Blogi

Ma, 2007-01-15 14:00
Ohhoh. Iltalehden pääkirjoitus julistaa pääkirjoituksessaan että "Ydinvoima on vain hyvä renki". Lehti kehottaa miettimään, voitaisiinko "ainoan vaihtoehdon enrgiakeskustelussa" ottaa askel taaksepäin ja miettiä, on sähköä mahdollista myös säästää ja tarvitaanko Suomeen lisää ydinvoimaloita tuottamaan määrättömästi lisää energiaa.
Iltalehti kehottaa ydinvoimapragmaatikkoja myös pitämään mielessä ydinvoiman vaarat. Uusi Tshernobyl on aina mahdollinen. Globaalista näkökulmasta tarkasteltuna on otettava huomioon myös ydinkokeet sekä ydinvoiman rauhanomaisen kehittämisen ja ydinaseteollisuuden yhteenliittyminen.

Eikä tässä kaikki. Helsingin Sanomien Vieraskynä- palstalla Samuli Skurnik kirjoittaa, että Suomessa on miljoona väärin lämmitettyä pientaloa. Suomen öljyriippuvuutta pitäisi vähentää, mutta samaan aikaan Suomen kiinteistölämmitys on vahvasti riippuvaista öljystä, ja myös suoralla sähkölämmityksellä on poikkeuksellisen suuri osuus. Pientalojen lämmitysjärjestelmät on muutettava ekologisempaan ja energiapoliittisesti kestävämpään suuntaan. Tästä pitäisi keskustella, ei vain ydinvoiman lisäämisestä.

Entä mitä lausuu Suomen Greenpeace tämänaamuisessa lehdistötiedotteessaan:
"Keskeiset ministerit puhuvat jo kuudennesta ydinvoimalasta, vaikka viides on ajautunut pahoihin ongelmiin. Greenpeace muistuttaa, että ydinvoimaloita rakentamalla Suomen päästöjä ei saataisi enää oleellisesti vähennettyä. Viidennen ydinvoimalan käyttöönoton jälkeen päästöt syntyvät sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, rakennusten lämmityksessä, liikenteessä, teollisuuden prosesseissa ja muilla sellaisilla sektoreilla, joihin ydinvoimalla ei voida vaikuttaa. Ydinvoimasta puhuminen onkin keino välttää keskustelua todella tärkeistä toimista päästöjen vähentämiseksi.
Ydinvoiman laajallakin lisärakentamisella voidaan saada aikaan alle kymmenesosa päästövähennyksistä, joita tarvitaan vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseen. Hintana olisi uusien uraanikaivosten avaaminen, ydinjäteongelman paheneminen ja uusiutuviin energialähteisiin siirtymisen hidastuminen."
Su, 2007-01-14 14:01
Talouselämä-lehti on julkistanut vaalikoneensa. Omat vastaukseni löytyvät täältä.
Pe, 2007-01-12 01:50
Voit lukea vastaukseni vaalikoneen kysymyksiin täältä.
To, 2007-01-11 19:37

Näin ratkiriemukasta on luisteleminen, kun mittari näyttää viittä astetta lämmintä ja taivaalta tulee niskaan märkää tihkua. Olimme Rautatieaseman tuulisella jäällä kymmenen minuuttia. Siinä ajassa lapset olivat kaatuneet ja kastuneet jäällä niin pahoin, ettei luistelemisesta enää tullut mitään. Eikä ollut fiiliksiäkään.
Tämänaamuinen lumisade olikin yhtä juhlaa.
Olin maanantaina Toimihenkilöunionin vaalipaneelissa. Aiheena oli "kolmikantayhteistyön tulevaisuus" - ei enempää eikä vähempää. Solidaarisen palkkapolitiikan lisäksi keskusteltiin mm. suomalaisyritysten yhteiskuntavastuusta. Jouduin paneelissa oikaisemaan kokoomuksen kansanedustjan Hanna-Leena Hemmingin erittäin oikeistolaisesti värittyneitä käsityksiä ammatillisen opetuksen tasosta. Keskustan Eero Lankia ja kokoomuksen Hemming väittivät myös yhdestä suusta, ettei hyvinvointipalveluita ole viime vuosina heikennetty. Ilahduin, kun paneelissa joku muukin kuin minä vastusti kuudennen ydinvoimalan rakentamista, nimittäin vasemmiston Kati Tyystjärvi. Matti Viialainen huomautti minulle, että vihreät ovat viivästyttäneet ydinvoiman lisärakentamisen.

Uutisten mukaan keskusta on linjannut, että ydinvoima pelastaa meidät ilmastonmuutokselta. Voi hyvänen aika. Uraani loppuu aikanaan, ja mitä enemmän satsaamme ydinvoimaan, sitä nopeammin uraani ehtyy ja sitä vähemmän tulemme panostaneeksi ympäristöystävällisten energiamuotojen kehittämiseen. Toinhenkilöliiton paneelissa kävi ilmi, ettei kilpailukyvyn kehittäisen rinnalla paina kokoomukselle, demareille ja keskustalle yhtään mitään se, että uraanin louhinta saastuttaa, pilaa ihmisten terveyden, lisää ydinaseteollisuutta ja terroritekojen mahdollisuutta. Muuta pyhää kuin kilpailukyky ei näille puolueille ole. Vihreät on tässä maassa ainoa puolue, joka yksimielisesti vastustaa ydinvoimaa.
Su, 2007-01-07 14:40
"Tutkijoista tehdään pakolla yrittäjiä". Näin sanoo tutkija Anu Suoranta Helsingin Sanomien tänään julkaisemassa artikkelissa.
Vaikka apurahakausi päättyy, tutkijaa ei hyväksytä lainkaan työttömäksi - ja hän jää ilman sosiaaliturvaa.
Anu on paitsi kollegani, siis tutkija, ay-aktiivi hänkin. Siinä missä itse olen Helsingin Yliopiston Tieteentekijöiden liiton hallituksen jäsen ja humanistien luottamusmies, Anu toimii Suomen akateemisten tutkijoiden yhdistyksessä SATY ry:ssä.
Tutkijoiden, taiteilijoiden, apurahalla työskentelevien kääntäjien ja toimittajien ja muiden silpputyöläisten on tärkeää yhdistää voimansa ja esittää sosiaaliturvan parantamista koskevat vaatimuksensa yhdessä. Tämä on minun näkemykseni. En usko, että saamme apurahansaajien toimeentuloturvaa paranemaan, ellemme tee yhteistyötä tarpeeksi laajalla rintamalla.
Tervetuloa siis TATUSOTU-tilaisuuteen Ylioppilasteatteriin 24.1.!
To, 2007-01-04 14:05
Opetuslautakunnan puheenjohtaja Tuomas Nurmela totesi Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa (28.11.06): "Sellaista tutkimusta en ole nähnyt, että iso koulu olisi opetuksen laadun osalta huonompi kuin pieni koulu".

Minun henkilökohtainen kokemukseni on, että pienempi koulu tuntuu paremmalta kuin iso - olen nimittäin kiertänyt opiskeluaikana sijaisena suuren osan Helsingin yläasten kouluista.
Mutta mitä sanovat tutkimukset? Esimerkiksi kasvatustieteen professori Eira Korpinen ja kasvatustieteen tohtori Taina Peltonen ovat artikkelissaan käsittelleet koulukokoa.

Korpisen mielestä suuria kouluyksiköitä ei voi puolustaa kustannustehokkuuteen nimissä, koska pienissä kouluissa - ei ainoastaan pienissä luokissa - saavutetaan parempia tuloksia. Pienten koulujen ilmapiiri on parempi: niissä oppilaiden asenteet kouluun ovat paremmat, ja oppilailla ilmenee vähemmän negatiivista käyttäytymistä kuin suurissa kouluissa. Pienissä kouluissa syntyy - yllätys yllätys - helpommin yhteenkuuluvuuden tunne kuin isossa, mikä kehittää oppilaan itsetuntoa. Myös opettajien asenteet työhönsä ovat positiivisemmat pienissä kouluyksiköissä suuriin kouluihin verrattuna. Vanhemmat osallistuvat enemmän koulun toimintaan pienissä kouluyksiköissä. Korpinen huomauttaa myös, että OECD:n vertailussa Suomen peruskoulutus on osoittautunut kustannustehokkaaksi huolimatta pienistä kouluyksiköistä.
Ke, 2007-01-03 18:08

Metro-lehdessä oli tänään erinomainen Jaakko Heinimäen kolumni Helsingin kaupungin tilaamasta kouluverkkoselvityksestä. Heinimäki kysyy kolumnissaan, millainen on hyvä koulu.
Konsulttiselvityksen mukaan näyttää siltä, että hyvä koulu on ahdas, täyteen sullottu.

Liitin blogini yläkulmaan käpyläläisten tekemän "Ihmisen kokoinen koulu" -bannerin. Minulle se, että koulun pitää olla ihmisen kokoinen tarkoittaa, että lähtökohdaksi otetaan kunkin koulun tarkoitus ja paikka kouluverkossa.

Otetaan esimerkiksi Siilitien koulu. Siilitien koulu on alueellinen erityisopetuksen resurssikoulu, jonka osaamiseen erityisopetuksen alalla Helsingin kaupunki on panostanut jo viimeiset kuusi vuotta. Koulun alueella asuu huomattavan paljon erityisopetusta tarvitsevia lapsia. Siilitie on yksi niistä alueista, joille Helsinki myöntää ns. positiivisen diskriminaation määrärahaa: sitä myönnetään kouluille suhteessa koulun alueella asuvien työttömien, toimeentulotuen saajien ja yksinhuoltajien määrään.

Positiivisen diskriminaation määräraha on yksi Helsingin vihreän valtuustoryhmän aikaansaannoksista. Ajatuksena on, että alueen sosiaalis-ekonomiset ongelmat edellyttävät myös alueeen koululaisten suurempaa tukemista.

Siilitien koulu on alueen oppilaille erinomainen lähikoulu. Lapsi saa tarvitsemaansa erityisopetusta tai erityistä tukea leimautumatta erityisoppilaaksi. Hänen ei siis tarvitse kulkea toiseen kouluun saadakseen tarvitsemansa erityisopetuksen. Erityisopetuksen resursseja tarvitaan nimenomaan itäisen Helsingin alueella. Siilitien koulun osaamisesta hyötyvät kaikki alueen koulut. Olisi typerää heittää hukkaan Siilitien koulun kehittämiseen heitetyt voimavarat.

Opettajasta tuntuu epäinhimilliseltä, että lapsen kannalta eheyttävä ja opettajan kannalta toimiva työyhteisö hajotetaan. Vanhemmasta tuntuu, ettei "koko kaupungin etu" ole ainakaan hänen lapsensa etu.

Kenen etu se sitten on, kun kouluja lakkautetaan koko kaupungin edun nimissä?

Kuka on tuo "koko kaupunki"? Kuuluuko siihen ollenkaan muita kuin hyväosaisia, jotka "hyvin määrätietoisesti kuljettavat lapsensa autolla itse valitsemaansa kouluun", kuten konsultti muotoili lautakunnalle siltä tilatun kouluverkkoselvityksensä lähtökohdan? Entä kuka tuon lähtökohdan muotoili? Sitä lautakunnalle ei ole vieläkään kerrottu.

Jos Siilitien koulu lakkautettaisiin, läheisestä Herttoniemen ala-asteesta tulisi täyteen sullottu, mutta epäilemättä tehokas koulu, ainakin jos tehokkuutta mitataan käytettävissä olevien "kapasiteettineliöiden" ja oppilasmäärän suhteella. Toisaalta, jos lakkautussuunnitelmaan lisättäisiin lapsivaikutusten arviointi, jota lapsiasiainvaltuutettu Hanna-Kaisa Aula on kaikkeen päätöksentekoon vaatinut, voitaisiin havaita, ettei numeraalinen tehokkuus ole lasten kohdalla paras tapa säästää eli olla tehokas. Päinvastoin. Lapsi tarvitsee sen tilan ja ajan jonka hän tarvitsee. Kaikesta ei voi eikä pidä säästää. Voi olla tehokasta panostaa juuri lapsiin. Se taas vaatii kaukokatseisuutta ja halua olla pitkän tähtäimen viisas, ei vain lyhyen aikavälin nokkela.

Jos minun pitäisi kehittää suunnitelma, jonka avulla lisätään koulupudokkaiden ja syrjäytymisvaarassa olevien koululaisten määrää, ehdottaisin että Siilitien koulun kaltaiset omaa aluettaan erinomaisesti palvelevat osaamiskeskukset lakkautetaan välittömästi.

Ma, 2007-01-01 12:46
Onnea ensi vuonna tarvitsetkin, rakas Outi, kirjoitti ystäväni keskiyöllä lähettämässään tekstarissa.
Hän tarkoitti väittelyä ja vaaleja. Molemmat ovat edessä vuoden ensimmäisellä puoliskolla.
Viime vuosi oli jälkipuoliskoltaan väitöskirjan vuosi, kun rutistin v-kirjan valmiiksi. Kesäloma jäi sen vuoksi pitämättä.
Syksyllä kirjoitettiin vihreiden tovereiden (so. vihureiden) kanssa Helsingin Vihreiden vaaliohjelmaa ja koottiin ehdokaslistaa eduskuntavaaleihin.

Varsinainen vaalipäivä on maaliskuussa. Väittelypäivän taas aion ajoittaa keväälle vaalien jälkeen. Olisin halunnut saada väitöksen alta pois ensin, mutta lausunnot viipyivät. Saan väittelyluvan tammikuun lopussa, kun tiedekuntaneuvosto kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa. Sääntöjen mukaan aikaisintaan kuukauden kuluttua väittelyluvan saamisesta on lupa väitellä. Ensimmäinen ajankohta väittelylle olisi näin helmikuun loppu, jolloin vaaleihin olisi enää pari viikkoa. Siksi on viisasta siirtää väitös kevään lopulle.
Alkuvuodesta joudun ehdokkaana ja Helsingin Vihreiden puheenjohtajana keskelle vaalisirkusta. En pystyisi keskittymään väittelyyn niin hyvin kuin haluan. Alkuvuoden olen myös yksinhuoltajana, kun mies ohjaa teatteriesitystä Tampereella. Onnea tarvitaan arjenkin pyörittämiseen, ei vain vaaleihin ja väittelemiseen.

Luin tänä aamuna eilistä Hesaria, ja löysin Meriläisen Rosan jutun vuokratyövoiman lisääntymisestä. Rosa ehdottaa, että boikotoisimme kapakoita jotka palkkaavat henkilökuntaa epäireiluilla ehdoilla, ja että joisimme humalamme reilun kolpakon kapakoissa: ravintoloitsijat saisivat liimata ovenpieliinsä reilun kapakan sertifikaatin, jos ne eivät käyttäisi perusteetta vuokratyövoimaa, jos ne palkkaisivat työntekijänsä kunnollisiin työsuhteisiin ja huolehtisivat työnantajan velvollisuuksista, kuten vuosilomakorvauksista.

Sama sertifikaatti voisi olla yliopistolaitosten, sairaaloiden ja päiväkotienkin ovenpielissä. Pahimpia pätkätöiden teettäjiä kun ovat kunnat. Kuten Rosa muistuttaa, vain noin viisi prosenttia osa-aikatyöläisistä haluaa tehdä osa-aikatyötä. Pienipalkkaisella osa-aikatyöllä ei elä - eikä pelkällä onnella.
Taistellaan siis yhdessä reilumman maailman puolesta tänäkin vuonna. Onnea meille! Niin vihureille kuin muillekin.
La, 2006-12-30 12:41
Iisalmen Sanomat puolustaa eilisessä pääkirjoituksessaan puolustaa ajatuksia sosiaaliturvan muuttamisesta perustuloksi:

"Sekavat tukimuodot eivät tunnista pätkätöitä, pitkittyvää työttömyyttäja pienipalkkaisten työsuhteiden yleisyyttä. Ja mikä pahinta –järjestelmä ei ole työhön kannustava vaan pakottaa joutilaisuuteen. (...) Ei voi kuin ihmetellä, miksi asialle ei ole tehty jotain.
Ja ihmetellä erityisesti sitä, että puhutaan yhtä aikaa työvoimapulasta ja siitä, että joidenkin ei nykyisessä järjestelmässä kannata ottaa työtä vastaan. Pitää luoda järjestelmä, jossa jokainen tehty työpäivä parantaa tuloja, ja jossa ihmiset eivät tunne itseään yhteiskunnan holhokeiksi."

Iisalmen Sanomat muistuttaa, että vihreät ovat jo tarjonneet oman ratkaisunsa siihen, miten työn tekeminen olisi aina kannattavaa: "Vihreiden ajatus on siirtyä holhoavasta yhteiskunnasta vapauttavaanhyvinvointiyhteiskuntaan. Perustulo parantaisi työn tekemisen kannattavuutta ja mielekkyyttä ja sitä kautta antaisi ihmisille lisää valtaa oman elämänsä suunnittelussa. Perustulo tekisi sosiaaliturvasta yksinkertaisemman."

Iisalmen Sanomien mukaan eduskuntavaaliehdokkaiden pitäisi ottaa kantaa sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseen ja jättää Nato-puheet vähemmälle. Olen täsmälleen samaa mieltä. Perustulo loisi perusturvaa, johon Suomen pohjoismaisena hyvinvointivaltiona pitäisi ensisijassa pyrkiä. Siihen meillä myös on varaa, jos vain lopetetaan kansalaisten turha kontrolloiminen ja vapautetaan sosiaaliviranomaiset tekemään mielekkäämpiä töitä ihmisten todelliseksi auttamiseksi.

Sivut