köyhyys

Asunto on perusoikeus

Tänään vietetään YK:n Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää. Köyhyys on tänään ollut työssäni monella tavalla esillä. Niin on melkein kaikkina työpäivinäni eduskunnassa. Itselleni köyhyyden ja syrjäytymisen vähentäminen on tärkein syy olla mukana politiikassa.
Esimerkiksi tänään aloitin päiväni vetämällä eduskunnan Köyhyysryhmän kokouksen. Eduskunnan Köyhyysryhmä tekee yhteistyötä köyhyyden vähentämistä ajavien järjestöjen kanssa: Kuka kuuntelee köyhää -yhteistyöjärjes…tön, SOSTE ry:n sekä kansainvälisen EAPN-Finin (europpalainen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto). Päätimme kokouksessa kahdesta avoimesta eduskunnassa järjestettävästä seminaarista: työssäkäyvien köyhyyttä käsittelevästä tilaisuudesta 24.10. sekä perusturvan kehitystä käsittelevästä seminaarista 22.11.

Päivän toinen kokoukseni oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokous, jossa meillä oli käsittelyssä valiokunnan lausunto valtion ensi vuoden talousarviosta. Kerroin jättäväni lausuntoon vihreiden vaihtoehtobudjettiin nojaavan eriävän mielipiteen. Sipilän hallituksen budjetti kasvattaa köyhyyttä ja tuloeroja ja vihreiden vaihtoehdossa valinnat tehdään siten, ettei köyhimmiltä leikata.
Tänään vietetään myös asunnottomien yötä. Tässä ilmastossa asunnon tulisi olla jokaisen perusoikeus. On häpeällistä, ettei asunnottomuutta ole saatu poistettua. Hallituksen toimeenpanemat asumistuen leikkaukset vain pahentavat tilannetta.

Seuraavaksi tapasin salolaista osatyökykyisten nuorten työpajaa, joiden viestit päättäjille liittyivät vammaisten nuorten työllistymiseen ja toimeentuloon. Kerroin, että teen kansanedustajana töitä sen eteen että eläkkeensaajan olisi mahdollista ansaita työtuloja eläkkeensä päälle. Tällä hetkellä eläkkeensaajan asumistuki ei mahdollista tukea saavan työskentelyä, mikä muodostaa pienituloisen kohdalla köyhyysloukun. Esimerkiksi masennuksen tai kehitysvamman takia eläkkeelle joutuneella tulisi olla mahdollisuus tehdä työtä jaksamisensa mukaan eläkkeen sitä estämättä.

Hyvää köyhyyden ja eriarvoisuuden vastaista päivää ja kiitos kaikille teille, jotka olette olleet järjestämässä tänään Suomessa kymmenillä paikkakunnilla vietettäviä Asunnottomien yön tapahtumia. Tänä yönä lyhdyt syttyvät muistutukseksi siitä, että Suomessakin on yli 7000 asunnotonta.

Asunnottomien yötä vietetään ympäri Suomen. Katso kaikki tapahtumat osoitteesta http://asunnottomienyo.fi/tapahtumat/.

Tagit: asunnottomuus köyhyys eriarvoisuus Helsinki

Muuta yhteiskuntaa - älä ojenna köyhää

Hesarin sivuilla on viime päivät väännetty siitä, pystyykö köyhä syömään terveellisesti. Yläviistosta on kehotettu köyhää painumaan marjametsään ja pilkkomaan pataan kotimaisia juureksia.

Pienituloiset eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä. Toisilla on energiaa ja mahdollisuuksia marjastamiseen ja osaamista valmistaa terveellistä sapuskaa pienellä budjetilla. Toiset, esimerkiksi masennuksen takia työkyvyttömät, eivät selviä ylös sängystä, saati että saisivat selvää reseptistä. On meitä, jotka on kasvatettu oma-aloitteisiksi, ja on niitä, joiden kotona ei koskaan ollut selviä aikuisia laittamassa lapsille ruokaa.

Olin pari vuotta sitten vapaaehtoisena Myllypuron leipäjonossa jakamassa ruokakasseja. Kaikkein surullisinta oli nähdä leipäjonossa omien lasteni ikäisiä teinejä, joiden siihen aikaan aamusta olisi pitänyt olla koulussa, ei hakemassa ruokakassia perheen aikuisen puolesta. Näiden lasten kasvoista paistoi häpeä, kun kasvoja piilotettiin syvälle vedetyn hupun varjoon.

On päivänselvää, että köyhyyden vähentäminen on paljon tärkeämpää kuin yläviistosta käyty keskustelu siitä, miten köyhä saa pienet rahansa riittämään. Köyhyydessä elää jo miljoona suomalaista ja istuvan hallituksen politiikalla määrä vain kasvaa.

Kuinka siis rakennetaan nykyistä yhdenvertaisempi ja sosiaalisesti kestävämpi Suomi, jossa köyhyyden vähentäminen voisi oikeasti toteutua? Listasin pikaisesti muutaman keinon.

1. Perustulo
"Painu, työtön, marjametsään, siellä se raha kasvaa!" on typerä neuvo niin kauan kuin esim. kokopäiväinen marjanpoiminta voi johtaa työttömyysturvan menettämiseen. Perustulo tarvitaan nyt. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovituksen parantaminen on välttämätöntä, sillä tulevaisuudessa silpputyön määrä vain kasvaa.

2. Palvelut
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi pelastaa ihmisten kustannuksella. Hyvinvoinnin edellytysten romuttaminen merkitsee köyhyyden lisääntymistä. Väärä leikkauspolitiikka tuottaa vain työttömyyttä ja näköalattomuutta. Ihmisistä huolehtiminen on myös kaikkein kestävin tapa parantaa valtion taloutta. Soteuudistuksen pitää parantaa huono-osaisten ja työelämän ulkopuolella olevien mahdollisuutta saada tarpeenmukaisia palveluita.

3. Työllisyyspolitiikka
Hallituksen pitää luopua työllisyysmäärärahojen leikkauksista. On typerää leikata työttömien palkkaamiseen tarkoitettuja palkkatukia ja samaan aikaan ottaa käyttöön uusi palkaton työkokeilu. Tämä heikentää työttömien toimeentuloa entisestään. Kaikki työttömät eivät koskaan työllisty avoimille työmarkkinoille. Siksi tarvitaan yhteiskunnan tukea ihmisten työllistymiseksi myös välityömarkkinoille. Rapauttamalla välityömarkkinoita hallitus lisää köyhyyttä ja toimeentulotukiriippuvuutta, mikä on kaikkein typerintä köyhyyspolitiikkaa. Ihmisarvoa kunnioittava työllisyyspolitiikka on myös kestävin tapa torjua köyhyyttä.

4. Koulutus
Suomella ei juuri ole merkittäviä luonnonvaroja - tärkein resurssimme on osaavat ja koulutetut ihmiset. Koulutus vahvistaa ihmisen edellytyksiä huolehtia itsestään ja perheestään. Mitä enemmän koulutuksesta leikataan, sitä lähemmäs peruutetaan kohti luokkayhteiskuntaa. Tästä kärsii myös oikeiston peräänkuuluttama "kilpailukyky", joten yhtään järjellistä perustetta koulutuksen huonontamiselle ei ole.

5. Asuntopolitiikka
Asumisen kalleus on työttömyyden jälkeen merkittävin köyhyyttä aiheuttava tekijä. Tässä ajassa tarvitaan investointeja asuntorakentamiseen ja sitä tukevaan infrastruktuuriin, kuten suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen.

Nämä keinot ovat hallituksen vapaasti käytettävissä elokuun budjettiriihessä. Oppositiopuolueet ovat mielellään mukana rakentamassa nykyistä yhdenvertaisempaa ja sosiaalisesti kestävämpää Suomea. Meillä on muitakin keinoja - tässä aluksi vain jokunen.

Tagit: köyhyys ravinto eriarvoisuus Ruoka

Talous on tasa-arvokysymys

Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus ansaitsisi kunnollisen välikysymyksen eriarvoistavasta politiikastaan. Hallituksen pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset ajavat ihmisiä toimeentulotuelle, vaikka juuri se on kaikkein typerintä köyhyyspolitiikkaa. Toimeentulotuki on viimesijainen sosiaaliturvan muoto, joka ei kannusta työntekoon, kun joka ikinen ansaittu euro vähentää toimeentulotukea. Tätäkö on hallituksen ”työn linja”?

Eduskunnassa käytiin tänään (18.5. 2016) välikysymyskeskustelu, jonka oppositiopuolueista demarit olivat yksin allekirjoittaneet. Demareiden välikysymys koski ”Suomen suuntaa” ja siinä sanottiin varmuuden vuoksi ”ei ” kaikelle.  Demareiden välikysymys ei ollut erityisen onnistunut ja keskustelusta tuli juuri niin hirveä kuin ennalta saattoi pelätä. Suomen vietiin yhtä moneen suuntaan kuin eduskunnassa on puolueita.

Vihreiden ryhmäpuheessa painopiste oli koulutusleikkausten lisäksi etenkin lapsiperheitä kurittavassa politiikassa: hallituksen leikkaukset kun vievät lapsiperheiltä 530 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Vihreän eduskuntaryhmän tilaama laskelma eduskunnan tietopalvelulta osoittaa, että esimerkiksi kahden julkisella sektorilla työskentelevän aikuisen kaksilapsinen perhe menettää kuukaudessa 227 euroa.

Itse puhuin välikysymyskeskustelussa hallituksen naisvihamielisestä talouspolitiikasta. Talous on aina tasa-arvokysymys. Ei ole olemassa tasa-arvon kannalta neutraalia talouspolitiikkaa. Talouspolitiikalla joko vahvistetaan tasa-arvoa tai heikennetään sitä.

Talous on toisin sanoen arvovalintoja. Entä millaisia arvovalintoja Sipilän hallitus tekee? Se leikkaa koulutuksesta, hoivasta ja terveydenhuollosta eli juuri niistä palveluista, joilla tasa-arvoa edistetään, tasataan ja ylläpidetään.

Samaan aikaan määrärahoja riittää kyllä toisaalle - ympäristölle haitallisiin tukiin, kannattamattomien ympäristöä likaavien yritysten tekohengittämiseen.

Hallitus ei ymmärrä eikä tunnusta, että panostaminen yhteiskunnan julkiseen infrastruktuuriin kuten tasavertaiseen koulutukseen ja hoivapalveluihin, edistää parhaiten talouskasvua, työllisyyttä ja tasa-arvoa. Ymmärtämätön hallitus leikkaa väärästä paikasta eli tulevan kasvun eväistä, lapsilta ja nuorilta.

Hallituksen talouspolitiikka noudattaa kaikessa naisvihamielistä ja tasa-arvovihamielistä linjaa. Sipilän hallituksen talouspoliittiset päätökset ajavat naiset takaisin hellan ääreen - tasa-arvossa otetaan pelkkiä taka-askeleita, kuten olen jo aiemmin moneen kertaan todennut.

Hallituksen valitsema sopeutustie lisää eriarvoisuutta, köyhyyttä ja yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Hallitus leikkaa kaikkia pienimpiä sosiaalietuuksia ja korottaa palvelumaksuja, mikä heikentää erityisesti naisten taloudellista asemaa - naiset kun ovat keskimäärin miehiä riippuvaisempia sosiaalietuuksista ja julkisista peruspalveluista, kuten päivähoidosta ja muista hoivapalveluista.

Kovimmin Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten leikkaukset kohdistuvat naisvetoisiin kotitalouksiin, erityisesti yksinhuoltajaperheisiin ja yksin asuviin eläkeläisnaisiin.

Julkisen sektorin leikkaukset osuvat naisvaltaisten opetus-, kasvu- ja hoiva-alojen työllisyyteen.  Työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien naisten määrä kasvaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan hallituksen päätökset lisäävät pienituloisten naisten määrää. Muun muassa lääkkeiden ja matkakorvausten omavastuun kasvattaminen heikentää etenkin pienituloisten ikääntyneiden yksinasuvien naisten toimeentuloa.

Entä mitä tapahtuu, kun hallitus korottaa päivähoitomaksuja, lopettaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja heikentää päivähoidon laatua ja saatavuutta? Naisten työssäkäynnin edellytykset heikkenevät.

Hallitus kehuu politiikkansa noudattavan työn linjaa, mutta naiset hallitus ajaa kotiin ja hellan ääreen. Miksi? Eikö naisten työllisyysaste kiinnosta hallitusta?

Mikä dramaattisinta, tuloloukkuun joutuvat etenkin osa-aikatyötä tekevät pienituloiset naiset, joiden työssäkäynti ei enää päivähoitomaksujen korottamisen jälkeen välttämättä taloudellisesti kannata.

Osa-aikatyötä tekevän äidin putoamisella työn ulkopuolelle voi olla kipeitä seurauksia hänen lapsensa kannalta. Näin lisätään lapsiperheköyhyyttä, näin lisätään lapsena koetun köyhyyden dramaattisia vaikutuksia: ulkopuolisuuden kokemuksia, masennusta, heikkoa koulumenestystä.

Lapsiperheiltä leikkaaminen tarkoittaa, ettei pienituloisella perheellä ole enää varaa lapsen maksullisiin harrastuksiin. Harrastusten puute heikentää koulumenestystä.  Näin varakkaiden lapset saavat kilpailuetua köyhiin verrattuna. Se kai on porvarihallituksen tarkoituskin.

Se, miten hoiva yhteiskunnassa järjestetään, on aivan keskeinen tasa-arvokysymys. Hoidon ja hoivan yhteiskunnallinen järjestäminen vaikuttaa merkittävästi naisten mahdollisuuksiin osallistua työelämään ja elättää itsensä omalla työllään.

Sipilän hallitus heikentää näitä mahdollisuuksia. Päivähoitopalveluita rapautetaan, päivähoitomaksuja korotetaan, subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkautetaan, vanhustenhoidossa laitoshoitoa ja tehostettua palveluasumista vähennetään.

On hyvä, että keskustahallitus kehittää omaishoitoa, mutta yhtä aikaa toteutettujen vanhuspalveluiden leikkausten kanssa näin lisätään sukupuolten välistä eriarvoisuutta, sillä omaishoitajista valtaosa on – jälleen - naisia.

Omaishoidon mittava laajentaminen työikäisten parissa luo kannustimen jäädä pois työelämästä, hoitamaan lapsia ja iäkkäitä tai sairaita omaisia. Tällä on vahingolliset seuraukset sekä työelämän tasa-arvolle että Suomen kokonaistyöllisyydelle.

Hallitus ei muutenkaan ole arvioinut julkisen talouden suunnitelman vaikutuksia eri ihmisryhmiin. Näkyy selvästi, ettei myöskään suunnitelman vaikutuksia tuloeroihin ole arvioitu. Hallituksen valitsema suunta on väärä, sillä hallituksen päätöksillä lisätään eriarvoisuutta ja edistetään luokkayhteiskuntaa.

Hallituksen linja on julma pienituloisia kansalaisia kohtaan. Hallitus leikkaa kaikkein pienimpiä sosiaalietuuksia, vaikka jo aiemmin päätetyt perusturvan indeksileikkaukset ovat epäoikeudenmukaisia. Perusturvan taso on jo nyt riittämätön.

Hallituksen linja lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, kun pienituloisimmat ja usein kaikkein heikoimmassa asemassa olevat pistetään hallituksen säästötavoitteiden maksajiksi. Tämä on täysin väärä suunta.

Pahinta kuitenkin on, että hallitus leikkaa massiivisesti koulutuksesta ja tutkimuksesta ja lisää opiskelun lainapainotteisuutta ja näin heikentää vähävaraisten perheiden lasten opiskelumahdollisuuksia.

Hallitus tekee Suomesta luokkayhteiskunnan ja vaikeuttaa tulevien sukupolvien edellytyksiä muuttaa valittua suuntaa eikä siksi - todellakaan - ansaitse eduskunnan luottamusta.  Talous on tasa-arvokysymys ja Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus ansaitsisi epätasa-arvoistavasta ja köyhiä kurittavasta talouspolitiikastaan koko opposition yhteisen välikysymyksen.

Tagit: Tasa-arvo köyhyys eriarvoisuus Lapset lapsiperheet koulutus hoiva hoito

Miten kannatella lapset laman yli?

Eduskunnassa järjestettiin seminaari lapsiperheköyhyydestä. Aiheenamme oli, miten istuvan hallituksen toimeenpanemat leikkaukset vaikuttavat pienituloisten perheiden arkeen ja mitä viime lamasta olisi pitänyt oppia.

Pelastakaa Lapset ry:n teettämä selvitys osoittaa karusti, että köyhyys aiheuttaa ulkopuolisuutta ja pahimmillaan syrjäyttää. Köyhien perheiden lapset joutuvat usein luopumaan harrastuksista, eivät pääse osallistumaan kavereiden synttäreille tai matkustamaan. Heitä kiusataan muita enemmän, ja he kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.

Niin lapsissa kuin vanhemmissa köyhyys synnyttää osattomuuden ja häpeän kokemuksia. Se uuvuttaa vanhempia, jolloin lapset ottavat kantaakseen perheen taloushuolia. Suomessa köyhyys myös periytyy, mikä tarkoittaa huono-osaisuuden ylisukupolvistumista. Kotitausta määrittelee yhä voimakkaammin myös sen, miten koulunkäynti ja opiskelu sujuvat.

Julkisen talouden sopeutustoimet vaikuttavat monella tavalla lasten ja nuorten arkeen. Suomessa lapsiperheköyhyys on jälleen kääntynyt nousuun. Tällä hetkellä joka kymmenes lapsi elää köyhässä perheessä.

Perheen pienituloisuuden taustalta löytyy työttömyyttä, pätkätöitä ja heikkoa koulutusta. Perhe voi olla köyhä vanhempien töissä käynnistä huolimatta. Esimerkiksi ilta-ja viikonlopputöitä tekevä kaupan alan työntekijä tienaa vain noin 1600 euroa netto. Kun siitä maksaa kovaa vuokraa, ei elämiseen paljon jää. Usein tingitään lasten harrastuksista.

Lapsiperheköyhyyden syynä on myös perhepoliittisten tulonsiirtojen jälkeenjääneisyys. Viime laman aikana leikattiin lapsiperheiden etuuksista, ja vaikka välillä on eletty hyviäkin vuosia, ei kaikkia leikkauksia ole peruttu. Kuluvan laman varjolla on jälleen leikattu lisää: nyt poistetaan lapsilisän indeksisidonnaisuus ja nostetaan mm. terveydenhoidon ja päivähoidon maksuja. Vanhempainpäivänrahaa ja vanhempainrahakauden vuosilomaoikeutta heikennetään sekä kotihoidon tuki jäädytetään. Samaan aikaan vuokrat ovat edelleen olleet nousussa.
 
Eriarvoisuutta syventää sekin, ettei varhaiskasvatuksen maksuluokkien tulorajojen määrittelyssä ole otettu huomioon köyhyysrajoja: jo ennestään köyhyysrajan alapuolella elävä perhe joutuu maksamaan varhaiskasvatuksesta aikaisempaa enemmän.

Julkisen talouden kestävyysvajeen korjaaminen lapsiperheiden kustannuksella ei ole sosiaalisesti kestävä ratkaisu. Toisin kuin nyt harjoitettavalla politiikalla ollaan tekemässä, kuntien ja valtion olisi varmistettava riittävän toimeentulon edellytykset. Tämä tarkoittaa laadukkaiden ja kohtuuhintaisten palveluiden järjestämistä lapsiperheille, aidosti maksutonta toisen asteen koulutusta, kohtuuhintaisten harrastusmahdollisuuksien turvaamista sekä lasten välittömän ja välillisen hyvinvoinnin huomioimista kaikissa investoinneissa.

Lasten edellytyksiä selvitä laman yli on heikennetty monilla eri päätöksillä ikään kuin viime lamasta ei olisi opittu mitään. THL:n tekemässä tutkimuksessa seurattiin kaikkia vuonna 1987 syntyneitä, yhteensä noin 60 000 lasta sikiökaudelta 21-vuotiaaksi. Tutkimus osoitti selkeästi, että lasten murheet eivät ole yksilön ongelmia vaan vanhempien huono-osaisuuden periytymistä. Esimerkiksi nuorten mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeiden suurin riskitekijä on vanhempien toimeentulotukiasiakkuus. Se on merkittävin riskitekijä myös lasten huostaanotoissa ja nuoren syrjäytymisessä koulun ja työelämän ulkopuolelle. Järkyttävä fakta on se, että vaarallisinta lapsen tulevaisuudelle on vauvaperheen köyhyys. Vanhempien köyhyys altistaa pahoinvoinnille myös sitä enemmän, mitä pitempään se kestää.

1990- ja 2000-luvuilla koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas, päivähoidon henkilöstöä karsittiin, nuorisotyötä ja lasten kerhotoimintaa vähennettiin. Nyt maksetaan kalliisti näistä väärin kohdennettuista säästöistä. On arvioitu, että yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa.

Kun lapset otetaan huomioon aikuisten palveluissa, estetään parhaiten vanhempien ongelmien periytyminen. Tiedämme, että vanhempien mielenterveyden ongelmat ovat moninkertainen riski lapsen sairastumiselle mielenterveyden ongelmiin ennen 26 ikävuotta. Miksi tätä ei huomioida, kun palveluista päätetään?

Avaimia lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ovat myös korkea työllisyysaste, koulutukseen investoiminen sekä työn ja perheen yhteensovittaminen etenkin yksinhuoltajaäitien kohdalla. Etuudet, palkkatulot ja verotus tulee sovittaa joustavasti yhteen tuloloukkujen välttämiseksi.

Poliittisia päätöksiä tehtäessä tulisi aina tehdä vaikutusarvioinnit etukäteen ja ottaa ne myös huomioon. Lapsivaikutukset, tulonjakovaikutukset ja tasa-arvovaikutukset on tehtävä aina, ja arvioitava myös se, miten eri päätökset vaikuttavat kasautuvasti eri ihmisryhmiin.

90-luvun laman opetukset on otettava vakavasti ja ymmärrettävä, että säästöt lasten kustannuksella eivät ole kustannustehokkaita. Viime lama opetti, ettei julkisen talouden korjaaminen lapsiperheiden kustannuksella ole sosiaalisesti kestävä ratkaisu. Kaikkein järkevintä lamanhoitoa on tukea lapsiperheiden toimeentuloa, sillä investointi lapsiin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Tagit: lapsiköyhyys lapsiperheköyhyys köyhyys eriarvoisuus Lapset Nuoret

Köyhyyden tekijät


Helsingin Sanomien kyselytutkimuksen mukaan joka neljäs varakas suomalainen on sitä mieltä, että köyhyys on köyhän ihmisen oma syy.
Järkyttävä tulos kertoo karusti, että hyvinvoivien ja huono-osaisten todellisuudet ovat erkaantuneet toisistaan.

Vaikka köyhyyden takana olisi yksilöllisiä tekijöitä, harjoitetulla politiikalla on roolinsa. Jos köyhyys ei kosketa ihmistä itseään, hänen perhettään eikä läheisiään, köyhän elämää voi olla vaikea ymmärtää.

Todellisuudessa suurin köyhyysriski on syntyä köyhien vanhempien lapseksi. Myös pitkäaikaissairaus ja -työttömyys altistavat köyhyydelle. Työttömyys ja korkea asumisen hinta ovat nyky-Suomessa suurimmat köyhyyttä aiheuttavat tekijät.

Köyhyys on yhtä vähän ihmisen oma syy kuin vauraaseen perheeseen syntyminen on ihmisen oma ansio – vaikka vauras mielellään ajattelisi, että on ihan itse ansainnut oman vaurautensa.

Suomessa köyhyys on alkanut uudestaan periytyä. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän kouluttamattoman vanhemman lapsen mahdollisuudet pärjätä koulussa ovat heikot. Mielenterveysongelmilla on niilläkin taipumus siirtyä seuraavaan sukupolveen.

Köyhyys on aineellista puutetta, joka pitkään jatkuessaan syö henkisiä voimavaroja ja vie tunteen mahdollisuudesta hallita omaa elämää. Suomessa köyhyys ilmenee esimerkiksi lapsiperheen kyvyttömyytenä maksaa lapselle yhtäkään harrastusta tai vanhuksen kohdalla kyvyttömyyttä ostaa lääkkeitä tai silmälaseja.

Viime hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Rätyä kritisoitiin siitä, että tämä unohti sadat tuhannet suomalaiset vähätellessään köyhien määrää Suomessa. En usko, että myöskään Sipilän hallituksen ministereillä on oikeaa käsitystä siitä, mitä köyhyys on Suomessa. Miksi he muuten lisäisivät köyhyyttä?

Yhtaikainen lääke- ja matkakorvausten ja asiakasmaksujen nostaminen iskee kipeästi pienituloisimman paljon sairastavien ryhmään, joiden joukossa sosiaaliturvan alikäyttö on kaikkein yleisintä. Juuri nämä ihmiset jättävät toimeentulotuen hakematta, vaikka olisivat siihen oikeutettuja.

Kelassa pelätäänkin, että paljon sairastavat jättävät jatkossa lääkkeet ostamatta niiden kalliin hinnan vuoksi. Hallitus leikkaa eniten köyhiltä ja sairailta, muttei tee mitään varmistaakseen, että nämä huono-osaisimmat saisivat heille lain mukaan kuuluvan harkinnanvaraisen toimeentulotuen. Lisäisikö hallitus tietoisesti köyhien määrää, jos ministerit ymmärtäisivät, mitä köyhyys oikeasti on?

Sipilän hallitus kohdistaa leikkauksensa yksipuolisesti alimpaan tulokymmenykseen kuuluviin, vaikka esimerkiksi lääkekorvausten säästöt olisi mahdollista saavuttaa myös kohdentamalla säästöt pienempinä paljon laajemmalle potilasjoukolle.

Tärkein yksittäinen toimenpide, jolla köyhyyttä voidaan vähentää, on oikeudenmukainen, maksukyvyn mukaan määrätty verotus. Se tasaa tuloeroja ja hyvinvointia ja sen avulla pystytään ylläpitämään hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa. Siksi Sipilän hallituksen tulisi kiristämisen sijasta keventää eläkeläisten verotusta.

Kirjoitus on julkaistu Ilkka-lehdessä 22.12. 2015

Tagit: köyhyys Sipilän hallitus Tuloerot työttömyys Verotus

Voitto: hallitus perui esityksensä eläkkeensaajien asumistuen romuttamisesta

Tilasin noin kaksi kuukautta sitten eduskunnan tietopalvelulta laskelman, miten hallituksen aikomat heikennykset eläkkeensaajien asemaan vaikuttavat heidän tuloihinsa.  Laskelma osoitti, että hallituksen suunnittelema eläkkeensaajien asumistuen siirtäminen yleisen asumistuen piiriin olisi pudottanut 27 000-33 000 eläkkeensaajaa köyhyysrajan alapuolelle.

Vihreä eduskuntaryhmä päätti tehdä välikysymyksen siitä, miten hallitus kohtelee köyhimpiä eläkkeensaajia - joihin siis kuuluu myös mm. nuorena vammaisuuden tai mielenterveysongelmien vuoksi eläkkeelle jääneitä.

Hallitus ei kaatunut välikysymysäänestykseen, mutta nyt hallitus on päättänyt perua eläkkeensaajien siirtämisen yleisen asumistuen piiriin.
Tämä on merkittävä voitto oppositiolle ja kaikille, jotka ovat ilmaisseet vastustuksensa hallituksen epäoikeudenmukaiselle ja epäinhimilliselle politiikalle.

Lehtitietojen mukaan hallitus harkitsee nyt myös puolittavansa lääkekorvauksiin aikomansa 50 miljoonan euron leikkaukset. Tämä on oikein, sillä pienituloiset sairastavat eniten ja käyttävät eniten myös lääkekorvauksia. Lääke- ja matkakorvausten omavastuun nostaminen olisi osunut samoihin ihmisiin kuin eläkkeensaajan asumistuen heikentäminen. Siksi eduskunnan tietopalvelussa ennakoitiin, että köyhyysrajan alapuolelle putoavien uusien eläkkeensaajien määrä on lopulta huomattavasti suurempi kuin ennakoitu 27 000-33 000 henkilöä*, kun hallitus on toteuttanut sekä eläkkeensaajien asumistuen leikkaamisen että lääke- ja matkakulujen omavastuun korottamisen.

Jos hallituksen tietoisena tarkoituksena ei ole pahentaa kaikkein sairaimpien ja köyhimpien tilannetta, lääkekorvausten leikkaamisen peruminen on ainoa oikea toimenpide. Mikäli hallitus ei muuta lakiesitystään, eniten nostetaan pienituloisten lääkkeiden omavastuuta ja vähiten parempituloisten omavastuuta. Vaikeimpaan asemaan joutuvat sellaiset ihmiset, joilla on kalliita ylemmässä erityiskorvausluokassa korvattuja lääkkeitä, kuten kalliita psyykelääkkeitä.  En uskalla edes ajatella, miten heidän käy, jos hallitus ei peru esitystään.

Ihmettelen myös, millä perusteella hallitus aikoo edelleen toteuttaa matkakorvausten leikkaamisen 20 miljoonalla eurolla. Leikkaus iskee pahiten syrjäseudulla asuviin pienituloiseen väkeen, joka ei pääse terveyskeskukseen tai sairaalaan omalla joukkoliikenteellä tai omalla autolla vaan joutuu turvautumaan taksikyyteihin. Näiden omavastuu on nyt korkea ja hallitus uhkaa nostaa sitä entisestään.

Tavoitteen saavuttamiseksi potilaan matkakustannusten omavastuuta nostetaan 16 eurosta 25 euroon. Korotus on kohtuuton kaikille pienituloisille. Edestakainen matka kustantaa jatkossa potilaalle jo 50 euroa. Kun tähän lisätään poliklinikkamaksu, hoitokäynti maksaa potilaalle yli 80 euroa. Potilaat alkavat vältellä kustannuksiltaan näin korkeita tutkimuksia, vaikka ne olisivat terveyden kannalta hyödyllisiä tai jopa välttämättömiä. Sairauspäivärahalla elävälle tai muuten pienituloiselle summan saaminen kasaan voi olla yksinkertaisesti mahdotonta. Tämä vaarantaa sekä suunnitellun hoidon että päivystykseen hakeutumisen.

Matkakorvaukset kohdistuvat erityisesti iäkkäille, harvaan asuttujen alueiden asukkaille. Samanaikaisesti hallitus esittää heikennyksiä haja-asutusalueiden julkiseen liikenteeseen. Tämä yhdessä omavastuuosuuden korottamisen kanssa vaikuttaa erityisen haitallisesti niihin pienimpien tuloluokkien ihmisiin, joilla on paljon terveysongelmia. Samalla tämä vaikeuttaa osaltaan myös terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseen tähtäävää työtä.

Erityisesti terveys- ja sosiaalisektorille kohdistuvissa säästöissä on tärkeää pyrkiä oikeudenmukaisuuteen ja huolehtia pienituloisten toimeentulosta myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Lääke- ja matkakorvauksiin kohdistuvien juustohöyläleikkausten sijasta mielekkäämpää olisi keventää pienituloisimpien maksurasitusta ottamalla käyttöön tulosidonnainen maksukatto.

Olen toki iloinen, että hallitus perui aikomuksensa työntää kymmeniä tuhansia eläkkeensaajia köyhyysrajan alapuolelle.  Hallituksen on nyt opittava tekemään vaikutusarvioinnit päätöksistään ennen kuin se tekee niistä esityksiä.

Hyvä hallitus. Kiitos, että peruitte aikomuksenne leikata eniten juuri heiltä, joista köyhyystutkijat ovat pitkään olleet huolissaan. Mutta kuunnelkaa jatkossa asiantuntijoita ja kansalaisia etukäteen ja jättäkää antamatta esitykset, joilla aiheutatte köyhimmissä ja heikko-osaisimmissa pelkoa, kauhua ja unettomia öitä. Kuunnelkaa köyhyystutkijoita ja pyytäkää laskelmat välttääksenne syventämästä köyhyyttä, kasvattamasta tuloeroja ja eriarvoisuutta.

Lopuksi tahdon todeta: hallituksen epäoikeudenmukainen esitys eläkkeensaajien aseman kurjistamisesta peruttiin opposition ja aktiivisten kansalaisten ansiosta. Vaikka hallitus ansaitsee kiitoksen, kiitän hartaimmin ja syvimmin kaikkia teitä, jotka ahdistuksestanne ja peloistanne huolimatta jaksoitte olla yhteydessä päättäjiin, protestoida ja vaatia inhimillisempää politiikkaa. Kiitos.


*27 000 oli saatu laskemalla, että kaikki eläkkeensaajat olisivat päässeet 60 e suojaosan piiriin, ja 33 000 taas siten, että kukaan ei olisi saanut suojaosaa – todellinen luku olisi sijoittunut näiden välimaastoon.

 


 

Tagit: köyhyys eläkkeensaajat eläkkeensaajien asumistuki

Välikysymyskeskustelu eläkkeensaajista 21.10.2015

21.10.2015

Ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuoro
edustaja Alanko-Kahiluoto /vihr.

 

Arvoisa puhemies!

Meillä on hallitus, joka ei välitä tehdä kunnollisia selvityksiä päätöstensä seurauksista.
Laskelmien tilaaminen jää opposition tehtäväksi.

Pyysin eduskunnan tietopalvelua selvittämään, miten hallituksen toimet vaikuttavat eläkkeensaajien toimeentuloon. Sain laskelman eilen, ja se on hyytävää luettavaa: 
hallitus työntää kymmeniä tuhansia pienituloisia köyhyysrajan alapuolelle.

Asumistuen leikkaukset ja eläkkeiden indeksijäädytykset pudottavat 27 000 uutta jo valmiiksi kädestä suuhun elävää vanhusta köyhyysrajan alapuolelle.

Näin eduskunnan tietopalvelun laskelma osoittaa.

Eikä laskelmassa ole vielä voitu huomioida hallituksen uhkaamia lääke- ja matkakorvausten heikentämisiä.
Ne tulevat edelleen kasvattamaan köyhien eläkeläisten määrää. 

Nyt tehdyssä laskelmassa ovat vasta mukana 65-vuotta täyttäneet eläkkeensaajat,
joten jo nyt tehtyjen esitysten vuoksi köyhyyteen putoavien eläkkeensaajien määrä nousee pitkälti yli kolmellakymmenellä tuhannella ihmisellä.

Eläkkeensaajien asumistuen leikkaus ei koske vain ikääntyneitä, vaan myös suurta joukkoa työikäisiä työkyvyttömyyseläkkeellä olevia: vammaisia, pitkäaikaissairaita ja nuorena mielenterveyssyistä eläkkeelle jääneitä, jotka jo nyt elävät kädestä suuhun.

Perusoikeistolainen hallitus on tehnyt julman arvovalinnan: se leikkaa eniten niiltä, joilla on valmiiksi vähiten.

Olen pettynyt ja surullinen.

Tämä on Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitukselta vastuutonta ja kylmää politiikkaa.

 

Arvoisa puhemies,

On aika puhua köyhyydestä.

On tullut aika puhua ikääntyneistä, vuosikymmeniä tämän maan rakentamiseksi työskennelleistä ihmisistä.

On tullut aika puhua nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä ja syntymästään saakka vammaisista ihmisistä. On aika puhua pitkäaikaissairaista, jotka hallitus pakottaa valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä.

On tullut aika puhua siitä, miten hallitus kohtelee kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, sillä hallitus on tehnyt arvovalinnan, jota oppositio ei voi hyväksyä.

Sipilän hallitus kasvattaa köyhien vanhusten, sairaiden ja vammaisten määrää täysin piittaamatta seurauksista ja inhimillisistä kärsimyksistä.

Siksi Vihreät, Vasemmistoliitto, SDP ja Kristillisdemokraatit ovat jättäneet hallituksen vastattavaksi välikysymyksen eläkkeensaajien aseman kurjistamisesta.

Pääministeri Sipilän hallitus rakentaa Suomesta yhteiskuntaa, jossa kovimmat iskut kohdistuvat heikko-osaisiin. Oppositio ei tätä hyväksy.
Suomessa on noin puolitoista miljoonaa eläkkeensaajaa. Se on yli neljännes suomalaisista.

Valtaosa heistä on jo nyt pienituloisia. Neljännes eläkeläisistä saa alle tuhannen euron eläkettä.
180 000 saa niin pientä eläkettä, että he tarvitsevat pärjätäkseen myös asumistukea.

Eläkkeensaajat ovat keskeinen, aktiivinen ja vaikuttava osa yhteiskuntaamme.

Silti he ovat monilla tavoin myös heikko-osaisimpia. Ikä ja työkyvyttömyys lisäävät sairastamista. Toimintakyky on voinut alentua ja elämänpiiri kaventua.
Useimmat eläkeläiset eivät pysty tekemään päivääkään töitä kohentaakseen tulotasoaan. He tarvitsevat yhteiskunnan apua ja tukea.

Arvoisa puhemies,

Pääministeri Sipilän hallitus on tehnyt lukuisia päätöksiä, jotka yksi toisensa perään heikentävät eläkeläisten asemaa.

Hallitus haluaa leikata eläkkeensaajien toimeentulosta.
Hallitus on päättänyt yhdistää eläkkeensaajien asumistuen yleiseen asumistukeen.
Tässä ei ole kyse asuntopolitiikasta eikä köyhyyspolitiikasta.
Kyse on siitä, että hallitus on paikkaavinaan valtiontaloutta leikkaamalla kaikkein apua tarvitsevilta, yhteiskunnan vähäosaisilta.

Tarkoitus on säästää köyhimpien kustannuksella 90 miljoonaa euroa vuodessa seurauksia miettimättä.

Liki satatuhatta eläkkeensaajaa menettää 60 euroa kuussa.
60 euroa on suuri summa pienituloisen kukkarossa.
Se on vuodessa yhden kuukauden takuueläkkeen verran rahaa.

On sydämetöntä, julmaa leikata ihmisiltä, jotka jo nyt elävät kädestä suuhun.

Pienituloisimmista kotitalouksista noin 70 prosentilla toimeentulo heikkenee.
Noin kolme prosenttia tuensaajista menettää tuen kokonaan.
Eniten menettävät suurta vuokraa maksavat pienituloiset eläkeläiset.

Vaikka hallitus väittää loiventaneensa asumistuen leikkausta ja leikkaavansa tuensaajilta korkeintaan 60 euroa kuussa, suojaosa on pelkkää sumutusta: tosiasiassa suojaosa on väliaikainen ja vain leikkauksen toimeenpanoa hidastetaan. Uusille asumistuen hakijoille 60 euron leikkauskatto ei tuo minkäänlaista suojaa eikä lohtua.

Sen sijaan hallitus jakaa asumistuen saajat kahden kerroksen väkeen: niihin, jotka saavat heti heikompaa tukea, ja niihin, joiden tuki heikkenee vähitellen.

Millä mittarilla tämä on oikein ja kohtuullista?
 

Arvoisa puhemies,

Me haluamme antaa ikääntyneillemme mahdollisimman hyvän elämän ja parasta hoitoa.

Me haluamme antaa työkyvyttömyyseläkkeelle jääneille edellytykset hyvään elämää elämään ja kuntoutumiseen. 60 euron suojaosa lyö poskelle näitä tavoitteita.

Se pätee vain niin kauan, kun eläkkeensaaja asuu nykyisessä asunnossaan.

Heikkokuntoinen vanhus ei voi muuttaa tuettuun palveluasumiseen, koska toimeentulo pienenee, eikä masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle joutunut nuori ei muuttaa yhteen ystävänsä kanssa, koska tuet leikkautuvat.

Onko tämä inhimillistä?

Eläkeläisen asumistuki on yksilökohtainen. Sitä on mahdollista saada, vaikka samassa taloudessa asuisi ihmisiä, joiden tulot ovat kohtuulliset.

Tämä mahdollistaa sen, että päivätyössä käyvä aikuinen voi hoitaa iäkästä vanhempaa tai vammaista lasta kotona. Hallituksen esitys heikentää myös omaishoidon mahdollisuutta.

Pienituloisissa perheissä omaishoitajaksi ryhtymistä joudutaan siis jatkossa miettimään nykyistäkin tarkemmin.
 

Arvoisa puhemies,

Pienituloiset sairastavat muita enemmän. Siksi lääkekorvauksilla on heille suuri merkitys.

Lääke- ja terveyspalvelujen kustannukset nielevät pienituloisilta suuremman osan tuloista kuin muilta.

Kun hallitus leikkaa lääkekorvauksia ja matkakorvauksia, päätökset kertautuvat pienituloisten kohdalla.

Sama isku tulee kahta kautta, molemmille poskille.

Hallitus aikoo myös korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja yhteensä 150 miljoonalla.
Erityisesti korotukset kohdistetaan pitkäaikaiseen laitoshoitoon, kotona annettaviin palveluihin sekä palveluasumiseen. Juuri niihin palveluihin, joita eläkkeensaajat muita enemmän tarvitsevat.

Pääministeri Sipilän hallitus lupasi viime keväänä, että pienituloisten verotusta kevennetään.
Ensi vuodelle esitetty kunnallisveron perusvähennyksen korotus on kuitenkin minimaalinen eikä vaikuta juuri lainkaan eläkeläisten verotukseen.

Hallitus petti lupauksensa.

Pääministeri Sipilän hallitukselle ei vain leikkaa eläkkeensaajien toimeentuloa, se heikentää myös heidän palveluitaan.

Peruspalvelujen valtionosuusindeksin jäädyttäminen heikentää palveluita suoraan.

Vanhuspalvelujen henkilöstömitoituksia pienennetään. Tulevaisuudessa ikääntyneemme hoitaa pienempi joukko hoitajia vähemmällä koulutuksella.

Kuitenkin jo nyt vanhustenhuollon kentältä kuuluu huolestuttavia uutisia. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan vanhuspalveluissa ei ole aikaa kohdata ikääntynyttä, ei aikaa tehdä mitään muuta kuin pakolliset hoitotoimet. Taustalla on kiire ja liian vähäinen henkilömäärä. Jo nyt.

Miten vanhuksiamme kohdellaan, jos hoitajamäärät entisestään pienenevät?
 

Arvoisa puhemies,

Tässä leikataan kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, juuri niiltä, joista köyhyystutkijat ovat olleet pitkään huolestuneita. Mutta missä on hallituksen arviot sen päätösten yhteisvaikutuksista? Missä ovat laskelmat siitä, etteivät päätökset vie miltään ihmisryhmältä liikaa, varmistus siitä, ettei ketään jätetä heitteille? Ei missään. Ei yhtään missään.

Mutta hyvä hallitus, voitte olla varmoja, että tämä ei jää tähän. Vihreä eduskuntaryhmä ja koko oppositio tulee seuraamaan, laskemaan ja selvittämään esityksienne vaikutuksia tästä eteenkinpäin.
Me emme anna teidän unohtaa, että viette eniten juuri heiltä, joista köyhyystutkijat ovat pitkään olleet huolissaan.

On hienoa, että pääministeri kuunteli kätilöitä. Nyt toivomme, että kuuntelette köyhimpiä etukäteen, ja muutatte esityksiänne.
Kuunnelkaa myös köyhyystutkijoita ja pyytäkää laskelmat välttääksenne syventämästä köyhyyttä, kasvattamasta tuloeroja ja sukupuolten välistä eriarvoisuutta.

Arvoisa puhemies,

Edellä sanotun perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen: ”Eduskunta katsoo, että hallitus heikentää toimillaan kohtuuttomasti eläkkeensaajien tilannetta.  Asumistuen leikkausten, lääke- ja matkakorvausten leikkausten, asiakasmaksujen korotuksen ja hoitajamitoituksen heikennyksen luomien kohtuuttomien yhteisvaikutusten ja eläkkeensaajien epäreilun verokohtelun vuoksi eduskunta toteaa, ettei hallitus enää nauti eduskunnan luottamusta.”

 

Tagit: eläkeläiset köyhyys eläkkeensaajien asumistuki

Hallitus kasvattaa vanhuusköyhyyttä ja jättää heikoimmat eläkkeensaajat heitteille

Eduskunnan köyhyysryhmä järjesti tänään seminaarin eläkkeensaajien asumistuen romuttamisesta. Sipilän hallitus sulauttaa eläkkeensaajan asumistuen yleiseen asumistukeen ja heikentää näin eläkeläisten asumistukea.

Sain tänää eduskunnan tietopalvelulta tilaamani laskelman hallituksen eläkkeensaajiin kohdistuvista leikkauksista. Laskelman mukaan hallitus pudottaa ainakin 27 000 eläkeläistä köyhyysrajan alapuolelle. Todennäköisesti luku kasvaa vielä, kun hallitus julkistaa, millä tavalla se toteuttaa lääke-ja matkakustannuksiin aikomansa leikkaukset. 

Sydäntä särkevää oli kuunnella kokemusasiantuntijoiden - köyhien eläkkeensaajien - arvioita siitä, mihin asumistuen heikkeneminen heidän kohdallaan johtaa. 6o euroa kuukaudessa on yhden takuueläkkeen verran vuodessa - se on köyhälle valtava raha. Pariskunnalta voidaan leikata yhteensä 120 euroa kuukaudessa, sillä eläkkeensaajan asumistuki on henkilökohtainen. 

Leikkaamalla eläkkeensaajien asumistuesta hallitus ei tee asuntopolitiikkaa eikä köyhyyspolitiikkaa – tarkoitus on yksinomaan säästää köyhimpien kustannuksella 90 miljoonaa euroa vuodessa seurauksia miettimättä. Köyhällä ei ole vaihtoehtoja, sillä edullisempia asuntoja ei kerta kaikkiaan ole. Ihmiset, joita heikennys koskee, joutuvat jatkossa tinkimään ruuasta ja lääkkeistä entistä enemmän. 

Hallitus ei tee vaikutusarviointeja eikä selvitä hallitusten esittämien leikkauksien ja heikennysten yhteisvaikutuksia eri väestöryhmiin. 

Sipilän hallitus aikoo siirtää tällä hetkellä eläkkeensaajan asumistukea saavat n. 195 000 henkilöä yleisen asumistuen piiriin vuoden 2016 aikana. Eläkkeensaajien siirtäminen yleiseen asumistukeen pienentää tukea noin 70 prosentilla tuensaajista. Noin kolme prosenttia tuensaajista menettää tuen kokonaan. Eniten menettävät suurta vuokraa maksavat pienituloiset eläkeläiset. 

Lakiesitykseen sisältyisi suojaosuus, jonka johdosta lain voimaantullessa eläkkeensaajan asumistukea saavan asumistuen taso voisi laskea enintään 60 euroa kuukaudessa. Suoja olisi kuitenkin voimassa enintään kymmenen vuotta tai siihen saakka, kunnes yleisen asumistuen taso saavuttaisi suojatun tuen tason. Suojaosuuden maksaminen kuitenkin lakkaisi esimerkiksi silloin, jos ruokakunnan koko muuttuu tai asunto vaihtuu.
 
60 euron suojaosa on siis  pelkkää sumutusta. Siirtymä- ja suojasäännökset eivät suojaa uusia tuensaajia ja suoja purkautuu välittömästi esim. muuton tai perhesuhteiden muutosten johdosta. Vaikka hallitus väittää loiventaneensa asumistuen leikkausta, 60 euron suojaosa on siis väliaikainen ja vain leikkauksen toimeenpanoa hidastetaan. Uusille asumistuen hakijoille hallituksen mainostama 60 euron leikkauskatto ei tuo minkäänlaista lohtua. Sen sijaan hallitus jakaa asumistuen saajat kahden kerroksen väkeen: niihin, jotka saavat heti heikompaa tukea, ja niihin, joiden tuki heikkenee vähitellen. Koko eläkkeensaajan asumistukijärjestelmä kuitenkin tuhotaan. Käytännössä kyseessä on pysyvä leikkaus kaikille eläkkeensaajille. 

Tässä leikataan kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, juuri niiltä, joista köyhyystutkijat ovat olleet pitkään huolestuneita. Tyypillinen eläkkeensaajan asumistuen saaja on yli 65-vuotias nainen, joka elää takuueläkkeen varassa. Romuttamalla eläkkeensaajan asumistuen hallitus leikkaa työkyvyttömyyseläkkeellä olevilta vammaisina syntyneitä, pitkäaikaissairailta, nuorena mielenterveyssyistä eläkkeelle joutuneilta.... Heistä enemmistö on ihmisiä, jotka eivät pysty tekemään päivääkään töitä kohentaakseen elintasoaan. Heille työ ei ole ”parasta sosiaaliturvaa”. Parasta sosiaaliturvaa heille on perusturva, jota hallitus nyt heikentää. 

Kuten kokemusasiantuntija Pirkko Justander sanoi: kun nämä heikennykset köyhimpien etuuksiin kerran tehdään, niitä tuskin hyvinäkään aikoina palautetaan - kuten on nähty lapsiperheköyhyyden lisääntymisen kohdalla. On sydämetöntä, julmaa leikata ihmisiltä, jotka jo nyt elävät kädestä suuhun. Asumistuki ei nytkään kata vammaisella koko vuokraa, vaan jo nyt moni vammainen eläkkeensaaja joutuu maksamaan osan vuokrastaan hoitotuellaan ja tinkimään terveydestään.

Jatkossa yhä useampi eläkeläinen on toimeentulotuen varassa pysyvästi. Toimeentulotukimenojen onkin arvioitu lisääntyvän vuositasolla 7 miljoonalla eurolla. Mutta entä, jos vanhus, vammainen, muistisairas ikääntynyt ihminen tai haja-asutusalueella asuva ei pysty tai osaa hakea toimeentulotukea? Niin, silloin hän on heitteillä. Tässä paikataan taloutta heikompien kustannuksella. Se on arvovalinta.

Siirtymä eläkkeensaajien asumistuesta yleiseen asumistukeen pienentää tukea noin 70 prosentilla tukea saavista. Yhdistämistä on mietitty ennenkin, mutta aikaisemmin keskeisenä ongelmana yhdistämiselle on pidetty asumistuen tason eroja eri järjestelmissä. 

Suomessa eläkeläisen perusturvan eräänä periaatteena on pidetty sitä, että eläkkeensaaja ei ole työmarkkinoiden käytettävissä, ja siksi hän tarvitsee pysyvästi parempaa tukea kuin esimerkiksi työtön, jolla on periaatteessa mahdollista jonakin päivänä työllistyä. Eläkkeensaajan tulot eivät yleensä olennaisesti muutu. Juuri siksi eläkkeensaajan asumistuessa hyväksyttävät enimmäisasumismenot ovat olleet suuremmat kuin yleisessä asumistuessa. Eläkkeensaajan asumistuen heikentäminen ja eläkeläisten ajaminen toimeentulotuelle rikkoo periaatteen, jonka mukaan eläkkeen kuuluisi olla tasoltaan väliaikaiseksi tarkoitettua perusturvaa parempi. 

Hallituksen on tarkoitus antaa lakiesitys eläkkeensaajan asumistuen sulauttamisesta yleiseen asumistukeen eduskunnalle vielä tänä syksyllä, jotta lainmuutokset voisivat tulla voimaan ensi vuoden alusta. Lakiluonnoksen lausuntoaika loppui viime viikolla. 

Sipilän hallitus kasvattaa köyhien vanhusten, sairaiden ja vammaisten määrää täysin piittaamatta seurauksista ja inhimillisistä kärsimyksistä. Keskustavetoiselta hallitukselta en sentään tätä olisi odottanut. Köyhillä ei ole Sipilän, Stubbin ja Soinin hallituksessa yhtään puolustajaa.

27 000 uutta köyhää on paljon. Luulisi hävettävän.

 

 

Tagit: köyhyys eläkkeensaajat eläkeläinen asumistuki Asuminen

EDUSKUNNASSA JÄRJESTETÄÄN HÄVIKKIRUOKA-SEMINAARI

14.09.2015

EDUSKUNNASSA JÄRJESTETÄÄN HÄVIKKIRUOKA-SEMINAARI
 
Eduskunnan köyhyysryhmä järjestää hävikkiseminaarin ti 22.9.2015 klo 17.15–20.00.
 
Suomalainen yhteiskunta on yhä selvemmin jakaantunut hyväosaisiin ja huono-osaisiin. Kasvavat leipäjonot ovat kansallinen häpeä, jonka olemassaoloja ei tule hyväksyä. Samaan aikaan hyvää syömäkelpoista ruokaa päätyy kaatopaikalle.

 - Näin ei voi jatkua, tämä on iso eettinen ongelma, sanoo Hävikki-seminaarin ideoija, eduskunnan köyhyysryhmän varapuheenjohtaja kansanedustaja Antero Laukkanen (KD).  
- Haluamme herättää keskustelua, kuinka voisimme yhdistää eri toimijoita siten, että syntyvä hävikki saataisiin paremmin niitä tarvitseville, pois heittämisen sijaan. Miten lainsäädännöllä asiaa voisi edistää? Onko Suomessa otettava mallia Ranskasta, jossa ollaan säätämässä lakia, joka kieltää isoja marketteja käyttökelpoisen ruuan hävittämisen? Hävikki ei ole käyttökelvotonta.  

- On moraalisesti oikein antaa ylimääräinen ruoka yhteiskunnan köyhimmille ja turvaverkkojen läpi pudonneille. Elintarvikkeiden päätyminen roskikseen on myös iso ekologinen ongelma. Parhaassa tapauksessa köyhyyden vähentäminen, ruuan tehokas käyttö ja ilmastonmuutoksen torjuminen kulkevat käsi kädessä, sanoo Köyhyysryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

- Lainsäätäjien on kuitenkin pyrittävä siihen, että perusturva on riittävällä tasolla ja jokainen apua tarvitseva saa tarvitsemansa avun, jottei kenenkään tarvitse turvautua leipäjonoon. Tästä pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja köyhyyspolitiikan tavoitteesta ei pidä luopua. Samaan aikaan on pohdittava lainsäädännöllisiä keinoja ennaltaehkäistä ruokahävikin syntymistä. 

- Eduskunnan köyhyysryhmä haluaa herättää keskustelua tehokkaista tavoista torjua köyhyyttä ja huono-osaisuutta eettisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla, Outi Alanko-Kahiluoto ja Antero Laukkanen toteavat. 


Lisätietoja:
Outi Alanko-Kahiluoto,
eduskunnan köyhyysryhmän pj. 
0505121727

Tagit: köyhyys hävikkiruoka leipäjonot ruokajakelu

Vihreä talouspolitiikka lisää työllisyyttä, kaventaa tuloeroja ja vähentää köyhyyttä

Sipilän hallitus kokoontuu tämän viikon keskiviikkona budjettiriiheen. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa välittää terveisensä hallitukselle: tuloeroja kaventava ja köyhyyttä vähentävä vaihtoehto on olemassa myös vaikeina aikoina. Myös hallituksen riveistä on kuulunut kipuilevaa pohdintaa, ovatko hallituksen linjaukset oikeita. Kannustammekin tutustumaan Vihreiden vaihtoehtoon.

Vihreillä on sama tavoite kuin hallituksella: talouden tasapaino ja kestävyysvajeen umpeen kurominen. Toisin kuin hallitus, me kuitenkin sopeuttaisimme taloutta maltillisessa aikataulussa, sillä emme halua leikata kasvulta eväitä liian kireällä talouspolitiikalla. Samalla teemme tulevaisuuden pärjäämistä vahvistavia uudistuksia. Työllisyyspolitiikkamme kulmakivet ovat sosiaaliturvan päivittäminen perustuloksi eli vastaamaan muuttunutta työelämää, jolloin työhön osallistuvien määrä kasvaa, samoin kuin panostaminen energiavallankumoukseen sekä globaaleihin kasvualoihin. Lisäämme työllisten määrää alentamalla pienten ja keskisuurten yritysten työllistämiskynnystä ja vahvistamalla niiden toimintaedellytyksiä.

Siinä missä Sipilän hallitus tekee nopeita yhden vaalikauden leikkauksia, Vihreä eduskuntaryhmä on valmis käyttämään talouden tasapainottamiseen kaksi vaalikautta. Kun menemme uudistukset edellä, luomme kasvua ja työllisyyttä emmekä pahenna taantumaa poliittisilla päätöksillä, kuten Sipilän hallitus tekee. Aikalisä tekee talouspolitiikasta inhimillisempää ja vähentää myös riskiä, että leikkaukset söisivät talouskasvua.

Vihreät myös tavoittelee hallituksen näkemystä korkeampaa työllisyysastetta, millä pyrimme puolittamaan säästötarpeet. Suomi ei mitenkään ratkaisevasti eroa olosuhteiltaan vaikkapa Ruotsista, jonka työllisyysaste on korkeampi kuin meidän. Työllisyysaste on poliittisin päätöksin täysin mahdollista saada nousemaan lähemmäksi sitä, mitä se on muissa Pohjoismaissa.

Sopeutuksia haemme niin sanotusti kolmesta korista. Näitä ovat verot ja harmaa talous, menoluonteiset vähennykset kuten ympäristölle haitalliset tuet sekä menojen leikkaukset ja maksujen korotukset.

Veropolitiikassa esitämme kokonaisuutta, joka kaventaa tuloeroja ja vähentää köyhyyttä. Sopeutusten taakka on mielestämme jaettava verotuksen kautta myös hyvätuloisille palkansaajille ja kohdennetusti vauraimpaan väestönosaan.

Toisin kuin hallitus, haluamme keventää myös sosiaalietuuksien saajien ja eläkeläisten eli kaikkein köyhimpien verotusta. Samalla kiristämme hyvätuloisten palkansaajien ja vauraimman väestönosan verotusta. Kuten Sipilän hallitus, teemme ansiotulovähennyksen pieni- ja keskituloisille, mutta lisäksi kevennämme etuuksien saajien verotusta korottamalla kunnallisveron perusvähennystä.
Jotta hyvätuloisillekin jaettaisiin sopeutustaakkaa, pudotamme solidaarisuusveron vuosirajan nykyisestä 90 000 eurosta noin 70 000 euroon ja korotamme solidaarisuusveroa prosenttiyksiköllä. Kiristämme myös listaamattomien yritysten maksamien osinkojen verotusta laskemalla huojennusrajoja ja luomme myös pääomatuloveroon uuden portaan yli 60 000 euron pääomille. Samalla vapautamme pienet pääomatulot (alle 500€/v.) veroista.

Laajennettu solidaarisuusvero, pääomaveron progressio, osinkoveron huojennus kiristävät ylimmän tulodesiilin verotusta. Kun samalla kevennämme kaikkein köyhimpien verotusta, verokokonaisuutemme kaventaa tuloeroja gini-kertoimella mitattuna noin 0,35 prosenttiyksikköä. Pidämme tätä välttämättömänä, sillä - toisin kuin Sipilän hallitus kuvittelee - tuloerojen kaventamista ei voi jättää varakkaiden vapaaehtoisuuden varaan. Köyhyyttä ei vähennetä almuilla vaan poliittisilla päätöksillä. Käytännössä Vihreiden esittämä verokokonaisuus merkitsee 300 miljoonan euron tulonsiirtoa ylimmältä tulodesiililtä alimmalle. Varakkaimmat ehkä kestävät tämän, sillä heidän käytettävissä olevat tulonsa leikkautuvat vain 1,5 prosenttia.

Vihreät ei hyväksy Sipilän hallituksen esittämiä mittavia leikkauksia koulutukseen tai varhaiskasvatukseen, eläkkeensaajien asumistukeen, kaikkein köyhimmille ihmisille, luonnonsuojeluun eikä kehitysyhteistyöhön. Koulutuksen sijasta leikkaamme ympäristölle haitallisista tuista.

Hallituksen suunnittelemista neljän miljardin leikkauksista hyväksymme vain neljänneksen eli yhden miljardin sopeutukset. Mukana on mm. hallituksen esittämiä maksujen korotuksia, samoin kuin yritystukien sekä hallinnon karsintaa. Oikein kohdennetuilla korotuksilla ja leikkauksilla voidaan välttää mm. epäoikeudenmukainen eläkkeensaajien asumistuen romuttaminen.

Vihreä eduskuntaryhmä julkaisee oman vaihtoehtonsa hallituksen budjetille syksyllä 2015.

 

Tagit: talouspolitiikka Talous työllisyys työpaikat Verotus veropolitiikka Tuloerot köyhyys

Sivut

Tilaa syöte RSS - köyhyys