Päiväkodit

Päivähoidon laadusta tehtävä selvitys

27.11.2010

Tiedote

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on jättänyt eduskunnassa toimenpidealoitteen, jossa hän esittää perusteellisen selvitystyön teettämistä päivähoidon tilasta ja laadusta.

Selvitys on tarpeen, jotta päivähoidon puutteet saadaan kattavasti selville ja päivähoitolain kokonaisuudistus voidaan uudistaa ajantasaisen tiedon pohjalta. 

Hallitusohjelmaan on kirjattu lupaus päivähoitolain kokonaisuudistuksen toteuttamisesta sekä varhaiskasvatuksen hallinnollisen aseman selkiyttäminen. Nämä lupaukset eivät ole toteutuneet, mistä päivähoidon asiantuntijat ovat olleet syystä pettyneitä.

- On hyvä, että sosiaali-ja terveysministeriö veti pois päivähoitolain osauudistuksen. Se ei olisi tuonut päivähoidon puutteisiin minkäänlaista merkittävää korjausta. Päivähoitolain puutteita ei pienillä pintaraapaisuilla korjata, eikä päivähoitolakia saa uudistaa hosuen, Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-kahiluoto toteaa. 

- Erilaisten osauudistusten sijaan tarvitaan kattava kokonaisselvitys, jossa huomioidaan sekä päivähoitolain puutteiden korjaaminen että varhaiskasvatuspalvelujen sisällöllinen kehittäminen. Selvityksen tekeminen pitää antaa riippumattoman tahon tehtäväksi, Alanko-Kahiluoto ehdottaa.

Päivähoitolain kokonaisuudistusta on lupailtu ainakin kymmenen vuotta. Voimassa oleva 1970-luvulla säädetty laki pohjaa osittain 50-luvulla tehtyihin selvityksiin. Vuosien varrella kokonaisuudistusta ovat vaatineet useat työryhmät ja uudistus on kirjattu moniin peräkkäisiin hallitusohjelmiin.

- Seuraavan hallituksen tulee toteuttaa kokonaisuudistus, joka korjaa nykyisen lain puutteet ja selkeyttää päivähoidon hallinnollista asemaa: päiväkotiryhmien enimmäiskoko tulee säätää lailla ja varhaiskasvatus siirtää sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön, linjaa Alanko-Kahiluoto.

- Tavoitteena tulee olla yhtenäinen ketju kasvatuksen ja opetuksen välillä päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta perusopetukseen. Lainsäädännön pitää tukea lapsen oikeutta turvalliseen ja myönteiseen kehitykseen. Päivähoidossa on kuitenkin kyse alle kouluikäisten lasten tärkeimmästä palvelusta, Alanko-Kahiluoto muistuttaa.

Lisätiedot:
Outi Alanko-Kahiluoto
050 512 17 27

outi.alanko-kahiluoto @ eduskunta.fi

Tagit: Lapset Päiväkodit Sosiaalipalvelut Sosiaalipolitiikka päivähoito varhaiskasvatus päivähoitolaki

Päivähoitolakia ei saa uudistaa hosuen

05.11.2010

Nykyisen päivähoitolain puutteet ovat olleet pitkään tiedossa. Odotukset olivatkin virittyneet valmiiksi korkealle, kun Vanhasen II hallituksen ohjelmaan kirjattiin lupaus päivähoitolainsäädännön kokonaisuudistuksen toteuttamisesta.
Päivähoitolain uudistamista on valmisteltu ainakin kymmenen viime vuotta. Sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatustyöryhmä totesi jo vuonna 1999, että päivähoidon tavoitteet, määritelmä sekä toiminnan sisältö on ajanmukaistettava. Vanhasen I hallituksen ohjelmaan kirjattiin – myöhemmin tyhjäksi osoittautunut – lupaus päivähoitolain uudistamisesta muun muassa määrittelemällä päivähoidon enimmäisryhmäkoko. Nykyinen hallitus taas kirjasi, että varhaiskasvatuksen asema hallinnossa selvitetään. Alkuvuodesta valmistuneen selvityksen johtopäätös oli, että varhaiskasvatuksen siirto opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen tulisi toteuttaa.

Päivähoitolain uudistamisen pitäisi siis merkitä ainakin kahta asiaa: päivähoitoryhmien enimmäiskoon säätämistä lailla sekä varhaiskasvatuksen siirtämistä sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön.
STM on kuitenkin hiljaisuudessa aloittanut päivähoitolain osauudistuksen, joka tosiasiassa näyttäisi sisältävän vain yhden merkittävän uudistuksen: lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelman tekeminen tulisi kunnissa pakolliseksi.
Tämäkin uudistus nostaisi epäilemättä osaltaan varhaiskasvatuksen laatua ja lisäisi lasten tasavertaisuutta eri puolella Suomea. Päivähoito on lapsen oikeus, ja sellaisena se pitää sisällään myös varhaiskasvatuksen, jonka tarkoituksena on edistää lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista.

Uudistus on kuitenkin torso, ensinnäkin siksi, ettei se sisällä esitystä päivähoidon hallinnon siirtämisestä kunnissa osaksi opetustoimea. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välillä oleva hallinnollinen raja ei toimi lapsen parhaaksi. Päivähoitolain uudistamisen tavoitteena pitäisi olla yhtenäinen ketju opetuksen ja kasvatuksen välillä päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta perusopetukseen.

Päivähoitolain osauudistus, sellaisena kuin STM sitä nyt esittää, olisi vakava virhe. Päivähoitolain rakenteellisia puutteita ei pienillä pintasilauksilla korjata. Varhaiskasvatuksen hallinnon uudistaminen, päivähoitolain puutteiden korjaaminen ja varhaiskasvatuspalvelujen sisällöllinen kehittäminen linkittyvät kaikki toisiinsa. Tämän vuoksi on toteutettava yksi kokonaisuudistus, jossa kaikki nämä osa-alueet huomioidaan samaan aikaan.

Päiväkotien ryhmäkoosta ei ole tällä hetkellä lainkaan säädetty laissa. Ainoastaan suhdeluku on säädetty asetuksella, minkä vuoksi ryhmäkokoa on mahdollista kasvattaa käytännössä kunnes seinät tulevat vastaan. Tehy teki vuonna 2006 tutkimuksen, jossa päiväkotien henkilökuntaa pyydettiin arvioimaan, kuinka yleisiä ovat tilanteet, joissa lapsia on yhtä aikaa hoidossa enemmän kuin asetus edellyttää. 43 prosenttia vastaajista ilmoitti, että tällaisia tilanteita on vähintään kerran päivässä, ja 10 prosenttia ilmoitti, että lasten määrä ylittyy lähes koko päivän ajan. Todennäköisesti tilanne on tästä laman myötä vain huonontunut.

Myös henkilöstömitoituksista ja pätevän, pedagogisen koulutuksen saaneen henkilökunnan määrästä on syytä säätää lailla. Lainsäädännön avulla pitää tukea lapsen oikeutta turvalliseen ja myönteiseen kehitykseen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kautta perusopetukseen.

Kuten jo totesin, päivähoitolainkin puutteet ovat olleet tiedossa pitkään. Aikaa uudistuksen kunnolliselle valmistelulle on siis ollut runsaasti. Myös hallitusohjelman kirjaus on jo varhaisessa vaiheessa antanut suuntaa sille, mihin valmistelussa olisi pitänyt pyrkiä. Päivähoidossa on kyse alle kouluikäisten lasten merkittävimmästä palvelusta, jota ei saa uudistaa kiireellä ja hosuen, vaan maltilla ja alan asiantuntijoita ja toimijoita kuunnellen.

Tagit: Lapset Päiväkodit päivähoito varhaiskasvatus

Päivähoitolakia ei saa uudistaa hosuen

Nykyisen päivähoitolain puutteet ovat olleet pitkään tiedossa. Odotukset olivatkin virittyneet valmiiksi korkealle, kun Vanhasen II hallituksen ohjelmaan kirjattiin lupaus päivähoitolainsäädännön kokonaisuudistuksen toteuttamisesta.


Päivähoitolain uudistamista on valmisteltu ainakin kymmenen viime vuotta. Sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatustyöryhmä totesi jo vuonna 1999, että päivähoidon tavoitteet, määritelmä sekä toiminnan sisältö on ajanmukaistettava. Vanhasen I hallituksen ohjelmaan kirjattiin – myöhemmin tyhjäksi osoittautunut – lupaus päivähoitolain uudistamisesta muun muassa määrittelemällä päivähoidon enimmäisryhmäkoko. Nykyinen hallitus taas kirjasi, että varhaiskasvatuksen asema hallinnossa selvitetään. Alkuvuodesta valmistuneen selvityksen johtopäätös oli, että varhaiskasvatuksen siirto opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen tulisi toteuttaa.

Päivähoitolain uudistamisen pitäisi siis merkitä ainakin kahta asiaa: päivähoitoryhmien enimmäiskoon säätämistä lailla sekä varhaiskasvatuksen siirtämistä sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön.


STM on kuitenkin hiljaisuudessa aloittanut päivähoitolain osauudistuksen, joka tosiasiassa näyttäisi sisältävän vain yhden merkittävän uudistuksen: lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelman tekeminen tulisi kunnissa pakolliseksi.
Tämäkin uudistus nostaisi epäilemättä osaltaan varhaiskasvatuksen laatua ja lisäisi lasten tasavertaisuutta eri puolella Suomea. Päivähoito on lapsen oikeus, ja sellaisena se pitää sisällään myös varhaiskasvatuksen, jonka tarkoituksena on edistää lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista.

Uudistus on kuitenkin torso, ensinnäkin siksi, ettei se sisällä esitystä päivähoidon hallinnon siirtämisestä kunnissa osaksi opetustoimea. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välillä oleva hallinnollinen raja ei toimi lapsen parhaaksi. Päivähoitolain uudistamisen tavoitteena pitäisi olla yhtenäinen ketju opetuksen ja kasvatuksen välillä päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta perusopetukseen.

Päivähoitolain osauudistus, sellaisena kuin STM sitä nyt esittää, olisi vakava virhe. Päivähoitolain rakenteellisia puutteita ei pienillä pintasilauksilla korjata. Varhaiskasvatuksen hallinnon uudistaminen, päivähoitolain puutteiden korjaaminen ja varhaiskasvatuspalvelujen sisällöllinen kehittäminen linkittyvät kaikki toisiinsa. Tämän vuoksi on toteutettava yksi kokonaisuudistus, jossa kaikki nämä osa-alueet huomioidaan samaan aikaan.

Päiväkotien ryhmäkoosta ei ole tällä hetkellä lainkaan säädetty laissa. Ainoastaan suhdeluku on säädetty asetuksella, minkä vuoksi ryhmäkokoa on mahdollista kasvattaa käytännössä kunnes seinät tulevat vastaan. Tehy teki vuonna 2006 tutkimuksen, jossa päiväkotien henkilökuntaa pyydettiin arvioimaan, kuinka yleisiä ovat tilanteet, joissa lapsia on yhtä aikaa hoidossa enemmän kuin asetus edellyttää. 43 prosenttia vastaajista ilmoitti, että tällaisia tilanteita on vähintään kerran päivässä, ja 10 prosenttia ilmoitti, että lasten määrä ylittyy lähes koko päivän ajan. Todennäköisesti tilanne on tästä laman myötä vain huonontunut.

Myös henkilöstömitoituksista ja pätevän, pedagogisen koulutuksen saaneen henkilökunnan määrästä on syytä säätää lailla. Lainsäädännön avulla pitää tukea lapsen oikeutta turvalliseen ja myönteiseen kehitykseen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kautta perusopetukseen.

Kuten jo totesin, päivähoitolainkin puutteet ovat olleet tiedossa pitkään. Aikaa uudistuksen kunnolliselle valmistelulle on siis ollut runsaasti. Myös hallitusohjelman kirjaus on jo varhaisessa vaiheessa antanut suuntaa sille, mihin valmistelussa olisi pitänyt pyrkiä. Päivähoidossa on kyse alle kouluikäisten lasten merkittävimmästä palvelusta, jota ei saa uudistaa kiireellä ja hosuen, vaan maltilla ja alan asiantuntijoita ja toimijoita kuunnellen.

Julkaistu kolumnina Opettaja-lehdessä 5.11.2010

Tagit: Lapset Päiväkodit

Eduskuntatyö

11.10.2010

Eduskunnan kotisivuni löydät  täältä. Eduskunnan sivuille päivittyvät automaattisesti kaikki eduskunnassa pitämäni puheenvuorot sekä tekemäni aloitteet, kirjalliset kysymykset ja muut niin sanotut “valtiopäivätoimeni”.

Edustan Vihreää eduskuntaryhmää sivistysvaliokunnassa sen ainoana vihreänä jäsenenä.

Olen valtiopäivätoimissani keskittynyt niihin teemoihin, joita olen äänestäjilleni luvannut ajaa mikäli tulen valituksi eduskuntaan. Osa näistä asioista on sellaisia, joita sain ajettua jo hallitusohjelmaan kevään 2007 hallitusneuvotteluissa. Näitä asioita ovat mm. apurahansaajien sosiaaliturva, tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturva, lasten ja nuorten psykiatrian resurssien turvaaminen sekä köyhien lapsiperheiden aseman parantaminen. Olen myös tehnyt lakialoitteen päivähoidon ryhmäkoon rajaamisesta lailla – asia, jota olen pitänyt viime vuosina esillä paljon.

Olen eduskuntatyössäni tehnyt monia aloitteita lasten ja nuorten nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Olen mm. tehnyt peruspalveluministeri Paula Risikolle kirjallisen kysymyksen hallituksen toimista toisen asteen opiskelijoiden psyykkisen ja fyysisen terveydenhuollon parantamiseksi. 
Lisäksi olen suullisella kyselytunnilla kysynyt lukiolaisten terveydenhuollosta. Olen jättänyt sekä viime että tänä vuonna talousarvioaloitteen, jossa ehdotan määrärahaa psykoterapeuttien koulutuksen lisäämiseksi. Aloitteella pyritään puuttumaan siihen, ettei lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen hoitotakuu toteudu, koska psykoterapeutteja on liian vähän.

Nuorten pahoinvointia on myös oma valiokuntani eli sivistysvaliokunta pitänyt esillä. Valiokunta laati viime keväänä kymmenkohtaisen listan toimenpiteistä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Olen myös eduskunnan lasten ja nuorten varapuheenjohtaja sekä eduskunnan Attacin puheenjohtaja.

Tagit: Lapset Nuoret Päiväkodit

Lasten ja nuorten Helsinki

13.02.2009

Lasten ja nuorten Helsinki

Muutama fakta helsinkiläisistä lapsista:

Kuudennes Helsingin asukkaista on lapsia, siis alle 17-vuotiaita. Suurin osa Helsingin lapsiperheistä asuu Itä- ja Pohjois-Helsingissä. Helsinkiläisistä lapsista 10% on vieraskielisiä. Vuonna 2025 joka neljäs koululaisemme on maahanmuuttajataustainen. Pienituloisia helsinkiläisistä lapsiperheistä on yli 15 %. Muualla maassa tämä luku on keskimäärin 13,5 %. Kaikkein pienituloisimpia lapsiperheistä ovat yksinhuoltajaperheet. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan nuoret jakautuvat aiempaa selkeämmin hyvinvoiviin sekä niihin, joille monenlaiset vaikeudet kasautuvat.

Helsingissä laaditaan parhaillaan uuden lastensuojelulain edellyttämää lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa. Suunnitelman tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvointipalvelujen kehittäminen. Selvää on, ettei lasten palveluja voi kehittää, ellei samalla kehitetä perheiden palveluja. Lasten hyvinvoinnin lisäämiseksi ei riitä, että tuotetaan palveluja lapsille ja nuorille - on tuettava perheiden hyvinvointia ja näin pysäytettävä hyvinvointierojen kasvaminen.

Suunnitelman tärkeimpiä kirjauksia olisikin lupaus elvyttää viime laman aikana liki lakkautettu lapsiperheiden kotiapu. Kaikkien lapsiperheiden - niin vauvaperheiden ja yksinhuoltajaperheiden kuin monilapsisten perheidenkin - on saatava nopeasti konkreettista apua kotiin tarpeen niin vaatiessa. Tämä varhainen tuki ennaltaehkäisee uupumista ja ongelmien kasautumista.

Suunnitelmaan on kirjattava lupaus olla kasvattamatta päiväkotiryhmiä tai luokkakokoja. Päinvastoin, ryhmäkokoja on pienennettävä siellä, missä liian suuri koko haittaa lasten terveyttä ja oppimista.

Helsingissä järjestettiin viime syksynä neljä Nuorten Avointa Foorumia, joihin oli kutsuttu päättäjiä kuulemaan, mikä nuorten palveluissa nuorten mielestä mättää. Osallistuin itse Avoimeen Foorumiin Itä-Helsingissä. Idässä nuoret toivoivat kouluille lisää terveydenhoitajia, koulukuraattoreja ja ylipäätään luotettavia aikuisia, joille voi puhua. Nuorten palveluja moitittiin hajanaisiksi ja vaikeasti saavutettaviksi. Päättäjille esitettiin konkreettinen ehdotus nuorten omasta puhelinpalvelusta, "Angstiluurista", joka yhdistäisi soittajan oikeaan tarvetta vastaavaan tukeen.

Viime aikoina on paljon keskusteltu siitä, miten kouluturvallisuutta pitäisi lisätä. Oma näkemykseni on, että lapset tarvitsevat läsnä olevia, tuttuja aikuisia. Koululaisten turvallisuuden tunteen lisäämiseksi olisi tärkeää, että jokaiselle koululle saataisiin oma terveydenhoitaja, joka olisi läsnä koululla jokaisena koulupäivänä, samoin kuin oma tuttu kouluisäntä, joka olisi paikalla koko koulupäivän ajan.

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma ei ole mikään vähäpätöinen työkalu: valtuuston on otettava se huomioon vuosittain kaupungin rahoista päätettäessä. Suunnitelman toteutumista myös seurataan, ja se uusitaan neljän vuoden välein. Paperiin on siksi saatava mahdollisimman konkreettisia tavoitteita, joihin on myös sitouduttava.

Helsingissä asuu 96 000 lasta ja nuorta, joista yhtäkään meillä ei ole varaa syrjäyttää. Jokaisella helsinkiläisellä lapsella ja nuorella on oltava oikeus tuntea kuuluvansa omaan kotikaupunkiinsa sen täysiarvoisena jäsenenä, jolla on oikeus tulla kuulluksi omia asioitaan koskevissa asioissa ja jonka hyvinvoinnin turvaaminen on kaupungin päätöksenteon tärkein tavoite.

 Kirjoitus on julkaistu 13.2.2009 Helsingin Vihreiden valtuutettujen nettikolumnisarjassa

Tagit: Helsinki Tuloerot Lapset Nuoret Maahanmuutto Koulut Päiväkodit

Kuntien on vastattava laitosruokien hinnannousuun

03.09.2008

Tiedote
3.9.2008

Helsingin Vihreä valtuustoryhmä:
KUNTIEN ON VASTATTAVA LAITOSRUOKIEN HINNANNOUSUUN
Ruoan veroale ei tule kompensoimaan hintojen nousua


Helsingin vihreät kaupunginvaltuutetut vaativat toimenpiteitä kouluruokailun pelastamiseksi. Ruoan hinnannousu uhkaa vaikuttaa merkittävästi kuntien ruokapalvelujen laatuun. Kaupunginvaltuuston
kyselytunnilla käsitellään tänään kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Outi Alanko-Kahiluodon esittämä kysymys asiasta.

- Kouluissa saadaan toden teolla miettiä, miten turvata lapsille riittävä ja monipuolinen ateria, kun keskeisten elintarvikkeiden, kuten maidon ja vehnäjauhojen hinnat ovat kohonneet jopa 50-70 prosenttia,
Alanko-Kahiluoto toteaa.

Helsingissä kaupungin ruokapalveluista vastaavan Palmian hintoihin kaavaillaan ensi vuodelle 3,5 prosentin korotusta, mikä ei läheskään riitä kattamaan kustannustason nousua. Palmia on kertonut joutuvansa harkitsemaan muun muassa kasvisruokavaihtoehtojensa supistamista.

- Palmian hinnankorotuksiin tarvitaan ensi vuodelle lisää rahaa. Kaupungin on vastattava ruoan hinnannousuun niin, etteivät koululaiset ja muut laitosruokailun asiakkaat joudu kärsijöiksi. Kasvisruoan osuutta koulujen ruokalistoilla tulee ympäristö- ja terveyssyistä lisätä, eikä missään tapauksessa vähentää, Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja OttoLehtipuu vaatii.

Hallituksen päätös alentaa ruoan arvonlisävero 12 prosenttiin ei tule korjaamaan tilannetta.

- Veroalen vaikutukset eivät tule näkymään kuluttajan ruokakorissa, vaan päätyvät kasvattamaan kaupan ja erilaisten väliportaiden katetta 500 miljoonalla eurolla. Alv-alennus ei siis tule kompensoimaan ruoan hinnannousua millään riittävällä tavalla, Outi Alanko-Kahiluoto huomauttaa.

Vihreän valtuustoryhmän mielestä ruoan hinnannousua tulisi veroalen sijasta kompensoida toimenpiteillä, jotka kohdistuisivat täsmällisesti sinne, missä korkeat hinnat eniten kirpaisevat: kouluille, päiväkodeille, vanhusten palvelukeskuksille, köyhille ja yksinhuoltajaperheille.

Laadukas koulu- ja päiväkotiruokailu vaatii paitsi laadukkaat raaka-aineet, myös riittävän määrän paikan päällä työskentelevää keittiöhenkilökuntaa.

- Vaarallisella tiellä ollaan, jos säästöjä laitosruokailussa haetaan työntekijöiden määrän ja jaksamisen kustannuksella, Alanko-Kahiluoto sanoo.

Tagit: Verot Koulut Päiväkodit

Valtuustoaloite lasten ennaltaehkäisevän hammashoidon edistämiseksi Helsingin kouluissa ja päiväkodeissa

24.10.2007

24.10.2007
VALTUUSTOALOITE LASTEN ENNALTAEHKÄISEVÄN HAMMASHOIDON EDISTÄMISEKSI PÄIVÄKODEISSA JA KOULUISSA

Useimmissa Helsingin päiväkodeissa ja kouluissa ei käytetä ruokailun jälkeen ksylitol-valmisteita, vaikka ne kansanterveyslaitoksen mukaan olisivat hyödyllisiä hampaiden reikiintymisen ehkäisemisessä. Ksylitol-tablettien käyttö säästäisi myös hammashoidon resursseja. Ottaen huomioon hammashoidon jonot Helsingissä ja kaupungin vaikeudet selviytyä hammashoidossa lain edellyttämästä hoitotakuusta, hammashoidon ennaltaehkäisyyn panostamiseen olisi painavat
syyt.

Helsinkiläisten päiväkotilasten ja koululaisten hammashoidon ennaltaehkäisy  ei tällä hetkellä toteudu tasa-arvoisesti. Jossain päiväkodeissa/päiväkotiryhmissä ja kouluissa/koululuokissa vanhemmat kustantavat lapsille ksylitol-valmisteet joko oma-aloitteisesti tai opettajien ehdotuksesta, kun taas useissa päiväkodeissa ja kouluissa ennaltaehkäisevän hammashuollon merkitystä ei ole tiedostettu. Tutkimusten mukaan kansalaisten terveyserot ovat kasvaneet, ja tämä pätee myös hampaiden terveyteen. Myös lasten terveydellisen tasa-arvon edistämisen näkökulmasta olisi suotavaa, että lapset opetettaisiin käyttämään ksylitol-valmisteita jo päiväkodeissa ja kouluissa. 

Ehdotammekin, että Helsingin kaupunki paneutuu erilaisin keinoin entistä määrätietoisemmin lasten ennaltaehkäisevään hammashoitoon. Tärkeää olisi paitsi ksylitol-valmisteiden käytön lisääminen, myös makeis- ja virvoitusautomaattien poistaminen peruskoulujen käytäviltä. Samoin Palmian maksullista välipalavalikoimaa tulisi tarkistaa niin, ettei se sisältäisi hampaille kaikkein vahingollisimpia makeita välipaloja.


Vtt Outi Alanko-Kahiluoto / vihr.
outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi

 

Tagit: Helsinki Lapset Koulut Päiväkodit Terveydenhoito

Päivähoitolain uudistus ei saa vesittyä!

22.11.2006

22.11. 2006

Päivähoitolain uudistus ei saa vesittyä!

Eduskunnan käsittelyyn on piakkoin tulossa päivähoitolain uudistus, joka ei tuo kaivattua säätelyä ryhmäkokoihin. Toisin kuin hallitusohjelmassa luvattiin, sosiaali- ja terveysministeriön valmistelema uudistus jättää yli 30 vuotta vanhan lain pahimmat puutteet korjaamatta.

Voimassa oleva päivähoitoasetuksen (239/1973) 6 § ( muut. 806/1992) määrittelee lasten ja hoitajien suhdeluvun tulkinnanvaraisesti. Säädetystä suhdeluvusta voidaan hoitoryhmässä poiketa, kunhan tämä ei ole "jatkuvaa". Tarkkaa aikarajaa sille, mitä tämä "jatkuvasti" pitää sisällään, laki ei anna. Laissa ei myöskään aseteta ylärajaa lapsiryhmän koolle, minkä vuoksi ryhmiä voidaan kasvattaa loputtomasti, kunhan lain määräämä suhdeluku toteutuu.

"Eduskunnan oikeusasiamies on useaan otteeseen todennut, ettei ryhmäkoon ylittyminen ole päivähoitolain hengen mukaista", vihreiden eduskuntavaaliehdokas, asianajaja Hannu Kokko sanoo. "Päivähoitoasetuksenepämääräisyys houkuttelee kuntia käyttämään lain väljyyttä hyväkseen", hän jatkaa."Nyt esitettävä lakimuutos ei kuitenkaan tuo minkäänlaista sisällöllistä tarkennusta lakiin. Ylisuuret ryhmät voidaan vastakin perustaa lain jättämiin porsaanreikiin nojaten", Hannu Kokko sanoo.

"Lasten päivähoitolain tulisi olla niin selkeä ja täsmällinen, ettei ryhmäkokoja voisi edes tilapäisesti ylittää", vaatii Outi Alanko-Kahiluoto. "Vallanpitäjien pitää lunastaa hallitusohjelmassa annettu lupaus päivähoitoryhmien koon rajaamisesta lailla."

"Päivähoito on alle kouluikäisten lasten tärkein hyvinvointipalvelu", Eeva Honkanummi jatkaa. "Sen laadusta tinkiminen kostautuu lasten sairasteluna,vanhempien työpoissaoloina, lasten lisääntyneenä levottomuutena jahoitohenkilökunnan uupumisena. Onkin käsittämätöntä, ettei poliittistatahtoa päivähoidon laadun turvaamiselle löydy!"

Lisätietoja:
Outi Alanko-Kahiluoto, 050 5614492, outi.alanko at vihreat.fi,
Eeva Honkanummi, 050 596 4395, eeva at honkanummi.net
Hannu Kokko, 0400 815616, hannu.kokko at vantaanvihreat.fi

Tagit: Päiväkodit

Päivähoitolakia uudistettava

31.08.2005

Päivähoitolakia uudistettava

Helsingin Sanomat uutisoi 29.8.2005, että päiväkodit toimivat edelleen liian vähällä henkilökunnalla. Lasten ja hoitajien suhdeluku on määritelty laissa, mutta lainkin mukaan suhdeluvusta voidaan poiketa, kunhan poikkeaminen ei ole ”jatkuvaa”.

Laissa on siis porsaanreikä, jota säästökuurilla olevien kuntien on houkutus käyttää hyväkseen. Lapsiluku ylittyy päivähoitoryhmissä helposti etenkin aamuisin ja iltapäivisin, kun kaikki hoitajat eivät ole paikalla, mutta koko lapsiryhmä on koossa.

On valitettavaa, ettei päivähoitolakia ole saatu uudistettua, vaikka sen puutteet ovat olleet tiedossa jo vuosia. Lasten päivähoitolain tulisi olla niin selkeä ja täsmällinen, ettei ryhmäkokoja voisi edes tilapäisesti ylittää. Lain tulisi turvata myös ammattitaitoisen hoito- ja kasvatushenkilöstön riittävyys.

Päivähoidosta päättävien viranomaisten tulisi myös tiedostaa, ettei ryhmäkokojen kasvattaminen yli lain suositusten ole päivähoitolain hengen mukaista. Eduskunnan oikeusasiamiehen viime syksyisen päätöksen mukaan ammattitaitoisen hoito- ja kasvatushenkilöstön riittävä määrä päiväkodissa on välttämätön edellytys lasten fyysisen turvallisuuden takaamiseksi ja lasten perus- ja ihmisoikeuksien sekä päivähoitolain kasvatustavoitteiden toteuttamiseksi.

On selvää, että lapsen kannalta lyhytkin hetki vajaalla henkilökunnalla on jo turvallisuusriski.

Outi Alanko-Kahiluoto
Helsinki
Kaupunginvaltuuttu (vihr.)

Tagit: Lapset Päiväkodit

Talousarvioaloite päivähoidon sijaisten määrän nostamiseksi

16.02.2005

Talousarvioaloite 16.2. 2005


TALOUSARVIOALOITE PÄIVÄHOIDON SIJAISTEN MÄÄRÄN NOSTAMISEKSI

Helsingin kaupungin palveluksessa on 40 vakinaista hoito- ja  kasvatustyötä tekevää päivähoidon varahenkilöä. Vakituisten varahenkilöiden ollessa työllistettyjä päiväkodit voivat tilata lyhytaikaisen 1-3 päivän sijaishoitajan Työvoimapalvelusta. Näiden akuuttisijaisten lisäksi Työvoimapalvelu välittää päiväkodeille sijaisia 7,5 kk mittaisiin työsuhteisiin. Näitä 7,5 kk mittaisia työsuhteita tekeviä hoitajia Työvoimapalvelulla on 50.

Päiväkotien sijaisjärjestelyssä on ilmennyt monia ongelmia. Lyhytaikaisten sijaisten määrä on osoittautunut käytännössä riittämättömäksi. Akuuttisijaisten koulutustausta ja ammattitaito on myös kirjavaa. Epidemia-aikoina hoitajien vaihtuvuus on suuri.
Lapselle hoitajien suuri vaihtuvuus luo turvattomuutta. Kouluttamattoman ja jatkuvasti vaihtuvan sijaishenkilöstön käyttö heikentää myös vakituisen henkilöstön työhyvinvointia
ja lisää puolestaan vakituisen henkilöstön sairauspoissaoloja. Varahenkilöiden jatkuva perehdyttäminen on taloudellisesti kannattamatonta. Määräaikaisen vuokratyövoiman suosiminen vakinaisten työsuhteiden kustannuksella naisvaltaisella matalapalkka-alalla
on kaupungilta kyseenalaista työvoimapolitiikkaa.
 
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että päivähoidon sijaisjärjestelyiden parantamiseksi vakituisten varahenkilöiden määrä nostetaan samalle tasolle vuokratyövoiman kanssa, mikä edellyttää 295 750 € varaamista vuoden 2006 talousarvioon, kun yhden lastenhoitajan vuosipalkkakustannukset sivukuluineen
ovat 29 575 €.

Outi Alanko-Kahiluoto
valtuutettu (vihr.)

Tagit: Helsinki Lapset Päiväkodit

Sivut

Tilaa syöte RSS - Päiväkodit