Pätkätyö

Kuunnellaan kätilöitä myös etukäteen

Sipilän hallitus on hokenut viime keväästä lähtien, ettei vaihtoehtoja ole: palveluista on leikattava ja ihmisten palkkoja pienenettävä. Jääräpäinen hallitus joutui kuitenkin luopumaan sunnuntailisien ja ylityökorvausten leikkauksista julkisen paineen alla. Tämän paineen saivat aikaan tavalliset työtä tekevät ihmiset, jotka hallitus pakotti mielenosoituksiin puolustamaan tienestejään ministereiden kynsiltä.

Vaikka Sipilän hallitus on väittänyt, ettei vaihtoehtoja ole, se itse joutui perääntymään halustaan leikata erityisesti pieni- ja keskipalkkaisten naisalojen palkkoja. Jos hallitus olisi saanut tahtonsa läpi, kärsijiä olisivat olleet esimerkiksi lähihoitajat, lastentarhanopettajat, tarjoilijat ja kaupan myyjät. Myös vuorotyötä tekevät miesvaltaiset alat kuten poliisit ja palomiehet olisivat kärsineet hallituksen pakkolaista.

Hallituksen on nyt luovuttava myös muista kohtuuttomista esityksistään. Hallituksen esityksessä ”kilpailukykyloikaksi” on edelleen suuria ongelmia, pahimpana ensimmäisen sairaspäivän palkattomuus. Se johtaa sairaana töihin tulemiseen kun pienipalkkaisella ei ole varaa olla pois töistä. Ongelmallista on myös palkkoja ja työelämää koskeva sanelu, vaikka pakottava lainsäädäntö olisi määräaikainen.

Jos kaksi kätilöä saa pääministerin perumaan ylityö- ja sunnuntailisien leikkaamisen, kuinka monta flunssaista kätilöä tarvitaan perumaan palkaton ensimmäinen sairaslomapäivä? Kuinka monta raskaan päivätyön tehnyttä keittäjää, siivoojaa tai lähihoitajaan tarvitaan kertomaan hallitukselle, että vanhemmiten yhden päivän poissaoloja väistämättä tulee? Että se on ainoa tapata pärjätä töissä, jaksaa vähän pitempään ennen putoamista pienelle eläkkelle, joka ei riitä, koska asuminen on liian kallista ja kalliimmaksi tulee, kun hallitus seuraavaksi leikkaa eläkkeesaajilta asumistukea 60 euroa kuussa.

Viime keväänä hallitusohjelma kirjoitettiin Suomessa niin, että kolme miestä kuunteli kolmeatoista miestä asiantuntijoinaan. Kyllä kannattaisi laventaa asiantuntijoiden alaa, määrää ja sukupuolta, ja etenkin silloin, kun asioita ei vielä ole päätetty, vaan vasta pohdiskellaan. Nyt koko Suomi on huolissaan hallituksen osaamisesta ja harkintakyvystä. Taikurin hatusta vedetään esityksiä, joista kukaan ei tiedä, miksi ne vielä paljastuvat.

Hallituksen perääntyminen sunnuntai- ja ylityölisien leikkaamisesta vahvistaa todeksi sen, ettei hallituksen pitäisi puuttua palkkaratkaisuihin, vaan jättää ne työntekijöiden ja työnantajien sovittaviksi.

Peruessaan sunnuntai- ja ylityölisien leikkaamisen hallitus ilmoitti kuitenkin päättäneensä, että nyt kaikkien lomarahoja leikataan 30 prosenttia, julkisen sektorin lomapäiviä ja arkivapaita vähennetään ja ensimmäinen sairaslomapäivä muutetaan palkattomaksi. Edelleen kuritetaan niitä, jotka tekevät raskasta, kuluttavaa työtä, ja siitä huolimatta kituuttavat vielä ikääntyneinäkin töissä. Kun ensimmäisestä sairaspäivästä tulee palkaton, nämä ihmiset eivät enää pärjää työelämässä. Hallituksen politiikka on kovaa, kylmää ja todellisuudelle vierasta. Kätilöitä, hoitajia ja siivoojia kannattaisi kuunnella myös etukäteen, ei vasta jälkikäteen. Miksi nämä ihmiset pakotetaan mielenosoituksiin? Eikö hallituksen ja työlainsäädännön pitäisi pitää heikomman puolta?

Työelämän tuntemuksesta ei perusoikeistohallitusta voi kehua. Pääministeri Sipilälle tuli yllätyksenä, että ylityö- ja sunnuntailisät ovat olennainen osa palkkaa hyvin monilla eri aloilla. Nyt pääministeri Sipilä tunnusti, ettei hän tiennyt, että lomarahat eivät koske kaikkia työntekijöitä. Lomarahan ulottaminen kaikille aiheuttaa vaikeuksia hyvin monille järjestäytymättömille yrityksille – toisten työnantajien taskuun työnnetään rahaa, toisten taskuista sitä kiskotaan - ja melko sattumanvaraisesti.

Hallituksen esityksistä prekariaatti loistaa poissaolollaan. Hallitus ei ole tehnyt ainoatakaan epävarmassa asemassa olevien työntekijöiden, pätkätyöläisten ja pienyrittäjien asemaa parantavaa ehdotusta, ei ainoatakaan - vaikka nopeimmin kasvava tötä tekevien joukko ovat juuri itsensä työllistäjät.

Pääministeri viesti on ollut, että Suomessa pitää saada aikaan "enemmän vähemmällä". Jostain syystä tämä vaatimus kohdistuu vain pienituloisiin, tunnollisiin, ahkeriin, tavallisiin ihmisiin, ei juurikaan hyväosaisiin.

Kannattaa muistaa sekin, mistä palkkaa maksetaan. Työntekijä myy aikaansa työnantajalle palkkaa vastaan. Jaksamisen kannalta on aivan olennaista, että myös työhyvinvointiin panostetaan. On rumaa vaatia tuottavuusloikkaa ihmiseltä - vaikkapa lastentarhanopettajalta tai siivoojalta - jolle on ensin osoitettu, että hallitus ei juuri arvosta työtäsi.

Työelämän lainsäädännön pitää olla työelämän heikomman puolella, ei häntä vastaan.

Tagit: työelämä hallitus prekariaatti Pätkätyö

Suomi tarvitsee perustulon

Vihreät haluaa päivittää sosiaaliturvan yksinkertaiseksi ja oikeudenmukaiseksi. Siksi kannatamme perustuloa, nykyisen perusturvan suuruista etuutta kaikille aikuisille.

Perustulo korvaisi nykyiset vähimmäisetuudet kuten työttömien perusetuudet ja vanhempainpäivärahat. Perustulon päälle maksettaisiin tarvittavat syyperusteiset tuet kuten ansiosidonnainen työttömyystuki ja asumistuki. Verotuksella se kerätään asteittain pois niiltä, jotka eivät sitä tarvitse.

Perustulomallimme on kustannusneutraali. Se on todennettu viimeksi viime vuonna eduskunnan tietopalvelun laskelmalla. Kun kaikki saavat perustulon, työtulojen verotus kiristyy vastaavasti, jolloin ihmisten nettoansiot ja valtion nettoverokertymä pysyvät suunnilleen samoina.

Vihreiden malli on realistinen, sillä perustulo olisi nykyisen vähimmäisturvan suuruinen. Ne, jotka nykyisin saavat jotakin vähimmäisetuutta (kuten työmarkkinatukea tai vanhempainpäivärahaa), saisivat sitä jatkossakin mutta perustulon muodossa. Perustulo ei leikkaisi kenenkään tukia nykyisestä, mutta toisin kuin nykyään, perustulon päälle saisi jokainen tienata vapaasti ilman, että tuet leikkaantuvat. Kaikki perinteisen palkkatyön ulkopuolinen työ - yrittäjyys, apurahatyöskentely tai projektityö - tulisi kannattavaksi. Kun kenenkään ei tarvitsisi pelätä, että työ leikkaa asumistukea tai muuta sosiaalietuutta, vaan työ olisi aina kannattavaa – toisin kuin nykyään.

Perusturvan suuruus on aina poliittisen neuvottelun tulos. Niin on nyt, ja niin olisi myös perustulojärjestelmässä. Jokainen hallitus joutuu arvioimaan perusturvan suuruuden. Niin tehtäisiin myös perustulomallissa.

Perustulo ei siis maksa veronmaksajalle yhtään nykyistä järjestelmää enemmän. Kuitenkin se lisäisi työnteon mahdollisuuksia ja kasvattaisi siten verotuloja, kun työ olisi aina kannattavaa ja harmaa työ vähenisi.

Perustuloa on tutkittu tähän asti tietokonemalleilla. Vihreät haluaa, että perustulokokeilu kirjataan seuraavaan hallitusohjelmaan. Hallitusohjelmaan pitää kirjata, että Suomessa kokeilee perustuloa, joka vähentää köyhyyttä ja byrokratiaa ja tekee työn aina kannattavaksi.

Voin helposti kuulla helpotuksen huokauksen, jonka sosiaaliturvan väliinputoajat ja työttömät päästävät, kun Suomi siirtyy perustuloon.

Kysymys ei kuulu, onko Suomella varaa perustuloon. Kysymys kuuluu, kuinka kauan meillä on varaa olla siirtymättä perustuloon.

Tagit: Perustulo Työ työttömyys Itsensä työllistäjät yrittäjyys freelancer apurahansaaja Pätkätyö

Äänestäjän tunnustuksia -sarjassa vuorossa luovien alojen yrittäjä

Äänestäjän tunnustuksia
Kirjoittajana luovien alojen yrittäjä

Yksin pikku puljuaan pyörittävällä parturi-kampaajalla, muusikolla, elokuvantekijällä, valokuvaajalla taikka kondiittorilla ei ole juurikaan tekemistä niiden liukkaiden liikemiesten kanssa, joiden yrittäjyys rajoittuu lähinnä osakkuuteen suuryhtiössä vailla minkäänlaista yrittämisen riskiä.

Meitä yksinyrittäjiä ja freelance-tekijöitä on vuosi vuodelta yhä enemmän ja yhä useammalta toimialalta. Kun olen objektiiviseti tarkastellut asiaa, ei KUKAAN ennen Outia ole ajanut asiaamme. Toki syynä on se, että olemme varsin sekalainen seurakunta eri alojen tekijöitä eikä juuri kukaan ole järjestäytynyt mihinkään ammattiliittoon. Tuttuakin tutumpia lienevät ylipitkät työpäivät, joissa ei tunteja lasketa, sekä asiakas- ja yhteistyösopimukset, joissa iso tilaaja kyykyttää pientä yrittäjää mennen tullen.

Minua ei kiinnosta voitontavoittelu taikka kasvu. Minulle yrittäjyys on sitä, että saan mahdollisimman hyvin tehdä sitä, mihin minulla on intohimo, koulutus ja osaaminen. Haluan tulla toimeen sillä osaamisellani, jonka parhaiten hallitsen. Olen ammattilainen, en porvari taikka duunari – ja silti olen näitä molempia samaan aikaan.

Outi on ensimmäinen poliitikko, johon yrittäjänä olen kiinnittänyt huomiota. Hän on ainoa, joka systemaattisesti on vuosien aikana ajanut yksinyrittäjien ja freelancereiden asiaa. Pienin askelin, mutta kuitenkin, tilanteemme on parantumassa. Meidän itsemme on lyötävä hynttyyt yhteen ja ajettava etujamme ja Outi on se, joka tuo äänemme kuuluville!

Minä äänestän Outia – puhtaasti itsekkäistä syistä.

Tagit: Pätkätyö itsensä työllistäjä mikroyrittäjä yksinyrittäjä freelancer Sosiaaliturva toimeentulo

Silpputyöntekijöiden syrjimisen loputtava

Sitran raportti on oikeassa: freelancereilla, apurahansaajilla, mikro- ja pienyrittäjillä ja muilla elantonsa sieltä täältä haalivilla on oikeus samaan työttömyys- ja sosiaaliturvaan kuin muillakin työtä tekevillä. Eräs ystäväni on tehnyt tauotta silpputyötä kolmekymmentä vuotta, mutta ei ole koskaan ollut oikeutettu ansiosidonnaiseen! Eduskunta tai ay-liike eivät saa katsoa tällaista eriarvoisuutta vierestä tumput suorina. Jo perustuslain mukaan kaikkia kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti. 

Mutta toisin kuin Sitran raportissa esitetään, en kuitenkaan nykyoloissa voi kannattaa ansiosidonnaisen keston lyhentämistä. Massatyöttömyyden vallitessa vapaita työpaikkoja ei juuri ole, ja yhä suuremman joukon putoaminen ansiosidonnaiselta nostaisi nopeasti asumistuen ja toimeentulotuen kustannuksia.

Jos ansiosidonnaisen kesto olisi noin 250 päivää, kuten raportissa ehdotetaan, ansiosidonnainen kestäisi käytännössä vain reilu puoli vuotta. Mutta mitä ehtii tapahtua puolessa vuodessa?  Puolessa vuodessa ehtii ehkä toipua irtisanomisen shokista, ja pari kuukautta saattaa mennä sen varmistumiseen, ettei uutta oman alan työpaikkaa ole näköpiirissä. Sitten pitäisi ottaa selvää työttömän mahdollisuuksista opiskella ja kenties kouluttautua uudelle alalle.

Totuus kuitenkin on, että TE-toimisto suhtautuu työttömän omaehtoiseen opiskeluun byrokraattisesti. Oikeus opiskeluun evätään usein hallinnollisin perustein, vaikka se olisi työttömän etu. Myös työttömien palvelut on karsittu niin minimiin, että apua työnhakuun tai opiskeluoikeuden herumiseen ei TE-toimistosta välttämättä saa.

Sivumennen sanoen olen sitä mieltä, että työttömien kouluttamiseen tarkoitetut määrärahat pitäisi keskittää opetusministeriöön. Nyt yksilön oikeus opiskeluun riippuu siitä, onko hän työministeriön vai opetusministeriön hallinnoimien koulutuksen määrärahojen piirissä. Jos OKM huolehtisi kaikesta koulutuksesta, saataisiin työttömienkin oikeuteen opiskella ennustettavuutta ja oikeudenmukaisuutta – ja epäilemättä myös koulutuksen laatu kasvaisi.

Työttömyyden hoidon määrärahojen käyttäminen koulutukseen olisi huomattavasti mielekkäämpää kuin mikään osallistavan sosiaaliturvan nimellä kulkevan näennäispuuhastelun kehitteleminen. Oma näkemykseni on, että kaikki työtä tekevät pitää saada ansiosidonnaisen turvan piiriin. Mutta kuten vastasin joulukuussa Ajankohtaisen Kakkosen haastattelussa, tätä ei pidä rahoittaa leikkaamalla ansiosidonnaisen kestoa tilanteessa, jossa avoimia työpaikkoja ei edes ole. Ratkaisun pitää löytyä muualta.

Freelancereille, itsensä työllistäville ja mikroyrittäjille pitää saada yhtäläinen oikeus sosiaaliturvaan kuin on muillakin työntekijöillä. Kaiken työn tekemisen pitäisi kerryttää oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. On väärin, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, mikä työn tekemisen tai teettämisen tapa sattuu olemaan. Työttömien eriarvoisuus on kestämätöntä ja sen on kerta kaikkiaan loputtava.
Siksi Sitran avaus on tervetullut ja jatkokeskustelu paikallaan. Ratkaisuehdotuksia on kuultu kovin vähän, tämänkin avauksen alasampumisia sitäkin enemmän.

Perustulo ei riitä ratkaisuksi. Perustulo parantaisi väliinputoajien asemaa, mutta ansiosidonnaista se ei korvaisi. Olen siksi eri mieltä kuin Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula, joka ehdotti eduskunnassa Bien-Finlandin järjestämässä perustuloseminaarissa tällä viikolla, että ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta pitäisi luopua kokonaan. Minusta on oikein, että tekemällä töitä voi omilla ansioilla hankkia itselleen etukäteen paremman toimeentulon tilanteessa, jossa ei voi hankkia työllään itselleen toimeentuloa.

Mitä sitten voitaisiin tehdä itsensä työllistävien aseman parantamiseksi? Useimmat itsensä työllistävät ovat taloudellisesti riippuvaisia siitä tahosta, jonka toimeksiantona he tekevät työtään. Siksi itsensä työllistävän työsuhteen muoto on usein lähempänä palkansaajaa kuin yrittäjää, vaikka kyseessä olisi mikroyrittäjä. Olisikin luontevaa, että suuri osa itsensä työllistävistä voitaisiin rinnastaa lainsäädännössä palkansaajiin. Mikseivät palkansaajakassat voisi vakuuttaa myös itsensä työllistäviä? Ja miksi toimeksiantajat (suom. työnantajat, työn tilaajat, työn teettäjät) eivät osallistuisi itsensä työllistävän sosiaali- ja työttömyysturvan rahoittamiseen? Hehän hyötyvät työn tuloksesta.

Työttömyysturvassa itsensä työllistäjän kannalta suurin ongelma on se, että työttömäksi tultuaan itsensä työllistäjä katsotaan usein TE-toimistossa yrittäjäksi, jolla ei ole oikeutta työttömyysturvaan. Saadakseen työttömyysturvaa henkilön (esimerkiksi toimittajan) on voitava osoittaa, että hänen työskentelynsä (esimerkiksi kolumnin kirjoittaminen) työttömyysturvalla on sivutoimista eikä estä työn hakua. Todistustaakka aidosta työttömyydestä sysätään itsensä työllistävälle, eikä oma ilmoitus työmäärästä (”kirjoitin vain yhden kolumnin tässä kuussa”) välttämättä riitä todisteeksi. On täysin älytöntä, ettei työttömän oma ilmoitus riitä. Eikö liikaa maksettua työttömyysturvaa voitaisi periä takaisin jälkikäteen veroilmoituksen perusteella?  Varmasti olisi löydettävissä järjestelmä, joka on oikeudenmukaisempi kuin nykyinen ”kokonaisharkintaan” perusturva arviointi, joka sysää itsensä työllistävän kannettavaksi aivan kohtuuttoman todistustaakan. 

Ydin on joka tapauksessa tässä: sosiaaliturvajärjestelmän tulee kohdella tasavertaisesti palkansaajia, yrittäjiä ja kaikkia näiden ääripäiden välissä työtä tekeviä. Kaikkien työtulojen pitää kerryttää ansiosidonnaista päivärahaa, oli kyseessä sitten yhden päivän keikka, parin viikon projekti tai kuukauden työsuhde.

#siksiouti

Outin kampanjaa voit seurata täällä.

Tagit: työttömyys Itsensä työllistävät työttömyysturva Tasa-arvo Pätkätyö sosiaaliturva mikroyrittäjä sivutoiminen yrittäjyys

Työn ja sosiaaliturvan yhteensovitus nostaa parhaiten myös lapsiperheiden työllisyysastetta

Osmo Soininvaara laskeskelee blogissaan, olisiko kehysriiihessä esillä ollut ajatus kotihoidontuen leikkaamisesta säästötoimi vai ei.

 
Ode päätyy pohdinnoissaa tulokseen, jonka jokainen helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu itse asiassa jo entuudestaan tietää: Helsingin kaupungille maksaa enemmän, jos alle 3-vuotias menee hoitoon päiväkotiin, kuin jos hänet hoidetaan kotona.
 
Jos halutaan nostaa perheellisten työllisyysastetta, kotihoidontuen yksioikoinen leikkaaminen ei todellakaan kannata. Pikemminkin kannattaa muuttaa nykyistä sosiaaliturvaa niin, että kotona lasta hoitavan vanhemman on kannattavaa tehdä osapäivätöitä, jos niin haluaa.
 
Tämä voidaan saavuttaa sekä verotuksen kautta että palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta parantamalla. Yksinhuoltajien ja monilapsisten perheiden työtuloverotusta voitaisiin keventää. Yksinhuoltajille voitaisiin säätää työtulovähennys. Lisäksi pitäisi parantaa palkkatulojen ja osittaisen hoitorahan suhdetta. Moni pikkulapsen vanhempi tekisi mielellään jonkin verran töitä, mutta ei täyttä päivää eikä välttämättä koko viikkoa. Etenkin näin on yksinhuoltajien kohdalla. Nykyään on vain harvoin taloudellisesti kannattavaa tehdä osapäivätyötä, jos on yksinhuoltaja. 
 
Myös päivähoito on nykyisin suunniteltu kokopäivätyön ehdoilla. Päivähoitoon kaivetaan joustavuutta. Pitäisi olla aina mahdolista valita osapäivähoito, jos se on perheen kannalta paras vaihtoehto, ja maksaa vain niistä tunneista, jotka lapsi on päivähoidossa.
 
Perheellisten työllisyysastetta parantaisi myös se, että työmarkkinatuessa ei enää otettaisi huomioon puolison tuloja. Hallitusohjelmassa on kirjaus, että tämän toteuttamista selvitetään. Kehysriiheen kannattaisi tuoda laskelma tästäkin. Työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamisella olisi dynaamisia positiivia vaikutuksia, joten se maksaisi nopeasti itsensä takaisin. Muistaakseni hintalappu olisi vain 20Me. 
 
Ylipäätään kehysriihessä kannattaisi etsiä ratkaisuja, jotka täyttävät useimmat seuraavista ehdoista: ratkaisut purkavat byrokratialoukkuja, parantavat työnteon taloudellisia kannustimia, lisäävät työvoiman tarjontaa ja verotuloja, nostavat työllisyysastetta, ehkäisevät köyhyyttä ja syrjäytymistä, ja säästävät valtion menoja pitkällä aikavälillä. Sosiaalisen kestävyyden pitää mennä talouskasvun edelle. Hinnalla millä hyvänsä on lyhytnäköistä ja kallista taloutta kasvattaa. 
 
Toimeentulon tasa-arvo on osa sosiaalista kestävyyttä. Sitä edistetään tehokkaimmin parantamalla yksinhuoltajaperheiden asemaa. Jos niin tehdään, parannetaan samalla myös naisten asemaa - valtaosa yksinhuoltajista on naisia. Kotihoidontuen leikkaaminen ei automaattisesti kavenna naisten ja miesten välisiä palkkaeroja, elleivät työmarkkinat vedä, elleivät päivähoitopalvelut pelaa, ja jos palkka on joka tapauksessa 80% miehen palkasta. Siksi on tärkeää edetä vanhampainvapaan entistä tasapuolisemmassa jakamisessa. 
 
Joka tapauksessa ensisijaisinta pienten lasten vanhempien työllisyysasteen nostamiseksi on osapäiväisen työnteon kannattavuuden lisääminen ja päivähoidon joustavuuden parantaminen. Palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhteensovituksen parantaminen on myös askel Vihreiden ajaman perustulon suuntaan. 
Tagit: Sosiaaliturva Perustulo Pätkätyö osa-aikatyö kotihoidontuki

Köyhät yksinhuoltajaperheet heikossa asemassa

Lapsiköyhyys on kolminkertaistunut viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana. Traagista on, että tämä kehitys on tapahtunut hyvän taloudellisen kasvun aikana ja myös vuosina, jolloin tuloerot ovat muuten kaventuneet.

Lapsiperheiden etuja leikattiin rajusti 90-luvun laman aikana eikä niitä ole vieläkään palautettu lamaa edeltävälle tasolle. Viime vuosina tehdyt korotukset esimerkiksi vanhempainrahoihin eivät riitä kuromaan umpeen vuosien varrella syntynyttä jälkeenjääneisyyttä.
 
Köyhistä lapsiperheistä noin puolet on yksinhuoltajaperheitä. Köyhät yksinhuoltajat eivät ole saaneet julkisuudessa paljoakaan huomiota, vaikka juuri he ovat lapsiperheistä heikoimmassa asemassa. Yksinhuoltajuus yhdistettynä köyhyyteen ei voi koskaan olla helppoa.
 
Köyhyydessä elää Suomessa jo arviolta 150 000 lasta. Köyhien perheiden lapsilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia esimerkiksi harrastuksiin. Kädenojennus köyhille lapsille olisi toimeentulotuen mukana myönnettävä lapsen harrastuslisä. Köyhille lapsiperheille myös koulujen kerhotoiminta on arvokasta.
 
Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen ja terveyserojen kaventaminen on yksi Kataisen hallituksen painopistealueista. Ajatukseen köyhien lasten harrastuslisästä voidaan syventyä, kun toteutetaan hallitusohjelman kirjausta harkinnanvaraisen toimeentulotuen kehittämisestä. Samassa yhteydessä voitaisiin nostaa lakiin se, etteivät alaikäisen lapsen satunnaiset omat tienestit saa vähentää perheen toimeentulotukea.
 
Budjetissa, jota juuri tällä hetkellä eduskunnassa käsitellään, sosiaalietuuksiin tehdään korotuksia, jotka helpottavat myös kaikkein köyhimpien perheiden tilannetta. Peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen saadaan vihdoin 100 euron tasokorotus, ja samalla toimeentulotuen perusosaa ja asumistuen tulorajaa korotetaan. Yksinhuoltajien perusosan korotukseen osoitetaan erillinen 5 miljoonan euron lisämääräraha.
 
Hallitusohjelmaan on kirjattu lupaus parantaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamista työllisyysasteen nostamiseksi. Tämä on merkittävä kirjaus kaikkien työttömien ja työmarkkinoille vasta pyrkivien kannalta, mutta erityisesti yksinhuoltajien näkökulmasta. Yksinhuoltaja joutuu usein kieltäytymään keikkatyöstä sen kannattamattomuuden vuoksi. Ongelmia tuottaa etenkin satunnaisten palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen. Lyhytaikaista työtä ei voi ottaa vastaaan jos tietää, että työkeikan seurauksena asumistukea peritään seuraavassa kuussa takaisin, kun palkkarahat on jo syöty, käytetty rästissä oleviin laskuihin tai välttämättömiin hankintoihin.
 
Eduskunnan köyhyysryhmä järjesti eilen eduskunnassa teemaseminaarin yksinhuoltajaperheiden köyhyydestä. Köyhyysryhmän tavoitteena on herättää sekä keskusteltua että etsiä ratkaisukeinoja köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Eilinen seminaari oli uudelleen käynnistyneen köyhyysryhmän ensimmäinen seminaari tällä vaalikaudella. Ryhmä aloitti toimintansa vuonna 2003. Toimin tällä kaudella köyhyysryhmän puheenjohtajana.
 
Seminaarissa todettiin, että yksinhuoltajien mahdollisuus osapäivätyön vastaanottamiseen tulisi tehdä nykyistä kannattavammaksi. Köyhyystutkija Heikki Hiilamo ehdotti erääksi ratkaisuksi hoitolisän ulottamista osittaiseen kotihoidontukeen sekä portaatonta kotihoidon tuen ja päivähoitomaksujen yhdistämistä. Olen ehdottoman samaa mieltä Hiilamon kanssa siinä, että yksinhuoltajien töissäkäynnin helpottaminen pitäisi nähdä pikemminkin investointina kuin kuluina yhteiskunnalle. Seminaarissa ei kuulunut myöskään vastaväitteitä.
Tagit: Lapset Pätkätyö köyhyys lapsiperheköyhyys

Pätkätyöläisten työllistymistä on helpotettava

Työ- ja elinkeinoministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat yhteistyössä käynnistäneet hankkeen, jonka tehtävänä on selvittää työmarkkinoiden muutoksia sekä arvioida niiden vaikutuksia työn tekemisen muotoihin, työvoiman käyttötapoihin ja työaikakysymyksiin.

Jo on aikakin!

Voimassa oleva sosiaaliturva- ja työlainsäädäntö perustuu siihen, että työtä tekevä on joko palkansaaja tai yrittäjä. Kasvava määrä suomalaisista ei kuitenkaan täytä selkeästi palkansaajan tai yrittäjän määritelmiä.

Perinteinen työsopimus on saanut rinnalleen joukon sisällöltään vaihtelevia konsultti-, toimeksianto-, työnsuoritus- ynnä muita sopimuksia, joihin liittyy sekä epäitsenäiseen palkkatyöhön että itsenäiseen ansiotoimintaan viittaavia piirteitä. Lisäksi työntekijä hankkii entistä useammin ansionsa useasta lähteestä, ei vain yhdeltä työnantajalta. Työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö ei ole pysynyt mukana tässä työnmuotojen muutoksessa. Se totisesti kaipaa päivittämistä. 

Sosiaaliturvassa itsensä työllistäjä jää helposti väliinputoajan asemaan. Esimerkiksi vuosia freelance-työtä tehneellä työttömällä toimittajalla ei ole mahdollisuutta työllistyä kokopäiväisesti hyödyntämällä työttömälle tarkoitettua palkkatukea. Tämä siitä syystä, että palkkatukea myönnetään työvoimaviranomaisen harkinnan mukaan vain työsuhteessa olevalle pitkäaikaistyöttömälle.

Suoraan työnantajalle annettavaa palkkatukea myönnetään työsuhteeseen, jonka työaika on vähintään 85 prosenttia alan kokoaikatyöstä. Eräillä aloilla, kuten viestintä- ja media-alalla, työt ovat usein keikkatöitä, eikä freelancetyötä tekevä voi hyödyntää palkkatukea ilman pidempiaikaista työsopimusta yhden työnantajan kanssa.

Tämä on vain eräs esimerkki työ- ja sosiaalilainsäädännön epätasa-arvosta. Työllistämistä edistävät tuet eivät usein sovellu itsensä työllistäville tai freelancereille aloilla, joilla suositaan toimeksianto- tai muita epätyypillisempiä sopimuksia.

Itsensä työllistäjillä ja freelancereilla tulisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet päästä työllistymistä edistävien tukien ja palveluiden piiriin.

Tasa-arvon ja kannustavuuden näkökulmasta on kyseenalaista sulkea itsensä työllistäjät työllistymistä edistävien toimien ulkopuolelle. Se on myös ristiriidassa hallitusohjelman linjauksen kanssa, joka lupaa tehostaa toimia työttömyyttä vastaan. Kuten ohjelmassa juhlavasti mainitaan, Suomen tulevaisuuden menestys ja hyvinvointi nojaavat yhteiskunnan korkeaan työllisyysasteeseen, sosiaaliseen eheyteen ja tasa-arvoisuuteen. Hallitusohjelmassa luvataan lisäksi "parantaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta päämääränä työllisyysasteen nosto." Työllisyysasteen nostamiseksi olisi tärkeää, ettei vanhentunut lainsäädäntö ainakaan estä ottamasta työtä vastaan!

Työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön näkökulmasta palkansaaja-yrittäjä-dualismi soveltuu kankeasti itsensä työllistäjiin sekä freelancereihin. Heidät rinnastetaan lainsäädännössä useimmiten yrittäjiin, vaikka itsensä työllistäjän suhde toimeksiantajaan on yleensä samankaltainen kuin työsuhteisen henkilön. Lainsäädännön asettamat rajat siitä, milloin henkilö katsotaan kokopäiväiseksi ja milloin sivutoimiseksi yrittäjäksi, eivät välttämättä vastaa todellisia tilanteita, sillä lain tulkinta on tapauskohtaista ja siksi hankalaa. Jäykkä byrokratia vaikeuttaa tai saattaa jopa estää itsensä työllistäjän työllistymisen.

Työministeri Lauri Ihalaisen koolle kutsuman selvitystyöryhmän pitäisi siis selvittää keinoja, joilla itsensä työllistävien työllistymistä voidaan edistää. Kaikkein tärkeintä on helpottaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta. Lainsäädännön syrjäyttävät rakenteet kannattaisi purkaa ensimmäiseksi, jos työllisyysastetta ihan oikeasti halutaan nostaa.  

Tagit: Pätkätyö Itsensä työllistävät

Kuoppia kolmannella tiellä

05.03.2011

Kirjoitus on julkaistu Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU:n jäsenlehdessä maaliskuussa 2011

 
Yhä suurempi osa suomalaisista työllistää itsensä myymällä omaa työtään ja osaamistaan. Puhutaan ”itsensä työllistävistä”, joiden määrä kasvaa koko ajan ja kaikilla aloilla. Erityisen paljon itsensä työllistäviä on luovilla aloilla, mutta joukkoon kuuluu myös esimerkiksi siivoojia, kampaajia ja hoitoalan ammattilaisia. 
 
Itsensä työllistävät tekevät työtä perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa. Epätavallinen työmarkkina-asema tekee heistä väliinputoajia työ- ja sosiaalilainsäädännössä. Ongelma syntyy erityisesti niiden kohdalla, jotka luokitellaan yrittäjiksi vasten tahtoaan.  
Palkansaajakassat eivät voi vakuuttaa itsensä työllistäjiä, ja yrittäjän turva taas on tälle ryhmälle liian kallis ja jäykkä. Myös kollektiivinen neuvotteluoikeus puuttuu. Palkansaajajärjestötkään eivät ole onnistuneet nostamaan tätä ryhmään esiin niin, että laki heidät tunnustaisi.
 
Ammattiliitot ovat vitkutelleet itsensä työllistävien ongelmien tunnustamisessa ja tunnistamisessa. Apurahansaajat olivat pitkään ryhmä, jota sosiaalilainsäädäntö ei tunnistanut. Apurahansaajien sosiaaliturva järjestettiin vihdoin yksityisessä Maatalousyrittäjien eläkekassassa. 
 
Ay-liikkeen moraalinen velvollisuus kuitenkin on nostaa myös työmarkkinoiden väliinputoajaryhmien asiat neuvottelupöytään. Työnantajalle työn teettäminen yrittäjämuotoisesti nimittäin tarjoaa mahdollisuuden sysätä sosiaali- ja työttömyysturvasta huolehtiminen työtekijän niskoille. Käytäntö on yleistymässä. On ryhdytty puhumaan pakko- tai näennäisyrittäjistä, jotka kantavat yrittäjän riskiä vailla mahdollisuutta yrittäjän turvaan ja voittoon.
 
Kuka epidemian pysäyttää, ellei ay-liike yhdessä lainsäätäjien kanssa? Itsensä työllistävät kaipaavat nyt asialleen ajajia. Lähtökohdaksi on otettava sosiaali- ja työttömyysturva, joka kohtelee työntekijöitä tasapuolisesti työsuhteen tyypistä riippumatta. 
Työntekijän kannalta oleellista on, että sosiaaliturva on ennustettava kaikissa tilanteissa. Palkkatyösuhteesta itsensä työllistäjäksi siirtyvän on tunnettava muutoksen vaikutukset sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvaansa. 
 
Useimmat itsensä työllistävät ovat toimeksiantajistaan taloudellisesti riippuvaisia ja työsuhteen muoto on siten lähempänä palkansaajia kuin yrittäjiä. Suuri osa itsensä työllistävistä voitaisiin perustellusti rinnastaa lainsäädännössä palkansaajiin. Palkansaajakassojen pitäisikin voida vakuuttaa itsensä työllistäviä. Toimeksiantajat voisivat osallistua sosiaali- ja työttömyysturvan maksuun. Työttömyysturvaa on saatava helpommin kausityyppiseen työttömyyteen. Itsensä työllistäville neljän kuukauden karenssi jokaisen toimeksiantosuhteen jälkeen on kohtuuton. 
 
Nyt lainsäädännön päivittämistyöhön on vihdoinkin ryhdyttävä. Tulevan hallituksen pitää yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa käynnistää selvitys nykyisen työ- ja sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmän ongelmista itsensä työllistävien kannalta. 
 
Selvityksen perusteella on ryhdyttävä korjaamaan lainsäädäntöä niin, että kolmannen tien sudenkuopat poistuvat. 
 
Myös ay-liikkeen vipuvoimaa tarvitaan, jotta itsensä työllistävien asema saadaan kuntoon. Ay-liikkeessä on liian pitkään keskitytty vaatimaan tiukennuksia nykyiseen järjestelmään sen sijasta, että olisi ajettu lainsäädännön päivittämistä tilanteen tasalle. 
 
Lopputuloksena on oltava järjestelmä, joka kohtelee tasavertaisesti palkansaajia, yrittäjiä ja kaikkia näiden ääripäiden välissä työtä tekeviä. Silloin työnantajallakaan ei olisi houkutusta säästää lykkäämällä kustannuksia työntekijän yksin kannettavaksi. 
 
Outi Alanko-Kahiluoto
Kansanedustaja (Vihr.)
TSJ:n pätkätyötutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtaja
Tagit: Sosiaaliturva Työ Pätkätyö Itsensä työllistävät uusi työ

Keskustelua itsensä työllistävien toimeentulosta

Järjestän yhdessä Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakson kanssa:

Keskustelutilaisuuden itsensä työllistävien toimeentulosta

29.11 klo 16 alkaen, Lasipalatasin Kohtaamispaikalla.

Kolmasosa työmarkkinoilla olevista suomalaisista on työttömänä tai epätyypillisessä työmarkkina-asemassa. Työtä tehdään yhä useammin perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa. Yhä suurempi osa työllistää itsensä myymällä omaa osaamistaan ja työtään. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa toimittajia, koodaajia, kääntäjiä, tulkkeja, taiteilijoita, siivoojia ja hoitoalan ammattilaisia.

Tärkeintä on päivittää työ- ja sosiaalilainsäädäntö vastaamaan nykyisen työelämän moninaisuutta. Remontin voisi aloittaa työttömyysturvajärjestelmän korjaamisesta. Nykyisin järjestelmä on liian jäykkä reagoidakseen riittävän nopeasti itseään työllistävien alati muuttuvaan työmarkkina-asemaan – työtä saatetaan tehdä tänään yrittäjämuotoisesti ja huomenna työsuhteessa.

Keskustelussa kuullaan Erityisalojen toimihenkilöiden liiton (ERTOn) puheenjohtajan Tapio Huttulan, Teatteri ja Mediatyöntekijöiden (TeMe) talouspäällikön Aulikki Raatikaisen lyhyet alustukset, joita kommentoivat, Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso. Tilaisuuden juontaa sarjakuvataiteilija Kaisa Leka.

Tervetuloa!

 


 


 

Tagit: Sosiaaliturva Työ Pätkätyö

Pätkätyöläisten "lomarauha" on askel parempaan

Pätkätyöntekijöiden lomaoikeudessa ollaan ottamassa askel eteenpäin.

Sosiaali- ja terveysministeriö ehdotti tänään, että pätkätyöntekijöille taattaisiin oikeus lomaan siten, että pätkätyöläisellä olisi oikeus kieltäytyä hänelle tarjotusta työstä ja pitää ansaitsemaansa vuosilomaa menettämättä oikeuttaan työttömyysetuuteen. Pätkätyöläinen saisi siis työpätkän päätyttyä "lomarauhan".

Tämä on todellakin askel parempaan suuntaan: tällä hetkellähän työttömyysturvan menettää, jos kieltäytyy tarjotusta työstä. Monet tekevät kuitenkin pätkää toisensa perään vuosikausia vailla mahdollisuutta minkäänlaiseen lomaan. Oikeus pitää hengähdystauko menettämättä ansaittua työttömyysetuutta on siksi parempi kuin nykytilanne, jossa lomaa ei voi pitää ollenkaan.

Silti olen sitä mieltä, että pätkätyötä tekevällä pitäisi olla mahdollisuus palkalliseen lomaan kuten kaikila muillakin työntekijöillä. Jotta tämä toteutuisi, pitäisi työnantajan ja valtion osallistua lomakustannuksiin. STM:n ehdotus on ymmärtääkseni kustannusneutraali ja siksi helposti toteutettavissa. Työnantajalle pätkätyönteklijän palkkaaminen on edullisempaa kuin työntekijän ottaminen vakityösuhteeseen. Siksi olisi oikein, että myös työnantajat osallistuisivat pätkätyöntekijöiden mahdollisuuteen pitää ansaittua vuosilomaa.

Pätkätyöntekijä tarvitsee lomaa siinä missä vakityösuhteessa olevakin. Itse asiassa tutkimukset osoittavat, että jatkuva pätkätyön tekeminen ja toimeentulon epävarmuudessa eläminen on kuluttavampaa kuin jatkuvassa työsuhteessa oleminen.

Tagit: Pätkätyö lomapankki

Sivut

Tilaa syöte RSS - Pätkätyö