Suorat sanat yliopistolaista

Ydin 15/05/2009

Tätä kirjoittaessani on epäselvää, missä muodossa uusi yliopistolaki tullaan hyväksymään. Perustuslakivaliokunnan lausuntoa odotetaan vielä. Sivistysvaliokunta, jonka jäsen olen, antaa lausuntonsa laista ennen kesää.

Olen siviiliammatiltani tutkija. Olen opiskellut, ollut virassa ja väitellyt Helsingin yliopistossa. En silti pidä itseäni jäävinä, mitä tulee yliopistolakiin. Päinvastoin, katson tietäväni jotakin siitä, mikä on yliopiston tehtävä ja miten yliopistojen toimintaedellytyksiä pitäisi parantaa.

Yliopistolakia on moitittu huonosti valmistelluksi. Lausuntokierrosta on moitittu näennäiseksi ja valmisteluprosessia ala-arvoiseksi. Olen itse Tieteentekijöiden liiton aktiivi ja joutunut toteamaan sen, ettei liittomme lausunnolla ole ollut lakiin juuri mitään vaikutusta. Tehdyt parannukset ovat olleet lähinnä kosmeettisia ja lopputuloksen kannalta miltei samantekeviä.

**

Erityisen raskauttavaa on, että yliopistolakiehdotus rikkoo perustuslakia nimenomaan itsehallintoperiaatteen suhteen. Perustuslain mukaan yliopistoilla on itsehallinto. Perustuslaki määrää yliopistoille itsehallinnon, jotta niillä olisi edellytykset tehtäväänsä, tutkimuksen ja opetuksen vapauteen.

Ilmiselvä syy perustuslain sivuuttamiseen on se, etteivät lain valmistelijat usko yliopistojen arvostelukykyyn päätettäessä siitä, mitä yliopistoilla tutkitaan ja opetetaan. Kaikesta päätellen valmistelijat ovat ajatelleet, että yliopistojen tärkein tehtävä on palvella elinkeinoelämän tarpeita. Elinkeinoelämälle kumartaminen tulee erityisen selvästi esiin hanakkuudessa, jolla ulkopuolisia jäseniä ajetaan yliopistojen hallitukseen.

**

Yliopistolaki on vain yksi esimerkki demokratian kriisistä. Merkittävä osa poliittisesta vallasta on siirretty rivikansanedustajien ulottumattomiin – virkamiehille, poliittisesti valituille valtiosihteereille ja talouselämän edustajille. Vaaleilla valittujen edustajien mahdollisuutta valvoa lakiuudistusten seurauksia syö sekin, että uudistuksia tuodaan päätettäväksi yksi kerrallaan ja kokonaisuudesta irrotettuina.

Koko suomalainen tiedekenttä on rajujen muutosten kourissa, mitä vain harva näyttää tietävän ja käsittävän. Esimerkiksi sektoritutkimusverkkoa uudistetaan virkamiestason työryhmässä, enkä ole tavannut vielä ketään sektoritutkimuslaitoksessa työskentelevää, joka hahmottaisi millaisten periaatteiden mukaan uudistusta tehdään. Suomen Akatemian tutkimusvirkoja ollaan siirtämässä työsuhteina yliopistoille. Yksikään yliopistotutkija ei pidä uudistusta perusteltuna eikä hyvänä. Silti minulle vakuutellaan, että uudistus tulee menemään läpi, koska uudistus on ministeriössä kiveen hakattu.

**

Toisaalta osauudistuksia perustellaan toisilla samanaikaisilla uudistuksia ilman, että uudistukset olisivat missään välttämättömässä suhteessa toisiinsa. Akatemian virkojen lakkauttaminen on kuulemma välttämätöntä, koska virkasuhteet ollaan yliopistoreformin myötä poistamassa myös yliopistoista.

Opetusministeriö ei ota lukuun, että eduskunta kieltäytyisi hyväksymästä yliopistovirkojen muuttamista työsuhteiksi. Pöyristyttävää on sekin, kuten oikeustieteen professori Kaarlo Tuori on tuonut esiin, että Aalto-yliopistolle on jo valittu hallitus ja rehtori, vaikka ne mahdollistavaa yliopistolakia ei ole vielä edes eduskunnassa hyväksytty. Härskimpää parlamentaarisen demokratian ylikävelemistä on sivistysvaliokunnan jäsenen todellakin vaikea kuvitella.

En ole koskaan ajatellut, että politiikassa päätöksenteko toteuttaisi habermaslaista ”parhaan argumentin” ideaalia, jossa parhaaseen lopputulokseen päädytään vapaan keskustelun kautta. Toivon kuitenkin, että edes yliopistolaista päätettäessä paras argumentti voisi voittaa. Tällä kertaa paras argumentti on perustuslailla ja oikeusoppineilla.


Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen.