syrjäytyminen

Hallitus romuttaa koulutuksen tasa-arvon

Suomen vastavalitun hallituksen koulutuspoliittista ideologiaa on vaikea käsittää. Valitulla linjalla tullaan kasvattamaan kuilua pärjäävien ja heikompiosaisten, koulutettujen ja kouluttamattomien välillä. Tutkimusten mukaan eriarvoisuuden lisääminen lisää yhteiskunnan kustannuksia ja vaarantaa talouskasvun. Näin kovaa ja oikeistolaista politiikkaa tulee olemaan vaikea selittää kansalaisille ja jälkipolville.

Hallituksen toimilla vähennetään suomalaisten osaamisen tasoa. Vai miten on ymmärrettävä halu vähentää maistereiden määrää kahdellakymmenellä prosentilla aikana, jolloin tuottavuuden parantaminen edellyttäisi nimenomaan koulutukseen panostamista?

Hallitus luopuu myös koulutuksen tasa-arvon tavoitteesta. Opiskelun lainapainotteisuutta lisätään, mikä tulee vahvistamaan kouluttamattomuuden periytymistä. Halussa viedä Suomi takaisin koulutuksen luokkayhteiskuntaan ei ole mitään järkeä. Koulutuksen ja sivistyksen romuttamista on vaikea perustella millään ideologialla. Kyse on silkasta typeryydestä.

Lisäksi hallituksen koulutusleikkaukset iskevät pahiten 90-luvun laman lapsiin, jotka jo nyt ovat saaneet kärsiä eniten laman varjolla tehdyistä heikennyksistä hyvinvointivaltion perustaan.

Symboliksi hallituksen koville arvoille hallitusohjelmasta nousee hallituksen halu kyseenalaistaa perusopetuksen tasa-arvoraha. Hallitus uhkaa luopua ainakin osittain opetuksen laadun parantamiseen tarkoitetuista määrärahoista.

Juuri tällä määrärahalla on pystytty auttamaan vaikeimmista oloista tulevia koululaisia: perusopetuksen tasa-arvorahaa on myönnetty kaikkein heikoimpien alueiden peruskouluille, joiden oppilaiden vanhemmissa on eniten työttömiä ja toimeentulotuen saajia.

Suosittelen uudelle opetusministerille karttaharjoitusta. Kannattaa asettaa vierekkäin kaksi karttaa: ensiksi kannattaa katsoa karttaa, jolle on merkitty koulutuksen tasa-arvorahaa saavat alueet. Viereen kannattaa asettaa kartta, joilla lastensuojelun tarve on suurin. Havaintonne kertoo karusti, mitä olette tekemässä.

Myös ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetusta määrärahasta luovutaan kokonaan. Tämäkin on huono arvovalinta.

On surullista, että hallitus viittaa kintaalla myös tutkimuksiin varhaiskasvatuksen positiivisesta merkityksestä myöhemmille oppimistuloksille. Varhaiskasvatuksen osalta hallitus rajaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolipäiväiseksi työttömien ja kotona nuorempaa sisarusta hoitavien vanhempien lapsilta. Miksi lasta rangaistaan siitä, mitä vanhempi tekee?

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on parantanut niiden lasten mahdollisuuksia, joiden kotona tasapainoinen kasvuympäristö ei toteudu. Miksi hallitus haluaa jälleen iskeä kaikkein heikoimpiin? Tutkimus osoittaa, että kaikkein heikoimmista huolta pitäminen hyödyttää koko yhteiskuntaa. Auttaminen ei ole vain sääliä heikompaa kohtaan, kykyä myötätuntoon. Se on myös taloudellisesti kannattavaa.

Hallitus lisää lasten pahoinvointia kasvattamalla päivähoidon ryhmäkokoja, mikä myös heikentää varhaiskasvatuksen laatua. Samalla hallitus pyrkii myös mahdollistamaan esiopetuksen toteutuksen kerhotoimintana. Onko kukaan pohtinut, miten esiopetuksen laatu varmistetaan? Kerhotoiminnan kenttä on vaihteleva, kun taas esiopetuksen tulisi olla kaikkien lasten saatavilla yhtä laadukkaana. Laadun heikentäminen myös kyseenalaistaa varhaiskasvatuksen merkityksen ja onnistumisen mahdollisuudet, mikä heikentää perusopetuksen mahdollisuuksia pitää kaikki opetuksessa mukana.

Vaikka perusopetuksesta leikataan, hallitus on valmis lisäämään perusopetukseen tunnin liikuntaa päivässä. Tuntikehyksen muuttaminen on kuitenkin prosessi, joka vaatii kokonaisharkintaa. On päätettävä, mistä oppiaineesta tunnit otetaan, kun samalla vähennetään opetuksen määrärahoja. Jos tähän ei löydy ratkaisua, opetusryhmiä joudutaan kasvattamaan, jotta raha riittää uusiin oppitunteihin. Hallituksen tavoitteekseen mainitsema kouluviihtyvyys tuskin lisääntyy.

Toiselle asteelle kohdistetaan 200 miljoonan euron säästöt. Kuinka moni peruskoulun päättävä jää tällä leikkauksella ilman jatkopaikkaa? Opetusministeri on luvannut, ettei leikkaus vaaranna opetuksen laatua, vaan se toteutetaan päällekkäisyyttä karsimalla. Tarkoittaako tämä ammattikoulujen ja lukioiden karsimista? Kannattaa ottaa huomioon, etteivät kaikki 16-vuotiaat ole vielä valmiita muuttamaan toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kipeimmin opiskelupaikkojen vähennykset iskevät jälleen heikoimpiin.

Yliopistoihin kohdistuvat säästöt ovat nekin järjettömiä. Valitettavasti hallitus ei tunne myöskään yliopistojen arkea. Stubbin mukaan yliopistojen säästötalkoissa otetaan käyttöön kolmas lukukausi, vaikka käytännössä useimmissa oppiaineissa voi jo nyt opiskella myös kesäisin.

Opettajan läsnäoloa vaativaa opetusta taas ei voi ilman lisärahoitusta järjestää, ja hallitus on päinvastoin leikkaamassa yliopistojen rahoitusta roimasti. Yliopistojen perusrahoituksesta viedään 75 miljoonaa euroa ja tutkimusrahoituksesta 10 miljoonaa. Edessä on pikemminkin massiivisia irtisanomisia, ei lisää opetusta.

On myös vaikea ymmärtää hallituksen osoittamaa halveksuntaa yliopistoissa tehtävää työtä kohtaan. Esitellessään hallituksen kaavaileman kolmannen lukukauden Alexander Stubbille (kok.) tokaisi hallitusohjelman julkistamisen yhteydessä: ”Jos aikoinaan professorilla oli kolme syytä olla professori – kesä-, heinä- ja elokuu – niin jatkossa näin ei enää ole.”

Yliopiston idea on siinä, että kaikki yliopisto-opettajat paitsi opettavat, myös tutkivat. Näin taataan opetuksen korkeatasoisuus ja sen tulevaisuus, kun opiskelijat hyötyvät opettajiensa tekemästä tutkimuksesta.

Miksi hallitus haluaa heikentää professoreiden mahdollisuuksia edistää omaa tutkimustaan? Se tulee heikentämään paitsi tutkimuksen, myös opetuksen laatua. Ja miksi tutkija haluaisi enää olla töissä yliopistolla, jos mahdollisuutta oman tutkimuksen edistämiseen ei enää ole? Onko tarkoitus ajaa suomalaiset huippututkijat ulkomaisiin yliopistoihin?

Hallitus käy myös opiskelijoiden kimppuun. Opintotukikuukausia vähennetään, opintorahan indeksisidonnaisuus lakkautetaan ja opiskelun lainapainotteisuutta lisätään. Lainapainotteisuuden lisääminen ei ehkä pelota varakkaasta perheestä tulevia, mutta muiden kohdalla kynnys hakea yliopistoon kasvaa.

Lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille on sekin arvovalinta, jonka taloudellinen hyöty on muiden pohjoismaisten esimerkkien valossa enemmän kuin kyseenalainen. Luultavasti menetämme vain lahjakkaita opiskelijoita, jotka eivät enää hakeudu Suomeen. Tämä on taloudellinen ja henkinen tappio koko yhteiskunnalle.

Osan kärkihankkeiden 1,6 miljardin määrärahasta hallitus lupaa käyttää peruskoulutuksen uudistamiseen digitaalisten oppimisympäristöjen avulla. Tämä on varmasti hyvä asia, mutta kannattaa huomioida myös, että kaikki toisen asteen opiskelijat eivät pärjää pelkällä verkko-opetuksella. Mahdollisuutta osallistua ryhmämuotoiseen opetukseen tarvitaan edelleen.

Tuore opetusministeri julisti muutama viikko ennen vaaleja, ettei koulutuksesta enää leikata. Samaa julistivat keväällä pääministeri Sipilä, valtiovarainministeri Stubb sekä perussuomalaisten ehdokkaat. Kuitenkin hallitusneuvottelussa leikattiin koulutuksesta 600 miljoonaa euroa. Miten tämä on mahdollista, kun kaikkien kolmen hallituspuolueen jäsenet ovat luvanneet jättää koulutuksen rauhaan leikkauksilta?

Koulutuslupauksen pettäminen ei syö pohjaa vain demokratialta, vaan myös tulevaisuudelta. Pahinta kuitenkin on koulutuksen tasa-arvolupauksen pettäminen. Jos hallitus olisi vakavissaan rakentamassa osaamiselle pohjautuvaa koulutuspolitiikkaa, se ei tekisi politiikkaa joka pudottaa koulutuksen ulkopuolelle kaikkein vaikeimmista olosuhteista tulevat nuoret.

On suorastaan irvokasta, että hallitus väittää valinneensa koulutuspolitiikkansa kärjeksi juuri osaamisen.

Tagit: koulutus Yliopistot Perusopetus peruskoulut Tasa-arvo syrjäytyminen koulupudokkuus

Hallitus lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä

Hallituksen kauniit tavoitteet ovat räikeässä ristiriidassa leikkauslistan kanssa. Tulevan valtiovarainministeri Stubbin mukaan hallituksen tarkoituksena on pysäyttää kurjistumisen kierre. Tosiasiassa hallituksen teot kurjistavat heikompiosaisten tilannetta. Näin tyrmääviä palveluihin ja etuuksiin kohdistuvia leikkauksia ei ole nähty sitten 90-luvun, jos silloinkaan. Indeksien leikkaaminen osuu suoraan kaikkein köyhimpiin. Ostovoiman heikentäminen tulee pahentamaan työttömyyttä ja syventää taantumaa.

Verotuksen kevennykset kohdistuvat suurelta osin pieni- ja keskituloisiin, mutta hallitus ei tee analyysia tulo- ja varallisuuserojen kasvusta. Myöskään sukupuolivaikutusten arviointia ei ole tehty. Esimerkiksi julkisen sektorin leikkaukset iskevät kipeimmin naisvaltaisiin aloihin. Samoin päivähoidon heikentäminen vaikeuttaa käytännössä etenkin naisten työssäkäyntiä.

Tylyä on myös leikata lääke- ja matkakorvauksia. Niitä leikattiin kipurajalle jo viime vaalikaudella. Lääke- ja matkakorvaukset ovat tärkeitä nimenomaan köyhimmille. Lisäksi palvelumaksuja korotetaan ja lisätään. Käytännössä näin kasvatetaan kuntien toimeentulotukimenoja, lisätään pienituloisten paljon sairastavien toimeentulotukiriippuvuutta ja syvennetään köyhyyttä ja syrjäytymistä.

Pienituloisimpien indeksien jäädyttäminen on ristiriidassa myös voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Kullakin hallituksella on lain mukaan velvollisuus tehdä selvitys perusturvan riittävyydestä. Tällainen selvitys tehtiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella juuri ennen kevään vaaleja. Selvityksen mukaan perusturva on jo nyt jäänyt jälkeen elämisen kustannuksista, palkoista ja ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta.

Hallitus on unohtanut myös syrjäytymisen ehkäisyn ja varhaisen tuen merkityksen. Päivähoitoryhmiä kasvatetaan ja lapsilisiä paitsi leikataan, niiden indeksisidonnaisuus lakkautetaan. Lisäksi kuntien rajut säästöt tulevat heikentämään juuri lasten ja nuorten palveluita ja arjen tärkeitä turvaverkkoja. Syrjäytymisen kustannukset kasvavat.

Opiskelijat kuuluvat yhteiskunnan pienituloisimpiin. Opiskelijoita hallitus uskottelee kannustavansa, mutta teot johtavat koulutuksen luokkayhteiskuntaan. Opintotukea leikataan, sen indeksisidonnaisuus poistetaan ja opiskelun lainapainotteisuutta lisätään. Kouluttautumattomuus on jo nyt periytyvää, mutta näillä päätöksillä sitä kasvatetaan. Varakkaiden vanhempien lapsilla on paremmat edellytykset lainan ottamiseen kuin kouluttamattomien ja työttömien lapsilla. Hallitus lisää ammattikorkeakouluille ja yliopistoille kolmannen lukukauden, mikä vaikeuttaa opiskelijoiden työssä käynnin edellytyksiä ja heikentää työllistymisen mahdollisuuksia valmistumisen jälkeen.

Hallitusohjelmaan kirjattu perustulokokeilu on hyvä asia. Hyvin toteutettu perustulo voi parantaa köyhimpien tilannetta ja lisätä työllisyyttä. Hallituksen politiikka pistää kuitenkin epäilemään, millainen sen perustulokokeilu olisi. Kokoomuksessa on ollut kannatusta perustulolle, joka olisi nykyistä perusturvaa merkittävästi pienempi. Sellaista perustuloa Vihreät ei kannata.

Myös maailman köyhiltä leikataan. Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaus ajaa käytännössä kehitysyhteistyön alas. Suomi siirtyy paarialuokkaan niiden maiden joukkoon, joiden kehitysyhteistyömäärärahoituksen osuus bruttokansantuotteesta on pienin.

Vastuullinen hallitus ei leikkaisi heikoimmilta, lapsilta ja tulevaisuudelta. Miksi teette näin, Sipilän hallitus?


 

Tagit: köyhyys syrjäytyminen Tuloerot Tasa-arvo hallitus2015

Lapset ja sairaat ensin

Jo Minna Canth tiesi, ettei lasten ja nuorten palveluista kannata säästää. ”Erityisesti huonoina aikoina on erityisen tärkeää pitää huolta heikoimmista”, Canth sanoi. Tämä olisi syytä niidenkin muistaa, jotka nyt uhoavat, ettei leikkauksilta säästy tulevan eduskunnan aikana kukaan eikä mikään.

Sosiaalipolitiikka on kovaa talouspolitiikkaa. Mitä enemmän sosiaalipolitiikassa tehdään virheitä, sen kalliimmaksi se tulee yhteiskunnalle. Mitä enemmän onnistutaan, sen lujemmalla pohjalla on yhteiskunnan perusta. Tosiasiassa meillä ei ole varaa säästää lasten ja nuorten tulevaisuuden kustannuksella. Siksi onkin kummallista, ettei päätöksentekoon kuulu lakisääteistä sosiaalisten vaikutusten arviointia. Me mittaamme ympäristövaikutuksia ja sukupuolivaikutuksia, mutta emme päätösten vaikutusta yhteiskunnan hyvinvointiin kokonaisuutena. Sosiaalinen tilinpäätös puuttuu, kun tuijotetaan laskelma viivan alla, eikä se kerro koko totuutta.

Lähdin mukaan politiikkaan, koska en voinut hyväksyä lasten ja muiden yhteiskunnan heikompiosaisten kustannuksella säästämistä. Konkreettinen päätös, joka sai minut ensimmäisen kerran kirjoittamaan kansanedustajille, oli hallituksen päätös viedä alle 16-vuotiailta nuorilta oikeus Kelan korvaamaan psykoterapiaan. Mieleltään ilman omaa syytään sairastuneet lapset ja nuoret kuuluvat varmasti tämän yhteiskunnan heikoimpiin.

Kuluneella eduskuntakaudella olen ollut mukana tekemässä päätöstä siitä, että myös opiskelun ja työelämän ulkopuolella olevalla nuorella on oikeus päästä tarvittaessa terapiaan. Teimme myös päätöksen, että masennuksen takia sairaspäivärahalla olevalla nuorella on oikeus opiskella voimiensa mukaan. Se auttaa palaamaan takaisin arkeen ja pitämään kiinni omasta opiskeluyhteisöstä, vaikka voimat olisivatkin vähissä.

Nuoret ovat yhteiskunnan ilmapuntari, sanotaan. Nuorista näkee, miten yhteiskunta kokonaisuutena voi. Meidän aikanamme nuorten enemmistö voi hyvin, mutta osalla nuorista ongelmat kasautuvat ja syvenevät. Lasten ja nuorten syrjäytymisen vähentäminen on siksi seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Lapsi tarvitsee turvallisia, läsnäolevia aikuisia - tuttuja kasvoja, joilla on nimet. Siksi on lyhytnäköistä säästää lastentarhanopettajissa, koulunkäyntiavustajissa, kouluvahtimestareissa, koulukuraattoreissa ja –terveydenhoitajissa.

Parasta syrjäytymisen ehkäisyä ovat vahvat peruspalvelut, etenkin universaalit, kaikille perheille maksutta kuuluvat julkiset palvelut. Järkevintä olisi siirtää yhteiskunnan voimavarat korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin. Uupuneelle lapsiperheelle kannattaa antaa konkreettista apua kotiin ajoissa. Joka euro tulee moninkertaisena takaisin, kun lastensuojelun ja korjaavien erityispalvelujen tarve vähenee. Lasten ja nuorten ongelmien ehkäisyssä on otettava koko perhe huomioon.

Me tiedämme, että lapsena koettu pitkään jatkunut köyhyys  ja vanhempien mielenterveysongelmat ovat mielenterveysongelmien riskitekijöitä aikuisena. Siksi on ihmeellistä, ettei tätä tietoa käytetä hyväksi päätöksiä tehtäessä. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen tuottaa melkein aina hyvän tuloksen. Siksi voi sanoa, että yhteiskunnan pahin kestävyysvaje on välinpitämättömyys heikoimmistaan.

Päättyneen eduskuntakauden parhaita päätöksiä oli se, että lapsiperheiden oikeutta saada kotipalvelua parannettiin. Kotipalvelua, kuten myös perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa, on jatkossa saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tavoitteena on madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata perheille oikea tuki ajoissa. Se on hieno, hyvä tavoite.

Tärkeintä on, ettei apua tarvitsevaa lasta tai hänen perhettään jätetä oman onnensa nojaan, kuten tapahtuu Minna Canthin romaanissa Köyhää kansaa. Canthin ajoista on onneksi jo kauan, ja tänä päivänä meillä on kattavien hyvinvointipalveluiden ja maksuttoman peruskoulun ansiosta mahdollisuus ja vaurautta huolehtia ihmisistä, tasata hyvinvointia ja estää köyhyyden syveneminen, jos vain ymmärrämme sen tehdä.

 

 

 

 

Tagit: Lapset Nuoret köyhyys syrjäytyminen kotiapu lastensuojelu

Vihreiden ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmät esittävät ylimääräistä täysistuntoa

12.03.2015

Eduskunta on viimeisinä työpäivinään joutunut yllättävään ja sen uskottavuutta murentavaan tilanteeseen. Syynä on edustaja Rajamäen poikkeuksellinen toiminta, johon eduskuntaryhmillä ei ollut mahdollisuutta varautua.

Lakiesitys paperittomien terveydenhuollosta ehdittiin jo käsitellä sekä perustuslakivaliokunnassa että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kummassakaan valiokunnassa kukaan hallituksen kansanedustajista ei äänestänyt lakiesitystä vastaan. Kansanedustajilla ei ollut mitään syytä uskoa, että lakiesityksen käsittely tämän vaalikauden puitteissa estyisi yhden kansanedustajan poikkeuksellisen toiminnan johdosta.

Demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman on tiedotteellaan tuonut esiin, ettei edustaja Rajamäellä ollut ryhmänsä tukea, ja että lakiesityksen kaatamisoperaatio tuli ryhmälle täytenä yllätyksenä. Kyse on täysin poikkeuksellisesta eduskunnan käyttäytymisperiaatteiden rikkomisesta.

Vihreiden ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmien mielestä olisi eduskunnan arvovallan mukaista ottaa esitys paperittomien terveydenhoidosta käsittelyyn järjestämällä ylimääräinen istunto.

Vihreiden kansanedustaja, puhemiesneuvoston jäsen Tuija Brax otti tänään puhemiesneuvoston käsittelyssä esiin, että puhemies kutsuisi koolle ylimääräisen istunnon. Puhemiesneuvosto pysyi aiemmassa kannassaan, ettei aikatauluja muuteta.

Eduskunnan työjärjestyksen 45 §:n mukaan täysistuntoja pidetään eduskunnan työtilanteen mukaan. Eduskunnan puhemiehellä on oikeus eduskuntatyön päättymisenkin jälkeen tarvittaessa kutsua valtiopäivät uudelleen koolle ennen uusien vaalien toimittamista.

Vihreiden ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmät toivovat, että  puhemiesneuvosto harkitsisi  edelleen ylimääräisen täysistunnon kutsumista koolle, jotta eduskunta voisi käsitellä asiaankuuluvalla tavalla hallituksen yksimielisen esityksen paperittomien terveydenhuollosta.

 

Outi Alanko-Kahiluoto

eduskuntaryhmän pj. (Vihr.)

 

Annika Lapintie

Eduskuntaryhmän pj.  (Vas.)

Tagit: terveydenhito köyhyys syrjäytyminen eduskunta

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Alanko-Kahiluoto vaatii demareilta selitystä edustaja Rajamäen toiminnasta

10.03.2015

Tiedote 10.3. 2015

Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Kari Rajamäki kaatoi eilisessä salikäsittelyssä hallituksen yksimielisen esityksen paperittomien terveydenhoidon järjestämisestä. Rajamäki pyysi esityksen paperittomien terveydenhoidosta pöydälle eduskunnan toiseksi viimeiseen työpäivään ja loi näin aikatauluesteen esityksen lopulliselle hyväksymiselle tällä vaalikaudella.

Toiminta rikkoo ennenkuulumattomalla tavalla eduskunnan pelisääntöjä. Demareiden Rajamäki on hallituspuolueen kansanedustaja, lakiesitys oli demariministerin valmistelema ja julkisuudessa voimakkaasti puolustama ja lisäksi hallitukselta yksimielinen esitys. Hallituksen esitys ehdittiin jo nuijia läpi sosiaali- ja terveysvaliokunnan istunnossa viime viikolla. Niinikään perustuslakivaliokunta oli puoltanut esityksen hyväksymistä. Valiokuntakäsittelyssä yksikään demari tai kukaan muu hallituspuolueen edustaja ei äänestänyt esitystä vastaan.

Eduskunnassa voi yleensä luottaa siihen, että hallituspuolueen jäsenet eivät kaada hallituksen omia esityksiä salikäsittelyssä. On pöyristyttävää ja demokratian vastaista, että hallituspuolueen edustaja kävelee näin sekä oman ministerinsä ja eduskuntaryhmänsä yli että koko eduskunnan luottamuksen yli.  

Mikäli kysymys ei ole demareiden eduskuntaryhmässä sovitusta menettelystä, odotamme demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtajalta sekä ministeri Huoviselta uskottavaa ulostuloa ja kannanottoa ryhmänsä jäsenen toimintaan.

 

Outi Alanko-Kahiluoto

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja

050-5121727

 

Tagit: Terveydenhoito köyhyys syrjäytyminen

Köyhyydestä – kuka tahansa meistä voi pudota

14.02.2015

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto nostaa valtuuskuntapuheessaan Kouvolassa 14.2.2015 esille yhden Vihreiden kärkiteemoista, köyhyyden.

- Väliaikainen köyhyys koskettaa arviolta noin 800 000 suomalaista. Monen lähipiiristä löytyy joku, jolle köyhyys on arkipäivää. Se ei aina näy päälle päin – kuka tahansa meistä voi pudota. Köyhyyttä kokevien ja paremmin toimeentulevien elämät eivät saa erkaantua, Alanko-Kahiluoto sanoo.

Alanko-Kahiluoto on huolissaan hallituksen koulutussäästöistä ja niiden rajuista vaikutuksista. Vihreät jätti opposition kanssa yhteisen välikysymyksen asiasta eilen.

- Tämä hallitus on tehnyt kovia säästöpäätöksiä koulutukseen. Hallitus on leikkaamassa suuren summan, 260 miljoonaa euroa toiselta asteelta. Arvioiden mukaan leikkaus tarkoittaisi jopa joka kolmannen oppilaitoksen sulkemista.

Alanko-Kahiluoto kritisoi hallituksen riittämätöntä panosta syrjäytymisen ehkäisyyn.

- Tämän hallituskauden painopistealue - syrjäytymisen ehkäisy – on jäänyt toimenpidetasolla vaatimattomaksi. Nuorisotakuu ei ole täyttänyt odotuksia, eivätkä sen tavoitteet ole toteutuneet. Tulevan hallituksen on jatkettava kesken jäänyttä työtä, Alanko-Kahiluoto linjasi.

Alanko-Kahiluodon mukaan tämänhetkinen perusturva on riittämätön, ja tästä on huomauttanut myös Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea. Suomen sosiaaliturva on sirpalemainen palapeli, jota on uudistettava yksinkertaisemmaksi. Alanko-Kahiluoto on huolissaan etenkin yksinasuvien selviämisestä.

- Asumiskustannukset ovat yksinasuvilla muita suuremmat ja köyhyysriski korkea. Yksinasuvat kantavat elämisen kustannukset yksin. He ovat myös suurin yksittäinen toimeentulotukea saavien ryhmä, Alanko-Kahiluoto sanoi puheessaan.

Perustulo tekisi työntekemisestä kannattavampaa ja joustavampaa.

- Vihreät haluavat perustulon, joka luo reittejä ulos köyhyydestä ja vähentää eriarvoisuutta. Emme halua että yhteiskunta lannistaa, vaan kannustaa ja luo valinnan mahdollisuuksia, Alanko-Kahiluoto linjasi.

Tagit: köyhyys tuloeort Perustulo syrjäytyminen

Koulupudokkaalle oikeaa apu - ei uhkasakkoa

Hallituksen sisällä on ollut keskustelua siitä, pitäisikö oppivelvollisuusikää nostaa 17 ikävuoteen ja miten se tulisi toteuttaa. Vihreän eduskuntaryhmän näkemys on se, että tärkeintä on auttaa niitä nuoria, jotka uhkaavat syrjäytyä koulutuksen ulkopuolelle. Oppivelvollisuusiän nostaminen ei ole tähän oikea keino.

Demareiden ajamassa mallissa oppivelvollisuusiän nostaminen koskisi kaikkia nuoria ja velvoittaisi kuntia järjestämään maksuttomat oppimateriaalit, työvälineet ja koulukuljetukset kaikille nuorille vuoden nykyistä pidempään. Oppimateriaalit ja -välineet ostettaisiin myös niille nuorille, joilla ei ole ongelmia opiskelumotivaatiossa tai joiden perheillä ei ole taloudellisia vaikeuksia opintojen hankkimiseksi. Ellei nuori hakisi jatko-opintopaikkaa, hänelle ja hänen perheelleen langetettaisiin uhkasakko.

Oppivelvollisuusiän mekaaninen nostaminen ei Vihreän eduskuntaryhmän mielestä ole oikea keino syrjäytymisuhan alla olevien nuorien auttamiseen. Ylipäätään syrjäytymisen ehkäisyyn ei ole oikotietä, ja siksi mikään pakko tai uhkasakko ei ole oikea keino auttaa opinnoissa kompuroivaa nuorta tai hänen perhettään.

Ongelmana demareiden esityksessä on, ettei se puutu riittävästi syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ongelmiin. Maksuttomat koulukirjat eivät auta oppimisvaikeuksista, päihdeongelmista tai masennuksesta kärsivää nuorta.

Jopa 19 prosenttia 20-24-vuotiaista nuorista  jää ilman peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa. Kaiken koulutuksen ulkopuolelle jää vuosittain noin 3 700 nuorta. Nämä nuoret eivät ole 10-luokalla, työpajalla, kuntoutuksessa eivätkä ammatilliseen koulutukseen valmistavassa koulutuksessa. Opiskelupaikkoja tai joustavan koulutuksen mahdollisuuksia pitää olla riittävästi siellä, missä nuoretkin asuvat.

Suurin riski pudota on peruskoulusta valmistuvilla nuorilla. Tärkeintä olisi siksi saada kaikille nuorille riittävät valmiudet jatkaa peruskoulun jälkeen. Armovitoset syrjäyttävät armotta. Siksi oppivelvollisuusiän nostamiseen varatut miljoonat kannattaisi mieluummin käyttää (erityis)opetukseen kohdistuvien säästöjen purkamiseen. Peruskoulu on tasa-arvoisen koulutuksen perusta. Koulutuksesta säästäminen syrjäyttää ja luo eriarvoisuutta.

Tärkeää olisi myös kehittää joustavan opiskelun mahdollisuuksia. Kaikki nuoret eivät pärjää pulpettiin sidotussa, teoreettisessa opetuksessa. Esimerkiksi Helsingissä on menestyksekkäästi kokeiltu joustavan perusopetuksen ns. JOPO-luokkia. Ideana joustavassa opetuksessa on, että nuori voi oppia vuoroviikoin työelämässä, vuorotellen peruskoulussa. JOPO-opetus auttaa kouluun motivoitumattomia tai oppimisvaikeuksista kärsiviä oppilaita jaksamaan koulussa paremmin ja motivoi suorittamaan peruskoulun loppuun. OAJ ja  eduskunnan tarkastusvaliokunta ovat tukeneet JOPO-opetuksen kehittämistä syrjäytymistä vähentävänä toimintamallina.

Oppisopimuskoulutus nähdään usein vaihtoehtona nuorille, joille teoreettinen tai ryhmämuotoinen opiskelu ei sovi. Oppisopimuskoulutus on nykyään mahdollista kuitenkin vasta toisella asteella peruskoulun jälkeen, jos nuori on selvinnyt sinne saakka. JOPO-luokat toisivat joustavan opiskelun mahdollisuuden jo perusopetukseen. Näin moni turha putoaminen kesken perusopetuksen voitaisiin ehkäistä ajoissa.

 

 


 

Tagit: peruskoulu syrjäytyminen oppivelvollisuus

Mitä voidaan tehdä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi

Tärkeintä syrjäytymisen ehkäisemisessä on vahvistaa lasten ja nuorten palveluita. Vahvat ennaltaehkäisevät palvelut ja eri toimijoiden välinen yhteistyö ehkäisevät tehokkaasti väliinputoamisia. Nuorisolain mukainen nuorten palveluverkosto pitää olla joka kunnassa.
 
Samoin kunnianhimoisesti suunniteltu ja riittävästi rahoitettu Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnnitelma ehkäisee nuorten syrjäytymistä ihan varmasti.
 
Riittävän pienet ryhmäkoot päivähoidossa ja opetuksessa takaavat sen, että jokainen lapsi saa tarvitsemansa huomion. Erityislapselle on oikeasti järjestettävä myös erityinen tuki.
 
Niille kouluille, joiden oppilaiden vanhemmissa on keskimääräistä
enemmän maahanmuuttajia ja toimeentulotuen saajia, ja joiden perheissä on keskimääräistä enemmän lastensuojeluasiakkuutta, on myönnettävä määrärahoja enemmän kuin muille kouluille.
 
Tuloeroja pitää kaventaa
. Mitä isommat tuloerot, sitä suuremmat
hyvinvointi- ja terveyserot. Kunnissakin voidaan kaventaa tuloeroja pienentämällä pienituloisten asiakasmaksuja ja huolehtimalla harkinnanvaraisen toimeentulotuen riittävyydestä.
 
On hoidettava koko perhettä, ei vain yksilöitä. Niissä perheissä,
joissa vanhemmilla on mielenterveysongelma, lapsilla on moninkertainen riski sairastua masennukseen ennen aikuisikää. Neuvoloiden ja päivähoidon osaamista pitää vahvistaa, sillä lastensuojeluilmoituksia tehdään Helsingissä teini-ikäisistä valtavasti verrattuna nuorempiin lapsiin. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen eivät nyt toimi.
 
Pitää olla erityisesti nuorille suunnattuna mielenterveyspalveluita. Päihde- ja mielenterveysongelmiin erikoistuneiden nuorisoasemien ikärajaa pitäisi nostaa, sillä nuoruus ei pääty 18 vuoteen.
 
Nuorten työpajatoimintaa pitää järjestää, vaikkei se ole
lakisääteistä. Valtion tarkastusviraston mukaan työpajatoiminta on malliesimerkki hallintokuntien rajat ylittävästä moniammatillisesta yhteistyöstä, jonka avulla voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä.
 
Oppilashuollossa
pitää noudattaa valtakunnallisia suosituksia ja
räätälöidä palvelut tarpeen mukaan. Toisilla kouluilla tarvitaan
enemmän kuraattoreita ja muuta oppilashuollon henkilöstöä kuin toisilla. Opiskelijaterveydenhoidon pitää olla suositusten tasolla.
 
Sosionomeista
on saatu hyviä tuloksia koulun oppilashuollon tukena. Koulusosionomeja pitäisi käyttää enemmän, sillä he voivat tehdä asioita, joihin terveydenhoitajat, kuraattorit ja psykologit eivät veny, kuten hakea lintsaavia lapsia kouluun ja tehdä konkreettista koulun ja kodin välistä yhteistyötä esimerkiksi maahanmuuttajaperheissä.
 
Hallintokuntien väliset rajat ylittävä moniammatillinen, kolmannen sektorin toteuttama työ syrjäytymisen ehkäisemiseksi pitää ottaa kaupunginhallituksen suojelukseen. Nyt hallintokuntien rajat ylittävästä työstä ei mikään hallintokunta suostu ottamaan rahoitusvastuuta, ja järjestöjen toteuttamat hyvät hankkeet loppuvat, vaikka niitä kokemusten mukaan pitäisi jatkaa. Näin on Helsingissä käynyt monille Lähiörahaston tuella rahoitetuille hankkeille.
 
Syrjäytymisen ehkäisemiseksi pitää toimia kaikilla politiikan
alueilla
, paitsi valtuustoissa, myös eduskunnassa.
 

Tagit: Nuoret syrjäytyminen

Helsinkiin työttömien aktiivipassi

10.10.2011

Valtuustoaloite 16.11. 2011

Helsinkiläiselle työttömälle toimeentulotuen varassa sinnittelevälle joukkoliikenteen lipunhinnat ovat korkeita ja rajoittavat mahdollisuuksia liikkua, harrastaa ja tavata ystäviä. Samoin liikunta- ja vapaa-ajan palvelut ovat pitkään työttöminä olleille toimeentulotuelle pudonneille liian kalliita.
 
Tutkimusten mukaan liikkumisen ja harrastamisen rajoittuminen lisää syrjäytymisriskiä, joka muutenkin on toimeentulotuen varaan joutuneilla suurempi kuin väestöllä keskimäärin. Viime vuosina terveyserot etenkin työelämässä olevien ja työttömien välillä ovat kasvaneet hälyttävästi. Terveyseroja voitaisiin kaventaa mm. helpottamalla työttömien liikuntamahdollisuuksia.

Syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä ns. työttömän alennuspassilla, jollaisen käyttöön ottoa suunnitellaan mm. Tampereella. Työttömän aktiivipassilla työtön saisi esimerkiksi 75 prosentin alennuksen kaupungin joukkoliikenteessä sekä maksuttoman sisäänpääsyn uimahalleihin ja kuntosaleille. Vastaava passi on käytössä monissa Keski-Euroopan maissa.

Aktiivipassin tavoitteena olisi syrjäytymisen ehkäiseminen aktivoimalla niitä työttömiä, jotka ovat pudonneet toimeentulotuelle, ja joilla siksi ei ole varaa normaaleihin aktiivisen elämän edellytyksiin, kuten kaupungissa kulkemiseen tai liikuntaharrastuksiin. Aktiivipassiin voisivat olla oikeutettuja 6 tai 12 kuukautta yhtäjaksoisesti toimeentuloa saaneet täysi-ikäiset helsinkiläiset. Aktiivipassin saisi toimeentulotukipäätöksen mukana.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että Helsingin kaupunki selvittää, millaisia kuluja ja toisaalta hyötyjä aktiivipassin käyttöön ottamisesta olisi, jotta aktiivipassi voitaisiin ottaa käyttöön seuraavasta talousarviosta päätettäessä.


Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

Tagit: toimeentulotuki työttömyys syrjäytyminen

Koulusosionomit avuksi syrjäytymisen ehkäisemisessä

Meeri Kuikka
Sosionomi (AMK)

Välitunnilla on alkanut tyttöjen välinen riita, jota ei saada päättymään ennen seuraavan tunnin alkamista. Riita on jatkunut samantyyppisenä jo lähes vuoden: muutaman tytön porukka kiusaa ja pilkkaa yhtä. Opettaja saa riidasta tiedon juuri ennen tunnin alkamista, mutta ei ehdi selvittää sitä.

Onneksi koulussa työskentelee koulusosionomi, jolla on aikaa jäädä selvittämään riitaa silä aikaa, kun opettaja keskittyy opettamiseen. Sosionomi pyytää selvittelyyn kaikki asianosaiset ja jokainen saa kertoa oman näkemyksensä riidan syystä. Sosionomi sopii riitapukareiden kanssa jatkosta ja seurannasta, sekä ottaa yhteyttä vanhempiin.

Opettaja on huolissaan pojasta, joka vaikuttaa alakuloiselta ja jolla ei ole koulussa kavereita. Opettaja vie huolensa oppilashuoltoryhmään, mutta kenelläkään ei ole tarjota pojalle konkreettista apua - oppilas kun ei ole koulussa häiriöksi, eikä hän myöskään ole lastensuojelun asiakas. Todetaan, että tilannetta seurataan.  Oppilas alkaakin vähitellen oirehtia pahaa oloaan häiriköimällä ja lintsaamalla.

Tällaiset tilanteet tulivat tutuiksi, kun työskentelin koulusosionomina Helsingissä ala-asteella (Koulua ja elämää varten-hankkeessa 8/2005-12/2006). Toimin kuraattorin ja opettajan välimaastossa projektityöntekijänä ja kehitin koulusosionomin työnkuvaa ja toimintatapoja. Edellä kertomani esimerkin yksinäisen pojan olisin ohjannut pienryhmään, joita järjestin erityistarpeessa oleville lapsille. Näitä ryhmiä olivat muun muassa itsehillinnän ja tunneilmaisun ryhmät. Pidin myös ryhmäyttämistunteja 1-3-luokkalaisille, jotta luokkaan muodostuisi alusta alkaen mukava ilmapiiri. Järjestin läksytukiryhmiä ja tein yhteistyötä alueen toimijoiden, lastensuojelun ja oppilaiden vanhempien kanssa, mutta ennen kaikkea olin yksi oppilashuollollinen lisäaikuinen koulun arjessa.

Projektiamme ei vakinaistettu, sillä ennaltaehkäisevän toiminnan vaikuttavuutta on hankala osoittaa. Varmasti ei voida sanoa, olisiko kiusaaminen esimerkkikertomuksen tytön kohdalla päättynyt koulusosionomin ansiosta kokonaan, tai olisiko esimerkin poika ollut turvassa syrjäytymiseltä. Ainakaan tilannetta ei olisi päästetty huonompaan suuntaan.

Olisiko koulusosionomien palkkaaminen konkreettinen ja edullinen keino vaikuttaa koulujen arkeen? Ainakin koulusosionomin palkkaaminen antaisi opettajille mahdollisuuden keskittyä paremmin omaan työhönsä, opettamiseen. Koulukuraattorit ja psykologit saisivat keskittyä omaan työhönsä - ja opettajan oppilaasta tuntemaan epämääräiseen huoleen voitaisiin vastata varhaisessa vaiheessa. Säästöä tulisi myöhemmin, kun asioihin ei tarvitsisi puuttua korjaavasti kovalla kädellä.

Meeri Kuikka

Kirjoittaja työskentelee Helsingin kaupungin sosiaaliviraston vapaaehtoistyön koordinaattorina ja on vihreiden kunnallisvaaliehdokkaana Helsingissä

Tagit: peruskoulu syrjäytyminen lastensuojelu oppilashuolto koulupudokkuus

Sivut

Tilaa syöte RSS - syrjäytyminen