Blogi

Pe, 2006-06-16 15:39
Helsingin vihreät valitsivat eilen eduskuntavaaliehdokkaita. Listalla on 17 nimeä, loput neljä valitsemme syksyllä.

Miksi olen mukana vaaleissa?
Lähtökohta on hyvin yksinkertainen: Teen politiikkaa koska haluan muuttaa asioita jotka ovat huonosti ja puolustaa niitä, jotka tekevät elämän elämisen arvoiseksi. Oma painotukseni vihreänäkin poliitikkona on sosiaalipolitiikassa. Mielestäni ympäristö- ja sosiaalipolitiikan on kietouduttava toisiinsa. Ilmastonmuutos ei pysähdy ilman kestävää sosiaalipolitiikkaa. Toisaalta ympäristökatastrofit koettelevat kaikkein eniten nimenomaan maailman köyhimpiä ihmisiä.

Hyvinvointiyhteiskunnan väliinputoajien auttaminen edellyttää oikeudenmukaisempaa veropolitiikkaa sekä satsaamista palveluiden laatuun ja tasa-arvoiseen kohdentumiseen. Työn muutos edellyttää kuitenkin uutta toimeentuloturvaa, jollainen perustulo mielestäni voisi olla. Hyvinvointiyhteiskunnasta voidaan pitää kiinni järkevämmin kohdennetulla verotuksella, laadukkailla hyvinvointipalveluilla ja kaikille kuuluvalla perustulolla.

Yksinhuoltajat, asunnottomat, mielenterveysongelmaiset, pitkäaikaistyöttömät ja monilapsiset perheet ovat tämän yhteiskunnnan väliinputoajia. Itse haluan tehdä politiikkaa joka parantaa nimenomaan kaikkein huono-osaisimpien asemaa. Etenkin lasten ja vanhusten oikeusturva on yhteiskunnassa edelleen heikko. Lasten luokkayhteiskunta on täällä. Vanhuksilla ei juuri subjektiivisia oikeuksia ole. Politiikan tehtävänä on pitää huolta myös kaikkein heikoimpien oikeuksien toteutumisesta.

Kirjallisuuden ja filosofian tutkijana ja Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan luottamusmiehenä haluan parantaa myös apuraha- ja pätkätutkijoiden toimeentulon edellytyksiä. Yliopistojen perusrahoitus on turvattava ja opetuksen on säilyttävä maksuttomana. Perustulo kohentaisi sekä taiteen- että tieteentekijöiden asemaa.

Vihreä puolue tarvitsee vihreän kansanedustajan, jolla on silmää kaikkein huono-osaisimpien ongelmille riippumatta siitä, missä he asuvat. Toistaiseksi vihreässä eduskuntaryhmässä ei ole nähty helsinkiläistä vihreää lähiöpoliitikkoa. Jos haluat eduskuntaan vihreästi ajattelevan poliitikon, jolle politiikassa tärkeintä on eriarvoistumisen ja tuloerojen kasvun pysäyttäminen sekä ihmisten tasa-arvon puolustaminen kansalaisuudesta, varallisuudesta tai sukupuolesta riippumatta, tervetuloa mukaan tukiryhmään!

Niin, ja hyvälle vaalipäällikölle mahdollisuus työllistyä vaalien jälkeen eduskunta-avustajana! :)

Outi
p. 041-5224272
To, 2006-06-15 01:59
Helsingin Uutisissa oli tänään juttu helsinkiläisvaltuutettujen tekemistä aloitteista. Helsingin kaupunginvaltuuston 84 valtuutetusta eniten aloitteita ovat tehneet Paavo Arhinmäki (vas.), Antti Vuorela (sd) sekä - tadaa - allekirjoittanut.

Huomenna on kaupunkisuunnittelulautakunnassa käsittelyssä kaksi tekemääni aloitetta liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Toisen aloitteen lausunnossa luvataan rakentaa esittämääni kohtaan (Pitäjänmäentien ja Sulkapoun risteykseen) liikennevalot sekä tutkia, olisiko myös kevyen liikenteen silta ko. kohdassa mahdollinen.
Toinen lausunto pitää kyseisen ylityskohdan (Herttoniemenrannan Laivalahdenportin) tämänhetkistä turvallisuutta "kohtuullisena", koska ko. kohdassa on lähivuosina sattunut vain yksi henkilövahinko.
Lausunto ei minulle kelpaa. Itähelsinkiläinen Mikko Pantzar kuvaa kolumnissaan osuvasti, miten vaarallinen karuselli Herttoneimenrannan henkilöautoliikenne on lapsille. Odottavatko virkamiehet, että vielä joku toinen jää auton alle? Saisiko aloite sitten potkua? Pitäjänmäentiell henkilövahinkoja on vuosina 2001-5 sattunut jo neljä. Sekö on riittävä määrä?

Tänään valtuustossa puhuttiin huostaanotettujen lasten määrän kasvusta ja siitä, että laitospaikkja on liian vähän. Apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen pauhasi valtuutetuille, että "kyllä laitospaikkojen lisääminen teistä poliitikoista on kiinni, virkamiehet kyllä toteuttaisivat sitä toivetta mielellään."
On se noinkin. Kuten Sirpa Puhakka ihan oikein huomautti, sosiaalitoimi on alibudjetoitu. Terveisiä vain kokoomukselle ja kaupunginjohtaja Jussi Pajuselle: sosiaalitoimi tarvitsee lisärahaa seuraavassa budjetissa!

Olen ollut iloinen siitä, miten kaupungin ylimmältä taholta viimein löytyi halua paneutua asunnottomien tilanteeseen, monen vuoden saamattomuuden jälkeen. Olisiko syytä huomata myös lasten hätä?
Kuuntelin tänään itähelsinkiläisen Naulakallion koulun huostaanotettujen lasten ja nuorten tekemää rappiä. Itku tuli. Kyllä se on yksiselitteisesti meidän aikuisten vika, jos lapsi pelkää omaa elämäänsä.
Ke, 2006-06-14 01:19
Huomenna on kevätkauden toiseksiviimeinen valtuustoistunto. Annan kevättodistukseen valtuustovuodelle arvosanan kohtuullisen hyvä. Asiat, joiden eteen on tullut paiskittua, ovat myös liikahtaneet eteenpäin. Itäiseen Helsinkiin ollaan saamassa uusi psykiatrinen lasten- ja nuorten arviointiklinikka, ja asunnottomille saatiin uusi osoite Töölöön. Sekä lasten-ja nuorten psykiatrian määrärahat että asunnottomien tilanne ovat olleet puheissani, kirjoituksissani ja aloitrteissani ykkössenä tänä vuonna.
Koulunkäyntiavustajien työsuhdetta en saanut puheistani ja aloitteistani huolimatta paranemaan, mutta uskon että tämän kevään pohjustus näkyy jo seuraavassa budjetissa. Iso saavutus oli kuitenkin se, että saimme kumottua edellisen valtuuston tekemät leikkaukset ala-asteen tuntikehykseen, mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa luokkakokojen pienenemistä vuosiluokilla 1-6. Opetuslautakunnan varapuheenjohtajalla on syytä olla iloinen, vaikka samaan aikaan resurssit monelta muulta osin ovat opetustoimessa edelleen liian pienet. Muutamia ponsiakin olen saanut läpi, mm. jukkoliikenteen ja vanhuspalveluiden edistämiseksi. Vetämässä olevien aloitteiden tulokset nähdään syksyllä.
Yhtäältä olen iloinen aika läpimenneistä aloitteista, toisaalta olen turhautunut siihen ettei aika vain mitenkään riitä kaikkeen. Mutta kuten äidillä on tapana todeta, pääasia että tietää tehneensä parhaansa, koska "eihän sitä ihminen enempää voi". Just näin.
Ilahdutti myös ihan oikeasti, kun toisen puolueen vuosikymmeniä politiikassa mukana ollut kansanedustaja pari viikkoa sitten halasi ja sanoi: Outi, sinä olet hyvä valtuutettu!
Vaikka politiikassa kuuluukin vilkuilla onko halaavalla vieraan puolueen poliitikolla mahdolisesti ketunhäntä kainalossaan, on kehuja oikeasti kiva kuulla. Olen itsekin ottanut tavakseni kehuskella muiden puolueiden poliitikkoja aina kun on syytä. Viimeksi rohkaisin itseni ja kehuin Outi Ojalaa. Vasemmistoliitto menettää hänessä taitavan ja oikeamielisen kansanedustajan.
Ti, 2006-06-13 16:32
Onpa aikoihin eletty!
Kreikassa, tuolla länsimaisen filosofian ja lääketieteen kehdossa, maan hallitus esittää lukukausimaksujen ja opintoaikojen rajausten tuomista yliopistoon.
Vastalauseena hallituksen esitykselle opiskelijat, opettajat ja professorit ovat vallanneet maan yliopistot. Professorit ovat lakossa.

Tukea ja solidaarisuutta kreikkalaisille opiskelijoille osoitetaan huomenna
keskiviikkona 14.6. mm. Strasbourgissa Euroopan Parlamentin edessä sekä Helsingissä klo 13 Kreikan suurlähestystön edessä, os. Maneesikatu 2, Kruunuhaka.

Barrikadeille kaikki, joilla siihen on mahdollisuus!
La, 2006-06-10 01:43
Kävin työmatkalla Freiburgissa. Freiburg on pyöräilijöiden kaupunki. Pyöräteitä on keskustassa liki 500 kilometrin matkalta. Ratikalla pääsee joka paikkaan, myös lähiöihin. Autot ovat enimmäkseen julkista liikennettä tai huoltoajoa. Ilma onkin puhdasta, ja linnunlaulu kuuluu myös aivan keskustassa: oli miltei epätodellista kuunnella seminaariesitelmiä satakielen luritellessa ikkunan takana. Keskiaikaiset rakennukset, ympäröivä vuoristo, ratikat, polkupyörät ja leppoisat ystävälliset ihmiset - vastustamaton yhtälö.
Myös julisteet, tarrat ja graffitit saavat Freiburgissa olla siellä, minne ne ovat ilmestyneet. Julisteiden informaatioarvon huomasi: niistä oli hauska tutkailla, millaista musiikkia, teatteria ja yliopistopolitiikkaa kaupungissa tehdään.
Huolimatta graffiteista, tageista, tarroista ja julisteista kaupunki vaikutti kovin rauhalliselta. Öisin saattoi liikkua kaduilla pelkäämättä, ja ihmiset olivat hyvin avuliaita ja hymyileviä. Ei jälkeäkään "järjestäytyneestä taparikollisuudesta", jonka Helsingin kaupungin Stop töhryille -projekti pelkää leviävän ruton tavoin, mikäli tageja, töhryjä, graffitteja, tarroja ja julisteita ei siivota pois katukuvasta välittömästi niiden ilmestymisen jälkeen.
Kiinnitin huomiota myös kaupungin siisteyteen. Ei missään ylipursuavia roskiksia tai koirankakkaa. Ilmiselvästi kaupunki käyttää paukut pikemminkin katukuvan yleiseen siisteyteen kuin töhryjen putsaamiseen pöpelikköjen sähkökaapeista. Siinäpä esikuvaa Helsingille!
Pakko on myös myöntää, että ilman katukuvan pieniä virheitä (joiksi töhryt kai pitää laskea) museaalisen arvokas, syvää kulttuuriperintöä henkivä kaupunki olisi tuntunutkin aivan liian täydelliseltä.
Ilmoittaudunkin siis erroristiksi, mikäli se ketään kiinnostaa. Olen erroristi, uskon virheisiin!
Pe, 2006-06-02 11:16
Politiikkaa todellakin tehdään juuri silloin, kun siihen kieltäydytään kysymästä lupaa. This in my Party. Tämä on mun Puolue.


Eduskunnan 100-vuotisjuhlaistunto 1.6.2006

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heidi Hautalan puheenvuoro

Arvoisa puhemies, Suomen kohtalot ovat aina liittyneet vahvasti maailman muutoksiin. Sata vuottasitten suuriruhtinaskunta Suomi hyötyi tsaarin Venäjän heikkouden tilasta. Venäjä oli hävinnyt sodan Japania vastaan, mikä käynnisti valtakunnassasisäisen kamppailun yksinvaltiutta vastaan. Itsevaltiaan tsaarin olisuostuttava myönnytyksiin. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä säätyvaltiopäivien muutos yksikamariseksi kansanedustuslaitokseksi saavutettiin Suomessa osana tätä kuohuntaa.

Myös tänä päivänä Suomen kaltaisen maan menestys on sidottu globaaliintoimintaympäristöönsä. Euroopan unioni on luonnollinen toimintakehyksemmepyrittäessä luomaan ihmiskasvoista globalisaatiota ja saattamaan sepoliittiseen hallintaan.

Samalla tavalla kuin Suomen suuriruhtinaskunnan kohtalot olivat sata vuottasitten kytköksissä koko Venäjän laajaan keisarikuntaan, niin on nykyinen Venäjän federaatio kytköksessä Euroopan unioniin ja sen politiikkaan.Velvollisuutemme on toimia Euroopan unionin jäsenmaana siten, että Venäjäsaavuttaa pysyvämmän vakauden. Sen se voi saavuttaa vain, josoikeusvaltiollisuus, ihmisoikeuksien kunnioitus ja demokraattinen vastuunalaisuus toteutuvat. Tänä päivänä Venäjän duuma, joka sai itsevaltiaaltarajoitetut valtaoikeudet samassa yhteydessä kuin Suomen eduskuntauudistus toteutui, on vallan keskittämisen seurauksena taantunut valtaoikeuksiltaan vuotta 1905 edeltävään tilaan, jolloin kaikki valta oli tsaarilla. Suomen vuoden 1906 eduskuntauudistus ei syntynyt vain itsevaltiaan armosta. Sitä edelsi vuosikymmenet kestänyt ruohonjuuritason liikehdintä, jossa syntyi kansalaisyhteiskunta kansanvalistusseuroineen, vapaapalokuntineen, raittiusliikkeineen ja puolueineen.

1880-luvulta alkaen vahvistui entisestään ajatus, että samassa asemassaoleville tuli taata samat oikeudet. Mm. Alexandra Gripenberg perusteli naisten äänioikeutta jo v.1869 sanoen, että koska naisen tuli lain edessä vastata omasta teostaan täysivaltaisesti, hänen tuli miesten tavoin osallistua lakienlaatimiseen.

Kun myös naiset sitten saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden, ottivat joeduskunnan ensimmäiset naiset asiakseen parantaa naisten asemaa ja huolehtiasiitä, että lakeihin ei jäisi mitään naisille epäedullisia kohtia. Tänäkinpäivänä eduskunnassa on puoluerajat ylittävä naisverkosto, jonka tarkastelukulma ulottuu tasa-arvon kotimaisista haasteista aina naisten aseman vahvistamiseen maailmanlaajuisesti.

Sadassa vuodessa edustuksellinen demokratia puolueineen on joutunut tilanteeseen, jossa osallistuminen vaaleihin ei enää samassa määrin innosta kansalaisia. Kaikki eivät pidä äänioikeutta perustavanlaatuisena oikeutena. On vahvistettava yleistä kansalaistuntoa, sitä, että syntyy vaikuttamisen vahvakokemus myös vaalien välillä.

Vihreä liitto on nykyisistä, asemansa vakiinnuttaneista puolueista se, joka ei ole syntynyt taistelussa valtiollisen itsenäisyyden puolesta viime vuosisadan aamuhämärissä vaan vasta 1980-luvulla. Meille on kansalaisten kaikkinaisten suorien vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen itsestään selvää. Kun vuonna 2000 uudistettua perustuslakia on vielä lähivuosina parlamentarismin vahvistamiseksi tarkistettava, tarjoutuu tilaisuus luoda kansalaisaloiteoikeuksia sekä päättäviä kansanäänestyksiä. Samalla on tilaisuus korjata vaalijärjestelmään maan sisäisen muuttoliikkeen vuoksi syntynyt ongelma alueellisen tasavertaisuuden toteutumisesta vaaleissa.
Su, 2006-05-28 19:43
Vietin viikonlopun Vihreän liiton puoluekokouksessa Hämeenlinnassa.
Paikalla oli noin 230 vihreää kokousedustajaa ympäri Suomen.
Kokouksen isoin urakka oli puolueen uuden periaateohjelman käsittely ja hyväksyminen. Linjasimme, ettei Suomen tule hakea Nato-jäsenyyttä.
Minulle tämä oli muuten selkeän ja hyvän periaateohjelman tärkein puuttuva linjaus. Vihreällä puolueella on erikseen puolustuspoliittinen ohjelma, jossa Nato-kantamme tulee selkeästi esiin, mutta asia on hyvä sanoa myös periaateohjelmassa.
Viikonloppuna teimme siis linjauksen, että eduskunnan on jatkossakin oltava vastuussa Suomen puolustuksesta ja sen voimavaroista sekä kriisinhallintaoperaatioista.
Perustuloa vaadittiin kaikille, niin kuin kaikissa aikaisemmissakin keskeisimmissä vihreissä ohjelmissa.
Periaateohjelmaan tuli myös linjaus uskonnonvapaudesta: hyvässä yhteiskunnassa jokaisen pitää voida valita oma maailmankatsomuksensa ja siksi uskonnon vapautta on puolustettava.
Ohjelmassa lausutaan tuki väkivallattomalle ja avoimelle, epäeettiseen toimintaan kohdistuvalle kansalaistottelemattomuudelle vaikuttamisen keinona.
Edustuksellinen demokratia sen enempää kuin politiikkakaan ei hengitä ja uudistu ilman aktiivisia järjestöjä ja kansalaisia.
Pe, 2006-05-26 15:23

Viluvuokko? Kylmänkukka? Lapin vuokko? Tiedätkö mikä tämän nimi on? Näitä kasvaa palstallani, mutta olen unohtanut nimen.
Eilen kylvin pensaspavun ja tuoksuherneen siemenet. Salaatti, tilli, persilja, sokeriherne ja purjo ovat itäneet, hip hei.
Pe, 2006-05-26 10:52
Jarmo Huhtanen ihmettelee blogissaan, miten vihreät voivat edustaa prekariaattia jos he eivät näytä prekariaatilta. Tähän on pakko vastata, ettei prekariaatilta voi näyttää, koska pätkätyöläisyys voi nykyisin olla kenen tahansa osana. Prekariaatin jäsenillä on periaatteessa aivan yhtä paljon yhteistä kuin R-kioskin lottoporukalla.

Prekariaatti on uusi sana, mutta ilmiö on vanha. Eräs viisikymppinen tutkijatuttu on aina tehnyt pätkätöitä - pisin työsuhde on ollut kolme vuotta. Oma tilanne on melkein sama. Minulla on ollut yksi viiden vuoden pesti, yksi kolmivuotinen, ja loput vuoden pätkiä. En usko, että tulen koskaan saamaan vakituista työtä. Miksikö? Koska sellaisia ei tutkijoille ole. Samaan aikaan pätkätyöt ovat myös lisääntyneet ja tulleet muidenkin kuin tutkijoiden osaksi. Prekaarius ei ole mikään nuoriso-ongelma, eikä pätkätyö enää ole epätyypillinen työsuhde.

Stakesin tuoreen tutkimuksen mukaan köyhyyttä on eniten yksinhuoltaja- ja monilapsisissa perheissä. Kun työttömyys osuu näihin perheisiin, ollaan nopeasti köyhyysrajan alapuolella. Monilapsisen perheen tai yksinhuoltajaperheen vanhemman on melkein mahdotonta ottaa kovin lyhytaikaista työtä vastaan, koska silloin putoaa vähäksi aikaa kaiken toimeentulon ulkopuolelle. Työmaailmaan on hyvin vaikea ponnistaa takaisin, jos systeemi tekee mahdottomaksi ottaa vastaan edes osa- tai lyhytaikaisia töitä. Jossain on vikaa, jos vanhemman on vastuutonta mennä töihin!

Etymologisesti prekariaatti viittaa sanoihin precarious, prekär, précaire, jotka tarkoittavat 'arveluttavaa', 'horjuvaa', 'epämääräistä', eli siis epämääräisissä työsuhteissa olevia. Prekariaatti on johdettavissa myös ranskan kielen sanasta precarité ('epävarmuus'). Prekariaatti muistuttaa sanana proletariaattia (työväenluokka, köyhälistö). Proletaraatti kuitenkin viittaa yhteiskunnalliseen luokkaan, työläisten yhteisöön tai joukkovoimaan, kun taas prekariaattia ei yhdistä mikään yhteinen luokka tai asema -- periaatteessa johtotehtävissäkin oleva voi olla prekariaattia. Prekariaattia ei voi määritellä sulkeutuvaksi yhteisöksi sen enempää sisältä kuin ulkoakaan käsin. Prekariaatin kaltainen "yhteisöttömien yhteisö" pikemminkin kysenalaistaa perinteisen luokan tai yhteisön käsitteen.

Mutta toisin kuin toimitusjohtajalla, tavallisella lapsiperheen äidillä tai isällä harvemmin on säästöjä sukanvarressa työttömyyskausia varten.
Työttömyysjaksot siis koskettavat pätkätyöläisiä hyvin eri tavoin riippuen siitä, mikä ansiotaso on. Hyväpalkkainen voi tehdä mielelläänkin projektin silloin, toisen tällöin, ja välissä lepuuttaa itseään. Kumma kyllä, itse en tunne yhtään noin hyväpalkkaista. Tavallinen palkansaaja on opinto- ja asuntolainoineen nopeasti pulassa, jos putoaa pätkätyöltä kortistoon.

Miten perustulo ja prekariaatti sitten liittyvät toisiinsa? Pätkätyötä tekevällä ei ole samaa toimeentuloturvaa kuin vakituisessa työsuhteessa olevalla. Perustulo mahdollistaisi sen, että työtön/toimeentulotuella oleva uskaltaisi ottaa vastaan myös lyhyitä tai osa-aikaisia töitä pelkäämättä, että putoaa pois asumistuelta tai työttömyyspäivärahalta. Perustulolla tutkija voisi jatkaa työtään, vaikka apurahojen välissä olisi tauko.

Olen itse ay-aktiivi. Minun ammattiliittoni (Tieteentekijöiden liitto) on yrittänyt ajaa pätkätutkijoiden asemaa. Ei kuitenkaan ole yksin ay-liikkeen vika, että pätkätyöläisen sosiaaliturva on heikko. Koko hyvinvointivaltio on rakennettu normikansalaiselle, joka on kokopäivätyötä tekevät perheensä elättävä mies. Tällaisia normikansalaisia on yhä vähemmän, ja myös väliinputoajia yhä enemmän. Siksi ay-liikkeet eivät yksin voi ratkaista toimeentuloturvan ongelmaa, siis taata pätkätyöläiselle toimivaa terveydenhuoltoa, turvallista eläkettä, sairaspäiväraha, asumista jne. Perustulo on ollut yksi malli, jolla työhistoriasta riippumatonta toimeentuloturvaa on yritetty hakea kaikille kansalaisille.

Osmo Soininvaara on ajanut perustuloa jo parikymmentä vuotta, ja itselleni perustulo oli yksi suurimpia syitä valita vihreät. Ympäristöpolitiikkaa ei minulle ole ilman sosiaalipolitiikkaa, ja sosiaalipolitiikka taas ilman jonkinlaista perustulomallia alkaa olla hölmöläisten peiton jatkamista. Hyvinvointivaltion säilyttäminen edellyttää uutta tapaa ajatella työn ja toimeentuloturvan suhde.
Ma, 2006-05-22 18:23
Helsingin Maailma kylässä -festivaalilla seikkailee ensi viikonloppunajoukko Tobin Hoodeja. Hiippalakkiset jakavat festivaalikansalle seteleitä, joiden arvo 0,1 % muistuttaa Attacin keskeisestä tavoitteesta,valuutanvaihtoverosta. Yhdysvaltalaisen James Tobinin alunperin ideoima, myös Tobinin veroksi kutsuttu vero hillitsisi toteutuessaan haitallistapörssi- ja valuuttakeinottelua.

Maailma kylässä-festivaali Helsingin Kaisaniemessä ja Rautatientorilla27.-28.5.2006.

Attacin esittelypiste löytyy Aasiaan-teltasta. Tobin Hoodit tunnistat ulkomuodosta: ne muistuttavat erehdyttävästi esi-isäänsä RobinHoodia.
Jousiammunnan sijaan Tobin Hoodit kuitenkin harjoittavat purevaa yhteiskuntakritiikkiä.

Sivut