Metrolla museoon

Su, 2012-01-29 12:00
« Edellinen artikkeli (Liikennemin ...)
Seuraava artikkeli (Päihdepalve ...) »

Ajan päivittäin bussilla lähinuorisotalomme ohi, ja joka kerta muistan ylpeänä paikallisen nuorison äskettäisen uroteon: nuoret valtasivat takaisin oman bänditilansa, jonka kaupunki sulki pari vuotta sitten säästääkseen nuorisotoimen tilakustannuksissa. Tila seisoi pari vuotta tyhjänä, sillä kaupunki ei saanutkaan bänditilaa vuokrattua ulkopuoliselle - kukapa vuokraisi ikkunattoman huoneen nuorisotalon kellarista tuhannella eurolla kuussa? Niinpä bänditila pysyi tyhjänä, veronmaksaja maksoi tyhjän tilan ylläpidosta ja alueen nuoret olivat ilman bänditilaa - kunnes nuoret eräänä perjantai-iltana repivät suljetusta ovesta ”Pääsy kielletty!” -lapun ja teippasivat tilalle omansa: ”Tämä tila on vallattu! Tila on ollut tyhjä kaksi vuotta (!!!) ja meillä ei ole bändikämppää”. 

Ei kannata ihmetellä, miksi satojen miljoonien panostus Guggenheimiin herättää vastusta: samaan aikaan asukastiloista on pula muillakin kuin nuorilla, päiväkodit pullistelevat laittoman suurista ryhmistä eikä kouluissa ole riittävästi terveydenhoitajia tai terveysasemilla lääkäreitä.  
 
Ihan ei tuntuisi riittävän perusteluksi se, että toimiminen kansainvälisessä verkostossa on tärkeää. Varsinkaan, kun myös asiantuntijat varoittavat hankkeen puolustajien ylioptimistisista kävijäodotuksista ja helsinkiläisille veronmaksajille jäävästä taloudellisesta riskistä. 
 
Olin vuosi sitten mukana paneelissa, jossa keskustelijoille annettiin tehtäväksi piirtää Guggenheim. Oma guggikseni komeili Siilitien metroasemalla Itäväylän päälle rakennettuna. 
 
Kansanäänestyksellä Guggenheim saattaisi hyvinkin sijoittua muualle kuin Katajanokalle tai edes Helsinkiin. Jos nyt Guggenheimia kansanäänestyksellä ylipäätään rakennettaisiin.
 
Asioilla on tärkeysjärjestys, ja siinä palveluverkosto menee kansainvälisen taidemuseoverkoston edelle. Kun epäilen hinnan Guggenheimista koituvan meille liian kovaksi, en tarkoita pelkästään hankkeeseen sisältyvää taloudellista riskiä tai mahdollista kulttuuripoliittista virhearviointia. Tarkoitan ennen kaikkea laskua luottamuspulasta ja hankkeen kiireisen aikataulun herättämästä epäoikeudenmukaisuuden tunnusta. Demokratiaan kuuluu keskustelu siitä, miten yhteiset varat käytetään kaikkein oikeudenmukaisimmin.
 
Herttoniemen nuorilta kysyttiin, mitä he sitten tekevät, jos kaupunki häätää heidät jälleen. - Sitten lähdemme polttamaan sähkökitaroita eduskuntatalon eteen, kuului vastaus. Metrolla pääseekin keskustaan kätevästi. Samalla voi piipahtaa Kiasmassa, jonne alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Ainakin vielä. 
 
Julkaistu Vihreässä Langassa 29.1. 2010
 
Tagit:
« Edellinen artikkeli (Liikennemin ...)
Seuraava artikkeli (Päihdepalve ...) »

Kommentit

outi.alanko-kah...
Su, 2012-02-12 22:05

Minustakin kulttuuri on tärkeää enkä sinänsä vastusta koskaan sitä, että kulttuuriin panostetaan. Guggenheim-hankkeen kohdalla on vain erittäin kyseenalaista se, olisiko hanke taloudellisesti niin kannattava, että Helsingin on mielekästä kantaa hankkeen kaikki taloudelliset riskit, kun Guggenheim-säätiöllä olisi kaikki valta päättää toiminnan sisällöstä. En myöskään ole ihan vakuuttunut siitä, että hanke olisi kulttuuripoliittisesti mielekäs. Ymmärtääkseni Guggenheim-museo toimisi nimestään huolimatta enemmän näyttelytilana kuin museona. Ja kuitenkin se väistämättä söisi nykyisin olemassa olevien taidemuseoiden toimintaresursseja.

Minusta on myös tärkeää panostaa lähiökulttuuriin ja esimerkiksi bänditiloihin. Ymmärrän, etteivät kaikki pidä tällasesta vastakkainasettelusta, mutta minusta se on mielekäs juuri siksi, että Guggenheim-hanketta on perusteltu sen ennen pitkää tuottamilla voitoilla ,joilla voitaisiin sitten rahoittaa vaikkapa lähiöiden kulttuuripalveluita, esimerkiksi nuorisotaloja. Tällaisia voittoja ei kuitenkaan ole näköpiirissä, koska kävijämäärät on mitoitettu ainakin oman ymmärrykseni mukaan täysin yläkanttiin.

Laskelmat pitävät lisäksi sisällään 12 euron pääsymaksun. Ainakaan koululuokilla ei ole sellaiseen varaa.

Olli Orimaa
Ti, 2012-01-31 18:55

Mä oon hieman eri mieltä tästä Guggenheimistä.

Mä oon ite tällanen lama-ajan lapsi joka ei elämässään oo ollut pysyvässä työsuhteessa ja oppimisvaikeuksien takia koulutuskin on jäänyt ylioppilaaksi. Työttymyys on todella tuttua.

Jotain sisältöä tässä elämässä tarvitsee kuitenkin olla ja minä olen pyrkinyt aina yleissivistämään itseäni. Kirjoja saa kirjastosta ja musiikkia nykyään laillisestikin kohtuu hintaan Spotifystä. Tuo kuvataide on sen sijaan aika huonolla tolalla.

Jostain syystä meillä ollaan kauhean ylpeitä kotimaisesta taiteesta - jopa niin ylpeitä, että kauhean vaikea täällä on yhtään mitään muuta nähdäkään. En ole koskaan livenä nähnyt Van Goghia, joten en tiedä mikä ero on sillä ja suomalaisilla 70-luvun 'mestareilla'.

Kiasma on hieno paikka, joka on tehnyt modernista taiteesta tavallisten ihmisten hupia - minkä näkee kävijämääristä. Eikö Guggenheim voisi tehdä tämän saman maalaustaiteelle?

Päivähoitoa Guggenheimin rakentamatta jättäminen tuskin pelastaa. Sen sijaan nostaisin esiin kysymyksen Helsingin liikenneratkaisuista: Herttoniemen 100 miljoonan ratkaisut ovat vasta alkua, pitääkö Stadiin rakentaa koko ajan isompia liikenneratkaisuja, jotta ulkopaikkakuntalaiset voivat yksityisautoilla. Mun mielestä näitä projekteja pitäisi lykätä ja kannustaa ihmisiä jättämään autonsa esim Vantaalle.

Ooppera ja Musiikkitalo rakennettiin niille joille on varaa maksaa siitä. Jäähalleja kyllä pystytetään. Voiskohan niitä hoidotta jääviä lapsiparkoja lohduttaa sillä, että näkisivät muutakin maalauksia kuin Ateneumin vakiot?