Sosiaalipalvelut

Terveyseroja kavennettava vahvistamalla perusterveydenhuoltoa

24.10.2012

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ei voi jättää uudistamatta. Nykyjärjestelmän epäoikeudenmukaisuus näkyy julkisen perusterveydenhuollon kurjistumisena ja terveyserojen kasvamisena. Vihreä eduskuntaryhmä on huolissaan uudistusprosessin kangertelusta ja siitä, että uudistuksen työstäminen on vielä joiltakin osin kesken, vaikka vaalikauden puoliväli häämöttää jo.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen ja kuntauudistuksen on tuettava toisiaan, eikä kumpikaan saa haudata toista alleen. Lopputuloksen kannalta olisi parasta myös pitää kuntavaalitaktikoinnit prosessista erillään.

Vihreiden mielestä keskeiset hyvinvointipalvelut on pystyttävä tuottamaan kuntien tai sote-alueiden omin voimin.

- Yksityisillä palveluilla voidaan täydentää julkisia palveluita, mutta yksityiselle ei pidä antaa monopoliasemaa. Terveys- ja sosiaalipalveluista ei saa tulla yksityisten ylikansallisten yhtiöiden bisnestä, jossa voitot kotiutetaan veroparatiiseihin, sanoi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa.
 
Vihreiden mielestä on hyvä, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon palvelut integroidaan, samoin kuin sosiaali- ja terveyspalvelut. Terveyserojen kaventaminen onnistuu parhaiten julkista perusterveydenhuoltoa vahvistamalla.
 
– Terveyspalveluita parannetaan parhaiten niin, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito järjestetään ja tuotetaan samassa organisaatiossa. Hallinnonalojen raja-aitojen purkamisella voidaan parantaa kokonaisuuden ja kustannusten hallintaa sekä hoitoketjujen toimivuutta.

Vihreät on myös tyytyväinen hallituksen linjaan siitä, että on kehitettävä uudenlaisia tapoja viedä palveluita kansalaisia lähemmäs.

- Kunnissa tarvitaan terveyskeskusten lisäksi uusia joustavia matalan kynnyksen palveluita. Isompi yksikkö ei tarkoita lähipalvelujen alasajoa, päinvastoin. Isossa yksikössä on mahdollista viedä palvelut uudella tavalla ihmisten luo. Terveyskioskeista on saatu hyviä kokemuksia Lahdessa ja Kuopiossa, jossa on tavoitettu ihmisiä, jotka eivät terveyskeskukseen muuten tulisi ja jonot terveyskeskuksissa ovat lyhentyneet. Palvelut on vietävä lähelle ihmisiä.


Puhe kokonaisuudessaan.

Tagit: Sosiaalipalvelut Terveyspalvelut terveyserot terveyskeskukset

Masentuneella nuorella ei ole aikaa odottaa

Psykoterapian tarve on viime vuosina kasvanut erityisesti lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla. Tutkimusten mukaan noin neljäsosalla nuorista on jonkinasteisia mielenterveyden ongelmia. Nuoruus on myös monien mielenterveyden ongelmien tyypillinen alkamisikä, sillä noin puolet aikuisten mielenterveyden häiriöistä on alkanut ennen 14 vuoden ikää. Myös nuorten ja nuorten aikuisten kemiallisten psyykenlääkkeiden käyttö on voimakkaasti kasvanut viime vuosina.

Tästä huolimatta juuri lasten ja nuorten terapiapalvelut ovat monessa kunnassa retuperällä.

Kela lopetti alle 16-vuotiaiden psykoterapioiden korvaamisen vuonna 2003. Tuolloin päätettiin, että alle 16-vuotiaiden pitkäkestoista psykoterapiaa ei enää korvattaisi, ellei olisi kyse vaikeavammaisesta lapsesta tai osana koko perheen kuntoutusta tapahtuvasta terapiasta. Ajatuksena tai pikemminkin toiveena oli, että vastedes lasten, varhaisnuorten ja perheitten mielenterveyspalveluja tarjottaisiin osana kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Vaan kuinka kävi? Vuoden 2003 päätöksestä on kulunut kahdeksan vuotta. Nyt voidaan todeta, että alle 16-vuotiaiden mielenterveyspalvelut ovat erittäin puutteelliset, paikoin olemattomat. Eräissä perheneuvoloissa psykoterapiaa ei tarjota käytännössä lainkaan. Kuntien ja kuntayhtymien perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito eivät pysty omana työnään tarjoamaan lasten ja nuorten psykoterapiapalveluja. Ostopalveluina lasten psykoterapiapalveluja hankkii vain muutama iso sairaanhoitopiiri. Perheneuvoloissa on suuria resurssiongelmia. Monin paikoin jonot jopa tutkimuksiin ovat pitkät.

Mielenterveysongelmista kärsivien lasten ja nuorten sekä heidän perheittensä neuvonnan ja hoidon laiminlyöminen on yhteiskunnalta kohtalokas virhe. Tässä ikävaiheessa monet ongelmat, jotka myöhemmin muuttuvat erittäin vaikeahoitoisiksi, olisi vielä mahdollista havaita ja hoitaa.

Vakava ongelma on myös lasten ja nuorten mielenterveys-, perheneuvonta- ja psykoterapiapalveluiden hajanaisuus. Palveluiden saatavuus ja taso vaihtelevat maan sisällä suuresti. Sen paremmin kunnilla kuin valtiollakaan ei tunnu olevan selkeää tietoa ja yhtenäistä käsitystä siitä, miten lasten ja nuorten avohoito ja psykoterapiat tällä hetkellä toteutuvat. Edes psykoterapian ostopalveluihin käytettävistä määrärahoista ei ole saatavilla valtakunnallista tietoa. Millään taholla ei näytä olevan vastuuta palvelujen kokonaisuudesta, seurannasta ja kehittämisestä.

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien kohdalla lakisääteinen hoitotakuu määrää, että tarpeelliseen hoitoon tulisi päästä viimeistään kolme kuukautta hoidon tarpeen arvioinnista. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Esimerkiksi perheneuvoloiden neuvonta- ja hoitopalvelut ovat jääneet kokonaan hoitotakuun ulkopuolelle, koska nämä palvelut ovat lainsäädäntömme perusteella osa sosiaalipalveluja.

Ensi viikolla vietetään valtakunnallista Mielenterveysviikkoa, jonka teemana tänä vuonna on itsemurhien ehkäiseminen.

Nuorten mielenterveyspalveluihin Mielenterveysviikon teema sopii erityisen hyvin. Moni lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden parissa työskentelevä näkee usein konkreettisesti sen, miten myöhäisessä vaiheessa ohjataan hoitoon ne (onnekkaat) nuoret, jotka ovat jo ylittäneet 16 ikävuoden. Monen 16 ikää odottamaan joutuneen nuoren masennuksesta ja itsetuhoisuudesta kertovat oireet ovat jo niin vaikeita, että Kelan korvaama psykoterapia tulee auttamatta liian myöhään. Monen kohdalla on myös kyseenalaista, ehditäänkö riittävästi terapeuttista työtä enää tehdä edes Kelan korvaaman ajan sisällä.

Terveyspalveluissa hoidon lykkääminen ei koskaan tuo säästöä, ja näin on erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden kohdalla. Teinkin viime viikolla eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, mihin toimenpiteisiin sosiaali- ja terveysministeriössä aiotaan ryhtyä lasten ja nuorten terapiapalveluiden parantamiseksi. Hoitoon on päästävä ajoissa! Vain siten saadaan myös masennuksesta kärsiville nuorille ”Lisää vuosia elämään, lisää elämää vuosiin” – Mielenterveysviikon teeman mukaisesti.

Tagit: Nuoret Sosiaalipalvelut Hyvinvointi

Tekoja ikäihmisten hyväksi

Vanhusten oikeuksien ja hyvän hoidon toteutumisesta on viime vuosina puhuttu paljon, mutta valitettavasti vain vähän edistystä on tapahtunut. 

Eduskunnan oikeusasiamiehen selvitys vanhuspalvelujen tasosta osoitti, että puutteita on monin paikoin. Selvityksestä käytiin eduskunnassa keskustelua, jossa minä pidin Vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoron.

Puheenvuorossani toin esille Vihreiden tuen uudelle vanhuspalvelulaille. Lakia tarvittaisiin takaamaan vanhustenhoidon henkilöstön riittävyys. Laissa pitäisi säätää nykyistä tiukemmin, kuinka monta vanhusta saa olla hoidettavana per hoitaja, ja mitkä ovat hyvän vanhustenhoidon kriteerit. 

Vanhuspalvelulakia on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Jokaiselle ikäihmiselle pitää saada nykyistä laajempi oikeus henkilökohtaiseen palvelutarpeen arviointiin, minkä perusteella syntyisi oikeus tarpeenmukaisiin palveluihin.

Vanhuksilla ei aina ole kykyä tai jaksamista itse valvoa omia oikeuksiaan. Siksi on tärkeää, että laeilla ja muilla julkisen vallan käytössä olevilla keinoilla valvotaan oikeuksia heidän puolestaan. Olen itse ehdottanut valtuustoaloitteella vanhusasiainvaltuutetun viran perustamista Helsinkiin. Vanhusasiamiehen virkaa olisi hyvä harkita myös valtakunnallisesti, kuten olen todennut puheessani.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n tuore gallup osoittaa, että kansalaiset eivät toivo vanhustenhoidon vastuun sälyttämistä vain omaisten ja läheisten niskoille. Julkisen vallan on selvästi kannettava vastuu palveluiden järjestämisestä, kuten totesin eduskunnassa ihmisoikeusselonteon käsittelyn yhteydessä pitämässäni puheessa.

Omaishoitajien työ on toki korvaamattoman arvokasta ja heidän työehtojaan on ensi kaudella parannettava mm. vapaapäivien suhteen. Omaishoidon tuki on siirrettävä Kelalle, jolloin sen myöntämisessä nyt esiintyvät kuntakohtaiset erot poistuvat. 

Ikäihmiset eivät tietenkään ole pelkkiä passiivisia hoivan kohteita, eikä vanhuspoliittista keskustelua pidä supistaa vain keskusteluksi hoivapalveluista. Ikääntyneiden aktiivista kansalaisuutta ja itsenäistä elämää on tuettava. Tämä on keskeinen linja Vihreiden ikääntymispolitiikassa.

Olen itse tehnyt kaupunginvaltuustossa talousarvioaloitteen vanhusten ohjattujen liikuntapalvelujen lisäämisestä sekä ikäihmisten matalan kynnyksen toiminnan kehittämisestä Herttoniemessä. Viime keväänä eduskunnassa puolustin vanhusten oikeutta kulttuuripalveluihin.

Vanhuus ei ole sairaus vaan osa elämää. Jokaisella ikääntyneellä tulee olla oikeus arvokkaaseen ja hyvään vanhuuteen. 

Tagit: Helsinki Ikäihmiset Sosiaalipalvelut Terveyspalvelut

Painopiste julkiseen terveydenhoitoon

Yksityisten sairasvakuutuksien suosio kasvaa huimaa tahtia. 

Pääkaupunkiseudun alle 20-vuotiaista jo 60 prosentilla on yksityinen sairauskuluvakuutus.

Julkiselle terveydenhuollolle on tiedossa kylmää kyytiä, jos kehitys jatkuu. Keskiluokka etääntyy julkisista palveluista ja näkee yhä vähemmän syitä kustantaa niitä veroilla. Julkiset palvelut rapautuvat ja kuormittuvat, kun niitä käyttää etupäässä pienituloinen enemmän sairastava väestö.

Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei tämä kauhuskenaario toteutuisi? Mistä johtuu julkisten palvelujen heikko tila, minkä monet raportoivat syyksi ottaa yksityinen vakuutus?

Rahaa terveys- ja sosiaalipalveluihin käytetään yhä enemmän. Vuonna 2009 sosiaaliturvaan, mukaanlukien julkiset palvelut, käytettiin rahaa yli 52 miljardia euroa, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja 9 prosenttia enemmän kuin edeltävänä vuonna.

Helsingin kaupungissa sosiaali- ja terveysment ovat kasvaneet kymmenessä vuodessa 23 prosenttia. Sosiaali- ja terveyssektori syö 53 prosenttia kaupungin budjetista.

Eniten kuluja kasvattavat väestön ikääntymisen kustannukset. Väki elää pidempään ja heitä hoidetaan pidempään. Hoidot ovat myös yhä kalliimpia, kiitos alati kehittyvän lääketieteen.

Resurssit ovat myös painottuneet liikaa kalliin erikoissairaanhoidon puolelle. Resurssien epätasapainosta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on tullut itseään vahvistava noidankehä.

Terveyskeskuslääkäreillä on kiire ja vastaanottoajat ovat lyhyitä. Kymmenessä minuutissa ei ehdi perehtyä potilaan tilaan ja elämäntilanteeseen, mutta ehtii kirjoittaa lähetteen jatkotutkimuksiin sairaalaan. Kiire ei edistä terveyttä vaan lisää sairaanhoitoa.

Kiireinen työtahti, heikot mahdollisuudet vaikuttaa työn rytmitykseen ja sisältöön julkisella puolella ajavat lääkäreitä enenevässä määrin töihin yksityiselle puolelle. Mikä taas lisää julkiselle sektorille jääneiden työntekijöiden kuormitusta.

Voi olla niinkin, että lääkäreiden kiinnostus tehdä töitä yksityisellä puolella johtuu verojärjestelmän porsaanreiästä, jonka ansiosta lääkärin voivat nostaa työtuloja kevyemmin verotettuna pääomatulona.

Kunnat ulkoistavat palveluja vauhdilla, sillä se on usein helpompaa kuin panna omat palvelut kuntoon. Ulkoistaminen ei useinkaan ole edes taloudellisesti kannattavaa, vaan palveluista saatetaan maksaa enemmän kuin ne itse tuotettuna maksaisivat.

Vaalien alla pitäisi keskustella siitä, miten terveydenhuoltojärjestelmä pistetään kuntoon. Kelan tuet pitäisi perata ja siirtää voimavaroja julkisen terveydenhoidon rahoittamiseen. Jos raha ei muuten riitä, on verovaroin keskityttävä rahoittamaan julkisia palveluita,joihin kaikilla on pääsy, ei vain maksukykyisillä.

Tagit: Terveydenhoito Sosiaalipalvelut Kunnat terveysasemat terveyskeskukset julkiset palvelut

Viina- ja sokeriverolla kavennetaan terveyseroja

Olin eilen Kuntaliiton paneelissa, jossa keskusteltiin sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisestä lähitulevaisuudessa.

Suomalaisen yhteiskunnan vakavin terveyspoliittinen haaste ovat ammolleen revenneet terveyserot.

Hyvin toimeentulevat ja korkeasti koulutetut sairastavat vähemmän ja elävät pidempään kuin matalammin koulutetut ja pienituloiset. Taannoisessa Unicefin tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota siihen, että elintapaerot näkyvät Suomessa jo pienissä lapsissa.

Terveyserot ovat laajemman ilmiön yksi osa. Yhteiskunta jakautuu kahtia, ja hyvin ja huonosti voivien maailmat etääntyvät yhä kauemmas toisistaan.

Miten tällainen kehitys voidaan pysäyttää?

Tarvitaan monia yhtäaikaisia toimenpiteitä. Ensinnäkin on varmistettava julkisten, kaikille kuuluvien sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ja hyvä laatu. Terveydenhoidon rahoitusta ja rakenteita pitää järkevöittää niin, ettei kunnalle tule halvemmaksi makuuttaa potilasta jonossa kuin hoitaa hänet terveeksi mahdollisimman pikaisesti.

Asiakasmaksuja ei saa nostaa. Maksut ovat köyhimmille liian korkeita jo nyt. Ei ole oikein, että pienituloinen joutuu valitsemaan ruokakaupan ja terveysaseman väliltä. 

Terveydenhuollon painopistettä on voimakkaasti siirrettävä kohti perustasoa ja sairauksien ennaltaehkäisyä. Hyvää terveyttä voidaan tukea myös kaavoituksella, liikenneratkaisuilla sekä kulttuuri- ja liikuntapalveluiden tarjonnalla.

Tuloeroja on kavennettava verotuksella ja tulonsiirroin. Pienituloisten verotusta on kevennettävä ja suurten, erityisesti pääomatulojen, verotusta kiristettävä.

Kiireellisin köyhyyttä vähentävä toimenpiden on työttömän perusturvan korottaminen. Leipäjonon armoille jätetyn on vaikea huolehtia terveydestään. Korotetaan viinan ja sokerin veroa, ja kohdistetaan tuotto yhteiskunnan köyhimpien tukemiseen. 

Tagit: Sosiaaliturva Tuloerot Sosiaalipalvelut Terveyspalvelut Verotus terveyserot

Miten nuorta autetaan ajoissa? Seminaari tänään klo 17

KUTSU 

Eduskunnan Nuorten Mielenterveyden Tukiryhmä (NMT) kutsuu Sinut kuulemaan ja keskustelemaan aiheesta

Uusi nuorisolaki ja moniammatillinen yhteistyö eli miten nuorta autetaan ajoissa

Seminaari 2.12.2010 kello 17-19

Eurooppa-sali (Pohjoisesplanadi 31)

Tutkimusten mukaan hyvinvointierot nuorten joukossa ovat kasvaneet. Vaikka valtaosa nuorista voi hyvin, osalle nuorista ongelmat kasautuvat, ja niiden korjaaminen vaatii usein viranomaisten monialaista yhteistyötä. Koulupudokkaiden määrän huolestuttava kasvu kertoo puolestaan, etteivät nuoret saa ajoissa apua eli heille kuuluvia palveluita.

Uuden nuorisolain tavoitteena on auttaa kuntien viranomaisia ja hallintokuntia tiivistämään yhteistyötään, jotta nuoret eivät putoaisi palveluiden väliin ja saisivat ajoissa tarvitsemansa avun.

Miltä palveluiden riittävyys näyttäytyy oppilashuollon ammattilaisten silmin? Millaisia välineitä uudistettu nuorisolaki antaa nuorten ongelmien kohtaamiseen ja miltä uuden nuorisolain soveltaminen näyttää käytännössä?

OHJELMA:

17.00 Seminaarin avaus

kansanedustaja Aila Paloniemi, NMT:n puheenjohtaja

 

17.10 Monialainen yhteistyö ja etsivä nuorisotyö - nuorisolaki muuttuu

Neuvotteleva virkamies Jaana Walldén, OKM

 

17.20 Etsivä nuorisotyö ja monialaisen viranomaistyön tärkeys - kokemuksia kentältä

Projektipäällikkö Ulla Nord ja projektityöntekijä Ville Koikkalainen Herttoniemen Vamos-projektista

 

17.30 Huoli nuorten mielenterveydestä

Veikko Aalberg, nuorisopsykiatrian professori emeritus

 

17.50 Oppilashuolto moniammatillisena yhteistyönä

Vesa Nevalainen, Helsingin oppilashuollon päällikkö

 

18.00 Oppilashuoltotiimin toiminta Kallahden peruskoulussa

Annukka Liikanen, koulupsykologi

 

18.10 Keskustelua

 

18.45 Seminaarin lopetus

kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, NMT:n varapuheenjohtaja

  

Nuorisolakiin lisättiin tämän vuoden maaliskuussa säännökset paikallisten viranomaisten monialaisesta yhteistyöverkostosta, etsivästä nuorisotyöstä ja siihen liittyvästä tietojen luovuttamisesta. Tavoitteena on parantaa varhaista tukea nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja auttaa nuoria pääsemään heille kuuluvien palvelujen pariin

 

ILMOITTAUTUMISET:

sanna.salo@eduskunta.fi

 

***

NMT on eduskunnan vapaaehtoinen, poikkiparlamentaarinen ryhmä, jonka tarkoituksena on edistää poliittisin keinoin nuorten mielenterveyttä.

NMT:n työvaliokuntaan kuuluu kansanedustajia kaikista eduskuntaryhmistä.

Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Aila Paloniemi (aila.paloniemi@eduskunta.fi) ja varapuheenjohtajana kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi).

 

 

 

Tagit: Nuoret Sosiaalipalvelut

Päivähoidon laadusta tehtävä selvitys

27.11.2010

Tiedote

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on jättänyt eduskunnassa toimenpidealoitteen, jossa hän esittää perusteellisen selvitystyön teettämistä päivähoidon tilasta ja laadusta.

Selvitys on tarpeen, jotta päivähoidon puutteet saadaan kattavasti selville ja päivähoitolain kokonaisuudistus voidaan uudistaa ajantasaisen tiedon pohjalta. 

Hallitusohjelmaan on kirjattu lupaus päivähoitolain kokonaisuudistuksen toteuttamisesta sekä varhaiskasvatuksen hallinnollisen aseman selkiyttäminen. Nämä lupaukset eivät ole toteutuneet, mistä päivähoidon asiantuntijat ovat olleet syystä pettyneitä.

- On hyvä, että sosiaali-ja terveysministeriö veti pois päivähoitolain osauudistuksen. Se ei olisi tuonut päivähoidon puutteisiin minkäänlaista merkittävää korjausta. Päivähoitolain puutteita ei pienillä pintaraapaisuilla korjata, eikä päivähoitolakia saa uudistaa hosuen, Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-kahiluoto toteaa. 

- Erilaisten osauudistusten sijaan tarvitaan kattava kokonaisselvitys, jossa huomioidaan sekä päivähoitolain puutteiden korjaaminen että varhaiskasvatuspalvelujen sisällöllinen kehittäminen. Selvityksen tekeminen pitää antaa riippumattoman tahon tehtäväksi, Alanko-Kahiluoto ehdottaa.

Päivähoitolain kokonaisuudistusta on lupailtu ainakin kymmenen vuotta. Voimassa oleva 1970-luvulla säädetty laki pohjaa osittain 50-luvulla tehtyihin selvityksiin. Vuosien varrella kokonaisuudistusta ovat vaatineet useat työryhmät ja uudistus on kirjattu moniin peräkkäisiin hallitusohjelmiin.

- Seuraavan hallituksen tulee toteuttaa kokonaisuudistus, joka korjaa nykyisen lain puutteet ja selkeyttää päivähoidon hallinnollista asemaa: päiväkotiryhmien enimmäiskoko tulee säätää lailla ja varhaiskasvatus siirtää sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön, linjaa Alanko-Kahiluoto.

- Tavoitteena tulee olla yhtenäinen ketju kasvatuksen ja opetuksen välillä päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta perusopetukseen. Lainsäädännön pitää tukea lapsen oikeutta turvalliseen ja myönteiseen kehitykseen. Päivähoidossa on kuitenkin kyse alle kouluikäisten lasten tärkeimmästä palvelusta, Alanko-Kahiluoto muistuttaa.

Lisätiedot:
Outi Alanko-Kahiluoto
050 512 17 27

outi.alanko-kahiluoto @ eduskunta.fi

Tagit: Lapset Päiväkodit Sosiaalipalvelut Sosiaalipolitiikka päivähoito varhaiskasvatus päivähoitolaki

Valtuustoaloite kuljetuspalveluiden laadun parantamiseksi

03.03.2010

Helsingin kaupungin kuljetuspalveluissa on ilmennyt vakavia puutteita. Taksien odotusajat ovat pitkiä ja etenkin aamuisin taksia on vaikea saada. Pitkät odotusajat hankaloittavat elämän suunnittelua ja asioiden hoitamista. Talvella kovilla pakkasilla pitkät odotusajat ovat myös terveydelle vaarallisia.
 

Ehdot kuljetuspalveluiden käytölle ovat vammaisten ja eri tavoilla liikuntarajoitteisten henkilöiden näkökulmasta liian tiukat. Joustamattomuus siinä, miten sääntöjä käytännössä tulkitaan, aiheuttaa palveluiden käyttäjille kohtuuttomia tilanteita ja rajoittaa mahdollisuutta liikkua ja viettää mielekästä ja aktiivista elämää.

Esimerkiksi kuukausittaisiin matkamääriin voi hakea joustoa, mutta ylimääräisten matkojen saaminen on käytännössä vaikeaa. Vaikeavammaisten mahdollisuuksia saada lupa taksin tilaamiseen taksitolpalta on Helsingin matkapalvelun aikana heikennetty.

Monille vammaisille joukkoliikennevälineet eivät ole toimiva vaihtoehto. Esimerkiksi pyörätuolin kanssa on raitiovaunuissa edelleen vaikea kulkea, etenkin lumisena aikana.

Asiakaskyselyn antama kuva tilanteesta on todennäköisesti todellisuutta kauniimpi. Sosiaaliviraston aikuispalveluiden muutoksenhakujaosto käsittelee vain valituksia, joiden tekemiseen palveluiden käyttäjillä on ollut voimavaroja. Iso osa epäkohdista jää näin ollen tulematta viranomaisten ja luottamushenkilöiden tietoon ja käsittelemättä.

Tämänhetkiset käytännöt ovat vammaisten liikkumista rajoittavia. Herää kysymys, toteutuvatko vammaisten perusoikeudet enää?

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsingin kaupunki

1) käynnistää välittömästi selvityksen kuljetuspalveluiden epäkohdista;

2) ryhtyy korjaaviin toimenpiteisiin siltä osin kuin nykyisissä kuljetuspalveluita koskevissa säännöissä ja rajoituksissa on muutostarpeita, jotta vammaisten henkilöiden oikeusturva ja mahdollisuus hyvään elämään toteutuisi nykyistä paremmin;

3) järjestää jatkuvan seurannan kuljetuspalveluiden toimivuudesta.

 

Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

Tagit: Helsinki Liikenne Sosiaalipalvelut

Valtuustoaloite koulusosionomien palkkaamiseksi

17.02.2010

Koulupudokkaiden ja syrjäytyneiden nuorten määrä on ollut viime vuosina kasvussa myös Helsingissä.

Sosionomien käyttämisestä osana koulun henkilökuntaa on ollut hyvää kokemusta keinona vähentää koulupudokkuutta ja syrjäytymistä jo peruskoulussa. Koulusosionomien käyttö edesauttaa varhaisen puuttumisen ja syrjäytymisen ehkäisemisen tavoitetta.

Esimerkiksi Helsingin Myllypuron kouluun pystyttiin palkkaamaan määräaikaisen Koulua elämää varten -hankkeen rahoituksella sosionomi, joka toimi menestyksellä osana koulun oppilashuollon tiimiä. Kokemusten mukaan koulusosionomeista on ollut apua oppilaiden elämänhallinnan ja koulun yhteisöllisyyden sekä ilmapiirin parantamisessa. Koulusosionomit ovat voineet puuttua lasten koulunkäynnin vaikeuksiin, mm. lintsaamiseen, sekä edistää vanhempien osallisuutta koulunkäyntiin. Koulun arjessa koulusosionomin ammattitaidosta on hyötyä tilanteissa, joihin opettajien tai kuraattorin aika tai työnkuva ei veny, esimerkiksi ristiriitatilanteissa tai poissaolon syiden selvittelyssä sekä kodissa kävijän roolissa.

Kouluissa sosionomi toimii moniammatillisessa yhteistyössä lasten arkeen kuuluvien ammattilaisten kanssa. Oppilaat ovat kokeneet koulusosionomin läsnäolon positiivisesti. Kouluterveyskyselyiden mukaan koululaiset myös kaipaavat kouluun lisää läsnä olevia, tuttuja aikuisia.

Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa 2009-2012 viitataan siihen, että yhtenä keinona vähentää koulupudokkuutta voitaisiin tarpeenmukaisesti lisätä koulusosionomien käyttöä.

Suunnitelmassa todetaan, että "Kodissakävijöiden tehtäväkuva otetaan uudelleen käyttöön (sosionomi AMK) suurpiireittäin tarpeen mukaan".

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että valmisteltaessa vuoden 2011 ja suunnitelmakauden budjettia varataan 0,5 miljoonaa 10 sosionomin (AMK) palkkaamiseen.

Esitämme myös, että sosionomien tehtävänkuvana olisi toimia kodin ja koulun yhteistyössä sekä moniammatillisen yhteistyön työpareina aluilla, joilla koulupoissaolot ovat suuret ja koulun oppimisilmapiiriä halutaan kehittää.

 

Helsingissä 17.2.2010

Outi Alanko-Kahiluoto
Kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

 

Tagit: Helsinki Nuoret Koulut Sosiaalipalvelut koulupudokkaat

Valtuustoponsia budjetin käsittelyn yhteydessä

02.11.2009

Valtuustoponsia budjetin käsittelyn yhteydessä 2.11. 2009:

1. Hyväksyessään talousarvion vuodeksi 2010 ja taloussuunnitelmanvuosiksi 2010-2012 kaupunginvaltuusto edellyttää, että nuorten syrjäytymisen vähentämiseksi Helsingin kaupunki edistää eri tavoin oppilaitosten ja työpajojen välistä yhteistyötä.

2. Hyväksyessään talousarvion vuodeksi 2010 ja taloussuunnitelmanvuosiksi 2010-2012 kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupunki paneutuu eri tavoin nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen.

3. Hyväksyessään talousarvion vuodeksi 2010 ja taloussuunnitelmanvuosiksi 2010-2012 kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki kehittää päihdekuntoutujien matalan kynnyksen palveluverkkoa, erityisesti jälkikuntoutus- ja asumispalveluita, yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Tagit: Helsinki Nuoret Työpajat Asuminen Sosiaalipalvelut

Sivut

Tilaa syöte RSS - Sosiaalipalvelut