Itsensä työllistäjät

Suomi tarvitsee perustulon

Vihreät haluaa päivittää sosiaaliturvan yksinkertaiseksi ja oikeudenmukaiseksi. Siksi kannatamme perustuloa, nykyisen perusturvan suuruista etuutta kaikille aikuisille.

Perustulo korvaisi nykyiset vähimmäisetuudet kuten työttömien perusetuudet ja vanhempainpäivärahat. Perustulon päälle maksettaisiin tarvittavat syyperusteiset tuet kuten ansiosidonnainen työttömyystuki ja asumistuki. Verotuksella se kerätään asteittain pois niiltä, jotka eivät sitä tarvitse.

Perustulomallimme on kustannusneutraali. Se on todennettu viimeksi viime vuonna eduskunnan tietopalvelun laskelmalla. Kun kaikki saavat perustulon, työtulojen verotus kiristyy vastaavasti, jolloin ihmisten nettoansiot ja valtion nettoverokertymä pysyvät suunnilleen samoina.

Vihreiden malli on realistinen, sillä perustulo olisi nykyisen vähimmäisturvan suuruinen. Ne, jotka nykyisin saavat jotakin vähimmäisetuutta (kuten työmarkkinatukea tai vanhempainpäivärahaa), saisivat sitä jatkossakin mutta perustulon muodossa. Perustulo ei leikkaisi kenenkään tukia nykyisestä, mutta toisin kuin nykyään, perustulon päälle saisi jokainen tienata vapaasti ilman, että tuet leikkaantuvat. Kaikki perinteisen palkkatyön ulkopuolinen työ - yrittäjyys, apurahatyöskentely tai projektityö - tulisi kannattavaksi. Kun kenenkään ei tarvitsisi pelätä, että työ leikkaa asumistukea tai muuta sosiaalietuutta, vaan työ olisi aina kannattavaa – toisin kuin nykyään.

Perusturvan suuruus on aina poliittisen neuvottelun tulos. Niin on nyt, ja niin olisi myös perustulojärjestelmässä. Jokainen hallitus joutuu arvioimaan perusturvan suuruuden. Niin tehtäisiin myös perustulomallissa.

Perustulo ei siis maksa veronmaksajalle yhtään nykyistä järjestelmää enemmän. Kuitenkin se lisäisi työnteon mahdollisuuksia ja kasvattaisi siten verotuloja, kun työ olisi aina kannattavaa ja harmaa työ vähenisi.

Perustuloa on tutkittu tähän asti tietokonemalleilla. Vihreät haluaa, että perustulokokeilu kirjataan seuraavaan hallitusohjelmaan. Hallitusohjelmaan pitää kirjata, että Suomessa kokeilee perustuloa, joka vähentää köyhyyttä ja byrokratiaa ja tekee työn aina kannattavaksi.

Voin helposti kuulla helpotuksen huokauksen, jonka sosiaaliturvan väliinputoajat ja työttömät päästävät, kun Suomi siirtyy perustuloon.

Kysymys ei kuulu, onko Suomella varaa perustuloon. Kysymys kuuluu, kuinka kauan meillä on varaa olla siirtymättä perustuloon.

Tagit: Perustulo Työ työttömyys Itsensä työllistäjät yrittäjyys freelancer apurahansaaja Pätkätyö

Mitä olen eduskunnassa tehnyt pienituloisten, pienyrittäjien, itsensä työllistäjien ja muiden työelämän väliinputoajien hyväksi

07.04.2015

Vihreille perusturvan nostaminen vähintään sadalla eurolla oli eduskuntavaalien 2011 jälkeen ehto Kataisen hallitukseen osallistumiselle. Olen pitänyt pienituloisten asemaa esillä koko eduskuntakauden ajan. Herätin heti alkukaudesta henkiin eduskunnan köyhyysryhmän, minkä puheenjohtajana olen toiminut tämän kauden ajan. Köyhyysryhmän tarkoituksena on tuoda köyhyysteemaa ja pienituloisten asemaa kansanedustajien tietoisuuteen. Olemme järjestäneet vuosittain kaksi isompaa seminaaria sekä aamiaistilaisuuksia ja tutustumisvierailuja esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan ja ruokajakelutoimintaan.

Suomessa mikroyrittäjien, itsensä työllistävien ja freelancereiden sosiaaliturvassa on suuria puutteita verrattuna palkansaajiin. Itsensä työllistäjä ja pienyrittäjä ovat väliinputoajia, joilla ei ole kunnollista työttömyys- tai sairasajan turvaa saati eläketurvaa. Sosiaaliturvajärjestelmän tulee kohdella tasavertaisesti palkansaajia, yrittäjiä ja kaikkia näiden ääripäiden välissä työtä tekeviä. Kaikkien työtulojen pitää kerryttää ansiosidonnaista päivärahaa, oli kyseessä sitten yhden päivän keikka, parin viikon projekti tai kuukauden työsuhde.

Pienituloisten, pienyrittäjien, itsensä työllistäjien ja muiden työelämän väliinputoajien sosiaaliturvan parantaminen on minulle tärkeä tavoite politiikassa. Olen kansanedustajana voimakkaasti pitänyt esillä erilaisten työelämän väliinputoajien asemaa sekä tätä joukkoa koskevia sosiaaliturvan aukkoja ja lainsäädännön epäkohtia.

Eduskuntakausi 2011-2015

Hallitusneuvotteluissa 2011 me Vihreät saimme neuvoteltua Kataisen hallitusohjelmaan kirjauksen, jonka mukaan "selvitetään erikseen työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa olevan itsensä työllistämisen ongelmakohdat sosiaalivakuutus- ja työlainsäädännössä", ja että ”hallitus tulee paikantamaan luovien alojen työntekijöiden sosiaaliturvassa olevat mahdolliset epäkohdat sekä tekemään tarvittavat lainsäädännölliset muutokset”. Kesällä 2014 saimme neuvoteltua myös Stubbin hallitusohjelmaan kirjauksen siitä, että hallitus tulee parantamaan itsensä työllistäjien ja pienyrittäjien asemaa.

Tein kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysministeri Risikolle, jossa peräänkuulutin hallitusohjelmakirjauksen toteuttamista eli miten luovien alojen toimintaedellytyksiä parannetaan.

Tällä kaudella on ollut vireillä useampikin poikkihallinnollinen työryhmä, joka ovat selvittänyt "työelämän muutostrendejä" sekä itsensä työllistäjien sosiaaliturvan muutostarpeita. Yksimielisyyttä muutostarpeista ei kuitenkaan ole syntynyt eikä lainsäädäntöön ole kuluneen kauden aikana saatu juurikaan parannuksia. Hallituksen aikaansaannokseksi on jäänyt selvitystyö työttömyysturvalaissa olevan yrittäjämääritelmän kehittämistarpeista.

Jätin työministeri Ihalaiselle kesällä 2012 kirjallisen kysymyksen itsensä työllistäjien aseman parantamisesta lainsäädännössä. Työministeri vetosi vastauksessaan ns. trendityöryhmän selvitystyöhön ja kolmikantaiseen lainvalmisteluun selvitystyön perusteella, joka ei sittemmin edennyt lainsäädännöksi asti.

Vihreiden aikaansaannoksia on ollut tällä kaudella 300 euron suojaosa työttömyysturvaan, mikä on jo lisännyt roimasta työtilaisuuksia ja tuhannet työttömät ovat työllistyneet osa-aikatyöhön. Suojaosa tulee syksyllä 2015 myös asumistukeen.

Hieno saavutus on ollut myös se, että työmarkkinatuesta poistui kokonaan tarveharkinta, mikä tarkoittaa sitä, ettei puolison tulot vaikuta enää työmarkkinatuen määrään.

Olen tehnyt aloitteita pienyrittäjien ja itsensä työllistävien turvan parantamiseksi ja työnteon helpottamiseksi. Puolue on koonnut aloitteet ”Enemmän turvaa, vähemmän byrokratiaa” -otsakkeen alle. Minua haastateltiin Suomen yrittäjien työttömyyskassan lehdessä näistä aloitteista. Julkistimme Ville Niinistön kanssa Talouden tiekartan, jossa on esityksiä yrittäjien aseman poarantamiseksi.

Järjestin eduskunnassa pyöreän pöydän keskustelun, jossa kuulin asiatuntijoita siitä, miten pienyrittäjien asemaa voitaisiin parantaa ja miten heitä koskevaa lainsäädäntöä tulisi uudistaa. Olen myös tavannut eduskunnassa minuun yhteyttä ottaneita naisyrittäjiä ja kuullut heidän esityksiään naisyrittäjien aseman parantamiseksi.

Olen eduskunnassa lukuisissa puheenvuoroissa pitänyt esillä itsensä työllistäjien asemaa. Useissa kirjoituksissani olen tuonut esiin sosiaaliturvan aukkoja ja pitänyt esillä perustuloa, mikä tekisi työnteosta aina kannattavaa.

Johtamani eduskunnan Köyhyysryhmän seminaarit ovat käsitelleet mm. perusturvan riittävyyttä Suomessa, vähimmäistoimeentuloa Euroopassa ja köyhyyden vähentämistä Euroopassa. Eduskunnan köyhyysryhmä on tehnyt yhteistyötä EAPN-Fin – Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston, European Minimum Income Network, Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston sekä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n kanssa.

Eduskuntakausi 2007-2011

Heti hallitusneuvotteluissa 2007 sain neuvoteltua apurahansaajien sosiaaliturvan toteuttamisen hallitusohjelmaan. Olin mukana työryhmässä, jossa laki apurahansaajien sosiaaliturvasta kirjoitettiin ja laadittiin taiteen- ja tieteentekijöiden työmarkkinatukea koskeva ohjeistus. Aikaisemmin sosiaaliturvan suhteen lainsuojattomille apurahansaajille on nyt taattu eläketurva, sairasvakuutusturva sekä lakisääteinen tapaturmaturva.

Vaadin hallitusneuvotteluissa myös, että hallitusohjelmaan kirjoitetaan lupaus tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturvan parantamisesta. Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa parannettiin jo hallituskauden alussa. Työttömyysturvan antamisesta annettiin yhtenäinen ohjeistus ja tieteen ja taiteen tekijöille saatiin TE-toimistoihin omat työvoimaneuvojat.

Olen tehnyt toimenpidealoitteen vuosilomaoikeuden ulottamisesta pätkätyöläisille (ns. lomapankin perustamisesta). Kirjallisia kysymyksiä olen tehnyt itsensä työllistävien asemasta ansiosidonnaisessa työttömyysturvassa, apurahansaajien sosiaaliturvasta, apurahansaajien sosiaaliturvan vakuuttamisvelvoitteen laajentamisesta, itsensä työllistävien sosiaali- ja työttömyysturvasta, epätyypillisiä töitä tekevien työterveyshuollon parantamisesta ja apurahansaajien asumistuen määräytymisestä.

Olen myös toiminut Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliiton pätkätyötutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajana.
 
Pätkätyöntekijöiden asemaan saatiin aikaan monia parannuksia, ja uskon että omalla aktiivisuudellani on ollut siinä merkitystä. Työ- ja elinkeinoministeriössä tehtiin selvitys pätkätyöntekijöiden lomaoikeuden parantamisesta. Työttömän mahdollisuutta opiskella on parannettu. Sivutoimisen yrittäjän sosiaaliturvaan on tehty parannuksia. Luovan työn tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvan puutteita on selvitetty ja niistä on koottu toimenpide-ehdotuksia.
 
Olen yrittänyt tuoda palkansaajien ja yrittäjien välimaastoon putoavien ns. itsensä työllistävien asemaan liittyviä epäkohtia kansanedustajien tietoisuuteen. Aloitteestani itsensä työllistävien sosiaaliturvan puutteet tunnustettiin historiallisesti ensimmäisen kerran eduskunnan virallisessa asiakirjassa, kun sivistysvaliokunta kirjasi itsensä työllistävien aseman parantamisen mietintöönsä kulttuurin tulevaisuudesta.
  
Perustin myös Vihreään puolueeseen työelämätyöryhmän vuonna 2007. 

Tagit: työelämä väliinputoajat Sosiaaliturva Perustulo Itsensä työllistäjät luova työ freelancerit pienituloiset

Barrikadeille kulttuurin ja perustulon puolesta!

Taidetta ei ole ilman ihmisiä, jotka sitä tekevät. Siksi parasta taiteen tukemista on taiteilijan työn tukeminen.

Olen itse aikoinaan ollut perustamassa ystävieni kanssa taiteilijoiden ja tutkijoiden parempaa sosiaaliturvaa ajanutta liikettä, jonka lyhensimme muotoon "TATUSOTU": lyhenne tulee sanoista taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva. Liike järjesti eduskuntavaalien 2007 alla Helsinkiin suurmielenosoituksen. Meitä oli eduskuntatalon edessä tuhansia: vaadimme apurahansaajille sosiaaliturvaa ja luovan työn tekijöille työttömyysturvaa. TATUSOTU-liike nosti apurahansaajien sosiaaliturvan epäkohdat esiin. Liikkeen luoman paineen ansiosta pääsinkin - tuoreena kansanedustajana - kirjoittamaan ja säätämään apurahansaajien sosiaaliturvalakia.

Suurin osa taiteilijoista tekee työtään jossain vaiheessa uraansa apurahalla. Siksi apurahansaajien sosiaaliturvalaki oli välttämättömyys.

Helsingissä järjestettiin eilen suuri Taidepoliittinen tapahtuma, jolla heräteltiin puolueita esittelemään puolueiden taide -ja kulttuuripoliittisia linjauksia ja tavoitteita.  Tapahtuman järjesti Baltic Circle -festivaali yhteistyössä Checkpoint Helsingin ja Public Movement -ryhmän kanssa. Taidepolitiikka on pitkään loistanut poissaolollaan julkisesta keskustelusta ja kyseessä oli suurin Suomessa järjestetty taidepoliittinen tapahtuma pitkään, pitkään aikaan. Esittelin tapahtumassa Vihreän puolueen kulttuuripoliittisia painopisteitä ja tavoitteita ensi kevään vaaleissa.

Vihreiden painopisteitä kulttuuripolitiikassa ovat viime vuosina olleet:

- luovan työn tekijöiden sosiaaliturvan ja työttömyysturvan parantaminen

- taiteilijaeläkkeiden määrän kasvattaminen

- vapaan taiteen kentän rahoituksen vahvistaminen.

Vihreän kulttuuripolitiikan perusarvoja ovat seuraavat:

- ensiksi vapaus
Taiteen vapaus ja itseisarvo on kaiken lähtökohta. Poliitikot tai virkamiehet eivät saa sanoa, millaista taidetta Suomessa pitää tehdä. Vain ollessaan vapaata taiteella on mahdollisuus kyseenalaistaa ja olla kriittinen katse yhteiskuntaan.

- toiseksi Vihreän kulttuuripolitiikan perusarvoihin kuuluu vastuullisuus
Poliitikoilla on vastuu siitä, että taiteen tekemisen edellytykset ovat kunnossa. Valtion on kannettava vastuunsa siitä, että taiteen rahoitus on monipuolista. Riittävä ja monipuolinen taiteen rahoitus on edellytys myös taiteen vapaudelle. Kulttuurin rahoitusta ei voi jättää kaupallisuuden, mesenaattien tai kuntien vapaaehtoisuuden varaan.

- kolmanneksi taiteeseen kuuluu tasa-arvo
Kulttuurin tulee olla kaikkien saatavilla. Esimerkiksi museoiden perusnäyttelyt voisivat olla maksuttomia samalla tavalla kuin lähikirjastotkin ovat. Tasa-arvoa on myös se, että kuka tahansa lahjakas nuori voi kouluttautua vaikkapa säveltäjäksi, näyttelijäksi tai kuvataiteilijaksi perheensä varallisuudesta riippumatta.

- lopuksi tärkeää Vihreälle kulttuuripolitiikalle on ajatus taiteen monimuotoisuudesta
Vihreille on tärkeää, että on laitosteattereita, orkestereita ja oopperaa, mutta ajattelemme, että vapaan taiteen kenttä tarvitsisi erityistä tukea. Sen osuus taiteen rahoituksesta on edelleen minimaalinen.

Tarvitaan myös uusia keinoja taiteen rahoituksen turvaamiseksi. Olen itse ollut neuvottelemassa kulttuuriprosenttia Helsingin kaupungin strategiaohjelmaan. Sen ansiosta suurissa rakennusprojekteissa käytetään aina yksi prosentti taidehankintoihin. Olen ehdottanut kulttuuriprosentin sisällyttämistä myös palveluihin. Tällöin opetus-, sosiaali- ja terveystoimen budjetista varattaisiin prosentti kulttuuripanostuksiin, esimerkiksi yhteisötaiteilijoiden palkkaamiseen. Silloin taiteilijat voisivat työskennellä myös kouluissa, päiväkodeissa, nuoriso- ja vanhustentaloilla.

Mitä muuta konkreettista Vihreät haluavat tehdä teidän taiteilijoiden ja luovien alojen hyväksi? Ensinnäkin, seuraavaan hallitusohjelmaan pitää kirjata konkreettisesti se, millä tavalla itsensä työllistäjien asemaa parannetaan. Kulttuurialojen pienituloiset työntekijät ovat suurin ryhmä itsensä työllistäjien joukossa. Itsensä työllistäjällä ei ole palkansaajan sosiaaliturvaa, mutta hänellä ei myöskään ole varaa maksaa itselleen yrittäjän eläketurvaa.

Kulttuurialan itsensä työllistäjä joutuu keräilemään toimeentulonsa sieltä sun täältä. Esimerkiksi mieheni, joka on teatteriohjaaja, voi saman päivän aikana saada tuloja apurahasta, palkkatyöstä ja tekijänoikeuskorvauksista. Puolestaan näyttelijä, joka tekee töitä apurahalla vapaassa teatteriryhmässä, voi saman päivän aikana olla myös palkkasuhteessa Kaupunginteatteriin ja tehdä yrittäjän verokortilla töitä tv-yhtiölle.

Sosiaaliturvalainsäädäntö ei tällaista levottomuutta ymmärrä, ja siksi itsensä työllistäjä voi esimerkiksi jäädä kokonaan ilman työttömyysturvaa. Vihreiden ehdotus on seuraava: työlainsäädäntöön kirjataan, että itsensä työllistäjä on mahdollista rinnastaa palkansaajaan. Näin freelance-näyttelijä saisi saman sosiaaliturvan kuin Kaupunginteatterissa kiinnityksellä oleva näyttelijä.

Toiseksi, itsensä työllistäjien asemaa parannettaisiin säätämällä perustulo. Teissä luovien alojen työntekijöissä on paljon mikroyrittäjiä, joita perustulo auttaisi. Vihreiden ehdotus on, että hallitusohjelmaan kirjataan lupaus perustulokokeilusta. Mutta perustulon toteutumiseen tarvittaisiin ehkä taas joukkovoimaa - olisiko aika luovien alojen ihmisten liittyä yhteen ja lähteä barrikadeille perustulon puolesta?

Vihreiden kulttuuripoliittinen ohjelma löytyy täältä.

 

Tagit: Taide Kulttuuri Tatusotu kulttuuriprosentti Perustulo Sosiaaliturva Itsensä työllistäjät

Alanko-Kahiluoto: Haastan SDP:n Rinteen lunastamaan ”äijäfeministi”-tittelinsä

16.05.2014

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto haastaa SDP:n tuoreen puheenjohtaja Antti Rinteen lunastamaan ”äijäfeministi”-tittelinsä ja rakentamaan tasa-arvoista, työelämän heikomman osapuolen huomioivaa työllisyys- ja talouspolitiikkaa yhdessä Vihreiden kanssa.

- Ihmisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti riippumatta sukupuolestaan ja työn tekemisen muodosta. Työllä on nykyään monet kasvot. Työt eivät enää jäsenny yrittäjyys-palkkatyö –jaottelun kautta, jonka varaan suomalainen sosiaaliturva on pitkälle rakennettu. Työn käsite kaipaa päivittämistä. Uudet työn muodot on tunnustettava ja saatava sosiaaliturvan piiriin. Itsensä työllistäjät, freelancerit, osa-aikatyöntekijät, toiminimellä työskentelevät ja pienyrittäjät eivät saa unohtua, kun työelämäkysymyksiä ratkotaan miesvaltaisissa neuvottelupöydissä, toteaa Alanko-Kahiluoto, joka on myös Vihreät naiset ry:n puheenjohtaja.

- Naisyrittäjille tarvitaan räätälöityjä tukimuotoja. Myös miesvaltaisten alojen on osallistuttava vanhemmuuden kustannusten maksamiseen. Itsensä työllistäjää ei saa jättää vaille työttömyys- ja eläketurvaa, Alanko-Kahiluoto jatkaa.

Yksinasuva osa-aikatyöntekijä pääkaupunkiseudulla joutuu tukeutumaan toimeentulotukeen, sillä palkka ei riitä vuokraan, työmatkoihin, ruokaan saati kaikkeen muuhun elämässä tarvittavaan.

- Entä mitä Rinne ajattelee perustulosta? Perustulo parantaisi esimerkiksi vastentahtoista osa-aikatyötä tekevien pienipalkkaisten myyjien asemaa ja vapauttaisi heidät toimeentulotukiriippuvuudesta, Alanko-Kahiluoto kysyy.

- Hyvinvoinnin kasvua ei voi mitata pelkällä kasvottomalla bruttokansantuotteella. Tarvitaan uudenlaisia hyvinvoinnin mittareita, jotka huomioivat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristön tilan. Näin saadaan näkyväksi esimerkiksi kotityön ja muun markkinoiden ulkopuolella tehdyn työn merkitys yhteiselle hyvinvoinnille.

- Kuntien palveluleikkaukset jarruttavat naisten edellytyksiä käydä kodin ulkopuolella palkkatöissä. Taloudellisesti tiukkoina aikoina on huolehdittava siitä, että leikkaukset ja elvytyspaketit eivät kohdistu niihin, joiden edustus neuvottelupöydissä on heikompi kuin vientivetoisten teollisuusalojen, Alanko-Kahiluoto toteaa.

 

Lisätietoja:

Outi Alanko-Kahiluoto

050-5121727

Tagit: Tasa-arvo Itsensä työllistäjät osa-aikatyö feminismi yrittäjät

Työelämän prekariaatin asemaa parannettava

Työelämä on muuttunut vauhdilla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vakituisten ja kokoaikaisten työsuhteiden tilalle ja rinnalle on tullut entistä enemmän erilaisia pätkä- ja silpputöitä. Reilusti yli puolet kaikista uusista työsuhteista on nimenomaan väliaikaisia, ei-vakituisia, ei-jatkuvia, ei-kokoaikaisia töitä.

Enemmistö silpputyöläisistä on naisia, sillä kolmikanta ei vieläkään ole saanut jaettua vanhemmuuden kustannuksia kaikkien työnantajien kesken. Vihreät kannattaa sitä, että myös miesvaltaisten alojen työantajat osallistuisivat vanhemmuuden kustannusten jakamiseen. Silloin myös nuori nainen olisi työnantajalle yhtä kannattava työntekijä palkattavaksi kun nuori mies.

Kaikkein nopeimmin kasvava joukko muuttuneilla ja moninaistuneilla työmarkkinoilla ovat itsensä työllistäjät. 2000-luvun alussa heitä oli 120 000, mutta tuoreimpien tilastojen mukaan itsensä työllistäjiä on jo noin 170 000 suomalaista. Enää kyse ei ole vain marginaalista ilmiöstä.

Keitä itsensä työllistäjät sitten ovat? Toisin kuin yleensä luullaan, itsensä työllistäjät eivät ole vain luovan työn tekijöitä. Itsensä työllistäjät ovat yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia, freelancereita ja apurahansaajia. Joukossa on muun muassa rakennusmiehiä, kampaajia, kosmetologeja, kääntäjiä, toimittajia, taiteilijoita, kirjanpitäjiä, akateemisia erityisasiantuntijoita, siivoojia. Itsensä työllistäjäksi sanotaan henkilöä, joka ei ole palkkatyösuhteessa eikä yrittäjä vaan toimii näiden välimaastossa. Työ on pääasiassa keikkaluontoista tai lyhytaikaista. Jatkuvan työsopimuksen sijaan itsensä työllistäjällä voi olla toimeksianto- tai konsulttisopimuksia.

Mistä itsensä työllistäjien määrän nopea kasvu sitten johtuu? Työnantajalle on helpompi ostaa työpanos itsensä työllistäjältä, sillä näin työnantaja välttää työnantajamaksut.

Työsopimuslain mukaan työtä tehdään vain joko työsuhteessa tai yrittäjänä, jolloin itsensä työllistäjä on työmarkkinoilla väliinputoaja. Itsensä työllistäjät ovat työelämän alipalkattuja torppareita ja lainsuojattomia, jotka jäävät vaille ansioturvaa ja yrittäjän eläketurvaa. Työoikeus ei suojaa heitä eikä heillä ole kollektiivista neuvotteluasemaa kuten palkansaajilla. He ovat työmarkkinoilla heikoimmassa asemassa.

Annan yhden esimerkin. Ollakseen oikeutettu työttömyysturvaan itsensä työllistäjän on pystyttävä todistamaan, että hän ei työllisty päätoimisesti omassa työssään. Todistustaakka siitä, ettei työtä ole tiedossa, on siis henkilöllä itsellään, mikä johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin ja TE-toimistojen ratkaisut vaihtelevat toimistosta toiseen. Moni työttömyysturvaa saava päätyy siksi kieltäytymään väliaikaisesta työstä, ettei menettäisi työkeikan jälkeen oikeutta työttömyysturvaan, jos TE-toimisto tulkitsee henkilön yrittäjäksi. Tämä ei ole kenenkään edun mukaista, ei yksilön itsensä eikä yhteiskunnan. Vihreiden mielestä työn vastaanottaminen on tehtävä mahdolliseksi ja työn on oltava aina kannattavaa.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu aikana, jolloin työsuhteet olivat pysyviä palkkatyösuhteita. Lainsäädäntöä pitää uudistaa, sillä enää työmarkkinoiden heikoimpia ei voida ajaa nurkkaan. Aivan kuten pätkätyö, itsensä työllistäminen on vakiintunut pysyvästi osaksi työmarkkinoita. Työtä tullaan tulevaisuudessa tekemään yhä enemmän itse työllistettynä.

Miten sitten itsensä työllistäviä voidaan auttaa? Vihreät kannattaa palkansaajajärjestöjen kanneoikeutta, jotta järjestöt voisivat puolustaa työelämässä heikommassa asemassa olevien työehtoja ja oikeussuojaa. Kiireellisin korjaustarve itsensä työllistäjien aseman parantamiseksi olisi käsitteellisten epäselvyyksien poistaminen työsuhteessa olevan ja yrittäjän määritelmän välillä. Määritelmiä ja kriteereitä pitää täsmentää siten, että itsensä työllistävä täyttää palkansaajan tunnusmerkit ja on oikeutettu samaan työttömyysturvaan kuin muutkin työtä tekevät. Työsuhteen tunnusmerkistöä olisi mahdollista laventaa siten, että myös toimeksiantosopimuksilla työskentelevät itsensä työllistäjät on mahdollista rinnastaa palkkatyösuhteessa oleviksi. Tämä tekisi sosiaaliturvasta ennustettavan ja vähentäisi väliinputoajien määrää.

Vaalien 2011 jälkeisissä hallitusneuvotteluissa Vihreät vaati hallitusohjelmaan kirjausta, että hallituskaudella tullaan erikseen selvittämään ”työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa olevan itsensä työllistämisen ongelmakohdat sosiaalivakuutus- ja työlainsäädännössä”. Hallitusohjelmassa vastuu itsensä työllistävien aseman parantamisesta annetaan kolmikannalle: ”Selvitysten ja arviointien perusteella päätetään kolmikantaisesti tarvittavista jatkotoimista, jotka voivat olla myös lainsäädäntömuutoksia”.

Perusteellista selvitystyötä itsensä työllistäjien aseman parantamiseksi on tehty niin Työ- ja elinkeinoministeriössä kuin Sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta ratkaisevia lakiesityksiä eivät ministerit ole tehneet. Työryhmätyöskentelyssä ilmeni erimielisyyksiä. Kolmikannan erimielisyys ei kuitenkaan saisi olla esteenä sille, että työelämän heikompiosaisten asemaa parannetaan. Kysymys itsensä työllistäjien eläke- ja sosiaaliturvan parantamisesta on siirtymässä ratkaistavaksi syksyn eläkeneuvotteluissa. Mutta muistavatko palkansaajajärjestöt ja työnantajien edustaja neuvottelupöydässä työelämän lainsuojattomia? Vihreiden kanta on, ettei itsensä työllistäjien asia saa hukkua muihin eläke- ja työllisyyslinjauksiin. Työministeri Ihalaisen vastuulla on puolestaan ajaa sellaista muutosta työlainsäädäntöön, joka täsmentäisi itsensä työllistäjien paikkaa lainsäädännössä.

Kaikki vakinaista kokopäivätyötä tekevien ja yrittäjien välimaastoon putoavat eivät ole itsensä työllistäjiä. Miten luodaan turvaverkot kaikille katkotöitä tekeville? Vihreiden vastaus on perustulo. Perustulo poistaisi nykyisiä järjettömiä ja nöyryyttäviä byrokratialoukkuja, tekisi sosiaaliturvasta yhdenmukaisemman ja helpottaisi työn vastaanottamista. Perustulosta hyötyisivät merkittävästi juuri ne silpputyötä tekevät, jotka nyt putoavat vanhentuneen sosiaaliturvajärjestelmän aukkoihin.

Olin eilen Turussa vappupuhujana. Ehdotin puheessani, että Suomessa kokeiltaisiin perustuloa vaihtoehtona hallituksen suunnittelemalle ns. osallistavalle sosiaaliturvalle. STM:ssä on ministeri Risikon johdolla suunniteltu osallistavan sosiaaliturvan alueellista kokeilua. Joidenkin kaavailujen mukaan osallistavan sosiaaliturvan ideana olisi lisätä pitkäaikaistyöttömien työttömyysturvan vastikkeellisuutta. Minusta voisimme hyvin antaa työttömän itsensä päätettäväksi, vaihtaisiko hän työttömyysetuutensa perustuloon, jonka päälle hän saisi vapaasti ansaita työtuloja perustulon pienentymättä, vai osallistuisiko hän osallistavan sosiaaliturvan kokeiluun, jossa työttömälle osoitetaan tiettyjä osallistumisen tapoja ehtona työttömyysturvan maksamiselle.

Ero perustulon ja osallistavan sosiaaliturvan välillä on siinä, että perustulo antaisi ihmisen itsensä päättää, mikä hänelle on mielekäs työllistymisen tapa. Pelkoa ansioiden menetyksestä työllistymisen takia ei olisi. Työllistyminen voisi kuitenkin olla väylä työmarkkinoille.

Vihreiden näkemys on se, että kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus sosiaaliturvaan työn tekemisen ja teettämisen tavoista riippumatta. Luovan työn tekijät ja muut itsensä työllistäjät ovat nykypäivän prekariaattia, jonka aseman parantaminen edellyttää niin poliitikkojen kuin työelämäosapuolten heräämistä.

Tagit: Itsensä työllistäjät

Koska juhlitaan itsensätyöllistäviä?

Tänään vietetään yrittäjän päivää. Nokian jälkeisissä tunnelmissa yrittäjyyttä sietääkin juhlia. Uusia työpaikkoja tarvitaan hiipuvien alojen tilalle.

Mutta uutta ei synny, ellei kasvulle luoda edellytyksiä. Ja missä se osaaminen kasvaa, ellei peruskoulussa, esiopetuksessa, oppilaitoksissa? Oppivelvollisuusiän nostaminen on hyvä asia vain, ellei lukiolaisten oppikirjoja ja ammattikoululaisten varusteita rahoiteta kasvattamalla luokkakokoja perusopetuksessa.

Kannattaa muistaa myös, että jokainen suuri yritys alkaa ja aloittaa jostakin, yleensä pienestä. Työelämän jaottelu palkansaajiien ja yrittäjiin on menneestä maailmasta. Jotakin on myös palkansaajien ja menestyvien vientiyritysten välissä: freelancerit, itsensä työllistäjät, luovan työn tekijät.

Luovat uudet keksinnöt tehdään usein välimaastossa, jota meillä ei ymmärretä tukea. Esimerkiksi Ruotsissa lainsäädäntö tukee luovien alojen toimintaedellytyksiä paljon paremmin kuin meidllä, mikä näkyy myös näiden alojen osuudessa bruttokansantuotteessa.

Suomessa mikroyrittäjien, itsensä työllistävien ja freelancereiden sosiaaliturvassa on suuria puutteita verrattuna palkansaajiin. Itsensä työllistäjä ja pienyrittäjä ovat väliinputoajia, joilla ei ole kunnollista työttömyys- tai sairasajan turvaa. Tilastojen mukaan itsensätyöllistäjät saavat samasta työstä puolta pienempää palkkaa kuin työsuhteiset työntekijät. Itsensä työllistäjien määrä kasvaa, kun esimerkiksi monet mediatalot ulkoistavat toimittajiaan ja ostavat saman työpanoksen freelancerilta. Tällaisia itsensätyöllistäjiä on jo kaikilla aloilla siivoojista toimittajiin, autokuskeihin ja kampaajiin.

Olin Vihreiden edustajana hallitusneuvotteluissa tekemässä hallitusohjelmaan kirjausta, että tällä hallituskaudella "selvitetään erikseen työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa olevan itsensä työllistämisen ongelmakohdat sosiaalivakuutus- ja työlainsäädännössä", ja että "pätkätyöläisten ja mikroyrittäjien asemaa parannetaan". Hallitusohjelma lupaa myös "tukea kulttuuriyrittäjyyttä ja luovien alojen työpaikkojen syntymistä".

Erityisen tärkeä itselleni oli kirjaus siitä, että ”luovien alojen työntekijöiden sosiaaliturvassa olevat mahdolliset epäkohdat paikannetaan käynnistettävien ja jo tehtyjen selvitysten pohjalta sekä tehdään tarvittavat muutokset”.

Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Lauri Ihalaisen alaisuudessa työskennellyt ns. työelämän muutostrendejä tarkastellut työryhmä luovutti selvityksensä STM:lle jo puolitoista vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. STM:ssä toimii ministeri Risikon alaisuudessa luovien alojen sosiaaliturvaa miettivä työryhmä, joka on saanut työskentelylleen jatkoaikaa jo useaan otteeseen.

Yrittäjyyden päivänä toivoisi, että työryhmä esittäisi parannuksia nimenomaan luovien alojen, itsensä työllistävien ja freelancereiden työttömyysturvaan. Ensimmäinen edellytys yrittäjäksi ryhtymisessä on, että edes perusturva on samalla tasolla kuin muilla työtä tekevillä. Sosiaaliturvan pitäisi ylipäätään olla sama riippumatta siitä, mistä työn tekemisen tai teettämisen muodosta on kyse.


 

Tagit: Itsensä työllistäjät freelancerit yrittäjyys

Yhteiskunnalliset yritykset - uhka vai mahdollisuus?

Julkisen sektorin säästöpaineet tuottavat jatkuvasti keskustelua "vaihtoehtoisista tavoista palvelujen järjestämiseksi". Usein tällä tarkoitetaan ulkoistamista tai yksityistämistä, mikä välttämättä ei ole paras vaihtoehto kustannustehokkuuden kannalta ainakaan pidemmällä tähtäimellä. Yksityistämisellä kun on taipumus nostaa palveluiden hintoja.

Viime aikoina erityistä huomiota on saanut yhteiskunnallisen yrityksen konsepti, joka on laajalle levinnyt erityisesti Englannnissa. Julkisessa keskustelussa yhteiskunnallisista yrityksistä on kaavailtu mm. mahdollisuutta säästää väestön ikääntyessä, kun palveluiden tuottaminen kasvavalle vanhusvöestölle tulee yhä kalliimmaksi.

Mikä on yhteiskunnallinen yritys? Ensinnäkin määritelmään kuuluu, ettei yhteiskunnallinen yritys tavoittele voittoa. Toiseksi sen tarkoituksena on jonkin yhteiskunnallisesti merkittävän tuotteen tai palvelun tuottaminen. Monissa EU-maissa yhteiskunnalliset yritykset ovat keskeinen osa julkista sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa, samaan tapaan kuin kolmas sektori meillä.

Kuulostaa hyvältä. On kuitenkin pohdittava ääneen sitä, millä tavalla säästöä yhteiskunnallisen yrityksen mallissa haettaisiin - millä tavoin yhteiksunnallinen yritys on kustannustehokkamapi tapa tuottaa palvelut verrattuna yhtäältä kunnan omiin palveluihin ja yksityiseen palveluntuottajaan, joka tavoittelee toiminnallaan kaupallista voittoa.

Ainakaan malli ei saisi tarkoittaa henkilöstökuluissa säästämistä siten, että heikennetään henkilöstön työehtoja. Jos yhteiskunnallista yritystä markkinoidaan konseptila, jossa irtisanotaan ensin kunnan työntekijät ja palkataan heidät sitten takaisin tekeemään samaa työtä itsellisinä "itsensä työllistävinä" työntekijöinä, on syytä puhaltaa peli poikki alkuunsa. Itsensä työllistävän sosiaali- ja työttömyysturva kun ei ole samalla tasolla palkkatyösuhteessa olevan kanssa.

Jos yhteiskunnallisen yrityksen mallia ajetaan Suomeen, on se tehtävä suomalaisella tavalla. Meidän malliimme tulee kuulua työelämän oikeuksien kunnioittaminen.

Itsensä työllistävien "yksinyrittäjien" oikeuksista on huolehdittava. Tässä myös ay-liikkeellä on aktivoitumisen paikka.

Ennen kaikkea lainsäädäntöä on päivitettävä niin, että se kohtelee tasavertaisesti palkansaajia, yrittäjiä ja kaikkia näiden ääripäiden välissä työtään tekeviä. Silloin työnantajallakaan ei olisi houkutusta säästää lykkäämällä kustannuksia ja yrittämisen riskiä työntekijän kannettavaksi.

Tagit: Ay-liike Työ Itsensä työllistäjät

Taiteilijan toimeentulo kulttuuripolitiikan keskiöön - itsensä työllistävien asemaa parannettava

20.01.2011

Tiedote 
 
 
TAITEILIJAN TOIMEENTULO KULTTUURIPOLITIIKAN KESKIÖÖN
– Itsensä työllistävien asemaa parannettava tulevalla hallituskaudella
 
Eduskunnassa käsiteltiin tänään kulttuuripoliittista selontekoa, jossa linjataan Suomen kulttuuripolitiikkaa vuoteen 2035 saakka. Selontekoa koskevassa mietinnössään sivistysvaliokunta nostaa esiin erilaisia keinoja parantaa taiteen tekemisen edellytyksiä lainsäädännön keinoin.
 
- Sivistysvaliokunta teki historiaa kirjaamalla itsensä työllistävien aseman parantamisen mietintöönsä, mistä olen erityisen iloinen, sanoo Vihreiden edustaja sivistysvaliokunnassa, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.
 
- Tulevaan hallitusohjelmaan on saatava lupaus itsensä työllistävien aseman parantamisesta. Itsensä työllistävät ovat työntekijöitä, jotka jäävät lainsäädännössä palkansaajien ja yrittäjien väliin ja joilla siksi ei ole kunnollista sosiaaliturvaa. Erityisesti itsensä työllistäviä on kulttuurialoilla, kertoo Alanko-Kahiluoto.

- Lainsäädäntö pitää päivittää niin, että se tunnistaa erilaiset työn tekemisen muodot ja kohtelee niitä tasavertaisesti. Tulevalla hallituskaudella pitäisi perustaa ministeriöiden välinen työryhmä selvittämään lainsäädännön epäkohtia itsensä työllistävien kohdalla, esittää Alanko-Kahiluoto.
 
- Taiteilijoiden työllisyyttä ja toimeentuloa voitaisiin parantaa myös tulotakuulla, jollainen on käytössä jo Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Tarja Cronberg ehdotti tällaista tulotakuuta opetus- ja kulttuuriministeriölle tekemässään selvityksessä "Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo" (2010). Tulotakuuta voisi kokeilla Suomessa ensin työllisyysapurahan muodossa. Se mahdollistaisi taiteellisen työskentelyn apurahakausien tai ansiotöiden välillä, Alanko-Kahiluoto ehdottaa.
 
Lisätietoja:
 
Outi Alanko-Kahiluoto
Puh. 050–512 17 27
http://www.outialanko.fi/politiikka/kirjoitukset/mielipidekirjoitukset/torpparit-vapautettava

Tagit: Taide Kulttuuri Itsensä työllistäjät

"Itsensä työllistäjät" tekivät historiaa

Käsittelimme tällä viikolla sivistysvaliokunnassa valtioneuvoston kulttuuripoliittista ohjelmaa, josta kirjoitimme mietinnön. Mietintöön tuli aloitteestani erilaisia esityksiä siitä, miten taiteentekemisen edellytyksiä voitaisiin lainsäädännön keinoin edistää. 

Mietinnössä mainitaan esityksestäni "itsensä työllistäjät" ja esitetään näiden asemaan parannusta. Luulen, että teimme eduskunnan historiaa: "itsensä työllistäjiä" ei tietääkseni ole aikaisemmin eduskunnan lausunnoissa eikä mietinnöissä noteerattu. 

Kysehän on työntekijöistä, jotka jäävät lainsäädännössä palkansaajien ja yrittäjien väliin ja joilla siksi ei ole kunnollista sosiaaliturvaa. Tässä lainaus valiokunnan mietinnöstä:

"Itsensä työllistävät luovien alojen harjoittajat toimivat tyypillisesti palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa tai näitä yhdistellen. He eivät ole perinteisessä yhden työnantajan työsuhteessa.

Nykyisin itsensä työllistävä luovan työn tekijä voi olla eri viranomaisten näkökulmasta riippuen palkansaajan asemassa, yksinyrittäjä, opiskelija, apurahan saaja tai työtön. Pahimmillaan sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmä voi jopa estää itsensä työllistämistä työttömyysturvan heikkenemisen uhatessa.

Tästä itsensä työllistämisestä palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa on muodostunut ns. kolmas tie, joka on monille toimijoille riittävä ja mielekäs tavoite. Kaikesta luovasta taloudesta ja ammatin harjoittamisesta ei tarvitse syntyä kasvuyrittäjyyttä, eikä aina ole mahdollista syntyä työsuhdetta. Toisaalta kolmannen tien kulkijoita tarvitaan, jotta luodaan pohjaa kasvuyrityksille. Monipuoliset luovien alojen toimijoiden verkostot ovat kasvualustoja uusille innovaatioille ja siten myös uusille kasvuyrityksille.

Valiokunta korostaa selonteon toimenpide-ehdotusta siitä, että tunnistetaan luovan työn erityisluonne (työsuhde -ammatinharjoittajuus -yrittäjyys) ja kehitetään sen edellytyksiä, kuten koulutusta, työtiloja sekä viranomaiskohtelua, toimeentuloa ja työllistymistä. Samoin valiokunta pitää välttämättömänä sitä, että tehdään kattava selvitys kulttuuritoimialan verotuspolitiikan kokonaisuuden kehittämisestä (verotuksen jaksotus, arvonlisäverokohtelu, taidehankintojen verohuojennukset, verotuskohtelun alueellinen yhdenmukaisuus)."

Sivistysvaliokunta on huomattavan edistyksellinen verrattuna sosiaali- ja terveysministeriöön, jolta ei herunut ymmärrystä itsensä työllistäjien aseman parantamiselle, kun syksyllä 2007 tein asiasta kirjallisen kysymyksen ministerille. Henkilökohtaisesti pidän siis valiokunnan mietintöä työvoittona! 

Itsensä työllistäjät mainitaan toivottavasti myös vaalien jälkeen kirjoitettavassa hallitusohjelmassa. 

 

 

 

 

Tagit: Sosiaaliturva Taide Kulttuuri Itsensä työllistäjät

Turvaa työelämän väliinputoajille

29.11.2010

TIEDOTE 29.11.2010

Työtä tehdään yhä useammin perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa. Yhä suurempi osa työllistää itsensä myymällä omaa osaamistaan ja työtään. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa toimittajia, koodaajia, kääntäjiä, tulkkeja, taiteilijoita, siivoojia ja hoitoalan ammattilaisia. Jo kolmasosa suomalaisista on joko epätyypillisessä työmarkkina-asemassa tai työttömänä. Lainsäädäntö ei kuitenkaan ole ajan tasalla. Päinvastoin, palkkatyön ja yrittäjyyden välillä työskentelevistä on tulossa oikeudettomien ja alipalkattujen joukko.

Työ- ja sosiaalilainsäädännön päivittämistä vastaamaan nykyisen työelämän moninaisuutta vaadittiin Lasipalatsin keskustelutilaisuudessa, jonka oli koolle kutsunut Tatusotu-verkosto.

 - Remontin voisi aloittaa työttömyysturvajärjestelmän korjaamisesta. Nykyisin järjestelmä on liian jäykkä reagoidakseen riittävän nopeasti itseään työllistävien alati muuttuvaan työmarkkina-asemaan – työtä saatetaan tehdä tänään yrittäjämuotoisesti ja huomenna työsuhteessa. On tutkittava, voisiko palkansaajien työttömyyskassa avata myös itsensä työllistäjille, sanoo Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.

 - Palkansaajan sosiaaliturvan voi jo nyt säilyttää kuulumalla työosuuskuntaan, tämä mahdollisuus on turvattava kaikille itsensä työllistäville, jatkoi Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso.

 - Tarvitaan työlainsäädännön perkaus, jotta rakenteellinen epäoikeudenmukaisuus saadaan kitkettyä. Reilu työelämä ja lainsäädäntö kohtelevat erilaisissa työsuhteissa olevia tasapuolisesti.  Jokaisella tulee olla esimerkiksi mahdollisuus työnantajan tarjoamaan henkilöstökoulutukseen työsuhteesta riippumatta. Ammattitaidon ylläpito on parasta muutosturvaa työelämän muutoksia vastaan, sanoo Toimihenkilöliitto ERTOn puheenjohtaja Tapio Huttula.

 - Itsensä työllistävien asema vaatii pikaista korjaamista. Ihmisiä ei saa jättää yksin taistelemaan toimeentulostaan ja oikeuksistaan. Eri tahojen on yhdessä ryhdyttävä ajamaan itsensä työllistävien asemaa. Tatusotu-liikkeen aikaansaannokset esimerkiksi apurahansaajien aseman parantamiseksi ovat osoittaneet, että porukalla saa aikaan enemmän, Teatteri- ja mediatyöntekijät TeMe:n talouspäällikkö Aulikki Raatikainen sanoo.

 

Lisätietoja:

Tatusotu-verkosto, http://tatusotu.blogspot.com

Outi Alanko-Kahiluoto 050 5121727, outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi

Dan Koivulaakso 044 5066613, dan@vasemmistonuoret.fi

Aulikki Raatikainen, 09 2511 2144, aulikki.raatikainen@teme.fi

Tapio Huttula, 040 5637 944, tapio.huttula@erto.fi

Tagit: Sosiaaliturva Työ Pätkätyöt Itsensä työllistäjät freelancerit

Sivut

Tilaa syöte RSS - Itsensä työllistäjät