Kun apurahansaajat karkotetaan yliopistoilta, suurin häviäjä on yliopisto

Ke, 2012-01-25 21:06
« Edellinen artikkeli (Päihdepalve ...)
Seuraava artikkeli (Valtuustoal ...) »

Edellisen eduskunnan aikana hyväksytty uusi yliopistolaki tuli voimaan kaksi vuotta sitten. Hyväksyessään lain eduskunta edellytti samalla, että hallitus seuraa yliopistouudistuksen toteutumista ja vaikutuksia ja antaa uuden yliopistolain vaikutuksista selvityksen eduskunnan sivistysvaliokunnalle vuonna 2012. Opetus- ja kulttuuriministeriö on nyt tilannut selvitystyön ulkopuoliselta konsulttiyhtiöltä.

Yliopistouudistuksen tavoitteena oli yliopistojen toimintaedellytysten parantaminen sekä opetus- ja tutkimustoiminnan laadun ja vaikuttavuuden vahvistaminen. Tähän tähdättiin vahvistamalla yliopistojen taloudellista ja hallinnollista asemaa. Uuden yliopistolain vaikutuksia arvioitaessa pitääkin kysyä, onnistuiko yliopistolaki edellä mainituissa tavoitteissaan.
 
Yliopistolain mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta, edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan vaikuttavuutta, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää elinikäistä oppimista. Yliopistojen tärkeimpänä tehtävä on perinteisesti pidetty tutkimusta, oli kyse sitten tiede- tai taideyliopistosta.
 
Yliopistolain vaikutuksia arvioitaessa on tärkeää tarkastella, miten laki on vaikuttanut yliopiston henkilöstön mahdollisuuksiin tehdä tutkimusta, samoin kuin sitä, miten houkuttelevaksi opiskelijat kokevat tutkijanuran. 
 
Suuri osa suomalaisista tutkijoista tekee tutkimusta uransa aikana palkkatyösuhteisen tutkimuksen lisäksi myös apurahalla. Toisin kuin usein luullaan, apurahalla tehdään tutkimusta kaikissa tutkijanuran vaiheessa, vaikka valtaosa apurahatutkijoista onkin tutkijanuransa alussa olevia tutkijoita.
 
Apurahansaajien määrä on viime aikoina ollut kasvussa. Joissain yliopistoissa väitöskirjatutkimusta rahoitetaan entistä enemmän apurahoilla, mikä on työsuhteeseen ottamista edullisempi tapa teettää tutkimusta. Yliopistot käyttävät toisin sanoen budjettirahaa eli valtionosuuttaan entistä enemmän apurahalla tehtävään tutkimukseen.  
 
Yliopistoilta on viimeisen vuoden aikana kantautunut huolestuttavia uutisia apurahatutkijoiden aseman hankaloitumisesta. Ongelmat juontuvat erityisesti yliopistojen ja tiedekuntien käytännöstä periä apurahatutkijoilta tilavuokraa yliopistolla sijaitsevasta työtilasta. On myös tapauksia, joissa tutkija (esimerkiksi tutkintoaan yliopistolle tekevä väitöskirjantekijä) ei ole saanut yliopistolta työtilaa lainkaan.
 
Apurahatutkijat eivät ole, toisin kuin yliopiston muu henkilöstö, työsuhteessa yliopistoon, vaikka he tekevät yliopistolle tutkintoja ja tutkimusta, jotka osaltaan vaikuttavat yliopistojen saamaan rahoitukseen. 
 
Apurahatutkijoiden asemasta ei ole säädetty yliopistolaissa, vaan kukin yliopisto päättää itse apurahatutkijoita koskevista käytännöistä. Yliopistolain §5 luettelee yliopiston yliopistoyhteisöön kuuluvat ryhmät, mutta ei mainitse erikseen apurahatutkijoita: ”Yliopistoyhteisöön kuuluvat yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstö, muu henkilöstö ja opiskelijat”. Tästä syystä yliopistojen ja tiedekuntien apurahatutkijoita koskevat käytännöt poikkeavat toisistaan.
 
Tällä hetkellä kukin yliopisto määrittelee itse vaikkapa sen, onko apurahatutkija äänioikeutettu yliopiston vaaleissa. Tampereen yliopistossa apurahatutkijoilla on vaalisäännön mukaan oikeus äänestää yliopiston vaaleissa, kun taas Helsingin yliopistossa äänioikeus on sidoksissa työsuhteen pituuteen, eikä apurahatutkijalla ole vaalioikeutta eli mahdollisuutta vaikuttaa asemaansa yliopistovaalien kautta. 
 
Eri yliopistolle tutkimusta tekevät tutkijat ovat toisin sanoen keskenään eriarvoisessa asemassa. Jotkut yliopistot, tiedekunnat ja laitokset perivät tiloissaan työskenteleviltä ei-työsuhteisilta apurahalla työskenteleviltä tutkijoilta tilavuokraa, mutta kaikkialla tätä käytäntöä ei ole. Jotkut laitokset edellyttävät työtilan vastineeksi työpanosta palkattoman opetuksen, pääsykokeiden arvostelun tai seminaarin järjestämisen muodossa. Mutta esimerkiksi Tampereen yliopistossa apurahatutkijoilta ei peritä tilavuokria, vaan apurahalla työskentelevien kanssa solmitaan sopimus työtilan käytöstä. Sopimus on samalla merkki työyhteisöön kuulumisesta ja äänioikeudesta yliopiston vaaleissa.
 
Yliopistouudistus lisäsi yliopistojen taloudellista autonomiaa ja vastuuta. Periessään apurahatutkijoilta tilavuokraa yksittäiset tiedekunnat toimivat taloudellisin perustein: ne kantavat huolta tilakustannuksistaan ja määrärahojensa riittävyydestä, ja yrittävät kattaa osan kiinteistä menoista apurahatutkijoilta perittävillä tilavuokrilla.
 
Tilavuokran periminen apurahatutkijoilta on kuitenkin nostanut tutkijoiden keskuudessa kritiikkiä uutta yliopistotyönantajaa kohtaan. Tilavuokran perimisessä ongelmallista on paitsi käytäntöjen kirjavuus ja tutkijoiden keskinäinen eriarvoisuus, myös tutkijanuran houkuttelevuuden heikkeneminen. Apurahat ovat pieniä ja niihin sisältyy harvoin erillistä määrärahaa työtilavuokraa varten. Käytännössä tilavuokran periminen karkottaa apurahatutkijat yliopistolta.
 
Kun apurahatutkija lähtee työyhteisöstä, molemmat osapuolet menettävät: apurahatutkija menettää ennen muuta työyhteisönsä, mutta suurempi häviäjä on viime kädessä yliopisto. Apurahatutkijat ovat yliopistoille merkittävä voimavara. Etenkin yhteiskunnallisilla ja humanistisilla aloilla, joiden on vaikea saada muuta ulkoista rahoitusta, apurahoilla tehtävän tutkimuksen osuus on merkittävä. Apurahatutkijat tuottavat yliopistoille tulospisteitä, joiden perusteella yliopistot saavat opetusministeriöltä rahoitusta. Esimerkiksi jokaisesta väitöstutkimuksesta yliopisto saa opetusministeriöltä rahoitusta noin 130 000-140 000 euroa. Yliopistojen uudessa rahoitusmallissa tutkimusjulkaisuilla tukee myös olemaan yliopistoille entistä suurempi merkitys, joten apurahatutkijoiden työpanoksen menettäminen on yliopistojen kilpailukyvyn kannalta riskialtista. 
 
Apurahatutkijoiden karkottaminen yliopistoilta merkitsee ennen pitkää tutkimustuloksen ja -laadun ja yliopiston kilpailukyvyn heikentymistä niillä aloilla, joilla uutta tutkimusta on tehty merkittävästi nimenomaan apurahoilla. Apurahatutkijoiden aseman ratkaisematta jättäminen voi olla jopa kohtalokasta näiden tieteenalojen tulevaisuudelle Suomen yliopistoissa. Työtilavuokran perimiskäytäntö ei myöskään kohtele tasa-arvoisesti yliopistolla eri rahoitusmuodoilla työskenteleviä.
 
Yliopistolain toimivuutta tarkasteltaessa onkin syytä pohtia, miten apurahatutkijoiden asemaa yliopistossa voidaan yliopistolakia korjaamalla parantaa. Tämän vuoksi kysyinkin opetusministeriltä kirjallisella kysymyksellä, onko opetusministeri tietoinen apurahansaajien asemaan liittyvistä epäkohdista ja apurahalla työskentelevien eriarvoisesta asemasta muihin yliopistolla tutkimustyötä tekeviin verrattuna, ja tarkastellaanko eduskunnalle vielä tänä keväänä tuotavassa yliopistolakiselvityksessä kaksi vuotta vanhan yliopistolain vaikutuksia apurahatutkijoiden asemaan.
 
Toivon tietysti, että opetusministeri olisi valmis korjaamaan lakia tavalla, joka vahvistaisi apurahatutkijoiden asemaa yliopistoissa. Apurahatutkijoiden tutkimuspanoksen menettämiseen suomalaisella yliopistolaitoksella ei nimittäin todellakaan ole varaa.  
Tagit:
« Edellinen artikkeli (Päihdepalve ...)
Seuraava artikkeli (Valtuustoal ...) »

Kommentit

outi.alanko-kah...
Su, 2012-01-29 08:32

Ja onko edelleen myös niin, ettei apurahansaajalla ole omaa luottamusmiestä? Siis siinä mielessä, että apurahansaaja ei voi olla ehdolla Tieteentekijöiden liiton luottamusmieheksi?

Anu Lahtinen
Pe, 2012-01-27 22:34

Niin, täytyy vielä täsmentää että kommentissani mainitsemani työterveyshuolto ei ole tokikaan työhuoneesta riippuvainen, vaan työhuoneen lisäksi sellainen etuus jota apurahatutkijalla ei ole. :-)

Toisaalta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin - apurahatutkijalla on se etu, että hänen ei tarvitse tuhlata aikaansa palkkaneuvotteluihin, työajankäytön seurannan pikkutarkkaan raportointiin tai matkalaskuohjelman kanssa tappelemiseen. Muistelen että uuden palkkausjärjestelmän tultua voimaan tuntui ihan mukavalta olla juuri sillä hetkellä apurahalla...

Anu Lahtinen
Pe, 2012-01-27 22:29

Lisään vielä tähän muutamia käytännön asioita (bloggaajalle epäilemättä tuttuja), jotka hankaloituvat, jos tutkijalla ei ole työhuonetta tai edes työpistettä:

- kirjastolainoille ei ole hyvää paikkaa kampuksella eikä kirjoja voi ottaa väliaikaisesti työhuonelainaan
- tietyt sähköiset julkaisut, tietokannat ja verkkopalvelut (esimerkiksi apurahatiedote!) ovat täysimittaisesti käytettävissä vain yliopiston omassa verkossa
- tulostaminen ja kopiointi saattavat säästösyistä olla "kortilla" myös niillä, joilla työhuone on, mutta yleensä välineet ovat kuitenkin töissä paremmat kuin kotitoimistossa.
- monissa yliopiston tiloissa tehdään tyypillisesti töitä epätyypillisinäkin aikoina (melkein aina jossain työhuoneessa on joku varhainen lintu tai yökukkuja liikkeellä) - oma työhuone antaa mahdollisuuden tulla töihin silloin kun omaa työpistettä tarvitsee, kotona taas perhe tai muut asiat voivat vaatia huomiota siinä määrin, ettei irtautuminen työntekoon ole mahdollista.
- työtilattomalla ei ole myöskään mahdollisuutta vastaanottaa tai soittaa työhön liittyviä puheluita muualta kuin omasta puhelimestaan
- palkkaa nauttiva voi vähentää verotuksessa kotinsa työhuonekustannuksia ja muita tulonhankintakuluja, mutta apurahatutkijalla ei välttämättä ole sellaista veronalaista tuloa, josta voisi vähennyksiä tehdä (ja kun kyse on väitöskirjan tekijästä, verottaja ei ymmärtääkseni ole ylimalkaan kiinnostunut hyvittämään mitään, koska jatko-opiskelijan työ tulkitaan opiskeluksi)
- apurahatutkija ei myöskään ole oikeutettu esimerkiksi työterveydenhuoltoon (ja YTHS on muistaakseni sulkenut jatko-opiskelijat pois, väitelleet apurahatutkijat eivät tietysti YTHS:n pakeille pääsisi muutenkaan)

Eri yliopistot ja yksiköt toimivat eri tavoin, jos oikein muistan Acatiimistä lukemaani niin Vaasassa on yliopistoyhteisö ymmärretty laajasti siten, että jatko-opiskelijat, dosentit ja emeritukset/at kuuluvat joukkoon. Ymmärrän sen, että työtiloja on rajallisesti, mutta mielestäni jatko-opiskelijat (kuten perusopiskelijatkin) ovat ensisijaisesti nuorempia kollegoja, jotka pitäisi tuoda yliopistoyhteisöön mukaan, ei huiskia marginaaliin - eikä varsinkaan asettaa eriarvoiseen asemaan rahoituksen mukaan.

Linkkaan vielä kaksi pohdiskelmaa jotka blogi on inspiroinut toisaalla:
http://avdankadakademiker.blogspot.com/2012/01/en-forskares-identitet.html
http://muffins.papper.fi/2012/01/27/stipendiatens-klagan-eller-det-dar-m...

Sinikka
Pe, 2012-01-27 10:25

Outi,

Eiköhän Gustafsson ole tullut tästäKin) pulmasta informoiduksi. Minusta olisi hyvä,kuten ehdosta, jos OKM palauttaisi aiemman periaatteen, että määrärahoja ei saa käyttää työmuotoshoppailuun.

outi.alanko-kah...
Pe, 2012-01-27 09:57

Sinikka Torkkolalle: kirjoitinkin tuossa blogissani, että yliopistot maksavat tehdystä tutkimuksesta yhä useammin apurahana, mikä tulee työsuhteista työtä halvemmaksi yliopistpille, ja etrtä ne käyttävät siihen opetusministeriölt' saatua rahaa, jota ne puolestaan saavat mm. apurahansaajien työllä tehdystä tutkimuksesta. Luulisi, että opetusministeri Gustafsson - Tampereelta hänkin! - on tietoinen Tampereen yliopiston tilanteesta, josta kirjoitit. Ehkä opetusministeri voisi harkita sitäkin, voisiko OKM asettaa määrärahan ehdoksi sen, että määräraha käytetään työsuhteiseen työhön?

Sinikka Torkkola
Pe, 2012-01-27 08:57

Apurahalla työskentelevien asema yliopistolla kaipaisi kohennusta ja ennen muuta yhtenäistämistä. Apurahatutkijat ovat lähes ilmaista työvoimaa yliopistoille, on outoa, että tätä ei arvosteta. Onko niin, ettei edes yliopistojen hallituksissa ymmärretä tätä. Käytäntöhän on vieras ns. normaalin työelämän näkökulmasta.

Mutta tässä on myös sudenkuoppa. Tampereen yliopistossa, jossa tappelun jälkeen apurahalla työskentelevien äänioikeus säilyi, apurahaperustainen tutkijakoulujärjestelmä tarkoittaa ansioiden alennusta. Aiemmin, en muista milloin muutos tuli, yliopistot eivät voineet käyttää saamaansa rahoitusta apurahoihin. Tampereen yliopisto jakaa tänä miljoona euroa apurahoina. Minusta se on työnantajavelvollisuuksien kiertämistä eikä yhteiskuntavastuullisen työnantajan pitäisi toimia niin. Onkin epäselvää, onko tämä verolainsäädännön kanssa risitiriidassa. Aamulehden artikkelissa tätä kysyttiin joulukuisessa jutussa, verkkoversiossa tiivistetysti http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194710823455/artikkeli/apurahaa+palkan+...

Kommetoin kirjoitusta yleisönosastossa, kirjoitus on julkaistu myös pääluottamusmiehen blogissa http://www.tatte.fi/toiminta/tatten-blogit/?x121618=w335754

outi.alanko-kah...
To, 2012-01-26 16:08

Juha Hurmeelle: Apurahalla tehdään muutakin tutkimusta kuin väitöskirjoja ts. jatkotutkimusta. Kuten kirjoitin, apurahalla tehdään tutkimusta kaikissa tutkijan uran vaiheissa. Eli apurahatutkija voi olla myös post-doc-vaiheessa.

outi.alanko-kah...
To, 2012-01-26 16:06

Anonyymille pieni kommentti: Apurahaa hakiessaanhan joutuu yleensä ilmoittamaan tutkimuspaikan ja työn ohjaajan. Voisihan sitä ennen hakemusta kysyä eri laitoksilta, mitä teillä on tarjottavaa apurahatutkijalle, ja kuulostella ilmapiiriä. Ei varmasti mikään huono idea kysyä esimerkiksi sitä, onko ohjaajalla oikeasti aikaa sitoutua ohjaamiseen, vai onko käytettävissä vain nimellisesti. Tarkoitan nyt siis jatkotutkimusta tekeviä.

Anonyymi
To, 2012-01-26 15:10

Onhan tämä aivan älytöntä tämä yliopistojen nykymeno. Itse kituutin apurahoilla ja välillä ilman niitä väitöskirjatyön lopulta valmiiksi. Hieno kokemus sinänsä, mutta ei puhettakaan, että yliopistomaailma olisi kiinnostanut tämän jälkeen. Sen voisivat yliopistot tietysti tehdä, että jos apurahatutkijoilta haluavat jotain nyhtää, laittaisivat vaateet vertailukelpoisiksi rinakkain. Silloin apurahatutkija voisi, ainakin teoriassa, valita, minne tutkimustaan tekee. Toisaalla näet varmaan mielellään otettaisiin tekijöitä vastaan. Liekö tämä käytännösä mahdollista, sit en tiedä.

Juha Hurme
To, 2012-01-26 11:04

Blogikirjoitus on oikealla asialla, mutta sisältää pienen epätarkkuuden. Apurahalla väitöskirjaa tekevällä tutkijalla on opinto-oikeus yliopistoon eli hän suorittaa jatko-opintoja. Esim. Helsingin yliopistossa jatko-opiskelijat ovat vaalikelpoisia opiskelijoina, mikäli he eivät yliopiston vaalijohtosäännön mukaisesti kuulu yliopiston henkilökuntaan. Jatko-opiskelijat saavat siis äänestää ja asettua ehdolle joko opiskelija- tai ns. keskiryhmäkiintiössä riippuen siitä, onko heillä yliopiston vaalijohtosäännön mukainen työsuhde yliopistoon vai ei. Yliopistolain mukaisesti opiskelijoiden valinnasta yliopiston hallintoelimiin päättää itsehallinnon puitteissa ylioppilaskunta.

Anonyymi
To, 2012-01-26 10:21

Apurahatutkijan asema voi olla todella yksinäinen niinkin jättimäisissä työyhteisöissä kuin yliopistoilla. Jos apuraha on myönnetty haussa, jossa muutkin laitoksen tutkijat ovat hakeneet, saattaa esiintyä jopa työpaikkakiusaamista.

Ihmetellään ääneen, miten juuri sinulle on myönnetty apuraha (pienikin), mahdollisesti vihjaillaan, että suhteilla tai muilla temppukeinoilla. Tutkimus, jota voit vihdoin apurahalla täysipainoisesti tehdä, ei yhtäkkiä kiinnosta ketään, vaan sen annetaan ymmärtää olevan turha. Kuitenkin samalla kytätään, miten paljon saat julkaisuja ja muita tuloksia aikaan.

Ulkopuolisen rahoituksen avulla työskentelevä ei saa työhuonetta (tai -pöytää), koska "juuri nyt ei mahdu", mutta hänelle voidaan kuitenkin lykätä samoja velvoitteita kuin muille tutkijoille (opetusvelvollisuus, työryhmät, opintonäytteiden ohjaus, muiden tekstien oikoluvut jne). Tämä hidastaa apurahatyön tekoa. Kahvihuoneessa spekuloidaan väitöstyön ym. apurahatutkimuksen valmistumisella ja mietitään oikein porukalla "koskakohan tämäkin henkilö saadaan ulos".

Sitä äkkiä tutkimusinnostus karisee ja "oikeat työt" houkuttelevat. Työelämään siirtyminen apurahakauden loputtua otetaan vielä laitoksella vastaan porukanpetturuutena ja sanotaan suoraan, että näin ja näin paljon laitos nyt on menettänyt rahaa sinuun ja sinun takiasi.

Apurahatutkijan aseman selkiyttämiselle olisi todella tarvetta, jotta apurahatutkijat saisivat tehdä tutkimustaan rauhassa. Virallinen käsitys apurahatutkijan asemasta olisi tässä mielessä myös apurahoja jakavien yhteisöjen etu.

Katja Ritari
To, 2012-01-26 09:52

Todella tärkeää asiaa. Omalla laitoksellani eli Humanistisen tiedekunnan Maailman kulttuurien laitoksella tilanne on apurahalla työskentelevien post doc -tutkijoiden kohdalla vieläkin rajumpi eli työtilaa ei ole mahdollista saada edes vuokraa vastaan vaan tällaisessa tilanteessa olevat post docit potkitaan muitta mutkitta pellolle koska laitoksen rahatilanne on niin huono. Minusta tämä on aika kyseenalaista politiikkaa, koska post docit juuri tuottavat niitä julkaisuja, joita väitöskirjantekijöiltä ei voida odottaa ja joita opetushenkilökunta ei aina ehdi tehdä. Väitöskirjantekijöille sen sijaan työhuoneita vielä liikenee sen varjolla, että he tuottavat väitellessään rahaa laitokselle. Toivon, että uusi rahanjakomalli, jossa myös julkaisut painaisivat resurssien jaossa, parantaisi myös post docien asemaa ja arvostusta yliopistolla.

Salla
To, 2012-01-26 09:26

Apurahatutkijan asema on yksi syy siihen, miksi päädyin unohtamaan tutkijanuran ja suuntaamaan muihin töihin. Teen väitöskirjan loppuun harrastuspohjalta ja unohdan sen jälkeen koko yliopiston. Uudessa työssäni olen arvostettu asiantuntija ja työyhteisön täysivaltainen jäsen. Tähän en yliopistossa koskaan päässyt.

Anu Lahtinen
Ke, 2012-01-25 22:51

Asiaa! Mietityttää eräänkin nuoren tutkijan tilanne - hänellä on yliopiston itsensä antama apuraha, joka ei kuitenkaan oikeuta työtiloihin yliopistolla. Yhtäältä siis toivotetaan tervetulleeksi - mutta toisaalta ei kuitenkaan. Väitöskirjaansa aloitteleva tutkija tarvitsisi ehkä erityisesti yhteyttä tiedeyhteisöön, jotta pääsisi sisään sen käytäntöihin - monet mahdollisuudet kun tulevat vastaan kahvipöytä- ja käytäväkeskusteluissa. Ja hyvähän olisi myös varttuneempien tutkijoiden saada säilyttää yhteys työ- ja tiedeyhteisöön. Toivottavasti opetusministeri ottaa asian vakavasti.