Blogi

La, 2006-07-15 02:12
Bilettelin ts. tein töitä tänään taas kellon ympäri. Aloitin työt klo 10 ja lopetin klo 18 pakkaamisen takia. Joudun muuttamaan maanantaiaamuna työhuoneestani remontin alta.
Siksi pakkasin työhuoneella kirjoja koko illan, että laatikot olisivat maanantaiaamuna valmiina odottamassa yliopiston muuttomiehiä.
Edistystä onkin se, ettei muuttolaatikoita tarvitse kantaa itse! Edelliset kolme työhuoneen muuttoa olen saanut hoitaa yksin. Nyt pakkaamiseen kului aikaa varsinaisesta työstä vain muutama tunti (ja maanantaina sitten purkamiseen toinen mokoma).

Makasiinien tuhopoltto ei sitten ollutkaan tuhopoltto. Antaakohan Vanhanen nyt tästäkin lausunnon -? Jäämme kiinostuneina odottamaan! ("Anteeksi" olisi ihan korrekti ja lausunnoksi sopivan lyhyt!)

Päivän kirjavinkkini on edesmenneen ihmisoikeusjuristin ja kansalaisaktivistin Matti Wuoren postuumisti julkaistu Kaikki on totta. Kirjoituksia kahdelta vuosituhannelta, joka kertoo politiikasta ja lain tulkinnoista kansalaisaktivistin silmin.

Suosittelen (Vanhaselle) lämpimästi myös Wuoren edellistä kirjaa, Faustin unta. Siinä on kiinnostavia tekstejä mm. kansalaisaktivismista ja myös kansalaistottelemattomuudesta (hui). Ehkä pääministeri voisi tämänpäiväisen makasiiniuutisen valossa ja Wuoren kirjan luettuaan harkita uudelleen näkemystään kansalaistoiminnan turhanpäiväisyydestä.

(--> Ks. toissapäiväinen uutinen: Matti Vanhanen näkee nuorten aktivistien vaatiman kansalaispalkan ”perustulona niille, joita kiinnostaa [työntekoa enemmän] 'kansalaistoiminta' tai bilettely”.)

Olen muuten Wuoren kanssa yhtä mieltä siitä (vaikken kaikesta muusta olekaan), että valtio on oikeudenmukainen vain mikäli sen lait ovat oikeudenmukaisia, ja että poliitikon on haluttava oikeudenmukaista valtiota (miten valtio sitten määritelläänkään) ja siksi oikeudenmukaisia lakeja, muuten hän on väärämielinen ja siis huono poliitikko.
Pe, 2006-07-14 01:47
Megafoni vastaa tänään Vanhasen perustulo-urahdukseen, Vihreä liitto vastasi eilen.

Aloitin työt tänään kello 8.30 ja lopetin klo 23.30. Välissä pidin muutamia taukoja, joihin yhteensä meni ehkä kolmisen tuntia. Perhe on lomalla, joten teen tämän viikon töitä kellon ympäri.

Hegel oli sitä mieltä, että tehdessään työtä ihminen ei muokkaa ainoastaan maailmaa, vaan hän muokkaa samalla itseään. Lopputuloksena on kaunis kokonaisuus, jossa maailma ja subjekti ovat yhtä: ihminen muokkaa maailmaa kaltaisekseen ja samalla itseään maailman kaltaiseksi.

Pelottava ajatus, eikö? Näinköhän historian suuret merkkimiehet ovat työnsä ja tehtävänsä ajatelleet, aina Napoleonista nykyisiin valtiomiehiin...

Kuitenkin ihmisten henkilökohtainen kokemus työstä on jotain ihan muuta kuin Hegelin ihanteessa. Pätkittäiset, projekteiksi ja päällekkäisiksi rupeamiksi hajoavat työt eivät rakenna, vaan pikemminkin hajottavat... Usein työnteon moottorina ei ole tasapaino itsen ja maailman välillä, vaan pikemminkin niiden välisen suhteen ikuinen epävarmuus tai epäsuhta. Eikä tämä kokemus välttämättä paljoa laimene, vaikka työstään pitäisikin.

Jos työn ja toimeentulon yhteyttä ei ajatella muuttuneen todellisuuden kautta uudestaan, ihmisten tilanteet ja tarpeet yhdenmukaistetaan tavalla, joka tuottaa epäoikeudenmukaisuutta, tyytymättömyyttä ja yhteiskunnallista levottomuutta.
Työehtonsa epäoikeudenmukaiseksi kokeva ei koe rakentuvansa työssä eikä rakentavansa siinä yhteiskuntaa. Käy juuri päinvastoin: itsetunto hajoaa, ja luottamus yhteiskuntaan hiipuu.

Siksi paskatyö -käsitteen lanseeraaminen poliittiseksi käsitteeksi oli onnistunut veto, vaikka se ensin ymmärrettiinkin useimmilla tahoilla aivan väärin. Toivon vain Vanhaselta malttia ja halua kuunnella, miten keskustelu jatkuu.
To, 2006-07-13 01:18
Tiedote
Tieteentekijöiden liitto:
Jatko-opiskelu ei esteenä työttömyysturvan saannille

Lue koko tiedote täältä

Aloitetut tohtoriopinnot eivät ole esteenä työttömyysturvan saannille työttömyystilanteessa. Työvoimaviranomaisten käytäntönä yleistynyt vaatimus jatko-opintojen keskeyttämisestä on Vakuutusoikeuden tuoreen päätöksen mukaan virheellinen.

Tutkimusrahoitus on luonteeltaan katkonaista. Tohtorintutkintoa suorittavilta on evätty työttömyysturva. Yliopistossa suoritettavat jatko-opinnot ovat kuitenkin yleensä sivutoimisia, eivätkä estä kokoaikaisen työn vastaanottamista. Työvoimaviranomaiset eivät ole tohtorintutkintoa suorittavien työttömyystilanteessa tutkineet jatko-opintojen vaatimaa työmäärää, vaan ne on katsottu päätoimisiksi.

Tieteentekijöiden liitto vaatii, että työvoimaviranomaiset ja työttömyyskassat noudattavat vakuutusoikeuden ratkaisulinjaa, joka vahvistaa liiton käsitystä jatko-opintojen sivutoimisuudesta. Liitto korostaa, että tarkoituksena ei ole teetättää tohtoriopintoja työttömyysturvalla, vaan taata työttömyystilanteissa myös jatko-opinnot aloittaneille oikeus työttömyysetuuksiin.
La, 2006-07-08 10:41
Pieni tyttöni oli eilen Helsingin Lastenklinikalla pään magneettikuvauksissa. Seitsenvuotiaan piti maata aloillaan puoli tuntia: ei saanut puhua, liikuttaa sai vain jalkoja ja kuunnella kuulokkeilla Risto Räppääjää. Pitkä päivä oli elämäni hirvittävimpiä, mutta lopulta onnellisin: pelättyä kamalaa ei löytynyt.

Olen ollut Lastenklinikoiden kummit ry:n tukijäsen jo kymmenisen vuotta. Kymmenessä vuodessa olen maksanut noin 250 euroa tukimaksuja. Suosittelen: kuukaudessa summa ei ole edes kolmea euroa. Tämän viikon Nyt -liitteessä on juttu Lastenklinikoiden julkkiskummeista - siitä, miten julkkikset ja yritykset myös hyötyvät työstään syöpäsairaiden lasten hyväksi. Juttu kertoo, että me tavalliset rivijäsenet keräämme vuodessa sairaille lapsille saman verran rahaa kuin julkkikset tempauksillaan. Ihan sama minulle. Kunhan sairaalat saavat tarvitsemansa laitteet eikä voittoa päädy vääriin taskuihin.

Samalla on kysyttävä, vaikka miten turhaan, millä perusteella rahat riittävät hornetteihin muttei syöpäsairaiden lasten hoitoon. Populistinen vastaus kuuluu, ettei näitä asioita voi asettaa vastakkain. Viime kesänä Helsingin Sanomat kustansi lähileikkipuiston ruuat, kun Helsingin kaupungilla ei raha riittänyt. Tänä kesänä kaupungilla riitti varoja juhannukseen saakka. Sen jälkeen meni hana kiinni. Puiston uima-allaskin on ollut tyhjä, kun ei ole varaa täyttää allasta maanantaina ja tyhjentää perjantaina. Niin tiukoilla on kokoomusjohtoinen kaupunki.

Tosiasiassa kyse on tietenkin poliittisesta linjauksesta. Kokoomusvaltuutettujen mielestä kaupungin perustehtäviin ei kuulu sopan jakaminen pikkulapsille. Saavat lähivuokratalojen lapset pärjätä miten pärjäävät kun aikuiset ovat töissä. Mitä siitä, että uimarannalle on pari kilometria. Kyllähän bussilla pääsee eikä lippu maksa lapselta kuin euron suuntaansa.

Ennen vaaleja nykyisten valtuutettujen enemmistö vielä kannatti ilmaista leikkipuistoruokailua!

Leikkipuistoateria on tietenkin ei-lakisääteinen palvelu, mutta toisaalta, niiinhän aika monet hyvinvointipalvelut ovat. Loppujen lopulta on aika vähän ns. subjektiivisia hyvinvintipalveluita, joihin kansalaisella olisi oikeus tilanteessa kuin tilanteessa (konditionaali siksi, etteivät nämäkään palvelut aina toteudu). Kyse on poliittisista linjauksista - siitä, mitä hyvinvointivaltion vastuulla kulloinkin ymmärretään. Esimerkiksi lasten subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon on väännetty peistä sen jälkeen, kun Raimo Sailas (tuo päiväkoti- ja koulukannanotoistaan tunnettu lapseton mies) ilmoitti, ettei hän kannata päivähoito-oikeutta jokaiselle lapselle asuinpaikasta ja perheen varallisuudesta riippumatta. Sailas ei taida tietää, että päivähoitomaksut ovat kovat jopa helsinkiläiselle asunto- ja opintovelkoja maksavalle keskipalkkaiselle lapsiperheelle.

Sailaksen pitäisi lukea Stakesin tuore tutkimus, Suomalaisten hyvinvointi 2006. Siitä selviää, että suurinta pahoinvointi hyvinvointi-Suomessa on yksinhuoltajaperheissä sekä monilapsisissa perheissä, joiden vanhemmat ovat työttöminä. 90-luvun laman aikana tehtiin lapsiperheiden palveluihin leikkauksia, joita nyt pidetään virheinä. Lapsiperheiden saamat perhepoliittiset tulonsiirrot ovat laskeneet 10 prosenttia vuodesta 1990. Eriarvoisuuden kasvu on kaikkein suurinta lapsiperheiden keskuudessa; elämme lasten luokkayhteiskunnassa. (Pitäisikö sille antaa nimeksi "sailas yhteiskunta", Raimo Sailaksen kunniaksi?)

Lapsiasianvaltuutetun tuoreen raportin mukaan lasten oikeuksien toteutumisessa on suuria alueellisia eroja. Tarvittaisiin valtakunnallinen strategia lasten pahoinvoinnin vähentämiseksi, sanoo Maria Kaisa Aula. Voi olla noinkin. Toisaalta tarvittaisiin strateginen asenne: taju siitä että lasten oikeuksien puolustaminen on aikuisten vastuulla. Se pitäisi muistaa neuvottelussa kuin neuvottelussa, oli kyse sitten päivähoidosta, syöpähoidosta, leikkipuistoaterioista, yksinhuoltajien äitiyspäivärahoista tai lastenpsykiatriasta. Sitä asennetta toivoisin Raimo Sailakseltakin.
To, 2006-07-06 12:28
Heinäkuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta ranskalaisen, Liettuassa syntyneen filosofin Emmanuel Levinasin (1906-1995) syntymästä. Levinas tunnetaan toiseuden filosofina, jolle henkilökohtainen, eettinen vastuu toisesta oli kaiken filosofian lähtökohta.

Heinäkuussa alkoi, melko huomaamatta, myös Suomen kausi EU:n puheenjohtajamaana. EU:n merkittävimpinä tavoitteina Levinas olisi luultavasti pitänyt ihmisoikeuspolitiikkaa, vähemmistöjen oikeuksien ajamista, ihmisoikeusloukkauksien estämistä, mielipidevankien vapauttamista, yhteisvastuullisuutta köyhyyden poistamisessa, siirtolaisten oikeuksien tunnustamista ja ylipäätään sosiaalisesti vastuullista politiikkaa.

Levinas oli juutalainen jonka liettualaisen perheen natsit surmasivat. Ranskaan parikymppisenä muuttanut Levinas, hänen vaimonsa ja poikansa, sen sijaan selvisivät hengissä, vaikka Levinas viettikin vankeudessa suurimman osan toisesta maailmansodasta. Kuulemani mukaan Levinasin pitkäaikainen ystävä, ranskalainen filosofi-kirjailija Maurice Blanchot olisi pelastanut Levinasin perheen joutumasta natsien surmaamaksi. Levinas ja Blanchot ystäviä yli 60 vuoden ajan.

Kun ajattelen Levinasia, hänen perhettään ja myös Blanchot'ta, toivon etteivät suomalaispoliitikot hukkaisi puheenjohtajuusaikaa virkamiespuheeseen, paperisiin selityksiin ja kuivakkaisiin esitelmiin - kuten Vanhanen eilen MEP:eille esitelmöidessään. EU:n laajuinen politiikka edellyttää vastuuntuntoa: sodat, köyhyys, ilmastonmuutos - eivätkö ne tule meille toisen kasvojen kautta, kuten Levinas sanoi? Myös ilmastonmuutos - kuivuus, tulvat, nälänhätä - koskettaa kipeimmin kaikkein köyhimpiä ihmisiä. Etenkin energia- ja ilmastopolitiikassa EU-puheenjohtajamaana toimivalla Suomella on nyt näytön paikka.
Ma, 2006-06-26 02:21
Kannanotto liittyen Helsingin kaupunginvaltuuston Sipoo-päätökseen:
Helsingin Vihreiden puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Outi Alanko-Kahiluoto, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Tapio Laakso ja Helsingin Vihreiden Nuorten puheenjohtaja Heikki Korpela kritisoivat Helsingin ja Sipoon kuntarajan muuttamishakemukseen liittynyttä salailua ja hätäilyä.

Puheenjohtajat katsovat, että kuntarajojen muuttaminen näyttää sinällään tuovan paljon hyviä mahdollisuuksia Helsingin seudun kehittämiselle. Kaupunginvaltuuston pikapäätös tärkeässä asiassa ei kuitenkaan jättänyt helsinkiläisille mahdollisuuksia esittää omaa kantaansa asiaan tai valtuutetuille perehtyä siihen.

Valtuuston keskiviikkoinen päätös esittää valtioneuvostolle Sipoon lounaisosien liittämistä Helsinkiin oli paraatiesimerkki huonosta päätöksentekokulttuurista. Vihreiden puheenjohtajien mielestä valtioneuvostolle tehdyn hakemuksen käsittelyssä tuleekin jatkossa kiinnittää erityistä huomiota avoimeen kansalaiskeskusteluun jakansalaisten osallistumiseen.

"Demokratia ja avoin päätöksenteko edellyttävät avointa valmistelua. Salassa valmisteltu esitys Sipoon länsiosien liittämishakemuksesta lähetettiin valtuutetuille vain muutamaa tuntia ennen valtuuston kokousta. Jos päätös on oikea, miksei sitä voitu valmistella avoimesti? Kyse on hakemuksesta, jonka vaikutukset voivat ulottua vuosikymmenien päähän. Tällainen toiminta ei tarjoa tilaa kunnolliselle asiaanpaneutumiselle eikä aidolle kansalaiskeskustelulle", huomauttaa Outi Alanko-Kahiluoto.

"Kaupunginhallitus on luvannut, että Sipoosta liitettävillä alueilla huolehditaan myös arvokkaiden metsien suojelusta ja että asumisen rinnalla kehitetään ja vaalitaan hyviä virkistysalueita. Nämä lupaukset tulee todella pitää täysimääräisesti. Kaupungin päättäjät voisivat lunastaa uskottavuutta lupauksilleen kohentamalla päätöksentekonsa avoimuutta", Heikki Korpela toteaa.

"Helsingin seudun yhteistyö paremman elinympäristöjen suunnittelun ja liikenteen puolesta on sinällään elintärkeää ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin kannalta. Yhteistyössä on kuitenkin korostettava demokratiaa, avoimuutta ja kansalaisten luottamuksen hakemista, ei purettava niitä. Hyviäkään asioita ei pidä jyrätä läpi demokratian ja avoimen päätöksenteon kustannuksella -- ei Helsingin rajojen kohdallaeikä muussakaan kuntien uudistamisessa", Tapio Laakso huomauttaa.
Ti, 2006-06-20 17:00
Viikon Viikin eläin on ylivoimaisella äänten enemmistöllä lumikko.
Lumikko-söpöläinen on muuttanut asumaan viljelypalstalleni. Tai tarkemmin sanottuna sen lukaali käsittää mitä ilmeisemmin useamman aarin kokoisen palstan. Sisäänkäynti minun palstallani kulkee kevätsipulien ja artisokkien välistä. Käytävä kulkee maan alla viereiselle palstalle, jossa se päätyy päivänvaloon naapurini työkalulaatikon viereisen raparperin juuressa. Olemme nähneet sen jo kolmannellakin palstalla, ja se meidät. Ihmeen kesy otus.
Lumikko popsii suihinsa myyrät, jotka viime kesänä perustivat pesänsä palstani työkalulaatikon alle. Tänä kesänä niitä ei ole näkynyt - lumikko vain viipottaa ees taas ikään kuin etsien jotakin. Ihan kuin se ei muistaisi, minne jätti saaliinsa. Hassu eläin, ja söpö.
Ti, 2006-06-20 01:23
Eräs ystäväni, ammatiltaan filosofian tutkija, tapaa päivittäin työpaikkansa tupakkapaikalla yliopiston siivoojan. Siivoojaparka ei saa öisin nukuttua, kun miettii miten seuraavana päivänä ehtii tehdä koko kierroksen. On tehostettu työajasta ja lisätty siivottavaa pinta-alaa.

Ystäväni taas on kansainvälisesti arvostettu tutkija, mutta jäämässä syksyllä työttömäksi. Yliopistolla ei virkoja ole, ja akatemia taas myöntää töitä pätkissä. Logiikka tuntuu olevan se, että myönnetään rahoitusta niin pitkäksi aikaa, että pääsee taas vähäksi aikaa ansiosidonnaiselle.

Terveyslautakunnan käsittelyssä on tällä viikolla esitys joka - sikäli kuin olen oikein käsittänyt - haluaisi kieltää tupakoinnin työajalla.
Ongelma on seuraava: toisilla työntekijöillä ruoka- ja kahvitunti kuuluvat työaikaan, mutta toisilla ei. Tämän seurauksena ne, joilla tauot ovat osa työaikaa, eivät saisi työpaikalla tupakoida.

Tästä esityksestä tulee välittömästi mieleen kaksi polttavaa kysymystä. Ensiksikin, miten pitkälle työnantajalla on oikeus määrätä työntekijänsä työajasta? Saako kaupunki määrätä, että Palmian keittäjä, siivooja ja vahtimestari eivät tästedes norttiin työajalla koske?

Ja toiseksi, kenellä on töissä liikaa luppoaikaa miettiä tällaisia esityksiä? Kannattaisiko vaikka välillä pitää ns. luova tauko, ja käydä vaikka tupakkapaikalla pyörähtämässä? Sitähän sanotaan, että tupakkapaikalla kuulee parhaat jutut.
La, 2006-06-17 23:42
Ilmaisjakelulehti Läs Magazinen kuukauden manifesti puhuu Makasiinien kautta jokaisen tarpeesta omaan tilaan:

Makasiinien polttaminen ei ollut tihutyö eikä osoitus tiedustelun tai valvonnan pettämisestä. Me ymmärrämme sen poliittiseksi teoksi, politiikan ja kaupunkisuunnittelun epäonnistumiseksi. Sitä ennen keskustan viimeinen rosoinen ja omaehtoiseen toimintaan kannustava tila kumitettiin kaavalehdeltä ja sen puolustajat väsytettiin. Systemaattisuudestaan huolimatta viranomaiset unohtivat, että kaupunki on paitsi tilallinen myös ajallinen: kaupunki on prosessi, joka täyttää tyhjän tilan, nurkkaan pakotettuna mini-mellakalla ja tulella. Makasiineja ei polttanut terroristi, anarkisti tai hullu. Makasiinit poltti Helsingin kaupunki eli me kaikki.

Manifesti ei sano Siperian palosta mitään, eikä siitä helppo olekaan puhua. Kävimme paikanpäällä palon jälkeisenä päivänä, kun jäljellä oli enää tuhkaa ja kasa tiiliä. Raunioilla hengasi sekalainen seurakunta. Ympäröivä metsä oli täynnä nokea, savu haisi edelleen. Hiiltyneet puut raunioiden ympärillä olivat mustat.

Poika täyttää kohta 10 ja soittaa kitaraa. Herttoniemessä on pulaa treenitiloista, joten myös Siperia ehti käydä mielessä yhtenä tulevista mahdollisuuksista. Kävimme Siperiassa yhdessä viime syksynä, istuimme toisen kerroksen lämpimässä keittiössä juomassa teetä sateen ropistessa ulkokattoon. Viimeksi tänään ihmeteltiin erään naapurin kanssa, mistä saataisiin pojille treenikämppä, kun kerrostalon kellarissa ei voi rumpuja paukuttaa, eikä koulukaan tiloja tarjoa. Pian Oranssikin muuttaa pois, kun Hertsigan vanha ostoskeskus puretaan. Teollisuusalueella ehkä olisi tiloja, mutta ne ovat tietysti maksullisia.

Selvä juttu. Jos itse olisin nuori, liittyisin talonvaltaajiin, ottaisin haltuun oman tilan. Soittaisin omissa tiloissa niin kovaa kuin ikinä. Sitä vanhemmatkin kadehtisivat.

Elämä tarttuu rosoisiin paikkoihin. Paikkoihin, joista voi tehdä omiaan. Vain omaksi koettu on arvokasta, valmiiksi tehty jonkun muun omaisuutta. Vain omaksi koetusta voi kantaa vastuuta. Turvallisuus syntyy vastuusta, kaupungin kokemisesta omakseen, ei valvonnasta.

Saako sitä sanoa ääneen? Että Helsingin kaupungin rakennusviraston Stop töhryille -projekti epäonnistui? Ja ettei nollatoleranssi toimikaan? Ja ettei ole samantekevää, onko jokaisella kaupunkilaisella näkymisen oikeus vai ei? Asunnottomat, huostaanotetut nuoret, tavalliset nuoret, lähiönuoret ja me lähiöiden mauttomasti pukeutuvat kotiäidit (jotka emme välitä pestä kotiemme seiniä vaan opetamme lapsillekin että elämän jäljet saavat näkyä) olemme kaikki tämän saman kaupungin asukkaita.

Siperia herätti asukkaissa ristiriitaisia tunteita, samoin kuin metroaseman Oranssikin. Niin kuin aina, kaikki ovat yhtä mieltä nuorten tarpeesta omaan tilaan ja "mielekkääseen tekemiseen". Mutta kuten aina, samaan aikaan epäillään mikä on sitä mielekästä tekemistä. Joidenkin mielestä Siperia veti puoleensa epämääräistä porukkaa. Minun mielestäni Siperian nuoret olivat ihan tavallisia nuoria, sellaisia kuin olin itse nuorena. Kuka siis poltti Siperian? Vaikea sanoa.
La, 2006-06-17 02:21
Tein viime valtuuston kyselytunnille (14.6.) kysymyksen, tilastoidaanko Helsingissä asunnottomien paleltumiskuolemia, eli näkyykö asunnottomuus muuttujana kuolinsyytilastoissa. Vastaus on kielteinen.
Se ettei tietoa ole kertoo itsessään valitettavan paljon. Virallisesti asunnottomia ei meillä palellu kuoliaaksi. Entä todellisuudessa, kun asiaa ei kerran tilastoida? Kukaan ei tiedä.

-Kyselytuntikysymykseni:
Asunnottomuus on ollut menneen talven aikana tiedotusvälineissä poikkeuksellisen paljon esillä. Asunnottomien tilanne kriisiytyi marraskussa, kun kaikki asunnottomat eivät pakkasöinä mahtuneet sisään Kalkersin yömajaan eivätkä Sahaanjankadun ensisuojaan. Talven pakkasaaltojen aikana saimme lukea asunnottomien paleltumiskuolemista ulkomailla, muun muassa Moskovassa.
Tällaisia uutisia helsinkiläisistä asunnottomista emme nähneet. Onko paleltumiskuolemilta siis Helsingissä viime vuosina vältytty? Onko Helsingin kaupungilla tietoa mahdollisista asunnottomien paleltumiskuolemista?
Ainakaan Tilastokeskus tai Helsingin Tietokeskus eivät käytä asunnottomuutta taustamuuttujana tautiluokitukselle perustuvissa kuolinsyytilastoissaan.
Onko valtuutetun mahdollista saada tietää asunnottomien mahdollisista paleltumiskuolemista? Tilastoiko esimerkiksiHelsingin sosiaalivirasto asunnottomien paleltumiskuolemia? Näkyykö asunnottomuus taustamuuttujana missään olemassa olevassa kuolinsyytilastossa?

- Tässä kaupungin koruton vastaus:
Sosiaaliviraston tietoon ei ole tullut paleltumiskuolemia eikä sen tehtäviin kuulu kuolinsyiden tilastointi. Terveyskeskuksesta saadun tiedon mukaan terveyskeskuksen sairaaloissa kuolleista potilaista merkitään terveyskeskuksen tietojärjestelmä Pegasokseen hoitojakson lähtökoodiksi kuollut sekä diagnoosi. Potilaalle on saatettu merkitä tapaturmakoodi paleltumiselle, mutta siitäkään ei ilmene onko henkilö mahdollisesti ollut asunnoton. Näissä tilastoissa on vain osa helsinkiläisistä kuolleista eikä siinä näy esimerkiksi HUS:n sairaaloissa kuolleet.
Sosiaaliviraston näkökulmasta esitettyyn kysymykseen ei kyetä tämän tarkemmin vastaamaan.
Valtion tilastokeskus kerää ICT-10 kuolinsyyluokituksen mukaan valtakunnalliset tilastot ja saadun tiedon mukaan paleltumiskuolemat eivät kuulu ko. luokitukseen.

Sivut