Nuoret

Miten kannatella lapset laman yli?

Eduskunnassa järjestettiin seminaari lapsiperheköyhyydestä. Aiheenamme oli, miten istuvan hallituksen toimeenpanemat leikkaukset vaikuttavat pienituloisten perheiden arkeen ja mitä viime lamasta olisi pitänyt oppia.

Pelastakaa Lapset ry:n teettämä selvitys osoittaa karusti, että köyhyys aiheuttaa ulkopuolisuutta ja pahimmillaan syrjäyttää. Köyhien perheiden lapset joutuvat usein luopumaan harrastuksista, eivät pääse osallistumaan kavereiden synttäreille tai matkustamaan. Heitä kiusataan muita enemmän, ja he kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.

Niin lapsissa kuin vanhemmissa köyhyys synnyttää osattomuuden ja häpeän kokemuksia. Se uuvuttaa vanhempia, jolloin lapset ottavat kantaakseen perheen taloushuolia. Suomessa köyhyys myös periytyy, mikä tarkoittaa huono-osaisuuden ylisukupolvistumista. Kotitausta määrittelee yhä voimakkaammin myös sen, miten koulunkäynti ja opiskelu sujuvat.

Julkisen talouden sopeutustoimet vaikuttavat monella tavalla lasten ja nuorten arkeen. Suomessa lapsiperheköyhyys on jälleen kääntynyt nousuun. Tällä hetkellä joka kymmenes lapsi elää köyhässä perheessä.

Perheen pienituloisuuden taustalta löytyy työttömyyttä, pätkätöitä ja heikkoa koulutusta. Perhe voi olla köyhä vanhempien töissä käynnistä huolimatta. Esimerkiksi ilta-ja viikonlopputöitä tekevä kaupan alan työntekijä tienaa vain noin 1600 euroa netto. Kun siitä maksaa kovaa vuokraa, ei elämiseen paljon jää. Usein tingitään lasten harrastuksista.

Lapsiperheköyhyyden syynä on myös perhepoliittisten tulonsiirtojen jälkeenjääneisyys. Viime laman aikana leikattiin lapsiperheiden etuuksista, ja vaikka välillä on eletty hyviäkin vuosia, ei kaikkia leikkauksia ole peruttu. Kuluvan laman varjolla on jälleen leikattu lisää: nyt poistetaan lapsilisän indeksisidonnaisuus ja nostetaan mm. terveydenhoidon ja päivähoidon maksuja. Vanhempainpäivänrahaa ja vanhempainrahakauden vuosilomaoikeutta heikennetään sekä kotihoidon tuki jäädytetään. Samaan aikaan vuokrat ovat edelleen olleet nousussa.
 
Eriarvoisuutta syventää sekin, ettei varhaiskasvatuksen maksuluokkien tulorajojen määrittelyssä ole otettu huomioon köyhyysrajoja: jo ennestään köyhyysrajan alapuolella elävä perhe joutuu maksamaan varhaiskasvatuksesta aikaisempaa enemmän.

Julkisen talouden kestävyysvajeen korjaaminen lapsiperheiden kustannuksella ei ole sosiaalisesti kestävä ratkaisu. Toisin kuin nyt harjoitettavalla politiikalla ollaan tekemässä, kuntien ja valtion olisi varmistettava riittävän toimeentulon edellytykset. Tämä tarkoittaa laadukkaiden ja kohtuuhintaisten palveluiden järjestämistä lapsiperheille, aidosti maksutonta toisen asteen koulutusta, kohtuuhintaisten harrastusmahdollisuuksien turvaamista sekä lasten välittömän ja välillisen hyvinvoinnin huomioimista kaikissa investoinneissa.

Lasten edellytyksiä selvitä laman yli on heikennetty monilla eri päätöksillä ikään kuin viime lamasta ei olisi opittu mitään. THL:n tekemässä tutkimuksessa seurattiin kaikkia vuonna 1987 syntyneitä, yhteensä noin 60 000 lasta sikiökaudelta 21-vuotiaaksi. Tutkimus osoitti selkeästi, että lasten murheet eivät ole yksilön ongelmia vaan vanhempien huono-osaisuuden periytymistä. Esimerkiksi nuorten mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeiden suurin riskitekijä on vanhempien toimeentulotukiasiakkuus. Se on merkittävin riskitekijä myös lasten huostaanotoissa ja nuoren syrjäytymisessä koulun ja työelämän ulkopuolelle. Järkyttävä fakta on se, että vaarallisinta lapsen tulevaisuudelle on vauvaperheen köyhyys. Vanhempien köyhyys altistaa pahoinvoinnille myös sitä enemmän, mitä pitempään se kestää.

1990- ja 2000-luvuilla koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas, päivähoidon henkilöstöä karsittiin, nuorisotyötä ja lasten kerhotoimintaa vähennettiin. Nyt maksetaan kalliisti näistä väärin kohdennettuista säästöistä. On arvioitu, että yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa.

Kun lapset otetaan huomioon aikuisten palveluissa, estetään parhaiten vanhempien ongelmien periytyminen. Tiedämme, että vanhempien mielenterveyden ongelmat ovat moninkertainen riski lapsen sairastumiselle mielenterveyden ongelmiin ennen 26 ikävuotta. Miksi tätä ei huomioida, kun palveluista päätetään?

Avaimia lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ovat myös korkea työllisyysaste, koulutukseen investoiminen sekä työn ja perheen yhteensovittaminen etenkin yksinhuoltajaäitien kohdalla. Etuudet, palkkatulot ja verotus tulee sovittaa joustavasti yhteen tuloloukkujen välttämiseksi.

Poliittisia päätöksiä tehtäessä tulisi aina tehdä vaikutusarvioinnit etukäteen ja ottaa ne myös huomioon. Lapsivaikutukset, tulonjakovaikutukset ja tasa-arvovaikutukset on tehtävä aina, ja arvioitava myös se, miten eri päätökset vaikuttavat kasautuvasti eri ihmisryhmiin.

90-luvun laman opetukset on otettava vakavasti ja ymmärrettävä, että säästöt lasten kustannuksella eivät ole kustannustehokkaita. Viime lama opetti, ettei julkisen talouden korjaaminen lapsiperheiden kustannuksella ole sosiaalisesti kestävä ratkaisu. Kaikkein järkevintä lamanhoitoa on tukea lapsiperheiden toimeentuloa, sillä investointi lapsiin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Tagit: lapsiköyhyys lapsiperheköyhyys köyhyys eriarvoisuus Lapset Nuoret

Lapset ja sairaat ensin

Jo Minna Canth tiesi, ettei lasten ja nuorten palveluista kannata säästää. ”Erityisesti huonoina aikoina on erityisen tärkeää pitää huolta heikoimmista”, Canth sanoi. Tämä olisi syytä niidenkin muistaa, jotka nyt uhoavat, ettei leikkauksilta säästy tulevan eduskunnan aikana kukaan eikä mikään.

Sosiaalipolitiikka on kovaa talouspolitiikkaa. Mitä enemmän sosiaalipolitiikassa tehdään virheitä, sen kalliimmaksi se tulee yhteiskunnalle. Mitä enemmän onnistutaan, sen lujemmalla pohjalla on yhteiskunnan perusta. Tosiasiassa meillä ei ole varaa säästää lasten ja nuorten tulevaisuuden kustannuksella. Siksi onkin kummallista, ettei päätöksentekoon kuulu lakisääteistä sosiaalisten vaikutusten arviointia. Me mittaamme ympäristövaikutuksia ja sukupuolivaikutuksia, mutta emme päätösten vaikutusta yhteiskunnan hyvinvointiin kokonaisuutena. Sosiaalinen tilinpäätös puuttuu, kun tuijotetaan laskelma viivan alla, eikä se kerro koko totuutta.

Lähdin mukaan politiikkaan, koska en voinut hyväksyä lasten ja muiden yhteiskunnan heikompiosaisten kustannuksella säästämistä. Konkreettinen päätös, joka sai minut ensimmäisen kerran kirjoittamaan kansanedustajille, oli hallituksen päätös viedä alle 16-vuotiailta nuorilta oikeus Kelan korvaamaan psykoterapiaan. Mieleltään ilman omaa syytään sairastuneet lapset ja nuoret kuuluvat varmasti tämän yhteiskunnan heikoimpiin.

Kuluneella eduskuntakaudella olen ollut mukana tekemässä päätöstä siitä, että myös opiskelun ja työelämän ulkopuolella olevalla nuorella on oikeus päästä tarvittaessa terapiaan. Teimme myös päätöksen, että masennuksen takia sairaspäivärahalla olevalla nuorella on oikeus opiskella voimiensa mukaan. Se auttaa palaamaan takaisin arkeen ja pitämään kiinni omasta opiskeluyhteisöstä, vaikka voimat olisivatkin vähissä.

Nuoret ovat yhteiskunnan ilmapuntari, sanotaan. Nuorista näkee, miten yhteiskunta kokonaisuutena voi. Meidän aikanamme nuorten enemmistö voi hyvin, mutta osalla nuorista ongelmat kasautuvat ja syvenevät. Lasten ja nuorten syrjäytymisen vähentäminen on siksi seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Lapsi tarvitsee turvallisia, läsnäolevia aikuisia - tuttuja kasvoja, joilla on nimet. Siksi on lyhytnäköistä säästää lastentarhanopettajissa, koulunkäyntiavustajissa, kouluvahtimestareissa, koulukuraattoreissa ja –terveydenhoitajissa.

Parasta syrjäytymisen ehkäisyä ovat vahvat peruspalvelut, etenkin universaalit, kaikille perheille maksutta kuuluvat julkiset palvelut. Järkevintä olisi siirtää yhteiskunnan voimavarat korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin. Uupuneelle lapsiperheelle kannattaa antaa konkreettista apua kotiin ajoissa. Joka euro tulee moninkertaisena takaisin, kun lastensuojelun ja korjaavien erityispalvelujen tarve vähenee. Lasten ja nuorten ongelmien ehkäisyssä on otettava koko perhe huomioon.

Me tiedämme, että lapsena koettu pitkään jatkunut köyhyys  ja vanhempien mielenterveysongelmat ovat mielenterveysongelmien riskitekijöitä aikuisena. Siksi on ihmeellistä, ettei tätä tietoa käytetä hyväksi päätöksiä tehtäessä. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen tuottaa melkein aina hyvän tuloksen. Siksi voi sanoa, että yhteiskunnan pahin kestävyysvaje on välinpitämättömyys heikoimmistaan.

Päättyneen eduskuntakauden parhaita päätöksiä oli se, että lapsiperheiden oikeutta saada kotipalvelua parannettiin. Kotipalvelua, kuten myös perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa, on jatkossa saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tavoitteena on madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata perheille oikea tuki ajoissa. Se on hieno, hyvä tavoite.

Tärkeintä on, ettei apua tarvitsevaa lasta tai hänen perhettään jätetä oman onnensa nojaan, kuten tapahtuu Minna Canthin romaanissa Köyhää kansaa. Canthin ajoista on onneksi jo kauan, ja tänä päivänä meillä on kattavien hyvinvointipalveluiden ja maksuttoman peruskoulun ansiosta mahdollisuus ja vaurautta huolehtia ihmisistä, tasata hyvinvointia ja estää köyhyyden syveneminen, jos vain ymmärrämme sen tehdä.

 

 

 

 

Tagit: Lapset Nuoret köyhyys syrjäytyminen kotiapu lastensuojelu

Miten olen eduskunnassa edistänyt lasten ja nuorten hyvinvointia?

27.03.2015

Olen paiskinut eduskunnassa töitä erityisesti sen eteen, että lasten ja nuorten hyvinvointi paranisi. Lasten hyvinvoinnin varmistaminen on yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkein asia. Yhteiskuntaa on kehitettävä heikoimpien ehdoilla, mikä tarkoittaa että lapset ja sairaat on asetettava etusijalle kaikessa päätöksenteossa. Talouden näkökulmasta asian voi kiteyttää niin, että jos lapset voivat hyvin eivätkä syrjäydy nuorina koulutuksesta ja työmarkkinoilta, meillä riittää aikanaan verorahoja myös vanhustenhoitoon. 

Olen saanut tunnustusta aktiivisesta työstäni lasten ja nuorten hyväksi. Vaalikauden lopussa 2011 nuorisojärjestöjen yhteistyöjärjestö Allianssi palkitsi minut "nuorisomyönteisestä toiminnasta kansanedustajana". Olin Allianssin Kultainen kypärä -pistepörssissä hallituksen kansanedustajista nuorisomyönteisin, kun kansanedustajien työtä oli tarkasteltu aktiivisuudella eduskunnassa ja sen ulkopuolella. Huhtikuussa 2013 Allianssi palkitsi minut nuorisotyön Kultainen Kypärä -kilpailun välipalkinnolla: aktiivisuuden perusteella olin 2011-13 eduskunnan nuorisomyönteisin kansanedustaja. Sain myös nuorisomyönteisimmän kansanedustajan "Kultainen kypärä" -palkinnon kauden lopussa.

Ensimmäinen tekoni lasten hyväksi kansanedustajana oli se, kun hallitusneuvotteluissa 2007 vaadin, että hallitusohjelmaan tulee kirjata lupaus lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden parantamisesta. Nuorten mielenterveyden palveluihin onkin saatu parannuksia. Merkittävin oli psykoterapian siirtäminen Kelan järjestämisvastuun piiriin. Myös nuorten mielenterveyspalveluiden ikärajoja on yhtenäistetty. Olen tehnyt töitä molempien toteutumiseksi myös eduskunnan Nuorten mielenterveyden tukiryhmän varapuheenjohtajana.

Eduskunnan nuorten mielenterveyden tukiryhmä on mm. järjestänyt info- ja asiantuntijoiden kuulemistilaisuuksia sekä yleisötilaisuuksia mm. koulukiusaamisesta, nuorisolaista sekä moniammatillisesta yhteistyöstä ja mielenterveyspalveluista. Tukiryhmämme on ollut viemässä eteenpäin nuorten ikärajojen yhtenäistämistä terveydenhuollossa ja esittämässä koulukiusaamisen vastaisen ohjelman käyttöönottoa joka koulussa.

Vuonna 2014 minut kutsuttiin valtakunnallisen koulukiusaamisen vastaisen kampanjan "Break the Fight" kummikansanedustajaksi.

Sekä ensimmäisellä että toisella eduskuntakaudellani olen toiminut sivistysvaliokunnan jäsenenä. Ensimmäisen kauden aikana sivistysvaliokunta otti nuorten syrjäytymisen käsittelyynsä ja julkaisi listan toimenpide-ehdotuksia syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Myöhemmin eri ministeriöiltä saadun selvityksen mukaan ehdotukset olivat johtaneet moniin toimenpiteisiin. Kaudella 2011-2015 nuorten syrjäytymisen ehkäisystä tuli yksi hallituksen kärkihanke. Merkittävin toimenpide nuorten syrjäytymisen ehkäisyksi on ollut vuoden 2013 alussa voimaan astunut nuorisotakuu.

Eduskuntakausi 2011-2015

Kuluneella kaudella olen tehnyt useita valtiopäivätoimia koskien lasten, nuorten ja opiskelijoiden asioita. Olen jatkanut työtä lasten ja nuorten mielenterveysasioiden eteen. Tein mm. kirjallisen kysymyksen alle 16-vuotiaiden lasten psykoterapia- ja perheneuvolapalvelujen turvaamisesta sekä kysymyksen nuorten mielenterveyspalveluiden toteutumisesta. Olen myös pyrkinyt edistämään päivähoitoryhmien enimmäiskoon säätämistä lailla.

Uusi opiskelija- ja oppilashuoltolaki tuli voimaan elokuussa 2013, minkä tarkoituksena on ollut mm. parantaa toisen asteen opiskelijoiden mahdollisuutta saada psykologipalveluita.  Lain soveltamisessa käytäntöön ilmeni ongelmia, minkä vuoksi jätin kirjallisen kysymyksen oppilas- ja opiskelijahuoltolain toteutumisesta.

Olen pitänyt tärkeänä opiskelijoiden tasavertaisuutta terveydenhuoltopalveluissa ja siksi esittänyt YTHS:n palveluiden laajentamista koskemaan kaikkia korkeakouluopiskelijoita.

Hyvä uudistus tällä kaudella on ollut se, että opiskelija saa nykyään opiskella osapäiväisesti sairauspäivärahalla, kun aikaisemmin opinnot oli keskeytettävä sairasloman ajaksi. Osapäiväinen opiskelu edistää opiskelijan kuntoutumista ja arkeen paluuta. Olin osaltani edistämässä lakia sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Olen kirjoittanut siitä, kuinka tärkeää myös masentuneena on saada mahdollisuus työhön ja opiskeluun.

Nuorten työpajatoimintaa olen seurannut edelleen tiiviisti ja vieraillut tälläkin kaudella useammalla työpajalla Helsingissä. TE-toimistojen ohjeistuksissa ja nuorten ohjaamisessa työpajoille ilmeni ongelmia ja teinkin kirjallisen kysymyksen työministerille vailla toisen asteen tutkintoa  olevien nuorten pääsyn helppottamiseksi työpajoille.

Eduskunnassa käsiteltiin tällä kaudella kokoomuslaisen Arto Satosen lakialoitetta yliopistokoulutuksen muuttamisesta maksulliseksi EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Vastustin aloitetta jyrkästi ja puolustin maksutonta koulutusta puheenvuoroissa ja kirjoituksissa. Tein myös kirjallisen kysymyksen opetusministerille lukukausimaksujen vaikutusten selvittämiseksi. Onneksi lakialoite ei saanut kannatusta ja koulutus on säilynyt kaikille maksuttomana.

Olen pitänyt esillä opiskelijoiden toimeentuloa kuten ensimmäisellä kaudella puolustaessani opintotuen sitomista indeksiin. Sitkeä työ tuotti tulosta ja opintuesta tehtiin viimein indeksisidonnainen etuus syyskuussa 2014. Olen myös vastustanut opintotuen muuttamista lainapainotteiseksi. Tein kirjallisen kysymyksen opiskelijoiden oikeudesta toimeentulotukeen, koska kunnissa on ollut eri käytäntöjä sosiaalisen luototuksen vaikutuksesta toimeentulotukea haettaessa.

Kauden viimeisenä valtiopäivätoimena esitin kirjallisen kysymyksen opintotukilainsäädännön uudistamisesta. Opintotukilaki on nykyisellään monimutkainen, sillä opintotukea sovelletaan kuudella eri tavalla ja laki kaipaisi kokonaisuudistusta.

Olen pitänyt useita puheenvuoroja eduskunnassa koskien koulutuksen tasa-arvoa. Helsingissä koulujen eriytyminen on erityisen huolestuttavaa kasvaneiden oppimiserojen vuoksi. Tein keskustelualoitteen koulutuksen tasa-arvosta ja koulujen välisten oppimiserojen kasvamisesta.

Alkukaudesta nuorten energiajuomien käyttö nousi puheenaiheeksi, josta tuli valtavasti yhteydenottoja ja tein siksi asiasta vastaavalle ministerille toimenpidealoitteen ja kirjallisen kysymyksen energiajuomien haitallisuudesta lasten ja nuorten terveydelle.

Eduskuntakausi 2007-2011

Tein lakialoitteen päivähoitolain uudistamiseksi niin, että siinä määriteltäisiin päiväkotiryhmille enimmäiskoot. Päivähoitolakia ei kuitenkaan uudistettu kaudella 2007-2011 ja teinkin loppukaudesta toimenpidealoitteen, jossa ehdotin, että hallitus selvittäisi varhaiskasvatus- ja päivähoitopalvelujen nykytilan ja kehittämistarpeet, jotta päivähoitolaista tulisi kerralla hyvä. 

Ehdotuksestani sivistysvaliokunnan toimenpide-ehdotuksiin otettiin ajatus moniammatillisen, hallintokunnat ylittävän verkoston perustamisesta ennaltaehkäisemään nuorten putoamista palveluiden ulkopuolelle. Ajatus on, että nuori toimivan verkoston ansiosta saa kaikki tarvitsemansa palvelut ikään kuin yhdeltä luukulta. Aloitteeni sai lain muodon vuoden 2011 alussa, kun voimaan astui uusi nuorisolaki, jossa säädetään monialaisesta viranomaisyhteistyöstä.

Olen tehnyt kaksi talousarvioaloitetta psykoterapeuttikoulutuksen määrärahoista. Olen myös kysynyt eduskunnan kyselytunnilla nuorten mielenterveyspalvelujen saatavuuden yhdenvertaisuudesta ja tehnyt kirjallisen kysymyksen psykoterapeuttikoulutuksen uudistamisesta.

Olen toiminut Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2007-2011. Nuorten työpajoilla tehdään töitä esimerkiksi niiden nuorten hyväksi, jotka syystä tai toisesta eivät pärjää luokkamuotoisessa opetuksessa tai joilla on erilaisia sosiaalisia ongelmia tai oppimisvaikeuksia.

Työpajat sekä etsivä nuorisotyö ovat saaneet rutkasti lisärahoitusta, mihin olen osaltani ollut vaikuttamassa. Olen pitänyt työpajojen ja etsivän nuorisotyön puolta lukuisissa täysistuntopuheenvuoroissa ja muissa, eri tilaisuuksissa pitämissäni puheissa. Olen tehnyt aiheesta myös useita tiedotteita ja kannanottoja, olen mm. kiittänyt hallitusta sen myöntämästä lisärahasta työpajatoiminnalle. Kirjallisen kysymyksen olen tehnyt työpajatoiminnan järjestämisestä lailla säädettynä työpajatoimenpiteenä.

Olen työssäni keskittynyt myös oppilas- ja opiskelijaterveydenhuollon puutteiden esille tuomiseen. Olen tehnyt kirjalliset kysymykset peruskoulun oppilashuollon parantamisesta, toisen asteen ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollosta, opiskelija- ja oppilashuollon kehittämisestä sekä YTHS:n päätöksestä rajata jatko-opiskelijat palvelujensa ulkopuolelle. Suullisella kyselytunnilla olen kysynyt lukiolaisten terveydenhuollosta sekä ammattikorkeakoulujen opiskelijaterveydenhuollon järjestämisestä.

Olen vieraillut kansanedustajakautenani lukuisilla kouluilla ja vieraanani eduskunnassa on käynyt erittäin monia koululaisryhmiä. Olen tavannut säännöllisesti eri opiskelijajärjestöjen edustajia.

Olen puolustanut puheenvuoroissani opintotuen tasoa ja ottanut tiedotteella kantaa opintotuen lainapainotteisuutta vastaan. Olen tehnyt kirjallisen kysymyksen perheellisten opiskelijoiden toimeentulosta ja opintotuen huoltajakorotuksesta.

Olen myös kirjoittanut lasten, nuorten ja opiskelijoiden asioista lukuisia kolumneja Opettaja-lehteen, jonka kolumnistina toimin parin vuoden ajan.

Lisäksi vieraanani eduskunnassa on käynyt kymmeniä helsinkiläisiä peruskoululuokkia, lukiolaisia, ammatillisen opetuksen luokkia sekä vasta Suomeen muuttaneita maahanmuuttajaoppilaita. Olen kertonut kansaedustajan työstä, lasten oikeuksista, ja pyytänyt lapsilta ja nuorilta ohjeita kansanedustajan työn tekemiseen. Ohjeet ovat olleet osuvia ja olen parhaani mukaan niitä noudattanut. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu myös kolmannella kaudella! 

 

Tagit: Lapset Nuoret hyvinvointipalvelut

Hallitus heikentää lastensuojelua omilla päätöksillään

Oli pakko haukkua eilisessä eduskunnan salikeskustelussa hallituksen perhehoitolaki. Lailla perhehoitoon sijoitettujen lasten maksimilukumäärä pienennetään seitsemässä lapsesta neljään. Demarit perustelivat salikeskustelussa lakia lapsen edulla, mutta sitä siinä ei ole loppuun saakka ajateltu. Jätin siksi esitykseen vastalauseen.

Äänestin lakiesitystä vastaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, koska se heikentää lastensuojelun tilannetta. Etenkin demareiden ajama perhehoitolaki sivuuttaa paitsi lapsen edun, myös päällä olevan lastensuojelun kriisin. Sehän meillä on - minkä tietää jokainen suomalainen tähän päivään mennessä.

Lastensuojelun sijaisperheistä on kova pula. Liian moni lapsi tai nuori elää olosuhteissa, josta olisi hyvä päästä pois.  Tässä tilanteessa hallitus säätää lain, joka vähentää sijaisperheiden ja sijoituspaikkojen määrä lastensuojelussa.  Jos lapsen etu olisi ollut etusijalla, tätä esitystä ei olisi annettu.

Perhehoitolaki on malliesimerkki nykyisen  hallituksen huonosta lainvalmistelusta. Se on ristiriidassa hallituksen omien aikaisempien päätösten kanssa. Hallitushan on linjannut, että Suomi pyrkii vähentämään laitoshoitoa, sillä olemme lastensuojelussa huomattavan laitosvaltainen maa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Laitoshoito ei ole yhtä yksilöllistä kuin perhehoito, jonka tulokset myös lapsen myöhemmän elämänkaaren kannalta ovat valoisammat kuin laitoshoidossa.

Hallituksen päätöksellä vähennetään perhehoitoa ja korvataan se myöhemmin lapsen tulevaisuuden kannalta tuloksiltaan ei niin hyvällä ja lisäksi kalliimmalla laitoshoidolla. En ymmärrä.

Samoin hallitus on linjannut, ettei hallitus työttömyyden, taantuman ja kuntatalouden kriisin oloissa enää tee uutta lainsäädäntöä, jolla se lisäisi kuntien kustannuksia ja tehtäviä. No, perhehoitolailla hallitus lisää sekä kuntien tehtäviä että kustannuksia.

Olen hyvilläni sentään siitä, että eduskunnassa saimme lakiin siirtymäajan. Nykyisin perhekodeissa asuvien lasten ei tarvitse siirtyä näistä laitoksiin, vaan he saavat olla perheissä loppuun saakka. Lain seurauksena on kuitenkin se, että jos perheessä on jo neljä lasta, niin enempää ei jatkossa voi ottaa. Tämä vähentää perhehoidon paikkoja.

Päätös rajata perhehoitoa saavien lasten määrä seitsemästä neljään aiheuttaa sen,  ettei perhehoitoa antavissa perheissä ole enää varaa siihen, että molemmat vanhemmat olisivat kotona lapsia varten. Toisen on pakko mennä töihin, mikä heikentää sitä tukea ja turvaa, jonka sijoitetut lapset saavat. Se heikentää myös perhehoitajien jaksamista ja perhehoidon houkuttelevuutta. Kahden kotona olevan vanhemman on helpompi ottaa vastuuta ja jakaa vaikeitakin tilanteita kuin yhden.

Seuraavan hallituksen pitääkin ratkaista, mitä se tekee perhehoidon palkkioille. Jos perhehoitoa halutaan kasvattaa, palkkioita on nostettava. Kaikki laskelmat osoittavat, että perhehoito on  joka tapauksessa aina hyvin paljon edullisempaa kuin laitoshoito.

Omituista niin perhehoitolain valiokuntakäsittelyssä kuin eilisessä salikeskustelussa olivat ne argumentit, joilla sitä puolusteltiin. Sosiaalidemokraatit perustelivat lain tarkoitusta sillä, että muistisairaiden, vanhusten ja vammaisten perhehoitoa pitää kehittää.  En millään lailla kiistä sitä, mutta ihmettelen: jos olisi haluttu parantaa nimenomaan näiden ihmisryhmien perhehoitoa, eikö olisi pitänyt keskittyä siihen eikä tehdä lakiesitystä, jolla heikennetään lasten ja nuorten perhehoidon mahdollisuuksia?

Luulisi, että näinä aikoina haluttaisiin parantaa lastensuojelua ja erityisesti perhehoitoa eikä tehdä juuri päinvastoin. Perhehoitolaki on eduskunnan loppukauden surullisimpia lakiesityksiä.

 

Tagit: lastensuojelu Lapset Nuoret

Myös masentunut tarvitsee mahdollisuuden työhön ja opiskeluun

Minulta kysytään usein, miten tulin lähteneeksi mukaan politiikkaan. Eräs ratkaisevista kokemuksista oli se, kun Suomen hallitus tämän vuosituhannen alkupuolella päätti viedä alle 16-vuotiailta nuorilta oikeuden Kelan tukemaan psykoterapiaan.

Minusta hallituksen aikomus oli kerta kaikkiaan väärin enkä voinut sitä hyväksyä. Eduskunta oli tekemässä päätöstä viimeisissä kokouksissaan ennen joulua. En ollut koskaan aikaisemmin ollut tekemisissä puolueiden tai kansanedustajien kanssa, mutta nyt päätin paitsi kerätä adressin nuorten mielenterveyspalveluiden puolesta, myös kirjoittaa henkilökohtaisesti kaikille 200 kansanedustajille ja kysyä, mitä mieltä he ovat päätöksestä.

Kysyin sähköpostiviestissäni, mitä mieltä te ja puolueenne olette siitä, että valtio lopettaa tuen yhteiskuntamme kaikkein heikoimmilta - nuorilta, jotka ovat sairastuneet mielenterveydellisesti ilman omaa syytään.

Tuo elämäni ensimmäinen viesti poliitikoille tuli mieleeni äskettäin, kun silmiini osui uutinen, jonka mukaan puolella mielenterveydellisesti sairastuneista nuorista on takanaan vaikeat lapsuuden olosuhteet. Puhutaan hyväksikäytöstä, vanhempien päihdeongelmista ja koulukiusaamisesta.

Vaikka tuosta joulukuisesta viestistä on jo yli kymmenen vuotta, muistan edelleen, ketkä kansanedustajat vastasivat ja mitä he vastasivat.

Tuon jälkeen meni vielä vuosia, ennen kuin tulin lähteneeksi politiikkaan. Välissä isäni ehti kuolla sairaalabakteeriin, kun lääkärit olivat lakossa saadakseen palkankorotuksen ja hoitajat juoksivat pitkin sairaalan käytäviä pitääkseen potilaat hengissä. Ehdin myös nähdä, ettei lähiterveysasemalta saanut aikaa edes kuumeiselle lapselle.

Ensimmäinen vaalilauseeni oli "Lapset ja sairaat ensin".

Sanotaan, että nuoriso on yhteiskunnan ilmapuntari. Hyvinvoinnin jakautuminen näkyy nuorissa selkeästi. Toisilla menee hyvin: nuoret ovat terveempiä, koulutetumpia ja vähemmän päihteitä käyttäviä kuin aikaisemmat sukupolvet. Osalla nuorista ei mene ollenkaan hyvin. Teiniraskaudet ovat osassa helsinkiläisiä oppilaitoksia yleistyneet. Vaikka oppilashuoltoa on vahvistettu, ammatilliset opintonsa keskeyttävien määrä on kasvussa.

Samansuuntainen kehitys näkyy mielenterveyden ongelmissa. Vuonna 2013 työkyvyttömyyseläkkeelle jäi nuoria mielenterveyssyistä Suomessa ennätysmäärä. Enemmän kuin viisi nuorta joka päivä. Tämä siitä huolimatta, että nuorten mielenterveyspalveluissa on toisaalta myös vähän edistytty - se ei tosin näy vielä vuoden 2013 tilastossa.

Tärkeimpiä edistysaskeleita oli kuntoutusterapian siirtäminen Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin. Kela ei voi enää vedota määrärahojen loppumiseen: sen on järjestettävä nuorelle terapiaa tarpeen mukaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ajoimme läpi oikeuden kuntoutusterapiaan myös niille nuorille, joilla ei ole opiskelu- tai työpaikkaa. Olen tosin kuullut, että tämän toteutumisessa on alueellista vaihtelua. Hyvin tärkeä edistysaskel on se, että osa-aikainen opiskelu on nyt sallittua silloin, kun opiskelija on keskeyttänyt opiskelunsa masennuksen takia. Masentuneella pitäisi aina olla mahdollisuus työhön tai opiskeluun, se on päivänselvää. Myös viime vuonna säädetyt parannukset toisen asteen oppilashuoltoon olivat hyvä asia. Oppilaitoksessa pitää olla apu saatavilla eikä masentunutta tai ahdistunutta nuorta saisi pompotella koulun ja terveyskeskuksen väliä. 
 
Paljon enemmän pitää vielä tehdä. Terapiaan pitäisi päästä sen sijaan, että nuorelle vain lykätään resepti käteen. Lasten ja nuorten ongelmat pitäisi nähdä ja tarttua niihin heti, ei vasta kun nuori on jo lopettanut käymästä koulussa. Kiusaamisen vastaiset kampanjat ovat kullanarvoisia. Matalan kynnyksen palveluista ei pidä vain puhua vaan ne pitää toteuttaa.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, ettei nuorta jätetä masennuksen kanssa yksin. Eikö ole vastuutonta myöntää nuorelle masennuksen takia määräaikainen työkyvyttömyyseläke, jos hänet sen jälkeen jätetään yksin ja ilman terapiaa? Eikö ole aivan käsittämätöntä, että nuorelle lähetetään kirje, jossa mainostetaan mahdollisuutta hakea eläkepäätöstä, mutta kukaan ei mene hänen luokseen, soita ovikelloa ja kysy: "Jaksaisitko ottaa apua vastaan? Haluaisitko, että lähden kanssasi kirjastoon? Jaksaisitko lukea vähän?"

En vastusta eläkkeen myöntämistä sinänsä; jollainhan masentuneen on elettävä. Mutta varhaisesta eläköitymisestä on seurauksena elinikäinen köyhyys, kun takana ei ole lainkaan työhistoriaa. Yksinäisyydestä ja muusta inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Kaikkein tehokkain tapa pidentää työuria olisi nimenomaan tässä. Pudonnutta nuorta ei hyödytä vähääkään se, vaikka Suomessa miten nostettaisiin eläkeikää. Masentunutta - oli hän minkä ikäinen hyvänsä - auttaisi mahdollisuus osallisuuteen ja aktiivisuuteen. Sallitaan se hänelle. Masentuneelle ojennettu käsi ei ole hyysäämistä. Se on välittämistä.

Se mikä pätee masennukseen, pätee työttömyyteen: myös työttömällä tulee olla mahdollisuus opiskeluun, vaikkei opiskelu välttämättä edistäisi työllistymistä. Se voi kuitenkin edesauttaa hyvinvointia, estää masennuksen, edistää aktiivisuutta - ja johtaa ennen pitkää myös työllistymiseen, ennenaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen sijasta.

 

Tagit: Mielenterveyspalvelut Nuoret työkyvyttömyyseläke

Ei kaikelle ikäsyrjinnälle

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen haluaa selvittää, pitäisikö uudet työntekijät irtisanoa ennen vanhoja. Käytännössä uudet työntekijät ovat nuoria, joten Ruotsin mallin käyttöönotto syrjisi nuoria työntekijöitä. Urpilainen sanoo, ettei hän tiedä, onko malli oikeudenmukainen, mutta haluaa selvittää sen silti.

Hyvä valtiovarainministeri, malli on epäoikeudenmukainen. Se ajaisi nuoret, vastavalmistuneet ja työpaikkaa vaihtavat muita heikompaan asemaan työmarkkinoilla. Ikäsyrjintä ei vähene yhtään, jos se käännetään ikääntyneistä nuoriin. Nuorten syrjiminen ei ole sen kunniakkaampaa kuin ikääntyneiden. Työntekijöiden yhteistä etua ei palvele se, että heikossa asemassa olevien asemaa heikennetään entisestään. Tässä työllisyystilanteessa nuorten on jo nyt vaikea saada ensimmäistä työpaikkaa. Nuoren pitkittyvä työttömyys kasvattaa riskiä syrjäytyä työmarkkinoilta vuosikymmeniksi. Se vasta tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Eikö valtiovarainministeriä huoleta nuorisotyöttömyyden kasvu?

Sekä nuorten että ikääntyneiden työllistymisen esteet tulisi purkaa. Niin nuorten kuin ikääntyneen palkkaaminen voi olla työnantajalle riski: nuori nainen voi tulla raskaaksi, ikääntyneitä taas ei uskalleta palkata eläkevastuiden pelossa. Ikäperusteinen irtisanomisjärjestys lisäisi vain ikääntyneiden syrjintää entisestään työhönottotilanteessa. Alan tai työpaikan vaihtaminen vaikeutuisi.

Miksi sosiaalidemokraattinen valtiovarainministeri ei esitä ratkaisua, jota ei maksettaisi työntekijän selkänahasta? Vanhemmuuden kustannukset pitäisi vihdoin jakaa. Ruotsin mallin sijaan voitaisiin eläketurvajärjestelmään tehdä muutoksia kustannusten vähentämiseksi ikääntyneiden viimeiselle työnantajalle.

Ikä tai sukupuoli ei saisi koskaan olla yksin työllistymisen esteenä. Etenkin nuorilla naisilla on vaikeuksia päästä vakituisiin työsuhteisiin. Esteenä ovat useimmiten työnantajille kohdistuvat äitiydestä aiheutuvat kustannukset. Joidenkin laskelmien mukaan yhdestä raskaudesta työnantajille koituu noin kymmenentuhannen euron suuruinen kustannus. Äitiydestä aiheutuvia kustannuksia on vihdoin ja viimein tasattava. Miksei Urpilainen ehdota tätä?

Konkretiaa kaipaa myös työn ja sosiaaliturvan yhteensovitus, jota hallitus on luvannut parantaa keinona nostaa työllisyysastetta. Lupausta ei ehditä lunastaa tällä hallituskaudella, ellei päätöksiä saada pian aikaan. Hyvä edistysaskel olisi työttömyysturvan suojaosa, esimerkiksi 300 euroa kuussa: työtön voisi ansaita 300 euroa kuussa ilman, että se leikkaisi työttömyysturvaa. Jo pitkään ministeriön selvityksen alla ollut työttömän verokortti tulisi myös vihdoin saada käyttöön.

Ikääntyneitä suosiva irtisanomisjärjestys olisi ristiriidassa myös nuorisotakuun tavoitteiden kanssa ja olisi siten koko hallitusohjelman vastainen. Hallitus on sopinut, että työurien pidentämiseen tähtäävät toimet kohdistetaan niin työuran alkuun, keskelle kuin loppupäähän. Yhden työntekijä- tai ikäryhmän aseman heikentäminen ei luo Suomeen lisää työtä saati työpaikkoja. Työllisyysastetta on nostettava kaikenikäisten kohdalla. Ikääntyneiden osalta voitaisiin eläkejärjestelmään tehdä muutoksia niin, että sairaseläkkeelle jääminen ei toisi niin suurta rasitetta viimeisen työnantajan
taloudelle.

Työtulojen ja sosiaaliturvan parempi yhteensovittaminen nostaisi kaikenikäisten työllisyysastetta. Tarvitsemme nimenomaan rakenteellisiakin uudistuksia - vanhemmuuden kustannusten tasapuolisempaa jakamista, sosiaaliturvan päivittämistä - joiden tarvetta demaritkaan eivät kiistä - rohkeus vain puuttuu. Työuria ei pidennetä uusia syrjiviä ja epäoikeudenmukaisia rakenteita luomalla, vaan purkamalla vanhoja!

Tagit: Nuoret työllistyminen työllisyysaste Ikäsyrjintä ikääntyneet

Oppilas- ja opiskelijahuoltoon parannusta - vihdoin!

"Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta/Älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelmat"! Tuo Pelle Miljoonan punkbiisi raikasi niinä vuosina, joina itse kävin yläastetta. Klassikkobiisi täräytti totuuden, joka ei vanhene: nuoriso on yhteiskunnan ilmapuntari. Nuorten hyvin- tai pahoinvoinnista näemme, miten olemme osanneet yhteiskunnan järjestää.

Tänä keväänä on käyty harvinaisen nuorisokielteistä keskustelua. Milloin koulujen työrauhaongelmat on nähty yksinomaan "häirikköoppilaiden" syyksi, milloin kaikille lapsille ja nuorille on vaadittu katukampanjoin "ulkonaliikkumiskieltoa". Tätä taustaa vasten hallituksen esityksen uudeksi oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi on juuri sitä, mistä pitäisi puhua enemmän: mitkä ovat oikeat keinot ongelmien ennaltaehkäisemiseksi ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseksi.

Sillä selvää on, että nuorten hyvinvointipalveluissa on vakavia puutteita, eivätkä oppilaiden ja opiskelijoiden oikeudet toteudu lain edellyttämällä tavalla. Eduskunnan oikeuskansleri on viime vuosina joutunut useaan otteeseen toteamaan, että valtion kunnille antama ohjeistus oppilas- ja opiskelijahuollosta on huono, sillä se ei edistä oppilaiden yhdenvertaisuutta, ja että oppilashuollon asianmukainen toteutuminen vaatisi nykyistä velvoittavampia ja tarkempia säännöksiä. Nyt niitä vihdoin saadaan.

Vihreät ovat pitkään - viimeksi viime kunnallisvaalien alla - vaatineet, että ennaltaehkäisevään työhön kouluissa pitää panostaa ja lainsäädännöllä on puututtava siihen, että alueelliset erot nuorten palveluiden saatavuudessa ovat revenneet suuriksi.

Tänään annettava oppilas- ja opiskelijahuoltolaki toteuttaa Vihreiden vaatimuksia. Nyt annettava hallituksen esitys velvoittaa järjestämään toisen asteen opiskelijoille vastaavat kuraattori- ja psykologipalvelut kuin peruskoulussa. Psykologin tai kuraattorin vastaanotolle on päästävä seitsemän päivän sisällä ja kiireellisissä tapauksissa samana tai seuraavana työpäivänä. Lain toteutumista myös valvotaan: valtakunnallista ohjausta ja -seurantaa varten asetetaan ministeriöiden ohjaus- ja seurantaryhmä, ja opetuksen järjestäjät velvoitetaan oppilaitoskohtaisen opiskeluhuoltosuunnitelman laatimiseen.

Lakiesityksen mitoitus yhdestä psykologista tuhatta opiskelijaa ei varmasti ole ideaalitilanne kaikkialla. Kuitenkin tällä hetkellä koulupsykologeja on useimmissa maakunnissa yksi noin 3000 oppilasta kohden ja kuraattoreita yksi noin 1500 oppilasta kohden. On järkyttävä tosiasia, että meillä on useita maakuntia, joiden kouluista lähes kolmanneksessa opiskelijoilla ei ole lainkaan mahdollisuutta päästä koulupsykologille! Tähän tämä laki tuo vihdoin helpotusta. Helsingin opetuslautakunnan puheenjohtajana tiedän myös, että laki tuo parannusta myös meidän koulujemme tilanteeseen, vaikka Helsingissä kuraattori- ja psykologipalvelut on järjestetty keskimäärin muuta maata paremmin.

Lain tarkoituksena on parantaa opiskelijoiden pääsyä terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotolle, ja tässä suhteessa laki tuo toivottavasti parannusta toisen asteen opiskelijoiden eriarvoiseen asemaan. Olen tänä keväänä vieraillut lukuisissa ammatillisen opetuksen oppilaitoksissa ja todennut, että juuri ammatillisen opetuksen opiskelijat ovat meillä opiskelijaterveydenhuollon suhteen kaikkein heikoimmassa asemassa. Eräässäkin oppilailaitoksessa oli psykologin vastaanotolle kolmen viikon jono, eikä ammattioppilaitoksessa toimiva psykologi kuitenkaan voi muuta kuin kuunnella, arvioida tilanteen ja kirjoittaa lähetteen terveyskeskukseen, jossa puolestaan voi joutua jonottamaan toiset kolme viikkoa tai pitempäänkin.

Nykyisin toisen asteen opiskelijoita myös pompotellaan koulun ja terveyskeskusten välillä, kun kummankaan terveydenhoidossa ei ole riittävästi resursseja. Helsingissä on oppilaitoksia, joiden opiskelijat eivät käytännössä voi päästä koululääkärien vähäisyyden vuoksi voi päästä lääkärin vastaanotolle ollenkaan. Usein ammattioppilaitosten terveydenhoitajilla on vastuullaan liikaa oppilaita, ja työ paitsi vaativaa myös yksinäistä, minkä vuoksi terveydenhoitajien vaihtuvuus on suuri.

Pelleä mukaillen voisi todeta, ettei näillä panostuksilla nuorten hyvinvointiin kannata todellakaan kysyä, mistä ammatillisen opetuksen korkeat keskeyttämisluvut johtuvat. Erään lähiön ammattioppilaitoksen rehtori kommentoi asiaa mieleenpainuvasti: "Suuri osa meidän opiskelijoistamme tulee erittäin vaatimattomista sosio-ekonomisista taustoista. Asianmukainen oppilashuolto olisi monelle nuorelle opinnoissa onnistumisen edellytys".

Olen siis helpottunut tänään annettavasta esityksestä, vaikka laki ei kaikkia oppilas- ja opiskelijahuollon puutteita kerralla korjaakaan. Vihreiden tavoitteena on, että jatkossa oppilas- ja opiskelijamääriä per oppilashuollon työntekijä edelleen kevennettäisiin. Tänään annettava esitys tulee kuitenkin kaventamaan järkyttävän suuria alueellisia ja oppilaitoskohtaisia eroja oppilas- ja opiskelijahuollon toteutumisessa. Lasten ja nuorten oikeudet parantuvat konkreettisesti, mistä suuri ja lämmin kiitos kuuluu lakia edistäneelle, juuri salkkunsa luovuttaneelle opetusministeri Jukka Gustafssonille.

Kehysbudjetissa oppillas- ja opiskelijahuoltolain kehittämiseen on varattu 13,1 miljoonaa euroa vuodesta 2014 alkaen, ja kuntien osuus lain toteuttamisesta olisi suunnilleen sama. Kustannuksia laskiessa kannattaa muistaa, että varhainen tuki vähentää myös lastensuojelun tarvetta ja että juuri ennaltaehkäisevä apu maksaa yhteiskunnalle kaikkein vähiten. Kun kaikki tietävät syrjäytyneen nuoren hinnan yhteiskunnalle, ei tekosyitä kuraattoreiden ja psykologien palkkaamatta jättämiseen pitäisi tämän jälkeen enää löytyä.

Tagit: Nuoret Hyvinvointi oppilashuolto oppilas- ja opiskelijahuoltolaki

Nykymuotoinen oppisopimus ei sovellu juuri peruskoulun päättäneille nuorille

28.05.2013

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 27.5.2013.

Hel­sin­gin Sa­no­mien pää­kir­joi­tus (23.5.) to­te­si op­pi­so­pi­muk­sen ole­van kel­vol­li­nen pe­rus­kou­lun jäl­kei­nen va­lin­ta. Kir­joi­tuk­ses­sa Sak­san me­nes­ty­nyt op­pi­so­pi­mus­mal­li ase­tet­tiin vas­tak­kain pe­rin­tei­sen suo­ma­lai­sen kou­lu­tus­ajat­te­lun kans­sa.

Op­pi­so­pi­mus on tär­keä työ­ka­lu kamp­pai­lus­sa nuor­ten osat­to­muut­ta vas­taan. Ny­kyi­ses­sä muo­dos­saan op­pi­so­pi­mus ei kui­ten­kaan so­vel­lu juu­ri pe­rus­kou­lun päät­tä­neil­le nuo­ril­le.

Op­pi­so­pi­mus­kou­lu­tus on suun­ni­tel­tu alun pe­rin ai­kui­sil­le. Ky­sees­sä on vaa­ti­va opis­ke­lu­muo­to, jo­ka edel­lyt­tää oma-aloit­tei­suut­ta, elä­män­hal­lin­taa ja pit­kä­jän­tei­syyt­tä. Myös yri­tyk­sen kan­nal­ta op­pi­so­pi­mus so­pii en­nen kaik­kea jo työ­elä­mäs­sä ole­vien nuor­ten ai­kuis­ten kou­lut­ta­mi­seen.

On­nek­si ny­ky­mal­lin puut­teet on huo­mat­tu. Työ­mi­nis­te­ri Lau­ri Iha­lai­nen (sd) to­te­si edus­kun­nan ky­se­ly­tun­nil­la 23.5. hal­li­tuk­sen har­kit­se­van op­pi­so­pi­muk­sen pilk­ko­mis­ta useam­man yri­tyk­sen kes­ken. Täl­löin nuo­ret sai­si­vat laa­jem­man ko­ke­muk­sen oman alan­sa yri­tyk­sis­tä, ei­kä yri­tys­ten tar­vit­si­si ot­taa vuo­sia kes­tä­vää ris­kiä pal­ka­tes­saan nuo­ren op­pi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­seen.

Van­taan kau­pun­ki on ke­hit­tä­nyt tue­tun op­pi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sen mal­lin, jos­sa opis­ke­li­jan työ- ja op­pi­mis­tai­to­ja py­ri­tään vah­vis­ta­maan eri­lai­sin tu­ki­toi­min ko­ko kou­lu­tuk­sen ajan. Tut­tu nuo­ri­so­työn­te­ki­jä on val­mis aut­ta­maan, mi­kä­li nuo­ri tar­vit­see apua esi­mer­kik­si vel­ka-, asun­to- tai mie­len­ter­veys­on­gel­mien kans­sa. Op­pi­mi­nen ta­pah­tuu kau­pun­gin työ­pai­kal­la, min­kä jäl­keen nuor­ta au­te­taan so­pi­van yri­tyk­sen löy­tä­mi­ses­sä.

Yli 90 pro­sent­tia tue­tun op­pi­so­pi­muk­sen käy­neis­tä työl­lis­tyy va­pail­le mark­ki­noil­le. Tuet­tu op­pi­so­pi­mus on pa­ras vaih­to­eh­to mo­nil­le pe­rus­kou­lun päät­tä­neil­le nuo­ril­le, sil­lä nuo­ren on mah­dol­lis­ta suo­rit­taa am­ma­til­li­nen tut­kin­to il­man, et­tä hä­net jä­te­tään vail­le tar­vit­se­maan­sa tu­kea.

Kan­sain­vä­li­sen kil­pai­lun maail­mas­sa am­ma­til­li­nen kou­lu­tus on te­hok­kain reit­ti ulos ul­ko­puo­li­suu­des­ta ja pe­riy­ty­väs­tä köy­hyy­des­tä. Jo­kai­nen nuo­ri an­sait­see mah­dol­li­suu­den ta­voi­tel­la on­nel­lis­ta elä­mää taus­tas­taan riip­pu­mat­ta.

Ou­ti Alan­ko-Ka­hi­luo­to
kan­san­edus­ta­ja (vihr)
ope­tus­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja, Hel­sin­ki
Joel Lin­nain­mä­ki
va­ra­val­tuu­tet­tu (vihr), so­siaa­li- ja ter­veys­lau­ta­kun­nan jä­sen, Van­taa

Tagit: Nuoret koulutus oppisopimus

Työpajojen mahdollisuudet toteuttaa nuorisotakuuta paranevat

Nuorten työpajoilla tehdään arvokasta työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Työpajajakson suorittaneista nuorista 75% työllistyy, pääsee opiskelemaan tai kiinnittyy johonkin elämäntilanteensa kannalta mielekkääseen palveluun. Työpajat ovat siten tärkeitä toimijoita nuorten ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selkiyttämisessä ja nuorisotakuun toteuttajina.
 
Tein muutama viikko sitten työministeriölle kirjallisen kysymyksen, miksi työministeriön oma työ-ja elinkeinotoimistoille antama ohjeistus estää nuoria pääsemästä työpajoille. Ministeriö on nyt korjannut TE-toimistoille annettua ohjeistustaan selkeämmäksi. Täsmennetyn oheistuksen mukaan työkokeilun järjestäminen ei edellytä, että nuori tietää tulevan ammattinsa tai alan, jolla haluaa työskennellä, vaan näitä asioita voidaan selvittää työkokeilun avulla. Uusi ohjeistus parantaa nuorten mahdollisuuksia päästä työpajoille.
 
Nuorisotyöttömyys on räjähtämässä käsiin: vuodessa nuorten työttömyys on kasvanut neljänneksellä. Alle 29-vuotiaista työttömistä jo 28% joutuu olemaan työttömänä pidempään kuin kolme kuukautta, mikä on se aika, jossa nuoren pitäisi hallituksen säätämän nuorisotakuun mukaan päästä opiskelemaan, harjoittelijaksi, töihin, työpajalle, kuntoutukseen tai muuhun nuoren kannalta mielekkääseen palveluun. Nuorisotakuu ei siis toimi kuten pitäisi. Typerintä, mitä työministeriö tässä tilanteessa voi tehdä, on laatia nuorisotakuuta vastaan toimivia ohjeistuksia. Kaikki byrokratian esteet ja hidasteet, jotka vaikeuttavat nuorten pääsemistä tarpeenmukaisiin palveluihin, pitää poistaa.

Ihmettelen, miksei työministeri Ihalainen jo julista kansallista hätätilaa. Nuorisotakuu on ollut voimassa vuoden alusta ja nuorten työttömyys vain pahenee hälyttävää vauhtia. Tarvitaan nykyistä järeämpiä toimenpiteitä, että nuoret pääsisivät opiskelemaan ja saisivat töitä. Nyt nuorisolaki ja nuorisotakuu ovat pelkän ohjeistuksen ja virkamiesten vapaaehtoisuuden varassa. Kukaan ei vahdi, noudattavatko kunnat nuorisolain edellyttämää viranomaisten yhteistyötä, jonka pitäisi varmistaa, etteivät nuoret putoa palveluiden väliin. TE-toimistojen tapa tulkita nuorisolain ohjeistusta vastoin nuorten parasta oli vain yksi esimerkki siitä, että nykyistä tiukempaa valvontaa tarvitaan. Vai tarkoittako työministerin hiljaisuus, ettei hän ole huomannut, miten pahaksi nuorisotyöttömyys on jo päässyt?
 

Tagit: Nuoret Työpajat nuorisotyöttömyys

Nuorten mahdollisuudet päästä työpajoille paranevat - vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto kiittää työministeriä ohjeistuksen korjaamisesta

26.04.2013

Tiedote 26.4.2013

Työministeri Lauri Ihalainen on luvannut parantaa nuorten pääsyä työpajapalveluihin täsmentämällä ministeriön TE-toimistoille antamaa työkokeilua koskevaa ohjeistusta. Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodolle antamassaan vastauksessa kirjalliseen kysymykseenministeri myöntää, että alkuvuonna asiakasohjauksessa työpajoille on ollut ongelmia.

Ministeriön antama aiempi ohjeistus johti tulkintaan, jonka mukaan nuori saattoi päästä työkokeiluun työpajalle vain, jos tuleva ammatti oli etukäteen selvillä. Se käytännössä vaikeutti nuorten työpajoille pääsyä. Säännösten tulkinnoissa oli työpajojen mukaan myös vaihtelua. Alanko-Kahiluoto toteaa, ettei Työ- ja elinkeinoministeriö saisi omilla ohjeistuksillaan heikentää nuorten mahdollisuuksia päästä nuorisotakuun toimenpiteiden piiriin.

Alanko-Kahiluoto kiittää ministeri Ihalaista nopeasta reagoinnista: ministeriö on nyt antanut uuden täsmennetyn ohjeistuksen TE-toimistoille (Nuorille järjestettävään työkokeiluun liittyviä täsmennyksiä). Sen mukaan työkokeilun järjestäminen ei edellytä, että nuori tietää tulevan ammattinsa tai alan, jolla haluaa työskennellä, vaan näitä asioita voidaan selvittää työkokeilun avulla. Alanko-Kahiluoto on uuteen ohjeistukseen tyytyväinen:  nyt ne nuoret, jotka hyötyvät työpajapalveluista, voivat päästä työpajoille TE-keskusten sitä estämättä.

Nuorisotyöttömyys on kasvussa siitä huolimatta, että nuorisotakuu on ollut voimassa viisi kuukautta. Nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli maaliskuussa 25 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Kolmen kuukauden työttömyyden ylittävien osuus saman ikäisistä oli vuoden takaiseen verrattuna lisääntynyt 800 nuorella. Nuorisotakuu ei selvästikään toteudu riittävän hyvin. Siksi vähintä, mitä voidaan tehdä, on poistaa kaikki byrokratian esteet ja hidasteet, jotka vaikeuttavat nuorten pääsemistä heille kuuluviin palveluihin.

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon kirjallinen kysymys ja ministerin vastaus kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_258_2013_p.shtml#IDENT

Lisätiedot:

Outi Alanko-Kahiluoto

Puh. 050 512 1727

Tagit: Nuoret Työpajat nuorisotakuu

Sivut

Tilaa syöte RSS - Nuoret