Blogi

Pe, 2006-05-26 10:52
Jarmo Huhtanen ihmettelee blogissaan, miten vihreät voivat edustaa prekariaattia jos he eivät näytä prekariaatilta. Tähän on pakko vastata, ettei prekariaatilta voi näyttää, koska pätkätyöläisyys voi nykyisin olla kenen tahansa osana. Prekariaatin jäsenillä on periaatteessa aivan yhtä paljon yhteistä kuin R-kioskin lottoporukalla.

Prekariaatti on uusi sana, mutta ilmiö on vanha. Eräs viisikymppinen tutkijatuttu on aina tehnyt pätkätöitä - pisin työsuhde on ollut kolme vuotta. Oma tilanne on melkein sama. Minulla on ollut yksi viiden vuoden pesti, yksi kolmivuotinen, ja loput vuoden pätkiä. En usko, että tulen koskaan saamaan vakituista työtä. Miksikö? Koska sellaisia ei tutkijoille ole. Samaan aikaan pätkätyöt ovat myös lisääntyneet ja tulleet muidenkin kuin tutkijoiden osaksi. Prekaarius ei ole mikään nuoriso-ongelma, eikä pätkätyö enää ole epätyypillinen työsuhde.

Stakesin tuoreen tutkimuksen mukaan köyhyyttä on eniten yksinhuoltaja- ja monilapsisissa perheissä. Kun työttömyys osuu näihin perheisiin, ollaan nopeasti köyhyysrajan alapuolella. Monilapsisen perheen tai yksinhuoltajaperheen vanhemman on melkein mahdotonta ottaa kovin lyhytaikaista työtä vastaan, koska silloin putoaa vähäksi aikaa kaiken toimeentulon ulkopuolelle. Työmaailmaan on hyvin vaikea ponnistaa takaisin, jos systeemi tekee mahdottomaksi ottaa vastaan edes osa- tai lyhytaikaisia töitä. Jossain on vikaa, jos vanhemman on vastuutonta mennä töihin!

Etymologisesti prekariaatti viittaa sanoihin precarious, prekär, précaire, jotka tarkoittavat 'arveluttavaa', 'horjuvaa', 'epämääräistä', eli siis epämääräisissä työsuhteissa olevia. Prekariaatti on johdettavissa myös ranskan kielen sanasta precarité ('epävarmuus'). Prekariaatti muistuttaa sanana proletariaattia (työväenluokka, köyhälistö). Proletaraatti kuitenkin viittaa yhteiskunnalliseen luokkaan, työläisten yhteisöön tai joukkovoimaan, kun taas prekariaattia ei yhdistä mikään yhteinen luokka tai asema -- periaatteessa johtotehtävissäkin oleva voi olla prekariaattia. Prekariaattia ei voi määritellä sulkeutuvaksi yhteisöksi sen enempää sisältä kuin ulkoakaan käsin. Prekariaatin kaltainen "yhteisöttömien yhteisö" pikemminkin kysenalaistaa perinteisen luokan tai yhteisön käsitteen.

Mutta toisin kuin toimitusjohtajalla, tavallisella lapsiperheen äidillä tai isällä harvemmin on säästöjä sukanvarressa työttömyyskausia varten.
Työttömyysjaksot siis koskettavat pätkätyöläisiä hyvin eri tavoin riippuen siitä, mikä ansiotaso on. Hyväpalkkainen voi tehdä mielelläänkin projektin silloin, toisen tällöin, ja välissä lepuuttaa itseään. Kumma kyllä, itse en tunne yhtään noin hyväpalkkaista. Tavallinen palkansaaja on opinto- ja asuntolainoineen nopeasti pulassa, jos putoaa pätkätyöltä kortistoon.

Miten perustulo ja prekariaatti sitten liittyvät toisiinsa? Pätkätyötä tekevällä ei ole samaa toimeentuloturvaa kuin vakituisessa työsuhteessa olevalla. Perustulo mahdollistaisi sen, että työtön/toimeentulotuella oleva uskaltaisi ottaa vastaan myös lyhyitä tai osa-aikaisia töitä pelkäämättä, että putoaa pois asumistuelta tai työttömyyspäivärahalta. Perustulolla tutkija voisi jatkaa työtään, vaikka apurahojen välissä olisi tauko.

Olen itse ay-aktiivi. Minun ammattiliittoni (Tieteentekijöiden liitto) on yrittänyt ajaa pätkätutkijoiden asemaa. Ei kuitenkaan ole yksin ay-liikkeen vika, että pätkätyöläisen sosiaaliturva on heikko. Koko hyvinvointivaltio on rakennettu normikansalaiselle, joka on kokopäivätyötä tekevät perheensä elättävä mies. Tällaisia normikansalaisia on yhä vähemmän, ja myös väliinputoajia yhä enemmän. Siksi ay-liikkeet eivät yksin voi ratkaista toimeentuloturvan ongelmaa, siis taata pätkätyöläiselle toimivaa terveydenhuoltoa, turvallista eläkettä, sairaspäiväraha, asumista jne. Perustulo on ollut yksi malli, jolla työhistoriasta riippumatonta toimeentuloturvaa on yritetty hakea kaikille kansalaisille.

Osmo Soininvaara on ajanut perustuloa jo parikymmentä vuotta, ja itselleni perustulo oli yksi suurimpia syitä valita vihreät. Ympäristöpolitiikkaa ei minulle ole ilman sosiaalipolitiikkaa, ja sosiaalipolitiikka taas ilman jonkinlaista perustulomallia alkaa olla hölmöläisten peiton jatkamista. Hyvinvointivaltion säilyttäminen edellyttää uutta tapaa ajatella työn ja toimeentuloturvan suhde.
Ma, 2006-05-22 18:23
Helsingin Maailma kylässä -festivaalilla seikkailee ensi viikonloppunajoukko Tobin Hoodeja. Hiippalakkiset jakavat festivaalikansalle seteleitä, joiden arvo 0,1 % muistuttaa Attacin keskeisestä tavoitteesta,valuutanvaihtoverosta. Yhdysvaltalaisen James Tobinin alunperin ideoima, myös Tobinin veroksi kutsuttu vero hillitsisi toteutuessaan haitallistapörssi- ja valuuttakeinottelua.

Maailma kylässä-festivaali Helsingin Kaisaniemessä ja Rautatientorilla27.-28.5.2006.

Attacin esittelypiste löytyy Aasiaan-teltasta. Tobin Hoodit tunnistat ulkomuodosta: ne muistuttavat erehdyttävästi esi-isäänsä RobinHoodia.
Jousiammunnan sijaan Tobin Hoodit kuitenkin harjoittavat purevaa yhteiskuntakritiikkiä.
Su, 2006-05-21 22:18
Aamu alkoi kirpparilla. Järjestämme naapureiden kanssa kirpputorin vähintään pari kertaa vuodessa. Tulee ulkoilutettua vaatteet ennen Uffin laatikkoon viemistä. Lapset tekevät leluilla vaihtokauppoja, ja jokainen tekee aina jonkin löydön. Omat lapseni tekevät yleensä parhaat löydöt niistä leluista, jotka roudataan vinttikomerosta pihalle myytäviksi. Eihän niitä raaskikaan myydä.

Oh Lord. Koko perhe hihkui ja nauroi kyyneleet silmissä. Luultavasti koko Suomi. Rohkealla repäisyllä saatiin se mitä on 40 vuotta väännetty. Siinäpä esikuvaa kenelle tahansa (myös puolueelle!).

Vapun tapahtumien jälkeen on puhuttu paljon irtisanoutumisesta. Kuka irtisanoutuu mistäkin. Useimmiten jää epäselväksi, mistä viime kädessä irtisanoudutaan. Itse suhtauden epäluuloisesti lähes kaikkeen irtisanoutumiseen, oli kyse sitten viihteestä, taiteesta, psykologiasta tai politiikasta. Se mistä haluamme irtisanoutua, on yleensä osa identiteettiämme, historiaamme - ilman sitä emme olisi meitä.

Vihreää liikettä ei olisi ilman kansalaistottelemattomuutta, Koijärveä, aktivismia. Se on meidän rousseaulainen alkuperämme, näreen ympäri kierretty kettinki, joka ei katkea vaikka liike tekisi 90 asteen riuhtaisun habermaslaisen parhaan argumentin logiikan suuntaan. Romantiikan ja realismin, tunteen ja rationalismin välttämätön kaksoisside, siinäpä vihreän ajattelun ydin. Halu heittäytyä kaivinkoneiden eteen mahdollisimman aukottomasti perustellen.

Myös tarve määritellä suhde kansalaistottelemattomuuteen on osa meitä. Sen ytimen muodostaa kysymys kansalaistottelemattomuuden rajoista: mikä on se mahdoton, ylittämätön, joka määrittelee vihreän kansalaistottelemattomuuden? Epäilemättä se on väkivalta. Aktivismin on oltava väkivallatonta. Kivi on huono argumentti. Väkivallasta voi irtisanoutua, mutta vain ajattelemalla sen mahdollisuutta aktiivisesti, siis olemalla tietoinen siitä, ettei väkivalta ole mahdollisuus.

Tietoisuus omasta vastuusta on aktivismin välttämätön ydin - ilman sitä ei ole tarvetta aktivismiin, eikä myöskään aktivismin tulevaisuutta. Omaa vastuuta ei voi väistää. Tämä pätee parlamentaarisessakin toiminnassa. Kaikessa. Jokainen on vastuussa omista teoistaan. Jalankulkijan yli ei saa periaatteessakaan ajaa, vaikka hän sattuisi kävelemään päin punaisia. Liikennevalomoraaliin ei voi turvautua. Lain kirjaimesta huolimatta on ajateltava ja otettava vastuu itse. Liikennevaloille sitä ei voi antaa.
La, 2006-05-20 01:13
Mistä johtuu, että peräti kuudennes suomalaisista elää toimeentulotuella? Entä onko vikaa nuorissa vai työelämässä, kun 23 prosenttia alle 25-vuotiasta helsinkiläismiehistä on toimeentulotuen varassa?
Presidentinvaalien aikaan Maarit Tastula esitti ohjelmassaan tämän kysymyksen Tarja Haloselle ja Sauli Niinistölle. Tastulaa kiinnosti, miten toimeentulotuella elävät saadaan työllistettyä. Niinistön mukaan pitää kannustaa yrittämään ja tarvittaessa käyttää risua. Yrittää täytyy, tiivisti Halonenkin, muttei kertonut, miten työtön nuori saadaan yrittämään. Kannustamallako?


Lue koko kolumni.
Ma, 2006-05-08 00:41
Istutin eilen sipulit. Kylvin salaatin, sokeriherneen ja tillin.
Peitin kylvökset harsolla (mikä fasaania ja rusakoita epäilemättä ketuttaa). Varhaisperunan istuttaminen jäi myöhemmäksi, koska olin unohtanut hakea torilta siemenperunat.
Alakerran naapuri istutti omalle palstalleen jääkaapissa itäneet talviperunat.
Tyttäreni lajitteli kastematoja purkkeihin koon mukaan, kuten edellisinäkin kesinä.
Istuimme pensaan katveessa, söimme vesimelonia ja annoimme auringon paistaa.

Vuokrattavia viljelypalstoja voi kysellä rakennusvirastosta.
Su, 2006-05-07 00:00
Tieteentekijöiden liitto julkaisi tällä viikolla (3.5.) tiedotteen, jossa se kertoi tehneensä eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun.
Liitto pyytää oikeusasiamiestä tutkimaan, soveltavatko työvoimaviranomaiset työttömyysturvalakia tutkijoiden osalta lainmukaisesti.

Tutkijoista on tullut työttömyysturvan väliinputoajia.
Ongelma koskee niin apurahalla kuin palvelussuhteessakin tutkimustyötään tekeviä henkilöitä.

Monelta tutkijalta on evätty työttömyysetuus, koska heidän on katsottu työllistyvän omassa työssään. Laissa ei määritellä, mitä omassa työssään työllistyminen tutkijoiden osalta tarkoittaa. Tulkinta on vienyt siihen, että tutkijat jäävät systemaattisesti työttömyysturvan ulkopuolelle, vaikka he olisivat valmiita ottamaan vastaan kokoaikatyötä ja heillä olisi työttömyysturvalain edellyttämää työhistoriaa.

Tutkijoiden huono asema on jälleen osoitus siitä, ettei toimeentuloturvan kytkeminen työsuhteeseen ole oikeudenmukainen järjestelmä kaikkien kohdalla. Tutkijoista valtaosa tekee töitä pätkissä, mistä seuraa se että toimeentuloturvakin on pätkittäistä.
Osa tutkijan työtä on jatkuva apurahahakemusten täyttäminen. Vaikka apurahat seuraisivat toisiaan ja tutkija olisi hyvinkin ansioitunut, apurahajaksojen väliin jää väkisinkin aukkoja.
Perustulo auttaisi nimenomaan tutkijoiden ja muiden pätkätyöläisten kohdalla, jotka putoavat nykyisen toimeentuloturvan ulkopuolelle.

Olen itse tutkija ja liittoni luottamusmies, ja tunnen omakohtaisesti tutkijantyön karikot.
Esimerkiksi oman tämänhetkisen tutkimusprojektini vetäjä on juuri saanut tietää jääneensä ilman apurahoja kevään hakukierroksella. Kyseessä on kuitenkin ansioitunut, kansainvälisesti arvostettu tutkija.
Perustulolla hänenkin kolmilapsisen perheensä toimeentulo olisi turvatumpi.
La, 2006-05-06 20:13
Kirjoitin kolumnia Vihreään Lankaan kun Atro soitti Rautatieasemalta, että Makasiinit palaa. Kello oli noin kahdeksan ja Atro oli juuri saapunut junalla Helsinkiin. Junan ikkunasta oli näkynyt, miten tuli levisi nopeasti puisen rakennuksen päästä päähän.
Avasin television. Timo Harakka keskusteli vappuyön mellakoista parin asiantuntijan kanssa, joista toinen oli Vihreän Langan päätoimittaja Anna Tommola. Toista en tunnistanut.
Taustalla näytettiin kuvia Makasiinien nuotiosta, jota Harakka tivasi vieraitaan tulkitsemaan.
Ruudun alareunaan ilmestyi tekstiviestejä katsojilta, jotka saivat reaaliajassa kommenotoida keskustelua. Kohta alareunassa luki "Makasiinit palaa, puhukaa siitä!" Harakka ei tiennyt viestistä mitään ja hetken ajan katsoja tiesi enemmän kuin toimittaja.
Pian Harakalle tuli kuulokkeita pitkin tieto, ja seuraavassa hetkessä näytettiin kuvaa liekehtivästä makasiinista ja ihmisistä eduskuntatalon portailla, ja kohta puhelimessa oli jo Markus Drake, jolta Harakka oli suunnitellut kysyvänsä vapun tapahtumista. Drake kertoi saaneensa juuri puhelun veljeltään, joka oli kertonut Makasiinien olevan ilmiliekeissä.
Drake piti Makasiinien sytyttämistä idioottimaisena, mutta veti linkin Ranskan tapahtumiin. Harakka ei antanut Draken puhua loppuun, koska talk shown käsikirjoituksessa oli jo muuta.
Sillaikaa talon lapset pyöräilivät Herttoniemen näköalakallioille katsomaan, miten savuverho peitteli keskustan ja aurinko laski Arabian kerrostalojen taa.
Jäähyväiset Makasiineille. Oli ollut kaunista.
Pe, 2006-05-05 23:54
Euroopan Vihreän puolueen kokous alkaa tänään Metsätalolla. Viikonloppuna kokous jatkuu eduskunnassa. Kokous käsittelee useita aiheita ja kannanottoja, joista tärkein on vaatimus sosiaalisesti oikeudenmukaisemmasta Euroopan unionista, joka ottaa enemmän vastuuta kansalaisista ja hyvinvointivaltion säilymisestä.

Euroopan vihreät ehdottavat minimitoimeentulon sijasta perustuloa, joka kannustaisi myös sosiaalitukea saavia vastaanottamaan työtä. Euroopan vihreiden mielestä perustuloa kuin mitään muutakaan sosiaaliturvan mallia ei kuitenkaan pidä lähteä harmonisoimaan, koska jokaisen jäsenmaan on voitava itsenäisesti harkita miten se toteuttaa perustulon tai muut sosiaalipoliittiset ratkaisut. Joka tapauksessa unionissa on pystyttävä sopimaan yhtenäinen vähimmäistoimeentulon taso, joka ei olisi euromääräisesti sama kaikille, mutta joka olisi suhteessa mediaanituloon.

Kannanotossa todetaan, että hyvinvointivaltion edellytyksenä on vakaa veropohja, joka on harmonisoitava Euroopan unionin tasolla. Siksi Euroopan unionissa on säädettävä unionin laajuiset minimitasot niin yritys-, pääoma- kuinympäristöverotukselle, jotta ei synny harmillista verokilpailua jäsenmaiden kesken. Epäterve verokilpailu johtaa usein haluun keventää verotusta niin, että hyvinvointipalvelujen rahoittamiselle ei jää riittävää veropohjaa.

Kannanotossa vaaditaan myös EU:n laajuisia yhtenäisiä vaatimuksia jatavoitteita AY-liikkeelle. Näitä olisivat mm. vaatimukset yhtenäisistä työolosuhteista ja koulutuksesta sekä palkoista. Euroopan unionin komissiolle olisi annettava valtuudet määrätä EU:n laajuisia vaatimuksia työaloittain.
Pe, 2006-05-05 00:23
Miksi perustulo? Miksi toimeentuloturva pitäisi Suomessa rakentaa uudelta pohjalta? Hahmotan työn, hyvinvointiyhteiskunnan ja toimeentuloturvan yhteyksiä artikkelissani Hyvinvointivaltio, joka ilmestyi Tutkijaliiton Uuden työn sanakirjassa (toim. Jakonen, Peltokoski, Virtanen) pari viikkoa sitten.

Työn prekarisaatio eli epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen on eräs syy siihen, että perustuloa tarvitaan. Hyvinvointiyhteiskunta on muuttunut tavalla, jota ei enää tilkitsemällä oikeudenmukaiseksi saada. Tarvitaan nimenomaan oikeudenmukaista sosiaaliturvaa, ei vain palveluseteileitä, uusia palveluiden "tuottamistapoja" tai palveluiden uudelleenjärjestelyä. Työn, toimeentuloturvan ja hyvinvoinnin suhde on ajateltava uudelleen.

Lainaus artikkelistani:
"Talouden globalisaatio ja työmarkkinoiden ailahtelevuus tarjoavat kieltämättä hyvän tekosyyn hyvinvointi-ideologiasta luopumiselle. Samaan aikaan on perusteltua kysyä, eivätkö nimenomaan pysyvä joukkotyöttömyys, epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen ja työn levittäytyminen yli koko elämän edellytä uutta, työsuoritteesta riippumatonta toimeentuloturvaa. Se ei jakaisi elämää työhön ja ei-työhön, eikä perustuisi tuottavan ja ei-tuottavan työn väliseen erotteluun, joka on juuri omiaan tuottamaan erilaisia hyvinvointivaltion väliinputoajia. Uuden sosiaaliturvan tarpeen tunnustaminen edellyttää sen hyväksymistä, ettei työ voi olla toimeentuloturvan oikeutuksen viimekätinen peruste.

Perustulo, jota uuden työn murrokseen on tarjottu ratkaisuksi, ei olisikaan palkka työstä, vaan palkka elämästä. Perustulo olisi vastikkeeton perusturva, ja sellaisena se tunnustaisi jokaisen oikeuden toimeentuloon henkilökohtaisesta työ- ja ammattiyhdistyssuhteesta tai jopa kansalaisuudesta riippumatta. Perustulo tasaisi arjen epävarmuutta ja sovittaisi yhteen työllisyyden ja työttömyyden pätkät. Poistaessaan tarveharkinnan keskeisimmistä tulonsiirroista se vähentäisi yhteiskunnan kannalta tehotonta ja yksilön kannalta nöyryyttävää luukulta luukulle -kulkemista.

Perustulo toisi helpotuksen opiskelijoille, apurahatutkijoille ja -taiteilijoille – kaikille niille, jotka haluavat elää vähemmän kuluttaen, mutta itse valitsemallaan tavalla. Perustulo ei merkitsisi estettä osa-aikatyön vastaanottamiselle eikä opiskelulle, ja siten se edesauttaisi sekä nuorten halukkuutta osallistua työelämään että kouluttaa itseään – mutta ei vain työelämän tarpeisiin, vaan elämän itsensä tarpeisiin.
Miksi kolmasosa helsinkiläisistä alle 25-vuotiaista miehistä elää toimeentulotuella? Näin ei tarvitsisi olla."
Ti, 2006-05-02 14:05
Tervetuloa tapaamaan vihreitä kuntapäättäjiä:
Miten menee Itä-Helsingin lapsilla ja nuorilla?

Vihreä kyselytunti päivähoito-, koulu- ja nuorisoasioista HerttoniemenrannanAsukastalo Ankkurissa (Paasivaarank. 6) tiistaina 2.5. klo 18-20.

Tilaisuudessa alustavat:
* kaupunginvaltuutettu, opetuslautakunnan vpj. Outi Alanko-Kahiluoto
* kaupunginvaltuutettu, nuorisolautakunnan pj. Johanna Sumuvuori
* sosiaalilautakunnan varajäsen Marja Riitta Rautaparta

Keskustelemassa lisäksi:
* kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Tuomas Rantanen
* Itäisen perhekeskuksen päällikkö Riitta Vartio (vastaa Itä-Helsingin sosiaali- ja perhetyöstä, lapsiperheiden kotipalvelusta ja itäisestä leikkipuistotoiminnasta)
* suunnittelija Jyrki Tiihonen opetusvirastosta (työskentelee maahanmuuttajienkoulukysymysten parissa)

Tilaisuuden järjestää Itä-Helsingin Vihreät.
Tervetuloa!

Sivut