Taide

Suomi ansaitsee kulttuuriministerin

Kulttuuriväki on huolissaan siitä, että hallitus on aikeissa lakkauttaa erillisen kulttuuriministerin tehtävän. Vihreiden mielestä Suomen ei pidä eikä kannata luopua kulttuuriministeristä. Haluamme, että hallituksessa on edelleen ministeri jonka erityisenä tehtävänä on huolehtia taiteen ja kulttuurin voimavarojen kehittämisestä, puolustaa taiteen autonomiaa ja parantaa taiteen tekemisen edellytyksiä.

Lakkauttamalla kulttuuriministerin tehtävän hallitus viestittäisi, ettei Suomi koe sivistyksen ja kulttuurin puolesta puhumista tärkeäksi. Erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina on tärkeää ylläpitää taidemyönteistä ilmapiiriä. Taide ja luovuus eivät ole ylellisyyttä, vaan välttämättömyys, jotta näemme ulospääsyn ja reitin hyvinvoivaan ja valoisampaan tulevaisuuteen.

Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen totesi kuukausi sitten, että erillinen kulttuuriministeri on ”neuvottelukysymys” ja ”imagojuttu”: ”Joudutaan miettimään, miten tärkeää sivistysvaltion imagon kannalta on, että joku on kulttuuriministerin nimikkeellä.

Pienelle maalle oma kulttuuriministeri on todellakin imagojuttu, kuten Laaninen totesi. Asukasmääräänsä nähden Suomi näkyy maailmalla dynaamisena ja korkeatasoisena kulttuurimaana: meillä on nimekkäitä kirjailijoita, kapellimestareita, oopperalaulajia, elokuvantekijöitä ja artisteja, jotka tekevät maatamme tunnetuksi. Olisi häpeällistä ja noloa, jos palkitut taiteilijamme joutuisivat tulevaisuudessa kertomaan, ettei Suomen valtio ole sen vertaa kulttuurimyönteinen, että vaivautuisi panostamaan erilliseen kulttuuriministerin virkaan.

Laissa taiteen edistämisestä todetaan, että oikeus taiteeseen ja kulttuuriin kuuluu kansalaisen perusoikeuksiin. Juuri kulttuuriministeri on se henkilö, joka puolustaa kansalaisten yhdenvertaista oikeutta päästä osalliseksi kulttuurista. Eri kyselyissä on todettu, että suomalaiset pitävät kulttuuripalveluita lähipalveluita ja arvostavat niitä korkealle. Kansalaisille kulttuuri ei ole elitismiä vaan perusoikeus. Siksi on tärkeää, että Suomen hallituksessa on edelleen - Laanisen sanoin - ”joku”, joka puolustaa valtiovallan tukea taiteelle ja kulttuurille.

On myös ymmärrettävä kansallisen kulttuurin riippuvaisuus valtiovallan tuesta. Suomen kokoisessa maassa taiteen ja kulttuurin rahoitusta ei voi jättää kaupallisuuden, mesenaattien tai kuntien vapaaehtoisuuden varaan. Suomalainen taide, kuten tiedekin, tulee myös jatkossa menestyäkseen tarvitsemaan valtiovallan tuen. Ei vain viljely ole tärkeää – myös hengenviljely on kansakunnan menestyksen elinehto.

Kulttuurialat kuuluvat tulevaisuuden kasvualoihin, joilla on merkittävä työllistämispotentiaali. Verrattuna muihin Pohjoismaihin kulttuurialojen osuudessa Suomen bruttokansantuotteesta on kasvun varaa. Jo nyt kulttuurialojen osuus viennistä on ohittanut puunjalostusteollisuuden viennin arvon. Panostamalla kulttuurialan työntekijöiden sosiaaliturvan kehittämiseen voimme merkittävästi lisätä työtä ja toimeentuloa kulttuurin sektorilla. Perustulo, jota Keskusta ennen vaaleja lupaili, edistäisi merkittävästi luovien alojen työntekijöiden työllistymisen ja toimeentulon mahdollisuuksia.

Huomenna tiedämme, onko Suomella enää omaa kulttuuriministeriä ja voimmeko edelleen tituleerata itseämme sivistysvaltioksi, jonka mielestä maa, sen kansalaiset ja kulttuuriperintö ansaitsevat erillisen kulttuuriministerin. Taide on kansakunnan muisti, peili ja itseymmärrys, ja sellaisena taide on kansakunnan hyvinvoinnin perusta ja edellytys. Sen rakentamiseen me tarvitsemme myös kulttuuriministerin omistautumista.

Tagit: Kulttuuri Taide Tasa-arvo sivistys

Mitä olen kansanedustajana tehnyt taiteen ja kulttuurin hyväksi

07.04.2015

Olin vastikää keskustelemassa Ylen ”Kultakuume” -ohjelmassa kulttuurin merkityksestä. Täältä voit kuunnella haastattelun (haastatteluni alkaa kohdasta 36:54:00).

Olen kirjoittanut eduskuntavaaleihin Kulttuurimanifestin, sillä mielestäni kaikkina aikoina on tuettava myös taidetta ja kulttuuria.

Vastasin maaliskuussa 2015 Muusikot-lehden vaalikyselyyn.

Eduskuntakausi 2011-2015

Kuluneella eduskuntakaudella olin sivistysvaliokunnan jäsen vuodet 2011-14. Kansanedustajana olen mm. puolustanut kirjastojen lainauskorvauksia ja kuulunut parlamentaariseen työryhmään, joka neuvotteli tavoitteesta kirjailijoiden lainauskorvauksien nostamiseksi.

Tein itse talousarvioaloitteen lainauskorvausten korottamiseksi ja olin mukana sivistysvaliokunnan jäsenenä tekemässä mietintöä lainauskorvausten lisäämiseksi. Mielestäni kirjailija ansaitsee korvauksen kirjansa lainasta.

Tiedustelin kirjallisella kysymyksellä kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäeltä sarjakuva-alan tukemisesta. Olin ministerin vastaukseen tyytyväinen, sillä hänen mukaansa sarjakuva-alaa on syytä vahvistaa. Olen tehnyt talousarvioaloitteita määrärahan osoittamiseksi museoiden valtionosuuksiin ja -avustuksiin, määrärahan osoittamiseksi teattereiden ja orkestereiden valtionosuuksiin sekä määrärahan osoittamiseksi Museoviraston toimintamenoihin.

Julkiselle vallalle kuuluu taiteen tekemisen edellytysten ja autonomian turvaaminen. Julkisen vallan tehtävänä ei ole taiteen määritteleminen. Juuri siksi meillä on laki, joka turvaa taiteen autonomian. Kirjoitin aiheesta Taiteilija-lehteen, kun lakia Taiteen edistämiskeskuksesta oltiin uudistamassa.

Olen tällä eduskuntakaudella jatkanut työtä itsensä työllistäjien ja luovien alojen työntekijöiden aseman parantamiseksi. Täältä löytyy tarkemmin siitä, mitä olen tehnyt pitääkseni tämän kasvavan joukon puolia.

Kaikki puheenvuoroni ja valtiopäivätoimeni ovat luettavissa eduskunnan sivuilta.

Olen osallistunut lukuisiin kulttuuripoliittisiin tapahtumiin, ja esiintynyt esimerkiksi Suomen taidepoliittisessa tapahtumassa ja ottanut osaa eduskunnan Arkadia-seuran Taiteen iltakouluun.

Kuvataideakatemia kutsui minut hallituksensa varapuheenjohtajaksi vuonna 2008, ja toimin hallituksessa ns. ulkoisena jäsenenä vuoteen 2011 saakka.

Kirjoituksessa "Barrikadeille kulttuurin ja perustulon puolesta!" olen listannut Vihreiden viimeaikaisia painopistealueita kulttuuripolitiikassa.

Kirjoituksessa "Raha ei riitä" kerron miksi me mielestäni tarvitsemme kulttuuria. Täältä löytyy kaikki kullttuuriaiheiset kirjoitukset blogissani. Vierasblogissani on kirjoituksia muun muassa Sirpa Kähköseltä ja Sinikka Vuolalta. Ohjaaja-kirjailija Pirkko Saisio puhuu videosuosituksessaan siitä, miksi taiteilijana kuuluu tukijoukkoihini.


Eduskuntakausi 2007-2011

Olen pitänyt luovan talouden vahvistamista esillä eri tavoin ja eri näkökulmista koko eduskuntakauden ajan. Olin kirjaamassa hallitusohjelmaan lupausta tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturvan parantamisesta sekä apurahansaajien sosiaaliturvan järjestämisestä. Aikaisemmin sosiaaliturvan suhteen lainsuojattomille apurahansaajille on hallituskaudella 2007-2011 taattu eläketurva, sairasvakuutusturva sekä lakisääteinen tapaturmaturva. Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa on parannettu. Työttömyysturvan antamisesta on annettu yhtenäinen ohjeistus ja tieteen ja taiteen tekijöille on saatu TE-toimistoihin omat työvoimaneuvojat.

Taiteesta ja kulttuurista pitämissäni puheenvuoroissa olen käsitellyt muun muassa vapaan taiteen kentän rahoitusta, taiteilijoiden toimeentuloa, tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturvaa sekä apurahansaajien sosiaaliturvaa. Olen puolustanut myös taito- ja taideaineiden asemaa peruskoulussa.

Olen tehnyt talousarvioaloitteita vapaan taiteen kentän rahoituksen nostamiseksi, valtion ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrän lisäämiseksi, elokuvataiteen edistämiseksi, näyttämötaiteen edistämiseksi sekä valtion taiteilija-apurahan korottamiseksi. Kirjallisen kysymyksen olen tehnyt taideostojen edistämisestä verohelpotuksin sekä vierailevien taiteilijoiden matkakustannusten korvausten verottamisesta.

Olen myös pitänyt yllä itsensä työllistävien asemaan liittyviä epäkohtia ja vaatinut niiden poistamista. 

Olen iloinen siitä että sinnikäs työ taiteen puolesta on tuottanut tulosta. Taiteen ja kulttuurin määrärahat ovat kasvaneet vaalikaudella 2007-2011 merkittävästi. Valtionosuuden piirissä olevien kulttuurilaitosten tuki on kasvanut yli sadalla prosentilla.

Myös ns. vapaiden ryhmien tuet ovat kasvaneet merkittävästi. Näyttämötaiteessa lisäystä on 83,5%, säveltaiteessa 45,5% ja tanssitaiteessa peräti 97,2%. Uutena määrärahojen saajiin on tullut sirkustaide, joka on saanut 400 000 euroa. Olen iloinen siitä, että Vihreät saivat viime syksynä neuvoteltu 16 taiteilijaeläkettä lisää, ja että tällä kaudella toteutettiin myös Vihreiden ajama kulttuurilehtien tuen korotus. 

Suomen kulttuuripolitiikka painottuu voimakkaasti laitosten tukemiseen: 70% taiteen ja kulttuurin tuesta jaetaan laitoksille, kun yksittäisille taiteilijoille menee koko potista vain 4%. Ensi hallituskaudella on tärkeää pitää mielessä se, että valtionosuuslaitosten saama lisäys on tällä kaudella ollut suurempi kuin vapaiden ryhmien tuki yhteensä. Vapaiden ryhmien tukea pitää kasvattaa, ja teatterikenttää pitää kehittää panostamalla vapaiden ryhmien avustuksiin. 

Vapaan kentän toimintamahdollisuuksia on perusteltua edelleen vahvistaa ja VOS-laitoksia kannustettava yhteistyöhön vapaan kentän kanssa. Tätä toin esiin myös valtioneuvoston kulttuuripoliittista selontekoa koskeneessa puheessani

Suomalaisesta kulttuurityöstä merkittävä osa tehdään vapaaehtoispohjalta toimivissa yhdistyksissä. Valitettavasti verottajan käytännöt ovat viime aikoina heikentäneet kansalais- ja vapaaehtoisjärjestöjen toimintaedellytyksiä. Verottaja on alkanut tulkita verovelvolliseksi sellaista yleishyödyllistä tai talkoilla tehtyä toimintaa, joka aikaisemmin luokiteltiin yleishyödylliseksi.

Olen yrittänyt selvittänyt verotuskäytäntöjen muutoksia kahdella kirjallisella kysymyksellä ja käsitellyt asiaa puheenvuoroissani ja kirjoituksissani.

Tekijänoikeudet ovat kauden aikana olleet esillä monissa eri yhteyksissä. Alkukaudesta kaavailtiin tekijänoikeusasioiden siirtoa opetusministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön, mikä ei onneksi toteutunut. Sen jälkeen tekijänoikeuslakiin haluttiin tehdä niin sanottu työsuhdeolettama, jonka myötä oikeudet työ- ja virkasuhteessa luotuun teokseen olisivat automaattisesti siirtyneet työnantajalle. Kauden lopuksi on taisteltu hyvitysmaksun uudistamisen puolesta.

Olen puhunut ja kirjoittanut tekijöiden oikeuksien ja toimeentulon puolesta kaikissa yhteyksissä. Hyvitysmaksun kehittämisestä järjestin eduskunnan Kansalaisinfossa tilaisuuden, joka veti väkeä salin täyteen. 

Toimin kaudella 2007-2011 myös eduskunnan Arkadia-seuran puheenjohtajana. Seuran tarkoitus on edistää kulttuuria ja kansanedustajien sekä kulttuuriväen välistä vuoropuhelua. Arkadia-seura on järjestänyt lukuisia tilaisuuksia ja tapahtumia muun muassa vapaan taiteen kentän rahoituksesta, tekijänoikeuskysymyksistä sekä taito- ja taideaineiden asemasta koulussa.

Tagit: Kulttuuri Taide sivistys

Taide ja yhteiskunnan tuki

Atro Kahiluoto
Teatteriohjaaja

Mikä on taiteen tehtävä?

  • Taiteella ei ole yhtä tehtävää vaan sillä on monta tehtävää. Taiteen tehtävät ovat samaan aikaan vastakkaisia ja ristiriitaisia. Taide kantaa perintöä ja taide luo uutta. Taide luo myyttejä jotka vahvistavat ja taide purkaa myyttejä jotka vangitsevat. Taide kokoaa yhteen ja taide varustaa matkalle. Taide on ikuista, mutta sen tehtävä on muuttuva ja ajassa vaihtuva.  Taiteen tehtävä on etsiä hellittämättä tehtäväänsä.

Miksi taidetta tuetaan?

  • Taide ei ole tuote eikä yleisö ole kuluttaja. Taide ei kohtaa ihmistä niinkuin kauppias kohtaa asiakkaan. Taiteelle ihminen on mahdollisuuksien avaruus; ”kuilu, joka huimaa, kun siihen katsoo”. Taiteelle me olemme hauraita, kuolevaisia ja traagisia; yleviä , jumalaisia ja koomisia; hulluja, viisaita ja narreja; hyviä, pahoja ja arkisia, mutta kuluttaj on taiteen ihmiskuvaksi liian lattea. Markkinatalouden termein taidetta on vaikea lähestyä ja mahdoton ymmärtää.

Mitä hyötyä on taiteesta?

  • Kulttuuri antaa elämälle sisältöä. Kulttuuri on ilma jota me hengitämme, ympäristö jossa elämme. Se olkoon moniääninen ja elämyksellinen.  Taide ilahduttaa ja elvyttää. Se elähdyttää kaikkia jotka tulevat sen kanssa kosketuksiin. Taide avaa luovan mielen: se auttaa virkamiestä näkemään uusin silmin, perheen löytämään ratkaisun,  yrittäjän tekemään löydön, tiedemiehen oivaltamaan, opettajan järjestämään uudella tavalla. Taide eheyttää, hoitaa, tuo yhteen ja raivaa luovuudelle tien.

Miksi taiteen tukea ei pidä leikata?

  • Kulttuurin osuus valtion budjetista on alle 1 prosentti. Niin paljon riistettyjä luonnonvaroja, työuupuneita, syrjäytyneitä, sukupuuttoon kuolleita lajeja, epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta, nälkää, kurjuutta, kapinoita, saasteita ja peruuttamattomia virheitä, että saamme kokoon tämän varallisuuden. Ja alle yksi prosentti siihen, mikä tekee elämästä henkisesti rikasta, luo merkityksellisyyttä, avaa näköaloja, puhuu rakkaudesta, sivistää sekä synnyttää elämän juhlaa. Ei ole paljon vaadittu, että kulttuurin osuus valtion budjetista nostettaisiin yhteen prosenttiin. Se on vähän vaadittu.

Saako maksaja päättää?

  • Taiteelle ei voi ulkoapäin määrätä tehtävää tai paikkaa. Taide ei tottele käskyjä tai se näivettyy ja kuolee. Yhteiskunta voi  tarjota taiteelle olosuhteet toteutua, mutta ei määritellä sen tehtävää ja suuntaa. Sillä taiteessa uusin ja odottamattomin tapahtuu katseilta piilossa. Vaikka tulevaisuuden taide on jo syntynyt,  emme sitä vielä kuule, vaikka se jo nousee horisontissa, emme sen kajastusta vielä ymmärrä.

 

 

Tagit: Taide Kulttuuri taiteen rahoitus

Oi runous

Sinikka Vuola
Kirjailija

Minä lupaan sinulle runo

että minulla on oma lehmä ojassa

Olen norsu posliinikaupassa, siitähän sinä pidät

Olen jänis vedessä

kalan selässä

Ja sikoja riittää säkissä

vaikka lampaat söisivät

Kun odotan sinua perhoset vatsassani

päästän suustani keskeneräisen sammakon

Sitä tuijottaa joka sorkka

aasinsillalla

Kun sinä vihdoin saavut, runo, olen kananlihalla

kunnian kukko laulaa kimeästi, joudun

suden suuhun

kesken kissanristiäisten

Kas siinä sinulle villakoiran ydin, runo.


(c) Sinikka Vuola

**************

Kuluneella viikolla 16.-22.3. on vietetty Kirjan vuoden Runous.Nyt. -viikkoa. Teemaviikon aikana on muun muassa nostettu esille runouden uusia ilmiöitä, pohdittu runoilijan toimeentuloa ja herätelty keskustelua runouden tilasta. On tärkeää, että runous tulee keskelle ihmisten arkipäivää - kuten nyt Outin blogikutsuilla. Runous kuuluu kaikille.

 

 

 

Outin kampanjaa voit seurata täällä.

Tagit: Taide Kulttuuri kirjallisuus

Raha ei riitä

Näinä aikoina joutuu yhä useammin puolustamaan itselleen merkityksellisten asioiden itseisarvoa, oli kyse sitten luonnosta, tieteestä tai taiteesta.

Syynä on yhtäältä ajan markkinahenkisyys, toisaalta lama. Kun vähenevistä resursseista joudutaan kilpailemaan, arvot kovenevat. Tästä syystä kuulee yhä useammin sanottavan, että kyllä taiteenkin pitää ”legitimoida itsensä”, oikeuttaa olemassaolonsa - toisin sanoen todistaa olevansa hyödyksi ihmisille ja yhteiskunnalle. Etenkin vasemmisto käyttää aikaisempaa useammin kulttuurin hyvinvointivaikutuksia argumenttina, jolla taiteen olemassaolo voidaan - tai pitää - oikeuttaa.  

Sosiaalisessa mediassa taas leviää artikkeleita, joissa todistellaan luonnossa kulkemisen hyvinvointivaikutuksilla. Jaan itsekin mielelläni näitä juttuja eteenpäin - lähimetsä on tärkeä myös omalle hyvinvoinnilleni. Samoin jaan mielelläni eteenpäin artikkeleita, joissa todistellaan kirjallisuuden terapeuttista vaikutusta ihmiselle. Kuten metsässä kulkeminen, myös kirjallisuuden lukeminen auttaa ihmistä sinuiksi ajatustensa kanssa. Ymmärrys toista kohtaan lisääntyy, aggressiot vähenevät, hyvinvointi lisääntyy.

Luonnon tai taiteen itseisarvolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä minun olemassaoloni tai arvostusteni kanssa. Eivät ne tarvitse minun hyväksyntääni oikeuttaakseen olemassaolonsa. Monimuotoinen metsä on arvokas sinänsä, vaikken koskaan kulkisi siellä. Luonnon monimuotoisuudella on arvonsa, vaikken voi todistaa jok’ikisen lajin olemassaoloa. Taide taas tuottaa ilmiselvästi hyvinvointia, mutta olisi virhe ajatella, että hyvinvoinnin tuottaminen olisi sen tehtävä. Monimuotoisen suon tai taide-esineen itseisarvo ei määräydy sen hyödyn mukaan.

Mutta minkä sitten? Mitä ihmettä itseisarvo tarkoittaa? Juuri itseisarvo tuntuu täysin vastakkaiselta meidän aikamme vaatimukselle tehokkuudesta, tuottavuudesta ja hyödyllisyydestä.

Itseiasarvo on jotakin, mikä ei tyhjene asian rahalliseen arvoon, vaihto-arvoon, arvoon markkinoilla. Taide voi olla arvokasta ja taiteeseen sijoittamalla ja myymällä voi hyvin tehdä omaisuuksia. Taide-esine voi tulevaisuudessa olla suunnattoman arvokas, vaikkei kukaan maksaisi siitä nyt mitään. Ja päinvastoin: jos joku maksaa taideteoksesta miljoonan, taideteoksella on edelleen itseisarvonsa, joka ei tyhjene sen vaihtoarvoon. Hyödykkeen arvo sen sijaan kasvaa sitä suuremmaksi, mitä suuremman korvauksen – taloudellisen voiton - siitä saamme.

Taideteoksen arvo on muualla: taiteilijan ja taideteoksen kokijan kokemuksissa, taideteoksen moninaisuuden luomassa rikkaudessa, siinä miten teokset vaikuttavat toisiinsa, ja miten ne auttavat meitä ymmärtämään olemassaoloamme. Itselleni taide tai mielikuvitus on aina merkinnyt ulospääsyä - oli kyse sitten olosuhteista tai minästä. Laman aikana taiteen merkitys vain korostuu. Raha ei riitä, tarvitsemme kulttuuria, taidetta, henkisyyttä.

Etenkin oikeistopuolueita edustavien poliitikkojen kuulee usein sanovan, ettei yhteiskunnan tule maksaa taiteilijoille apurahoja, vaan taiteilijoiden pitää mieluummin ryhtyä yrittäjiksi. Mutta jos joku haluaa yrittäjäksi, hän ei todennäköisesti ryhdy taiteilijaksi. Sama pätee tutkimukseen: jos joku haluaa tutkijaksi, hän ei todennäköisesti ryhdy yrittäjäksi. Silti mininsterit ehdottivat vastikää, että tutkijoiden pitäisi kokeilla yrittäjyyttä, ja palata sitten taas tutkijoiksi.

Voi hyvin olla, ettei taiteilijan teoksilla tai tutkijan tutkimustuloksilla ole yritysmaailmassa menekkiä. Silti ne voivat ajan myötä osoittautua arvokkaiksi.

Niiltä, jotka patistavat taiteilijoita yrittäjiksi, tuppaa unohtumaan sekin, että Suomen kokoisen maan markkinoilla ei ole mahdollista tehdä taidetta ilman riittävää taloudellista tukea. Kirjailija tai kuvataiteilija tarvitsee valtiovallan tuen, aivan samoin kuin valtaosa tutkijoistakin.

Me kansalaiset puolestamme tarvitsemme kulttuuria ja taidetta. Taide on kansakunnan muisti, peili ja itseymmärrys, ja sellaisena taide on kansakunnan hyvinvoinnin perusta ja edellytys.
 

Tagit: Taide Kulttuuri sivistys tutkimus

Kulttuurimanifesti 2015

Taiteen vapaus on kaiken lähtökohta.
Poliitikkojen ei pidä sanoa, millaista taiteen tulee olla
vaan huolehtia taiteen tekemisen edellytyksistä.

Vain ollessaan vapaata
taiteella on mahdollisuus kyseenalaistaa,
olla kriittinen katse yhteiskuntaan.

Taiteella on itseisarvo.
Taide tuottaa hyvinvointia,
mutta sen tehtävänä ei ole
hyvinvoinnin tuottaminen.

***

Taiteen ja kulttuurin rahoitusta
ei voi jättää kaupallisuuden, mesenaattien
tai kuntien vapaaehtoisuuden varaan.

On häpeällistä, että kulttuurin osuus
valtion budjetista on alle prosentin.

Tarvitsemme uusia keinoja taiteen rahoituksen turvaamiseksi .

Kulttuuriprosenttiperiaatteesta on pidettävä kiinni.
Se tulee ulottaa kaikkien hallinnonalojen budjetteihin.
Jos opetus- ja nuorisotoimen budjetista
varattaisiin prosentti kulttuuripanostuksiin,
voisivat taiteilijat työskennellä
kouluissa, päiväkodeissa, nuoriso- ja vanhustentaloilla
ja tuoda taiteen lähemmäs ihmisiä.

On tärkeää, että meillä on laitosteattereita, orkestereita ja oopperaa.
Vapaan taiteen kenttä tarvitsee kuitenkin erityistä tukea
- sen osuus taiteen rahoituksesta on edelleen minimaalinen.


 ***

Taidetta ei ole ilman ihmisiä, jotka sitä tekevät.
Siksi parasta taiteen tukemista on taiteilijan työn tukeminen.

Apurahojen ja taiteilijaeläkkeiden määrää on lisättävä
ja niiden tasoa nostettava.
On säädettävä taiteilijaeläke.


Taiteilijan on saatava korvaus työstään.
Tekijänoikeudet ja hyvitysmaksut on turvattava.
Kirjailijoiden lainauskorvaukset on nostettava pohjoismaiselle tasolle.

Itsensä työllistävien, apurahansaajien ja freelancereiden
sosiaaliturvan aukot pitää korjata.

Taiteilijoiden asemaa parannetaan säätämällä perustulo.

***

Kulttuurin tulee olla kaikkien saatavilla.
Lähiö ilman kirjastoa on kuin metsä ilman linnunlaulua.

Sivistysvaltiossa kuka tahansa lahjakas nuori voi kouluttautua
säveltäjäksi, näyttelijäksi tai kuvataiteilijaksi
perheensä varallisuudesta riippumatta.

Taide on kansakunnan muisti, peili ja itseymmärrys,
ja sellaisena taide on kansakunnan hyvinvoinnin perusta
ja edellytys.

Tagit: Kulttuuri Taide sivistys Hyvinvointi

Barrikadeille kulttuurin ja perustulon puolesta!

Taidetta ei ole ilman ihmisiä, jotka sitä tekevät. Siksi parasta taiteen tukemista on taiteilijan työn tukeminen.

Olen itse aikoinaan ollut perustamassa ystävieni kanssa taiteilijoiden ja tutkijoiden parempaa sosiaaliturvaa ajanutta liikettä, jonka lyhensimme muotoon "TATUSOTU": lyhenne tulee sanoista taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva. Liike järjesti eduskuntavaalien 2007 alla Helsinkiin suurmielenosoituksen. Meitä oli eduskuntatalon edessä tuhansia: vaadimme apurahansaajille sosiaaliturvaa ja luovan työn tekijöille työttömyysturvaa. TATUSOTU-liike nosti apurahansaajien sosiaaliturvan epäkohdat esiin. Liikkeen luoman paineen ansiosta pääsinkin - tuoreena kansanedustajana - kirjoittamaan ja säätämään apurahansaajien sosiaaliturvalakia.

Suurin osa taiteilijoista tekee työtään jossain vaiheessa uraansa apurahalla. Siksi apurahansaajien sosiaaliturvalaki oli välttämättömyys.

Helsingissä järjestettiin eilen suuri Taidepoliittinen tapahtuma, jolla heräteltiin puolueita esittelemään puolueiden taide -ja kulttuuripoliittisia linjauksia ja tavoitteita.  Tapahtuman järjesti Baltic Circle -festivaali yhteistyössä Checkpoint Helsingin ja Public Movement -ryhmän kanssa. Taidepolitiikka on pitkään loistanut poissaolollaan julkisesta keskustelusta ja kyseessä oli suurin Suomessa järjestetty taidepoliittinen tapahtuma pitkään, pitkään aikaan. Esittelin tapahtumassa Vihreän puolueen kulttuuripoliittisia painopisteitä ja tavoitteita ensi kevään vaaleissa.

Vihreiden painopisteitä kulttuuripolitiikassa ovat viime vuosina olleet:

- luovan työn tekijöiden sosiaaliturvan ja työttömyysturvan parantaminen

- taiteilijaeläkkeiden määrän kasvattaminen

- vapaan taiteen kentän rahoituksen vahvistaminen.

Vihreän kulttuuripolitiikan perusarvoja ovat seuraavat:

- ensiksi vapaus
Taiteen vapaus ja itseisarvo on kaiken lähtökohta. Poliitikot tai virkamiehet eivät saa sanoa, millaista taidetta Suomessa pitää tehdä. Vain ollessaan vapaata taiteella on mahdollisuus kyseenalaistaa ja olla kriittinen katse yhteiskuntaan.

- toiseksi Vihreän kulttuuripolitiikan perusarvoihin kuuluu vastuullisuus
Poliitikoilla on vastuu siitä, että taiteen tekemisen edellytykset ovat kunnossa. Valtion on kannettava vastuunsa siitä, että taiteen rahoitus on monipuolista. Riittävä ja monipuolinen taiteen rahoitus on edellytys myös taiteen vapaudelle. Kulttuurin rahoitusta ei voi jättää kaupallisuuden, mesenaattien tai kuntien vapaaehtoisuuden varaan.

- kolmanneksi taiteeseen kuuluu tasa-arvo
Kulttuurin tulee olla kaikkien saatavilla. Esimerkiksi museoiden perusnäyttelyt voisivat olla maksuttomia samalla tavalla kuin lähikirjastotkin ovat. Tasa-arvoa on myös se, että kuka tahansa lahjakas nuori voi kouluttautua vaikkapa säveltäjäksi, näyttelijäksi tai kuvataiteilijaksi perheensä varallisuudesta riippumatta.

- lopuksi tärkeää Vihreälle kulttuuripolitiikalle on ajatus taiteen monimuotoisuudesta
Vihreille on tärkeää, että on laitosteattereita, orkestereita ja oopperaa, mutta ajattelemme, että vapaan taiteen kenttä tarvitsisi erityistä tukea. Sen osuus taiteen rahoituksesta on edelleen minimaalinen.

Tarvitaan myös uusia keinoja taiteen rahoituksen turvaamiseksi. Olen itse ollut neuvottelemassa kulttuuriprosenttia Helsingin kaupungin strategiaohjelmaan. Sen ansiosta suurissa rakennusprojekteissa käytetään aina yksi prosentti taidehankintoihin. Olen ehdottanut kulttuuriprosentin sisällyttämistä myös palveluihin. Tällöin opetus-, sosiaali- ja terveystoimen budjetista varattaisiin prosentti kulttuuripanostuksiin, esimerkiksi yhteisötaiteilijoiden palkkaamiseen. Silloin taiteilijat voisivat työskennellä myös kouluissa, päiväkodeissa, nuoriso- ja vanhustentaloilla.

Mitä muuta konkreettista Vihreät haluavat tehdä teidän taiteilijoiden ja luovien alojen hyväksi? Ensinnäkin, seuraavaan hallitusohjelmaan pitää kirjata konkreettisesti se, millä tavalla itsensä työllistäjien asemaa parannetaan. Kulttuurialojen pienituloiset työntekijät ovat suurin ryhmä itsensä työllistäjien joukossa. Itsensä työllistäjällä ei ole palkansaajan sosiaaliturvaa, mutta hänellä ei myöskään ole varaa maksaa itselleen yrittäjän eläketurvaa.

Kulttuurialan itsensä työllistäjä joutuu keräilemään toimeentulonsa sieltä sun täältä. Esimerkiksi mieheni, joka on teatteriohjaaja, voi saman päivän aikana saada tuloja apurahasta, palkkatyöstä ja tekijänoikeuskorvauksista. Puolestaan näyttelijä, joka tekee töitä apurahalla vapaassa teatteriryhmässä, voi saman päivän aikana olla myös palkkasuhteessa Kaupunginteatteriin ja tehdä yrittäjän verokortilla töitä tv-yhtiölle.

Sosiaaliturvalainsäädäntö ei tällaista levottomuutta ymmärrä, ja siksi itsensä työllistäjä voi esimerkiksi jäädä kokonaan ilman työttömyysturvaa. Vihreiden ehdotus on seuraava: työlainsäädäntöön kirjataan, että itsensä työllistäjä on mahdollista rinnastaa palkansaajaan. Näin freelance-näyttelijä saisi saman sosiaaliturvan kuin Kaupunginteatterissa kiinnityksellä oleva näyttelijä.

Toiseksi, itsensä työllistäjien asemaa parannettaisiin säätämällä perustulo. Teissä luovien alojen työntekijöissä on paljon mikroyrittäjiä, joita perustulo auttaisi. Vihreiden ehdotus on, että hallitusohjelmaan kirjataan lupaus perustulokokeilusta. Mutta perustulon toteutumiseen tarvittaisiin ehkä taas joukkovoimaa - olisiko aika luovien alojen ihmisten liittyä yhteen ja lähteä barrikadeille perustulon puolesta?

Vihreiden kulttuuripoliittinen ohjelma löytyy täältä.

 

Tagit: Taide Kulttuuri Tatusotu kulttuuriprosentti Perustulo Sosiaaliturva Itsensä työllistäjät

Taiteen ja kulttuurin edistämisestä

11.09.2012

Hallituksen antama esitys Taiteen edistämiskeskuksesta on paraikaa eduskunnan käsittelyssä. Lain tarkoituksena on vahvistaa taiteen asemaa ja autonomiaa. Lakiesitystä pitääkin arvioida juuri tästä näkökulmasta.
 
Taidetoimikuntalaitoksen rakenteen uudistamistarpeesta on keskusteltu vuosia. Itse esitys perustuu hallitusohjelmaan, jonka mukaan Taiteen keskustoimikunnasta muodostetaan Taiteen edistämiskeskus.  Uudistamisen tarpeellisuudesta eri osapuolet ovat käsittääkseni olleet kohtuullisen yksimielisiä. Julkinen keskustelu on liittynyt etupäässä vertaisarviointiin sekä taiteen aloja edustavien taidetoimikuntien määrään. Lakiin sisältyy kuitenkin  uusi linjaus, josta toistaiseksi on keskusteltu melko vähän.
 
Lakiesityksen mukaan Taiteen edistämiskeskuksen tehtävänä olisi taiteen edistäminen. Taiteen edistämiskeskuksen tehtäväksi määritellään kuitenkin paitsi taiteen, myös kulttuurin edistäminen: ”lisäksi [Taiteen edistämis]keskuksella olisi myös kulttuurin edistämiseen liittyviä tehtäviä eräiltä osin”. Myöhemmin tarkennetaan, että ”keskuksella olisi kulttuurin edistämiseen liittyviä tehtäviä siltä osin kuin kyseessä olevia tehtäviä ei ole annettu jonkin muun viranomaisen hoidettavaksi”. Tarkennus ei juuri auta, koska näin määriteltynä kulttuurin edistäminen voi kattaa melkein mitä tahansa.
 
Lain perusteluosassa Taiteen edistämiskeskuksen tehtävä laajenee edelleen. Keskuksen tehtävänä olisi ”edistää taidetta ja kulttuuria kansallisesti ja kansainvälisesti” sekä toimeenpanna ”opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin edistämisen linjauksia”.
 
Lakiesityksen yleisperusteluissa tuodaan esiin, että kulttuurin tuominen taiteen rinnalle Taiteen edistämiskeskuksen tehtäväksi koettiin lain kuulemiskierroksella ongelmalliseksi: lausunnonantajat pitivät kulttuurin edistämisen tehtävää ”epäselvänä”. Kulttuurin edistäminen on silti jätetty lakiin Taiteen edistämiskeskuksen tehtäväksi. Kyse on siis kulttuuripoliittisesta valinnasta.
 
Siinä missä lain yleisperustelut puhuu laveasti ”kulttuurin edistämisestä”, lain perusteluosassa kulttuurin edistäminen tarkentuu ”kulttuuristen oikeuksien edistämiseksi”: keskuksen on ”kaikessa toiminnassaan” otettava eri väestöryhmät ja kulttuurinen moninaisuus huomioon ja näin edistettävä eri väestöryhmien kulttuuristen oikeuksien toteutumista. Esimerkkinä tuodaan myöhemmin esiin lastenkulttuurin edistäminen.
 
Kulttuurinen moninaisuuden ja lasten kulttuurin edistäminen ovat ilman muuta tärkeitä tavoitteita. Mielestäni kannattaisi kuitenkin pohtia, voiko kulttuurin edistämisen tehtävän antaminen Taiteen edistämiskeskukselle johtaa taiteen nykyisten toimintaedellytysten heikkenemiseen, ja edistääkö taiteen toimintaedellytysten heikentäminen lainkaan eri väestöryhmien kulttuuristen oikeuksien toteutumista.  Mikäli taiteen edistämisen määrärahoja käytetään jatkossa myös kulttuurin edistämiseen, taiteen toimintaedellytykset väistämättä heikkenevät, eikä se edistä kansalaisten kulttuuristen oikeuksien toteutumista. Lasten taide voi kyllä edistää lasten kulttuuria, mutta lasten kulttuuri ei välttämättä edistä lasten taidetta.
 
Taiteen sisällöt kuuluvat taiteen autonomian piiriin, mutta kulttuurin edistämiseen liittyvät kulttuuripoliittiset linjaukset ovat poliittisen vallan eli opetus- ja kulttuuriministeriön käsissä, aivan kuten lakiesityksessä sanotaan. Jatkossa esimerkiksi läänintaiteilijoiden tehtäviin ei kuuluisi oma taiteellinen työskentely, vaan taiteen ja kulttuurin edistäminen opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin edistämisen linjauksia toteuttamalla. Läänintaiteilijoista tulisi eräänlaisia tuottajia. Käytännössä laki siirtäisi taiteellisen työskentelyn määrärahoja muun kulttuurin tukemiseen, mutta kuinka paljon, se jää nähtäväksi.
 
Julkiselle vallalle kuuluu taiteen tekemisen edellytysten ja autonomian turvaaminen. Valtion budjettiin on vuodesta 1964 alkaen sisältynyt määräraha taiteen edistämiseksi, ja laki Taiteen edistämiskeskuksesta ohjaa osaltaan näiden määrärahojen käyttöä. Siksi taiteilijoiden toiminta- ja työskentelyedellytysten kannalta ei ole merkityksetöntä, millaisia tehtäviä laki antaa Taiteen edistämiskeskukselle.
 
Julkisen vallan tehtävänä ei ole taiteen määritteleminen. Juuri siksi meillä on laki, joka turvaa taiteen autonomian. Kulttuuristen rakenteiden tukeminen koulutuslaitoksesta urheiluun ja lastenkulttuuriin on puolestaan koko opetus- ja kulttuuriministeriön tehtävä. Jos taiteen asiantuntijan pitää vastedes olla paitsi taiteen, myös kulttuurin asiantuntija nuorisokulttuurista ruokakulttuuriin, kelpaako taiteen asiantuntijaksi vastaavasti kuka tahansa kulttuurin asiantuntija?
 
Taiteilija 11.9.2012
 

Tagit: Taide

Työ luovien alojen työntekijöiden sosiaaliturvan epäkohtien poistamiseksi alkaa

Olin viime kevään hallitusneuvotteluissa mukana työryhmässä, jossa käsiteltiin sosiaaliturvan epäkohtia. Vihreiden esityksestä hallitusohjelmaan tehtiin kirjaus, jonka mukaan ”hallitus tulee paikantamaan luovien alojen työntekijöiden sosiaaliturvassa olevat mahdolliset epäkohdat sekä tekemään tarvittavat lainsäädännölliset muutokset. Hallitusohjelman mukaan tässä työssä tullaan käyttämään sekä jo tehtyjä että kuluvalla hallituskaudella käynnistettäviä selvityksiä.” Hallitusohjelmaan kirjattiin myös, että luovilla aloilla toimivien aseman parantamiseksi ”selvitetään poikkihallinnollisesti työ-, sosiaali- ja verotuslainsäädännön uudistustarve”, ja että ”lyhyiden apurahojen asema selkeytetään sosiaaliturvalainsäädännössä”.

Tein muutama viikko sitten hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten edellä mainittuja lupauksia luovien alojen toimintaedellytysten parantamisesta ollaan toteuttamassa. Risikko vastasi:

Edellä mainittujen hallitusohjelman kirjausten perusteella sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnistetty toimenpiteet työryhmän asettamiseksi luovilla aloilla työskentelevien ja muiden itsensä työllistävien sosiaaliturvassa ja heidän sosiaaliturvaansa vaikuttavassa verotuksessa mahdollisesti ilmenneiden epäkohtien paikantamiseksi ja muutosehdotusten tekemiseksi. Tarkoituksena on, että työryhmä voisi aloittaa työnsä mahdollisimman pian. Työryhmään tulisi sosiaali- ja terveysministeriön edustajien lisäksi jäsenet valtiovarainministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä sekä asian kannalta keskeisistä työmarkkinajärjestöistä ja luovien alojen järjestöistä.


Työryhmä tulee Risikon mukaan käyttämään työssään viime vaalikaudella tehtyjä lukuisia selvityksiä luovien alojen sosiaaliturvan epäkohdista, joihin viittasin kirjallisessa kysymyksessäni. Risikon mukaan tavoitteena on luovilla aloilla työskentelevien ja muiden itsensä työllistävien sosiaaliturvan kehittäminen. Ilahduin erityisesti Risikon näkemyksestä, jonka mukaan tavoitteena tulee olemaan myös, ettei itsensä työllistävien sosiaaliturvaan jää perusteettomia eroavuuksia palkansaajien sosiaaliturvaan nähden.

Tämän kuun lopussa tulee jättämään esityksensä myös Ihalaisen alaisuudessa toimiva ns. työelämän muutoksia tarkastellut kolmikantainen työryhmä. On kiinnostavaa nähdä, saako kolmikantainen työryhmä esitettyä mitään konkreettisia parannuksia itsensä työllistävien asemaan. Varmaa on toisaalta myös se, että luovien alojen työntekijöiden asemaan liittyy epäkohtia, jotka eivät tyhjenny kysymykseen siitä, miten palkansaajien ja yrittäjien välimaastoon jäävien itsensä työllistävien asemaa pitäisi parantaa. Siksi on hyvä, että asiaan paneudutaan ihan omana kokonaisuutenaan. Erinomaista on sekin, että työryhmässä tulee olemaan mukana luovien alojen järjestöjen edustus ja asiantuntemus.

Tagit: Sosiaaliturva Taide Kulttuuri luova työ Itsensä työllistävät

Metrolla museoon

Ajan päivittäin bussilla lähinuorisotalomme ohi, ja joka kerta muistan ylpeänä paikallisen nuorison äskettäisen uroteon: nuoret valtasivat takaisin oman bänditilansa, jonka kaupunki sulki pari vuotta sitten säästääkseen nuorisotoimen tilakustannuksissa. Tila seisoi pari vuotta tyhjänä, sillä kaupunki ei saanutkaan bänditilaa vuokrattua ulkopuoliselle - kukapa vuokraisi ikkunattoman huoneen nuorisotalon kellarista tuhannella eurolla kuussa? Niinpä bänditila pysyi tyhjänä, veronmaksaja maksoi tyhjän tilan ylläpidosta ja alueen nuoret olivat ilman bänditilaa - kunnes nuoret eräänä perjantai-iltana repivät suljetusta ovesta ”Pääsy kielletty!” -lapun ja teippasivat tilalle omansa: ”Tämä tila on vallattu! Tila on ollut tyhjä kaksi vuotta (!!!) ja meillä ei ole bändikämppää”. 

Ei kannata ihmetellä, miksi satojen miljoonien panostus Guggenheimiin herättää vastusta: samaan aikaan asukastiloista on pula muillakin kuin nuorilla, päiväkodit pullistelevat laittoman suurista ryhmistä eikä kouluissa ole riittävästi terveydenhoitajia tai terveysasemilla lääkäreitä.  
 
Ihan ei tuntuisi riittävän perusteluksi se, että toimiminen kansainvälisessä verkostossa on tärkeää. Varsinkaan, kun myös asiantuntijat varoittavat hankkeen puolustajien ylioptimistisista kävijäodotuksista ja helsinkiläisille veronmaksajille jäävästä taloudellisesta riskistä. 
 
Olin vuosi sitten mukana paneelissa, jossa keskustelijoille annettiin tehtäväksi piirtää Guggenheim. Oma guggikseni komeili Siilitien metroasemalla Itäväylän päälle rakennettuna. 
 
Kansanäänestyksellä Guggenheim saattaisi hyvinkin sijoittua muualle kuin Katajanokalle tai edes Helsinkiin. Jos nyt Guggenheimia kansanäänestyksellä ylipäätään rakennettaisiin.
 
Asioilla on tärkeysjärjestys, ja siinä palveluverkosto menee kansainvälisen taidemuseoverkoston edelle. Kun epäilen hinnan Guggenheimista koituvan meille liian kovaksi, en tarkoita pelkästään hankkeeseen sisältyvää taloudellista riskiä tai mahdollista kulttuuripoliittista virhearviointia. Tarkoitan ennen kaikkea laskua luottamuspulasta ja hankkeen kiireisen aikataulun herättämästä epäoikeudenmukaisuuden tunnusta. Demokratiaan kuuluu keskustelu siitä, miten yhteiset varat käytetään kaikkein oikeudenmukaisimmin.
 
Herttoniemen nuorilta kysyttiin, mitä he sitten tekevät, jos kaupunki häätää heidät jälleen. - Sitten lähdemme polttamaan sähkökitaroita eduskuntatalon eteen, kuului vastaus. Metrolla pääseekin keskustaan kätevästi. Samalla voi piipahtaa Kiasmassa, jonne alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Ainakin vielä. 
 
Julkaistu Vihreässä Langassa 29.1. 2010
 
Tagit: Taide Nuoret Kulttuuri Itä-Helsinki Guggenheim palvelut

Sivut

Tilaa syöte RSS - Taide