Itä-Helsinki

Valtuustoaloite Päiväkoti Siilitien ja Ravintola Siilenpesän välisen puiston kunnostamiseksi

14.06.2012

 

Herttoniemen Siilitiellä välittömästi metroaseman vieressä sijaitsee hoitamaton puisto, joka näkyisellään on vain eräänlainen hiekkakenttä. Hiekkakenttä jää Päiväkoti Siilitien ja Ravintola Siilenpväliselle alueelle. Hiekkakenttää reunustaa yhdellä sivulla Siilitie ja kolmella sivulla nurmikko. Näkymä Päiväkoti Siilenpesän pihalta paljaan hiekkakentän yli Ravintola Siilenpesän terassille on esteetön ja karu. Hiekkakentällä on joskus ollut hiekkalaatikko ja keinut, mutta nykyisin sillä ei ole juuri mitään käyttöä. Kentän laidalla on yksi penkki. Ravintola Siilenpesän edessä on autopaikkoja, jotka erottaa hiekkakentästä hoitamaton nurmikaistale.

 

Hoitamaton puisto/ hiekkakenttä sijaitsee Siilitien metroasemalle astuttaessa välittömästi Siilitien alkupäässä tien toisella puolella. Näkymä antaa Siilitien asuinalueelle saapuvalle alueesta epäviihtyisän ja hoitamattoman vaikutelman. Metroaseman käyttäjille puisto on jokapäiväinen ohikulkupaikka. Se näkyy myös metron ikkunasta ja on Siilitien alkupään kaupungin vuokratalojen ikkunoista näkyvä "puistonäkymä".

 

Me allekirjoittaneet valtuutetut ehdotamme, että Helsingin kaupunki kunnostaa Päiväkoti Siilitien ja Ravintola Siilenpesän välisen hoitamattoman kentän viihtyisäksi puistoksi istuttamalla sen laidoille päiväkotilasten, asukkaiden ja ohikulkijoiden iloksi hedelmäpuita, marjapensaita ja perennoja. Hiekkakentälle asennetaan esimerkiksi penkkejä, kiipeilyseinä, esiintymislava tai muita kentän käyttömahdollisuuksia lisääviä kiinteitä elementtejä.

 

13.6.2012 Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.)

Tagit: Itä-Helsinki kaupunkiviihtyvyys

Metrolla museoon

Ajan päivittäin bussilla lähinuorisotalomme ohi, ja joka kerta muistan ylpeänä paikallisen nuorison äskettäisen uroteon: nuoret valtasivat takaisin oman bänditilansa, jonka kaupunki sulki pari vuotta sitten säästääkseen nuorisotoimen tilakustannuksissa. Tila seisoi pari vuotta tyhjänä, sillä kaupunki ei saanutkaan bänditilaa vuokrattua ulkopuoliselle - kukapa vuokraisi ikkunattoman huoneen nuorisotalon kellarista tuhannella eurolla kuussa? Niinpä bänditila pysyi tyhjänä, veronmaksaja maksoi tyhjän tilan ylläpidosta ja alueen nuoret olivat ilman bänditilaa - kunnes nuoret eräänä perjantai-iltana repivät suljetusta ovesta ”Pääsy kielletty!” -lapun ja teippasivat tilalle omansa: ”Tämä tila on vallattu! Tila on ollut tyhjä kaksi vuotta (!!!) ja meillä ei ole bändikämppää”. 

Ei kannata ihmetellä, miksi satojen miljoonien panostus Guggenheimiin herättää vastusta: samaan aikaan asukastiloista on pula muillakin kuin nuorilla, päiväkodit pullistelevat laittoman suurista ryhmistä eikä kouluissa ole riittävästi terveydenhoitajia tai terveysasemilla lääkäreitä.  
 
Ihan ei tuntuisi riittävän perusteluksi se, että toimiminen kansainvälisessä verkostossa on tärkeää. Varsinkaan, kun myös asiantuntijat varoittavat hankkeen puolustajien ylioptimistisista kävijäodotuksista ja helsinkiläisille veronmaksajille jäävästä taloudellisesta riskistä. 
 
Olin vuosi sitten mukana paneelissa, jossa keskustelijoille annettiin tehtäväksi piirtää Guggenheim. Oma guggikseni komeili Siilitien metroasemalla Itäväylän päälle rakennettuna. 
 
Kansanäänestyksellä Guggenheim saattaisi hyvinkin sijoittua muualle kuin Katajanokalle tai edes Helsinkiin. Jos nyt Guggenheimia kansanäänestyksellä ylipäätään rakennettaisiin.
 
Asioilla on tärkeysjärjestys, ja siinä palveluverkosto menee kansainvälisen taidemuseoverkoston edelle. Kun epäilen hinnan Guggenheimista koituvan meille liian kovaksi, en tarkoita pelkästään hankkeeseen sisältyvää taloudellista riskiä tai mahdollista kulttuuripoliittista virhearviointia. Tarkoitan ennen kaikkea laskua luottamuspulasta ja hankkeen kiireisen aikataulun herättämästä epäoikeudenmukaisuuden tunnusta. Demokratiaan kuuluu keskustelu siitä, miten yhteiset varat käytetään kaikkein oikeudenmukaisimmin.
 
Herttoniemen nuorilta kysyttiin, mitä he sitten tekevät, jos kaupunki häätää heidät jälleen. - Sitten lähdemme polttamaan sähkökitaroita eduskuntatalon eteen, kuului vastaus. Metrolla pääseekin keskustaan kätevästi. Samalla voi piipahtaa Kiasmassa, jonne alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Ainakin vielä. 
 
Julkaistu Vihreässä Langassa 29.1. 2010
 
Tagit: Taide Nuoret Kulttuuri Itä-Helsinki Guggenheim palvelut

Valtuustoaloite Viikintien turvallisuuden parantamiseksi

18.01.2012

Viikintiellä on sattunut viime vuosina lukuisia liikenneonnettomuuksia. Riskialttiita paikkoja ovat etenkin

1) Viikintien Latokartanon suoran suojatie lähellä Viikintien ja Viilarintien risteystä
2) Viikintien ja Viilarintien risteys, jossa tapahtuu kymmenkunta enemmän tai vähemmän vakavaa onnettomuutta vuodessa
3) Sopulirinteen asuinalueen kohdalla oleva suojatie, jolla 11-vuotias tyttö kuoli rattijuopon alle tammikuussa 2012
4) Viikintien ja Siilitien risteys

Asukkaat kokevat Viikintien turvattomaksi, koska tie on ruuhkainen ja kapea, ja autojen tilannenopeudet ovat olosuhteisiin nähden usein liian kovat.

Viikintie on raskaan liikenteen käyttämä niin sanottu päätie, joten jalankulkijoiden liikenneturvallisuutta parantavien töyssyjen rakentaminen suojateiden kohdalle on kaupungin liikennesuunnittelijoiden mukaan ongelmallista. Siksi on tutkittava muita keinoja.

Jalankulkijan painettava liikennevalo on jo asennettu Viikintien Latokartanon suoralle, samoin kuin Viikintien ja Siilitien risteyksen suojatielle. Olisi syytä tutkia, olisiko jalankulkijan painettava liikennevalo mahdollista asentaa myös Sopulirinteen kohdalla sijaitsevalle suojatielle, jolla 11-vuotias tyttö kuoli rattijuopon yliajamana tammikuussa 2012. Saman suojatien kohdalle voitaisiin myös asentaa suojatiestä varoittava vilkkuva liikennevalo.

Sallitut ajonopeudet vaihtelevat Viikintiellä 30- 60 km/h välillä. Autoilijat eivät kuitenkaan näitä liikennenopeuksia aina noudata. Vaarallisia paikkoja jalankulkijoiden kannalta ovat etenkin ns. Viikin suora Latokartanon kohdalla, jonka varrella sijaitsevalla suojatiellä on sattunut lukuisia onnettomuuksia, samoin kuin Viilarintien ja Viikintien risteyksen sekä Viikintien ja Siilitien risteyksen välinen suora, jonka varrella sijaitsevan suojatien kohdalla 11-vuotias tyttö sai surmansa tammikuussa 2012. Näiden suorien liikenneturvallisuutta voitaisiin parantaa asentamalla Viikintien varteen nopeusnäyttötaulut, samoin kuin autojen nopeutta mittaavat ja ylinopeudesta sakottavat ns. peltipoliisit. Myös ajonopeuksien alentamista Viikintiellä on syytä harkita.Ajonopeuksien pudottamiselle Viikintiellä on monia perusteita: asutuksen ja lapsivaltaisten asuinalueiden läheisyys, Viikintien luonne läpiajoliikennetienä Itäväylälle/-väylältä ja tarve vähentää raskaasti liikennöidyn väylän meluisuutta etenkin Sopulirinteen asuinalueen kohdalla.

Myös autoilijoiden liikenneturvallisuutta Viikintiellä on parannettava. Erityisen vaarallisia autoilijoille ovat Viikintien ja Viilarintien risteys, jossa sattuu vuosittain kymmenkunta enemmän tai vähemmän vakavaa onnettomuutta, sekä Viikintien ja Siilitien risteys, jossa samoin sattuu jatkuvasti peltikolareja. Molempiin risteyksiin on suunniteltu liikenneympyrää, joiden rakentamista on onnettomuustilastot huomioon ottaen syytä vauhdittaa.

Edellä esitettyihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä budjetin niin salliessa viipymättä. Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että viimeistään valmisteltaessa vuoden 2013 ja taloussuunnitelmakauden budjettia varaudutaan Viikintien turvallisuuden parantamiseen

-         toteuttamalla liikenneympyrä Viikintien ja Viilarintien risteykseen

-         toteuttamalla liikenneympyrä Viikintien ja Siilitien risteykseen

-         asentamalla keltainen suojatiestä varoittava vilkkuva liikennevalo Sopulirinteen asuinalueen kohdalla olevalle suojatielle

-         asentamalla Viikintien Latokartanon suoran varteen nopeusnäyttötaulut

-         asentamalla nopeusnäyttötaulut Sopulirinteen asuinalueen kohdalla olevan suojatien kohdalle

-         asentamalla Viikintien suoralle ns. peltipoliisi

 

Helsingissä 18.1. 2012

Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

Tagit: Lapset Itä-Helsinki liikenneturvallisuus

Valtuustoaloite Viikintien turvallisuuden parantamiseksi

Helsingin kaupungimvaltuusto kokoontui tänään vuoden ensimmäiseen kokoukseensa. Jätin kokouksessa alla olevan aloitteen Viikintien turvallisuuden parantamiseksi.
 

Valtuustoaloite Viikintien turvallisuuden

parantamiseksiViikintiellä on sattunut viime vuosina lukuisia liikenneonnettomuuksia. Riskialttiita paikkoja ovat etenkin

1) Viikintien Latokartanon suoran suojatie lähellä Viikintien ja Viilarintien risteystä

2) Viikintien ja Viilarintien risteys, jossa tapahtuu kymmenkunta enemmän tai vähemmän vakavaa onnettomuutta vuodessa
3) Sopulirinteen asuinalueen kohdalla oleva suojatie, jolla 11-vuotias tyttö kuoli rattijuopon alle tammikuussa 2012
4) Viikintien ja Siilitien risteys

Asukkaat kokevat Viikintien turvattomaksi, koska tie on ruuhkainen ja kapea, ja autojen tilannenopeudet ovat olosuhteisiin nähden usein liian kovat.

Viikintie on raskaan liikenteen käyttämä niin sanottu päätie, joten jalankulkijoiden liikenneturvallisuutta parantavien töyssyjen rakentaminen suojateiden kohdalle on kaupungin liikennesuunnittelijoiden mukaan ongelmallista. Siksi on tutkittava muita keinoja.

Jalankulkijan painettava liikennevalo on jo asennettu Viikintien Latokartanon suoralle, samoin kuin Viikintien ja Siilitien risteyksen suojatielle. Olisi syytä tutkia, olisiko jalankulkijan painettava liikennevalo mahdollista asentaa myös Sopulirinteen kohdalla sijaitsevalle suojatielle, jolla 11-vuotias tyttö kuoli rattijuopon yliajamana tammikuussa 2012. Saman suojatien kohdalle voitaisiin myös asentaa suojatiestä varoittava vilkkuva liikennevalo.

Sallitut ajonopeudet vaihtelevat Viikintiellä 30- 60 km/h välillä. Autoilijat eivät kuitenkaan näitä liikennenopeuksia aina noudata. Vaarallisia paikkoja jalankulkijoiden kannalta ovat etenkin ns. Viikin suora Latokartanon kohdalla, jonka varrella sijaitsevalla suojatiellä on sattunut lukuisia onnettomuuksia, samoin kuin Viilarintien ja Viikintien risteyksen sekä Viikintien ja Siilitien risteyksen välinen suora, jonka varrella sijaitsevan suojatien kohdalla 11-vuotias tyttö sai surmansa tammikuussa 2012. Näiden suorien liikenneturvallisuutta voitaisiin parantaa asentamalla Viikintien varteen nopeusnäyttötaulut, samoin kuin autojen nopeutta mittaavat ja ylinopeudesta sakottavat ns. peltipoliisit. Myös ajonopeuksien alentamista Viikintiellä on syytä harkita.Ajonopeuksien pudottamiselle Viikintiellä on monia perusteita: asutuksen ja lapsivaltaisten asuinalueiden läheisyys, Viikintien luonne läpiajoliikennetienä Itäväylälle/-väylältä ja tarve vähentää raskaasti liikennöidyn väylän meluisuutta etenkin Sopulirinteen asuinalueen kohdalla.

Myös autoilijoiden liikenneturvallisuutta Viikintiellä on parannettava. Erityisen vaarallisia autoilijoille ovat Viikintien ja Viilarintien risteys, jossa sattuu vuosittain kymmenkunta enemmän tai vähemmän vakavaa onnettomuutta, sekä Viikintien ja Siilitien risteys, jossa samoin sattuu jatkuvasti peltikolareja. Molempiin risteyksiin on suunniteltu liikenneympyrää, joiden rakentamista on onnettomuustilastot huomioon ottaen syytä vauhdittaa.

Edellä esitettyihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä budjetin niin salliessa viipymättä. Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että viimeistään valmisteltaessa vuoden 2013 ja taloussuunnitelmakauden budjettia varaudutaan Viikintien turvallisuuden parantamiseen

-         toteuttamalla liikenneympyrä Viikintien ja Viilarintien risteykseen

-         toteuttamalla liikenneympyrä Viikintien ja Siilitien risteykseen

-         asentamalla keltainen suojatiestä varoittava vilkkuva liikennevalo Sopulirinteen asuinalueen kohdalla olevalle suojatielle

-         asentamalla Viikintien Latokartanon suoran varteen nopeusnäyttötaulut

-         asentamalla nopeusnäyttötaulut Sopulirinteen asuinalueen kohdalla olevan suojatien kohdalle

-         asentamalla Viikintien suoralle ns. peltipoliisi

 

Helsingissä 18.1. 2012

Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

Tagit: Lapset Itä-Helsinki liikenneturvallisuus

Guggenheim-esitys ei itähelsinkiläistä innosta - ei myöskään museoiden ystävää

Helsingin Sanomat on julkaissut tänään erittäin sekavan grafiikan (s. A5), jonka tarkoituksena on kuvata helsinkiläisten valtuutettujen mielipiteitä eilen julkistettuun esitykseen Guggenheimin sijoittamisesta Helsingin Katajanokalle

Grafiikassa on viisi eri ryhmää, ehdottomasti myönteisesti suhtautuvista empivien ja ehdollisten näkemysten kautta ehdottomasti kielteisesti suhtautuviin. Minut on grafiikassa sijoitettu "kyllä mutta" -ryhmään. Tosiasiassa kantani on tässä vaiheessa kuitenkin Guggenheimille "ei".
 
Vastasin toimittajalle, että voisin kannattaa esitystä, jos se olisi tuonut tässä taloustilanteessa myös jotain sosiaalisesti hyvää tai sosiaalisesta näkökulmasta luonut lupauksen muutoksesta ympäristössään - eli jos Guggenheimia olisi esitetty sijoitettavaksi vaikkapa Itä-Helsinkiin. Leikkisästi sanoin, että voisin kannattaa esitystä, jos metrolla pääsisi suoraan Guggenheimiin sisään, eli taidemuseo sijoitettaisiin vaikka Itäväylän päälle Siilitien metroasemalle. Mutta sellaistahan ei esitetä. Tänään HS on grafiikassaan sijittanut minut Guggenheimiin varauksella myönteisesti suhtautuvien joukkoon, mikä on väärä tulkinta. No, olin liian monisanainen. Kantani on kuitenkin tässä vaiheessa "ei". 
 
Heittoni Siilitien metroasemasta oli tietenkin siltarumpupolitiikkaa siinä mielessä, että asun itse Itä-Helsingissä. Olen kuitenkin todella huolestunut siitä, miten kaukana valtapoliitikkojen ajatusmaailma on tavallisesta helsinkiläisestä lähiöarjesta. 
 
Helsingillä ei ole ollut varaa ylläpitää edes bänditilaa Herttoniemen nuorille - lähinuorisotalomme bänditila on ollut suljettuna säästösyistä viimeiset kaksi vuotta. Nytkö meidän pitäisi hyväksyä uudet miljoonien panostukset Guggenheimiin?
 
Panostus Guggenheimiin arveluttaa minua paitsi sosiaalipoliittisesta, myös kulttuuripoliittisesta näkökulmasta. Kulttuuriministeriö leikkaa koko tämän vaalikauden vuosittain museoiden valtionavustuksista viisi miljoonaa euroa ja Museoviraston toimintamenoista kolme miljoonaa euroa. Yhteensä kulttuuriministeriö leikkaa museoiden avustuksista joka vuosi 8 Me koko halltuskauden ajan. Tässä tilanteessa opetus- ja kulttuuriministeriö ei voi mitenkään osallistua Guggenheimin rahoitukseen. Valtionavustuksen pitäisi tulla valtiovarainministeriöltä. 
 
Pidän myös eilen esitettyjä laskelmia kävijämääristä ylioptimistisina ja epärealistisina. Siksi vaikuttaa siltä, että lasku Guggenheimista olisi helsinkiläiselle veronmaksajalle liian kova. 
 
Esitys nojaa oletukselle 550.000 kävijästä vuodessa. Näistä 12 euron pääsylipun maksavia asiakkaita olisi laskelman mukaan 80%. Oletus on, että Helsingin Guggenheim pääsisi Tukholman Moderna Museetin kävijämääriin. Kuitenkin Suur-Tukholman asukasluku on yli 2 miljoonaa, puolet enemmän kuin pääkaupunkiseudun. Ruotsin asukasluku on 9,4 miljoonaa, Suomen taas 5,4 miljoonaa. En voi olla ajattelematta, että laskelma Guggenheimin kuluista helsinkiläiselle veronmaksajalle on tässä vaiheessa jokseenkin hämärä. 
 
Nyt on aika käydä Guggenheimista keskustelua, ja toivon, että sille varataan myös riittävästi aikaa. Skeptisiä kommentteja ei voi enää tyrmätä sanomalla, että antakaa työryhmälle työrauha, ja keskustellaan sitten, kun esitys on valmis. Nyt esitys on valmis, ja demokratiaan kuuluu avoin kansalaiskeskustelu yhteisistä asioista. 
 
Eduskunnalle tullaan tulevan vuoden aikana mitä todennäköisimmin esittämään uusia säästökohteita - nythän näyttää siltä, että taantuma jatkuu. Päätöksentekijöiden täytyy tietää, mistä Guggenheimille siirrettävä raha on pois. Ei valtionkaan rahakirstu pohjaton ole, Helsingin kaupungista puhumattakaan. 
Tagit: Helsinki Nuoret Kulttuuri Itä-Helsinki Guggenheim

Itä-Helsinki saa korkeakoulukampuksen

Metropolia Ammattikorkeakoulu on päättänyt sijoittaa yhden isoimman kampuksensa Myllypuroon. Tämä on loistouutinen! Itä-Helsinki saa viimein oman Ammattikorkeakoulunsa. Muut Metropolian kampukset sijoittuvat Arabianrantaan, Leppävaaraan ja Myyrmäkeen. Konkreettiset päätökset Metropolian tilakysymyksissä tehdään mahdollisimman pian.

Kampusten keskittäminen on järkevä ratkaisu kaikin puolin. Ratkaisulla saadaan aikaan kustannussäästöjä ja lisäksi uudet toimivat tilat ainakin Myllypuroon. Koulutusalojen keskittäminen kampusalueille luo myös synergiaetuja. Opetuksen laatua ja innovaatiotoimintaa päästään kehittämään entistä tehokkaammin.

Myllypuron kampus tulee sijaitsemaan näillä näkymin metro-aseman läheisyydessä, joka helpottaa kampuksen saavutettavuutta. Myös muut Metropolian kampukset sijaitsevat hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella.

Neljän kampuksen jakautuminen eri puolille Helsinkiä ehkäisee alueiden eriytymistä. Kaikki korkeakoulupaikat eivät voi keskittyä kantakaupunkiin, eivätkä ne sinne mahtuisikaan. Opiskelupaikan perässä ei ole pakko muuttaa tai matkustaa pitkiä matkoja. Metropolian opiskelijat voivat saada esimerkiksi Myllypurosta kantakaupunkia edullisempia asuntoja, läheltä opiskelupaikkaa.

Uusi kampus lisää Myllypuron houkuttelevuutta asuinalueena ja miksei myös yritystoiminnan kannalta. Uusien työpaikkojen syntyminen kampusten läheisyyteen on toivottavaa ja todennäköistäkin. Itä-Helsingin elävöityminen on minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia siellä asuvana ja iloitsen Myllypuroon tulevasta kansainvälisen tason korkeakoulusta.

Tagit: Koulut Itä-Helsinki koulutus

Selvitys Itäväylän kattamisesta asuntorakentamista varten

30.11.2011

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on aloittamassa Kivinokan suunnittelua. Alueelle laaditaan osayleiskaava. Suunnittelun aluksi mietitään erilaisia periaatteellisia vaihtoehtoja alueen tulevaksi käytöksi. Tavoitteena on, että kaupunkisuunnittelulautakunta valitsisi vuoden kuluttua näistä periaatevaihtoehdoista yhden jatkosuunnittelun pohjaksi.

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että Kivinokan alueen osayleiskaavoitukseen liittyen selvitetään mahdollisuudet ja kustannukset Itäväylän kattamisesta ja katetun alueen käyttämisestä kaupunkirakennetta täydentävään asunto-, toimisto- yms. rakentamiseen siten, että Kivinokan alue vastaavasti säilytetään virkistysalueena.

Helsingissä 30.11. 2011

Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

Tagit: Itä-Helsinki Kivinokka kaupunkiluonto asuntopolitiikka

Alueiden eriytyminen on pysäytettävä

Viimeaikainen kaupunkitutkimus osoittaa, että myös Suomessa asuinalueet ovat alkaneet eriytyä toisistaan huolestuttavalla tavalla. Helsingissä huono-osaisuus, työttömyys ja maahanmuuttajavaltaisuus kasautuvat samoille alueille. Raskaan työttömyyden alueilla Helsingissä miesten elinikä on jo lähes kymmenen vuotta lyhyempi kuin hyvinvoivilla alueilla. Nuorten keskuudessa väestön jakautuminen hyvinvoiviin ja syrjäytyviin näkyy viimeiaikaisissa tutkimuksissa erityisen selvästi.

Asuntorakentamisessa on Helsingissä noudatettu niin sanottua sosiaalisen sekoittamisen mallia, jota on kansainvälisesti kiitelty, ja joka on hidastanut eriytymiskehitystä. Mutta myös valtion pitää tukea asuntopolitiikan keinoin suuria kaupunkiseutuja, jotta eriytymiskehitys saadaan hallintaan. 
 
Tuloerojen kasvulla on suuri merkitys asuinalueiden eriytymiseen. Ihmiset jakautuvat niihin, joilla on varaa valita asuinalueensa ja niihin, joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Tuloeroja pitää kaventaa oikeudenmukaisella verotuksella ja sosiaalipolitiikalla. Ihmisten todellisuuksien eriytymistä ei torjuta vain asuntopolitiikalla. Siihen tarvitaan viisaita päätöksiä kaikilla politiikan alueilla. 
 
Myös asumisen hintaa pitää saada alas. Helsingissä köyhimmät asuvat samoilla alueilla, koska näillä alueilla on halvimmat vuokrat. Olisi tärkeää, että valtiovalta tukisi vuokra-asuntorakentamista niin, että asuntotarjonta vastaisi nykyistä paremmin kysyntää. Asuntotarjonnan on myös oltava monipuolista. On väärä ratkaisu torjua köyhien asuinalueiden syntymistä rakentamalla yksinomaan kovan rahan asuntoja,  asuntoja maksukykyisille. Monipuolinen asuntotuotanto tarkoittaa, että edullisten vuokra-asuntojen lisäksi rakennetaan asuntoja erityisryhmille, liikuntarajoitteisille ja asunnottomille, unohtamatta asumisoikeus- ja Hitas-asuntoja. 
Tagit: Helsinki Itä-Helsinki asuntopolitiikka

Asuinalueiden eriytyminen voidaan estää

Vesa Peipinen
Helsingin Vihreä asuntolautakunnan puheenjohtaja kaudella 2009-2012

Yleishyödyllisellä asuntorakentamisella ja sosiaalisella asuntotuotannolla on Helsingissä pitkät perinteet. Kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien parhaat voimat Viljo Revelliä ja Hilding Ekelundia myöten ovat olleet rakentamassa vanhan Herttoniemen, Maunulan, Roihuvuoren tai Käpylän kaltaisia aikaa kestäneitä asuinalueita ja arkkitehtuuriltaan laadukasta asuinympäristöä.

Asuntorakentaminen on merkittävä kaupunginosien väestörakennetta ohjaava tekijä. Sosiaalista sekoittamista eli asuntojen eri hallintamuotojen rakentamista kaikille asuinalueille on Helsingissä pidetty yhtenä tärkeimmistä keinoista rakentaa tasapainoista ja tasa-arvoista kaupunkia.  Kansainvälisessä vertailussa Helsinki on pärjännyt kohtuullisen hyvin, slummeja ei ole syntynyt ja kaupunginosien eroja on pystytty tasapainottamaan.

Annina Ala-Outisen tuoreen tutkimuksen mukaan alueellisia eroja tasoittava kehitys kuitenkin päättyi 1990-luvun lamavuosiin, jonka jälkeen tilanne ei ole koskaan korjaantunut ennalleen. Jotkut Helsingin kaupunginosista ovat jäämässä kehityksessä jalkoihin, hyvinvointierot ovat kasvaneet ja näiden alueiden julkiset palvelut uhkaavat heikentyä.

Miksi jotkut asuinalueet Helsingissä sitten jäävät sosioekonomisessa kehityksessä jälkeen? Ensinnäkin Helsingin asuntopolitiikassa on tehty kaksi vakavaa virhettä. 1990-luvun laman seurauksena luotiin yksipuolisia asuinalueita, joihin rakennettiin liikaa sosiaalista asuntotuotantoa. Helsingin asuinalueiden sosioekonominen eriytyminen on paljolti seurausta tästä sekä 1990-luvun alun lamasta.

2000-luvulla virhe oli se että vuokra-asuntoja rakennettiin liian vähän.  Väestörakenteen merkitys kaupungin verotulojen kannalta kasvoi, kilpailu hyvistä veronmaksajista voimistui ja sosiaalista sekoittamista tehtiin valikoiden. Helsinkiin rakennettiin uusia omistusasuntojen alueita kompensoimaan vuokratalovaltaisia alueita ja samalla sosiaalinen asuntotuotanto lähes lopetettiin.

Tärkein tekijä on tuloerojen kasvu. Kaupunkilaiset ovat yhä enemmän jakautuneet niihin, jotka jotka voivat valita asuinalueensa, ja niihin joilla ei tätä mahdollisuutta ole. Huono-osaisuus keskittyy vuokratalovaltaisille alueille. Näiden asuinalueiden uhkakuvana on palveluiden heikkeneminen ja asukasrakenteen yksipuolistuminen.

Osa maahanmuuttajaryhmistä on keskittynyt vuokratalovaltaisille alueille, joilta vapautuu useammin vuokra-asuntoja ja missä vuokra-asuntojen kysyntä on vähäisempää. Asuinalueiden eriytyminen on johtanut siihen, että heikompiresurssiset maahanmuuttajaryhmät ovat sijoittuneet pitkälti samoille alueille kuin pienituloinen kantaväestö. Helsingissä oli vuoden 2010 alussa seitsemän asuinaluetta, joissa vieraskielisten asukkaiden lukumäärä ylitti 20 prosenttia. Nämä alueet sijaitsevat kaikki kaupungin itäosissa.

Asuinalueen vaikutus (neighbourhood effect) asukkaiden hyvinvointiin kohdistuu voimakkaammin juuri heikommassa asemassa oleviin eikä huono-osaisuuden kierrettä pystytä välttämättä enää katkaisemaan kattavista julkisista palveluista huolimatta.

Monien asuinalueiden ongelmien syynä pidetään maahanmuuttajia tai esim. kouluja sen sijaan, että tarkasteltaisiin kriittisesti eriarvoisuutta luovia rakenteita. Etnistä eriytymistä kiihdyttää maahanmuuttajien syrjintä asunto- ja työmarkkinoilla. Seurauksena on maahanmuuttajaryhmien keskittyminen, vaikka he itse toivoisivat itselleen ja lapsilleen kulttuurisesti tasapainoista, vuorovaikutteista ja turvallista asuinympäristöä. Kaupungin vuokra-asuntojen välityksessä yritetään välttää maahanmuuttajavaltaisten talojen syntymistä, mutta keinot ovat rajalliset kohtuuhintaisten asuntojen tarpeen koko ajan kasvaessa.

Kaikki samaan aikaan rakennetut lähiöt eivät kuulu huono-osaisimpien joukkoon. Ala-Outisen tutkimuksen mukaan kaupungin sisäisellä muuttoliikkeellä on merkittävä vaikutus segregaation vahvistajana. Helsingissä alueellisen eriytymisen syynä ei niinkään ole joukkopako tietyiltä alueilta, vaan näiden alueiden välttäminen asunnonvalintaa tehtäessä. Eriytymiskehitys ei  ilmene vain toisessa ääripäässä eli huono-osaisuuden keskittymisenä. Hyväosaisten keskittymiseen ei kuitenkaan koeta olevan tarvetta puuttua, koska ilmiö ei aiheuta erityisiä ongelmia.

Suurin haaste kaupunkisegregaation ehkäisyssä on poismuuton pysäyttäminen huonomman statuksen alueilta. Tämä vaatii alueiden asuntotarjonnan monipuolistamista ja houkuttelevien asumisvaihtoehtojen luomista esim. täydennysrakentamisella. Keskeisenä ideana on hyvän kierteen voimistaminen alueilla: keskiluokkaistuminen muokkaa alueen imagoa ja luo edellytykset monipuoliselle asukasrakenteelle. Samalla sekoittamisen politiikkaa on jatkettava myös uusilla asuinalueilla.

Asuinalueiden eriytymisen estäminen on kestävän kaupunkikehityksen tärkeimpiä kysymyksiä.  Asuntopolitiikka yksistään on riittämätön keino. Taantuville asuinalueille tarvitaan riittäviä julkisia palveluita, laadukkaita kouluja, hyvä julkinen liikenne, työpaikkoja, kulttuuripalveluja, museoita, kahviloita, elävää kaupunkikulttuuria, asukastoiminnan tukemista, omaehtoisia harrastustiloja ja vaikka sitä rohkeaa wau-rakentamista, siis hyvää kaupunkisuunnittelua, innovatiivisia hankkeita ja kaunista arkkitehtuuria.

Tampereen arkkitehtuuriviikolla kestävästä kaupunkikehityksestä esitelmöineen professori Mark Michaelin mukaan uutta ajattelua tarvitaan myös kaupunkisuunnittelun ja asuntotuotannon rakenteisiin. Miten saisimme kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien parhaat voimat jälleen mukaan tähän työhön?


 

Tagit: Tasa-arvo Asuminen Itä-Helsinki

Kivinokka on suojeltava

Olin keskustelutilaisuudessa, jossa aiheena oli Kivinokan tulevaisuus. Kaikki paikalle tulleet olivat Kivinokan säilyttämisen kannalla: Kivinokka pitää säilyttää nykyisessä käytössään eikä sitä saa uhrata asuntorakentamiselle.

Helsingillä on paraikaa käynnissä monia rakennushankkeita kaupungin ranta-alueille: Kruunuvuorenrannassa, Jätkäsaaressa, Kalasatamassa. Keskeneräisiä rakennushankkeita on ennätyksellisen paljon, ja voi sanoa, että Kivinokkaan kohdistuva rakennuspaine on huomattavasti hellittänyt vuoden 2002 jälkeen, jolloin silloinen valtuusto merkitsi Kivinokan selvitysalueeksi. Muun muassa Sipoosta on saatu lisää rakennusmaata.

Juttelin Kivinokan tulevaisuudesta viime kesänä monien kärkipoliitikkojen kanssa. Useimmat olivat sitä mieltä, että Kivinokka voitaisiin säästää rakentamiselta. Vaikutti jopa siltä, että isoista puolueista ainoastaan kokoomus oli yhtenäisesti Kivinokan rakentamisen kannalla. Kokoomuksessakin rakentamishalu tuntuu olevan enemmän ideologista kuin asuntotarpeeseen perustuvaa; puolue haluaa Kivinokkaan muutamia kalliita asuntoja ns. hyville veronmaksajille.

Tein viime keväänä valtuustoaloitteen Kivinokkan kehittämisestä virkistysalueena. Valtuusto hyväksyi aloitteen tänä syksynä. Toivottavasti valtuusto pääsee ensi vuonna hyväksymään myös kaavan, jolla Kivinokka suojellaan virkistysalueeksi ja puhe sen uhraamisesta asuntorakentamiselle loppuu. Jos olet Kivinokan säästämisen kannalla, nyt on aika olla yhteydessä omaan valtuutettuun tai kansanedustajaan.

 

Tagit: Kaupunki Luonto Itä-Helsinki

Sivut

Tilaa syöte RSS - Itä-Helsinki