Blogi

To, 2017-03-09 13:15

Poliittisia tekoja on kahta lajia. On aktiivisia päätöksiä, joilla esimerkiksi tiukennetaan turvapaikan hakijoiden pääsyä Suomeen. Mutta on myös passiivisia päätöksiä: sitä, kun ei tehdä mitään, vaikka ongelmat ja ratkaisut ovat hyvin tiedossa. 

Saksalainen filosofi Hannah Arendt pohti toisen maailmansodan aikana ilmiötä, jolle hän antoi nimen banaali paha. Arendt pohtii syitä siihen, mikä mahdollisti juutalaisten joukkotuhon aikalaisten silmien alla ja viime kädessä heidän avullaan. Arendtin johtopäätös on itsestäänselvyydessään radikaali: paha ja totalitaristinen hallinto saa vallan, kun ihmiset lakkaavat kyseenalaistamasta ja tunnustamasta omaa vastuutaan  ja alkavat pitää epänormaaleja ja poikkeavia asioita tavallisina.

Ajattelin Arendtia tänä aamuna kun luin Facebookista turvapaikanhakijan itsemurhayrityksestä Rautatientorilla. Monet Facebook-kaverini pohtivat, miksei julkinen itsemurhayritys - karkotuksen saaneen turvapaikanhakijan hirttäytyminen - ollut ylittänyt uutiskynnystä. Monet kirjoittivat, että Suomi on muuttumassa tai jo muuttunut maaksi, jota on vaikea tunnistaa. 

Keskellä Helsingin Rautatientoria on luistinrata, jonka toisessa päässä on turvapaikanhakijoiden leiri ja toisessa päässä Suomi ensin -mielenosoittajat rasistisine huuteluineen. Väliin jää luistinrata, jolla lapset, nuoret ja heidän vanhempansa käyvät luistelemassa. He todistavat päivittäin tätä omituista vastakkainasettelua, joka eilen kärjistyi yhden turvapaikanhakijan epätoivoiseksi itsemurhayritykseksi ja vastakkaisen päädyn vahingoniloksi ja pilkaksi, kun yritys epäonnistui. 


Mitä pitää tapahtua, että hallituspuolueet  uskoisivat, että suurin osa turvapaikanhakijoista pakenee ihan oikeaa kuolemanvaaraa, ja että heidän hätänsä on aito? Kyse ei ole siitä, etteikö todistusaineistoa pelon aiheellisuudesta ja aitoudesta olisi olemassa. Välimerestä naaratut ja kumiveneisiin pelastetut henkensä uhalla paenneet perheet antavat inhimilliselle hädälle kyllä kasvot, joka ikinen päivä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. 


Jokaisella elävällä ihmisellä on ihmisarvo ja ihmisoikeus. Hallituksen pitää ottaa vastuu politiikkansa seurauksista. On selvää, että hallitus luo omalla politiikallaan paperittomuutta. Hallitus on poistanut humanitaarisen suojelun, romuttanut turvapaikkaa hakevien oikeusturvan ja tehnyt perheenyhdistämisestä käytännössä mahdotonta. Suomen Maahanmuuttovirasto palauttaa ihmisiä maihin, joissa pakolaisia odottaa varma kuolema. 


Tämä tapahtuu meidän silmiemme edessä ja tästä on kyse. Suljemmeko tältä silmämme, kuten Suomen hallitus tekee? Kenen leirissä Suomi on maana?  Suljemmeko silmämme Unkarilta, jossa hallitus juuri tällä viikolla päätti sulkea turvapaikanhakijat leireihin? Hymähdämmekö sille, että Halla-aho - hallituspuolueen europarlamentaarikko ja Soinin mahdollinen seuraaja - totesi kannattaneensa vastaavaa menettelyä Suomeenkin? Kuinka pitkälle muut hallituspuolueet venyvät pitääkseen itsensä samassa hallitusveneessä perussuomalaisten kanssa? 

Me tiedämme, mitä tässä ajassa pitäisi tehdä. Hallituksen on korjattava politiikkansa suuntaa. Jotta humanitaariseen hätään EU:n rajoilla vastattaisiin, tarvitaan laillisia reittejä päästä turvaan eli on nostettava pakolaiskiintiötä (joita hallitus on päinvastoin leikannut), on helpotettava perheenyhdistämistä ja puututtava pakolaisuuden juurisyihin kehitys- ja ilmastopolitiikalla - sen sijaan että leikattaisiin kehitysyhteistyömäärärahoista, kuten hallitus on tehnyt. Ei tarvitse levitellä käsiä ja teeskennellä, ettemme tiedä mitä pitäisi tehdä. Kyllä me tiedämme. Kyse on siitä, välitämmekö.  Ihmisinä olemme samalla puolella, emme eri leireissä. 
 

Ke, 2017-03-08 10:26

Terveisiä ja hyvää naistenpäivää täältä Säätytalolta. 

Kuvassa Sosiaali-ja terveysvaliokunta kuuntelee, kun ministeri Juha Rehula esittelee hallituksen sote-ja maakuntauudistusta. Ministerin molemmin puolin istuu lakia valmistelleita virkamiehiä. Valiokunnassamme meitä naisia on 13 ja miehiä 4. 

Ministeri kertoo, että hallitus tavoittelee soteuudistuksella 3 miljardin säästöjä. 
2/3 soten kustannuksista on henkilöstömenoja. 

Soteuudistus tarkoittaa työvoiman vähentämistä voimakkaasti naisvaltaisella alalla. Jo nyt sosiaali-ja terveydenhoitoalalla kärsitään kiireestä ja uupumuksesta ja riittämättömästä henkilömitoituksesta. 

98 % sote-alan yrityksistä on mikroyrityksiä. Sote-yrittäjistä 70 % on naisia. 

Naisten osuus kuntien sote-henkilöstöstä on yli 90 %. 

Sote-uudistuksella on valtava merkitys naisten työllisyyteen, toimeentuloon ja hyvinvointiin. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnalta ei kuitenkaan ole pyydetty lausuntoa hallituksen valinnanvapauslainsäädännöstä. 

Miksi ei?

Ti, 2017-03-07 11:29

Kannustinloukkutyöryhmä on valmistellut hallituksen puoliväliriiheen mallia, jossa opiskelijoiden opintolaina otettaisiin täysimääräisenä huomioon asumistukeen vaikuttavana tulona. 

Lukemalla opintolaina osaksi asumistukituloa hallitus heikentäisi juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien opiskelijaryhmien, kuten perheellisten opiskelijoiden, toimeentuloa. Kyseessä on puhdas valtiontalouden säästöesitys, joka leikkaisi yhdeltä köyhimmistä väestönryhmistä peräti 80-200 euroa kuukaudessa. 

Lainsäädännön arviointineuvosto on toistuvasti huomauttanut hallitusta siitä, että hallitus ei arvioi lainsäädännön tulonjakovaikutuksia eri ihmisryhmiin. Taloudellinen epävarmuus lisää opiskelijan henkistä kuormitusta ja psyykkiset ongelmat voivat kasautuessaan johtaa opintoajan venymiseen. YHTS:n viimeisen tutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijoista jopa kolmannes naisista ja viidennes miehistä on kärsinyt mielenterveyden ongelmista. 

Kuten olen aiemminkin todennut, Sipilän hallitus on menossa sammutetuin lyhdyin kuntavaaleihin ja aikoo paljastaa leikkauslistat vasta vaalien jälkeen. Kannustusloukkutyöryhmän raportti antaa viitteitä siitä, mistä hallitus aikoo leikata - jälleen koulutuksesta. Hallitus siis jatkaa koulutuspettäjän tietä, joka vie kansakuntaa harhaan. Tämä on hallitukselta lyhytnäköistä ja törkeää. 

Siksi olen tänään jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn aikooko hallitus valmistella opiskelijoiden asumistukea kannustinloukkutyötyhmän esityksen pohjalta.  

Tutkimus: Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus
Artikkeli: Opiskelijoiden työssäkäynnin vaikutuksia

Pe, 2017-03-03 13:01

Tiedote 3.3.
 
Vihreiltä kirjallinen kysymys toimeentulotukihakemusten ruuhkautumisesta Kelassa
 
Vihreä eduskuntaryhmä kysyi eilen 2.3. suullisella kyselytunnilla toimeentulotuen Kela-siirron aiheuttamista ongelmista. Vihreä ryhmä jätti asiasta myös samana päivänä kirjallisen kysymyksen. 


Toimeentulotuen perusosa siirrettiin Kelan hoidettavaksi helmikuun alusta, koska eri puolilla Suomea asuville asiakkaille haluttiin taata yhdenvertaisempi kohtelu. Nyt on valitettavasti osoittautunut, että siirron käytännön toteutuksessa on moni asia mennyt pieleen ja päätösten viivästyessä monet toimeentulotuen saajat ovat joutuneet sietämättömään tilanteeseen. Asia koskee kaikkiaan 261 500 suomalaiskotia. 


Hallitus leikkasi Kelan resursseja budjetissaan. Niinpä toimeentulotuen käsittelyyn palkattiin vain puolet siitä määrästä käsittelijöitä, joka kunnissa käsitteli toimeentulotuen perusosahakemuksia. Hakemuksia ei pystytäkään Kelassa käsittelemään lain säätämissä käsittelyajoissa. 

- Aliresursoinnin seurauksena Kelan toimipisteet ovat pahasti ruuhkautuneet, ja esimerkiksi hakemuksensa viivästymisestä kysyvä soittaja joutuu maksamaan tuntikausien jonotuksesta. Henkilökohtaista tapaamista on käytännössä turha edes yrittää, vaikka lain mukaan sen pitäisi aina olla mahdollista. Kela on joutunut jopa julkisesti vetoamaan, että asiakkaat eivät soittaisi eivätkä tulisi käymään, vaan jäisivät odottamaan päätöstä. Tilanteesta on seurannut monelle erittäin vaikea tilanne. Leipäjonot uhkaavat venyä, ja hakijoille voi syntyä maksuhäiriömerkintöjä, koska Kelan palvelut eivät toimi ajallaan, toteaa kysymyksen ensimmäisenä allekirjoittajana toiminut Jyrki Kasvi.

- Hallituksen on lisättävä Kelan rahoitusta pikaisesti lisäbudjetilla. Lisäksi vastuunjakoa toimeentulotuesta äkillisissä kriisitilanteissa tulee välittömästi selkeyttää niin, että kunnat antavat kiireellisen avun täydentävänä ja ennaltaehkäisevänä toimeentulotukena odottamatta Kelan päätöksiä. Kiireellisen avun tukipäätöksiä ei tulkinnanvaraisen ohjeistuksen takia saa pompotella viranomaiselta toiselle, edellyttää Kelan valtuutettuna toimiva Outi Alanko-Kahiluoto.

- Toimeentulotuen viivästyminen on jättänyt varjoonsa, että Kelaan siirron yhteydessä tuen myöntämisperusteet ovat kiristyneet. Esimerkiksi 18-vuotiaiden lukiolaisten osalta Kelan ohjeet ovat vastakkaiset sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden kanssa. Kunnissa noudatettiin ministeriön ohjetta, jonka mukaan lukiolaisen ei tarvitse nostaa opintolainaa tukea saadakseen, koska lukio ei valmista ammattiin. Kela vaatii lainan nostamista. Kelan ohjeistus on välittömästi saatettava vastaamaan ministeriön ohjeistuksia, vaatii Kasvi. 

Lisätietoja: 
Jyrki Kasvi, gsm 050 511 3120
Outi Alanko-Kahiluoto 050 512 1727

Pe, 2016-11-11 11:22

Hallitus leikkaa ammatillisesta koulutuksesta 190 miljoonaa euroa ensi vuoden alusta alkaen. 

Käytännössä leikkaukset tarkoittavat noin 18 000 ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkaa vähemmän kuin nyt, mikä on kolmannes nuorisoikäluokan aloituspaikoista. Aikuisopetuksen aloituspaikoista lähtisi puolet. Tuhannet opettajat pelkäävät työpaikkojensa puolesta.

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset tarkoittavat, että kunnissa joudutaan kasvattamaan opetusryhmiä ja karsimaan lähiopetusta. Eniten opetuksen heikentämisestä kärsivät opiskelijat, jotka tarvitsisivat tukea opinnoissa pärjäämiseen. Samaan aikaan joka viides suomalainen alle 26-vuotias nuori mies on jo nyt ilman toisen asteen tutkintoa. 

Hallitus syventää yhteiskunnan kahtiajakoa ja heittää lupauksen nuorten koulutustakuusta romukoppaan. Istuva hallitus on pudottanut nuorten yhteiskuntatakuun määrärahat 60 miljoonasta eurosta 3 miljoonaan euroon. Kuitenkin opetusministeri Grahn-Laasonen kieltää, että mammuttimaiset leikkaukset vaikuttaisivat mitenkään heikentävästi opetukseen. Hallituksen retoriikan mukaan säästöjä voidaan hakea monia "reittejä" hyödyntäen, säästämällä esimerkiksi "seinistä".

Aivan kuin ei ymmärrettäisi, mitä toisen asteen oppilaitosten sulkeminen tarkoittaa: etenkään suurten kaupunkien ulkopuolella opiskelupaikkaa ei enää oman paikkakunnan läheltäkään löydy. Eriarvoisuus kasvaa ja koulutuksen alueellinen tasa-arvo heikkenee. Iso osa nuorista syrjäytetään koulutuksesta, työelämästä ja yhteiskunnasta. 

Olen tänä syksynä vieraillut useassa ammattioppilaitoksessa ympäri Suomen. Esimerkiksi Kouvolassa ensi kevään yhteishaussa 250 nuorta ja noin 60 aikuisopiskelijaa uhkaa jäädä ilman opiskelupaikkaa. Se vastaa yläkoulun verran nuoria ilman toisen asteen ammatillista jatko-opintomahdollisuutta omalla asuinseudullaan. Lukiopaikkoja lisäämällä näitä keskiarvon takia kilpailussa hävinneitä nuoria ei pelasteta.

Ammatillisen osaamisen lasku ja osaavan työvoiman tietoinen vähentäminen heikentää myös työllisyyttä ja mahdollisuuksiamme sukeltaa ulos talouden taantumasta. Palkittu suomalainen taloustieteen nobelisti professori Bengt Holmström on todennut, että istuvan hallituksen valtavat koulutusleikkaukset syövät erityisesti nuorten tulevaisuuden edellytyksiä. Niin ne tekevät, eikä hallituksen tyhjä retoriikka uudistuksista tätä tosiasiaa muuksi muuta.

Suomea on pitkään voinut pitää koulutuksellisen tasa-arvon mallimaana. Hallitus on romuttamassa tämän tietoisesti. Sivistykseen ja osaamiseen investoiminen tuottaa itsensä moninkertaisesti takaisin, kun taas syrjäytymisen kustannukset ovat yhteiskunnalle miljoonia euroja. Yhdestä opinnoista ja työelämästä syrjäytetystä hukatusta nuoresta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset ovat elinkaaren aikana noin miljoona euroa. 

Hallituksen pitää kääntää politiikan suunta kun se on vielä mahdollista. Tässä ajassa erityisesti nuoret tarvitsevat toivoa ja uskoa tulevaisuuteen

La, 2016-08-06 15:59

Helsingin Sanomat julkaisi tänään kesäkuussa nimitetyn ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäsen (Kok.) haastattelun. Jutun kärkeen on nostettu Mykkäsen huoli kasvaneesta vapaakauppapolitiikan vastustuksesta kansalaisten keskuudessa.
Haastattelusta saa sen vaikutelman, että Mykkänen niputtaisi TTIP:n ja CETA:n vastustuksen Brexitin ja "trumpismin" kanssa. Siinä hän tekee virheen.

Mykkänen sivuuttaa ne hyvin perustellut huolenaiheet, miksi ihmiset eri EU-maissa ovat nousseet kritisoimaan ja vastustamaan vapaakauppasopimuksia Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa. Tämän huolen sivuuttaminen ei mitenkään vahvista uskoa EU:n kauppapolitiikkaan tai EU:hun.

Olemme Mykkäsen kanssa varmasti samaa mieltä siitä, että Britannian päätöstä äänestää kyllä EU-erolle pohjustettiin populismilla, pelottelulla ja valheilla. Suomen kauppapolitiikasta vastaavan ministerin ei kuitenkaan ole viisasta sivuuttaa kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden, perusoikeusoppineiden ja lukemattomien muiden tahojen TTIP- ja CETA-sopimuksista esittämää kritiikkiä. Jos hän näin tekee, hän sortuu samanlaiseen yksioikoisuuteen ja pelotteluun kuin monet Brexitiä ajaneet tahot.

On totta, että vapaakauppa on pienen Suomen etu, mutta pienen Suomen etu ei ole se, jos TTIP heikentää mahdollisuuksiamme pitää kiinni esimerkiksi laadukkaasta ympäristölainsäädännöstä tai kuluttajien suojasta.

EU:n kautta on mahdollista ajaa nykyistä reilumpaa kauppapolitiikkaa, mutta se edellyttää markkinoiden ja globalisaation poliittista hallintaa. Tähän kansalaisjärjestöjen kritiikki epädemokraattista vapaakauppasopimusta vastaan on nimenomaan tähdännyt. Erityisesti on kannettu huolta kauppasopimuksen vaikutuksista ympäristöön, ruokaturvaan ja kuluttajansuojaan sekä siihen, että kansainväliset kauppasopimukset voisivat kävellä kansallisen lainsäädännön ja oikeuslaitoksen yli.

Kansalaiset ovat olleet aivan oikeassa vaatiessaan, että mahdollisuus pitää kansallisella tasolla kiinni esimerkiksi laadukkaasta ympäristölainsäädännöstä ja julkisista sosiaali- ja terveydenhoitopalveluista varmasti säilyy. Kaduille lähteneet kansalaiset ovat vaatineet, että neuvottelu vapaakauppasopimusten sisällöstä avataan kansalaisille, ja että sopimusten sisältö palvelee myös kansalaisten, työntekijöiden ja ympäristön etua eikä pelaa vain harvojen kansainvälisten suuryritysten pussiin. Kansalaiset ovat vaatineet, etteivät sopimukset saa vaarantaa mahdollisuuttamme kehittää kansallista lainsäädöntöä, vaikka se riskeeraisi yritysten mahdollisuuden tehdä voittoa. Yritysten investointisuoja, mahdollisuus riitauttaa kansallisen tason uudet lait, on syystä koettu erityisen ongelmallisena ja kiistanalaisena. Miksi ulkomaisilla kaivosyhtiöillä pitäisi olla mahdollisuus kiristää Suomea oikeujutuilla?

Hesarin mukaan ministeri Mykkänen "masinoi vapaakaupan vastaiskua". Haluaisinkin tietää, mitä tämä tarkoittaa: onko ministerin tarkoituksena sivuuttaa kansalaisten aiheellinen kritiikki Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa solmittaviin vapaakauppasopimuksiin, vai ottaa huoli vakavasti ja valmistella vapaakauppasopimus, joka aidosti turvaa mahdollisuutemme suojella kansalaisten terveyttä ja puhdasta suomalaista luontoa?

Pe, 2016-08-05 00:00

Hesarin sivuilla on viime päivät väännetty siitä, pystyykö köyhä syömään terveellisesti. Yläviistosta on kehotettu köyhää painumaan marjametsään ja pilkkomaan pataan kotimaisia juureksia.

Pienituloiset eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä. Toisilla on energiaa ja mahdollisuuksia marjastamiseen ja osaamista valmistaa terveellistä sapuskaa pienellä budjetilla. Toiset, esimerkiksi masennuksen takia työkyvyttömät, eivät selviä ylös sängystä, saati että saisivat selvää reseptistä. On meitä, jotka on kasvatettu oma-aloitteisiksi, ja on niitä, joiden kotona ei koskaan ollut selviä aikuisia laittamassa lapsille ruokaa.

Olin pari vuotta sitten vapaaehtoisena Myllypuron leipäjonossa jakamassa ruokakasseja. Kaikkein surullisinta oli nähdä leipäjonossa omien lasteni ikäisiä teinejä, joiden siihen aikaan aamusta olisi pitänyt olla koulussa, ei hakemassa ruokakassia perheen aikuisen puolesta. Näiden lasten kasvoista paistoi häpeä, kun kasvoja piilotettiin syvälle vedetyn hupun varjoon.

On päivänselvää, että köyhyyden vähentäminen on paljon tärkeämpää kuin yläviistosta käyty keskustelu siitä, miten köyhä saa pienet rahansa riittämään. Köyhyydessä elää jo miljoona suomalaista ja istuvan hallituksen politiikalla määrä vain kasvaa.

Kuinka siis rakennetaan nykyistä yhdenvertaisempi ja sosiaalisesti kestävämpi Suomi, jossa köyhyyden vähentäminen voisi oikeasti toteutua? Listasin pikaisesti muutaman keinon.

1. Perustulo
"Painu, työtön, marjametsään, siellä se raha kasvaa!" on typerä neuvo niin kauan kuin esim. kokopäiväinen marjanpoiminta voi johtaa työttömyysturvan menettämiseen. Perustulo tarvitaan nyt. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovituksen parantaminen on välttämätöntä, sillä tulevaisuudessa silpputyön määrä vain kasvaa.

2. Palvelut
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi pelastaa ihmisten kustannuksella. Hyvinvoinnin edellytysten romuttaminen merkitsee köyhyyden lisääntymistä. Väärä leikkauspolitiikka tuottaa vain työttömyyttä ja näköalattomuutta. Ihmisistä huolehtiminen on myös kaikkein kestävin tapa parantaa valtion taloutta. Soteuudistuksen pitää parantaa huono-osaisten ja työelämän ulkopuolella olevien mahdollisuutta saada tarpeenmukaisia palveluita.

3. Työllisyyspolitiikka
Hallituksen pitää luopua työllisyysmäärärahojen leikkauksista. On typerää leikata työttömien palkkaamiseen tarkoitettuja palkkatukia ja samaan aikaan ottaa käyttöön uusi palkaton työkokeilu. Tämä heikentää työttömien toimeentuloa entisestään. Kaikki työttömät eivät koskaan työllisty avoimille työmarkkinoille. Siksi tarvitaan yhteiskunnan tukea ihmisten työllistymiseksi myös välityömarkkinoille. Rapauttamalla välityömarkkinoita hallitus lisää köyhyyttä ja toimeentulotukiriippuvuutta, mikä on kaikkein typerintä köyhyyspolitiikkaa. Ihmisarvoa kunnioittava työllisyyspolitiikka on myös kestävin tapa torjua köyhyyttä.

4. Koulutus
Suomella ei juuri ole merkittäviä luonnonvaroja - tärkein resurssimme on osaavat ja koulutetut ihmiset. Koulutus vahvistaa ihmisen edellytyksiä huolehtia itsestään ja perheestään. Mitä enemmän koulutuksesta leikataan, sitä lähemmäs peruutetaan kohti luokkayhteiskuntaa. Tästä kärsii myös oikeiston peräänkuuluttama "kilpailukyky", joten yhtään järjellistä perustetta koulutuksen huonontamiselle ei ole.

5. Asuntopolitiikka
Asumisen kalleus on työttömyyden jälkeen merkittävin köyhyyttä aiheuttava tekijä. Tässä ajassa tarvitaan investointeja asuntorakentamiseen ja sitä tukevaan infrastruktuuriin, kuten suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen.

Nämä keinot ovat hallituksen vapaasti käytettävissä elokuun budjettiriihessä. Oppositiopuolueet ovat mielellään mukana rakentamassa nykyistä yhdenvertaisempaa ja sosiaalisesti kestävämpää Suomea. Meillä on muitakin keinoja - tässä aluksi vain jokunen.

Su, 2016-07-03 00:00

Globalisaation mukanaan tuomaa talouden ja työn muutosta on pidetty eräänä syynä siihen, että britit erityisesti entisillä tehdaspaikkakunnilla äänestivät EU:ta vastaan - ja siis vetivät yhtäläisyysmerkit katoavien tehdastyöpaikkojen, EU-integraation ja globalisaation välille. 

Britit saavat kuitenkin huomata, ettei globalisaatio häviä ja tehtaat tule takaisin rajoja sulkemalla. Sama tilanne on kaikkialla Euroopassa. Työn pysyvyydelle ja tuottavuudelle on etsittävä uusia konsteja, ja minimiehto on päivittää sosiaaliturva tähän aikaan. Uuden työn syntymiselle on loputtomat mahdollisuudet – mutta yhteiskunnan on tuettava sitä.

Suomi on muiden Euroopan maiden tapaan muuttunut yhteiskunnaksi, jossa pysyviä työsuhteita ei riitä kaikille. Työmarkkinoiden muutosta kuvastaa se, että nopeimmin kasvava työtä tekevien joukko ovat ns. itsensä työllistäjät. Itsensä työllistäjiä syntyy, kun työnantajilla ei ole tarjota pysyvää työtä tai työnantajat säästävät työnantajakuluissa ulkoistamalla työntekijöitään. Eniten itsensä työllistäjiä on rakennus-, palvelu- ja luovilla aloilla. 

Työelämän muutoksesta huolimatta sosiaaliturva jakaa työtä tekevät edelleen jatkuvassa palkkatyösuhteessa oleviin ja (jo menestyviin) yrittäjiin. Keikkatyön varassa olevat ja aloittelevat yrittäjät jäävät helposti byrokratian loukkuun ja vaille työttömyysturvaa. 

Yhä useampi silpputyötä tekevä on siksi alkanut etsiä turvaa työosuuskunnista. Työosuuskunnassa tehty työ on tietyin ehdoin katsottu työsuhteiseksi työksi, joka kerryttää työssäoloehtoa ja työttömyysturvaa. Suomessa on parisen tuhatta työosuuskuntaa ja määrä kasvaa silpputyön lisääntyessä. 

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta teki kuitenkin äskettäin päätöksen, jossa se katsoi, ettei työosuuskunnassa tehty työ kerrytäkään työssäoloehtoa, vaikka kaikkien kriteerien työttömyysturvan saamiseksi piti olla kunnossa. Päätöksen perusteella ammattiliiton työttömyyskassa ilmoitti perivänsä freelancerilta takaisin jo maksetut työttömyyskorvaukset. 

”Kokonaisharkintaan” perustuva päätös on ollut osuuskunnan kautta työllistyville järkytys, sillä monet työttömyyskassat ovat mainostaneet työosuuskuntaa keinona säilyttää oikeus työttömyysturvaan. Nyt odotetaan, miten vakuutusoikeus ratkaisee päätöksestä tehdyn valituksen.

Vuoden alusta voimaan tullut työttömyysturvalaki on sekin vaikeuttanut itsensä työllistäjien tilannetta. Lain myötä kaikki omaa työtä tekevät ovat työttömyysturvassa yrittäjiä, ja jos keikkatyötä tekevä tulkitaan päätoimiseksi yrittäjäksi, hän menettää oikeuden työttömyysturvaan. Jos saa väärän päätöksen, voi valituksessa voi mennä kuukausia, jopa vuosi, eikä lopputuloksesta ole takeita. 

Ei ole yksilön, työnantajan eikä yhteiskunnan etu, että epäily sosiaaliturvan menettämisestä estää työtöntä tarttumasta työtilaisuuteen. On selvää, että sosiaaliturva on vihdoin päivitettävä vastaamaan työelämän muutokseen. Vihreiden ajama perustulo loisi työlle ja yrittäjyydelle turvallisen perustan ja tekisi työstä aina kannattavaa. Olisi myös oikeudenmukaista muuttaa lainsäädäntöä siten, että kaikki tehty työ kerryttäisi työssäoloehtoa. 

Globalisaation hinta ei saa olla yksien vaurastuminen toisten kustannuksella. Perustulo vastaisi työelämän muutokseen, mutta myös muita toimia tarvitaan. Eriarvoisuuden ja varallisuuserojen kasvun ehkäiseminen tulee edellyttämään myös verotuksen kokonaisuuden päivittämistä. Samalla työn verotuksesta on siirryttävä ympäristöhaittojen verotukseen. 

Usein kadehditussa Saksassa työllisyysaste on ehkä kadehdittavan korkea Suomeen verrattuna, mutta matalapalkkatyöstä yksilölle ja yhteiskunnalle koituva lasku on siellä siirretty tulevaisuuteen. Suuri osa "mini job" -työtä tekevistä on vailla kunnollista sosiaaliturvaa ja oikeutta eläkkeeseen, kun sen aika tulee. Heillä on edessään köyhä vanhuus. 

Brexitin taustalla on monia syitä ja yksioikoisia tulkintoja on viisasta välttää. Eräs asia on kuitenkin varma: oikeudenmukaisuudesta on pidettävä huolta. Mitä nopeammin maailma ympärillä muuttuu, sitä tärkeämpää on pitää kaikki mukana - myös työn muutoksessa. 

 

Ke, 2016-06-29 18:43

Hallitus tiedotti juuri sotelinjauksistaan neljän ministerin ja yhden virkamiehen voimin. Sekavalta kuulosti.

Varmaa näyttää olevan ainakin häkkyröiden lisääntyminen ja hallituksessa edelleen jatkuva kiista "asiakkaan valinnanvapauden" laajuudesta. Kansalaisista ei tilaisuudessa puhunut kukaan mitään. Olemme hallitukselle kaikki asiakkaita - maksavia sellaisia: asiakasmaksut noussevat soten myötä.

Tämä on huolestuttavaa, sillä suuret asiakasmaksut ovat ongelma jo nyt viidesosalle sosiaalipalvelujen asiakkaista, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tänään uutisoi. Suomalaisen terveydenhoidon ongelma on sen epätasa-arvoisuus ja suuret terveys- ja hyvinvointierot. Asiakasmaksuja nostamalla erot eivät kyllä kapene!

On erittäin huolestuttavaa, ettei hallitus tiedä vieläkään, mihin palveluihin se on ulottamassa valinnanvapauden - se kun ei todellakaan sovi kaikkiin palveluihin, kuten ministeri Mäntylä ihan oikein totesi. Kokoomuksen ministeri Orpo kuitenkin puhui määrätietoisesti laajasta valinnanvapaudesta, aivan kuin hoitoketjujen saumattomuus ja ihmisistä huolehtiminen ei kokoomusta kiinnostaisi. En taida olla kovin väärässä.

Entä miten valinnanvapaus toteutetaan niin, että hallituksen tavoittelema kolmen miljardin säästö toteutuu? Mistä palveluista perusoikeistohallitus aikoo karsia, jotta säästö syntyy? Sitä ei kerrottu.

Perussuomalaisten ministeri Mäntylä painotti kuitenkin tiedotustilaisuudessa moneen kertaan kaipaavansa julkista keskustelua "julkisesta palvelulupauksesta" - siis siitä, mitä palveluja yhteiskunta jatkossa kustantaa ja kenelle. Täältäkö, palveluita karsimalla, se säästö on aikomus tehdä?

Julkisen palvelulupauksen antamista on pidetty valinnanvapauden toteuttamisen välttämättömänä ehtona.

Perussuomalaiset ovat kuitenkin hyväksymässä laajan valinnanvapauden ja yhtiöittämisen mallia, jota monet asiantuntijat ovat pitäneet kustannusten ja ihmisten tasa-arvon kannalta erittäin huonona. Julkinen keskustelu palvelulupauksesta ei poista hallituspuolueiden vastuuta, ministeri Mäntylä!

Soteuudistuksella on tavoiteltu hyvinvointi- ja terveyserojen paranemista ja palveluketjujen paranemista. Tiedotustilaisuudessa ministerit eivät osanneet antaa uskottavaa vastausta kysymykseen, miten valinnanvapaus palvelee tätä päämäärää.
Ministeri Rehulan mukaan laaja valinnanvapaus tulee edellyttämään palveluiden yhtiöittämistä. Miten se on linjassa avoimuuden ja demokratian kanssa jäi tiedotustilaisuudessa epäselväksi.

Oppositio on perännyt hallitukselta vaikutusarviointeja, mutta niitä ei ole edelleenkään tehty. Vaikeaa olisi tehdäkään, kun valinnanvapausmalli on edelleen auki. Mutta miten ministerit sitten voivat sanoa, että päätökset on nyt tehty, ja jatkossa tehdään vain teknisiä muutoksia?

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, tasa-arvon ja ihmisten oikeudenmukaisen ja tasavertaisen kohtelun kannalta sekava ja lisäksi epätasa-arvoiselta ja yhteiskunnan kannalta kalliilta haiskahtava soteuudistus vaikuttaa erittäin huolestuttavalta. Kuitenkin hallitus vie sitä eteenpäin sammutetuin lyhdyin eikä selvästi itsekään tiedä, mitä se on tekemässä ja kenen valinnanvapausmalli voittaa. Laskun maksaa kansalainen.

Hyvä uutinen on se, että vastuu oppilashuollosta pysyy edelleen koulutuksen järjestäjillä. Vammaisjärjestöt myös näyttävät saavan läpi ajamansa henkilökohtaisen budjetoinnin. Muuten kuulostaa siltä, että sotessa on niin hallituksella kuin oppositiolla vielä paljon työsarkaa.

La, 2016-06-18 14:49

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta on tehnyt historiallisen päätöksen, jonka mukaan työosuuskunnassakin tehty työ katsotaan yrittäjätyöksi, joka ei ole työsuhteista työtä eikä siksi kertyä työssäoloehtoa. Päätöksen perusteella jo maksettu työttömyyskorvaus kerätään työttömältä freelancerilta pois.

Päätös on itsensä työllistäjille järkytys. Perinteisesti luovalla aloilla työskentelevät ovat voineet kuulua työosuuskuntaan ja kerryttää sitä kautta työttömyysturvan työssäoloehtoa.

Päätös on myös kohtuuton, sillä monet työttömyyskassat ovat mainostaneet jäsenilleen työosuuskuntaa keinona säilyttää oikeus työttömyysturvaan.

Nyt freelancerit pelkäävät, että päätös jää valitustenkin jälkeen voimaan. Se merkitsisi - jälleen! - dramaattista heikennystä freelancereiden ja itsensä työllistävien asemaan.

Itsensä työllistävien määrä kasvaa, kun työnantajilla ei ole tarjota pysyvää työsuhdetta ja/tai työnantajat säästävät työnantajakuluissa ulkoistamalla työntekijöitään. Itsensä työllistäjien aseman heikentämisessä ei ole oikeutta, kohtuutta eikä mitään järkeä.

Olisi oikein rinnastaa työosuuskunta työnantajaan, jonka lukuun työskennellessään freelancerilla olisi oikeus työttömyysturvaan. Viemällä itsensä työllistäjältä oikeuden työttömyysturvaan yhteiskunta rankaisee työntekijää siitä, ettei kaikille ihmisille ole työsuhteista työtä tarjolla. Tämä on julmaa ja järjetöntä.

Miksi on niin vaikeaa tajuta, etteivät kaikki ole yrittäjiä? Ja miksi aloittelevaa yksinyrittäjää tai pienille tuloille jäävää itsensä työllistäjää rankaistaan pudottamalla hänet sosiaaliturvan ulkopuolelle?

Työosuuskuntia on ollut luovilla aloilla pitkään. Herää kysymys, johtuuko työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ankara päätös juuri osuuskuntien määrän kasvamisesta. Miksi hallitus ja STM haluaa ajaa työosuuskuntien jäsenet ja itsensä työllistäjät pois työttömyysturvaan piiristä? Päinvastoin, sosiaali- ja terveysministeriön tulisi yhteistyössä työ-ja elinkeinoministeriön kanssa luoda malleja, joilla itsensä työllistäjät saisivat työttömyysturvan kuten palkansaaja.

Esimerkiksi Journalistiliiton vastikää perustama työosuuskunta olisi voinut pelastaa jäsenensä työttömyysturvan piiriin työllistämällä heidät työsuhteisiksi työntekijöiksi ja markkinoimalla heidän osaamistaan, jos työosuuskuntien jäsenet voitaisiin tulkita palkansaajiksi eikä yrittäjiksi. Nyt tämäkin reitti työttömyysturvaan saattaa olla itsensä työllistäjältä tukossa.

Keikkaa tekevällä itsensä työllistäjällä ei useimmissa tapauksissa ole mahdollisuutta saada yrittäjän voittoa eikä työllistää muita kuin itsensä.

Tein viime joulukuussa vastalauseen Sipilän hallituksen lakiesitykseen, jolla kaikista itsensä työllistäjistä tehtiin lähtökohtaisesti yrittäjiä. Vihreät äänestivät esitystä vastaan, mutta se sai oppositiopuolueista demareiden ja kristillisten tuen ja astui voimaan vuoden alusta. Lakiesitys ajoi freelancerit entistä ahtaammalle. Äskettäin viranomaiset tulkitsivat päätoimiseksi yrittäjäksi miehen, joka ansaitsi plektroja myymällä vain muutaman tonnin vuodessa.

Heikentämällä itsensä työllistävien oikeutta työttömyysturvaan hallitus ajaa ihmisiä ahtaaseen rakoon, jossa työllistyminen ei sosiaaliturvan menettämisen pelossa ole mahdollista (ja jäljellä on vain pimeästi tehty työ, josta valtiollekaan ei kerry verotuloja - mahtava tapa kitkeä harmaata taloutta, Sipilän hallitus!). Vaikka itsensä työllistäjä itse maksaisi työnantajakulunsa, miten yritystenkään etua enää ajaa se, että freelancereita ja itsensä työllistäjinä työskentelevät ihmiset eivät uskalla ottaa työtä vastaan?

On irvokasta ja julmaa samaan aikaan säätää työttömyysturvaa heikentäviä lakeja ja lisätä työn vastaanottovelvoitetta sanktioiden uhalla. Hallitus joutuu vastaamaan kirjalliseen kysymykseeni
siitä, mitä hallitus ja erityisesti STM aikoo tehdä tämän järjettömyyden lopettamiseksi ja työttömyysturvan palauttamiseksi itsensä työllistäjille.

Sivut