Asuminen

Hallitus kasvattaa vanhuusköyhyyttä ja jättää heikoimmat eläkkeensaajat heitteille

Eduskunnan köyhyysryhmä järjesti tänään seminaarin eläkkeensaajien asumistuen romuttamisesta. Sipilän hallitus sulauttaa eläkkeensaajan asumistuen yleiseen asumistukeen ja heikentää näin eläkeläisten asumistukea.

Sain tänää eduskunnan tietopalvelulta tilaamani laskelman hallituksen eläkkeensaajiin kohdistuvista leikkauksista. Laskelman mukaan hallitus pudottaa ainakin 27 000 eläkeläistä köyhyysrajan alapuolelle. Todennäköisesti luku kasvaa vielä, kun hallitus julkistaa, millä tavalla se toteuttaa lääke-ja matkakustannuksiin aikomansa leikkaukset. 

Sydäntä särkevää oli kuunnella kokemusasiantuntijoiden - köyhien eläkkeensaajien - arvioita siitä, mihin asumistuen heikkeneminen heidän kohdallaan johtaa. 6o euroa kuukaudessa on yhden takuueläkkeen verran vuodessa - se on köyhälle valtava raha. Pariskunnalta voidaan leikata yhteensä 120 euroa kuukaudessa, sillä eläkkeensaajan asumistuki on henkilökohtainen. 

Leikkaamalla eläkkeensaajien asumistuesta hallitus ei tee asuntopolitiikkaa eikä köyhyyspolitiikkaa – tarkoitus on yksinomaan säästää köyhimpien kustannuksella 90 miljoonaa euroa vuodessa seurauksia miettimättä. Köyhällä ei ole vaihtoehtoja, sillä edullisempia asuntoja ei kerta kaikkiaan ole. Ihmiset, joita heikennys koskee, joutuvat jatkossa tinkimään ruuasta ja lääkkeistä entistä enemmän. 

Hallitus ei tee vaikutusarviointeja eikä selvitä hallitusten esittämien leikkauksien ja heikennysten yhteisvaikutuksia eri väestöryhmiin. 

Sipilän hallitus aikoo siirtää tällä hetkellä eläkkeensaajan asumistukea saavat n. 195 000 henkilöä yleisen asumistuen piiriin vuoden 2016 aikana. Eläkkeensaajien siirtäminen yleiseen asumistukeen pienentää tukea noin 70 prosentilla tuensaajista. Noin kolme prosenttia tuensaajista menettää tuen kokonaan. Eniten menettävät suurta vuokraa maksavat pienituloiset eläkeläiset. 

Lakiesitykseen sisältyisi suojaosuus, jonka johdosta lain voimaantullessa eläkkeensaajan asumistukea saavan asumistuen taso voisi laskea enintään 60 euroa kuukaudessa. Suoja olisi kuitenkin voimassa enintään kymmenen vuotta tai siihen saakka, kunnes yleisen asumistuen taso saavuttaisi suojatun tuen tason. Suojaosuuden maksaminen kuitenkin lakkaisi esimerkiksi silloin, jos ruokakunnan koko muuttuu tai asunto vaihtuu.
 
60 euron suojaosa on siis  pelkkää sumutusta. Siirtymä- ja suojasäännökset eivät suojaa uusia tuensaajia ja suoja purkautuu välittömästi esim. muuton tai perhesuhteiden muutosten johdosta. Vaikka hallitus väittää loiventaneensa asumistuen leikkausta, 60 euron suojaosa on siis väliaikainen ja vain leikkauksen toimeenpanoa hidastetaan. Uusille asumistuen hakijoille hallituksen mainostama 60 euron leikkauskatto ei tuo minkäänlaista lohtua. Sen sijaan hallitus jakaa asumistuen saajat kahden kerroksen väkeen: niihin, jotka saavat heti heikompaa tukea, ja niihin, joiden tuki heikkenee vähitellen. Koko eläkkeensaajan asumistukijärjestelmä kuitenkin tuhotaan. Käytännössä kyseessä on pysyvä leikkaus kaikille eläkkeensaajille. 

Tässä leikataan kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, juuri niiltä, joista köyhyystutkijat ovat olleet pitkään huolestuneita. Tyypillinen eläkkeensaajan asumistuen saaja on yli 65-vuotias nainen, joka elää takuueläkkeen varassa. Romuttamalla eläkkeensaajan asumistuen hallitus leikkaa työkyvyttömyyseläkkeellä olevilta vammaisina syntyneitä, pitkäaikaissairailta, nuorena mielenterveyssyistä eläkkeelle joutuneilta.... Heistä enemmistö on ihmisiä, jotka eivät pysty tekemään päivääkään töitä kohentaakseen elintasoaan. Heille työ ei ole ”parasta sosiaaliturvaa”. Parasta sosiaaliturvaa heille on perusturva, jota hallitus nyt heikentää. 

Kuten kokemusasiantuntija Pirkko Justander sanoi: kun nämä heikennykset köyhimpien etuuksiin kerran tehdään, niitä tuskin hyvinäkään aikoina palautetaan - kuten on nähty lapsiperheköyhyyden lisääntymisen kohdalla. On sydämetöntä, julmaa leikata ihmisiltä, jotka jo nyt elävät kädestä suuhun. Asumistuki ei nytkään kata vammaisella koko vuokraa, vaan jo nyt moni vammainen eläkkeensaaja joutuu maksamaan osan vuokrastaan hoitotuellaan ja tinkimään terveydestään.

Jatkossa yhä useampi eläkeläinen on toimeentulotuen varassa pysyvästi. Toimeentulotukimenojen onkin arvioitu lisääntyvän vuositasolla 7 miljoonalla eurolla. Mutta entä, jos vanhus, vammainen, muistisairas ikääntynyt ihminen tai haja-asutusalueella asuva ei pysty tai osaa hakea toimeentulotukea? Niin, silloin hän on heitteillä. Tässä paikataan taloutta heikompien kustannuksella. Se on arvovalinta.

Siirtymä eläkkeensaajien asumistuesta yleiseen asumistukeen pienentää tukea noin 70 prosentilla tukea saavista. Yhdistämistä on mietitty ennenkin, mutta aikaisemmin keskeisenä ongelmana yhdistämiselle on pidetty asumistuen tason eroja eri järjestelmissä. 

Suomessa eläkeläisen perusturvan eräänä periaatteena on pidetty sitä, että eläkkeensaaja ei ole työmarkkinoiden käytettävissä, ja siksi hän tarvitsee pysyvästi parempaa tukea kuin esimerkiksi työtön, jolla on periaatteessa mahdollista jonakin päivänä työllistyä. Eläkkeensaajan tulot eivät yleensä olennaisesti muutu. Juuri siksi eläkkeensaajan asumistuessa hyväksyttävät enimmäisasumismenot ovat olleet suuremmat kuin yleisessä asumistuessa. Eläkkeensaajan asumistuen heikentäminen ja eläkeläisten ajaminen toimeentulotuelle rikkoo periaatteen, jonka mukaan eläkkeen kuuluisi olla tasoltaan väliaikaiseksi tarkoitettua perusturvaa parempi. 

Hallituksen on tarkoitus antaa lakiesitys eläkkeensaajan asumistuen sulauttamisesta yleiseen asumistukeen eduskunnalle vielä tänä syksyllä, jotta lainmuutokset voisivat tulla voimaan ensi vuoden alusta. Lakiluonnoksen lausuntoaika loppui viime viikolla. 

Sipilän hallitus kasvattaa köyhien vanhusten, sairaiden ja vammaisten määrää täysin piittaamatta seurauksista ja inhimillisistä kärsimyksistä. Keskustavetoiselta hallitukselta en sentään tätä olisi odottanut. Köyhillä ei ole Sipilän, Stubbin ja Soinin hallituksessa yhtään puolustajaa.

27 000 uutta köyhää on paljon. Luulisi hävettävän.

 

 

Tagit: köyhyys eläkkeensaajat eläkeläinen asumistuki Asuminen

Yksinasuvat hallitusohjelmaan

Olin tänään Keskustan ehdokas Matti Vanhasen kanssa samassa vaalipaneelissa. Koska gallupit veikkaavat Keskustasta seuraavaa pääministeripuoluetta, halusin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja esittää Vanhaselle pyynnön: "Olette luvanneet vähentää ministereiden määrää, mutta perustaa uuden perheministerin salkun. Pyydän, älkää tehkö sitä. Perustakaa mieluummin vaikka metropoliministerin salkku. Siitä olisi Suomen hyvinvoinnille enemmän hyötyä kuin perheministeristä".

Olin ihan vakavissani, vaikka en uskokaan, että Keskusta toteuttaa toivettani. Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat Suomen talouden vetureita. Jos Keskustassa katsottaisiin tulevaisuuteen, siellä ymmärrettäisiin, että metropolin hyvinvointi on koko maan hyvinvoinnin edellytys. Siksi tarvitsemme tosiasiassa enemmän metropoliministeriä kuin perheministeriä.

Keskustan into perustaa perheministerin salkkua on muutenkin kummallista. Sosiaalilainsäädäntö pitäisi päivittää aikaan, jona molemmat vanhemmat käyvät töissä ja perheet ovat moninaisia. Perheverotuksen ja perhekeskeisen sosiaaliturvan malli ei ole tätä päivää. Sosiaaliturvasta pitää tehdä henkilökohtaista - se on paras tapa vähentää kannustiloukkuja ja antaa ihmisille mahdollisuus tehdä henkilökohtaisia, työttömästä puolisosta, työttömästä aikuisesta lapsesta tai muun perheenjäsenen tulotasosta tai ammatista riippumattomia valintoja.

Miksei Perheyritysten liitto muuten pidä elämää siitä, että yrittäjän puolison sosiaaliturva on surkea?

Suomessa on sitä paitsi yli miljoona yksinasuvaa ja määrä kasvaa - on ollut jo monta vuosikymmentä kasvussa. Asuntokunnista 42% on yksinasuvia. Lähivuosina määrä oletettavasti kasvaa edelleen, ei vähintään väestön ikääntymisen vuoksi.

Yksinasuvia on kaikissa ikäryhmissä. Mielikuva yksinasuvista city-sinkkuina ei myöskään vastaa todellisuutta. Neljännes yksinasuvista on alle 35-vuotiaita, mutta suurimmat yksinasuvien ryhmät ovat 65 vuotta täyttäneet naiset sekä keski-ikäiset miehet.

Keskusta on toki oikeassa siinä, että perheitä pitää auttaa. Mutta tarvitaanko siihen perheministeri? Eikö STM:n tehtävänä ole tukea kaikkien kansalaisten hyvinvointia siviilisäädystä riippumatta?

Jos asiaa katsotaan tasa-arvon vinkkelistä, yksinasuvien tilanne ei ole yhtä hyvä kuin useimpien perheellisten.

Esimerkiksi työllisyysaste on yksinasuvilla alhaisempi kuin perheellisillä. Usein kyse on työttömyydestä, vielä useammin työkyvyttömyydestä.

THL:n tutkimuksen mukaan yksinäiseksi itsensä joskus kokevia on eniten yksinhuoltajissa, ei kahden vanhemman perheessä.

Yksinasuva ei välttämättä ole yksinäinen. Yksinasuminen ei ole välttämättä ongelma eikä merkki huono-osaisuudesta. Mutta tilastot kertovat, että yksinasuvat ovat taloudellisesti heikommassa asemassa kuin perheelliset. Käytettävissä olevia tuloja yksinasuvilla on vähemmän kuin muilla. Yksinhuoltajataloudet ovat perheistä köyhimpiä. Yhden hengen talouksilla on kuitenkin vielä vähemmän käytettävissä olevia tuloja kuin yksinhuoltajilla. Kaikkein pienin tulotaso on ikääntyneimmillä yksin asuvilla.

Yksinasuvista köyhimpiä ovat pelkän perusturvan varassa elävät työttömät sekä opiskelijat. Myös yksin pelkän takuueläkkeen varassa elävien vanhusten taloudellinen tilanne on heikko. Suuri syy köyhyyteen on asumisen kalleus: suurin osa käytettävissä olevista tuloista yksinasuvilla menee asumismenoihin. Useimmin yksinasuvat asuvat vuokralla. Toimeentulotuen saajissa yksinasuvien osuus on suurempi kuin muiden.

Mielenterveyden ja päihdeongelmat korostuvat yksinasuvilla muita enemmän. Entä muistatteko Helsinki-Mission kampanjan, jonka kampanjajulisteessa oli surullisen näköinen vanhus ja teksti: "Yksinäisyys on tappavampaa kuin ylipaino"?

Yksinasuvilla on suurempi haavoittuvuus sosiaalisille riskeille työttömyyden tai sairauden sattuessa kuin perheellisillä. Kun tulot romahtavat, ei ole toista auttamassa. Yksinasuva joutuu hankkimaan kaiken yksin ja vastaamaan kaikista kuluista yksin. Yksinasuvien neliöhinnat ovat isompia kuin muilla.

Yksinasuminen voi johtaa eriarvoiseen kohteluun. Esimerkiksi asuntolainaa voi olla vaikeampi saada yksin. Myös kunnallista vuora-asuntoa voi yksinäisen olla vaikeampi saada kuin perheellisen. Kohtuuhintaisista pienistä vuokra-asunnoista on pulaa.

Suomen yksinasuvat on tehnyt valtioneuvostolle aloitteen yksinasuvien nostamisesta hallitusohjelmaan. Kannatan aloitetta. Poliitikkojen tehtävänä ei ole hymistellä asioista, jotka ovat hyvin, vaan kiinnittää huomiota asioihin, jotka ovat huonosti. (Juuri tästä syystä kansalaiset närkästyivät muutamia vuosia sitten pääministeri Vanhaselle, kun tämä eräässä juhlapuheessaan ihmetteli, miksi syrjäytyneistä nuorista puhutaan niin paljon, kun valtaosa nuorista voi hyvin!)

Tiedämme, että yksinasuvien tilannetta auttaisi, jos pystyisimme rakentamaan riittävästi kohtuullisen vuokra- ja hintatason pienasuntoja. Mutta mitä muuta pitäisi tehdä? Mielestäni verolainsäädäntö ja sosiaaliturva pitäisi perata läpi yksinasuvan näkökulmasta. Lainsäädännön pitäisi kohdella kansanlaisia tasa-arvoisesti. Nyt yksinasuvat kantavat monessa suhteessa raskaampaa taloudellista - ja henkistä - taakkaa kuin muut.

#siksiouti

Seuraa Outin kampanjaa täällä.

Tagit: yksinasuvat köyhyys Asuminen

Asumistukeen Vihreiden ajamia parannuksia

Eräs tämän kevään ilonaiheistani on uusi asumistukilaki, joka selkeyttää asumistukijärjestelmää ja parantaa erityisesti pienituloisten lapsiperheiden asemaa. Hallituksen lakiesitys käsiteltiin ja hyväksyttiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa viime viikolla.

Laki korottaa enimmäisvuokran määrää. Lapsiperheillä asumistuen nousu on uudistuksen ansiosta keskimäärin 36 euroa kuukaudessa. Esityksessä on huomioitu enimmäisasumismenojen korotus 50 eurolla kuukaudessa, joka sovittiin jo kolmen vuoden takaisissa hallitusneuvotteluissa, sekä vuokran omavastuuosuuksien alentaminen 8 prosentilla.

Lakiin sisältyy myös asumistuen 300 euron suojaosa ansiotuloja saavalle. Asumistuen ennakointi tulee myös helpommaksi, kun asumistukea saavalla on oikeus ansaita 300 euroa kuukaudessa tuen pienentymättä. Aikaisemmin olemme jo päättäneet vastaavasta 300 euron suojaosasta työttömyysturvaan. Yhdessä molemmat suojaosat parantavat pienituloisen mahdollisuuksia tehdä lyhytaikaista työtä ja vähentävät toimeentulotuen tarvetta.

Asumisen kalleus on etenkin suurissa kaupungeissa työttömyyden ohella merkittävin köyhyyttä aiheuttava syy. Työmarkkinatuen ja/tai asumistuen saajista useimmat ovat myös toimeentulotuen saajia. Yhdessä nämä etuudet muodostavat katiskan, josta työttömän on ollut vaikea omin avuin päästä pois. Työttömyysrahan ja asumistuen suojaosat ovat apu, jonka avulla työttömyydestä on myös mahdollista ponnistaa pois.

Uusi laki pitää sisällään pienen, mutta oikeudenmukaisuuden näkökulmasta merkittävän muutoksen: lapsen tulot tai omaishoidontuen hoitopalkkiot eivät enää vaikuta ruokakunnan asumistukeen. Jatkossa esimerkiksi lapsen kesätienestit tai harrastusstipendit eivät voi vähentää asumistukea.

Asumistuki on nykyisin yksi vaikeaselkoisimmista sosiaaliturvan muodosta. Jatkossa enimmäisvuokrat lasketaan yksinkertaisesti vain asunnon sijainnin ja ruokakunnan koon mukaan. Enää asumistukeen asunnon ominaisuudet (koko, varustetaso tai lämmitysjärjestelmä) eivät vaikuta asumistukeen. Nykyisten monimutkaisten ja sekavien kriteerien mukaan asumistuen määrään vaikuttavat asunnon vuokran, pinta-alan ja sijainnin lisäksi asunnon ominaisuudet, kuten valmistumis- ja perusparannusvuosi, lämmitysjärjestelmä ja varustetaso. Näitä ei jatkossa enää kytätä. Omavastuu on aina 20 % hyväksyttävistä menoista ja kasvaa lineaarisesti, mikä helpottaa omavastuun ennakointia.

Jatkossa tukea myönnetään enimmäisasumismenojen määrään asti myös isompiin ja neliövuokraltaan kalliimpiin asuntoihin. Vuokra-asunnoista on huutava pula, joten tämä on perusteltua. Myöskään omaisuus ei enää jatkossa vaikuta asumistuen määrään. Puhelinosaketta ei siis tarvitse myydä saadakseen asumistukea. Vähämerkityksistä ei ole sekään, että uuden lain ansiosta asunnon vaihtaminen tulee asukkaalle nykyistä helpommaksi. Esimerkiksi työn perässä on helpompi liikkua.

Asumistuen suurin ongelma on nykyisin siinä, että todelliset vuokrat ovat karanneet kauas asumistuen ulottumattomiin. Jatkossa kuilu todellisen vuokran ja asumistuen välillä ei enää repeä, sillä asumistukea tarkistetaan vuosittain sekä kansaneläkeindeksin että tilastokeskuksen vuokraindeksin mukaan.

Asumistukilain uudistus ei kuitenkaan ratkaise sitä ongelmaa, että vuokrat ovat jo ehtineet revetä kauas todellisista vuokrista. Tätä kuilua lailla ei kurota umpeen, vaikka kuilu ei enää jatkossa kasvakaan. Etenkin suurissa kaupungeissa asumisen kalleus on suuri ongelma ja erityisesti yksin asuvien asema vaikea.

Asumistukilaki parantaa pienituloisten tilannetta, mutta monta ongelmaa jää edelleen ratkaisematta. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä olisi perusteltua sallia asumistuessa nykyistä enemmän kuntakohtaista vaihtelua. Tämä tarkoittaisi, että nostaisimme asumistukea siellä, missä asuminen on kalliimpaa. Korotus ei edes tulisi kovin kalliiksi, sillä asumisen hintaa paremmin vastaava asumistuki pienentäisi toimeentulotukimenoja. Tätä ehdottaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tuoreessa julkaisussaan Kaikenikäisten Suomi (2013).

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin saada asumisen hintaa alas. Tämä taas ei onnistu ilman riittävää asuntotuotantoa ja etenkin kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista, josta suuri vastuu on asuntoministerin salkkua hallussaan pitävillä sosiaalidemokraateilla.

Tagit: Sosiaaliturva Asuminen pienituloiset asumistuki

Kehysriihessä poistettava asumistuen loukkuja

Hallitus linjaa kehysriihessä ensi viikolla, miten valtiontalous sopeutetaan maamme pienentyneeseen tuotantoon ja verotuloihin, ja miten orastavaa talouskasvua pystyttäisiin samalla tukemaan. Taloustieteilijät ja poliitikot ovat jo alustavasti päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että sopeutustoimet pitää jaksottaa monelle vuodelle. Jostain on myös löydettävä säästöjä.

Tässä vaikeassa tilanteessa tulee muistaa, että säästöjä ja leikkauksia tärkeämpiä ovat rakenteelliset uudistukset. Keskeistä on poistaa työnteon esteitä ja helpottaa työn ja sosiaaliturvan yhdistämistä. Viime vuonna tehtiin avauksia oikeaan suuntaan, kun otettiin käyttöön työttömyysturvan ennakkomaksu ja luotiin työttömyysturvan 300 euron suojaosa. Nämä molemmat tekevät työttömälle helpommaksi ottaa vastaan lyhyitäkin työkeikkoja. Työttömän tuet eivät pienene heti ensimmäisestä tienatusta eurosta.
 
On välttämätöntä jatkaa rakenneuudistusten tiellä. Myös asumistuen suojaosasta sovittiin jo viime vuonna, mutta sen yksityiskohdat ovat vielä auki. Työnteon esteiden purkamisen kannalta on erittäin tärkeää, että myös asumistukeen tulee suojaosa ilman aikarajaa kuten työttömyysturvaankin.
 
Asumistukilakia ollaan parhaillaan uudistamassa nykyistä selkeämmäksi. Hallitusohjelman mukainen sosiaali- ja terveysministeriön lakiluonnos on lausuntokierroksella. Kannustava asumistukijärjestelmä, joka mahdollistaa myös pienet ansiotulot, on tärkeä parannus suomalaiseen sosiaaliturvaviidakkoon.
 
Ongelmana asumistuessa on ollut sen pienuus suhteessa suurten kaupunkien korkeisiin vuokriin. Mikäli asumistuen enimmäisvuokria nostettaisiin vastaamaan paremmin oikeaa vuokratasoa, helpotettaisiin työvoiman liikkuvuutta ja parannettaisiin työllisyyttä. Kehysriihessä tulee olla uskallusta parantaa asumistukea, vaikka siitä koituisikin lisäkustannuksia itse asumistukimenoihin. Säästöt syntyvät toimeentulotukimenoissa ja kannustinloukkujen sekä työttömyyden kustannusten vähentymisessä.

Monien selvitysten mukaan asumisen kalleus haittaa työllistymistä etenkin pääkaupunkiseudulla. Jos pystymme rohkeasti uudistamaan asumistukijärjestelmää ja samalla kaavoittamaan ja rakentamaan riittävästi vuokra-asuntoja, puramme yhden merkittävän pullonkaulan työllisyyden parantamisen tieltä. Samalla pystymme kohtuullistamaan ihmisten kestämättömiksi paisuneita asumismenoja.
 
Jokainen rakenteellinen uudistus, joka lisää mahdollisuutta työntekoon, vähentää tarvetta palveluiden ja sosiaalietuuksien leikkauksiin.

Tagit: Asuminen asumistuki

Kaupunki ryhtyy kustantamaan vuokra-asuntojensa astianpesukoneliitännät

Syksyn ensimmäinen valtuustoaloitteeni meni läpi kaupunginhallituksessa: esitin, että kaupungin omistamien vuokra-asuntojen huoltoyhtiöt vastaisivat vuokra-asukkaittensa astianpesukoneiden liitännöistä, ja että kaupunki siis myös kustantaisi liitännät. Tällä hetkellä vuokra-asukas joutuu maksamaan liitäntätöistä parhaimmillaan nelisen sataa euroa. 

Astianpesukoneliitännöissä avustamisessa on järkeä, sillä astioiden peseminen koneella säästää vettä ja energiaa. Asialliset liitännät myös säästävät kustannuksia, kun vesivahinkoja tulee nykyistä vähemmän. Pienituloiselle taas 400 euroa on iso raha, jolle löytyy muutakin rahanreikää. 

Liitäntöjen ottaminen huoltoyhtiöiden kontolle lisää myös tasa-arvoa asukkaiden kesken. Kuten Kiinteistövirasto toteaa lausunnossaan aloitteeseeni:

"Kaupungin eri asuinkiinteistöyhtiöiden hallinnassa on paljon eri aikaan rakennettuja kiinteistöjä. Näissä kiinteistöissä on myös hyvin paljon erilaisia keittiöitä. Astianpesukoneen asentaminen sujuu suhteellisen helposti uudehkoissa asunnoissa joissa keittiökalusteet on mitoitettu siten, että astianpesukone sopii sinne ja joissa venttiilit ja putkiyhteet astianpesukoneliitäntää varten on jo valmiiksi asennettu. Kiinteistöyhtiöissä, joissa on vanhempia asuntoja, voi edelleen olla sellaisia keittiöitä, joiden suunnittelussa ei välttämättä ole huomioitu astianpesukonetta eikä astianpesukonetta varten tarvittavia liittymiä ole tehty. Tällaisissa asunnoissa astianpesukoneen asennus vaatii enemmän työtä ja siten asennus on kalliimpaa.
 
Asuinkiinteistöyhtiöt peruskorjaavat asuntokantaansa omien korjaussuunnitelmiensa mukaisesti ja usein nimenomaan keittiötilojen peruskorjauksiin on tehty tarkat talokohtaiset suunnitelmat, joiden toteutus tapahtuu tietyn yhtiökohtaisen aikataulun mukaisesti.
 
Myös mahdollinen astianpesukoneen tai sen virheellisen asennuksen aikaansaama vesivahinko ja siitä seuranneet vahingot vakuutuskorvauksineen on arvioitava. Mikäli asuinkiinteistöyhtiöiden avustamat asennukset toteutuisivat laajalti, olisi hyvänä puolena kiinteistöyhtiöiden valvonnan lisääntyminen ja sitä myötä mahdollisten asennusvirheiden väheneminen."
Tagit: Asuminen köyhyys pienituloiset valtuusto kunnallispolitiikka

Asuinalueiden eriarvoistuminen on pysäytettävä

Muutimme aikoinaan Itä-Helsinkiin sattumalta, kun onnistuimme pienituloisina saamaan asunnon kaupungin vasta rakennetusta vuokratalosta. 

Olen tottunut pitämään Itä-Helsinkiä alueena, jolla on hyvä erilaisuuden sietokyky. Siksi minuun osui lujaa nähdä, miltä alueilta "maahanmuuttokriittiset" perussuomalaiset saivat eduskuntavaaleissa eniten kannatusta. 

Tärkeintä on tajuta, että nämä samat alueet ovat Helsingin pienituloisimpia alueita. Kyse on tuloerojen kasvusta. Luokkayhteiskunnan paluusta. 

Pahinta ihmisten ja asuinalueiden eiytymisessä on se, että vastakkaisista tulo- ja koulutustasoista tulevien ihmisten arki etääntyy kauas toisistaan. Kun empatia toista kohtaan vähenee, arjesta tulee taistelua.

Helsingissä maahanmuuttajavaltaisuus ja kantaväestön pienituloisuus kasautuvat samoille alueille. Kynnelle kykenevät virtaavat pois näistä lähiöistä paremmin tienaavien ihmisten asuinalueille. 

Suurin osa Helsingin pienituloisista perheistä asuu Itä- ja Pohjois-Helsingissä. Köyhien lapsiperheiden määrä on Helsingissä pääkaupunkiseudun suurin. Koko Helsingissä pienituloisia asuu yli kolminkertainen määrä verrattuna Espooseen ja Vantaaseen. 

Tutkijoiden mukaan on selvää, etteivät nykyiset asuntopoliittiset keinot riitä korjaamaan tilannetta. Tarvitaan oikeudenmukaisuutta korostavaa sosiaalipolitiikkaa, joka kaventaa tuloeroja ja poistaa köyhyyttä. 

Yksi eriarvoistumista aiheuttava tekijä on kaupungin suurten vuokra-asuntojen kalleus. Vuokra on niin kova etenkin uusissa vuokrataloissa, että ennen pitkää liki kaikki kynnelle kykenevät ostavat oman asunnon. Jäljelle kaupungin vuokrataloihin jää helposti niitä, joiden on pakko asua vuokralla. 

Asuinalueiden eriarvoistuminen näkyy koulujen eriarvoistumisena, mikä on Suomessa uusi ilmiö. Pärjäämisemme Pisa-tutkimuksissa on perustunut juuri siihen, että oppimiserot koulujen ja oppilaiden välillä ovat olleet pienet. Kaikki on pidetty mukana, ja opetuksessa ketään ei ole päästetty tippumaan. Enää näin ei ole, vaan koulupudokkaiden määrä kasvaa joka vuosi.

Myös yhteiskunnasta syrjäytyneiden nuorten määrä on jatkuvasti kasvanut huolimatta valtion vahvoista panostuksista työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön. Tämän luulisi herättävän Säätytalon neuvottelijatkin. 

Sosiaalista ja alueellista eriytymistä vastaan pitää taistella kaikilla politiikan alueilla: sosiaalipolitiikassa oikeudenmukaisen verotuksen ja tulonsiirtojen avulla, asuntopolitiikassa sekoittavan asuntorakentamisen keinoin ja koulutuspolitiikassa heikoimpia oppilaita tukemalla. Nämä ovat parhaat aseet myös rasismia vastaan.

Tagit: Helsinki Asuminen Opetus Kunnat eriarvoisuus

Luontoarvot edellä Sipooseen

Helsinki, Vantaa ja Sipoo ovat kaavoittamassa Östersundomiin uutta kaupunginosaa. Oikein toteutettuna Östersundomista on mahdollista tehdä uudenlainen, ekologinen ja viihtyisä asuinalue.

Itä-Uudenmaan merkittäviä luontoarvoja turvaamaan on päätetty perustaa Sipoonkorven kansallispuisto. Kansallispuistosta tulisi alueen asukkaille myös tärkeä virkistyskohde.

Luontojärjestöt ja Helsingin Vihreät tyrmäsivät tiistaina julkistetun Östersundomin ensimmäisen maankäyttösuunnitelman.

Suunnitelmassa rakentamista kohdistetaan liikaa arvokkaiden luontokohteiden päälle eikä viherkäytäviä Sipoonkorven tulevasta kansallispuistosta merelle turvata.

Helsingin Sanomat totesi tänään pääkirjoituksessaan, että hyvää maankäytön suunnittelua on sellainen, jossa tehokkaan rakentamisen nimissä ei pilkota arvokkaita luontokokonaisuuksia.

Östersundomin kaavoituksessa on mentävä luontoarvot edellä. Periaatteena on oltava joukkoliikenneyhteyksien varaan rakentuva tiivis rakentaminen. Tärkeimmät luontokohteet ja rannat on säästettävä.

Sipoonkorven kansallispuiston viherkäytävät on turvattava ja tämä on otettava huomioon kaavoituksessa.

Ekologinen kestävyys on otettava Östersundomin rakentamisen keskeiseksi periaatteeksi.  Myös alueen liikenneyhteydet sekä energia- ja jätehuolto on  suunniteltava  tältä pohjalta.

Tagit: Ympäristö Luonto Asuminen

Asuinalueiden eriytyminen voidaan estää

Vesa Peipinen
Helsingin Vihreä asuntolautakunnan puheenjohtaja kaudella 2009-2012

Yleishyödyllisellä asuntorakentamisella ja sosiaalisella asuntotuotannolla on Helsingissä pitkät perinteet. Kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien parhaat voimat Viljo Revelliä ja Hilding Ekelundia myöten ovat olleet rakentamassa vanhan Herttoniemen, Maunulan, Roihuvuoren tai Käpylän kaltaisia aikaa kestäneitä asuinalueita ja arkkitehtuuriltaan laadukasta asuinympäristöä.

Asuntorakentaminen on merkittävä kaupunginosien väestörakennetta ohjaava tekijä. Sosiaalista sekoittamista eli asuntojen eri hallintamuotojen rakentamista kaikille asuinalueille on Helsingissä pidetty yhtenä tärkeimmistä keinoista rakentaa tasapainoista ja tasa-arvoista kaupunkia.  Kansainvälisessä vertailussa Helsinki on pärjännyt kohtuullisen hyvin, slummeja ei ole syntynyt ja kaupunginosien eroja on pystytty tasapainottamaan.

Annina Ala-Outisen tuoreen tutkimuksen mukaan alueellisia eroja tasoittava kehitys kuitenkin päättyi 1990-luvun lamavuosiin, jonka jälkeen tilanne ei ole koskaan korjaantunut ennalleen. Jotkut Helsingin kaupunginosista ovat jäämässä kehityksessä jalkoihin, hyvinvointierot ovat kasvaneet ja näiden alueiden julkiset palvelut uhkaavat heikentyä.

Miksi jotkut asuinalueet Helsingissä sitten jäävät sosioekonomisessa kehityksessä jälkeen? Ensinnäkin Helsingin asuntopolitiikassa on tehty kaksi vakavaa virhettä. 1990-luvun laman seurauksena luotiin yksipuolisia asuinalueita, joihin rakennettiin liikaa sosiaalista asuntotuotantoa. Helsingin asuinalueiden sosioekonominen eriytyminen on paljolti seurausta tästä sekä 1990-luvun alun lamasta.

2000-luvulla virhe oli se että vuokra-asuntoja rakennettiin liian vähän.  Väestörakenteen merkitys kaupungin verotulojen kannalta kasvoi, kilpailu hyvistä veronmaksajista voimistui ja sosiaalista sekoittamista tehtiin valikoiden. Helsinkiin rakennettiin uusia omistusasuntojen alueita kompensoimaan vuokratalovaltaisia alueita ja samalla sosiaalinen asuntotuotanto lähes lopetettiin.

Tärkein tekijä on tuloerojen kasvu. Kaupunkilaiset ovat yhä enemmän jakautuneet niihin, jotka jotka voivat valita asuinalueensa, ja niihin joilla ei tätä mahdollisuutta ole. Huono-osaisuus keskittyy vuokratalovaltaisille alueille. Näiden asuinalueiden uhkakuvana on palveluiden heikkeneminen ja asukasrakenteen yksipuolistuminen.

Osa maahanmuuttajaryhmistä on keskittynyt vuokratalovaltaisille alueille, joilta vapautuu useammin vuokra-asuntoja ja missä vuokra-asuntojen kysyntä on vähäisempää. Asuinalueiden eriytyminen on johtanut siihen, että heikompiresurssiset maahanmuuttajaryhmät ovat sijoittuneet pitkälti samoille alueille kuin pienituloinen kantaväestö. Helsingissä oli vuoden 2010 alussa seitsemän asuinaluetta, joissa vieraskielisten asukkaiden lukumäärä ylitti 20 prosenttia. Nämä alueet sijaitsevat kaikki kaupungin itäosissa.

Asuinalueen vaikutus (neighbourhood effect) asukkaiden hyvinvointiin kohdistuu voimakkaammin juuri heikommassa asemassa oleviin eikä huono-osaisuuden kierrettä pystytä välttämättä enää katkaisemaan kattavista julkisista palveluista huolimatta.

Monien asuinalueiden ongelmien syynä pidetään maahanmuuttajia tai esim. kouluja sen sijaan, että tarkasteltaisiin kriittisesti eriarvoisuutta luovia rakenteita. Etnistä eriytymistä kiihdyttää maahanmuuttajien syrjintä asunto- ja työmarkkinoilla. Seurauksena on maahanmuuttajaryhmien keskittyminen, vaikka he itse toivoisivat itselleen ja lapsilleen kulttuurisesti tasapainoista, vuorovaikutteista ja turvallista asuinympäristöä. Kaupungin vuokra-asuntojen välityksessä yritetään välttää maahanmuuttajavaltaisten talojen syntymistä, mutta keinot ovat rajalliset kohtuuhintaisten asuntojen tarpeen koko ajan kasvaessa.

Kaikki samaan aikaan rakennetut lähiöt eivät kuulu huono-osaisimpien joukkoon. Ala-Outisen tutkimuksen mukaan kaupungin sisäisellä muuttoliikkeellä on merkittävä vaikutus segregaation vahvistajana. Helsingissä alueellisen eriytymisen syynä ei niinkään ole joukkopako tietyiltä alueilta, vaan näiden alueiden välttäminen asunnonvalintaa tehtäessä. Eriytymiskehitys ei  ilmene vain toisessa ääripäässä eli huono-osaisuuden keskittymisenä. Hyväosaisten keskittymiseen ei kuitenkaan koeta olevan tarvetta puuttua, koska ilmiö ei aiheuta erityisiä ongelmia.

Suurin haaste kaupunkisegregaation ehkäisyssä on poismuuton pysäyttäminen huonomman statuksen alueilta. Tämä vaatii alueiden asuntotarjonnan monipuolistamista ja houkuttelevien asumisvaihtoehtojen luomista esim. täydennysrakentamisella. Keskeisenä ideana on hyvän kierteen voimistaminen alueilla: keskiluokkaistuminen muokkaa alueen imagoa ja luo edellytykset monipuoliselle asukasrakenteelle. Samalla sekoittamisen politiikkaa on jatkettava myös uusilla asuinalueilla.

Asuinalueiden eriytymisen estäminen on kestävän kaupunkikehityksen tärkeimpiä kysymyksiä.  Asuntopolitiikka yksistään on riittämätön keino. Taantuville asuinalueille tarvitaan riittäviä julkisia palveluita, laadukkaita kouluja, hyvä julkinen liikenne, työpaikkoja, kulttuuripalveluja, museoita, kahviloita, elävää kaupunkikulttuuria, asukastoiminnan tukemista, omaehtoisia harrastustiloja ja vaikka sitä rohkeaa wau-rakentamista, siis hyvää kaupunkisuunnittelua, innovatiivisia hankkeita ja kaunista arkkitehtuuria.

Tampereen arkkitehtuuriviikolla kestävästä kaupunkikehityksestä esitelmöineen professori Mark Michaelin mukaan uutta ajattelua tarvitaan myös kaupunkisuunnittelun ja asuntotuotannon rakenteisiin. Miten saisimme kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien parhaat voimat jälleen mukaan tähän työhön?


 

Tagit: Tasa-arvo Asuminen Itä-Helsinki

Pitkäaikaisasunnottomuudesta päästävä eroon

15.10.2010

TIEDOTE 15.10.2010

 

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto asunnottomuusseminaarissa Lahdessa:

PITKÄAIKAISASUNNOTTOMUUDESTA PÄÄSTÄVÄ EROON SEURAAVALLA VAALIKAUDELLA

- Rahoitus turvattava seuraavalla hallituskaudella

 Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto pitää ensi vuonna päättyvää pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa erittäin onnistuneena. Hän vaatii sen jatkamista ensi hallituskaudella.

 - Ohjelman määrällinen tavoite, 1 250 uutta asuntoa, tulee jopa ylittymään. Rahoitusmalli on osoittautunut toimivaksi ja riittäväksi. Ensi hallituskaudella ohjelmaa on jatkettava ja tavoitteeksi on otettava pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen kokonaan vuoteen 2015 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta saavutettavissa, vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto toteaa. Hän osallistuu tänään Lahdessa valtakunnalliseen asunnottomuusseminaariin.

 Ohjelmassa käyttöön otettu Asunto ensin -periaate on osoittautunut tehokkaaksi ajattelutavan ja rakenteiden muuttamisessa. Kun ihmisen asuminen on järjestetty ensin, hän on motivoitunut myös muun elämänhallinnan parantamiseen, kuten alkoholinkäytön vähentämiseen. Laitosasumisen sekä sairaala- ja päihdepalvelujen käytön väheneminen on tuottanut myös selvää säästöä, vuoden 2009 loppuun mennessä arviolta 3,4 miljoonaa euroa vuodessa.

 - Asunnottomuuden vähentämisohjelma on esimerkki tehokkaasta ja kohdennetusta syrjäytymisen ehkäisystä. Ohjelmaan on ARA:n investointirahojen lisäksi osoitettava valtion korvamerkittyä rahaa. Kyse on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavasta investoinnista, sanoo Alanko-Kahiluoto.

 - Jatkossa on huolehdittava siitä, että ei synny uusia asunnottomien ryhmiä. Nykyisin esimerkiksi maahanmuuttajat voivat lähteä vastaanottokeskuksista ilman tietoa asunnosta. Asunto ensin -periaate on otettava ohjenuoraksi kaikessa syrjäytymisen ehkäisyssä, vaatii Outi Alanko-Kahiluoto.

 Lisätiedot:

 Outi Alanko-Kahiluoto,
GSM 050 512 1727,

Tagit: Asuminen

Valtuustoponsia budjetin käsittelyn yhteydessä

02.11.2009

Valtuustoponsia budjetin käsittelyn yhteydessä 2.11. 2009:

1. Hyväksyessään talousarvion vuodeksi 2010 ja taloussuunnitelmanvuosiksi 2010-2012 kaupunginvaltuusto edellyttää, että nuorten syrjäytymisen vähentämiseksi Helsingin kaupunki edistää eri tavoin oppilaitosten ja työpajojen välistä yhteistyötä.

2. Hyväksyessään talousarvion vuodeksi 2010 ja taloussuunnitelmanvuosiksi 2010-2012 kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupunki paneutuu eri tavoin nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen.

3. Hyväksyessään talousarvion vuodeksi 2010 ja taloussuunnitelmanvuosiksi 2010-2012 kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki kehittää päihdekuntoutujien matalan kynnyksen palveluverkkoa, erityisesti jälkikuntoutus- ja asumispalveluita, yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Tagit: Helsinki Nuoret Työpajat Asuminen Sosiaalipalvelut

Sivut

Tilaa syöte RSS - Asuminen