Perustulo korvaisi porkkanan ja kepin

Perustulo korvaisi porkkanan ja kepin

Mistä johtuu, että peräti kuudennes suomalaisista elää toimeentulotuella? Onko vikaa nuorissa vai työelämässä, kun 23% alle 25-vuotiasta helsinkiläismiehistä elää toimeentulotuen varassa?

Maarit Tastula esitti tämän kysymyksen Tarja Haloselle ja Sauli Niinistölle, kun nämä presidentinvaalien toisella kierroksella vierailivat hänen haastateltavinaan. Tastulaa kiinnosti, kuten meitä kaikkia, miten toimeentulotuella elävät saadaan työllistettyä. Niinistön mukaan pitää kannustaa yrittämään ja tarvittaessa käyttää risua. Yrittää täytyy, tiivisti Halonenkin, muttei kertonut miten työtön nuori saadaan yrittämään. Kannustamallako?

Puhe työttömien kannustamisesta herättää minussa samaa epäluuloa kuin puhe vieraan suvaitsemisesta. Suvaitseva suvaitsee toista huolimatta toisen ilmeisestä erilaisuudesta. Ajatus siitä, että työtön saadaan työllistettyä kun vain vähän kannustetaan, kieli puolestaan epäluottamuksesta. Eikö usko kannustamisen tehokkuuteen kumpuaa käsityksestä, että ihminen on etua ja hyötyä etsivä markkinasubjekti, jolle taloudellinen kannattavuus on riittävä syy toimeentulotuen varaan jättäytymiselle?

Kannustamisen retoriikan tuominen osaksi sosiaalipolitiikkaa kyseenalaistetaan myös Stakesin tuoreessa tutkimuksessa Suomalaisten hyvinvointi 2006. Kepit ja porkkanat tepsivät yleensä parhaiten niihin, joilla suuria ongelmia ei ole. Ne, jotka luottavat tulevaisuuteensa ja uskovat voivansa vaikuttaa elämänsä kulkuun, ovat myös halukkaita tarttumaan porkkanaksi tarjottuun kannustimeen. Niihin, jotka ovat jo syrjäytyneet ja joilta luottamus omiin voimavaroihin uupuu, kannustaminen ei enää tepsi.

Kannustaminen on liitetty myös vihreiden ajamaan perustuloon, koska perustulo tekisi mahdolliseksi myös lyhytaikaisten töiden vastaanottamisen. Ajatukseen perustulon kannustavuudesta kätkeytyy kuitenkin sama ongelma kuin kannustusretoriikkaan yleisemminkin – vai näemmekö me työttömät vain omaa hyötyään tavoittelevina markkinasubjekteina, jotka saadaan töihin kun vähän porkkanalla kannustetaan? Perustulon on myös ennustettu kannustavan väärään suuntaan ja lisäävän yhteiskunnan siivellä elämistä. Onkin väitetty, että ainoastaan riittämätön perustulo kannustaisi tekemään myös töitä.

Molemmat kannustusargumentit menevät ohi. Perustulo on välttämätön, koska toimeentuloturvaa ei ole enää perusteltua sitoa työhön. Nimenomaan pysyvä joukkotyöttömyys, automaation lisääntyminen ja epätyypillisten työsuhteiden tyypillistyminen tekevät uuden työstä riippumattoman toimeentuloturvan välttämättömäksi. Joukkotyöttömyys ei poistu kepillä ja porkkanalla kannustamalla.

Jos kannustamisen käsitettä halutaan perustulon yhteydessä edelleen käyttää, täytyy sen pitää sisällään yhteiskuntapoliittiset edellytyksensä. Perustulo on kytkettävä sosiaali- ja tasa-arvopolitiikkaan. Perustulo ei saa lopettaa keskustelua sukupuolittuneista elämänvalinnoista tai naisten ja miesten palkkaeroista. Perustulon ei pidä johtaa matalapalkkatöiden lisääntymiseen eikä työehtojen huonontumiseen. Tämän vuoksi perustulolla on nimenomaan voitava elää: vain riittävä perustulo voi lisätä yksilön autonomiaa ja valinnanmahdollisuuksia.

Perustulon vastikkeettomuus tarkoittaa, ettei sen saajan tarvitsisi todistaa työhalukkuuttaan. Perustulo myös takaisi jokaiselle työhistoriasta riippumattoman toimeentuloturvan. Se poistaisi häpeää ja ahdistusta tuottavan jaottelun työttömiin ja työllisiin. Parasta perustulossa kuitenkin olisi, että jokaisella olisi vapaus tulkita sen kannustavuus itse valitsemallaan tavalla: joko vapautena työhön tai vapautena työstä. Juuri siksi perustulo ei olisikaan palkka työstä, vaan palkka elämästä.