koulutus

Hallituksen pidettävä näppinsä irti opiskelijoiden asumistuesta!

Kannustinloukkutyöryhmä on valmistellut hallituksen puoliväliriiheen mallia, jossa opiskelijoiden opintolaina otettaisiin täysimääräisenä huomioon asumistukeen vaikuttavana tulona. 

Lukemalla opintolaina osaksi asumistukituloa hallitus heikentäisi juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien opiskelijaryhmien, kuten perheellisten opiskelijoiden, toimeentuloa. Kyseessä on puhdas valtiontalouden säästöesitys, joka leikkaisi yhdeltä köyhimmistä väestönryhmistä peräti 80-200 euroa kuukaudessa. 

Lainsäädännön arviointineuvosto on toistuvasti huomauttanut hallitusta siitä, että hallitus ei arvioi lainsäädännön tulonjakovaikutuksia eri ihmisryhmiin. Taloudellinen epävarmuus lisää opiskelijan henkistä kuormitusta ja psyykkiset ongelmat voivat kasautuessaan johtaa opintoajan venymiseen. YHTS:n viimeisen tutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijoista jopa kolmannes naisista ja viidennes miehistä on kärsinyt mielenterveyden ongelmista. 

Kuten olen aiemminkin todennut, Sipilän hallitus on menossa sammutetuin lyhdyin kuntavaaleihin ja aikoo paljastaa leikkauslistat vasta vaalien jälkeen. Kannustusloukkutyöryhmän raportti antaa viitteitä siitä, mistä hallitus aikoo leikata - jälleen koulutuksesta. Hallitus siis jatkaa koulutuspettäjän tietä, joka vie kansakuntaa harhaan. Tämä on hallitukselta lyhytnäköistä ja törkeää. 

Siksi olen tänään jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn aikooko hallitus valmistella opiskelijoiden asumistukea kannustinloukkutyötyhmän esityksen pohjalta.  

Tutkimus: Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus
Artikkeli: Opiskelijoiden työssäkäynnin vaikutuksia

Tagit: koulutus

Koulutuksen tasa-arvosta on pidettävä kiinni

Hallitus leikkaa ammatillisesta koulutuksesta 190 miljoonaa euroa ensi vuoden alusta alkaen. 

Käytännössä leikkaukset tarkoittavat noin 18 000 ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkaa vähemmän kuin nyt, mikä on kolmannes nuorisoikäluokan aloituspaikoista. Aikuisopetuksen aloituspaikoista lähtisi puolet. Tuhannet opettajat pelkäävät työpaikkojensa puolesta.

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset tarkoittavat, että kunnissa joudutaan kasvattamaan opetusryhmiä ja karsimaan lähiopetusta. Eniten opetuksen heikentämisestä kärsivät opiskelijat, jotka tarvitsisivat tukea opinnoissa pärjäämiseen. Samaan aikaan joka viides suomalainen alle 26-vuotias nuori mies on jo nyt ilman toisen asteen tutkintoa. 

Hallitus syventää yhteiskunnan kahtiajakoa ja heittää lupauksen nuorten koulutustakuusta romukoppaan. Istuva hallitus on pudottanut nuorten yhteiskuntatakuun määrärahat 60 miljoonasta eurosta 3 miljoonaan euroon. Kuitenkin opetusministeri Grahn-Laasonen kieltää, että mammuttimaiset leikkaukset vaikuttaisivat mitenkään heikentävästi opetukseen. Hallituksen retoriikan mukaan säästöjä voidaan hakea monia "reittejä" hyödyntäen, säästämällä esimerkiksi "seinistä".

Aivan kuin ei ymmärrettäisi, mitä toisen asteen oppilaitosten sulkeminen tarkoittaa: etenkään suurten kaupunkien ulkopuolella opiskelupaikkaa ei enää oman paikkakunnan läheltäkään löydy. Eriarvoisuus kasvaa ja koulutuksen alueellinen tasa-arvo heikkenee. Iso osa nuorista syrjäytetään koulutuksesta, työelämästä ja yhteiskunnasta. 

Olen tänä syksynä vieraillut useassa ammattioppilaitoksessa ympäri Suomen. Esimerkiksi Kouvolassa ensi kevään yhteishaussa 250 nuorta ja noin 60 aikuisopiskelijaa uhkaa jäädä ilman opiskelupaikkaa. Se vastaa yläkoulun verran nuoria ilman toisen asteen ammatillista jatko-opintomahdollisuutta omalla asuinseudullaan. Lukiopaikkoja lisäämällä näitä keskiarvon takia kilpailussa hävinneitä nuoria ei pelasteta.

Ammatillisen osaamisen lasku ja osaavan työvoiman tietoinen vähentäminen heikentää myös työllisyyttä ja mahdollisuuksiamme sukeltaa ulos talouden taantumasta. Palkittu suomalainen taloustieteen nobelisti professori Bengt Holmström on todennut, että istuvan hallituksen valtavat koulutusleikkaukset syövät erityisesti nuorten tulevaisuuden edellytyksiä. Niin ne tekevät, eikä hallituksen tyhjä retoriikka uudistuksista tätä tosiasiaa muuksi muuta.

Suomea on pitkään voinut pitää koulutuksellisen tasa-arvon mallimaana. Hallitus on romuttamassa tämän tietoisesti. Sivistykseen ja osaamiseen investoiminen tuottaa itsensä moninkertaisesti takaisin, kun taas syrjäytymisen kustannukset ovat yhteiskunnalle miljoonia euroja. Yhdestä opinnoista ja työelämästä syrjäytetystä hukatusta nuoresta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset ovat elinkaaren aikana noin miljoona euroa. 

Hallituksen pitää kääntää politiikan suunta kun se on vielä mahdollista. Tässä ajassa erityisesti nuoret tarvitsevat toivoa ja uskoa tulevaisuuteen

Tagit: koulutus

Talous on tasa-arvokysymys

Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus ansaitsisi kunnollisen välikysymyksen eriarvoistavasta politiikastaan. Hallituksen pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset ajavat ihmisiä toimeentulotuelle, vaikka juuri se on kaikkein typerintä köyhyyspolitiikkaa. Toimeentulotuki on viimesijainen sosiaaliturvan muoto, joka ei kannusta työntekoon, kun joka ikinen ansaittu euro vähentää toimeentulotukea. Tätäkö on hallituksen ”työn linja”?

Eduskunnassa käytiin tänään (18.5. 2016) välikysymyskeskustelu, jonka oppositiopuolueista demarit olivat yksin allekirjoittaneet. Demareiden välikysymys koski ”Suomen suuntaa” ja siinä sanottiin varmuuden vuoksi ”ei ” kaikelle.  Demareiden välikysymys ei ollut erityisen onnistunut ja keskustelusta tuli juuri niin hirveä kuin ennalta saattoi pelätä. Suomen vietiin yhtä moneen suuntaan kuin eduskunnassa on puolueita.

Vihreiden ryhmäpuheessa painopiste oli koulutusleikkausten lisäksi etenkin lapsiperheitä kurittavassa politiikassa: hallituksen leikkaukset kun vievät lapsiperheiltä 530 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Vihreän eduskuntaryhmän tilaama laskelma eduskunnan tietopalvelulta osoittaa, että esimerkiksi kahden julkisella sektorilla työskentelevän aikuisen kaksilapsinen perhe menettää kuukaudessa 227 euroa.

Itse puhuin välikysymyskeskustelussa hallituksen naisvihamielisestä talouspolitiikasta. Talous on aina tasa-arvokysymys. Ei ole olemassa tasa-arvon kannalta neutraalia talouspolitiikkaa. Talouspolitiikalla joko vahvistetaan tasa-arvoa tai heikennetään sitä.

Talous on toisin sanoen arvovalintoja. Entä millaisia arvovalintoja Sipilän hallitus tekee? Se leikkaa koulutuksesta, hoivasta ja terveydenhuollosta eli juuri niistä palveluista, joilla tasa-arvoa edistetään, tasataan ja ylläpidetään.

Samaan aikaan määrärahoja riittää kyllä toisaalle - ympäristölle haitallisiin tukiin, kannattamattomien ympäristöä likaavien yritysten tekohengittämiseen.

Hallitus ei ymmärrä eikä tunnusta, että panostaminen yhteiskunnan julkiseen infrastruktuuriin kuten tasavertaiseen koulutukseen ja hoivapalveluihin, edistää parhaiten talouskasvua, työllisyyttä ja tasa-arvoa. Ymmärtämätön hallitus leikkaa väärästä paikasta eli tulevan kasvun eväistä, lapsilta ja nuorilta.

Hallituksen talouspolitiikka noudattaa kaikessa naisvihamielistä ja tasa-arvovihamielistä linjaa. Sipilän hallituksen talouspoliittiset päätökset ajavat naiset takaisin hellan ääreen - tasa-arvossa otetaan pelkkiä taka-askeleita, kuten olen jo aiemmin moneen kertaan todennut.

Hallituksen valitsema sopeutustie lisää eriarvoisuutta, köyhyyttä ja yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Hallitus leikkaa kaikkia pienimpiä sosiaalietuuksia ja korottaa palvelumaksuja, mikä heikentää erityisesti naisten taloudellista asemaa - naiset kun ovat keskimäärin miehiä riippuvaisempia sosiaalietuuksista ja julkisista peruspalveluista, kuten päivähoidosta ja muista hoivapalveluista.

Kovimmin Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten leikkaukset kohdistuvat naisvetoisiin kotitalouksiin, erityisesti yksinhuoltajaperheisiin ja yksin asuviin eläkeläisnaisiin.

Julkisen sektorin leikkaukset osuvat naisvaltaisten opetus-, kasvu- ja hoiva-alojen työllisyyteen.  Työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien naisten määrä kasvaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan hallituksen päätökset lisäävät pienituloisten naisten määrää. Muun muassa lääkkeiden ja matkakorvausten omavastuun kasvattaminen heikentää etenkin pienituloisten ikääntyneiden yksinasuvien naisten toimeentuloa.

Entä mitä tapahtuu, kun hallitus korottaa päivähoitomaksuja, lopettaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja heikentää päivähoidon laatua ja saatavuutta? Naisten työssäkäynnin edellytykset heikkenevät.

Hallitus kehuu politiikkansa noudattavan työn linjaa, mutta naiset hallitus ajaa kotiin ja hellan ääreen. Miksi? Eikö naisten työllisyysaste kiinnosta hallitusta?

Mikä dramaattisinta, tuloloukkuun joutuvat etenkin osa-aikatyötä tekevät pienituloiset naiset, joiden työssäkäynti ei enää päivähoitomaksujen korottamisen jälkeen välttämättä taloudellisesti kannata.

Osa-aikatyötä tekevän äidin putoamisella työn ulkopuolelle voi olla kipeitä seurauksia hänen lapsensa kannalta. Näin lisätään lapsiperheköyhyyttä, näin lisätään lapsena koetun köyhyyden dramaattisia vaikutuksia: ulkopuolisuuden kokemuksia, masennusta, heikkoa koulumenestystä.

Lapsiperheiltä leikkaaminen tarkoittaa, ettei pienituloisella perheellä ole enää varaa lapsen maksullisiin harrastuksiin. Harrastusten puute heikentää koulumenestystä.  Näin varakkaiden lapset saavat kilpailuetua köyhiin verrattuna. Se kai on porvarihallituksen tarkoituskin.

Se, miten hoiva yhteiskunnassa järjestetään, on aivan keskeinen tasa-arvokysymys. Hoidon ja hoivan yhteiskunnallinen järjestäminen vaikuttaa merkittävästi naisten mahdollisuuksiin osallistua työelämään ja elättää itsensä omalla työllään.

Sipilän hallitus heikentää näitä mahdollisuuksia. Päivähoitopalveluita rapautetaan, päivähoitomaksuja korotetaan, subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkautetaan, vanhustenhoidossa laitoshoitoa ja tehostettua palveluasumista vähennetään.

On hyvä, että keskustahallitus kehittää omaishoitoa, mutta yhtä aikaa toteutettujen vanhuspalveluiden leikkausten kanssa näin lisätään sukupuolten välistä eriarvoisuutta, sillä omaishoitajista valtaosa on – jälleen - naisia.

Omaishoidon mittava laajentaminen työikäisten parissa luo kannustimen jäädä pois työelämästä, hoitamaan lapsia ja iäkkäitä tai sairaita omaisia. Tällä on vahingolliset seuraukset sekä työelämän tasa-arvolle että Suomen kokonaistyöllisyydelle.

Hallitus ei muutenkaan ole arvioinut julkisen talouden suunnitelman vaikutuksia eri ihmisryhmiin. Näkyy selvästi, ettei myöskään suunnitelman vaikutuksia tuloeroihin ole arvioitu. Hallituksen valitsema suunta on väärä, sillä hallituksen päätöksillä lisätään eriarvoisuutta ja edistetään luokkayhteiskuntaa.

Hallituksen linja on julma pienituloisia kansalaisia kohtaan. Hallitus leikkaa kaikkein pienimpiä sosiaalietuuksia, vaikka jo aiemmin päätetyt perusturvan indeksileikkaukset ovat epäoikeudenmukaisia. Perusturvan taso on jo nyt riittämätön.

Hallituksen linja lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, kun pienituloisimmat ja usein kaikkein heikoimmassa asemassa olevat pistetään hallituksen säästötavoitteiden maksajiksi. Tämä on täysin väärä suunta.

Pahinta kuitenkin on, että hallitus leikkaa massiivisesti koulutuksesta ja tutkimuksesta ja lisää opiskelun lainapainotteisuutta ja näin heikentää vähävaraisten perheiden lasten opiskelumahdollisuuksia.

Hallitus tekee Suomesta luokkayhteiskunnan ja vaikeuttaa tulevien sukupolvien edellytyksiä muuttaa valittua suuntaa eikä siksi - todellakaan - ansaitse eduskunnan luottamusta.  Talous on tasa-arvokysymys ja Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus ansaitsisi epätasa-arvoistavasta ja köyhiä kurittavasta talouspolitiikastaan koko opposition yhteisen välikysymyksen.

Tagit: Tasa-arvo köyhyys eriarvoisuus Lapset lapsiperheet koulutus hoiva hoito

Hallitus heikentää rajusti koulutuksen tasa-arvoa

Hallituksen tilaama selvitysmies professori Roope Uusitalo julkaisi tänään selvityksensä opintotuen heikentämisestä. Hallituksen aikomuksena on vähentää opintotukikuukausia, leikata opintorahaa ja lisää opintotuen lainapainotteisuutta.

Lisäämällä opintojen lainapainotteisuutta hallitus tekee Suomesta luokkayhteiskunnan, lisää kouluttamattomuuden periytymistä ja tekee koulutuksesta riskin, jonka yksilö joutuu maksamaan.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan Suomen velkaantumista torjutaan opintotukea heikentämällä. Kuka tätä uskoo? Milloin eriarvoisuuden lisäämisestä on tullut kansankunnan nousun ehto? Orwellkin kääntyy haudassaan Suomen hallituksen pitäessä tiedotustilaisuuttaan!

Ja mitä tapahtuu samaan aikaan toisaalla: hallituksen tilaamalla ns. yhteiskuntasopimuksella ollaan pienentämässä yliopistossa opiskelleiden pienituloisten lastentarhanopettajien, sosiaalityöntekijöiden ja kirjastonhoitajien palkkaa. Heidän pitäisi jatkossa kouluttautua lainarahalla.

Niin yhteiskuntasopimuksella kuin opintolainan heikentämisellä isketään kipeimmin pienituloisiin naisiin. TAAS! Ei ollut muita vaihtoehtoja?

Selvitysmies Uusitalo sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa suoraviivaisesti, ettei lainanmaksamiselta pysty välttymään vaikka palkat laskisivat eikä töitä olisikaan.

Koulutuksen tasa-arvo on Suomessa vuonna 2016 hätää kärsimässä. Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus hylkää ajatuksen koulutuksesta kansalaisten tasa-arvon takeena ja näkee sen investointina, josta jokaisen pitäisi itse vastata. Tämä on suuri muutos politiikkaan, jossa jokaiselle on haluttu antaa koulutus vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Hallituksen koulutuspolitiikalla lauletaan Suomea suohon. Aiemmin koulutus on meillä nähty vahvuutena, joka auttaa pienen maan menestykseen maailmalla. Talouden arviointineuvosto ja OECD ovat varoittaneet hallitusta koulutusleikkauksista, sillä ne vievät tulevan kasvun eväät. Silti hallitus leikkaa yksin yliopistoilta jo enemmän kuin yksikään hallitus itsenäisen Suomen aikana.  

Koulutuksesta leikkaaminen on uhkapeliä kansakunnan hyvinvoinnin kustannuksella, sillä tulevaisuuden työmarkkinoilla vain promille työpaikoista on sellaisia, joissa pärjää ilman mitään koulutusta. Koulutuksen tasa-arvon tietoinen heikentäminen syrjäyttää tietoisesti osan kansalaisista työmarkkinoilta ja yhteiskunnasta.

Kaikkein surullisin olen Suomen taantumisesta luokkayhteiskunnaksi. Jo nyt koulutuksella ja kouluttamattomuudella on hälyttävä taipumus periytyä. Hallituksen uhkaus pienentää opintorahaa, vähentää opintotukikuukausia ja lisätä opintotuen lainapainotteisuutta tulee vaikeuttamaan vähävaraisten opiskelua entisestään.

Hallituksen ministerit Sipilä, Stubb ja Grahn-Laasonen lupasivat ennen vaaleja, ettei opintotuesta leikata. Sittemmin Sipilän hallitus on poistanut opintotuen indeksisidonnaisuuden ja aikoo leikata opintotuesta pois neljänneksen. Kokoomus julisti ennen vaaleja nettisivuillaan, että suomalaisen yhteiskunnan vahvuus perustuu jokaisen mahdollisuuteen kouluttautua varallisuudesta riippumatta. Nyt hallitus on linjaamassa, ettei koulutus kuulukaan kaikille.

Pakottamalla opiskelijat lainanottoon hallitus ajaa Suomesta luokkayhteiskuntaa, jossa opiskelu on köyhälle riski. Eniten opintolainaa nostavat jo nyt hyvätuloisten lapset sekä ne, joiden opiskelu johtaa kovaan palkkaan. Korkeakouluista valmistutaan kuitenkin myös matalapalkkaisiin ammatteihin. Häviäjiä ovat jälleen pienipalkkaiset naiset – mm. lastentarhanopettajat, sosiaalityöntekijät, kirjastonhoitajat -  joiden palkasta jää käteen entistä vähemmän, jos heidät pakotetaan ottamaan lainaa opintojaan varten.

Opintotuen leikkaukset tulevat pahentamaan työttömyyttä, sillä ne ajavat opiskelijat kilpailemaan samoista työpaikoista työttömien kanssa. Opintotuen asumislisä kattaa nykyiselläänkään enää vain 57 prosenttia asumismenoista ja osalla opiskelijoista opintoraha ja asumislisä menevät kokonaan vuokraan. Mutta missä ovat hallituksen toimet kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi?

Viisas tapa nopeuttaa opiskelua olisi edesauttaa opiskelun sujumista elämiseen riittävällä opintorahalla. Yliopistoissa tulisi olla riittävästi opetusta ja opinto-ohjausta ja tenttikirjojen pitäisi riittää kaikille. Leikkaukset toimivat päinvastoin. Miksi hallitus ehdoin tahdoin sahaa oksaa yhteiskunnan hyvinvoinnin alta?

Tagit: Opintotuki opintoraha asumistuki opiskelu Yliopistot koulutus Tasa-arvo

Vihreä eduskuntaryhmä vetoaa Savonlinnan OKL:n säilyttämisen puolesta

27.02.2016

Tiedote 27.2. 2016
 

Hallitus on leikkaamassa koulutuksesta lähes 1,2 miljardia euroa vaalikauden aikana. Vuosittain leikataan yliopistoilta 80 miljoonaa euroa, ammattikorkeakouluilta leikataan 25 miljoonaa euroa ja lisäksi erikseen tutkimukselta.

-Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus leikkaa koulutuksesta enemmän kuin yksikään hallitus itsenäisen Suomen aikana. Näillä leikkauksilla yliopistot ajetaan pakkorakoon, jossa ne joutuvat tekemään päätöksiä, jotka eivät ole koulutuspoliittisesti eivätkä yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta perusteltuja, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto sanoo.

Laajaa osaajajoukkoa vaativat alat, kuten opettajankoulutus, tarvitsevat koulutusta eri puolilla Suomea. Siksi vihreä eduskuntaryhmä vetoaa Savonlinnan opettajankoulutuksen puolesta.

Yliopistojen autonomiaa ja päätösvaltaa omista asioistaan pitää kunnioittaa, mutta hallituksen vastuulla on silti huolehtia pätevien ammattilaisten riittävyydestä ympäri maata. Tutkimukset osoittavat, että opettajat haluavat työllistyä alueelle, jossa ovat saaneet koulutuksensa. Kajaani on varoittava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun opettajankoulutus lakkautetaan: Kajaanin alueelle on nyt haastavaa saada päteviä opettajia töihin muualta Suomesta.

-Keinoja pätevien opettajien määrän takaamiseen ovat nimenomaan aloituspaikkojen ohjaus sekä erillisrahoitus, jonka turvin Savonlinnan OKL:n toiminta on tähän asti turvattu. Nämä keinot ovat hallituksen käytettävissä, jos tahtoa on, muistuttaa kansanedustaja Heli Järvinen.

-Kun Kajaanin yksikkö lopetettiin muutama vuosi sitten, sen kaikki aloituspaikat eivät suinkaan siirtyneet toivotusti emopaikalle Ouluun, vaan lähes 1/3 aloituspaikasta siirrettiin muualle. Sama uhkaa tapahtua Itä-Suomessakin, harmittelee Järvinen, joka muistuttaa siirron yhteiskunnallisista vaikutuksista.

-Se tarkoittaa Savonlinnalle noin 800 opiskelijan ja noin 50-100 työpaikan välitöntä menetystä. Vaikutukset alueen yrityksiin, työpaikkoihin ja kaupungin verotuloihin sekä ikärakenteeseen ovat kohtalokkaat. Samalla kymmenien miljoonien eurojen kiinteistöt jäisivät tyhjinä yhteiskunnan maksettaviksi.

Vihreä eduskuntaryhmä vetoaa yliopiston johtoon sekä hallituspuolueisiin, etenkin opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoseen, että Savonlinnan opettajankoulutuslaitos voisi jatkaa toimintaansa. Itä-Suomen yliopisto on joutunut kohtuuttomien säästöjen eteen hallituksen leikkausten takia ja hallituksen on autettava yliopistoa tekemään yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmaa tukevia ratkaisuja.

Tagit: Yliopistot koulutus opettajankoulutus peruskoulut

Epäluottamus hallituksen koulutuspolitiikalle

Hallituksen koulutuspolitiikkaa on kritisoitu harvinaisen laajalti, kaikilta yhteiskunnan tahoilta. Talouden asiantuntijat sanovat, että Sipilän hallitus vaarantaa Suomen mahdollisuuden uuteen kasvuun. Juuri nyt, kun ulkomailla ei olla kiinnostuneita suomalaisista tuotteista, tarvitsemme uutta osaamista ja vientituotteita. Juuri nyt pitäisi panostaa tutkimukseen, sillä tutkimukseen sijoitettu euro tuottaa monikertaisen hyödyn talouskasvuna ja työpaikkoina. Sipilän hallitus tekee päinvastoin: jokainen korkeakoulutuksesta leikattu euro supistaa taloutta ja työpaikkojen määrää kuuden euron verran.


Köyhyystutkijat kritisoivat päivähoidon ja perusopetuksen rajuja leikkauksia siitä, että ne ajavat Suomen takaisin luokkayhteiskunnaksi, jossa kouluttamattomuus ja köyhyys jälleen periytyvät. Suomi on ollut maa, jossa kaikilla perheen varallisuudesta riippumatta on ollut oikeus yhtä hyvään koulutukseen varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Sipilän hallitus romuttaa tasa-arvon periaatteen.


Koulutuksen asiantuntijat muistuttavat, että koulutuksesta säästämisellä on pitkäaikaisia vaikutuksia. Emme voi hukata yhtä sukupolvea ilman että maksamme laskua useammassa sukupolvessa lisääntyvänä syrjäytymisenä, mielenterveysongelmina, työttömyytenä. Koulutusleikkaukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen.
 
Hallitus on tehnyt arvovalinnan, kun se on päättänyt leikata koulutuksesta - kyse ei ole välttämättömyydestä tai pakosta. Hallitus on omaksunut selkeän linjan ja heikentää koulutusta sen kaikilla tasoilla. Näin systemaattista koulutustason laskupäätöstä ei ole ennen nähty.
 
Kritiikki hallituksen koulutusleikkauksille on laajaa ja yksimielistä. Kukaan ei niitä kannata eikä kiittele. Päinvastoin, niitä tullaan tässä maassa katkerasti katumaan ja kiroamaan ja Sipilän hallitus jää historiaan hallituksena, joka toisti 90-luvun politiikan pahimmat virheet.
 
Vihreät äänestää hallitukselle epäluottamusta, sillä Sipilän hallitus näkee koulutuksen vain rasitteena valtion taloudessa, ei tasa-arvon edellytyksenä ja investointina tulevaisuuteen.
 
Leikatessaan koulutuksesta hallitus leikkaa väärästä paikasta ja tulevaisuudesta. Hallitus väittää, ettei koulutus säästöille ole vaihtoehtoja. Kyllä niille on. Puhe vaihtoehdottomuudesta on silkkaa typeryyttä. 
Leikatessaan koulutuksesta ja tasa-arvosta hallitus tekee ideologisen valinnan, syventää eriarvoisuutta ja romuttaa tasa-arvon.
 
Koulutusleikkaukset on peruttava ja niiden sijaan vähennettävä ympäristölle haitallisia tukia.
 
Koulutuksesta ei ole välttämätöntä leikata. On vielä mahdollista korjata kurssi ja tehdä ratkaisuja, jotka toteuttavat samat säästöt mutta tulevaisuuden kannalta kestävällä tavalla. Koulutuksesta leikkaamisen sijaan Vihreät leikkaisi ympäristölle haitallisista tuista. Ympäristölle haitallisia toimia tuetaan tällä hetkellä noin 3-4 miljardilla eurolla, mikä on samaa suuruusluokkaa koulutusleikkausten kanssa. Esimerkiksi ensi vuoden koulutusleikkaukset olisi mahdollista perua kokonaan pelkästään kahdella toimella: luopumalla kilometrikorvausten ylikompensoinnista ja leikkaamalla maltillisesti työmatkavähennystä.
 
Kyseessä on arvovalinta. Vihreät haluavat tukea koulutusta, kasvua, osaamista ja sivistystä. Meillä on ratkaisu, joka paitsi toteuttaa tämän, on myös ympäristön ja ilmaston kannalta hyvä.
  
Hallituksen suunnittelemat varhaiskasvatuksen ja päivähoidon rajoitukset vaikeuttavat erityisesti heikoimmin koulutettujen perheiden lasten tilannetta.
 
Hallituksen suunnittelemat rajoitukset päivähoitoon merkitsevät henkilökunnalle osa-aikaisuuden lisääntymistä. Jo nyt matalasti koulutetun päivähoidon henkilöstön toimeentulovaikeudet lisääntyvät. Kuinka päiväkoteihin rekrytoidaan osaavaa henkilökuntaa, kun palkalla ei enää tule toimeen?
Osa-aikaisuus lisää lasten eriarvoisuutta, kun lapsen oikeus laadukkaaseen päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen riippuu vanhempien asemasta työmarkkinoilla. Pätkätyöläisten lapset ovat entistä huonommassa asemassa.
 
Perusopetukseen kohdistuva dramaattisin leikkaus on ehdottomasti ryhmäkokorahojen lopettaminen. Leikkauksen suora vaikutus tulee olemaan 900 opettajan vähentäminen ja heidän oppilaidensa sijoittaminen olemassa oleviin ryhmiin. Tosiasiallinen vaikutus tulee olemaan moninkertainen.
Ryhmäkokoraha on toiminut kunnille kannustimena panostaa perusopetuksen laatuun ja pitää ryhmäkoot suosituskoon mukaisina.
 
Hallitus leikkaa neljänneksellä perusopetuksen tasa-arvon parantamiseen tarkoitettua määrärahaa, vaikka perusteet ns. tasa-arvorahalle korkean työttömyyden aikana ovat entistä vahvemmat. Tasa-arvorahaa on myönnetty nimenomaan niille kouluille, joiden alueella työttömyys ja lastensuojelun tarve on suurinta. Leikatessaan perusopetuksen tasa-arvorahaa hallitus heikentää sen lapsen koulunkäyntiä, jonka molemmat vanhemmat ovat työttömiä.


Työttömien lapsilta hallitus vie myös oikeuden kokopäiväiseen päivähoitoon, joten hallitus heikentää sekä työttömien perheiden lasten oikeutta varhaiskasvatukseen että näiden lasten mahdollisuutta saada opetukseensa erityistä tukea: mahdollisuuden tukiopetukseen tai koulunkäyntiavustajaan.
 
Hallituksen politiikan seurauksena koulujen välinen eriytymiskehitys kiihtyy. Jatkossa koulut eriytyvät yhä voimakkaammin haluttuihin ja vähemmän haluttuihin.
 
Leikkaukset ammatilliseen koulutukseen vastaavat yhteensä 3900 ammatillisen aineenopettajan vuosipalkkaa. Seurauksena on ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen vähentäminen, mikä tarkoittaa yhä useamman nuoren jäämistä koulutuksen ulkopuolelle.
 
Kun ammatillista opetusta heikennetään, vaikeutetaan ammattikoululaisten jatkamista korkeakouluopintoihin.  Perusoikeustohallituksen halu palauttaa Suomi sääty-yhteiskunnaksi näkyy myös tässä.
 
Hallituksen leikkaukset  korkeakouluihin ovat niin suuria, että kaikissa korkeakouluissa joudutaan irtisanomaan opettajia ja tutkijoita.  Menetys on yhteensä 3300 työpaikkaa korkea-asteella. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa yt-neuvottelut koskevat 1200 henkilötyövuoden vähentämistä vuoteen 2020 mennessä eli noin 15 % yliopiston nykyisestä henkilökunnasta.
Ammattikorkeakouluissa jo toteutetut henkilöstövähennykset ovat henkilötyövuosina olleet yli 10 %.
 
Epävarmuus hallituksen toimien takia näkyy ja tuntuu henkilöstön jaksamisessa ja työhyvinvoinnissa kaikilla koulutuksen asteilla: päiväkodeissa, peruskouluissa, ammattikouluissa, lukioissa, yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa.


Vihreät äänestää keskiviikon luottamusäänestyksessä hallitukselle epäluottamusta, sillä näin huonoa koulutuspolitiikkaa ei yksikään hallitus ole aikaisemmin tehnyt. Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitukselle koulutus on rasite, ei investointi tulevaisuuteen. Vihreille koulutus on yhteiskunnallisen tasa-arvon tae ja kivijalka, ja siksi emme Sipilän hallituksen mittavia koulutusleikkauksia voi hyväksyä.
 

Tagit: koulutus koulutusleikkaukset varhaiskasvatus Perusopetus korkeakoulutus

Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus päiväkotilasten kimpussa

Vaikuttaa vahvasti siltä, että Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus vihaa paitsi pienipalkkaisia naisia, myös heidän lapsiaan. Hallitus on rajoittamassa lasten oikeutta päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen sillä perusteella, mikä on vanhemman asema työmarkkinoilla. Jos äiti on vastentahtoisen pätkätyön varassa, lapsella ei vastedes ole kokopäiväpaikkaa päivähoidossa.

Mitä tästä seuraa? Byrokratiaa, kun kunnissa yritetään vahtia perheiden työsuhteita. Lapsen pompottelua, kun lasta rangaistaan vanhemman rikkonaisesta työurasta. Koulutuksen luokkayhteiskunta, sillä heikommin koulutettujen työttömien lapset joutuvat jo varhaiskasvatuksessa muita heikompaan asemaan.

Ikävä kyllä hallitus ei aio ainoastaan rajoittaa päivähoidon saatavuutta, vaan myös romuttaa sen laadun.

Varhaiskasvatuslain mukaan päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatushenkilöä vastaava määrä lapsia. Lasten päivähoitoasetuksessa seitsemää kokopäivähoidossa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden tulee olla yksi hoito- ja kasvatushenkilö ja neljää alle kolmevuotiasta kohden yksi hoito- ja kasvatushenkilö. Päiväkodin osapäivähoidossa yhtä hoito- ja kasvatushenkilöä kohden voi olla kolmetoista lasta. Tämän lisäksi kunnilla on lain mukaan oikeus poiketa tai joustaa erityisistä syistä näistä säädöksistä.

Nyt Sipilän, Soinin ja Stubbin perusoikeistohallitus on rajoittamassa lasten varhaiskasvatusoikeutta 20 viikkotuntiin siinä tapauksessa, että lasten vanhempi on työtön tai muusta syystä kotona esimerkiksi hoitovapaalla tai vanhempainvapaalla. Kunnille ollaan antamassa vapaus toteuttaa tämä 20 tuntia joko viikkotunteina niin, että perhe käyttää palveluja esimerkiksi kahtena päivänä viikossa tai että lapsi osallistuu päivittäin toimintaan neljä tuntia. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus tulee lisäämään osapäivätoiminnassa olevien lasten määrää päiväkodeissa.

Hallitus on suunnitellut myös säädösten muuttamista niin, että kolme vuotta täyttäneiden lasten päiväkotiryhmässä henkilöstön ja lasten välinen suhdeluku muutetaan nykyisestä 1:7:stä 1:8:aan.

Suomessa on jatkossa jättisuuria päivähoitoryhmiä, joissa on sekä osapäivä- ja osaviikkotoiminnassa että kokopäivätoiminnassa olevia lapsia. Sipilän hallituksen esityksestä seuraa, että lain mukaiset kolmen hoito- ja kasvatushenkilön ympärille muodostetut kolme vuotta täyttäneiden lasten ryhmät voisivat olla vaikkapa seuraavanlaisia:

8+8+8 = 24 ja joustot
8+8+13 = 29 ja joustot
8+13+13 = 34 ja joustot
13+13+13 = 39 ja joustot

Päiväkodin lapsiryhmässä voi olla lapsia, joiden vanhemmat käyttävät lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen esimerkiksi vain kahtena kokonaisena päivänä viikossa (2 x 10 h = 20 h). Tämä aiheuttaa sen, että samaa paikkaa voi käyttää vähintään kaksi lasta, jolloin ryhmäkoko ei varsinaisesti muutu, mutta eri päivinä ryhmässä on eri lapsia. Päiväkodista tulee eräänlainen hollitupa, jossa porukkaa tulee ja menee ja ovi käy. Ammattilaiset sanoisivat, että lasten vuorovaikutussuhteiden määrä kasvaa dramaattisesti. Se taas altistaa pahoinvoinnille, masennukselle, erilaisille oppimisen ja kasvun häiriöille.

Elokuun alusta 2015 voimaan tulleen varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa korostuu pedagogiikka. Lain 2 a §:ssä varhaiskasvatukselle on asetettu 10 vaativaa tavoitetta. Tavoitteet ja niiden toteutuminen voivat vahvistaa elin-ikäistä oppimista ja tasoittaa lapsen tietä kohti perusopetusta.

Varhaiskasvatuslaissa korostetaan koulutuksellista tasa-arvoa ja pedagogiikkaa sekä myönteisiä oppimiskokemuksia. Lain tavoitteena on edistää myös lasten vuorovaikutustaitoja sekä turvata lapselle mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet.

On selvää, ettei lapsen laadukas ja tavoitteellinen varhaiskasvatus voi toteutua lain sallimissa jättisuurissa lapsiryhmissä.

Sipilän hallitus muuttaa päiväkodin läpikulkupaikaksi, jossa henkilöstön on mahdotonta toteuttaa varhaiskasvatuslain tavoitteita. Lain mukaan varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa korostuu pedagogiikka ja joka tasoittaa lapsen tietä peruskouluun.

Saman aikaan kun hallitus suunnittelee Suomeen jättisuuria päiväkoteja, hallitus on vapauttamassa kauppojen aukioloajat. Tämän vaikutuksia päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluihin ja lasten oikeuksiin ei ole mitenkään arvioitu. Tai jos on arvioitu, ei ole välitetty arvioinnin tuloksesta. Epäilemättä työajan joustot toteutetaan lasten kustannuksella – ja myös naisten, jos hallitus saa läpi tavoitteensa leikata ylityö- ja sunnuntailisistä.

Edellisellä hallituskaudella hyväksyttiin varhaiskasvatuslain osauudistus. Laki on pahasti kesken, ja päivähoidon ammattilaisten odotukset Sipilän hallitusta kohtaan ovat olleet aiheesta korkealla - Keskusta ja Kokoomus kun lupasivat ennen vaaleja, ettei koulutuksesta ja kasvatuksesta leikata.

Sipilän hallitusohjelmassa varhaiskasvatus mainitaan kuitenkin vain kerran  – leikkauslistalla.

Tutkimukset osoittavat, että euron panostus varhaiskasvatuksee maksaa yhdeksän euroa takaisin, sillä laadukas päivähoito ehkäisee sosiaalisesta taustasta johtuvia oppimiseroja ja auttaa huomaamaan lapsen oppimisvaikeudet hyvissä ajoin. Sipilän hallituksen tavoitteena tuntuisi olevan päinvastainen: paluu lasten luokkayhteiskuntaan

 

Tagit: päivähoito varhaiskasvatus Lapset koulutus Tasa-arvo

Meillä ei ole varaa uhrata yliopistoja

Tuoreen uutisen mukaan professori Jaakko Hämeen-Anttila jättää Suomen Sipilän hallituksen koulutusleikkausten takia. Tämä on suuri ja oireellinen menetys Suomen tiede-elämälle. Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset iskevät rajusti Suomen koulutuksen suonta. Aivovuoto jää tuskin tähän, pian on perusopetuskin henkitoreissaan, ja se on kaikkein vakavinta.

Kaikkein pahimmin koulutuksen leikkaukset iskevät lapsiin ja nuoriin. Koulutuksen tasa-arvon romuttaminen syö lasten ja nuorten tulevaisuuden eväät ja ajaa maamme takaisin luokkayhteiskunnaksi. Tämä on lyhytnäköistä, sokeaa ja typerintä, mitä politiikassa voidaan tehdä.

Sipilän hallituksen kaipaamaa parempaa kilpailukykyä ja tuottavuutta ei tehdä palkkoja alentamalla ja työpäiviä pidentämällä ja jakamalla työtä siten vielä nykyistäkin epätasaisemmin. Niin sanottu tuottavuus paranee parhaiten osaamiseen ja koulutukseen panostamalla. Tulevaisuuden kasvualat ovat niitä, joiden avulla pysäytetään ilmastonmuutos ja pelastetaan maapallo tuleville sukupolville. Energiatehokkaat ratkaisut parantavat myös teollisuuden kilpailukykyä maailman markkinoilla.

Typerintä ŧalouspolitiikkaa on pelkälle talouspolitiikalle rakentuva talouspolitiikka. Maailman pelastaminen tarvitsee humanismia, yhteiskuntien tutkimusta, sekä luovaa ja kriittistä ajattelua, sillä ne ovat demokratian ehto. Kuten filosofi Martha C. Nussbaum sanoo, humanistinen sivistys on talouskasvua tärkeämpää. Pelkkä talouspuhe on tuhoisaa puhetta, sillä se jää sokeaksi niin tuloerojen kasvulle, ympäristön tuhoutumiselle kuin henkisen ilmapiirin latistumiselle ja kovenemiselle. Kuka sellaista maata ja maailmaa voisi haluta?

Hämeen-Anttila siirtyy professoriksi Edinburghin yliopistoon. Tiede ja tutkimus ovat luonteeltaan aina kansainvälisiä, ja siksi tutkijalle siirtymä toisen maan korkeatasoisempaan yliopistoon on luontevaa. Hämeen-Anttilan oppilaat ja suomalaiset tutkijat voivat edelleen seurata hänen tutkimustaan ja halutessaan toteuttaa hänen kanssaan yhteisiä tutkimushankkeita. Silti niin suomalainen tiedeyhteisö kuin Suomi ovat häviäjiä, kun suomalainen johtava islamin tutkija valitsee työnantajakseen toisen maan ja yliopiston. 

Hämeen-Anttila on ollut näkyvimpiä asiantuntijoita monikulttuurisuudesta käydyssä julkisessa keskustelussa. Suomi on lähtemättömästi monikulttuurinen, ja nykyinen maahanmuuttokeskustelu on osoitus siitä, että tarvitsemme monikulttuurisuutta ja moniarvoista yhteiskuntaa ymmärtäviä tutkijoita ja kriittisiä keskustelijoita. Mitä me saamme tilalle, kun Hämeen-Anttilan kaltaiset tutkijat lähtevät? Enemmän perustelemattomia kuulopuheisiin perustuvia heittoja niin kansalaisilta kuin poliitikoilta, enemmän anonyymiä raivoa, päättäjiltä vähemmän kykyä asettua toisen asemaan ja vähemmän osaamista tehdä tasapainoisia perusteltavissa olevia päätöksiä?

Hämeen-Anttilan lähtö on vain yhden professorin ratkaisu, mutta vakava osoitus siitä, ettei pienellä maallamme ole varaa niin suuriin koulutusleikkauksiin kuin Sipilän hallitus nyt toteuttaa: hallitus leikkaa Helsingin yliopistolta, siis Hämeen-Anttilan kotiyliopistolta, rahaa yhden tiedekunnan verran. Se on aika monta menetettyä professoria, toteuttamatonta tutkimusohjelmaa ja tyhjää luentosalia. Suomi on ulkomaisille opiskelijoille ja tutkijoille entistä vähemmän vetovoimainen maa. Koulutussäästöjen uhri on suuri ja jäljet pelottavat.

Tagit: Yliopistot koulutus tutkimus Tasa-arvo peruskoulut

Sopimus ei ole sanelua

Sipilän hallitus on uhannut puolentoista miljardin lisäleikkauksilla, mikäli sen vaatima yhteiskuntasopimus kaatuu. Sipilä totesi eilen, että hallitus etsii vaihtoehtoja kipeille leikkauksille. Hallitus on kuitenkin jo hallitusohjelmassaan uhannut, että lisäleikkaukset suunnataan ihmisille tärkeisiin palveluihin ja sosiaalietuuksiin. 

Olisi perusoikeistohallitukselta puhdas ideologinen arvovalinta maksattaa vientiteollisuuden kilpailukyvyn ongelmat leikkaamalla eläkeläisiltä, työttömiltä ja lapsiperheiltä. Erityisesti hallituksen uhkaamat lisäleikkaukset iskisivät jälleen pienipalkkaisten alojen työntekijöihin ja julkiseen sektoriin.

Häkämies ehti jo eilen sälyttää sopimuksen kaatumisen palkansaajajärjestö SAK:n viaksi. Tosiasia on, ettei yhteiskuntasopimus kaatunut ihan vahingossa. Sipilän hallitus esitti työntekijäjärjestöille yksipuolisen vaatimuksen työajan pidentämisestä ja palkka-alesta. Sopimus olisi koskettanut erityisesti niitä, joilla ei ole paikkaa kolmikantaneuvotteluissa. Nostan hattua sille, etteivät palkansaajajärjestöt suostuneet alentamaan julkisen sektorin palkkoja ja maksattamaan viennin ongelmia tavallisilla julkisen sektorin työntekijöillä halventamalla näiden työtä ja vaikeuttamalla ihmisten toimeentulon edellytyksiä.

Sipilä totesi ottavansa "hyviä ideoita otetaan vastaan" nyt, kun yhteiskuntasopimus kaatui. Olennaista hallituksen olisi ymmärtää, etteivät viennin ongelmia ratkaista työpäivää pidentämällä. Ongelma ei ole niinkään työpäivän pituudessa kuin siinä, ettei meillä ole vientiartikkeleita, joista myös muualla oltaisiin kiinnostuneita. Siksi ei pidä leikata koulutuksesta ja osaamisesta ja kehittämistoiminnasta, vaan panostaa nimenomaan niihin. Suomen nousi 90-luvun lamastakin panostamalla koulutukseen. Siitä ei leikattu. Nyt Sipilän hallitus on leikkaamassa nimenomaan kasvun ja tulevaisuuden edellytyksistä leikkaamalla eniten juuri koulutuksesta ja osaamisesta.

Sipilän hallituksen suurin ongelma on näköalattomuus. Ei kuunnella asiantuntijoita eikä vaivauduta ajattelemaan kokonaisuutta. Hallitus pumppaa rahaa kannattamattomaan teollisuuteen sen sijaan että loisi edellytyksiä uusille aloille ja työpaikoille. Byrokratiaa karsitaan ja tuottavuutta parannetaan digitalisaation avulla. Vienti kaipaa puhtaan teknologian tuotteita. Niillä on kysyntää maailmalla ja niiden alat ovat lamasta huolimatta kasvussa.

Suomessa ei olla pysytty työelämän muutoksen perässä. Sosiaaliturvajärjestelmä huutaa uudistamista perustuloksi. Sen avulla kasvattaisimme kaikkien työikäisten kansalaisten työhön osallistumisen astetta. Kouluttautuminen ja uuden osaamisen hankkiminen olisi työstä pudonnelle helpompaa kuin nyt.

Sipilä on puhunut paljon yrittäjyyden tukemisesta, mutta esitykset ovat toistaiseksi olemattomia. Yrittäjyyden tukeminen puuttui myös yhteiskuntasopimuksesta. Eniten työpaikkoja syntyy juuri pieniin yrityksiin, mutta hallitus ei esitä uusia keinoja työntekijän palkkaamisen helpottamiseksi. Myöskään palvelualojen edistäminen ei kiinnosta hallitusta. Työtä olisi kuitenkin luotavissa myös palvelualoille, ei vain vientiin.

Suomi saadaan nousuun kasvattamalla työhön osallistuvien ihmisten määrää, ei palaamalla kotiäitiyhteiskunnaksi eikä kurjistamalla julkista sektoria. Leikkaukset pienituloisten ostovoimaan eivät luo yhtään uutta työpaikkaa, eivät myöskään leikkaukset lapsiperheiden tulonsiirtoihin. Paluu kotiäitiyhteiskuntaan ei lisää Suomen verotuloja eikä vähennä taantumaa, päinvastoin.

Hallituksen kannattaisi verrata Suomea Ruotsiin, missä vahempainvapaat on jaettu tasaisemmin molempien vanhempien kesken kuin meillä ja nuorten naisten mahdollisuus yhdistää työtä ja perhe-elämää on parempi kuin meillä. Ero Suomen ja Ruotsin välillä naisten työhön osallistumisessa on valtava nimenomaan nuorten, synnytysikäisten naisten kohdalla. Miksi meillä heikennetään lapsiperheiden asemaa ja ajetaan naiset kotiin?
 
Vihreät tasapainottaisivat Suomen talouden ihmisten ja ympäristön kannalta kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Olemme julkaisseet talouslinjauksemme, jolla kavennettaisiin tuloeroja ja vähennettäisiin köyhyyttä. On leikattava mieluummin ympäristölle haitallisia tukia ja toimimattomia yritystukia, ei ihmisten hyvinvoinnista, koulutuksesta ja tulevaisuudesta.

Tässä vastaus Sipilälle, joka ystävällisesti totesi ottavansa hyviä ideoita vastaan.

Tagit: koulutus köyhyys yhteiskuntasopimus Ympäristö työttömyys

Hallitus romuttaa koulutuksen tasa-arvon

Suomen vastavalitun hallituksen koulutuspoliittista ideologiaa on vaikea käsittää. Valitulla linjalla tullaan kasvattamaan kuilua pärjäävien ja heikompiosaisten, koulutettujen ja kouluttamattomien välillä. Tutkimusten mukaan eriarvoisuuden lisääminen lisää yhteiskunnan kustannuksia ja vaarantaa talouskasvun. Näin kovaa ja oikeistolaista politiikkaa tulee olemaan vaikea selittää kansalaisille ja jälkipolville.

Hallituksen toimilla vähennetään suomalaisten osaamisen tasoa. Vai miten on ymmärrettävä halu vähentää maistereiden määrää kahdellakymmenellä prosentilla aikana, jolloin tuottavuuden parantaminen edellyttäisi nimenomaan koulutukseen panostamista?

Hallitus luopuu myös koulutuksen tasa-arvon tavoitteesta. Opiskelun lainapainotteisuutta lisätään, mikä tulee vahvistamaan kouluttamattomuuden periytymistä. Halussa viedä Suomi takaisin koulutuksen luokkayhteiskuntaan ei ole mitään järkeä. Koulutuksen ja sivistyksen romuttamista on vaikea perustella millään ideologialla. Kyse on silkasta typeryydestä.

Lisäksi hallituksen koulutusleikkaukset iskevät pahiten 90-luvun laman lapsiin, jotka jo nyt ovat saaneet kärsiä eniten laman varjolla tehdyistä heikennyksistä hyvinvointivaltion perustaan.

Symboliksi hallituksen koville arvoille hallitusohjelmasta nousee hallituksen halu kyseenalaistaa perusopetuksen tasa-arvoraha. Hallitus uhkaa luopua ainakin osittain opetuksen laadun parantamiseen tarkoitetuista määrärahoista.

Juuri tällä määrärahalla on pystytty auttamaan vaikeimmista oloista tulevia koululaisia: perusopetuksen tasa-arvorahaa on myönnetty kaikkein heikoimpien alueiden peruskouluille, joiden oppilaiden vanhemmissa on eniten työttömiä ja toimeentulotuen saajia.

Suosittelen uudelle opetusministerille karttaharjoitusta. Kannattaa asettaa vierekkäin kaksi karttaa: ensiksi kannattaa katsoa karttaa, jolle on merkitty koulutuksen tasa-arvorahaa saavat alueet. Viereen kannattaa asettaa kartta, joilla lastensuojelun tarve on suurin. Havaintonne kertoo karusti, mitä olette tekemässä.

Myös ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetusta määrärahasta luovutaan kokonaan. Tämäkin on huono arvovalinta.

On surullista, että hallitus viittaa kintaalla myös tutkimuksiin varhaiskasvatuksen positiivisesta merkityksestä myöhemmille oppimistuloksille. Varhaiskasvatuksen osalta hallitus rajaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolipäiväiseksi työttömien ja kotona nuorempaa sisarusta hoitavien vanhempien lapsilta. Miksi lasta rangaistaan siitä, mitä vanhempi tekee?

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on parantanut niiden lasten mahdollisuuksia, joiden kotona tasapainoinen kasvuympäristö ei toteudu. Miksi hallitus haluaa jälleen iskeä kaikkein heikoimpiin? Tutkimus osoittaa, että kaikkein heikoimmista huolta pitäminen hyödyttää koko yhteiskuntaa. Auttaminen ei ole vain sääliä heikompaa kohtaan, kykyä myötätuntoon. Se on myös taloudellisesti kannattavaa.

Hallitus lisää lasten pahoinvointia kasvattamalla päivähoidon ryhmäkokoja, mikä myös heikentää varhaiskasvatuksen laatua. Samalla hallitus pyrkii myös mahdollistamaan esiopetuksen toteutuksen kerhotoimintana. Onko kukaan pohtinut, miten esiopetuksen laatu varmistetaan? Kerhotoiminnan kenttä on vaihteleva, kun taas esiopetuksen tulisi olla kaikkien lasten saatavilla yhtä laadukkaana. Laadun heikentäminen myös kyseenalaistaa varhaiskasvatuksen merkityksen ja onnistumisen mahdollisuudet, mikä heikentää perusopetuksen mahdollisuuksia pitää kaikki opetuksessa mukana.

Vaikka perusopetuksesta leikataan, hallitus on valmis lisäämään perusopetukseen tunnin liikuntaa päivässä. Tuntikehyksen muuttaminen on kuitenkin prosessi, joka vaatii kokonaisharkintaa. On päätettävä, mistä oppiaineesta tunnit otetaan, kun samalla vähennetään opetuksen määrärahoja. Jos tähän ei löydy ratkaisua, opetusryhmiä joudutaan kasvattamaan, jotta raha riittää uusiin oppitunteihin. Hallituksen tavoitteekseen mainitsema kouluviihtyvyys tuskin lisääntyy.

Toiselle asteelle kohdistetaan 200 miljoonan euron säästöt. Kuinka moni peruskoulun päättävä jää tällä leikkauksella ilman jatkopaikkaa? Opetusministeri on luvannut, ettei leikkaus vaaranna opetuksen laatua, vaan se toteutetaan päällekkäisyyttä karsimalla. Tarkoittaako tämä ammattikoulujen ja lukioiden karsimista? Kannattaa ottaa huomioon, etteivät kaikki 16-vuotiaat ole vielä valmiita muuttamaan toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kipeimmin opiskelupaikkojen vähennykset iskevät jälleen heikoimpiin.

Yliopistoihin kohdistuvat säästöt ovat nekin järjettömiä. Valitettavasti hallitus ei tunne myöskään yliopistojen arkea. Stubbin mukaan yliopistojen säästötalkoissa otetaan käyttöön kolmas lukukausi, vaikka käytännössä useimmissa oppiaineissa voi jo nyt opiskella myös kesäisin.

Opettajan läsnäoloa vaativaa opetusta taas ei voi ilman lisärahoitusta järjestää, ja hallitus on päinvastoin leikkaamassa yliopistojen rahoitusta roimasti. Yliopistojen perusrahoituksesta viedään 75 miljoonaa euroa ja tutkimusrahoituksesta 10 miljoonaa. Edessä on pikemminkin massiivisia irtisanomisia, ei lisää opetusta.

On myös vaikea ymmärtää hallituksen osoittamaa halveksuntaa yliopistoissa tehtävää työtä kohtaan. Esitellessään hallituksen kaavaileman kolmannen lukukauden Alexander Stubbille (kok.) tokaisi hallitusohjelman julkistamisen yhteydessä: ”Jos aikoinaan professorilla oli kolme syytä olla professori – kesä-, heinä- ja elokuu – niin jatkossa näin ei enää ole.”

Yliopiston idea on siinä, että kaikki yliopisto-opettajat paitsi opettavat, myös tutkivat. Näin taataan opetuksen korkeatasoisuus ja sen tulevaisuus, kun opiskelijat hyötyvät opettajiensa tekemästä tutkimuksesta.

Miksi hallitus haluaa heikentää professoreiden mahdollisuuksia edistää omaa tutkimustaan? Se tulee heikentämään paitsi tutkimuksen, myös opetuksen laatua. Ja miksi tutkija haluaisi enää olla töissä yliopistolla, jos mahdollisuutta oman tutkimuksen edistämiseen ei enää ole? Onko tarkoitus ajaa suomalaiset huippututkijat ulkomaisiin yliopistoihin?

Hallitus käy myös opiskelijoiden kimppuun. Opintotukikuukausia vähennetään, opintorahan indeksisidonnaisuus lakkautetaan ja opiskelun lainapainotteisuutta lisätään. Lainapainotteisuuden lisääminen ei ehkä pelota varakkaasta perheestä tulevia, mutta muiden kohdalla kynnys hakea yliopistoon kasvaa.

Lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille on sekin arvovalinta, jonka taloudellinen hyöty on muiden pohjoismaisten esimerkkien valossa enemmän kuin kyseenalainen. Luultavasti menetämme vain lahjakkaita opiskelijoita, jotka eivät enää hakeudu Suomeen. Tämä on taloudellinen ja henkinen tappio koko yhteiskunnalle.

Osan kärkihankkeiden 1,6 miljardin määrärahasta hallitus lupaa käyttää peruskoulutuksen uudistamiseen digitaalisten oppimisympäristöjen avulla. Tämä on varmasti hyvä asia, mutta kannattaa huomioida myös, että kaikki toisen asteen opiskelijat eivät pärjää pelkällä verkko-opetuksella. Mahdollisuutta osallistua ryhmämuotoiseen opetukseen tarvitaan edelleen.

Tuore opetusministeri julisti muutama viikko ennen vaaleja, ettei koulutuksesta enää leikata. Samaa julistivat keväällä pääministeri Sipilä, valtiovarainministeri Stubb sekä perussuomalaisten ehdokkaat. Kuitenkin hallitusneuvottelussa leikattiin koulutuksesta 600 miljoonaa euroa. Miten tämä on mahdollista, kun kaikkien kolmen hallituspuolueen jäsenet ovat luvanneet jättää koulutuksen rauhaan leikkauksilta?

Koulutuslupauksen pettäminen ei syö pohjaa vain demokratialta, vaan myös tulevaisuudelta. Pahinta kuitenkin on koulutuksen tasa-arvolupauksen pettäminen. Jos hallitus olisi vakavissaan rakentamassa osaamiselle pohjautuvaa koulutuspolitiikkaa, se ei tekisi politiikkaa joka pudottaa koulutuksen ulkopuolelle kaikkein vaikeimmista olosuhteista tulevat nuoret.

On suorastaan irvokasta, että hallitus väittää valinneensa koulutuspolitiikkansa kärjeksi juuri osaamisen.

Tagit: koulutus Yliopistot Perusopetus peruskoulut Tasa-arvo syrjäytyminen koulupudokkuus

Sivut

Tilaa syöte RSS - koulutus