Kuka olen

Olen Vihreiden toisen kauden kansanedustaja Itä-Helsingistä, Herttoniemestä. Tulin ensi kerran valituksi eduskuntaan vuonna 2007, ja uusin paikkani kevään 2011 vaaleissa. Olen tällä hetkellä ainoa helsinkiläinen Vihreiden kansanedustaja, joka asuu kantakaupungin ulkopuolella. 

(CV:n voit lukea täällä.)

Aviopuolisoni on teatteriohjaaja Atro Kahiluoto. Meillä on kaksi lasta, 14-vuotias poika Jalmari ja 11-vuotias tytär Kaarina. Joukon jatkona häntää heiluttaa springerspanieli Eppu. 

Synnyin Oulussa vuonna 1966. Helsinkiläinen minusta tuli vuonna 1985, kun aloitin kirjallisuustieteen opinnot Helsingin yliopistossa.

Siviiliammatiltani olen yleisen kirjallisuustieteen kirjallisuuden opettaja ja tutkija Helsingin yliopistosta. Väittelin tohtoriksi toukokuussa 2007. 

Harrastan palstaviljelyä ja melomista. Olen aina lukenut ja kirjoittanut paljon.

Oman elämäni käännekohtia oli pääsy yliopistoon lukemaan kirjallisuutta. Olen paljosta kiitollinen maamme maksuttomalle koulutusjärjestelmälle. Yhtä tärkeitä kuin kirjat minulle ovat vanhat metsät, niiden rauha ja monikerroksinen luonto. Ulkomailla kaipaan Suomen vapaita merenrantoja ja kirkkaita järviä. Helsingissä vieraileville ystävilleni esittelen aina oman viljelypalstani ja melkein takapihalta alkavan luonnonsuojelualueen. Näitä asioita puolustan loppuun saakka. 

Kuuntele Yle Areenan Politiikkaradion Päivän kansanedustaja -haastattelu.

(kuva Outi AK)

Miksi lähdin politiikkaan?

Muutimme Herttoniemeen, kaupungin vastavalmistuneeseen vuokrataloon, kun ensimmäinen lapsemme oli syntynyt. Pienten lasten äitinä opin konkreettisesti sen, etteivät kansalaiset suinkaan ole tasavertaisessa asemassa suhteessa hyvinvointipalveluihin. 

Esimerkiksi lähiterveysasemalle ei tahtonut saada aikaa edes kuumeiselle lapselle. Päivähoidossa lapset olivat laittoman suurissa ryhmissä, ja vastuulliset virkamiehet vain levittelivät käsiään - päivähoidon määrärahat kun eivät olleet heidän vallassaan.

Eräänlainen käännekohta oli se, kun isäni kuoli sairaalabakteeriin harmittoman päiväkirurgisen leikkauksen jälkeen. 

Lähdin mukaan politiikkaan muuttaakseni asioita, jotka ovat huonosti, ja puolustaakseni niitä, jotka tekevät elämän elämisen arvoiseksi. 

Liityin Itä-Helsingin Vihreisiin 2004, ja olin ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Tulin valituksi ja aloitin valtuustossa tammikuussa 2005. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa minut valittiin kansanedustajaksi. Olen ihminen, joka ei osaa tehdä politiikkaa vain toisella kädellä, muun työn ohessa. Siksi halusin politiikan ammatikseni, ja pyrin eduskuntaan. 

Miksi asetuin ehdolle kevään 2011 vaaleissa?

En hyväksy eriarvoisuuden kasvua. Haluan taistella sitä vastaan, koska näen, että kyse on Suomen kohtalonkysymyksestä: hyväksymmekö, että kansa jakautuu kahtia, menestyjiin ja häviäjiin.

Eriarvoisuuden poistaminen, lapsiperheköyhyyden vähentäminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen ovat asioita, joiden vuoksi päätin pyrkiä eduskuntaan jatkokaudelle.

Olin myös oppinut ensimmäisen eduskuntakauteni aikana valtavasti, ja arvelin, että voisin olla vielä parempi kansanedustaja, jos pääsisin jatkokaudelle. Olin valmis telemään töitä paljon, sitkeästi ja lujasti, kuten olin tehnyt ensimmäisellä kaudella.

Sain vaaleissa 5240 ääntä, ja tulin valituksi jatkoon. Otin äänestäjien luottamuksen vastaan nöyrästi ja kiitolllisena.

CV

Lue myös tukiryhmän suosituksia

Kuva: Perheen kanssa Lapissa kesällä 2010.