Oikeus elämänkatsomustietoon kuuluu kaikille oppilaille

Uskonnon ja omantunnon vapaus on ihmisen perusoikeus, josta on säädetty Suomen perustuslaissa. Jokaisella on vapaus tunnustaa ja harjoittaa uskontoaan ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Perustuslaki koskettaa meistä jokaista, myös alaikäistä lasta ja nuorta. Suomessa on kuitenkin valtionkirkko. Tämän vuoksi myös kirkkoon kuuluvan oppilaan on pakko osallistua uskonnon opetukseen, vaikka haluaisi valita elämänkatsomustiedon.
 
Minulla oli syksyllä ilo pitää eduskunnassa työharjoittelussa yhdeksäsluokkalaista tyttöä, joka hakeutui eduskuntaan suorittamaan opinto-ohjaukseen kuuluvaa työelämään tutustumisjaksoa. Kysyin harjoittelijaltani, olisiko hänellä mielessä epäkohta, johon hän itse haluaisi eduskunnassa puuttua. TET-harjoittelijani halusi nostaa esiin kysymyksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelijoiden yhdenvertaisuudesta.
 
Peruskoululaisen ja lukiolaisen on Suomessa osallistuttava uskonnon opetukseen, ellei sitten eroa kirkosta, johon alaikäinen tarvitsee huoltajansa suostumuksen. Siten todellinen uskonnonvapaus riippuu pitkälti vanhemmista. Kirkkoon kuuluvankin tulisi kuitenkin saada opiskella elämänkatsomustietoa niin halutessaan. Kirkkoon kuulumaton saa nimittäin itse valita, osallistuuko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. Sama valinnanvapaus tulisi olla kirkkoon kuuluvalla.
 
Nykyään kirkon jäsenyydelle voi olla myös uskonnollisesta vakaumuksesta riippumattomia syitä. Yhä useammin kirkkoon halutaan kuulua kirkon merkittävän yhteiskunnallisen roolin vuoksi, onhan kirkko merkittävä toimija esimerkiksi nuoriso- ja diakoniatyössä. Monet kokevat, ettei kirkon jäsenyyden tulisi estää oppilaan osallistumista elämänkatsomustiedon opetukseen. Uskonnollisen maailmankatsomuksen omaavalla oppilaalla voi toisaalta olla halu opiskella myös elämänkatsomustietoa osallistuttuaan ensin usean vuoden ajan uskonnon opetukseen. Mahdollisuus tähän voisi positiivisella tavalla tukea oppilaan pyrkimyksiä rakentaa maailmankatsomustaan ja olisi siten pedagogisesti ja myös eettisesti perusteltu.
 
Valmistelimme harjoittelijani kanssa kirjallisen kysymyksen, jossa kysyimme opetusministeriltä, olisiko tällä hallituskaudella tehtävän perusopetuksen tuntijaon uudistamisen yhteydessä mahdollista ottaa esille elämänkatsomustiedon ja uskonnon opiskelijoiden yhdenvertaisuus, ja voisiko lainsäädäntöä uudistaa siten, että kirkkoon kuuluva oppilas voisi osallistua myös elämänkatsomustiedon opetukseen eroamatta kirkosta.
 
Vastauksessaan opetusministeri Jukka Gustafsson kirjoittaa: ”Asia on keskeinen oppilaiden uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta. Asiasta käydyn keskustelun valossa on syytä tarkastella perusteellisesti uudestaan onko tarkoituksenmukaista tai perusteltua rajoittaa kirkkoon kuuluvien oppilaiden oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen ja heidän vanhempiensa oikeutta valita lapsellensa opetettava katsomusaine.” 
 
Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan parhaillaan perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa. Yhtenä tavoitteena on vahvistaa yhteiskunnallista kasvatusta ja arvokasvatusta. Elämänkatsomustieto olisi hyvä oppiaine arvokasvatuksen näkökulmasta. Se antaa oppilaalle aineksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Elämänkatsomustiedon muuttaminen valinnaiseksi oppiaineeksi olisi edistysaskel kohti arvoiltaan suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa.
Tagit: Tasa-arvo Opetus Perusopetus uskonto lukio perusoikeus