Blogi

Pe, 2006-09-29 00:47
Valtuuston eilisellä kyselytunnilla keskusteltiin lastenpsykiatrian tilanteesta, jota olen pitänyt säännöllisesti valtuustossa esillä. Jatkuvasti kuulen, kuinka hoitotakuu lastenpsykiatriassa ei toteudu. Eilen johtava sosiaali- ja terveysalan apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen väitti aivan toista. Noh, vaikka pieni mielenterveysongelmainen lapsi pääsisikin hoitoon lakisääteisessä 3 kuukaudessa, voi miettiä miten lyhyt aika tämä tosiasiassa on lapselle. Kokkonen kertoi myös, että kaupunki käy neuvotteluja HUS:in kanssa lastenpsykiatrisen toiminnan uudelleenjärjestelyistä. Tavoitteena on hoidon saatavuuden parantaminen.

Eilen käsiteltiin myös valtuutettujen aloitteita. Aloitteeni Pitäjänmäen liikenneturvallisuden parantamiseksi johti siihen, että vaaralliseen ylityskohtaan saadaan liikennevalot ja mahdollisuutta kevyenliikenteen ylikulkusiltaan selvitetään. Pitäjänmäentien ja Sulkapolun risteyksessä on viime vuosina tapahtunut neljä onnettomuutta, viimeksi keväällä kaksi koulutyttöä jäi auton alle. Tein silloin valtuustoaloitteeni. Kaksi muuta lasten liikenneturvallisuutta parantavaa aloitettani ei mennyt läpi. Älytöntä, mutta vastauksissa vedottiin siihen ettei kukaan ole vielä jäänyt alle kyseisissä kohdissa.

Myös aloitteeni Herttoniemen metron liityntäpysäköintipaikkojen lisäämisestä oli saanut hyvän vastauksen joukkoliikennelautakunnassa. Liityntäpysäköinnin mahdolllisuus vähentää osaltaan autoilua ja muutenkin erittäin kannattavaa.

Viikonloppuna perehdytäänkin sitten vihreään budjettiseminaariin: budjettineuvottelut lähestyvät. Seminaarissa kuullaan kunkin lautakunnan edustajien budjettitoiveita. Itse olen opetuslautakunnan varapuheenjohtaja, ja toiveikseni listaan seuraavat: että yläasteen tuntikehyssäästöt purettaisiin, koululaisten iltapäivähoitoon varattaisiin riittävät rahat, ammatillisen koulutuksen lähiopetustunteja lisättäisiin ja että lukioiden tuntikehysleikkauksia alettaisiin purkaa. Toivoisin myös, että sosiaalipuolella voitaisiin varata päivähoitoon realistiset lapsimäärää vastaavat määrärahat, että asumiskuntoutujien määrärahojen riittävyys varmistettaisiin, että lastensuojelun resursseja parannettaisiin, ja että .... Sosiaalipuolella riittäää toivottavaa! Järkevintä kai olisi ylipäätään toivoa, ettei sosiaalipuolta jälleen alibudjetoitaisi.

Terveyssektorille toivoisin rahaa etenkin lasten- ja nuorten psykiatriaan, perheneuvoloihin - ja Itäkeskuksen Vinkin toiminnan turvaamiseen.
Kulttuuripuolella huolettaa etenkin kirjastojen hankintamäärärahojen ja pienten teatterilain ulkopuolelle jäävien teattereiden tilanne.

Köyhyyspolitiikka on hiipinyt kuntienkin puolelle. Tehdään köyhyyspaketteja, kun ensin satsataan fyffelit väärään osoitteeseen. Mitä sillä keskustatunnelin 330 miljoonallakin saisi!
Ma, 2006-09-25 21:47
Keskustelutilaisuus Helsingissä 5.10.2006.

Euromayday avasi Suomessa keskustelua perustulosta uutena oikeutena, joka vastaisi ihmisten kokemusta työn ja elämän todellisuudesta.

Vaalit lähestyvät. Miten poliitikot vastaavat uuden työvoiman tarpeisiin ja vaatimuksiin?

Keskustelemassa:

Outi Alanko-Kahiluoto (Helsingin vihreiden puheenjohtaja)
Markus Mustajärvi (kansanedustaja, Vasemmistoliitto)
Jukka Peltokoski (Megafoni-verkkolehti)
Jussi Vähämäki (tutkimusjohtaja, Chydenius-instituutti)

Paikka:
Korjaamo, Töölönkatu 51 B.Aika: Torstai 5.10.2006 klo 18.00

Vapaa pääsy - tervetuloa!

Järj. Megafoni-verkkolehti ja http://www.perustulo.net/
Pe, 2006-09-22 22:35
Tämän vuoden urakoiden valmistuminen osui sattumalta samalle viikolle: maanantaina väitöskirja (Jarmo, kiiitos onnitteluista!), eilen Helsingin vihreiden eduskuntavaaliohjelma.

Vaaliohjelma hyväksyttiin HeVin (Helsingin Vihreiden) yleiskokouksessa. (Linkitän ohjelman tänne, kunhan saamme viimeiset korjaukset tehtyä.)

Myös ehdokaslista vaaleihin on yhtä paikkaa vaille valmis. Osmo Soininvaaran jääminen pois eduskunnasta synnytti uuden tilanteen. Nyt on viimeistään varmaa, että vihreän eduskuntaryhmän kokoonpano muuttuu.

Viikon teemat ovat olleet väitöskirja, vaalit ja ammattiyhdistys.
Oma järjestöni, Tieteentekijöiden liitto, järjesti tällä viikolla "REILU PALKKA" -mielenosoituksen yhdessä muiden alipalkattujen alojen kanssa. Monien naisvaltaisten, julkisen sektorin hoiva-, hyvinvointi- ja kulttuurialojen asiantuntijatehtävien palkat ovat jääneet alle suomalaisen keskiansion (2510e/kk). Ei olisi kohtuuttoman kallista nostaa lastentarhanopettajien, yliopistojen assistenttien, tutkijoiden, kirjastonhoitajien, toimintaterapeuttien ja päiväkodin johtajien palkkataso suomalaisen palkansaajan keskiansiotasolle.
Nais- ja matalapalkkaerät eivät matalapalkka-ongelmaa korjaa, eivät myöskään ns. paikalliset sopimukset: vai mitä reilua on siinä, että koko alan palkkavääristymää korjataan yhdellä työpaikalla kerrallaan?

Jännä kyllä, kyse näissä alipalkatuissa korkeasti koulutetuissa töissä on ns. kutsumusammateista - aloista, joilla työskentelevien ajatellaan valinneensa työnsä kutsumuksen, ei aseman tai rahan takia. Työn vastuullisuudesta tai vaativuudesta ei mielellään makseta. Aivan kuin työn hinta alenisi, jos työssä on mahdollista tuottaa mielihyvää toiselle (hoiva-alat) ja oppia (tutkijat, opettajat, kirjastotyöntekijät).

Tapasin tällä viikolla ammatillisen opetuksen luottamusmiehiä, kun opetuslautakunta oli Helsingin ammatillisten opettajien vieraana. Aika hurjaa oli kuulla, millaista arki on ammatillisen opetuksen puolella: Kampaajaopettaja kertoi joutuvansa toivomaan, etteivät kaikki oppilaat tulisi kouluun, jotta istumapaikkoja riittäisi kaikille. Tilat ovat ahtaat, ja samaan aikaan ammatillisen opetuksen oppilaspaikoista on huutava pula. Pitäisi budjetoida lisää rahaa palkkoihin, että voitaisiin pienentää ryhmäkokoja ja ottaa lisää opiskelijoita. Erityisopetusta on liian vähän, ja niinpä opiskelijoiden keskeytysprosentti on hurja. Ammatillisen puolen opettajilla ei myöskään ole juuri minkäänlaista työnohjausta. Kutsumusta pitäisi seurata loputon jaksaminen. Samanlaista on yliopiston puolella: yliopistojen perusrahoitusta on jatkuvasti leikattu samaan aikaan kun rahoitus on muuttunut tulosrahoitukseksi ja tulos on koko ajan parantunut. Suosittelen lakkoa kaikille aloille, jotka säännönmukaisesti unohdetaan. Ehkä se auttaisi muistamaan alipalkatut alat seuraavalla tulopoliittisella kierroksella.

Onneksi elämä ei kuitenkaan ole ihan pelkkää Vääryyskirjaa. Tämän viikon ilonaiheita olivat pojan pääseminen Popp-Jazz-opiston kitaransoiton oppilaaksi, kahvihetki töihin palanneen Rosan kanssa ja päivän etelänmatka Tallinnaan lasten kanssa. Tänään siivoan komerot, huomenna meillä on perinteinen yhteinen kirpputori naapureiden kanssa. Hyvää syysviikonloppua!
Ti, 2006-09-19 15:34
Jätin eilen väitöskirjani esitarkastukseen!
Olo on vuorokauden verran ollut euforinen - tämä on luultavasti lähellä uskonnollista kokemusta: olo on keventynyt, vapaa, silmät ovat yhäkkiä enemmän auki kuin pitkään aikaa, korvat kuulevat, iho tuntee, suu maistaa. Menneet ristiriidat ja huolet ovat poispyyhkäistyt!

Turhaan ei puhuta luterilaisesta työmoraalista.
Epäilemättä tämä olotila aikaa myötä haalenee, ja minun on taas hankittava uusi taakka, painava ies, joka kumartaa hartiat, ja josta päästyäni voin taas tuntea taakasta vapautumisen riemua... Työ on huumetta siinä missä mikä muu tahansa!

Nyt odotan esitarkastuslausuntoja kolmisen kuukautta. Väittelemään pääsen aikaisintaan tammikuun lopussa. Olen kirjoittanut työni englanniksi, ja vastaväittäjä tulee luultavasti Yhdysvalloista tai Pohjoismaista... näin minulle on kerrottu. Väittelijä itse ei voi vaikuttaa siihen, kuka hänen vastaväittäjäkseen tulee, vaan valinnan tekee kunkin yliopistolaitoksen johto.

Karonkkajuhlia olen päättänyt juhlia ystäväpiirissä jo etukäteen. Keväällä hankin tohtorinmiekan, ja kaiverrutan siihen jotakin ikuista. Miekan saa tyttäreni perinnöksi, niin olen päättänyt.

Oikeustieteen professori Kaarlo Tuorin kirjoittama lausunto Helsingin Sipoo-päätöksestä on samalla linjalla kuin itse olin äänestäessäni salassa valmisteltua päätöstä vastaan: perustetta epädemokraattiselle ja kiireessä valmistellulle päätökselle ei ollut.
Samaa mieltä, niin luulen, olisi ollut myös edesmennyt juristi ja ympäristöaktivisti Matti Wuori.

Lausunnossaan Tuori kirjoittaa: "Kaupunginvaltuuston päätökselle ottaa kuntajaon muuttamista tarkoittava esitys kiireellisenä käsiteltäväksi ei ole esitetty poikkeavaan menettelyyn oikeuttavaa perustetta."

Hallintolain tuntemuksen pitäisi olla pakollista jokaiselle kunnallispoliitikolle! Olen väitöskirjasta päästyäni päättänytkin tarttua lakikirjaan. Aion perehtyä erityisesti sosiaali- ja ympäristöoikeuteen ja ihmisoikeuskysymyksiin. Oikeudenmukainen valtio on oikeudenmukaisia lakeja. Poliitikot soveltavat ja säätävät lakeja. Oikeudenmukainen poliitikko soveltaa ja säätää oikeudenmukaisia lakeja, niinhän se on. Siis lakikirja käteen, valtuutetut ja kansanedustajat!
To, 2006-09-07 01:30
Olen viikon sisällä ollut seitsemässä erilaisessa palaverissa tai kokouksessa, jotka kaikki ovat liittyneet vihreän liikkeen toimintaan. Tämä sen lisäksi, että olen hoitanut päivätyöni, ollut läsnä lapsille, ja viimeistellyt väitöskirjaani. En muista, koska olisin päässyt nukkumaan ennen kahtatoista.

Kiireessä on vain se hyvä puoli, ettei ehdi sairastaa. Huono puoli on se, että tulee kärsimättömäksi. Turhaa narinaa ei jaksa kuunnella. Mutta siinäkin on hyvä puolensa. Jaksan ajatella vain perusasioita - kuten sitä, miksi lähdin ympäristöiikkeeseen mukaan.

Matti Wuori:

"Ympäristökriisi ei olekaan pelkästään ekologinen, tai edes ekonominen kohtalonkysymys. Se on poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen ongelma, mutta myös esteettinen, eettinen ja uskon asia. Lyhyesti sanottuna olemme tekemisissä kulttuurisen kriisin kanssa; ja tarkoitan tässä kulttuurilla kaikkia niitä tapoja ja keinoja, joilla ihmisyhteisöt järjestävät vuorovaikutuksensa luonnonympäristön kanssa."
To, 2006-08-31 14:24
Valtuutettumme Hannele Luukkainen loikkasi eilen kokoomuksen ryhmään. Rohkea temppu Hanulta, joka on ollut vihreiden valtuutettu vuodesta -87. Mutta jos Hanun aatteellinen koti on kokoomus, pitää valtuustopulpetinkin olla kokoomuksen rivissä.
Mitä Hanun äänestäjät siirrosta pitävät, siitä Hanu joutuu itse vastuuseen. Rohkeana ja räväkkänä naisena Hanu kyllä tietää loikkansa riskit.
Mielestäni Hanu teki kuitenkin täysin oikein myöntäessään itselleen ja äänestäjilleen, että hänen arvonsa ovat enemmän oikealla kuin vihreiden arvot. Niin sitä pitää. Mielestäni jokaisen, joka epäilee olevansa väärässä puolueessa, olisi syytä tulla kaapista viimeistään ennen seuraavia vaaleja. Onhan äänestäjällä oikeus tietää, millaisia arvoja hänen ehdokkaansa viime kädessä kannattaa. Se on demokratiaa.

Minulta on kyselty, onko Helsingin vihreät siirtynyt liikaa vasemmalle - onko oikea laita alkanut vuotaa? En minä sitä noin näe: vihreää politiikkaa tehdään ympäristönsuojelun näkökulmasta, jonka perustavin arvo on sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Minun yhteskunta-analyysini mukaan ympäristönsuojelun ja sosiaalipolitiikan päämäärät ovat rinnakkaisia. Ei ole tarvetta loikata oikealle eikä vasemmalle, olen itsestäänselvästi punavihreä. Oikeiston arvot ovat minulle liian kovia, ja vasemmiston hellimällä savupiipputeollisuudella taas ei ympäristön lämpenemistä hidasteta. Demarit taas pitävät yllä vanhoillista yhteiskuntarakennetta, joka tuottaa jatkuvasti uusia väliinputoajia. Jokainen poliitikko asemoi itse itsensä politiikan kartalle, mutta on hyvä tehdä itselleen ja muille selväksi, missä kohtaa ajattelee seisovansa.

Sain eilen vastauksen kyselytuntikysymykseeni: asumiskuntoutujien määrärahat todellakin ovat loppu. Vastausta siihen, miten kaupunki aikoo järjestää apua esimerkiksi asumispalvelua tarvitsevalle mielenterveyspotilaalle, en saanut. Vastaus onkin luettavissa rivienvälistä: apua tarvitseva päätyy takaisin sairaalapaikalle tai jää niin sanotusti lähiterveysaseman potilaaksi. Jokainen tietää, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Tämä siis tiedoksi syksyisiin budjettineuvotteluihin: sosiaaliviraston asumispalveluiden määrärahat loppuivat jo vuoden puolivälissä.
Su, 2006-08-27 11:10
Tein syksyn ensimmäiseen valtuustokokoukseen seuraavan kysymyksen:

Outi Alanko-Kahiluoto
Kyselytuntikysymys 30.8. 2006

Mahdollisuus tukiasumiseen sairaalahoidon jälkeen on olennaista monelle mielenterveyskuntoutujalle. Monen potilaan kohdalla tukiasuminen paitsi edistää kuntoutumista myös auttaa katkaisemaan ja ennaltaehkäisemään sairaalakierrettä. Tukiasumisella voidaan myös alentaa sairaalapaikkojen käyttöastetta ja sairaalahoidon kustannuksia. Tarvetta tukiasumiseen on paitsi mielenterveyspotilailla, myös päihdekuntoutujilla, liikuntarajoitteisilla vanhuksilla ja sosiaalisesti epävakaissa oloissa elävillä lapsilla.

Kaupunkilaisilta saamieni viestien mukaan sosiaalivirasto on joutunut kuluneen kesän aikana rajoittamaan tai jopa olemaan kokonaan myöntämättä avohoidon tukiasumispaikkoja niitä tarvitseville. Kysynkin, mikä on sosiaaliviraston tämänhetkinen arvio asumispalveluiden tarpeesta ja riittävyydestä, ja millä tavoin Helsingin kaupunki varautuu vastaamaan asumispalvelutarpeeseen loppuvuoden osalta? Millä tavoin hoidon riittävän toteutuminen varmistetaan niiden tukiasumista tarvitsevien kohdalla, joita ei pystytä sijoittamaan kaupungin omiin asumispalveluyksiköihin tai ostopalveluyksiköihin?
La, 2006-08-26 16:12
Olin eilen uusitun Vihreän Langan juhlissa Fredalla, Vihreän liiton tiloissa. Oli hauskaa tavata kesän jälkeen muita viheriäitä. Lehden uusi päätoimittaja Elina Grunström on fiksu ja näkemyksellinen nainen, joten lehdestä tullee kiinnostava. - Lehden saa, by the way, joka perjantai kotiinsa, kun vain liittyy vihreiden jäseneksi. Mukaan voi tulla vaikka paikallisyhdistyksen kautta, kuten itse tein pari vuotta sitten liittyessäni Itä-Helsingin vihreisiin.

Syksy on vihreässä politiikassa vilkasta aikaa monella tapaa. Helsingin Vihreiden puheenjohtajana olen mukana valitsemassa ehdokkaita keväällä oleviin eduskuntavaaleihin. Samalla kirjoitamme vaaliohjelmaa, jonka pitäisi valmistua ensi kuun loppuun mennessä. Jos liittyisit jäseneksi, voisit osallistua mm. ohjelman kirjoitusprosessiin. Vihreät on demokraattinen pulju, ja juuri siksi mun puolue - tai Madonnaa siteeraten ja eilisiä juhlia muistellen: "This is my Party!"

Tervetuloa siis. Mukaan voi tulla myös liittymällä tukiryhmääni. Jos kiinnostaa tulla tekemään eduskuntavaalikampanjaa, laita postia minulle tai kampanjapäällikölleni Johanna Nuortevalle:
outi.alanko@vihrealiitto.fi tai johanna.nuorteva@helsinki.fi
Ke, 2006-08-23 17:04
"Vihreiden mielestä Suomen ja Venäjän rajayhteistyösopimus olisi neuvoteltava uusiksi. Sopimukseen olisi saatava kirjaus, jolla nyt koetun kaltaisia tulipaloja voidaan tehokkaasti torjua.

Euroopan unionin on voitava luoda yhteinen strategia, jolla unionin rajan molemmin puolin tapahtuviin Venäjän metsäpalojen kaltaisiin ympäristöä ja terveyttä uhkaaviin tilanteisiin voidaan puuttua nykyistä tehokkaammin. Vihreät esittävät, että Suomi ottaa asian esiin EU-puheenjohtajakaudella pidettävässä EU:n ja Venäjän huippukokouksessa".
- Vihreän eduskuntaryhmän kannanotto tänään -

Äitini asuu itärajan tuntumassa Haminassa ja sairastaa astmaa. Metsäpaloviikot ovat olleet hänelle hankalia.

Tshernobyl-keväänä asuin vielä Haminassa. Paikalliset maanviljelijät mittasivat pelloiltaan säteilyä. Sieniä ei kerätty vuosiin. Olin Tshernobyl-kesänä töissä hautausmaalla ja siksi ulkosalla kaiket päivät. Haravoimme ja kitkimme säässä kuin säässä, vaikka radiossa kehotettiin välttämään ulkonaoloa etenkin sateella. Säteilyn vältteleminen olisi tiennyt kesätyöpaikan menettämistä - hankala yhtälö siis.

Eivät todelliset uhkat sotilaallisia ole.

Kun minulta löydettiin reilu 10 vuotta sitten hyvänlaatuinen kilpirauhaskasvain, ajattelin heti Tshernobyliä ja ulkona vietettyä säteilevää kesää. Ajattelen nytkin, kun ilmassa haisevat rajan takana palavat metsät ja kaatopaikat. Aina kun käyn tarkastuttamassa kilpirauhaseni ajattelen kesätyötä hautausmaalla sinä kesänä, kun Tshernobylin reaktori petti.
Kansalaisten fiilikset lienevät samanlaisia rajan toisella puolella. Silmiä kutittaa, on huono olo, lasten ja vanhusten on pysyteltävä sisällä. Miksi siis, oi miksi, paloja ei voitaisi sammuttaa yhdessä?
Su, 2006-08-20 01:18
Alla vastaus Theokratien haasteeseen. Olipa muuten vaikeita kysymyksiä!

1. Kirja joka muutti elämäsi?
Eeva-Liisa Mannerin Kootut runot, joita luin lukiolaisena ulkoa. Tajusin että haluaisin opiskella sekä kirjallisuutta että filosofiaa. Mannerin runoissa oli kaikki ulottuvuudet: kielen kirkkaus, filosofian ja runouden rinnakkaisuus, luonto, mystiikka... Edelleenkin hämmästyn lukiessani Manneria.

2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
Esimerkiksi Mannerin runokokoelmat, Don de Lillon Valkoisen Kohinan ja setäni Väinö Kirstinän esikoiskokoelman Lakeus... Olen lukijana varsinainen närkkijä: en lue välttämättä koko kirjaa uudestaan, vaan vain ne herkulliset kohdat. Samoin teen uuden kirjan kohdalla: jos ei miellytä, hypin yli pitkiäkin pätkiä.

Lakeudesta (1961) on mm. tämä runo:

Jos tuulimaahan,
meren pohjaan saavut,
puita on vähän,
viimaa paljon
rannasta rantaan.
Saat nähdä kauas
näkemättä mitään.

3. Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Tyhjän kirjan: kirjoittaisin kirjan muistoksi lapsilleni. Täyttäisin sivut asioilla joita en ole ehtinyt tai osannut sanoa.

4. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.
Ovidiuksen Metamorfoosit. Ikivanhoja myyttejä lukiessaan voi sanoa itselleen, että ihmiset ovat näemmä aina olleet kevytmielisiä ja huikentelevaisia.

5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
Pikkutyttönä koin yhteiskunnallisen heräämisen lukiessani Orjat -nimistä kirjaa, jonka kirjoittajaa en tosin muista. Kirjan pohjalta oli tehty tv-sarja, jonka siis näin ensin. En kylläkään sortunut nyyhkytyksiin vaan itkeä tuhertelin peiton alla. Viimeksi itkin lukiessani Stakesin tutkimusta Suomalaisten hyvinvointi 2006. Jos joku sanoisi että tutkimus sai minut "sortumaan nyyhkytyksiin", päättelisin että seisomme politiikan kuilun vastakkaisilla reunoilla.

6. Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?
Miten hyvinvointi saatiin vihdoin tasattua ja ilmastonmuutos pysäytettyä.

7. Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
Tähän en osaa vastata. Kirjankirjoittaja on kuitenkin pois muusta pahanteosta. On kylläkin kiinnostavaa miettiä, mihin suuntaan historia olisi kehittynyt, jos jokin kirja olisi jäänyt kirjoittamatta... Mihin suuntaan esimerkiksi eurooppalaisen filosofian historia olisi mennyt ilman Hegelin Hengen fenomenologiaa?

8. Kirja jota parhaillaan luet?
Väitöskirjan käsikirjoitus. Rasittavaa tekstiä, mutta siitä voin syyttää vain itseäni.

9. Kirja jonka aiot lukea?
Jarkko Tontin esikoisen.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa
Ei kun haastan kaikki jotka kuljettavat kirjaa aina mukanaan.

Lopuksi sitaatti Mannerilta:

runo on kaiku joka kuullaan, kun elämä on mykkää:
vuorilla liukuvat varjot: tuulen ja pilvien kuva,
savun kulku tai elämän: kirkas, hämärä, kirkas, --

(runosta ”Teoreema” kokoelmassa Paetkaa purret kevein purjein, 1971)

Sivut