Blogi

To, 2006-09-07 01:30
Olen viikon sisällä ollut seitsemässä erilaisessa palaverissa tai kokouksessa, jotka kaikki ovat liittyneet vihreän liikkeen toimintaan. Tämä sen lisäksi, että olen hoitanut päivätyöni, ollut läsnä lapsille, ja viimeistellyt väitöskirjaani. En muista, koska olisin päässyt nukkumaan ennen kahtatoista.

Kiireessä on vain se hyvä puoli, ettei ehdi sairastaa. Huono puoli on se, että tulee kärsimättömäksi. Turhaa narinaa ei jaksa kuunnella. Mutta siinäkin on hyvä puolensa. Jaksan ajatella vain perusasioita - kuten sitä, miksi lähdin ympäristöiikkeeseen mukaan.

Matti Wuori:

"Ympäristökriisi ei olekaan pelkästään ekologinen, tai edes ekonominen kohtalonkysymys. Se on poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen ongelma, mutta myös esteettinen, eettinen ja uskon asia. Lyhyesti sanottuna olemme tekemisissä kulttuurisen kriisin kanssa; ja tarkoitan tässä kulttuurilla kaikkia niitä tapoja ja keinoja, joilla ihmisyhteisöt järjestävät vuorovaikutuksensa luonnonympäristön kanssa."
To, 2006-08-31 14:24
Valtuutettumme Hannele Luukkainen loikkasi eilen kokoomuksen ryhmään. Rohkea temppu Hanulta, joka on ollut vihreiden valtuutettu vuodesta -87. Mutta jos Hanun aatteellinen koti on kokoomus, pitää valtuustopulpetinkin olla kokoomuksen rivissä.
Mitä Hanun äänestäjät siirrosta pitävät, siitä Hanu joutuu itse vastuuseen. Rohkeana ja räväkkänä naisena Hanu kyllä tietää loikkansa riskit.
Mielestäni Hanu teki kuitenkin täysin oikein myöntäessään itselleen ja äänestäjilleen, että hänen arvonsa ovat enemmän oikealla kuin vihreiden arvot. Niin sitä pitää. Mielestäni jokaisen, joka epäilee olevansa väärässä puolueessa, olisi syytä tulla kaapista viimeistään ennen seuraavia vaaleja. Onhan äänestäjällä oikeus tietää, millaisia arvoja hänen ehdokkaansa viime kädessä kannattaa. Se on demokratiaa.

Minulta on kyselty, onko Helsingin vihreät siirtynyt liikaa vasemmalle - onko oikea laita alkanut vuotaa? En minä sitä noin näe: vihreää politiikkaa tehdään ympäristönsuojelun näkökulmasta, jonka perustavin arvo on sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Minun yhteskunta-analyysini mukaan ympäristönsuojelun ja sosiaalipolitiikan päämäärät ovat rinnakkaisia. Ei ole tarvetta loikata oikealle eikä vasemmalle, olen itsestäänselvästi punavihreä. Oikeiston arvot ovat minulle liian kovia, ja vasemmiston hellimällä savupiipputeollisuudella taas ei ympäristön lämpenemistä hidasteta. Demarit taas pitävät yllä vanhoillista yhteiskuntarakennetta, joka tuottaa jatkuvasti uusia väliinputoajia. Jokainen poliitikko asemoi itse itsensä politiikan kartalle, mutta on hyvä tehdä itselleen ja muille selväksi, missä kohtaa ajattelee seisovansa.

Sain eilen vastauksen kyselytuntikysymykseeni: asumiskuntoutujien määrärahat todellakin ovat loppu. Vastausta siihen, miten kaupunki aikoo järjestää apua esimerkiksi asumispalvelua tarvitsevalle mielenterveyspotilaalle, en saanut. Vastaus onkin luettavissa rivienvälistä: apua tarvitseva päätyy takaisin sairaalapaikalle tai jää niin sanotusti lähiterveysaseman potilaaksi. Jokainen tietää, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Tämä siis tiedoksi syksyisiin budjettineuvotteluihin: sosiaaliviraston asumispalveluiden määrärahat loppuivat jo vuoden puolivälissä.
Su, 2006-08-27 11:10
Tein syksyn ensimmäiseen valtuustokokoukseen seuraavan kysymyksen:

Outi Alanko-Kahiluoto
Kyselytuntikysymys 30.8. 2006

Mahdollisuus tukiasumiseen sairaalahoidon jälkeen on olennaista monelle mielenterveyskuntoutujalle. Monen potilaan kohdalla tukiasuminen paitsi edistää kuntoutumista myös auttaa katkaisemaan ja ennaltaehkäisemään sairaalakierrettä. Tukiasumisella voidaan myös alentaa sairaalapaikkojen käyttöastetta ja sairaalahoidon kustannuksia. Tarvetta tukiasumiseen on paitsi mielenterveyspotilailla, myös päihdekuntoutujilla, liikuntarajoitteisilla vanhuksilla ja sosiaalisesti epävakaissa oloissa elävillä lapsilla.

Kaupunkilaisilta saamieni viestien mukaan sosiaalivirasto on joutunut kuluneen kesän aikana rajoittamaan tai jopa olemaan kokonaan myöntämättä avohoidon tukiasumispaikkoja niitä tarvitseville. Kysynkin, mikä on sosiaaliviraston tämänhetkinen arvio asumispalveluiden tarpeesta ja riittävyydestä, ja millä tavoin Helsingin kaupunki varautuu vastaamaan asumispalvelutarpeeseen loppuvuoden osalta? Millä tavoin hoidon riittävän toteutuminen varmistetaan niiden tukiasumista tarvitsevien kohdalla, joita ei pystytä sijoittamaan kaupungin omiin asumispalveluyksiköihin tai ostopalveluyksiköihin?
La, 2006-08-26 16:12
Olin eilen uusitun Vihreän Langan juhlissa Fredalla, Vihreän liiton tiloissa. Oli hauskaa tavata kesän jälkeen muita viheriäitä. Lehden uusi päätoimittaja Elina Grunström on fiksu ja näkemyksellinen nainen, joten lehdestä tullee kiinnostava. - Lehden saa, by the way, joka perjantai kotiinsa, kun vain liittyy vihreiden jäseneksi. Mukaan voi tulla vaikka paikallisyhdistyksen kautta, kuten itse tein pari vuotta sitten liittyessäni Itä-Helsingin vihreisiin.

Syksy on vihreässä politiikassa vilkasta aikaa monella tapaa. Helsingin Vihreiden puheenjohtajana olen mukana valitsemassa ehdokkaita keväällä oleviin eduskuntavaaleihin. Samalla kirjoitamme vaaliohjelmaa, jonka pitäisi valmistua ensi kuun loppuun mennessä. Jos liittyisit jäseneksi, voisit osallistua mm. ohjelman kirjoitusprosessiin. Vihreät on demokraattinen pulju, ja juuri siksi mun puolue - tai Madonnaa siteeraten ja eilisiä juhlia muistellen: "This is my Party!"

Tervetuloa siis. Mukaan voi tulla myös liittymällä tukiryhmääni. Jos kiinnostaa tulla tekemään eduskuntavaalikampanjaa, laita postia minulle tai kampanjapäällikölleni Johanna Nuortevalle:
outi.alanko@vihrealiitto.fi tai johanna.nuorteva@helsinki.fi
Ke, 2006-08-23 17:04
"Vihreiden mielestä Suomen ja Venäjän rajayhteistyösopimus olisi neuvoteltava uusiksi. Sopimukseen olisi saatava kirjaus, jolla nyt koetun kaltaisia tulipaloja voidaan tehokkaasti torjua.

Euroopan unionin on voitava luoda yhteinen strategia, jolla unionin rajan molemmin puolin tapahtuviin Venäjän metsäpalojen kaltaisiin ympäristöä ja terveyttä uhkaaviin tilanteisiin voidaan puuttua nykyistä tehokkaammin. Vihreät esittävät, että Suomi ottaa asian esiin EU-puheenjohtajakaudella pidettävässä EU:n ja Venäjän huippukokouksessa".
- Vihreän eduskuntaryhmän kannanotto tänään -

Äitini asuu itärajan tuntumassa Haminassa ja sairastaa astmaa. Metsäpaloviikot ovat olleet hänelle hankalia.

Tshernobyl-keväänä asuin vielä Haminassa. Paikalliset maanviljelijät mittasivat pelloiltaan säteilyä. Sieniä ei kerätty vuosiin. Olin Tshernobyl-kesänä töissä hautausmaalla ja siksi ulkosalla kaiket päivät. Haravoimme ja kitkimme säässä kuin säässä, vaikka radiossa kehotettiin välttämään ulkonaoloa etenkin sateella. Säteilyn vältteleminen olisi tiennyt kesätyöpaikan menettämistä - hankala yhtälö siis.

Eivät todelliset uhkat sotilaallisia ole.

Kun minulta löydettiin reilu 10 vuotta sitten hyvänlaatuinen kilpirauhaskasvain, ajattelin heti Tshernobyliä ja ulkona vietettyä säteilevää kesää. Ajattelen nytkin, kun ilmassa haisevat rajan takana palavat metsät ja kaatopaikat. Aina kun käyn tarkastuttamassa kilpirauhaseni ajattelen kesätyötä hautausmaalla sinä kesänä, kun Tshernobylin reaktori petti.
Kansalaisten fiilikset lienevät samanlaisia rajan toisella puolella. Silmiä kutittaa, on huono olo, lasten ja vanhusten on pysyteltävä sisällä. Miksi siis, oi miksi, paloja ei voitaisi sammuttaa yhdessä?
Su, 2006-08-20 01:18
Alla vastaus Theokratien haasteeseen. Olipa muuten vaikeita kysymyksiä!

1. Kirja joka muutti elämäsi?
Eeva-Liisa Mannerin Kootut runot, joita luin lukiolaisena ulkoa. Tajusin että haluaisin opiskella sekä kirjallisuutta että filosofiaa. Mannerin runoissa oli kaikki ulottuvuudet: kielen kirkkaus, filosofian ja runouden rinnakkaisuus, luonto, mystiikka... Edelleenkin hämmästyn lukiessani Manneria.

2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
Esimerkiksi Mannerin runokokoelmat, Don de Lillon Valkoisen Kohinan ja setäni Väinö Kirstinän esikoiskokoelman Lakeus... Olen lukijana varsinainen närkkijä: en lue välttämättä koko kirjaa uudestaan, vaan vain ne herkulliset kohdat. Samoin teen uuden kirjan kohdalla: jos ei miellytä, hypin yli pitkiäkin pätkiä.

Lakeudesta (1961) on mm. tämä runo:

Jos tuulimaahan,
meren pohjaan saavut,
puita on vähän,
viimaa paljon
rannasta rantaan.
Saat nähdä kauas
näkemättä mitään.

3. Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Tyhjän kirjan: kirjoittaisin kirjan muistoksi lapsilleni. Täyttäisin sivut asioilla joita en ole ehtinyt tai osannut sanoa.

4. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.
Ovidiuksen Metamorfoosit. Ikivanhoja myyttejä lukiessaan voi sanoa itselleen, että ihmiset ovat näemmä aina olleet kevytmielisiä ja huikentelevaisia.

5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
Pikkutyttönä koin yhteiskunnallisen heräämisen lukiessani Orjat -nimistä kirjaa, jonka kirjoittajaa en tosin muista. Kirjan pohjalta oli tehty tv-sarja, jonka siis näin ensin. En kylläkään sortunut nyyhkytyksiin vaan itkeä tuhertelin peiton alla. Viimeksi itkin lukiessani Stakesin tutkimusta Suomalaisten hyvinvointi 2006. Jos joku sanoisi että tutkimus sai minut "sortumaan nyyhkytyksiin", päättelisin että seisomme politiikan kuilun vastakkaisilla reunoilla.

6. Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?
Miten hyvinvointi saatiin vihdoin tasattua ja ilmastonmuutos pysäytettyä.

7. Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
Tähän en osaa vastata. Kirjankirjoittaja on kuitenkin pois muusta pahanteosta. On kylläkin kiinnostavaa miettiä, mihin suuntaan historia olisi kehittynyt, jos jokin kirja olisi jäänyt kirjoittamatta... Mihin suuntaan esimerkiksi eurooppalaisen filosofian historia olisi mennyt ilman Hegelin Hengen fenomenologiaa?

8. Kirja jota parhaillaan luet?
Väitöskirjan käsikirjoitus. Rasittavaa tekstiä, mutta siitä voin syyttää vain itseäni.

9. Kirja jonka aiot lukea?
Jarkko Tontin esikoisen.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa
Ei kun haastan kaikki jotka kuljettavat kirjaa aina mukanaan.

Lopuksi sitaatti Mannerilta:

runo on kaiku joka kuullaan, kun elämä on mykkää:
vuorilla liukuvat varjot: tuulen ja pilvien kuva,
savun kulku tai elämän: kirkas, hämärä, kirkas, --

(runosta ”Teoreema” kokoelmassa Paetkaa purret kevein purjein, 1971)
Pe, 2006-08-18 12:02
Minä ja Helsingin Vihreät Nuoret julkaisimme tänään yhdessä alla olevan tiedotteen.

Tiedote 18.8.2006

Tänään vietetään uusitun Pursimiehenkadun asuntolan avajaisia. 200 asuntolapaikkaa on muutettu 65 erillisasunnoksi. Helsingin Vihreät Nuoret pitävät tärkeänä, että asunnottomien asumisen tasoa ollaan kohentamassa. Kaupungissa tarvitaan kuitenkin edelleen myös ensisuojia kaikkein huonokuntoisimmille asunnottomille.

- Parakkimaisen asumisen korvaaminen tuetulla, itsenäisemmällä asumisella auttaa pitkällä aikavälillä katkaisemaan myös asunnottomuuskierrettä.Kaupungin talouskuri ei silti saa johtaa siihen, että keskitytään vain hyväkuntoisimpien asunnottomien hoitoon ja hylätään huonokuntoiset kadulle, sanoo Helsingin Vihreiden Nuorten varapuheenjohtaja Maria Halonen.

Pursimiehenkadun asunnot ja Töölön uusi asuntola ovat vain välttämättömiä ensitoimia ja sellaisenaan riittämättömiä vastaamaan asunnottomuuden hoitoon. Helsinkiin tarvitaan lisää sekä asuntolapaikkoja, tuetun asumisen muotoja ettäitsenäisen asumisen mahdollistavaa sosiaalista asuntotuotantoa. Esimerkiksi asunnottomia lapsiperheitä on Helsingissä 180. Lisäksi Helsingissä on pulaa erityisesti asunnottomille naisille sopivista ratkaisuista.

- Taikatemppuratkaisuja asunnottomuuteen on turha odotella. Asunnottomuuden hoito edellyttää nykyistä pitkäjänteisempää politiikkaa. Lisäksi pääkaupunkiseudun yhteisestä asunnottomuuden hoito-ohjelmasta on pidettävä kiinni myös Espoossa ja Vantaalla, korostaa kaupunginvaltuutettu, Helsingin Vihreiden puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto.

Lisätiedot:Maria Halonen, 040 811 6185
Outi Alanko-Kahiluoto, gsm 050-5614492
Ke, 2006-08-16 01:41
Ensimmäinen koulupäivä ei olisi paremmin voinut mennä. Tyttö sai uusia kavereita, ja minä puolestani tutustuin heti yhden kaverin vanhempaan. Puhelinnumeroita vaihdettiin.
Iloksemme ja yllätykseksemme saimme myös iltapäivähoitopaikan koululta, vaikka olimme varautuneet paikan saamiseen vasta kevätluukaudella. Koulun iltapäiväryhmästä siirtyi lapsi seurakunnan ryhmään, ja niinpä me jonossa olleet saimme vapautuneen paikan.
Lapsi mietti koulun jälkeen, mahtaako koulussa olla aina hänestä näin hauskaa, ja miksi koulun ruokaa moititaan, kun sekä tutustumispäivänä että ekana koulupäivänä ruoka on ollut tosi hyvää. (Kerrassaan nerokasta Palmialta tarjoilla ensimmäisenä koulupäivänä makaronilaatikkoa!)

Poika puolestaan siirtyi neljännelle luokalle, ja sai uuden miesopettajan. Uusi ope oli kuulemma kiva ja luokassa hyvä henki. Kertoi myös, että perjantaina koulun pihalle saadaan Koti ja koulu -yhdistyksen hankkimilla varoilla uusi koriskenttä. Poika on oppilaskunnan jäsenenä ollut päättämässä siitä, mihin yhdessä hankitut varat käytetään, ja ylpeä siitä, että ne käytetään koulun pihalle kaikkien yhteiseksi iloksi.

Kaiken kukkuraksi sain nuoremmalle paikan uimakoulusta ja isommalle koriskehosta. Ja lisäksi tänään SATOI! Ikimuistoinen päivä, kyllä!
Ma, 2006-08-14 22:17
Viljelypalstallani kukat ovat syysväreissä. Mustaviinimarjat ovat paljosta auringosta saaneet ylimääräisen sokerikuorrutuksen. Vihannessadossa ei sen sijaan ole yhtikäs mitään kehumista. En ole ehtinyt kastelemaan niin usein kuin olisi pitänyt. Lehtikaali on joten kuten hengissä, mutta kesäkurpitsa ja purjot ovat kerrassaan surkea näky.

Hauskaa: palstallani on tainnut vierailla valkohäntäpeura. Mullassa oli pienen kavion jälki. Viikissä on valkohäntäpeuroja, vaikken niitä itse ole koskaan nähnyt. Myös lumikko asustelee tiluksillani edelleen. Se on kaivanut lisää käytäviä, suurentanut kulkuaukkoja, mutta ei ole näyttäytynyt vähään aikaan.

Huomenna tyttöni aloittaa koulun! Muistan oman ekan koulupäiväni ikuisesti. En osannut solmia kengännauhoja, mutta isommat tytöt auttoivat. Siihen aikaan ei vielä ollut tarralenkkareita. Tytölle on ostettu reppu, penaali ja uusia kouluvaatteita. Hellyttävää, miten pieni koululainen tuntee itsensä yhtaikaa mahdottoman isoksi ja taitavaksi, ja kuitenkin pieneksi ja araksi.

On mukavaa ajatella, että luokkakoot ala-asteella pienenevät. Ylisuuret luokat ovat olleet viime vuosina opettajien, vanhempien ja lasten suurin huolen aihe. Saimme opetuslautakunnassa keväällä kumottua säästöt, joita edellinen valtuusto teki suurentaessaan koululuokkia. Ensin saimme lisärahaa luokille 1-2, sitten luokille 1-6.

Syksyllä Helsingissä jälleen "tarkastetaan kouluverkkoa". Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että joitain kouluja tai sivupisteitä saatetaan lakkauttaa. Kaupungin johto on palkannut ulkopuolisen konsultin laskemaan, olisiko kouluverkossa karsimisen varaa. Kouluverkon tarkistamisen tavoitteena on siirtää rahaa seinistä opetukseen sitä mukaa, kun tilat tarpeeksi väljenevät. Ihan järkevä tavoite sinänsä, kunhan koulumatkat pysyisivät turvallisina. Pelkästään viime vuodesta ala-asteikäisten määrä on laskenut tuhannella oppilaalla.

Koululuokissa olisi kyllä myös vajentamisen varaa, kun erityisoppilaidenkin määrä on jatkuvasti kasvussa. Kaupungissa on myös katsottava koulumatkan turvallisuutta, ei vain sen pituutta. Vihreästä näkökulmastakin on järkevää, että lapset pystyvät itse kulkemaan koulumatkansa. Liian pitkät ja vaaralliset koulumatkat tietenkin lisäävät autoilua, kun lastensa turvallisuudesta huolestuneet vanhemmat kuljettavat lapsiaan kouluun.

Eräs poliitikko tokaisi minulle kerran, ettei koulumatkan pitenemisellä niin väliä ole, koska heidän kaupunginosassaan lapset on joka tapauksessa aina joko saatettu tai viety autolla kouluun. Tuolle poliitikolle huomautin, etteivät kaikki vanhemmat suinkaan voi lapsiaan saatella, ei autolla eikä ilman, joten pitenevät ja vaaralliset koulumatkat osaltaan eriarvoistavat lapsia. Johon tuo poliitikko vastasi, että "tuskinpa tässä maailmassa tasa-arvoa koskaan tullaan muutenkaan saavuttamaan"....! aivan kuin tasa-arvoon pyrkiminen ei olisi kaiken politiikan lähtökohta!

Mistä tulikin mieleeni: Helsingin yliopiston tutkija Jukka Lehtonen on julkaissut kirjan seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta kuntien yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelussa.

Eläköön vapaus, vihreys, tasa-arvo!
Ma, 2006-08-07 23:37
Helsingin kaupungin ympäristölautakunta käsittelee piakkoin Kauppatorin "lokkiongelmaa". Tiedättehän: lokkeja on valtavasti, ja ne vievät ruokaa ihmisten - jopa turistien - käsistä. Ylipäätään lokit käyttäytyvät ärsyttävän vapautuneesti. Niistä on myös kehittynyt taitavia avaamaan kiinni solmittuja roskapusseja.

Minulla ei ole henkilökohtaista kosketusta lokkiogelmaan. Vietin viikonloppuna tunnin Hakaniementorilla, mutten havainnut koko aikana yhtä ainoaa lokkia. Muutamia puluja sen sijaan tepasteli (muka?) harmittoman oloisina kahvilapöytien ympärillä.

En tiedä onko tämä nyt mätäkuun juttu, mutta luin sellaistakin, että Kauppatorin lokkipopulaation harventamista olisi suunniteltu. Vaihtoehdoiksi on ajateltu jonkinlaisia pyydyksiä tai kaasuttamista.
Jälkimmäisen ongelmana on suuntaamisen ja rajaamisen vaikeus: miten taata, ettei kaasua osu muihin torilla öiseen aikaan vapautuneesti liikehteviin luontokappaleisiin, kuten rauhoitettuihin lintuihin? Kaasutettu tai muuten tapettu populaatio saattaisi myös pian korvautua uudella. Eli ei kannata.

Pahoittelen tätä, mutta minun on aivan pakko verrata lokkiongelmaa ns. töhryongelmaan. Kas, kun itse en ole koskaan voinut ymmärtää, miksi töhryjen poistoon on pakko uhrata miljoonia euroaja vuodessa, kun töhryt kuitenkin aina ilmestyvät takaisin, kuin luonnonlaki.
Ehkemme kuitenkaan perusta kaupunkiin Stop lokeille -projektia?
Useimpia meistä kun lokit - sen enempää kuin töhrytkään - eivät millään tapaa kiusaa.
Olisiko siis syytä ensin tarkistaa, toimiiko Kauppatorin biojätteiden kierrätys, ja ovatko roskisten kannet kiinni?
Töhryjä voisi myös opetella sietämään alikulkutunneleissa, betoniaidoissa, pömpeleissä ja pusikoissa. Lisäksi voisi ajatella myös laillisia graffittipaikkoja, eikö voisikin?
Stop töhryille -projektin varat voisikin sitten siirtää Stop välinpitämättömyydelle -rahastoon, josta nyt vaikka tuettaisiin mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja, noin ensiksi: sieltä on kuulemma kaupunki pistänyt hanat kiinni, ja nyt on vasta elokuu.
Myös lastensuojelusta on rahat loppu.

Sivut