Kyselytuntikysymys melontaseurojen perustamisesta

Posted on

Kyselytuntikysymys 31.8. 2005

MAHDOLLISUUS UUSIIN MELONTASEUROIHIN

Melontaharrastus on pääkaupunkiseudulla jatkuvasti nousussa. Pyrkijöitä melontaseurojen jäseniksi on enemmän kuin niillä on resursseja ottaa vastaan. Esimerkiksi Itä-Helsingissä Merjaniemessä ja Mustikkamaalla toimivien melontaseurojen on mahdotonta kasvattaa jäsenmääräänsä.

Kun merenrantoja rakennetaan ja lähivirkistysalueita kaavoitetaan rakentamiselle, on tärkeää huolehtia riittävästi asukkaiden virkistys- ja ulkoilumahdollisuuksista. Melonta on edullinen ja ekologinen harrastus, joka kasvattaa kuntoa eikä aiheuta häiriötä herkälle saaristoluonnolle.

Kysyn, onko Helsingin kaavoituksessa varattu paikkoja mahdollisille uusille melontaseuroille. Olisiko mahdollista perustaa edelleen kasvavaan Herttoniemeen (Tuorinniemeen tai Kivinokan tuntumaan) melontaseura, ja voitaisiinko tulevassa Laajasalon Kruunuvuoren alueen kaavoituksessa varata kaavasta paikka melontaseuraa varten.

02

VASTAUS VT OUTI ALANKO-KAHILUODON KYSYMYKSEEN NRO 46/2005

Vastauksena esitettyyn kysymykseen kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja toteaa, että melontatoimintaan on tällä hetkellä vuokrattu kaupungin maa-alueita ja rakennuksia seuraavista paikoista: eteläinen Humalluoto, Lauttasaaren merikylpylänranta ja Lemislahti, Malmin uimaranta Vantaanjoella, Marjaniemi, Mustikkamaa, Neitsytsaari, Ourit, Rajasaarenpenger, Ramsinranta, Iso-Kallahden ranta-alue, Harbonkadun pää, Soutustadion ja Strömsinlahti.

Melontaseuroille on verraten helppoa löytää uusia sijoituspaikkoja Helsingin rannoilta tarpeen mukaan, koska tilantarvevaatimukset ovat vähäiset. Melontaseuroille soveltuvat suojaisat rannat, joihin on huoltoajoyhteys ja pysäköintialuetta lähistöllä. Melontaseura tarvitsee joko kanoottilaiturin tai vesillemenoluiskan sekä kanoottien ja varusteiden säilytystilaa, mielellään myös wc:t ja suihkut sekä pienen toimiston.

Uusilla rantaprojektialueilla Jätkäsaaressa, Sörnäisten ja Hermannin rannassa sekä Kruunuvuorenrannassa on mahdollista varata alueita melontaseuroille. Projektien suunnittelu on osayleiskaavavaiheessa eikä ko. toiminta edellytä erityisiä tilavarauksia osayleiskaavaan. Kruunuvuorenrantaan on suunnitteluohjelman mukaan tarkoitus keskittää monipuolisia merellisiä virkistystoimintoja, jotka suuntautuvat myös muille helsinkiläisille. Hyvin varustettu ja suurehko melontaseuroille soveltuva alue voidaan osoittaa Kruunuvuorenrantaan Koirasaaren ja Stansvikin väliseen suojaisaan lahdelmaan, jonne on suunniteltu myös uimaranta ja venesatama. Uusien rantaprojektien toteutus alkaa vasta vuoden 2010 tienoilla, joten varaukset ovat pitkän tähtäyksen varauksia.

Helsingin ranta-alueilta on mahdollista löytää paikkoja melontaseuroille lähivuosien toteutukseenkin useilta alueilta. Kivinokkaa ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi voida osoittaa melontaseurojen sijoituspaikaksi, koska Kivinokan suunnittelu on kesken. Se on yleiskaavassa selvitysaluetta, jonne tutkitaan asuntorakentamista. Tuorinniemessä puolestaan on tällä hetkellä jo yleisen uimarannan lisäksi koirien uimaranta sekä sauna, eikä siellä ole tilaa melontaseuralle. Laajasalossa on sen sijaan ainakin kaksi sopivaa paikkaa pikaiseenkin toteutukseen. Yliskylänlahden varrella Tuurholman puolella on kaavassa varattu paikka soutu-/kanoottikerholle ja myös Yliskylän venesatama-alueen eteläpuolella olisi sopiva paikka melontaseuralle.

Puheopetus Helsingin peruskouluissa

Posted on

Kyselytunti 31.8. 2005

Outi Alanko-Kahiluoto (valt.)

PUHEOPETUS HELSINGIN PERUSKOULUISSA

Viime lukuvuonna Helsingin kouluissa oli pulaa puheopettajista. Esimerkiksi Herttoniemen ala-asteella ei pätevän puheopettajan puuttumisen vuoksi voitu järjestää puheopetusta lainkaan. Myöskään Herttoniemen terveyskeskuksella ei ollut resursseja huolehtia alueen koululaisten puheopetuksesta.

Syynä puheopetuksen huonoon tilanteeseen oli yksinkertaisesti pula pätevistä puheopettajista. Opetusvirasto on pyrkinyt paikkaamaan tilannetta pikakurssittamalla opettajia, mutta on selvää, ettei tällä tavoin saada riittävän pätevyyden omaavia puheopettajia.

Kysyn, millaisiin toimenpiteisiin kaupungissa on ryhdytty puheopetuksen riittävyyden takaamiseksi.

Outi Alanko-Kahiluoto (valt.)

VASTAUS VT OUTI ALANKO-KAHILUODON KYSYMYKSEEN NRO 47/2005

Vastauksena esitettyyn kysymykseen sivistys- ja henkilöstötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja toimittaa jäljennökset opetusviraston ja terveyskeskuksen antamista lausunnoista ja toteaa seuraavaa:

Opetusviraston ja terveyskeskuksen yhteistyötä sekä muita toimenpiteitä puheopetuksen riittävyyden takaamiseksi pyritään lisäämään. Muun ohella kysymyksessä mainittuun Herttoniemen koulun tilanteeseen on kiinnitetty huomiota ja koulussa on toteutettu henkilöstöjärjestelyjä. Opetusvirasto on myös tehostanut asiaan liittyvää koulutusta ja tiedottamista.

Tapaus Animalia ja julkinen tila

Posted on

Kyselytunti 31.8. 2005

Tapaus Animalia ja julkinen kaupunkitila

Helsingin kaupungilla on sopimus ulkomainostilan käytöstä JC Decaux'n kanssa. JC Decaux keskeytti Eläinsuojeliitto Animalian mainoskampanjan kesällä 2005. JC Deacaux perusteli Animalian kampanjan keskeyttämistä saamallaan asiakaspalautteella. JC Decaux on tiedotteessaan antanut ymmärtää, että sen saaman palautteen mukaan Animalian mainokset oli koettu loukkaavina. Myös kampanjan keskeyttäminen on synnyttänyt voimakkaita reaktioita. On puhuttu sensuurista ja sananvapauteen puuttumisesta: Animalian julisteissa ei ollut mitään rikollista tai muuten laissa kiellettyä. Myöskään Animalian oikeuksia maksaneena asiakkaana ei ole ajateltu, kun kampanja on keskeytetty vailla laillista syytä.

JC Decaux'n toiminta herättää kysymyksiä. Millä perusteella Animalian kampanja oli loukkaava, kun samaan aikaan sallitaan vaikkapa alusvaatemainokset, joita monet pitävät loukkaavina ja lasten silmille sopimattomina. Mikä JC Decaux'n ja kauungin välisessä sopimuksessa sallii sen, että Eläinsuojeluliitto Animalian kampanja on voitu keskeyttää, ja miten sopimusta pitäisi muuttaa, ettei JD Cedaux – ja viime kädessä Helsingin kaupunki mainostilan myyjänä – joudu vastaisuudessa syytetyiksi sensuurista ja sananvapauden rikkomisesta?

VASTAUS VT OUTI ALANKO-KAHILUODON KYSYMYKSEEN NRO 48/2005

Vastauksena esitettyyn kysymykseen kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja toteaa, että kaupungin ulkomainospaikkoja koskevissa sopimuksissa on lausuma, että kaupungin vuokraamilla mainospaikoilla mainokset eivät saa olla lakisääteisten ja hallinnollisten määräysten vastaisia eivätkä yleistä paheksuntaa herättäviä. Sopimuksissa on myös kohta, jonka mukaan mainonnan sisällössä tulee ottaa huomioon mainonnan kansainväliset perussäännöt sekä Mainonnan Eettisen Neuvoston sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen ratkaisut.

Sopimuskäytännössä edellytetään myös, että mainosten laatua ja sisältöä koskevissa tulkinnanvaraisissa tapauksissa jälleenvuokraajan on saatava mainokselle kaupungin hyväksyntä.

Edellä mainitut kohdat on lisätty mainospaikkasopimuksiin vuonna 2003 valtuustossa käsiteltyjen ponsien seurauksena. Vastuu mainonnan sisällöstä on lainsäädännön mukaan mainostajalla. Mainosvälineen omistajan ja mainostilan luovuttajan on noudatettava huolellisuutta hyväksyessään ja julkaistessaan mainoksen. Tämä on haluttu kirjata mainospaikkasopimuksiin.

Kaupungin mainospaikkojen vuokraaja JCDeaux Finland Oy on arvioinut Animalia-kampanjan julisteet saamansa yleispalautteen perusteella mainospaikkasopimuksessa olevien ehtojen vastaiseksi ja itse poistanut ko. mainokset kesken kampanjan.

JCDeaux Finland Oy on pyytänyt Mainonnan Eettisen Neuvoston lausuntoa kyseisistä Animalian kampanjajulisteita. Tämän hetken tiedon mukaan neuvosto antaa asiasta lausunnon 23.9.2005 pidettävässä kokouksessa. Tämä päätös tulee omalta osaltaan linjaamaan kaikkien mainonnan alueella olevien osapuolten toimintaa jatkossa.

Mainonnan kansainväliset perussäännöt 1997 on laadittu markkinoinnin korkean eettisen tason edistämiseksi. Lähtökohtana on vapaaehtoisen itsesääntelyn avulla ja olemassa olevan lainsäädännön puitteissa päätyä eettisesti kestävään mainontaan. Kansainvälisen kauppakamarin Suomen osasto on hyväksynyt perussäännöt Suomen osalta. Näiden sääntöjen 2 artiklassa todetaan, että mainos ei saa sisältää hyvän tavan vastaista lausumaa tai kuvallista esitystä. Perussääntöjen noudattamisesta todetaan 18 artiklassa mm., että mainostajalla on täysi vastuu mainonnastaan. Myös julkaisijan, mainosvälineen omistajan tai mainostilan luovuttajan on noudatettava huolellisuutta hyväksyessään ja julkaistessaan mainoksen.

Mainontaa koskeva jälkikäteinen valvonta on lainsäädännössä ja elinkeinotoiminnan sisällä kattavasti järjestetty. Lukuisat viranomaiset ja elinkeinoelämän organisaatiot valvovat mainontaa koskevien säännösten noudattamista ja ohjaavat mainosalalla noudatettavaa käytäntöä.

Keskuskauppakamarin Mainonnan Eettinen Neuvosto ja sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus omalla toiminnallaan rajaavat ja linjaavat ulkomainontaa ja selkeyttävät ulkomainonnassa noudatettavia käytäntöjä.

Mainonnan Eettisen Neuvoston ja muiden viranomaisten ratkaisut ohjaavat riittävästi mainontaa ja lisäksi kaupungin mainospaikkasopimuksissa on edellytetty varovaisuutta ja velvoitettu vuoropuheluun ns. raja-tapauksissa. Erillistä kaupungin yksityiskohtaista ohjeistusta soveltuvasta mainonnasta ei ole tarkoituksenmukaista laatia, vaan nykyiset käytännöt ovat mainonnan sisällön valvomiseksi riittävät.

Asunnottomien tilanne Helsingissä

Posted on

Kyselytunti 28.8. 2005
Outi Alanko-Kahiluoto

Eduskunnan oikeusasiamies huomautti muutama vuosi sitten Helsingille siitä, ettei se ole hoitanut asunnottomien tilannetta kohtuullisella tavalla. Tilanne ehti välillä jo hieman kohentua, mutta Pursimiehenkadun asuntolan mentyä viime kesäkuussa remonttiin, erityisesti kaikkein huonokuntoisempien asunnottomien asuntolapaikat vähenivät dramaattisesti. Pursimiehenkadulla sijaitseva Helsingin vieraskoti otti ennen remonttiaan vastaan myös todella heikkokuntoisia ja päihtyneitä asiakkaita, joita muut asuntolat eivät huolineet asiakkaikseen. Tämän ryhmän sijoittaminen korvaaviin paikkoihin on osoittautunut todella vaikeaksi. Tällä hetkellä Herttoniemen Sahaajankatu on ainoa ns. ensisuoja, jonne voi tulla ilman maksusitoumusta ja humalassa. Lisääntyneen paineen takia Sahaajankadulla kaikki sisään pyrkijät eivät sinne mahdu eikä heille ole osoittaa muutakaan paikkaa. Tämä on johtanut siihen että palvelun tarpeessa olevat yöpyvät ulkona, usein asuntolan pihapiirissä. Ilmojen kylmetessä tilanne tietenkin kärjistyy vielä entisestäänkin. Sahaajankadun asuntolan kuntokin on hälyyttävä. Palotarkastajat ovat jo rajoittaneet tilan käyttöä. Kosteus- ja homehaittojen takia myös henkilökunnnan sairastelu on runsasta. Pursimiehenkadun asuntola on tarkoitus avat jälleen heinäkuussa 2006. Uusittuna sen paikkaluku on yli sata paikkaa niukempi kuin aiemmin, ja se tulee majoittamaan parempikuntoisempaa asiakaskuntaa kuin ennen. Näin ollaan tilanteessa, missä samaan aikaan kun asunnottomien keskuudessa heikkokuntoisten osuus kasvaa, erityisesti juuri tälle vaikeimmalle osaryhmälle osoitettavien paikkojen määrä vähenee.  

Mitä kaupunginhaliitus aikoo tehdä asunnottomien tilanteen välittömän kriisin hoitamiseksi? Entä mitä kaupunginhallitus aikoo tehdä, jotta Sahaajankadun asuntola saataisiin normit täyttävään kuntoon? Entä kuinka kaupunki aikoo pitemmällä tähtäimellä huolehtia kaikkien, myös kurjimmassa asemassa olevien asunnottomiensa tilanteesta?

VASTAUS VT OUTI ALANKO–KAHILUODON KYSYMYKSEEN NRO 56/2005

Vastauksena esitettyyn kysymykseen sosiaali- ja terveystointa johtava apulaiskaupunginjohtaja sosiaaliviraston selvitykseen perustustuen seuraavaa:

Pursimiehenkadun asuntolan remontti oli tiedossa hyvissä ajoin. Sosiaalivirasto aloitti korvaavien asuntolavaihtoehtojen etsimisen. Helsingistä ei löytynyt kiinteistöjä, joissa olisi ollut asuntolatoiminnan käynnistäminen mahdollista kaavan vuoksi. Yhdessä kumppaneiden kanssa yritettiin saada tilapäisiä käyttötarkoituksen muutoksia olemassa oleviin kiinteistöihin. Kaikki hankkeet kaatuivat helsinkiläisten asukkaiden ja yritysten vastustukseen.

Pursimiehenkadun remontin lähestyessä sosiaaliviraston omien yksiköiden käyttötarkoitusta muutettiin niin, että saatiin mahdollisimman monelle po. asuntolan haasteellisimmalle asukkaalle asumispaikka.  Kaikki mahdollinen tehtiin olemassa olevilla voimavaroilla. Esimerkiksi tukikodeista asutettiin yksilöllisen harkinnan jälkeen asukkaita pienasuntoihin ja kaupungin vuokra-asuntoihin ja yksi tukikoti muutettiin naisille, jotka käyttävät päihteitä. Lisäksi päihdehuollon asumispalveiuihin asutettiin mahdollisimman moni.

On tosiasia, että joittenkin Pursimiehenkadun asuntolan entisten asukkaitten asuttaminen on vaikeaa. Ensisuoja-asukkaista heitä on viime päivinä ollut n. viisi henkilöä, mutta ilmojen kylmetessä lukumäärä oletettavasti kasvaa. Asiakkaat, joille korvaavia palveluja tarvitaan, ovat syrjäytyneitä päihde- ja/tai mielenterveysongelmaisia. Henkilökuntaa tulisi olla 24 h/vrk. Päihteettömyyttä tai lähes päihteettömyyttä vaativia asumispalveluja on helsinkiläisille asunnottomille riittävästi.

On syytä olla huolissaan syrjäytyneimmistä asunnottomista. Sahaajankadun asukkaille on alkamassa tehostettu sosiaalityön interventio.  Tavoitteena  on saada mahdollisimman moni pois ensisuojasta muihin asumispalveluihin. Keinoina ovat mm. oma ohjaaja ja sosiaalityön tehostaminen. Helsingin  Diakonissalaitoksen kanssa on vireillä palveluohjausprojekti kohderyhmän kanssa. Pidemmällä aikavälillä asukkaiden tilanne paranee huomattavasti.  Diakonissalaitoksen kanssa on sovittu, että vuonna 2006 ja 2007 peruskorjauksesta valmistuviin Diakonissalaitoksen yksiköihin asutetaan  huonoimmassa asemassa olevia asukkaita.

Pursimiehenkadun asuntolan peruskorjaus valmistuu kesällä 2006 ja paikkoja tulee olemaan n. 100. Ylläpitäjän kanssa on sovittu, että asuntolan  asiakaskunta ei tule muuttumaan vaan, asuntolaan tullaan jatkossakin asuttamaan sama asiakaskunta kuin ennen remonttia.

Oikeusasiamiehen tarkastuksen jälkeen Sahaajankadun ensisuojaa ja asuntolaa on laajennettu rakentamalla ensisuojan yhteyteen 197 m2 uudisrakennus. Vanhalla puolella on havaittu kosteus- ja homehaittoja. Niitten korjaus on vireillä.

Sahaajankadun asuntolan palotarkastuksessa ei ollut huomautettavaa asuntolan kunnosta. Palotarkastuksessa todettiin, että asuntolan rakennusluvan mukainen paloluokka on P3, jolloin 1-kerroksisen rakennuksen suurin sallittu henkilömäärä on 50. Tämä tulee huomioida asuntolan käytössä.

JC Decaux ja Animalia

Posted on

Valtuusto palaa kesätauolta keskiviikkona 31. elokuuta. Se sattuu olemaan kyselytunti, joten tein sitä varten kolme kysymystä: tapaus Animaliasta ja julkisen kaupunkitilan käytöstä, puheopetuksesta peruskouluissa sekä melontaharrastuksen tukemisesta. Kysymykset vastauksineen löytyvät näiltä sivuilta 31.8. jälkeen.

Helsingin kaupungilla on sopimus ulkomainostilan käytöstä ulkomainosyhtiö JC Decaux’n kanssa. JC Decaux keskeytti Eläinsuojeliitto Animalian mainoskampanjan kesällä 2005. Yhtiö perusteli kampanjan keskeyttämistä saamallaan asiakaspalautteella: Animalian mainokset oli JC Decaux’n mukaan koettu loukkaavina.

Kampanjan keskeyttäminen on puolestaan nostanut voimakkaita reaktioita. On puhuttu sensuurista ja sananvapauteen puuttumisesta: Animalian julisteissa ei ollut mitään rikollista tai muuten laissa kiellettyä. Myöskään Animalian oikeuksia maksaneena asiakkaana ei ole ajateltu. Kansalaisjärjestöllä on samanlaiset oikeudet kuin millä tahansa maksavalla asiakkaalla viedä mainoskampanjansa loppuun.

Yhteiskunnallinen mainonta on harvinainen mainonnan muoto, ja siksi Eläintensuojeluliitto Animalian kohtaama sensuuri on tärkeä ennakkotapaus. Se herättää kysymyksen, kenelle kaupunkitila oikeastaan kuuluu ja kenellä on oikeus mielipiteenilmaukseen. Perinteisesti julkisen tilan pitäisi olla myös julkisen keskustelun foorumi, agora. Helsingissä sallittuja ovat vain maksetut mielipiteenilmaukset ja mainokset. Pienillä taideproduktioilla tai kansalaisjärjestöillä ei ole mitään mahdollisuutta mainostaa toimintaansa. Kun äänensä saa kuuluviin vain rahalla, on aivan turha kysyä miksei yhteiskunnallinen ja poliittinen toiminta jaksa kiinnostaa ihmisiä.

Kysyn kyselytuntikysymyksessäni, mikä JC Decaux’n ja kaupungin välisessä sopimuksessa salli Animalian kampanjan keskeyttämisen, ja miten sopimusta pitäisi muuttaa, ettei JD Cedaux – ja viime kädessä Helsingin kaupunki mainostilan myyjänä – joudu vastaisuudessa syytetyiksi sensuurista ja sananvapauden rikkomisesta.

Puhe tuntikehyssäästöistä 2005

Posted on

Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.)

Puhe kaupunginvaltuustossa 22.5. 2005

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

TUNTIKEHYSSÄÄSTÖJEN PURKU

Helsingin kaupunginhallitus (KH) päätti kokouksessaan 7.3. 2005, että kouluverkkoa tarkistetaan oppilasmäärän vähentymisen edellyttämällä tavalla. KH asetti tavoitteeksi myös sen, että oppilaskohtaisten kustannusten eri koulutusmuodoissa on lähestyttävä viiden seuraavaksi suurimman kaupungin keskiarvoa. Samoin KH päätti, että koulujen lakkauttamisten tuottamat säästöt tullaan käyttämään tuntikehysleikkausten asteittaiseen purkamiseen niin, että aloitetaan nuoremmista ikäluokista.

Näin on KH päättänyt, ja näin on kaupunkilaisille luvattu. Nyt meille kuitenkin esitetään, ettei tuntikehystä ole mahdollista kasvattaa ja opetusryhmiä pienentää.

Opetuslautakunta käsitteli kokouksessaan 31.5. opetustoimen vuoden 2006 talousarvioehdotusta ja vuosien 2006-2008 taloussuunnitelmaehdotusta. Tämän käsittelyn yhteydessä demareiden Hannele Lehtonen teki esityksen, että tuntikehysleikkausta purettaisiin 1–2-luokilta 1% verran. Vihreät ja vasemmisto tukivat esitystä. Tuntikehysleikkausten purku olisi rahoitettu – kaupunkilaisille annetun lupauksen mukaisesti – koulujen lakkauttamisten tuomilla säästöillä. Samaan aikaan rahankäyttöä olisi tarkistettu siirtämällä rahaa muista opetustoimen kulungeista opettajien palkkoihin. Kokoomus ja keskusta kuitenkin vastustivat tuntikehyksen purkamista, ja niinpä me hävisimme sen äänin 6–5. Oikeistopuolueet eivät siis olleet halukkaita aloittamaan tuntikehysleikkausten purkamista.

Kuusi päivää tämän kokouksen jälkeen kokoomuksen puheenjohtaja, kansanedustaja Jyrki Katainen teki eduskunnassa välikysymyksen, jonka hurskas otsikko kuului: ” Perusopetuksen laadusta ja oppilaiden perusoikeuksien toteutumisesta”. Katainen sanaili välikysymyksessään, etteivät ” Pisa-tutkimuksen loistavat tulokset ole saavutettu etu.”, ja että ” Luovuuden, osaamisen ja innovatiivisuuden perusteista on pidettävä huolta joka päivä.” Ikävä kyllä tämä periaate unohtui kokoomukselta sinä päivänä, kun kokoomuksen edustajat olisivat voineet Helsingin opetuslautakunnan kokouksessa käytännössä edesauttaa tuntikehyksen kasvattamista ja ryhmäkokojen pienentämistä.

Sen sijaan että kokoomus olisi aidosti huolissaan opetuksen tasosta Helsingissä, kokoomusta harmittaa, ettei kouluverkkoa ole karsittu tarpeeksi ankaralla kädellä. Näin saimme tämänpäiväisestä Helsingin Sanomista lukea. Analyysi on kuitenkin täysin väärä.

Valtuusto on asettanut opetustoimelle vaatimuksen, että oppilaskohtaiset menot eivät saa nousta, kun lasten määrä alenee. Nyt menot vain alati nousevat, vaikka kouluja lakkautetaan ja tuntikehyssäästöt ovat edelleen purkamatta. Opetuksen tilakustannusten jatkuva huima kasvu ei johdu siitä, että meillä olisi Helsingissä liikaa kouluja. Kasvu johtuu kaupungissa toteutettavan sisäisen vuokranmaksun mekanismista, joka opetustoimen kohdalla on täysin epäonnistunut. Koulurakennuksille asetettu nettotuottovaatimus on 3%, ja se siis sisällytetään vuokraan.

Mikäli jäämme odottamaan sitä päivää, kun koulujen lakkauttamisilla tuotetut säästöt kattavat tilakustannusten nousun, emme pääse tuntikehyssäästöjen purkamiseen ikinä. Toistan: Mikäli jäämme odottamaan sitä päivää, kun koulujen lakkauttamisilla tuotetut säästöt kattavat tilakustannusten nousun, emme pääse tuntikehyssäästöjen purkamiseen ikinä. Tästä syystä kokoomuksen ja keskustan olisi pitänyt ymmärtää kannattaa demareiden tekemää esitystä, jonka mukaan nyt tehdyn kouluverkkosaneerauksen tuotot olisi käytetty ryhmäkokojen pienentämiseen ykkös- ja kakkosluokkalaisten osalta.

Kiinteistövuokrat nousevat v. 2006 kaikista koulujen lakkauttamisista huolimatta , mutta ei ainoastaan sisäisen vuokran tuotto-odotuksen takia. Tilakustannuksia kasvattaa myös se, että perusparannukset ja kunnossapitorahat sisällytetään koulukiinteistöjen vuokriin. Suurille ikäluokille rakennetut koulut ovat nyt yhtaikaa tulleet perusparannusikään, ja mm. niiden ilmanvaihtojärjestelmät pitäisi uusia. Viime kaudella oltiin säästökuurilla, ja kaikki kosteusvaurioremontit lykättiin tietoisesti hamaan tulevaisuuteen. Nyt tilanne on räjähtämässä käsiin, kun noin 30 koulua odottaa yhtaikaa perusparannusta. Myös erityislasten määrän jatkuva kasvaminen nostaa kustannuksia. Meidän kaikkien on siis syytä ymmärtää, etteivät oppilaskohtaiset menot automaattisesti seiniä kaatamalla vähene.

KH on kuitenkin asettanut opetustoimelle ukaasin, etteivät oppilaskohtaiset kulut saa nousta lasten määrän vähentyessä. Herää siis kysymys, mitä tästä ukaasista voi seurata, jos sisäisen vuokranmaksun automatiikka johtaa joka tapauksessa opetustoimen kiinteistömenojen kasvamiseen: todetaanko taas seuraavan kouluverkkotarkistuksen jälkeen, ettei opetustoimi ole vieläkään säästänyt riittävästi, minkä vuoksi täytyy vieläkin lakkauttaa muutama koulu? Tai että täytyy edelleen säästää tunneista ja pitää opetusryhmät suurina? Ettei tuntikehyssäästöjä siis voida edelleenkään purkaa?

Opetuslautakunta kiinnitti kokouksessaan 31.5.  huomiota siihen, että kolmen prosentin
tuottovaatimus koulukiinteistöjen vuokrien osalta muodostuu opetustoimen budjetissa huomattavan suureksi. Lautakunta päättikin esittää kaupunginhallitukselle, että kaupungin kiinteistötoimen opetusvirastolta perimää voittomarginaalia vähennettäisiin niin, että opetustoimen pääomavuokrat pienenevät. Tästä syntyvä säästö kohdennettaisiin opetuksen tuntikehyssäästöjen purkamiseen ja
tarvikemäärärahojen lisäämiseen. – Mikäli KH haluaa pienentää opetusryhmiä, tätä toivetta olisi syytä kuunnella.

Pyydän saada huomauttaa edelleen, ettei KH ole asettanut opetuslautakunnalle euromääräistä säästötavoitetta, joka kouluja lakkauttamalla tulisi saavuttaa. Opetuslautakunta on nyt lakkauttanut kouluja opetusviraston suunnittelijoiden laatiman esityksen pohjalta niin, että suljettaviksi on valittu ne koulut, joiden alueella oppilasmäärä on jo aidosti vähentynyt. Ongelmana kouluverkossa on kuitenkin se, etteivät oppilaat vähene kerralla tietyltä alueelta yhden koulun verran, vaan oppilasmäärän väheneminen on tasaista ja jakautuu jokseenkin tasaisesti ympäri kaupunkia. Kun näin on, täytyy kouluja lakkauttaessa ottaa huomioon monenlaisia tekijöitä, kuten esimerkiks i alueellinen tasa-arvo ja liikenteelliset seikat. Yksin oppilasmääriin tuijottamalla kouluverkkoa ei voi suunnitella.

YHTENÄINEN PERUSKOULU

Hyvät valtuutetut. Meillä on päätettävänä kahdeksan koulun hallinnollinen yhdistäminen.

Yhtenäisen peruskoulun tavoite on ainakin virallisesti pedagoginen, joskin sen toteuttaminen kouluverkkotarkistuksen yhteydessä kielii siitä, että tarkoituksena on kouluja yhdistämällä myös tehostaa tilojen yhteiskäyttöä. Pidemmän tähtäimen tavoitteena on luopua kokonaisista koulurakennuksista, kun ala- ja yläasteen oppilaat – ala-asteen oppilaiden vähentyessä – saadaan mahtumaan samaan rakennukseen. Käytännössä yhtenäisen peruskoulun toteuttaminen se merkitsee sitä, että koulujen hallinto yhdistyy, kouluilla on yksi rehtori, yksi johtokunta, yksi toimintasuunnitelma, yksi budjetti, yhteiset opettajat, yksi opetussuunnitelma, yksi oppilashuoltoryhmä.

Olen itse suhtautunut erittäin kielteisesti siihen, että nämä kaksi prosessia – koulujen lakkauttaminen ja yhtenäisen peruskoulun idea – on haluttu toteuttaa yhtaikaa kouluverkkotarkistuksen otsakkeen alla. Alun alkaen opetuslautakunnalle tuotu lista hallinnollisesti yhdistettävistä kouluista olikin huomattavasti pitempi, mutta onneksi olemme ryhmien välisellä yhteisymmärryksellä saaneet sitä karsittua.

Kouluverkon tarkistamisen tarkoituksena on säästää kiinteistömenoissa, kun taas yhtenäisen peruskoulun toteuttaminen nojaa alun alkaen ajatukseen ”yhtenäisestä oppimispolusta” ja sen pedagogisista ja sosiaalisista eduista. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hallinnollinen yhdistäminen pitäisi toteuttaa omana prosessinaan, jossa kunkin koulun tarvitsemat resurssit otetaan huomioon. Mikäli hallinnollisia yhdistämisiä jatkossa tehdään, ne on räätälöitävä koulukohtaisesti, koska rehtorin rooli voi olla hyvinkin erilainen eri kokoisissa ja oppilasaineksiltaan erilaisissa kouluissa. Myös koulujen yksilölliset opetussuunnitelmat on otettava huomioon.

Yhtenäiseen peruskouluun siirtymisessä pontimena ei saa olla koulukiinteistöistä luopumisen tuottama taloudellinen säästö vaan pikemminkin juuri ne pedagogiset, sosiaaliset ja psykologiset seikat, joiden pitäisi muodostaa yhtenäisen peruskoulun periaatteellisen ytimen. Oppilaan näkökulmasta yhtenäisen peruskoulun tarkoituksena on vahvistaa kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti yhtenäisen oppimis- ja koulupolun toteutumista, sillä oppilas on tällöin samassa kouluyhteisössä koko perusopetuksen ajan. Ajatuksena on, että oppilaantuntemus on vahvempaa, kun oppilas on ollut samassa koulussa alkuopetuksesta alkaen, tämä puolestaan auttaa mm. oppilaan arvioinnissa ja tuen tarjoamisessa. Oppilaan ja huoltajan kannalta yhtenäisen peruskoulun etuna pitäisi olla myös se on myös se, että oppilashuoltohenkilöstö on sama koko perusopetuksen ajan.

Yhtenäisen peruskoulun pedagogisesti kestävä toteuttaminen ei kuitenkaan ole helppo tehtävä, koska yhtenäinen peruskoulu tietää siirtymistä hallinnollisesti isoihin yksiköihin. Koululle pitääkin taata yhdistämisen toteuttamiseen riittävät resurssit, siis käytännön tukea ja rahaa, jotta hallinnollisissa uudistuksissa voitaisiin onnistua. Hätäisesti ajatellen yhtenäisen peruskoulun perustaminen voidaan tulkita tilaisuudeksi säästää myös hallintomenoissa, koska yhdessä koulussa voi tietysti olla vain yksi rehtori. On kuitenkin selvää, että rehtorin viran lakkauttaminen edellyttää monenlaisia tukitoimia, jotka nekin maksavat: apulaisrehtorin työmäärä kasvaa, kuraattorin ja kouluavustajan työpanosta pitää kasvattaa, jnpp. Samaten rehtorin ja apulaisrehtorin virkaehtosopimus nostaa heidän palkkojaan sitä mukaa kun hallinnollinen työ lisääntyy.

Koulujen hallinnollisia yhdistämisiä on opetusviraston taholta esitetty mielestäni aivan liian yksisilmäisesti keinona säästää tilakustannuksissa. Itä- ja Pohjois-Helsingissä päädytään peruskouluja yhdistämällä sellaisiin mammuttilaitoksiin, että ne toteutuessaan kääntyisivät yhtenäisen peruskoulun pedagogisen, sosiaalisen ja lapsipsykologisen idean irvikuviksi. Miten 700 tai jopa 1000 lapsen koulu luo lapselle turvallisen oppimispolun? Miten suuren yksikön hallintorehtori voi näkyä riittävästi koulun arjessa niin vanhempien, opettajien kuin muun henkilökunnan ja erityisesti oppilaiden kannalta? Rehtorien työmäärä on jo nykyisellään suuri.

Pieni on paitsi kaunista ja ihmiselle ja luonnolle ystävällistä myös hyödyllistä. Pyrkimystä suuriin kouluyksiköihin on mahdotonta puolustaa millään kasvatuksellisilla tai opetustyön tuloksellisuutta tai tehokkuutta koskevilla argumenteilla. Ylipäätään tehostaminen ja suuruus ovat useimmiten kyseenalaisia tavoitteita silloin kun puhutaan peruspalveluista, vaikkapa päiväkodeista, vammaispalveluista, vanhustenhoidosta tai koulusta. Pienelle oppilaalle on äärimmäisen tärkeää, että hän hahmottaa kokonaisuuden, johon kuuluu. Rakennuksen ja toimintaympäristön on oltava mittasuhteiltaan inhimillinen ja oppilaan hallittavissa.

Hallinnollisen yhdistämisen on siis oltava pedagoginen-, ei säästötoimenpide. Ennen kuin yhtenäisiä peruskouluja tämän enempää perustetaan, olisikin tärkeää luoda näkemys siitä, millainen hallinto on toimiva yhtenäisessä peruskoulussa, ja miten rehtorin virasta luopuminen voidaan toteuttaa ilman, että esim. oppilashuolto ja opettajien työnohjaus kärsivät, ts. miten voi säästää hallinnosta ilman, että oppilaat maksavat laskun. Tämän vuoksi opetusviraston tulisi tehdä lautakunnalle tulevan päätöksenteon perustaksi perusteellinen selvitys siitä, millaisiin tukitoimiin se aikoo ja ylipäätään voi ryhtyä, jotta lakkautetut rehtorin virat ja muut hallinnollisen yhdistymisen tuottamat puutteet saadaan kompensoitua. Tätä selvitystä emme ole tähän mennessä saaneet.

TURVALLISUUS JA TASA-ARVO

Hyvät valtuutetut. Tämän vuoden tammikuussa julkistetun tutkimuksen mukaan lapsia kuljetetaan yhä enemmän autolla harrastuksiin ja kouluun sen vuoksi, että lisääntynyt autoliikenne koetaan lapsen kannalta vaaralliseksi. Aikaisemmin on ajateltu, että ekaluokkalainen on kyllin iso kulkemaan koulumatkansa yksin. Autoliikenne on kuitenkin lisääntynyt siinä määrin, ettei näin enää välttämättä ole mahdollista ajatella. Myös koulujen lakkauttaminen edistää liikenteen kasvamista, kun vanhemmat – ymmärrettävää kyllä – kuljettavat lapsiaan kouluun.

Lähikouluja ei voi Helsingissä loputtomasti lakkauttaa ilman, että tuotetaan lapsille
liikenteellisesti kohtuuttoman riskialttiita koulumatkoja. Äitien työssäkäynti vähenee, kun lapsi tarvitsee saattajan selvitäkseen liikenteen läpi. Vihreänä opetuslautakunnan jäsenenä ajattelen, ettei kouluverkon tarkistamisen tulisi ainakaan viedä meitä lähemmäs amerikkalaista autokaupunkia ja keskieurooppalaista työnjakoa perheessä. Lähikoulut takaavat lapselle mahdollisuuden itsenäiseen kulkemiseen, ja äideille mahdollisuuden töissä käyntiin. Turvallisen matkan päässä sijaitseva lähikoulu on Helsingin kokoisessa kaupungissa olennainen alueellista ja koulutuksellista tasa-arvoa edistävä asia. Koulu voi elinvoimaisuudellaan jopa estää lähiöiden syrjäytymiskehitystä. Kuten Jyrki Katainen välikysymyksessään sinänsä oivaltavasti kirjoitti, ”On järkyttävää, että kustakin ikäluokastamme peräti 4000 nuorta syrjäytyy niin koulutuksesta kuin työelämästäkin.” Turvallinen ja laadukas lähikoulu on kaikkein tärkein syrjäytymistä ehkäisevä asia, ja siksi sen on oltava jokaisen helsinkiläislapsen etuoikeus.

SEURAAVA KOULUVERKKO

Arvon puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Mikäli tuntikehyssäästöjen purkamiseen halutaan päästä, olisi tarpeen ennen pitkää löytää säästökohteita muualtakin kuin seinistä. Olisi erittäin toivottavaa, että säästämisen paikkoja löydettäisiin myös hallinnosta. Myös tilastollisia perusteluja tarpeeseen säästää hallintokuluissa löytyy: vertailtaessa helsinkiläislapsen oppilaskohtaisia menoja viiden seuraavaksi suurimman kaupungin yksikköhintojen keskiarvoon on havaittu, että helsinkiläislapsen kustannukset ovat n. 670 euroa enemmän/vuosi kuin muiden viiden kaupungin keskiarvo. Hallinnon osuus tästä erotuksesta on peräti 7 %.

Kuten te kaikki hyvin tiedätte, ensi vuonna alkava Palmian tukipalveluiden kilpailutus koskee ennen muuta meitä opetuslautakunnan jäseniä. Meille lankeaa vastuu siitä, että kilpailutus osataan tehdä niin, ettei koulujen tukipalveluiden laatu laske. Itse olisin halunnut lykätä Palmian kilpailutusta. Mielestäni kilpailutukseen lähdettiin nyt liian aikaisin, vastoin ulkopuolisen konsulttiselvityksen suositusta. Olen antanut lohduttaa itseäni sillä, että kilpailutuksen tuottamat säästöt tullaan käyttämään tukitoimien sijasta niin sanottuihin ydintoimintoihin, eli opetuksen tason nostamiseen — opettajien palkkoihin, koulunkäyntiavustajiin, puheopetukseen, maahanmuuttajalapsen tukemiseen. Toivon todella että näin tulee tapahtumaan.

Kouluverkkosaneerauksesta voisi kuitenkin oppia, ettei tästä visiosta ole minkäänlaisia takeita. Tuleeko kokoomus esittämään, ettei Palmiaa ole vielä kilpailutettu tarpeeksi, jotta ydintoimintojen tukemiseen voitaisiin siirtää lisää rahaa? Esitän tämän kysymyksen myös demareille, koska myös te, kokoomuksen tavoin, kannatitte yksimielisesti kilpailutukseen lähtemistä. Onko Palmian kilpailuttaminen on teille välttämätön paha, joka teidän mielestänne on tehtävä, jotta peruspalvelut voitaisiin jatkossakin turvata, ja että tuntikehyssäästöjen purkamiseen joskus päästäisiin? Vai onko Helsingin demareiden hanakkuus puolustaa Palmiaa ja kunnallisia palveluita yhtä uskottavaa ja luotettavaa kuin kokoomuspoliitikoiden halu puolustaa perusopetusta?

Kiitos.

Valtuustopuhe Palmian kilpailuttamisesta

Posted on

Valtuustopuhe Palmian kilpailuttamisesta

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kilpailutusta tulee harkita olemassa olevien faktojen ja ennustettavissa olevien vaikutusten pohjalta. Voimassa olevien kilpailun käytön periaatteiden mukaisesti Palmian sisäiset kilpailuedellytykset on selvitetty tilaamalla analyysi riippumattomalta ulkopuoliselta konsultilta. Konsulttiarviossa todetaan Palmian tarvitsevan vielä lisäaikaa kilpailuun valmistautumiselle. Palmian avaaminen kilpailutukselle tilanteessa, jossa sen kilpailukyky on heikko, on kaupungille taloudellinen riski.

Konsulttiraportin mukaan Palmian tehostaminen ja omistajajärjestelyt ovat vielä kesken. Lausunnossa sanotaan, että ”yhtenäiseen toimintamalliin ja taloudelliseen tehokkuuteen tähtäävät toimenpiteet vievät useita vuosia ja ovat siten vielä luonnollisesti kesken”. Palmia on toiminut liikelaitoksena vasta kaksi vuotta, mikä on liian lyhyt sopeutumisaika kilpailullisiin vaatimuksiin.

Palmian kehittämissuunnitelmat ja niiden toteuttaminen ovat kesken. Raportti suosittaa, että kaupunki laatisi selkeän näkemyksen Palmian omistajapolitiikasta ennen kuin Palmia avataan kilpailulle. Tällä tavoin voisimme hallita kilpailutuksen seurauksia paremmin ja vähentää niitä riskejä, joita kaupungille Palmian omistajana kohdistuu mikäli Palmia häviää kilpailun, kuten raportissa arvellaan tapahtuvaksi.

On vielä epäselvää, mihin palvelutuotteisiin Palmian halutaan investoivan ja mistä Palmian palveluista on mahdollisesti tarkoitus luopua. Palmialle tulisi laatia kehityssuunnitelma ja antaa sille riittävästi aikaa parantaa kilpailukykyään.

Palmian toiminnan tehostaminen on edelleen mahdollista ilman kilpailuttamista. Kaupunki ei ole vielä toteuttanut kaikkia keinoja, joilla Palmian kilpailuasemaa voidaan parantaa. Esimerkiksi kaupungin kaikki tukipalvelut voitaisiin siirtää Palmialle ennen kilpailutuksen avaamista, mikä parantaisi Palmian liikevaihtoa. Kaupungin on mahdollista saada edullisempia, laadukkaampia palveluita ja fiksummin tuotettuja palveluita myös ilman kilpailutusta. Palmian ruuan laatua ja asiakastyytyväisyyttä voitaisiin eri tavoin kohentaa. Palmialle voitaisiin antaa lupa laajentaa turvapalveluitaan ja tarjota niitä kaupungin virastoille, jotka nyt ostavat turvapalvelut yksityisiltä yrityksiltä.

Voimassa olevien kilpailun käytön periaatteiden mukaan ennen kilpailutusta on tehtävä selvitys kilpailuttamisen kaupungille kokonaisuudessaan aikaansaatavista hyödyistä tai syntyvistä haitoista. Konsulttiarvion mukaan kilpailuttamisen kokonaistaloudellinen hyöty on kyseenalainen. Vaikka koulujen tukipalveluiden tuottaminen edullisemmin alentaa opetustoimen kuluja, samalla Palmian tulos huononee ja omistaja kärsii tappiota. Palmian kilpailutusta pitäisi katsoa kaupungin kokonaisuuden, ei vain ostajahallintokunnan eli esimerkiksi opetustoimen näkökulmasta. Vaikka opetustoimi siis säästäisi saadessaan tilaamansa tukipalvelut halvemmalla, kilpailutuksen kokonaistaloudellisuus kaupungin näkökulmasta on epäselvää: missä määrin ”ostajana” saavutettu kilpailutushyöty häviää ”omistajana” syntyvään tappioon? Olisi turvallisempaa aloittaa kilpailu tilanteessa, jossa taloudelliset riskit olisivat pienemmät.

Liian aikaisin avattu kilpailu tuo lyhyen aikavälin säätöjä, mutta heikentää Palmian toimintamahdollisuuksia jatkossa. Vastakkain ovat näin kilpailutuksessa saatava lyhyen tähtäimen voitto ja kaupungille pidemmällä aikavälillä koituva tappio. Konsulttiraportin mukaan paras tulos saadaan, mikäli Palmian kilpailukyky rakennetaan ennen kilpailutuksen avaamista. Mikäli Palmian saisi valmistautua kilpailutukseen paremmin, saattaisimme välttyä paremmin kilpailutuksen tuottamilta taloudellisilta riskeiltä. Voitolliseen tulokseen kaupungin kannalta päästäisiin nopeammin kuin jos Palmia häviää jo kilpailutuksen ensimmäisen vaiheen.

Tilaajaorganisaation pitäisi omata vahvaa kilpailuttamisosaamista ennen kuin kilpailuttaminen aloitetaan. Kokonaisvaltaiset kilpailutuksen pelisäännöt, laatumittarit ja kilpailutusstrategiat pitäisi laatia ennen kuin kilpailutusta lähdetään kokeilemaan. Jatkossa päävastuu kilpailuttamisesta on opetuslautakunnalla, jolla tulisi olla ennen kilpailutuksen avaamista selkeä näkemys siitä, miten tarjouspyynnöt ja niihin sisällytettävät laatuvaatimukset on laadittava, jotta kilpailutuksessa voidaan päätyä mahdollisimman hyvään lopputulokseen.

Näillä perusteilla kannatan Palmian kilpailutuksen palauttamista uudelleen valmisteluun siten, että kokeiluluonteinen kilpailutus avataan aikaisintaan syksyllä 2007.

Leikkipuistoja ei pidä sulkea

Posted on

Helsingin Sanomat 11.4. 2005

Leikkipuistoja ei pidä sulkea

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto suunnittelee sulkevansa kesä–heinäkuun ajaksi 28 leikkipuistoa (HS 22. 3.) ja jättävänsä niissä uima-altaat täyttämättä, soppakattilat lämmittämättä.

Helsingin Sanomien vaalikoneen mukaan 82,3 % nykyisistä kaupunginvaltuutetuista kannatti ilmaisen leikkipuistoaterian tarjoamista lapsille. Leikkipuistojen sulkeminen kesäajaksi on äänestäjille annettujen lupausten pettämistä ja väärin kaikkein pienimpiä kaupunkilaisia kohtaan.

Leikkipuistojen  sulkeminen osuu kaikkein kipeimmin vähävaraisiin, yksin kesäänsä viettäviin koululaisiin ja sosiaalisia kontakteja tarvitseviin vanhempiin. Moni suljettaviksi esitetyistä puistoista sijaitsee lapsivaltaisella ja/tai sosio-ekonomisesti haastavalla alueella.

Leikkipuistoilla on lastensuojelullinen ja ennaltaehkäisevä merkitys. Ne palvelevat kaikenikäisiä lapsia, toimivat asukaspuistoina, ja tarjoavat kaupungissa kesäänsä viettäville lapsille toimintaa niin sisällä kuin ulkona. Useimmat leikkipuistot toimivat koululaisten iltapäiväpuistoina, minkä vuoksi niihin tullaan luontevasti kesäloman alettua, kun vanhemmat ovat edelleen töissä. Yksinäiselle lapselle puisto ja lämmin ateria luo turvallisuutta. Uima-allaspuistot ovat lapsille ainoita uimapaikkoja sinileväkesinä, kun uimahallitkaan eivät ole auki.

Miksi siis purkaa sellaista, mikä on yhdessä hyväksi havaittu? Mielletäänkö leikkipuistotoiminta vain lasten ja naisten asiaksi, josta on helppo leikata?

Vastaesitys tuntikehyksestä opetuslautakunnassa

Posted on

Suomenkielinen opetusjaosto 8.3. 2005
4
Opev 2004-731

 VASTAESITYS

Opetuslautakunnan suomenkielinen opetusjaosto esittää, että uudistettaessa suomenkielisen perusopetuksen koulukohtaisten tuntikehysten laskentaperusteita lukuvuoden 2005-2006 alusta lukien otetaan käyttöön ns. malli 3 ala-asteen luokilla 1-6.

Jaosto esittää, että yläasteen (lk 7-10) tuntikehyskaavaksi hyväksytään kaava
opp.määrä x 1,6 + 98 (vvt).

Jaosto esittää myös opetusviraston esityksessä mainittujen lisäresurssien
hyväksymistä.

Lisäksi suomenkielinen opetusjaosto esittää, että jaostolle annetaan oikeus myöntää kohtuullinen lisäresurssi kouluille, mikäli opetuksen järjestämisessä uuden tuntikehyksen laskentaperusteen mukaan ilmenee huomattavia vaikeuksia.

Suomenkielinen opetusjaosto esittää, että opetusvirasto seuraa uusien peruskoulun yleisopetuksen laskukaavojen soveltuvuutta lukuvuonna 2005-2006 ja tekee mahdollisesti tarvittavat korjausesitykset lautakunnalle lukuvuotta 2006-2007 varten.

Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) Sami Nieminen (vihr.)

Talousarvioaloite positiivisen diskriminaarion määrärahan nostamiseksi

Posted on

TALOUSARVIOALOITE 2.3. 2005 POSITIIVISEN DISKRIMINAATION MÄÄRÄRAHAN NOSTAMISEKSI

Helsinkiläiskouluille myönnetään positiivisen diskriminaation määrärahaa, jonka tarkoituksena on lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja sosiaalista tasapainoa eri alueiden kesken.

Viimeaikaiset tutkimukset (Vaattovaara & Kortteinen 2005) osoittavat Helsingin asuinalueiden välisten sosioekonomisten erojen kasvaneen; huono-osaisuus keskittyy ja laajenee Itä- ja Pohjois-Helsingin lähiöalueilla. Samaan aikaan tilastot ennustavat erityislasten osuuden kasvavan lähivuosina 7%:sta 9%:iin.

Näiden tulosten valossa on erityisen tärkeää muistaa positiivisen diskriminaation hankkeeseen sisältyvä ajatus kasvatuksellisesta tasa-arvosta keinona ennaltaehkäistä sosiaalisten ongelmien kasautumista.

Positiivisen diskriminaation määräraha on pysynyt kolmena viime vuotena samana. Edellä esitetyn valossa määrärahaa olisi kuitenkin syytä nostaa lähemmäs nykyistä tarvetta vastaavaa tasoa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että valmistettaessa vuoden 2006 ja taloussuunnitelmakauden budjettia varataan riittävät lisäresurssit positiivisen diskriminaation määrärahan nostamiseksi 20%:lla.

Outi Alanko-Kahiluoto
valtuutettu (vihr.)