Koulut

Erityisopetuksen tukitoimien toteutuminen

11.04.2013

Tiedote 10.4.2013

Kansanedustaja ja Helsingin opetuslautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto on jättänyt kirjallisen kysymyksen opetusministerin vastattavaksi erityisopetuksen tukitoimien toteutumisesta kunnissa sekä Valteri-verkoston mahdollisuudesta tukea erityistä tukea tarvitsevia oppilaita.

Vuonna 2010 voimaan astui oppimisen ja koulunkäynnin tukea koskenut perusopetuslain muutos. OAJ:n loka-marraskuussa 2012 tekemän kyselyn mukaan erityistä tukea tarvitseva oppilas ei saa riittävästi tarvitsemiaan oppimisen ja koulunkäynnin tukitoimia. Käytännössä lain henki kunnissa ei siis toteudu.

Valtion erityiskoulujen muodostama Valteri-verkosto tarjoaa opetukseen liittyviä kehittämis-, ohjaus- ja tukitehtäviä yleisen, tehostetun ja erityisen tuen piirissä. Tavoitteena on tarjota oppilaille tukea riittävän varhain, ennen kuin oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvät ongelmat kärjistyvät. 

Valteri-verkoston tuottamien palvelujen maksullisuudesta kuntien opetustoimelle seuraa se, etteivät kaikki koulut voi käytännössä ostaa palveluita, joihin erityistä tukea tarvitsevat oppilaat olisivat oikeutettuja. Tukea tarvitsevat oppilaat ovat toisin sanoen epätasa-arvoisessa asemassa riippuen siitä, onko ao. kunta halukas ostamaan Valteri-verkoston palveluita ja kuinka paljon palveluita voidaan ostaa.

Valtion tällä hetkellä saama tulo julkisoikeudellisista suoritteista, tukijaksoista ja ohjauskäynneistä, on marginaalinen. Hintojen tarkistaminen parantaisi kuntien mahdollisuuksia käyttää niiden palveluita ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden mahdollisuutta saada tarvitsemiaan palveluita. Alanko-Kahiluoto kysyy opetusministeriltä myös millaisiin toimenpiteisiin ministeriö aikoo ryhtyä, jos tukitoimet eivät toteudu uuden perusopetuslain hengen mukaisesti. 

Alanko-Kahiluodon kirjallinen kysymys on luettavissa kokonaan eduskunnan sivuilta:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_276_2013_p.shtml

 

Lisätiedot:

Outi Alanko-Kahiluoto

Puh. 050 512 1727

Tagit: Nuoret Koulut erityinen tuki valteri

Lapsiin ja nuoriin investoimisen aika on nyt

Valtuustossa käytiin tänään keskustelua ensi vuoden talousarviosta. Olisin puhunut kaupunkiköyhyydestä, terveyserojen kaventamisesta ja lähiöiden hyvinvoinnista, ellen olisi kokenut, että opetuslautakunnan puheenjohtajana minun on käytettävä puheenvuoroni opetuksen ja koulujen puolesta.

Helsingin rahoitusjohtaja totesi tammikuisessa uuden valtuuston strategiaseminaarissa, että Helsinki voisi säästää kasvattamalla koulujen luokkakokoja. Ei voisi. Saimme Helsingissä vasta viime valtuustokaudella vihdoin purettua edellisen laman aikana tehdyt leikkaukset perusopetukseen. Luokkakoot ovat sitä paitsi paikoin edelleen liian suuret.  

Opetuksen ryhmäkokoja suurentamalla ei ole mahdollista säästää, sen osoittavat monet tutkimukset.  Perusopetuksen säästöt kostautuvat oppimistulosten heikentymisenä ja opintojen keskeyttämisten lisääntymisenä toisaalla.

On totta, että Helsingin koulujen ryhmäkoot ovat vähän pienemmät kuin ryhmäkoot ympäryskunnissa. Tämä on kuitenkin  erittäin perusteltua, onhan Helsingissä enemmän erityistä tukea tarvitsevia oppilaita kuin muualla.

Leikkaamalla rahoitusta perusopetuksesta Helsinki sahaisi omaa jalkaansa. Olemme viime vuosina saaneet valtionavustuksia perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen 2-4 miljoonaa euroa vuodessa. Ei ole mahdollista leikata tuntikehystä samaan aikaan. Avustuksen saamisen ehtona on, että tuntikehystä ei leikata. Helsinki ei voi jatkossakaan saada valtion avustusta opetusryhmien pienentämiseen, jos lähdemme opetuksesta leikkaamisen tielle. Kasvattamalla ryhmäkokoja toimisimme myös nuorten yhteiskuntatakuuta vastaan, jonka toteuttamiseen valtuustostrategiassa luvataan sitoutua.

Opintojen keskeyttämisiä ja nuorten syrjäytymistä olisi mahdollista vähentää panostamalla nykyistä paremmin oppilas- ja opiskelijahuoltoon. Esimerkiksi Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa Helpassa koulupsykologille on kolmen viikon jono. Kuvitelkaa – kolmen viikon jono. Ahdistunut 16-vuotias joutuu odottamaan kolme viikkoa, ennen kuin pääsee juttelemaan hetkeksi edes koulupsykologin kanssa. Eikä koulupsykologi voi muuta kuin ohjata nuoren eteenpäin. Ja myös terveyskeskusten psykologipalveluista on pula.

Ammatillisiin oppilaitoksiin tarvitaan psykologien lisäksi terveydenhoitajia ja useammin läsnä olevia koululääkäreitä. Yhdellä ammatillisessa oppilaitoksessa työskentelevällä psykologilla on vastuullaan lähes 1 000 opiskelijaa. Toivetila olisi, että luku olisi korkeintaan 800 opiskelijaa. Myös erityisopetuksen tarve ammatillisissa oppilaitoksissa on suuri.

Opintojen keskeyttämisen vähentämiseksi olisi välttämätöntä, että kaupunki vakinaistaisi ammatillisten oppilaitosten määräaikaiset psykologit, kuraattorit, erityisopettajat ja opiskelijatoiminnan koordinaattorit. Edes näin emme kuitenkaan vielä yllä valtakunnallisiin suosituksiin opiskelijahuoltohenkilöstön määrästä. Jos uusi opiskelijahuoltolaki tulee voimaan siinä muodossa, jossa se äskettäin oli lausunnolla myös Helsingin kaupunginhallituksessa, emme pysty täyttämään lain velvoitteita. Viisautta olisi siis valmistautua lain voimaantuloon jo tulevassa talousarviossa. 

Positiivisen diskriminaation periaatetta eli olemassaolevien resurssien kohdentamista sinne, missä tarve on suurin, kannattaisi Helsingissä terveyskeskusten lisäksi soveltaa myös koulujen ja oppilaitosten oppilashuollossa. Peruskouluista positiivisen diskriminaation määrärahaa saavat tällä hetkellä ne koulut, joiden oppilaissa on keskimääräistä enemmän toimeentulotukea saavien, työttömien ja maahanmuuttajataustaisten perheiden lapsia. Näiden samojen alueiden koulut ja oppilaitokset tarvitsisivat nykyistä enemmän myös oppilashuollon resursseja.

Lapsiin ja nuoriin investoimisen aika on nyt. Hernesaaren helikopterikenttä, Viikintien tunneli ja Herttoniemen liikenneympyrä voivat odottaa, lasten ja nuorten hyvinvointi ja homekoulujen korjaamiset eivät.

Tagit: Koulut ammatillinen koulutus oppilashuolto opiskelijahuolto homekoulut

Koulujen homekorjauksiin ryhdyttävä heti

Huoli koulurakennusten heikosta kunnosta saa vahvistusta tänään julkaistusta tarkastusvaliokunnan teettämästä selvityksestä. Kouluissa, päiväkodeissa ja hoitolaitoksissa kytee homepommi. Viidennes hoitolaitoksista ja opetusrakennuksista on homevaurioinen. Jopa 260 000 koulu- ja päiväkotitilojen käyttäjää altistuu homevaurioiden terveyshaitoille päivittäin.

Homeelle altistuminen aiheuttaa lapsille, opettajille ja muille homerakennuksissa työskenteleville vakavan terveydellisen riskin. Vaarallinen oppimisympäristö voi viedä aikuiselta työkyvyn. Home voi aiheuttaa allergioita, astmaa tai muita hengitystiesairauksia ja astmalle altistuminen on lapselle kaksinkertainen aikuisiin verrattuna. On ironista, että samalla kun oppilas täyttää 9-vuotisen oppivelvollisuutensa, hän samalla altistuu vakavalle sairastumiselle.

Homevaurioiden terveyshaitoista aiheutuu yhteiskunnalle 450 miljoonan euron kustannukset vuosittain. Valtion on kyettävä tarvittaviin, lainsäädännöllisiinkin muutoksiin, ettei rakennusten korjausvelvoitteita enää laiminlyödä. Rakennusvalvontaa on tehostettava, jotta korjaukset tehdään riittävän ajoissa, ennen tarve suurremonteille.

Kuntien on tulevissa budjettineuvotteluissa asetettava koulujen kunnostukset etusijalle. Kaupungin eivät voi jäädä tumput suorina odottamaan  valtionavustuksia. Uusien kunnanvaltuustojen pitää laatia selvät suunnitelmat koulujen kunnostamiseksi. Peruskorjausten rinnalla tarvitaan etenkin toimia kosteus- ja homevaurioiden syntymisen ennaltaehkäisemiseksi. Tämä tarkoittaa panostamista rakennusten ylläpitoon ja korjaushankkeiden oikea-aikaista toteuttamista rakennusten käyttöiän pidentämiseksi.

Homeongelmien korjaamiseen pitää ryhtyä viipymättä kaikissa kunnissa. Esimerkiksi Helsingissä Vihreät vaativat budjettineuvotteluissa merkittävästi lisärahaa koulujen kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseksi. Koulujen peruskorjauksiin varatun vajaan 60 miljoonan lisäksi rahaa tarvitaan etenkin pieniin korjaushankkeisiin, joihin Helsingin Tilakeskuksen budjetissa on varattu riittämättömät 20 miljoonaa. Tarve on huomattavasti suurempi. Kouluja tulee huoltaa ja ylläpitää myös pienillä remonteilla, muuten korjausvelka kasvaa liian suureksi.

Lasten on saatava oppia ja opettajien opettaa turvallisessa ja terveellisessä työympäristössä. Vihreiden kuntavaalilupaus, ettei kouluista säästetä, pätee myös koulujen korjaamiseen. Vihreät kuntapäättäjät haastavat muut valtuustoryhmät mukaan hometalkoisiin.

Tarkastusvaliokunnan tiedote

Tagit: Koulut homeongelmat

Lapsille ja nuorille taattava tasa-arvoinen koulutus - rahoitusta suunnattava heikommille kouluille

19.06.2012

Vihreä eduskuntaryhmä on huolissaan koulujen oppimistulosten erojen kasvamisesta. Suurin syy eroihin on, että eri koulujen oppilailla on erilaiset oppimisvalmiudet ja erilaiset lähtökohdat. Tämä kehitys on pysäytettävä ja heikompia kouluja on tuettava. Jokainen oppilas ansaitsee tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet - jokaisessa kaupungissa ja kaupunginosassa, kunnassa ja kunnanosassa.
 
Koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat kasvaneet nopeasti 2000-luvulla. Korkeatasoisimpien ja heikoimpien koulujen välinen ero vastaa jo 2,5 vuoden keskimääräisiä oppimistuloksia.
 
- Kouluissa ei ole kyse vain lapsen ja nuoren kouluvuosista vaan siitä, millaiset eväät koulu tarjoaa loppuelämän rakentamiseen. Jos haluamme oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan, sen rakentamisen tulee lähteä jo peruskoulusta, sanoo eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Satu Haapanen.
 
Koulujen välisissä eroissa ei niinkään ole kyse opetuksen laadusta kuin oppilaspohjasta. Kun asuinalueet eriytyvät, eriytyvät myös koulujen oppimistulokset. Vanhempien koulutustaso selittää jopa 85 prosenttia oppimistulosten vaihtelusta.
 
- Tämän takia on tärkeää puuttua asuinalueiden eriytymiseen ja kuntien väliseen kilpailuun. Keskeistä on kuitenkin myös se, miten koulutuspolitiikalla ja määrärahojen kohdentamisella pystytään kaventamaan oppimiseroja. Selvityshenkilöt ehdottivat äskettäin, että koulujen rahoituksessa otettaisiin huomioon koululaisten vanhempien koulutustausta. Tätä ehdotusta kannatamme lämpimästi, sanoo kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.
 
Outi Alanko-Kahiluoto on tehnyt eduskunnalle keskustelualoitteen, että eduskunta kävisi syksyllä ajankohtaiskeskustelun koulutuksen tasa-arvosta.

Tagit: Koulut koulutus

Palveluiden ulkoistaminen - kuntien tie onneen?

Jari Jyrkänkoski
Keittömestari, kokki, kunnallisvaaliehdokas (Vantaa)

Aina neljän vuoden välein ennen kunnallisvaaleja käydään keskustelua kuntien tarjoamista palveluista ja siitä, kuinka ne pitäisi tuottaa. Jälleen on neljä vuotta kulunut ja keskustelu virinnyt.

Suurimpia intohimoja herättävät ateria- ja siivouspalvelut, sillä niistä on kaikilla henkilökohtaisia kokemuksia. Näiden palveluiden ulkoistamista perustellaan yleensä säästöillä. Todellisuus saattaa usein olla toinen.
 
Julkisuudessa on keskustelu Fazer-konserniin kuuluvan Blue Service Partnersin toiminnan laadusta pääkaupunkiseudun kouluissa. Kouluissa on ruoka loppunut kesken ja tilat on siivottu huonosti.

Viime vuoden lopulla kävin eräässä vantaalaisessa koulussa paikan päällä katsomassa tilannetta. Kevätlukukauden aikana oli kyseisen koulun keittiössä työskennellyt jo viisi eri työparia. Henkilökunnan vaihtuvuus oli melkoinen.

Yrityksen toimitusjohtaja on vedonnut käynnistysvaikeuksiin ja pitänyt ongelmia yksittäistapauksina. Ratkaisuksi on luvattu lisää henkilökuntaa. Ongelmia on tullut esille myös Espoossa ja Sipoossa. Helsingissä yritys toimii kahdeksassa pisteessä, joissa ongelmia ei toistaiseksi ole tullut julki.
 
Kun yritys saa hoidettavakseen uuden toimipisteen, opettelemista riittää sekä talon tavoissa että asiakkaiden tarpeissa. Eri kouluissa on eri suosikkiruokalajinsa ja kuluvan ruoan määrä vaihtelee, joten ottaa aikansa, ennen kuin palvelu toimii mutkattomasti. Yrityksellä on siitä huolimatta oltava selvä toimintamalli jota noudatetaan riippumatta siitä, onko kyse isosta koulusta vai päiväkodista.
 
Menekin seuranta on aivan olennainen osa toimintaa. Jos ruoka loppuu useasti kesken, ei siihen lisähenkilökunnan palkkaaminen auta. Vaikea on tehdä ruokaa lisää, jos raaka-aineita tai valmisruokaa ei ole varattu tarpeeksi. Menekin seuranta kuuluisi keittiöhenkilökunnalle, mutta BSP:n kohdalla se on ilmiselvästi puuttunut. Kenties henkilökunnan vaihtuvuus on ollut syynä siihen, ettei menekkiä ole seurattu tai tieto menekistä ei ole kulkenut. Jatkuvasti vaihtuvalle henkilökunnalle myös erikoisruokavalioihin vastaaminen tuottaa ongelmia ja asiakkaalle vaaratilanteita, mikäli tarjolle päätyy asiakkaalle täysin sopimaton ateria.
 
Ulkoistettuaan palvelut kunta ei voi vain huokaista ja laskea kassaan valuvia säästöjä: vastuu palvelun laadusta ja sopimuksen pitävyyden seurannasta on edelleen kunnalla, tuottaa palvelun kuka tahansa. Palvelun laadun valvonta ei ole ollut riittävää, jos ongelmiin puututaan vasta niiden päätyessä lehtien palstoille.
 
Ateria- ja siivouspalveluiden tuottaminen edullisesti edellyttää melko pysyvää henkilökuntaa, tarkkaa menekin seurantaa ja osaavaa ostotoimintaa. Valitettavan usein kuvitellaan, että säästöjä saadaan henkilökuntaa vähentämällä. Todellisuudessa juuri henkilökunnan riittävä määrä takaa pysyvän ja työssään viihtyvästä henkilöstön ja johtaa kokonaisuuden kannalta parhaaseen lopputulokseen.

Kirjoittaja Jari Jyränkoski on keittömestari ja kokki sekä kunnallisvaaliehdokas Vantaalla

Tagit: Koulut palvelut kouluruokailu ulkoistaminen

Eduskunnan käytävä ajankohtaiskeskustelu koulutuksen tasa-arvosta

24.05.2012

Tiedote

Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ehdottaa tänään julkistamassaan aloitteessa, että eduskunta kävisi ajankohtaiskeskustelun koulujen ja oppimistulosten eriytymiskehityksen pysäyttämisestä.

Eduskunnan käytävä ajankohtaiskeskustelu koulutuksen tasa-arvosta

Suomi on pitkään ollut PISA-tutkimuksen kärkeä. Useiden tutkimusten mukaan suomalainen peruskoulu ei kuitenkaan enää pysty tarjoamaan kaikille oppilaille tasavertaisia asuinpaikasta riippumattomia oppimisen edellytyksiä. Oppimistulokset ovat alkaneet eriytyä sekä alueellisesti että väestöryhmien kesken.

- Koulujen väliset erot ovat kasvaneet nopeasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Viimeisen, vuoden 2009 PISA-tutkimuksen mukaan korkeatasoisimpien ja heikoimpien koulujen välinen ero vastaa 2,5 vuoden keskimääräisiä oppimistuloksia, Alanko-Kahiluoto kertoo. 

Koulujen väliset erot eivät tutkimusten mukaan selity niinkään opetuksen laadulla kuin koulujen oppilaspohjan eriytymisellä. Samankaltaisista sosioekonomisista taustoista tulevien oppilaiden keskittyminen samoihin kouluihin heijastuu koulujen oppimistuloksiin.

- Hälyttävintä on, että eriytymisen on todettu voivan vaikuttaa osaamista heikentävästi. Taustaltaan huono-osaisimmissa kouluissa oppimisen edellytykset heikkenevät niin, että niissä saavutetaan jopa heikompia tuloksia kuin oppilaiden taustat edellyttäisivät, Alanko-Kahiluoto toteaa.

Keskeisin taustatekijä koulujen eriytymisessä on vanhempien koulutustaso, joka selittää jopa 85 prosenttia Helsingin koulujen oppimistulosten vaihtelusta. Eriytymiskehityksen vastustamisessa asuntopolitiikka on luonnollisesti avainasemassa. Keskeinen kysymys on kuitenkin myös se, miten oppimiseroja onnistutaan kaventamaan koulutuspolitiikan ja määrärahojen oikean kohdentamisen avulla. Kouluvalinnoissa torjuttujen koulujen houkuttelevuutta on myös pystyttävä parantamaan.

- Peruskoulujen oppimistulosten eriytyminen asuinalueiden väestörakenteen mukaan on huolestuttava kehityssuunta, joka uhkaa romuttaa tasa-arvon periaatteen, jolle koulutuspolitiikka on Suomessa menestyksellisesti rakentunut, Alanko-Kahiluoto toteaa.

Lisätiedot:

Outi Alanko-Kahiluoto

050-512 1727

outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi

 

KESKUSTELUALOITE

Koulutuksen tasa-arvosta

 

Eduskunnan puhemiehelle

 

Kolmen vuoden välein toteutettavassa kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa arvioidaan 15-16-vuotiaiden peruskoululaisten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa.

Suomi on pitkään ollut PISA-tutkimuksen kärkeä. Menestyksen selityksenä on nähty laadukas peruskoulumme, joka tarjoaa kaikille oppilaille tasavertaiset oppimisen edellytykset oppilaan taustasta ja asuinpaikasta riippumatta. Sukupuolten, väestöryhmien ja alueiden väliset erot oppimistuloksissa ovat olleet maailman pienimpien joukossa. Perusopetuksen järjestämisen lähtökohtana on pidetty laadukasta ja turvallista lähikoulua.

Useiden tutkimusten mukaan suomalainen peruskoulu ei kuitenkaan enää pysty tarjoamaan tasavertaisia asuinpaikasta riippumattomia oppimisen edellytyksiä kaikille oppilaille. Oppimistulokset ovat alkaneet eriytyä sekä alueellisesti että väestöryhmien kesken.

Koulujen väliset erot ovat kasvaneet nopeasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Viimeisen, vuoden 2009 PISA-tutkimuksen mukaan korkeatasoisimpien ja heikoimpien koulujen välinen ero vastaa 2,5 vuoden keskimääräisiä oppimistuloksia.

Koulujen väliset erot eivät tutkimusten mukaan selity niinkään opetuksen laadulla kuin koulujen oppilaspohjan eriytymisellä. Samankaltaisista sosioekonomisista taustoista tulevien oppilaiden keskittyminen samoihin kouluihin heijastuu koulujen oppimistuloksiin. Hälyttävintä on, että eriytymisen on todettu voivan vaikuttaa osaamista heikentävästi. Taustaltaan huono-osaisimmissa kouluissa oppimisen edellytykset heikkenevät niin, että niissä saavutetaan jopa heikompia tuloksia kuin oppilaiden taustat edellyttäisivät.

Koulujen oppilastulosten eriytyminen on sidoksissa asuinalueiden sosioekonomiseen eriytymiseen. Koulut heijastavat alueellista eriytymistä ja kouluvalinnat kasvattavat oppimiseroja entisestään. Erityisesti koulutettujen vanhempien lapset valitsevat koulukseen usein jonkun muun kuin oman asuinalueensa koulun. Asuinalueiden eriytyessä erityistä tukea tarvitsevat oppilaat keskittyvät samoihin kouluihin. Kyse on kierteestä, joka vahvistaa itse itseään. 

Koulujen eriytyminen on voimakkainta pääkaupunkiseudulla. Keskeisin taustatekijä koulujen eriytymisessä on vanhempien koulutustaso, joka selittää jopa 85 prosenttia Helsingin koulujen oppimistulosten vaihtelusta. Eriytymiskehityksen vastustamisessa asuntopolitiikka on luonnollisesti avainasemassa. Keskeinen kysymys on kuitenkin myös se, miten oppimiseroja onnistutaan kaventamaan koulutuspolitiikan ja määrärahojen oikean kohdentamisen avulla. Kouluvalinnoissa torjuttujen koulujen houkuttelevuutta on myös pystyttävä parantamaan.

Peruskoulujen oppimistulosten eriytyminen asuinalueiden väestörakenteen mukaan on huolestuttava kehityssuunta, joka uhkaa romuttaa tasa-arvon periaatteen, jolle koulutuspolitiikka on Suomessa menestyksellisesti rakentunut. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen edellytys on se, että oppimisen mahdollisuudet ovat kaikissa kouluissa yhtä hyvät: jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus tasavertaiseen koulutukseen taustasta tai asuinpaikasta riippumatta. Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa 2011–2015 luvataankin vahvistaa suomalaista peruskoulua tasa-arvoisten mahdollisuuksien takaajana.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan 2011–2016 on puolestaan kirjattu koulutuksen eriarvoisuuden vähentämistä koskevat tavoitteet eri koulutusasteilla. Tavoitteena on puolittaa koulujen ja alueiden väliset erot, sukupuolten vaikutus sekä sosiaalisen ja etnisen taustan tilastollinen selitysosuus kaikilla asteilla. Pitkän tähtäimen tavoitteena on poistaa erot kokonaan. Valtioneuvosto on antanut Opetus- ja kulttuuriministeriön tehtäväksi valmistella Koulutuksellisen tasa-arvon toimenpidesuunnitelman vuoden 2012 loppuun mennessä.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

 

että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun koulujen ja oppimistulosten eriytymiskehityksen pysäyttämisestä lähetekeskusteluna Koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelmalle

Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 2012

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr

Tagit: Nuoret Tasa-arvo Koulut koulutus koulujen eriytyminen

Itä-Helsinki saa korkeakoulukampuksen

Metropolia Ammattikorkeakoulu on päättänyt sijoittaa yhden isoimman kampuksensa Myllypuroon. Tämä on loistouutinen! Itä-Helsinki saa viimein oman Ammattikorkeakoulunsa. Muut Metropolian kampukset sijoittuvat Arabianrantaan, Leppävaaraan ja Myyrmäkeen. Konkreettiset päätökset Metropolian tilakysymyksissä tehdään mahdollisimman pian.

Kampusten keskittäminen on järkevä ratkaisu kaikin puolin. Ratkaisulla saadaan aikaan kustannussäästöjä ja lisäksi uudet toimivat tilat ainakin Myllypuroon. Koulutusalojen keskittäminen kampusalueille luo myös synergiaetuja. Opetuksen laatua ja innovaatiotoimintaa päästään kehittämään entistä tehokkaammin.

Myllypuron kampus tulee sijaitsemaan näillä näkymin metro-aseman läheisyydessä, joka helpottaa kampuksen saavutettavuutta. Myös muut Metropolian kampukset sijaitsevat hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella.

Neljän kampuksen jakautuminen eri puolille Helsinkiä ehkäisee alueiden eriytymistä. Kaikki korkeakoulupaikat eivät voi keskittyä kantakaupunkiin, eivätkä ne sinne mahtuisikaan. Opiskelupaikan perässä ei ole pakko muuttaa tai matkustaa pitkiä matkoja. Metropolian opiskelijat voivat saada esimerkiksi Myllypurosta kantakaupunkia edullisempia asuntoja, läheltä opiskelupaikkaa.

Uusi kampus lisää Myllypuron houkuttelevuutta asuinalueena ja miksei myös yritystoiminnan kannalta. Uusien työpaikkojen syntyminen kampusten läheisyyteen on toivottavaa ja todennäköistäkin. Itä-Helsingin elävöityminen on minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia siellä asuvana ja iloitsen Myllypuroon tulevasta kansainvälisen tason korkeakoulusta.

Tagit: Koulut Itä-Helsinki koulutus

KAUPUNGINOSIEN TASA-ARVOA VAHVISTETTAVA UUSIN KEINOIN

01.09.2011

 

 
Tiedote 30.8.2011
 
Vihreä eduskuntaryhmä kesäkokouksessaan Itä-Helsingissä:
KAUPUNGINOSIEN TASA-ARVOA VAHVISTETTAVA UUSIN KEINOIN
 
Helsingin kaupunginosat ovat luonteeltaan, palveluiltaan ja väestöltään erilaisia. Alueiden positiivista omaleimaisuutta tulee vaalia, mutta samalla on huolehdittava tasa-arvon toteutumisesta kaupungin ja sen asuinalueiden sisällä.
 
– Koulujen opetuksessa pitää aina saavuttaa riittävä perustaso.
Kouluihin, joissa on enemmän maahanmuuttajataustaisia oppilaita, on ohjattava selvästi enemmän voimavaroja, koska niissä tarvitaan enemmän yksilöllistä ohjausta esimerkiksi kieltenopetuksessa, sanoo herttoniemeläinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.
 
Positiivinen erityiskohtelu, eli lisärahan kohdentaminen tietyille
alueille, on tärkeää myös terveyspalveluissa. Palveluiden tarve eri terveyskeskuksissa vaihtelee paljonkin riippuen siitä, minkälaista väestöä alueella asuu. Lisärahoituksen rinnalla on panostettava henkilöstön jaksamiseen siellä, missä työntekijät joutuvat kovemmalle.
 
Vihreä eduskuntaryhmä haluaa hillitä kehitystä, jossa sosiaaliset
ongelmat kasaantuvat tiettyihin taloihin, kortteleihin tai asuinalueille.
 
– Helsingissä uusille asuinalueille sijoitetaan aina sekä vuokrataloja että omistusasuntoja. Tällainen asuntopolitiikka on ollut hyvä keino hillitä asuinalueiden jakautumista ns. huonoihin ja hyviin alueisiin, Alanko-Kahiluoto toteaa.
 
Hallitus valmistelee ohjelmaa, jossa tavoitteena on hillitä
asuinalueiden eriytymistä. Ohjelmasta tulee löytyä uusia keinoja
ehkäistä ongelmien kasautumista ja vahvistaa kaupunginosien
elinvoimaisuutta.
 
– Asukastoimintaa ja yhteisöllisyyttä vahvistavat hankkeet tulisi ottaa osaksi ohjelmaa. Yhdessä tekeminen ja paikkaan sitoutuminen luovat hyvän pohjan sille, että ihmiset välittävät ympäristöstään ja huolehtivat naapurustostaan. Myös ryhmärakentaminen, jossa joukko yksityisiä ihmisiä vastaa omien asuntojensa rakennuttamisesta, tuo kaivattua monimuotoisuutta ja yhteisöllisyyttä suomalaiseen asuntopolitiikkaan, sanoo eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Johanna Karimäki.
 
Vihreiden näkemyksen mukaan hyvän lähiöpolitiikan perusta on, että perusturva on riittävä, tuloerot kohtuullisia ja palvelut laadukkaita.
 
– Hallituksen sitoumus korottaa perusturvaa ja kaventaa tuloeroja on merkittävää myös lähiöpolitiikan näkökulmasta. Jos tuloerot syvenevät ja perusturva heikkenee, näkyvät seuraukset usein ensimmäisenä juuri lähiöissä, toteaa Karimäki.
 
– Muun muassa Itä-Helsingissä toiminut etsivä nuorisotyö on tuottanut hyvää tulosta ja seuraava askel on toiminnan valtakunnallistaminen. Se on hyvä askel syrjäytymisen ehkäisyssä koko maassa, jatkaa Karimäki.
 
Lisätietoja:
Vihreän eduskuntaryhmän vpj. Johanna Karimäki, 050 512 1948
Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, 050 512 1727
Tagit: Tasa-arvo Koulut perusturva asuntopolitiikka

Työpajatoiminta kuntouttaa ja osallistaa

Michael Perukangas
Valtiotieteiden maisteri, nuorisotutkija, osallistaja

Valtakunnallisen työpajayhdistyksen eduskuntavaalipaneelissa 14.3. kaikkien eduskuntapuolueiden ehdokkaat olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että nuoria ei saa päästää syrjäytymään. Puolueiden erot olivat mikroskooppisia. Ainakin vaalien alla poliittista tahtoa nuorten yhteiskuntatakuuseen näyttäisi löytyvän.

Perussuomalaisten ehdokas Timo Elo korosti yrittäjyysvalmiuksien opettamista yhä nuoremmalla iällä ennaltaehkäisyn keinona, ja myös RKP:n Mikaela Nylander peräänkuulutti ennaltaehkäisevän näkökulman läpäisevyyttä  kun taas vihreä ehdokas Timo Juurikkala oli sitä mieltä että vastuunkannon korostaminen on kuin sammutettaisiin jo palanutta taloa kun pitäisi ensin varmistaa että talo on paloturvallinen.

Elo näki tarpeelliseksi yksin polemisoida työpajatoiminnan opinnollistamista vastaan, nähden siinä vaaran perinteisempiä koulutusreittejä kulkevien syrjintään luomalla etuoikeutettu väylä syrjäytyneille. Työpajayhdistyksen puheenjohtaja Markku Hassinen ja ehdokkaista Juurikkala etunenässä pitivät Elon huolta paitsi käsittämättömänä, myös turhana. Demariehdokas Pekka Tuuri oli sitä mieltä että koulutusta vastaamattoman työn vastaanottamisen pakko rapauttaa nuorten uskoa koulutukseen kun taas Nylander ja KD:n Sari Palm näkivät tarpeelliseksi opettaa vastuuntuntoa ja lisätä yhteiskuntarauhaa velvoitetyöllistämällä. Nylander ja Palm tosin unohtivat, että eihän niitä töitä ole. Lisäksi he unohtivat, että ehkä havainto siitä, että kaikella työllä ei kykene ansaitsemaan sen vertaa että sillä voisi elättää itsensä, saattaa rapauttaa nuorten - tai kenen hyvänsä - työhaluja.

Kun Vasemmistoliiton Sirpa Puhakka muistutti nuoriso-ongelmien kovasta ytimestä, minä puolestani muistutin paikallaolevia ehdokkaita siitä, että tutkimukseni mukaan nuorten työpajatoiminta on yksi tehokkaaksi ja mielekkääksi havaittu keino ehkäistä syrjäytymistä. Kova ydin on kovempi ja syvemmällä kuin Puhakka toivoo, mutta ei heidän tilanteensa ole toivoton. Niillekin hyvin harvoille nuorille,  jotka eivät ole kuntoutettavissa mihinkään, se lisää joka tapauksessa elämän mielekkääksi kokemista ja elämänhallintaa, johonkin kuulumisen tunnetta ja mahdollisuutta kokea muokkaavansa maailmaa, näkemällä tekemisensä jäljet. Maahanmuuttajanuorille työpajatoiminta voisi olla erityisen hyödyllistä, madaltaen työllistymisen esteitä, esimerkiksi parantamalla nuorten kielitaitoa ja lisäämällä heidän tuntemustaan suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä, muistutti Kokoomuksen Fatbardhe Hetemaj. 

Yleisöpuheenvuorossaan Peter Rolin Sveps-työpajalta muistutti etsivän työparitoiminnan ja starttivalmennuksen välisen saumattoman jatkumon tärkeyttä. Hassinen muistutti starttivalmennuksessa olevan kyse siitä, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat nuoret tarvitsevat tukea selviytyäkseen työpajatoiminnassa, ollakseen valmennettavissa mihinkään. Starttivalmennus ottaa "vastaan" nämä nuoret ja saattaa heidät työpajan hellään huomaan.

Karoliina Koskinen taas jakoi Hetemäen huolen yritysten yhteiskuntavastuun kantamisen hankaluudesta. Harmaa talous voi tehdä tyhjäksi työssäoppimisen, muistutti Koskinen, koska pimeä työ ei oikein ole cv-kelpoista.

Niillekin nuorille, joille työpajatoiminta ei toimi välityömarkkinoiden instrumenttina, se voi olla päämäärä sinänsä. Työpaja voi olla ainoa ja paras mahdollinen maailma niille, joille työelämän ja ympäröivän yhteiskunnan tehokkuusvaatimukset ovat mahdottomia ja puheet kokoomuslaisesta paremminvointivaltiosta tarttuvat kurkkuun. Työpajatoiminta voisi olla hyödyllistä kaikille, vähän niinkuin peruskoulun TET-jaksokin. Kaltaiseni mallioppijakin olisi saanut työpajajaksosta paljon irti, ja työpajatoiminnasta tuleekin tehdä yksi oppimisen vaihtoehto lukioiden, ammattikoulujen ja oppisopimuksen rinnalle.

Keskustan Antti Kaikkosen muistutti, että kansanedustajat ovat tavoitettavissa myös vaalien välillä. Toivoa sopii, että kaikki puolueet sitoutuvat yhteiskuntatakuuseen myös vaalien jälkeen: siihen, että jokainen nuori jatkopolutetaan kolmen kuukauden sisällä ja että hänet myös pidetään tuolla polulla. Ja toivottavasti Outi saa jatkaa erittäin ansiokasta panostaan työpajatoiminnan hyväksi eduskunnassa!

Tagit: Nuoret Koulut Hyvinvointivaltio Työpajatoiminta

TALOUSARVIOALOITE POSITIIVISEN DISKRIMINAATION MÄÄRÄRAHAN LISÄÄMISEKSI

02.03.2011

Helsinkiläiskouluille myönnetään positiivisen diskriminaation määrärahaa, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä sosiaalisten ongelmien kasautumista, lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja sosiaalista tasapainoa eri alueiden kesken. Positiivisen diskriminaation määräraha on osoittautunut toimivaksi keinoksi kohdentaa opetuksen resursseja alueellista tasa-arvoa lisäävällä tavalla.

Helsingin kaupungin oman tutkimuksen (”Lähi(ö)koulu”, 2008) mukaan pd-raha on oikein kohdistuva keino koulujen välisten erojen tasoittamiseksi, mutta taso on riitttämätön jotta oppimiserot koulujen välillä voitaisiin tosiasiallisesti poistaa. Positiivisen diskriminaation määrärahaa olisi syytä nostaa, jotta sitä voitaisiin nykyistä paremmin kohdistaa niille kouluille, jotka tarvitsevat eniten lisäresursseja.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että valmistettaessa vuoden 2012 ja taloussuunnitelmakauden budjettia positiivisen diskriminaation määrärahaa nostetaan merkittävästi.

Outi Alanko-Kahiluoto
valtuutettu (vihr.)

Tagit: Nuoret Tasa-arvo Koulut Hyvinvointi eriarvoisuus

Sivut

Tilaa syöte RSS - Koulut