten mukaan maailman köyhiä pitää auttaa paikan päällä eikä Suomeen vastaanotettavien pakolaisten määrää tule kasvattaa. Kuitenkin leikkaamalla Suomen kehitysyhteistyön määrärahat alle kansainvälisten sopimusten perussuomalaiset ja Suomen hallitus estää myös maailman köyhimpien auttamisen siellä, missä he asuvat. Tämä ei ole vain noloa ja häpeällistä, tämä on historiallinen virhe, josta jälkipolvet tulevat meitä syyttämään. 

Estetään yhdessä kehitysyhteistyön lakkauttaminen. Allekirjoita vetoomus  täällä: http://pelastetaankehitysyhteistyo.fi

To, 2015-08-06 19:55

Työttömien taivalta on Sipilän hallituksen Suomessa raskautettu jatkuvilla huonoilla uutisilla. Hallituksen kohtuuttomat julkisen sektorin leikkaukset kasvattavat työttömien määrää. Sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuvat voittopuolisesti köyhiin ja kipeisiin, jollaisia pitkäaikaistyöttömät usein ovat. TE-toimistoista on pitkin kesää huudettu hallitusta apuun: palkkatukirahat ja aloittaville yrittäjille myönnettävät starttirahat ovat tältä vuodelta koko maassa loppu, ja työvoimavirkailijoiden eväät auttaa työttömiä näin ollen vähäiset. 

Työ- ja elinkeinoministeriön kesäkuun tiedotteen mukaan työllisyysmäärärahaa on ollut tänä vuonna käytössä aiempaa vähemmän, koska myös työttömiä on ollut aiempaa enemmän. Hallitus ei siis ole kasvattanut palkkatukirahoja riittävästi eikä siis ole reagoinut kasvavaan työttömyyteen. Määrärahoja on myös käytetty tavanomaista nopeammin. Palkkatukirahaa on nyt korvamerkitty yli 300 päivää työttöminä olleille, ja sen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström arvioi riittävän vuoden loppuun. Muilla työttömillä ei mahdollisuutta saada työllistymiseen palkkatukea tällä hetkellä juuri ole.

Pääministeri Sipilä ja työministeri Lindström ovat tietoisia pahenevasta työttömyydestä ja palkkatukirahojen loppumisesta. Microsoftin irtisanottua 2300 työntekijää työministeri Lindström (PS) esitti erääksi ratkaisuksi sitä, ettei itsensä työllistämistä yrittäjämäisesti estettäisi silloin, jos henkilö saa ansiosidonnaista työttömyysrahaa, vaan ansiosidonnaista päivärahaa voisi käyttää starttirahan tapaan.

Juuri tätä olen itsekin ajanut.

Tein viime eduskuntakaudella silloiselle työministeri Lauri Ihalaiselle kirjallisen kysymyksen, jossa esittelin idean ansiosidonnaisen käyttämisestä starttirahana. Työministeri vastasi kysymykseeni myönteisen ympäripyöreästi eikä myöskään ministerinä tehnyt avauksia ansiosidonnaisen kehittämiseksi. Hyvä, että Keskusta ja Perussuomalaiset ovat olleet idealle suopeampia.  Yrittäjämyönteiselle Sipilälle kaikkien yrittäjyyttä edistävien avausten tekeminen luulisi olevan mieluista.

Microsoftin massairtisanomisten jälkeen Sipilä tarjosi ratkaisuksi suomalaiseen työttömyyteen yhä useamman ryhtymistä yrittäjäksi. Sipilän kommenttia on kritisoitu, sillä on selvää, ettei yrittäjyys sovi ratkaisuksi kaikille työttömille. Silti olennaista on tasata tietä yrittäjyyteen niille, joille se sopii. Toisekseen, ei ole järkevää estää työttömiä kokeilemasta yrittäjyyttä.  Yrittäjyyden aloittaminen ansiosidonnaisella päivärahalla tulee tehdä mahdolliseksi  ja hallituksen tulee tehdä konkreettiset päätökset  ansiosidonnaisen kehittämisestä starttirahaksi jo elokuun budjettineuvotteluissa.

On selvää, ettei yrittäjyys ole mikään helppo tie. Yrittäjien sosiaaliturvassa on puutteita, ja erityisen vaikea tilanne on mikro- ja pienyrittäjillä. Hallituksen pitää siis jatkaa yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä sosiaaliturvan kehittämistä. On ylimielistä ihmetellä, mikseivät kaikki työttömät yritä työllistää itseään yrittäjinä, jos aukkoinen ja ennustamaton sosiaaliturva käytännössä uhkaa pudottaa yrittäjän ja hänen perheensä köyhyyteen.

Aivan olennaista on, ettei yrittäjänä työllistyminen olisi este työttömyysturvan saamiselle ansiosidonnaisen työttömyysrahakauden päätyttyä, mikäli yritysidea ei kannakaan starttirahakauden yli. Työttömyysturvan pitää mahdollistaa se, että henkilö voi työskennellä vuoroin palkansaajana, vuoroin yrittäjänä, ilman että työttömyysturva välissä katkeaa. Kaiken työn tulee myös tasapuolisesti kerryttää eläkettä ja sairaspäivärahoja.

Miksi ansiosidonnainen ei jo nyt mahdollista yrittäjämäistä tekemistä? Yleisin vastaväite on, että yrittäjämäisen toiminnan tukeminen työttömyysturvalla vaarantaisi kilpailuneutraliteetin tai asettaisi yrittäjät eriarvoiseen asemaan keskenään. Työttömyys aiheuttaa kuitenkin kuluja ja menetyksiä, jossa maksajana on koko yhteiskunta, myös työnantajat. Työn muutos on totta, ja kaikista työtä tekevistä nopeimmin kasvava joukko on nimenomaan itsensä työllistäjät. Samalla heidän sosiaaliturvansa asemansa työmarkkinoilla on kaikkein heikoin.

Toisin kuin hallitus luulee, työn tuottavuus ei parane lisäämällä työtä tekevien työtaakkaa entisestään. Tämä vain kasvattaisi kuilua työtä tekevien ja työttömien välillä, kun työtä riittäisi entistä harvemmille. Sen sijaan hallituksen on pohdittava, miten voimme poistaa työnteon esteet ja jakaa olemassa olevaa työtä entistä useammalle.

Vihreiden ratkaisu on työn muutokseen on perustulo. Hallituksen on sovittava viipyilemättä paitsi perustulokokeilun aloittamisesta, myös ansiosidonnaisen kehittäminen nykyistä enemmän itsensä työllistämisen ja omaehtoisen opiskelun mahdollistavaksi. Sopiva hetki on elokuun budjettineuvottelut. Hallitus ei voi katsoa tumput suorina työttömyyden pahenemista. Pääministeri Sipilän ja työministeri Lindströmin lomapuheet on pidetty, on tekojen aika. 

Ti, 2015-07-21 11:37

Sipilän hallitusta voi onnitella yhdestä asiasta: hallitus muodostettiin ja hallitusohjelma laadittiin kaikkien insinööritieteen sääntöjen mukaan nopeasti ja tehokkaasti. Ministerit ja kansanedustajat saattoivat jäädä istuntotauolle ja kesälomalle eduskunnan normaaliaikataulun mukaan. 

Hallituksen esitykset valmistuvat kuitenkin vain, koska kaikki eivät kesällä lomaile. Ministeriöiden virkamiehet ja juristit joutuvat kesän aikana selvittämään, millaisin ehdoin hallituksen esitykset voidaan muuttaa konkreettisiksi lakiesityksiksi eduskunnan käsittelyä varten. 

Lomalta palaavilla poliitikoilla saattaa kuitenkin olla vastassaan yllätyksiä. En esimerkiksi usko, että hallitus onnistuu leikkamaan ja romuttamaan köyhimpien eläkkeensaajien asumistuen ilman jonkinasteisia perustuslaillisia ongelmia. 

Päätös eläkkeensaajien asumistuen romuttamisesta tehdään budjettilakina, jonka olisi tarkoitus tulla voimaan 1.1.2016. Jotta aikataulussa pysyttäisiin (ja hallitus saisi tehtyä toivomansa säästöt eläkkeensaajien kustannuksella), esityksen on oltava eduskunnassa heti kesän jälkeen, viimeistään syyskuussa. 

Yhdistämällä eläkkeensaajien asumistuen yleiseen asumistukeen hallitus uhkaa leikata asumistukea 68 prosentilta eläkkeensaajista. Ainakin 47 000 suomalaista eläkeläistä menettää asumistukea 100–200 euroon kuukaudessa. Eniten kärsivät yksinasuvat heikosti toimeentulevat eläkkeensaajat. 

Näin suuri leikkaus on perustuslaillisesti ongelmallinen, sillä yksinäiset vanhukset ovat meillä jo nyt merkittävässä köyhyysriskissä. OECD:n vertailussa pienituloisimmat suomalaiset eläkkeensaajat ovat keskimäärin läntisen Euroopan köyhimpiä.

Eniten Sipilän oikeistokonservatiivisen hallituksen päätöksestä kärsivät ikääntyneet naiset, joiden työura on jäänyt katkonaiseksi. He ovat tyypillisesti hoitaneet lapsia kotona pitkään (Keskustan vaaliman) kotihoidontuen turvin, koulutus on jäänyt puutteelliseksi ja työura kodin ulkopuolella lyhyeksi. He kuuluvat eläkkeensaajista heikompiosaisiin ja vanhuksista köyhimpiin ja he myös kärsivät keskustajohtoisen hallituksen päätöksistä eniten.

Esimerkiksi ystäväni Katriinan, 60, eläkkeestä ja asumistuesta käteen jäävä summa vuokranmaksun jälkeen laskee Sipilän hallituksen päätöksellä 515 eurosta 405 euroon. Viidenneksen leikkaus käteen jääviin tuloihin on Katriinan taloudessa iso summa. Päivätyönsä Katriina on tehnyt lastensuojelussa ja sosiaalipäivystyksessä. Katriinan lapset olivat alle kouluikäisiä, kun hänen miehensä kuoli ja Katriina jäi leskeksi. Vaikka hän rakasti työtään sosiaalipäivystyksessä  kaksivuorotyö oli yksinhuoltajalle liian kova yhtälö. Työura jäi pätkittäiseksi ja eläke pieneksi. 

Katriinalla on laaja ystäväpiiri ja valoisa elämänasenne, mutta kaikilla hänen pienituloisilla eläkeläistutuillaan ei näitä voimavaroja ole. Heistä Katriina on huolissaan. Hän kysyy myös, mistä 47 000 köyhää eläkeläistä löytää halvemman asunnon, kun asumistukea leikataan - ajaako hallitus heidät toimeentulotuen varaan ja leipäjonoon? 

Suuntaamalla suurimmat etuusleikkaukset juuri eläkeläisten asumistukeen hallitus lisää myös niiden nuorena eläkkeelle joutuneiden ahdinkoa, joiden eläke sairauden tai vammaisuuden vuoksi on jäänyt pieneksi. Näillä ihmisillä ei ole köyhyydestä kesälomaa. Miten harrastat, olet sosiaalinen tai vietät kesälomaa, kun rahat eivät riitä edes joukkoliikenteen kuukausikorttiin? 

Totuus on, ettei arvomaailma Sipilän hallitusohjelman takana juuri kestä lähempää tarkastelua. Suomen perusoikeistokonservatiivihallitus on välinpitämättömin juuri niiden samojen naisten selviytymistä kohtaan, joiden varaan se hallitusohjelmassa laskee esimerkiksi omaishoidon mittavan kasvattamisen. Kolmen ässän hallitus kasvattaa pienituloisten naisten hoivataakkaa, ja palkkioksi tästä leikkaa heidän tuleistaan eniten. Millä tavalla tämä on oikein? 

Sipilän hallituksen päätökset kasvattavat köyhien vanhusten määrää. Euromääräisesti eniten hallituksen päätöksistä hyötyvät yhdeksänteen tulokymmenykseen kuuluvat, joilla on jo valmiiksi käytössään enemmän rahaa kuin 80 prosentilla suomalaisista. Pienituloisten eläkeläisten käytettävissä olevat tulot pienenevät sekä prosentuaalisesti että absoluuttisesti eniten.

Sipilän hallituksen arvomaailma on kova, sillä esimerkiksi eläkkeensaajien asumistuen leikkaamiselle olisi ollut vaihtoehtoja. Niitä ei vain haluttu tutkia. Oikeistokonservatiivihallitusta ei kiinnosta, miten säästöt toteutettaisiin oikeudenmukaisella tavalla. 

Ongelmana on se, että eläkkeensaajan asumistuki ja yleinen asumistuki ovat aivan eri kohderyhmien järjestelmiä. Niiden perusteet ovat hyvin erilaisia, ja kun eläkkeensaajen tukea saavat sopeutetaan väkisin yleiseen asumistukeen, syntyy suurta vahinkoa - muun muassa 68 prosentilla tuen määrä putoaa 100-200 euroa kuukaudessa. Hallitus sivuuttaa kokonaan sen, että eläkkeensaajat on  monimuotoinen ryhmä, ja ettei kyse ole vain tuen määrän putoamisesta, vaan myös toimeentulosta ja asumisturvata. Halvempia asuntoja ei ole helppo löytää.

Suomessa on kova pula kohtuuhintaisista asunnoista. Niiden määrä ei lisäänny vaikeuttamalla niiden toimeentuloa, jotka tuloihinsa nähden maksavat asumisesta eniten. 

Sipilän hallituksen kesälomailevalle perhe-ja perusturvaministerille minulla on toive: toteuta Keskustan ennen vaaleja lupailema selvitys yksinasuvien asemaan liittyvistä epäkohdista, jotka vaativat kiireellistä lainvalmistelutyötä. Selvitys osoittanee, ettei yksinasuvien asemaa paranneta asumistukea leikkamalla, vaan laskemalla asumisen hintaa. Asuntoja lisätään rakentamalla lisää asuntoja, ei lisäämällä köyhien määrää. 

To, 2015-06-25 11:24

Viime vaalikauden mieliinpainuvin hetki eduskunnassa oli tasavertaisen avioliittolain läpimeno suuren salin äänestyksessä selkein numeroin. Suomi astui askelen lähemmäs onnellista yhteiskuntaa, jossa jokaisella ihmisellä on oikeus näkyä ja kuulua ja tulla kohdatuksi asiallisesti ja kokonaisena omana itsenään. Oli uskomatonta kuulla “Rakkaus voitti!” -huutojen kaikuvan eduskunnan saleissa ja käytävillä.

Äänestyksen jälkeen sain päiväkausia halauksia muiden puolueiden kansanedustajilta, eduskunnan työntekijöiltä, vastaantulijoilta, tutuilta ja tuntemattomilta. Jokin muuttui, Suomi oli toinen, vaikka näennäisesti kaikki jatkui kuten ennenkin. Suomen eduskunnan enemmistö sanoi kyllä rakkaudelle ja ihmisoikeuksille ja ihmisten yhdenvertaiselle oikeudelle olla onnellinen. Harvoin tulee eduskunnassa itkettyä ilosta!

Tuon päivän muisto ei haalene eikä äänestystuloksen arvo vähene, vaikka taantumus hetkeksi voittaisi ja istuva hallitus unohtaisi hallitusohjelmastaan tasa-arvon eikä erittelisi keinoja sen lisäämiseksi.

Jättäessään tasa-arvon pois hallitusohjelmasta poliittisena tavoitteena Sipilän hallitus on ensimmäinen sitten 90-luvun lopun Lipposen ykköshallituksen, joka niin tekee. Kannattaakin kiinnittää huomiota juuri hallitusohjelman poikkeuksellisuuteen: kaikki Lipposen ykköshallituksen jälkeiset ovat ymmärtäneet hallitusohjelmaan kirjatun tasa-arvotavoitteen merkityksellisyyden kansalaisten yhdenvertaisuuden edistymisen kannalta. Näkökulmasta riippuu, näemmekö poikkeuksellisuuden toivoa vai epätoivoa herättävänä. Itse valitsen toivon näkökulman.

Suomi on menestynyt juuri pohjoismaisena yhteiskuntana, jossa tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat tärkeitä arvoja. Nytkö haluaisimme Suomesta eriarvoisen takapajulan, jonne ei enää halua tulla opiskelemaan tai muuttaa, ja jonne yritykset eivät enää halua investoida, sillä ne eivät luota maahan, joka ei tunnusta kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia ja -arvoa? Minä uskon, että suomalaisilla on edelleen halu kuulua maailman edistyksellisten kansakuntien joukkoon.

Mutta ovatko päättäjät yhtä fiksuja? Kuinka käy Sipilän hallituksessa tasavertaiselle avioliittolaille? Pitää muistaa, että tasa-arvoinen avioliittolaki on jo eduskunnassa hyväksytty, tasavallan presidentti on sen vahvistanut ja lain on määrä tulla voimaan maaliskuussa 2017. Lain voimaantulon estäisi ainoastaan se, että hallitus esitettäisi lakia kumottavaksi ja esitys menisi läpi eduskunnan ison salin äänestyksessä. Näin tuskin tapahtuu.

Meillä on kuitenkin perustellusti syytä huoleen: tasa-arvokirjauksen puuttuminen hallitusohjelmasta nostaa väistämättä kysymyksen, aikooko Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus jättää kaikki tasa-arvotavoitteet jäähylle nelivuotisvaalikaudekseen. Jo se tarkoittaisi taantumista.

Sipilän hallitusohjelman hätkähdyttävän kirjauksen mukaan ”miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia”. Sukupuolten tasa-arvo miesten ja naisten välillä on Sipilän hallituksen Suomessa saavutettu asiantila ja siksi keinoja tasa-arvon saavuttamiseksi ei eritellä. Sukupuolten moninaisuus ei kuulu hallitusohjelman laatijoiden maailmaan, ja HLBTI-oikeudet on hallitusohjelmassa sivuutettu – niitä ei mainita sanallakaan!

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltiin viime kaudella niin translain uudistaminen kuin äitiyslakikin, mutta kauden loppupuolella – Vihreiden ja Vasemmistoliiton lähdettyä hallituksesta – Kristillisdemokraatit saivat hallituksessa estettyä niiden viemisen eduskunnan käsittelyyn. Sipilän hallitusohjelman valossa ei valitettavasti näytä todennäköiseltä, että ne etenisivät tälläkään vaalikaudella. Lait odottavat kuitenkin valmiina keskustalaisen perheministerin pöydän reunalla, että hallituksesta löytyisi riittävästi halua ja tukea ihmisoikeuksien edistämiselle.

Perheministeri Rehula tietää – viime kauden sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana – hyvät syyt translain ja äitiyslain kiireellisyydelle. Voimassaoleva translaki sisältää perusoikeuksia loukkaavia vaatimuksia, minkä vuoksi transsukupuolisten henkilöiden oikeus tasa-arvoon, ruumiilliseen koskemattomuuteen sekä yksityis- ja perhe-elämään eivät meillä toteudu. Hallituksen tulisi myös edistää oikeutta perhevapaisiin vanhempien sukupuolesta ja perhemuodosta riippumatta.

Euroopan neuvoston Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastainen Istanbulin sopimus astui voimaan elokuussa 2014. Se on ensimmäinen sopimus, jossa seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti mainitaan kiellettyinä syrjintäperusteina. Istanbulin sopimusta toimeenpantaessa tulisi ottaa huomioon sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, joilla on muuta väestöä suurempi riski joutua väkivallan ja syrjinnän kohteeksi.

Amnesty vaatiikin, että Istanbulin sopimuksen toimeenpanemiseksi laaditaan selkeä toimeenpano- ja rahoitussuunnitelma. Suomen ihmisoikeustilannetta olisi mahdollista parantaa, jos hallitus ottaisi suunnitelmaan mukaan vahvasti HLBTI-näkökulman. Translain uudistamisella ja HLBTI-näkökulman mukaan ottamisella Istanbulin sopimusta toimeenpannessa olisi positiivisia vaikutuksia Suomen ihmisoikeustilanteeseen ja siten myös ihmisten hyvinvointiin. Tämän Sipilän hallitus voisi kirjata suoraan toimenpideohjelmaansa.

Valoa taantumuksen taivaalle tuo eduskuntaan vaalien jälkeen perustettu poikkipoliittinen verkosto seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämiseksi. Uskon, että “Rakkaus voitti!” -huudot kajahtavat vielä uudestaan Kansalaistorilla ja eduskunnankin saleissa ja käytävillä.

Ti, 2015-06-02 20:27

Sipilän hallitus vie kansalaisilta uskon politiikkaan. Eniten leikataan niiltä, joilla on valmiiksi vähiten.

Pääministeri Sipilä on sanonut, että kaikilta suomalaisilta leikataan. Se ei pidä paikkaansa. Meiltä hyväosaisilta ei viedä mitään - hyvätuloisen venevero on kuin veisi tikkarin ministerin suusta. 
 
Hyväosaisten säästäminen verojenkiristyksiltä yhdessä pieniosaisiin suunnattujen sosiaaliturvaleikkausten kanssa antaa viestin, että hallitus on luopunut tavoittelemasta hyvinvointivaltiota, jossa verotuksella tasataan tuloeroja ja vähennetään köyhyyttä. Tämä vie toivon kansalaisilta.
 
Hallituksen leikkauksista suurin osa kohdistuu pienituloisiin ja heihin, joille julkiset palvelut ovat elintärkeitä. Sosiaalietuuksiin kohdistetut indeksien leikkaukset kasvattavat tuloeroja, pienituloisuutta, lapsiköyhyyttä ja köyhyydessä elävien vanhusten määrää. Julkisia palveluita heikennetään ja palvelumaksuja korotetaan.
 
Hallitus on sokea köyhyydelle, eriarvoisuudelle, romuttaa hyvinvointivaltion turvarakenteet ja unohtaa tasa-arvon. Sukupuolten tasa-arvon edistämisessä hallitus ottaa ainoastaan taka-askeleita.
 
Jos hallitusohjelmasta pitäisi päätellä, millaisen Suomen kolmen ässän hallitus haluaa, vastaus kuuluisi: hallitus haluaa Suomesta eriarvoisen takapajulan, jossa köyhien perheiden lapsilta on viety tasavertainen mahdollisuus opiskeluun ja jossa nuoret naiset eivät enää uskalla hankkia lapsia. 
 
Sipilän hallituksen ohjelma on ensimmäinen hallitusohjelma sitten Paavo Lipposen ensimmäisen hallitusohjelman, joka ei mainitse tasa-arvon edistämistä hallituksen tavoitteena eikä erittele keinoja tasa-arvon saavuttamiseksi. 
 
Hallitus jättää ruman jäljen suomalaisen tasa-arvon historiaan. Vaikka tasa-arvo meillä toteutuu edelleen puutteellisesti, hallitusohjelmakirjauksilla on ollut tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä. 
 
Hallitusohjelman ainoa viittaus sukupuolten tasa-arvoon on toteamus siitä, että miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia. Hallituksen käsitys, että tasa-arvo on Suomessa jo riittävästi toteutunut eikä sitä kohti tarvitse erikseen pyrkiä, osoittaa pöyristyttävää tietämättömyyttä tai piittaamattomuutta.  
 
Hallitus ei esitä tekemiensä leikkausten ja elvytystoimien vaikutuksia tulonjakoon, mutta ei myöskään sukupuolivaikutuksia. Johtuuko tämä hallituksen häpeästä omaa politiikkaansa kohtaan? 
 
Vaikka hallitus ei tee sukupuolivaikutusten arviointia, hallituksen toimilla on merkittäviä sukupuolivaikutuksia. Indeksileikkauksista selvästi suurempi osa – 58 % – kohdistuu naisiin kuin miehiin. 
 
Myös julkisen talouden leikkauksista valtaosa kohdentuu naisvaltaisille aloille. Julkisella sektorilla työskentelevistä 72% on naisia. Julkisen sektorin leikkaukset johtavat siis työpaikkojen vähenemiseen erityisesti naisilta. Kuntiin ja niiden tehtäviin kohdistuvat leikkaukset, samoin kuin hallituksen uhkaus antaa kunnille vapaat kädet olla noudattamatta osaa nykyisestä peruspalveluita koskevaa lainsäädännöstä johtaa myös erityisesti naisiin kohdistuviin irtisanomisiin. 
 
Hallituksen julkiseen sektoriin kohdistetut leikkaukset iskevät kaikkein kipeimmin naisvaltaisiin aloihin ja lisäävät naisten työttömyyttä. Hallitus tekee oikeistolaista sosiaalipolitiikkaa, jossa hoivavastuu vyörytetään julkiselta yksityiselle. Kun näin tehdään, vastuun kantavat ennen muuta naiset. 
 
Hallituksen kaavailema vanhempainvapaan lomakertymän leikkaus koskee nimenomaan naisia, sillä he käyttävät vanhempainvapaasta yli 90 %. Vanhuspalvelujen henkilöstön vähentäminen, päivähoidon ryhmäkoon kasvattaminen ja koulujen luokkakokojen suurentaminen koskevat naisvaltaisia aloja. 
 
Erityisen selkeä sukupuolittunut ja eriarvoisuutta kasvattava arvovalinta on päivähoitoon tehdyt leikkaukset ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto työttömien vanhempien lapsilta. Hallitus rajoittaa päivähoito-oikeutta, nostaa päivähoitomaksuja ja kasvattaa päiväkotien ryhmäkokoja.

Päivähoidon ryhmäkokojen kasvattaminen heikentää varhaiskasvatuksen laatua ja kasvattaa lasten eriarvoisuutta. Ryhmäkokojen kasvattaminen tarkoittaa myös päivähoidon työntekijöiden vähentämistä ja lisää naisvaltaisen alan työttömyyttä.  
 
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen kohdistuu enemmän naisiin kuin miehiin, sillä naiset kantavat suurimman hoivavastuun lapsista. Siksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen heikentää ennen muuta naisten työssäkäynnin edellytyksiä. Miksi hallitus heikentää naisten työssäkäynnin edellytyksiä, jos sen on tarkoitus kasvattaa työllisyysastetta? 
 
Hallitus on sokea epätasa-arvolle ja yksinhuoltajaperheiden köyhyydelle. Siksi hallitus näkee päivähoitomaksujen 0-maksuluokan pelkästään kannustinloukkuna. Suurin osa yksinhuoltajista on naisia, ja he kuuluvat yhteiskunnan pienituloisimpiin. Miksi hallitus haluaa kurittaa köyhimpiä yksinhuoltajia? Miksi hallitus harkitsee maksullista päivähoitoa juuri pienituloisimmille perheille eikä säädä sitä suoralta kädeltä varakkaimmille perheille luomalla uuden, ylimmän maksuluokan? 
 
Jos halutaan lisätä yksinhuoltajien työssäkäyntiä, ei pidä heikentää päivähoitopalveluita vaan päinvastoin monipuolistaa niitä ja parantaa osa-aikatyön kannattavuutta. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on ristiriidassa hallituksen työllisyystavoitteiden kanssa.
 
Nykyisillä pätkätyömarkkinoilla on yhä tärkeämpää, että päivähoito tukee työn vastaanottamista. Päivähoidon rajoittaminen heikentää naisten mahdollisuutta osallistua työelämään. Ilmeisesti naiset halutaankin pois työmarkkinoilta. 
 
Toimiva päivähoito ja subjektiivinen oikeus päivähoitoon mahdollistavat vanhempien työssäkäynnin. Mutta kyse on myös lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen.  Työttömien ja pienituloisten perheiden lasten oikeutta varhaiskasvatukseen tulee puolustaa. Siitä tinkiminen on lasten luokkayhteiskunnan rakentamista, sillä tutkimusten mukaan varhaiskasvatus hyödyttää lasta enemmän kuin mikään muu koulutus. Varhaiskasvatuksesta hyötyvät nimenomaan huono-osaiset.
 
Naisten ja miesten palkkaeroja ylläpitävään kotihoidontukeen hallitus sen sijaan ei koske, vaikka – toisin kuin päivähoitomaksun nollaluokka – kotihoidontuki muodostaa oikean köyhyysansan ja kannustinloukun naisille. Siltä hallitus sulkee silmänsä ilmeisesti arvomaailmaan sopimattomana näkökohtana. Ilmeisesti oikeistokonservatiivinen perusporvarihallitus haluaa äidit kotiin. 
 
Ilmeisesti hallitus haluaa lisätä myös köyhyyden ja kouluttamattomuuden periytymistä, sillä pienituloisten perheiden lasten mahdollisuutta opiskella vaikeutetaan lisäämällä opiskelun lainapainotteisuutta ja poistamalla opintotuesta indeksi.
 
Hallitus aikoo sallia alle vuoden perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden solmimisen.  Tämä tarkoittaa, että naisten pätkätyöt tulevat lisääntymään nykyisestä. Määräaikaiset työsuhteet kasaantuvat naisille ja erityisesti nuorille synnytysiässä oleville naisille.
 
Hallitusohjelma siis lisää nuorten naisten pätkätöitä, mutta se ei sisällä kirjausta vanhempainvapaan tasaisemmasta jakamisesta vanhempien kesken. Miksi ei? Kun määräaikaisuudet kasaantuvat valmiiksi naisille, myös hallituksen kaavailema koeajan pidentäminen kohdistuu erityisesti naisiin.
 
Kuntatyöntekijöiden kelpoisuusehtojen alentaminen ja siitä seuraava palkkojen alentaminen tulee koskettamaan erityisesti naisia, sillä naiset muodostavat kuntatyöntekijöistä enemmistön. Sen sijaan pyrkimyksestä palkkatasa-arvoon hallitusohjelmassa ei ole halaistua sanaa. Onko hallituksen tarkoitus luopua kolmikantayhteistyöstä? Miten samaplkkaisuutta jatkossa edistetään, jos se ei ole hallituksen intresseissä ja yhteistyö palkansaajajärjestöjen kanssa perustuu yksinomaan uhkailulle? 
 
Perhehoitoa hallitus haluaa lisätä mutta siten, ettei valituilla toimenpiteillä kannusteta työikäistä aktiiviväestöä siirtymään perhehoitajiksi. Tarkoittaako tämä, että hallituksen tavoitteena on kasvattaa palkatonta hoivatyötä?  
 
Pitkäaikaisen laitoshoidon, palveluasumisen, kotiin annettavien palvelujen ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakasmaksuja korottaminen koskettaa erityisesti naisia, sillä naiset muodostavat enemmistön eläkeköyhistä. 
 
Eläkeläisten asumistuen laskeminen osuu erityisesti pienituloisiin eläkkeellä oleviin naisiin, sillä köyhimmät vanhukset eli ne, joilla ei ole omaa asuntoa ja jotka asuvat vuokralla, menettävät eläkkeensaajien asumistuen leikkauksessa.
 
Hallituksen pitää lopettaa köyhiä ja lapsiperheitä kurjistava politiikka. Hallituksen pitää perua häpeällinen aikomuksensa leikata edelleen lapsilisistä ja työttömyysturvasta 120 miljoonaa euroa, ellei yhteiskuntasopimusta saada aikaan. 
 
Miksi hallitus itse ei vaali yhteiskuntarauhaa? Miksi hallitus lietsoo tyytymättömyyttä ja epäluottamusta tekemällä yksipuolisesti epäsolidaarista ja epäoikeudenmukaista politiikkaa? 
 
Hallitus on kolmikannan yksi osapuoli ja on ensiarvoisen tärkeää, että hallitus omilla toimillaan edistää esimerkiksi työelämän tasa-arvoa.  Hallituksen on pidettävä kiinni tavoitteesta kaventaa naisten ja miesten palkkaeroja. Myös itsensä työllistävien ja freelancereiden ja muiden työelämän heikompiosaisten aseman parantaminen edellyttää nimenomaan hallituksen aktiivisuutta kolmikantaneuvotteluissa. 
 
Hallitus voi vielä korjata politiikkansa suunnan. Varmistaakseen tasa-arvon edistymisen hallituksen tulisi laatia tasa-arvo-ohjelma, jonka toteuttamiseen koko hallitus sitoutuu. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma ja sen väliseuranta ovat osoittautuneet hyviksi työkaluiksi, ja siksi niitä tulee jatkaa. Sukupuolinäkökulma pitää sisällyttää kärkihankkeisiin ja toimintasuunnitelmaan, muuten tehdään aivan sukupuolisokeaa politiikkaa. 
 
Talousuudistukset ovat kestävällä pohjalla vain, jos leikkaus- ja elvytystoimien vaikutukset naisiin ja miehiin ja eri tuloryhmiin arvioidaan avoimesti ja rehellisesti.

Ma, 2015-06-01 15:23

Suomen vastavalitun hallituksen koulutuspoliittista ideologiaa on vaikea käsittää. Valitulla linjalla tullaan kasvattamaan kuilua pärjäävien ja heikompiosaisten, koulutettujen ja kouluttamattomien välillä. Tutkimusten mukaan eriarvoisuuden lisääminen lisää yhteiskunnan kustannuksia ja vaarantaa talouskasvun. Näin kovaa ja oikeistolaista politiikkaa tulee olemaan vaikea selittää kansalaisille ja jälkipolville.

Hallituksen toimilla vähennetään suomalaisten osaamisen tasoa. Vai miten on ymmärrettävä halu vähentää maistereiden määrää kahdellakymmenellä prosentilla aikana, jolloin tuottavuuden parantaminen edellyttäisi nimenomaan koulutukseen panostamista?

Hallitus luopuu myös koulutuksen tasa-arvon tavoitteesta. Opiskelun lainapainotteisuutta lisätään, mikä tulee vahvistamaan kouluttamattomuuden periytymistä. Halussa viedä Suomi takaisin koulutuksen luokkayhteiskuntaan ei ole mitään järkeä. Koulutuksen ja sivistyksen romuttamista on vaikea perustella millään ideologialla. Kyse on silkasta typeryydestä.

Lisäksi hallituksen koulutusleikkaukset iskevät pahiten 90-luvun laman lapsiin, jotka jo nyt ovat saaneet kärsiä eniten laman varjolla tehdyistä heikennyksistä hyvinvointivaltion perustaan.

Symboliksi hallituksen koville arvoille hallitusohjelmasta nousee hallituksen halu kyseenalaistaa perusopetuksen tasa-arvoraha. Hallitus uhkaa luopua ainakin osittain opetuksen laadun parantamiseen tarkoitetuista määrärahoista.

Juuri tällä määrärahalla on pystytty auttamaan vaikeimmista oloista tulevia koululaisia: perusopetuksen tasa-arvorahaa on myönnetty kaikkein heikoimpien alueiden peruskouluille, joiden oppilaiden vanhemmissa on eniten työttömiä ja toimeentulotuen saajia.

Suosittelen uudelle opetusministerille karttaharjoitusta. Kannattaa asettaa vierekkäin kaksi karttaa: ensiksi kannattaa katsoa karttaa, jolle on merkitty koulutuksen tasa-arvorahaa saavat alueet. Viereen kannattaa asettaa kartta, joilla lastensuojelun tarve on suurin. Havaintonne kertoo karusti, mitä olette tekemässä.

Myös ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetusta määrärahasta luovutaan kokonaan. Tämäkin on huono arvovalinta.

On surullista, että hallitus viittaa kintaalla myös tutkimuksiin varhaiskasvatuksen positiivisesta merkityksestä myöhemmille oppimistuloksille. Varhaiskasvatuksen osalta hallitus rajaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolipäiväiseksi työttömien ja kotona nuorempaa sisarusta hoitavien vanhempien lapsilta. Miksi lasta rangaistaan siitä, mitä vanhempi tekee?

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on parantanut niiden lasten mahdollisuuksia, joiden kotona tasapainoinen kasvuympäristö ei toteudu. Miksi hallitus haluaa jälleen iskeä kaikkein heikoimpiin? Tutkimus osoittaa, että kaikkein heikoimmista huolta pitäminen hyödyttää koko yhteiskuntaa. Auttaminen ei ole vain sääliä heikompaa kohtaan, kykyä myötätuntoon. Se on myös taloudellisesti kannattavaa.

Hallitus lisää lasten pahoinvointia kasvattamalla päivähoidon ryhmäkokoja, mikä myös heikentää varhaiskasvatuksen laatua. Samalla hallitus pyrkii myös mahdollistamaan esiopetuksen toteutuksen kerhotoimintana. Onko kukaan pohtinut, miten esiopetuksen laatu varmistetaan? Kerhotoiminnan kenttä on vaihteleva, kun taas esiopetuksen tulisi olla kaikkien lasten saatavilla yhtä laadukkaana. Laadun heikentäminen myös kyseenalaistaa varhaiskasvatuksen merkityksen ja onnistumisen mahdollisuudet, mikä heikentää perusopetuksen mahdollisuuksia pitää kaikki opetuksessa mukana.

Vaikka perusopetuksesta leikataan, hallitus on valmis lisäämään perusopetukseen tunnin liikuntaa päivässä. Tuntikehyksen muuttaminen on kuitenkin prosessi, joka vaatii kokonaisharkintaa. On päätettävä, mistä oppiaineesta tunnit otetaan, kun samalla vähennetään opetuksen määrärahoja. Jos tähän ei löydy ratkaisua, opetusryhmiä joudutaan kasvattamaan, jotta raha riittää uusiin oppitunteihin. Hallituksen tavoitteekseen mainitsema kouluviihtyvyys tuskin lisääntyy.

Toiselle asteelle kohdistetaan 200 miljoonan euron säästöt. Kuinka moni peruskoulun päättävä jää tällä leikkauksella ilman jatkopaikkaa? Opetusministeri on luvannut, ettei leikkaus vaaranna opetuksen laatua, vaan se toteutetaan päällekkäisyyttä karsimalla. Tarkoittaako tämä ammattikoulujen ja lukioiden karsimista? Kannattaa ottaa huomioon, etteivät kaikki 16-vuotiaat ole vielä valmiita muuttamaan toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kipeimmin opiskelupaikkojen vähennykset iskevät jälleen heikoimpiin.

Yliopistoihin kohdistuvat säästöt ovat nekin järjettömiä. Valitettavasti hallitus ei tunne myöskään yliopistojen arkea. Stubbin mukaan yliopistojen säästötalkoissa otetaan käyttöön kolmas lukukausi, vaikka käytännössä useimmissa oppiaineissa voi jo nyt opiskella myös kesäisin.

Opettajan läsnäoloa vaativaa opetusta taas ei voi ilman lisärahoitusta järjestää, ja hallitus on päinvastoin leikkaamassa yliopistojen rahoitusta roimasti. Yliopistojen perusrahoituksesta viedään 75 miljoonaa euroa ja tutkimusrahoituksesta 10 miljoonaa. Edessä on pikemminkin massiivisia irtisanomisia, ei lisää opetusta.

On myös vaikea ymmärtää hallituksen osoittamaa halveksuntaa yliopistoissa tehtävää työtä kohtaan. Esitellessään hallituksen kaavaileman kolmannen lukukauden Alexander Stubbille (kok.) tokaisi hallitusohjelman julkistamisen yhteydessä: ”Jos aikoinaan professorilla oli kolme syytä olla professori – kesä-, heinä- ja elokuu – niin jatkossa näin ei enää ole.”

Yliopiston idea on siinä, että kaikki yliopisto-opettajat paitsi opettavat, myös tutkivat. Näin taataan opetuksen korkeatasoisuus ja sen tulevaisuus, kun opiskelijat hyötyvät opettajiensa tekemästä tutkimuksesta.

Miksi hallitus haluaa heikentää professoreiden mahdollisuuksia edistää omaa tutkimustaan? Se tulee heikentämään paitsi tutkimuksen, myös opetuksen laatua. Ja miksi tutkija haluaisi enää olla töissä yliopistolla, jos mahdollisuutta oman tutkimuksen edistämiseen ei enää ole? Onko tarkoitus ajaa suomalaiset huippututkijat ulkomaisiin yliopistoihin?

Hallitus käy myös opiskelijoiden kimppuun. Opintotukikuukausia vähennetään, opintorahan indeksisidonnaisuus lakkautetaan ja opiskelun lainapainotteisuutta lisätään. Lainapainotteisuuden lisääminen ei ehkä pelota varakkaasta perheestä tulevia, mutta muiden kohdalla kynnys hakea yliopistoon kasvaa.

Lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille on sekin arvovalinta, jonka taloudellinen hyöty on muiden pohjoismaisten esimerkkien valossa enemmän kuin kyseenalainen. Luultavasti menetämme vain lahjakkaita opiskelijoita, jotka eivät enää hakeudu Suomeen. Tämä on taloudellinen ja henkinen tappio koko yhteiskunnalle.

Osan kärkihankkeiden 1,6 miljardin määrärahasta hallitus lupaa käyttää peruskoulutuksen uudistamiseen digitaalisten oppimisympäristöjen avulla. Tämä on varmasti hyvä asia, mutta kannattaa huomioida myös, että kaikki toisen asteen opiskelijat eivät pärjää pelkällä verkko-opetuksella. Mahdollisuutta osallistua ryhmämuotoiseen opetukseen tarvitaan edelleen.

Tuore opetusministeri julisti muutama viikko ennen vaaleja, ettei koulutuksesta enää leikata. Samaa julistivat keväällä pääministeri Sipilä, valtiovarainministeri Stubb sekä perussuomalaisten ehdokkaat. Kuitenkin hallitusneuvottelussa leikattiin koulutuksesta 600 miljoonaa euroa. Miten tämä on mahdollista, kun kaikkien kolmen hallituspuolueen jäsenet ovat luvanneet jättää koulutuksen rauhaan leikkauksilta?

Koulutuslupauksen pettäminen ei syö pohjaa vain demokratialta, vaan myös tulevaisuudelta. Pahinta kuitenkin on koulutuksen tasa-arvolupauksen pettäminen. Jos hallitus olisi vakavissaan rakentamassa osaamiselle pohjautuvaa koulutuspolitiikkaa, se ei tekisi politiikkaa joka pudottaa koulutuksen ulkopuolelle kaikkein vaikeimmista olosuhteista tulevat nuoret.

On suorastaan irvokasta, että hallitus väittää valinneensa koulutuspolitiikkansa kärjeksi juuri osaamisen.

Ke, 2015-05-27 16:29

Hallituksen kauniit tavoitteet ovat räikeässä ristiriidassa leikkauslistan kanssa. Tulevan valtiovarainministeri Stubbin mukaan hallituksen tarkoituksena on pysäyttää kurjistumisen kierre. Tosiasiassa hallituksen teot kurjistavat heikompiosaisten tilannetta. Näin tyrmääviä palveluihin ja etuuksiin kohdistuvia leikkauksia ei ole nähty sitten 90-luvun, jos silloinkaan. Indeksien leikkaaminen osuu suoraan kaikkein köyhimpiin. Ostovoiman heikentäminen tulee pahentamaan työttömyyttä ja syventää taantumaa.

Verotuksen kevennykset kohdistuvat suurelta osin pieni- ja keskituloisiin, mutta hallitus ei tee analyysia tulo- ja varallisuuserojen kasvusta. Myöskään sukupuolivaikutusten arviointia ei ole tehty. Esimerkiksi julkisen sektorin leikkaukset iskevät kipeimmin naisvaltaisiin aloihin. Samoin päivähoidon heikentäminen vaikeuttaa käytännössä etenkin naisten työssäkäyntiä.

Tylyä on myös leikata lääke- ja matkakorvauksia. Niitä leikattiin kipurajalle jo viime vaalikaudella. Lääke- ja matkakorvaukset ovat tärkeitä nimenomaan köyhimmille. Lisäksi palvelumaksuja korotetaan ja lisätään. Käytännössä näin kasvatetaan kuntien toimeentulotukimenoja, lisätään pienituloisten paljon sairastavien toimeentulotukiriippuvuutta ja syvennetään köyhyyttä ja syrjäytymistä.

Pienituloisimpien indeksien jäädyttäminen on ristiriidassa myös voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Kullakin hallituksella on lain mukaan velvollisuus tehdä selvitys perusturvan riittävyydestä. Tällainen selvitys tehtiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella juuri ennen kevään vaaleja. Selvityksen mukaan perusturva on jo nyt jäänyt jälkeen elämisen kustannuksista, palkoista ja ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta.

Hallitus on unohtanut myös syrjäytymisen ehkäisyn ja varhaisen tuen merkityksen. Päivähoitoryhmiä kasvatetaan ja lapsilisiä paitsi leikataan, niiden indeksisidonnaisuus lakkautetaan. Lisäksi kuntien rajut säästöt tulevat heikentämään juuri lasten ja nuorten palveluita ja arjen tärkeitä turvaverkkoja. Syrjäytymisen kustannukset kasvavat.

Opiskelijat kuuluvat yhteiskunnan pienituloisimpiin. Opiskelijoita hallitus uskottelee kannustavansa, mutta teot johtavat koulutuksen luokkayhteiskuntaan. Opintotukea leikataan, sen indeksisidonnaisuus poistetaan ja opiskelun lainapainotteisuutta lisätään. Kouluttautumattomuus on jo nyt periytyvää, mutta näillä päätöksillä sitä kasvatetaan. Varakkaiden vanhempien lapsilla on paremmat edellytykset lainan ottamiseen kuin kouluttamattomien ja työttömien lapsilla. Hallitus lisää ammattikorkeakouluille ja yliopistoille kolmannen lukukauden, mikä vaikeuttaa opiskelijoiden työssä käynnin edellytyksiä ja heikentää työllistymisen mahdollisuuksia valmistumisen jälkeen.

Hallitusohjelmaan kirjattu perustulokokeilu on hyvä asia. Hyvin toteutettu perustulo voi parantaa köyhimpien tilannetta ja lisätä työllisyyttä. Hallituksen politiikka pistää kuitenkin epäilemään, millainen sen perustulokokeilu olisi. Kokoomuksessa on ollut kannatusta perustulolle, joka olisi nykyistä perusturvaa merkittävästi pienempi. Sellaista perustuloa Vihreät ei kannata.

Myös maailman köyhiltä leikataan. Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaus ajaa käytännössä kehitysyhteistyön alas. Suomi siirtyy paarialuokkaan niiden maiden joukkoon, joiden kehitysyhteistyömäärärahoituksen osuus bruttokansantuotteesta on pienin.

Vastuullinen hallitus ei leikkaisi heikoimmilta, lapsilta ja tulevaisuudelta. Miksi teette näin, Sipilän hallitus?


 

Sivut