Talous

Vihreä talouspolitiikka lisää työllisyyttä, kaventaa tuloeroja ja vähentää köyhyyttä

Sipilän hallitus kokoontuu tämän viikon keskiviikkona budjettiriiheen. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa välittää terveisensä hallitukselle: tuloeroja kaventava ja köyhyyttä vähentävä vaihtoehto on olemassa myös vaikeina aikoina. Myös hallituksen riveistä on kuulunut kipuilevaa pohdintaa, ovatko hallituksen linjaukset oikeita. Kannustammekin tutustumaan Vihreiden vaihtoehtoon.

Vihreillä on sama tavoite kuin hallituksella: talouden tasapaino ja kestävyysvajeen umpeen kurominen. Toisin kuin hallitus, me kuitenkin sopeuttaisimme taloutta maltillisessa aikataulussa, sillä emme halua leikata kasvulta eväitä liian kireällä talouspolitiikalla. Samalla teemme tulevaisuuden pärjäämistä vahvistavia uudistuksia. Työllisyyspolitiikkamme kulmakivet ovat sosiaaliturvan päivittäminen perustuloksi eli vastaamaan muuttunutta työelämää, jolloin työhön osallistuvien määrä kasvaa, samoin kuin panostaminen energiavallankumoukseen sekä globaaleihin kasvualoihin. Lisäämme työllisten määrää alentamalla pienten ja keskisuurten yritysten työllistämiskynnystä ja vahvistamalla niiden toimintaedellytyksiä.

Siinä missä Sipilän hallitus tekee nopeita yhden vaalikauden leikkauksia, Vihreä eduskuntaryhmä on valmis käyttämään talouden tasapainottamiseen kaksi vaalikautta. Kun menemme uudistukset edellä, luomme kasvua ja työllisyyttä emmekä pahenna taantumaa poliittisilla päätöksillä, kuten Sipilän hallitus tekee. Aikalisä tekee talouspolitiikasta inhimillisempää ja vähentää myös riskiä, että leikkaukset söisivät talouskasvua.

Vihreät myös tavoittelee hallituksen näkemystä korkeampaa työllisyysastetta, millä pyrimme puolittamaan säästötarpeet. Suomi ei mitenkään ratkaisevasti eroa olosuhteiltaan vaikkapa Ruotsista, jonka työllisyysaste on korkeampi kuin meidän. Työllisyysaste on poliittisin päätöksin täysin mahdollista saada nousemaan lähemmäksi sitä, mitä se on muissa Pohjoismaissa.

Sopeutuksia haemme niin sanotusti kolmesta korista. Näitä ovat verot ja harmaa talous, menoluonteiset vähennykset kuten ympäristölle haitalliset tuet sekä menojen leikkaukset ja maksujen korotukset.

Veropolitiikassa esitämme kokonaisuutta, joka kaventaa tuloeroja ja vähentää köyhyyttä. Sopeutusten taakka on mielestämme jaettava verotuksen kautta myös hyvätuloisille palkansaajille ja kohdennetusti vauraimpaan väestönosaan.

Toisin kuin hallitus, haluamme keventää myös sosiaalietuuksien saajien ja eläkeläisten eli kaikkein köyhimpien verotusta. Samalla kiristämme hyvätuloisten palkansaajien ja vauraimman väestönosan verotusta. Kuten Sipilän hallitus, teemme ansiotulovähennyksen pieni- ja keskituloisille, mutta lisäksi kevennämme etuuksien saajien verotusta korottamalla kunnallisveron perusvähennystä.
Jotta hyvätuloisillekin jaettaisiin sopeutustaakkaa, pudotamme solidaarisuusveron vuosirajan nykyisestä 90 000 eurosta noin 70 000 euroon ja korotamme solidaarisuusveroa prosenttiyksiköllä. Kiristämme myös listaamattomien yritysten maksamien osinkojen verotusta laskemalla huojennusrajoja ja luomme myös pääomatuloveroon uuden portaan yli 60 000 euron pääomille. Samalla vapautamme pienet pääomatulot (alle 500€/v.) veroista.

Laajennettu solidaarisuusvero, pääomaveron progressio, osinkoveron huojennus kiristävät ylimmän tulodesiilin verotusta. Kun samalla kevennämme kaikkein köyhimpien verotusta, verokokonaisuutemme kaventaa tuloeroja gini-kertoimella mitattuna noin 0,35 prosenttiyksikköä. Pidämme tätä välttämättömänä, sillä - toisin kuin Sipilän hallitus kuvittelee - tuloerojen kaventamista ei voi jättää varakkaiden vapaaehtoisuuden varaan. Köyhyyttä ei vähennetä almuilla vaan poliittisilla päätöksillä. Käytännössä Vihreiden esittämä verokokonaisuus merkitsee 300 miljoonan euron tulonsiirtoa ylimmältä tulodesiililtä alimmalle. Varakkaimmat ehkä kestävät tämän, sillä heidän käytettävissä olevat tulonsa leikkautuvat vain 1,5 prosenttia.

Vihreät ei hyväksy Sipilän hallituksen esittämiä mittavia leikkauksia koulutukseen tai varhaiskasvatukseen, eläkkeensaajien asumistukeen, kaikkein köyhimmille ihmisille, luonnonsuojeluun eikä kehitysyhteistyöhön. Koulutuksen sijasta leikkaamme ympäristölle haitallisista tuista.

Hallituksen suunnittelemista neljän miljardin leikkauksista hyväksymme vain neljänneksen eli yhden miljardin sopeutukset. Mukana on mm. hallituksen esittämiä maksujen korotuksia, samoin kuin yritystukien sekä hallinnon karsintaa. Oikein kohdennetuilla korotuksilla ja leikkauksilla voidaan välttää mm. epäoikeudenmukainen eläkkeensaajien asumistuen romuttaminen.

Vihreä eduskuntaryhmä julkaisee oman vaihtoehtonsa hallituksen budjetille syksyllä 2015.

 

Tagit: talouspolitiikka Talous työllisyys työpaikat Verotus veropolitiikka Tuloerot köyhyys

Sosiaalinen talousoppi

Näinä päivinä saa yhä useammin puolustaa itselleen tärkeiden asioiden itseisarvoa, oli kyse sitten ympäristöstä, katoavista lajeista, lähimetsistä, taiteen vapaudesta tai ihmisarvosta. Osittain puolustuslinjalle joutuminen johtuu kovenevista ajoista: arvot kovenevat, kun monella on toimeentulo tiukassa ja työpaikka heiluu alla. Mutta kyse on myös pinnallisuuden ja vallan yhteydestä. Aina joku hyötyy siitä, ettei asioiden mielekkyyttä kysellä vaan annetaan mennä.

Sanapari ”sosiaalinen tilinpäätös” muistuttaa eräästä itseisarvosta: ihmisistä huolehtimisella ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella on itseisarvonsa. Taloudella ei ole itseisarvoa, vaikka näinä päivinä tuntuu usein, että juuri taloudesta on tullut itseisarvo, jota varten kaikki muu on olemassa.

Maailma, jossa kaikki muu on olemassa taloutta varten, on tylsä ja kova maailma. Opiskelu on olemassa työelämää varten ja työelämä taloutta varten. Käymme koulua, jotta talous kasvaisi ja meillä olisi varaa eläkkeisiin. Opiskelemme lisää, että löytäisimme uusia vientialoja Nokian jälkeiselle Suomelle. Täytyy muistaa kuntoilla ja huolehtia itsestään ja vanhoista vanhemmistaan, että talous kestää eikä rasitu.

Yhä useammat asiat, joilla ennen oli itseisarvonsa, alistetaan taloudelle. Näin on käynyt esimerkiksi kulttuurille. Nykyään puhutaan paljon taiteen hyvinvointivaikutuksista tai ”hyvinvointitaiteesta”. Kulttuuri tuntuu olevan olemassa siksi, että kansalaiset voisivat paremmin ja tarvitsisivat vähemmän lääkkeitä ja kalliita hoitoja. Unohtuu, että juuri taiteella on itseisarvonsa. Taiteen itseisarvosta seuraa taiteen vapaus: se, että taide voi olla kriittinen katse yhteiskuntaan, ja sanoa, mitä se haluaa.

Taloudella sen sijaan ei ole mitään itseisarvoa. Taloudella on pelkkä välinearvo. Talous on olemassa, jotta ihmisellä olisi aikaa avata kirja. Talous on olemassa, jotta Kallion mummot voisivat kuunnella ilmaiskonserttia Karhupuistossa kauniina kesäpäivänä. Talous on olemassa, jotta naapurin tyttö voi mennä turvallisesti koulun kokkikerhoon koulupäivän jälkeen. Meillä on talous, jotta voimme tilata Medi Helin, kun raskaana oleva mökkinaapuri liukastuu kesämökin liukkaalla laiturilla ja apua on saatava nopeasti.

Talous on ihmistä varten, ihminen ei ole olemassa taloutta varten. Talouden ansiosta ylläpidämme laadukasta peruskoulua ja tasaamme ja luomme hyvinvointia. Talous ei ajattele, ihminen ajattelee. Talous ei opi finanssikriiseistä mitään. Ihminen sen sijaan voi oppia: kas, taloutta voi säädellä, sille voi laittaa suitset, ja käyttää taloutta hyviin tarkoituksiin.

Taloutta kyseenalaistava tietää, että on valtava joukko asioita joita ei saa, vaikka olisi kuinka rikas. Raha ei riitä kaikkeen siihen, millä elämässä on arvoa. Sivistyksen mitta on edelleen ihmisistä huolehtiminen, ihmisistä kiinni pitäminen silloin, kun ajat kovenevat, tuuli yltyy ja ovia paiskotaan. Silloin jonkun on voitava pitää kiinni ja luvata, että sinulle on aina paikka täällä. Sinun ei tarvitse lähteä siksi, että raha ei riitä. Juuri siksi voit jäädä.

Kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin kaupungin Uusix-verstaan Sosiaalisessa tilinpäätöksessä 2014.

Tagit: hyvinvointiyhteiskunta sosiaalinen oikeudenmukaisuus Talous

Kuria pikavippibisnekseen

Pikavippibisnes on kasvanut nopeasti. Vippejä myönnettiin viime vuonna peräti 1,4 miljoonaa kappaletta. Pikavippifirmoja on kasvanut kuin sieniä sateella. Puutteellinen sääntely on taannut bisneksen tuottoisuuden – usein hädänalaisten kustannuksella.

Nykylainsäädäntö ei ehkäise riittävästi velkaongelmien lisääntymistä. Tänään valtioneuvostossa käsitellään hallituksen esitystä kuluttajansuojalain, eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetun lain sekä korkolain 2§:n muuttamisesta. Näin jatketaan viime hallituskaudella oikeusministeri Tuija Braxin aloittamaa työtä pikavippien suitsimiseksi.

Hallituksen esityksessä pikaluottotoimintaa pyritään rajoittamaan säätämällä luottoihin korkokatto. Tämä hintasääntely tulee laskemaan pikaluottojen todellisia vuosikorkoja. Nykyään luottojen todellinen vuosikorko on keskimääräisessä pikaluotossa noin 920 prosenttia, kun se esityksen mukaan saisi olla enintään 51 prosenttia. Näin ollen kohtuuttomasta koronkiskonnasta tulee mahdotonta ja kuluttajansuoja parantuu. Hintasääntely tulee siten suitsimaan pikaluottoalalta niin sanottuja villejä yrittäjiä.

Esityksessä ehdotetaan myös tiukennuksia luotonantajan velvollisuuteen arvioida kuluttajan luottokelpoisuus ennen luottosopimuksen tekemistä. Tämä on tärkeä parannus. Maksukyvyttömille vipin myöntäminen on vahingollista, sillä se syventää velkaongelmia entisestään. Ilmaista luottoa ei ole olemassa eikä niin saisi kuluttajille uskotella. Lakimuutoksen myötä pikavippien kokonaiskustannuksista tulee nykyistä läpinäkyvämpiä ja siten kuluttajaystävällisempiä. Lisäksi parannetaan viranomaisen mahdollisuuksia tehokkaasti valvoa alan toimijoiden lain noudattamista.

Muutosten päätarkoituksena on vähentää pikaluotoista aiheutuvia velkaongelmia. Rajoituksia on kaivattu, jotta pikavippikierteet saataisiin estetyiksi. Tiukempi pikavippialan sääntely auttaa velallista itseään, sillä useimmiten pikaluottoja hakevat jo valmiiksi ylivelkaantuneet henkilöt. Suurin riski pikavippikierteeseen joutumisesta on nuorilla, joilla on vähän kokemusta oman talouden hoidosta.

Yllättävien taloudellisten ongelmien turvaksi tarvitaan kuitenkin jokin häikäilemättömän pikavippibisneksen korvaava järjestelmä. Vaihtoehtona pikavipeille tulisi kehittää kuntien vastuullista sosiaaliluottojärjestelmää. Sosiaalisen luototuksen kehittäminen onkin kirjattu tavoitteeksi myös hallitusohjelmassa.

Tagit: Talous toimeentulo pikavipit

Täyskielto pikavipeille

Kokoomuksen Sampsa Kataja on tehnyt lakialoitteet pikavippien täyskiellosta sekä perintälain tiukentamisesta, jälkimmäisen yhdessä puoluetoverinsa Lenita Toivakan kanssa. Jos täyskielto ei saa eduskunnassa enemmistöä, vaihtoehtona on lain kiristäminen.

Pikavipit ovat kohtalaisen tuore ilmiö, sillä ensimmäiset vippipalvelut aloittivat toimintansa vuonna 2005. Ilmiö on rantautunut Suomeen Yhdysvalloista, jossa talous perustui kasvavaan velkaantumiseen ja ylikulutukseen. Kotitalouksien tai valtioiden velkaantuminen on tuhoisa tie, se on nähty viime vuosina niin Yhdysvalloissa kuin nyt Kreikassakin. Näistä maista ei sovi kenenkään ottaa mallia: ei pidä luottaa siihen, että muut tulevat aina uudestaan apuun maksamaan omia velkoja.

Pikavippien määrä on kasvanut huimasti Suomessa aivan viime aikoina, sillä alkuvuodesta pikavippejä myönnettiin kotitalouksille 26-27 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Tilastokeskuksen mukaan uusia alle 1000 euron pienlainoja otettiin viime vuonna yhteensä reilusti yli miljoona kappaletta, mikä on huima määrä. Keskimääräinen lainamäärä oli kohtuullisen pieni summa, 206 euroa. Tosin pikavippien ottajat ovat usein samoja henkilöitä.

Tärkeintä tietysti olisi, että jokaisen toimeentulo olisi sillä tasolla, ettei kenenkään tarvitsisi turvautua pikavippeihin. Pikavippejä ottavat tutkimusten mukaan etenkin työttömät, yksinhuoltajat ja muut pienituloiset. Tämä kertoo siitä, että vippejä tarvitaan vähimmäistoimeentulon rahoittamiseen, kuten ruoan ostamiseen. Pikavippejä saa ilman vakuuksia, helposti netissä ja kännykällä. Viime hallituskaudella tiukennettiin vippien saamisen ehtoja muun muassa yökiellolla. Tiukennus ei ollut riittävä toimi pikavippien aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi.

Ihmiset, jotka turvautuvat pikaluottoihin esimerkiksi ruoan hankkimiseksi, ovat luultavasti jo valmiiksi hyvin heikossa elämäntilanteessa. Heillä ei liiemmin ole sosiaalista pääomaa kuin taloudellistakaan. Kaikilla ei ole läheisiä, joilta lainata pieniä summia rahaa välttämättömiin hankintoihin. Pikaluottojen sijaan köyhimpien tulisi saada ruokarahat tarvittaessa sosiaalitoimistosta. Harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen tarvitaan lisäresursseja.

On selvää ettei luottoa tulisi antaa, jos takaisinmaksukykyä ei ole. Parempi olisi antaa toimeentulotukea ja tietoa sosiaalietuuksista, kohtaamalla ihminen kasvotusten. Maksukyvyttömälle vippi tai laina on hyvin kyseenalainen auttamiskeino, koska se hämärtää luoton armottoman luonteen. Ilmaista luottoa ei ole olemassa, eikä sitä saisi uskotella.

Pienlainojen ottaminen on suuri houkutus erityisesti sellaisille nuorille, joilla ei ole oma taloudenpito vielä hallussa. Vippien saaminen on tehty liiankin helpoksi, yksi tekstiviesti ja pian rahat on tilillä. Pikavippimainonnalta ei voi välttyä, se hyppää silmille kaikkialla; katukuvassa, lehdissä ja netissä. On ”fiksua lainaa” ja ”veronpalautuslainaa”. On suuri houkutus ottaa vippi, kun sosiaalinen paine pakottaa ostamaan vaikkapa vaatteita.

Nuorten ylivelkaantuminen on vakava ongelma monesta syystä. Kun nuori ottaa pikavipin, sitten toisen ja kolmannen lyhentääkseen edellisiä lainoja, ollaan jo velkakierteessä. Maksuhäiriöt ja ulosotot lannistavat, eikä nuori hakeudu työhön tai opiskelemaan. Pikavipit eivät yksinään tärvele taloutta, mutta jos ihmisellä ei ole säännöllisiä tuloja, maksamattomat laskut ajavat ahdinkoon.

Erityisen tuottavaa pikavippibisnes on perintäfirmoille. Pikavippiyritykset ovat perintätoimistojen kultasuoni. Perintäkulut saattavat olla moninkertaisia alkuperäiseen lainasummaan verrattuna. Perintäfirmat tekevät voittoa jo valmiiksi maksukyvyttömien ihmisten ahdingolla. Kun perintäkirjeitä alkaa tulla postissa vähän väliä, on tilannetta vaikea enää pelastaa. Silloin on edessä ulosotto ja luottotietojen menettäminen. Moni nuori ei valitettavasti ymmärrä, mitä se merkitsee oman tulevaisuuden kannalta.

Jos lakialoite pikavippien täyskiellosta ei saa kannatusta, vaadin, että pikaluottoja koskevaa lainsäädäntöä tiukennetaan reilusti. Tarvitaan vähintäänkin rajoituksia pikavippimainontaan ja korkokatto perintäkuluille. Perintäkustannukset eivät saisi missään tapauksessa ylittää alkuperäisen velan määrää. Eräs mahdollisuus olisi luoda positiivinen luottorekisteri, jossa olisi tietokanta pikavipin ottaneista henkilöistä. Sen avulla vippien määrää voitaisiin rajoittaa esimerkiksi kolmeen vippiin kerrallaan. Vaihtoehtona pikavipeille kunnat voisivat kehittää vastuullista sosiaaliluottojärjestelmää. Sosiaalinen luotto ei ole pikaluotto, sillä siinä kohdataan ihminen kasvotusten ja pyritään vaikuttamaan henkilön sosiaaliseen tilanteeseen mahdollisesti yhdessä sosiaalityön ja toimeentulotuen kanssa.

Ensisijaisena tavoitteena täytyy kuitenkin olla pikavippibisneksen täyskielto. Jos henkilö ei saa muuta luottoa kuin pikaluottoja, hänellä ei voi olla varaa niihin. Hallitsematon pikavipeillä velkaantuminen aiheuttaa suuria kustannuksia sekä yksilölle että yhteiskunnalle. 

Tagit: Talous toimeentulo

Reclaim the sovereignty lost to the financial markets!

18.03.2011

Column published in the newspaper Helsinki Times

According to the German philosopher G.W.F. Hegel all social progress proceeds through conflict. His student Karl Marx said that the markets go through one crisis after another. Indeed, that is what they seem to do. Even with regards to the financial crisis there was nothing new, we knew to expect it.

We also know what the crisis gripping the financial world is about: an incredible amount of unsecured loans. Therefore the question goes: if we expected a collapse, why couldn’t we prepare for it? The answer is that the markets don’t learn anything. They proceed according to the same logic of capitalism from here to eternity. Only man can learn. Only man knows how to regulate the markets.

But do we want to do it? Aren’t politicians saying that they have lost all true power to the faceless global markets? Forest companies are running away from Finland to countries with cheap raw materials. Politicians simply spread their hands even though national property, financed by tax payers’ money, vanishes into thin air.

Indeed, the stock market is a global virtual marketplace that is difficult to control. In order to control the international financial market we should not only understand the complicated relationship between stocks, bonds and their derivatives, but also know how to predict the rise and fall of these rapidly changing trends.

By itself, the stock market is complicated, but it is still possible to regulate it. In his speech to Americans debtors, President Bush admitted that he had first intended to let the markets handle the financial crisis. He said that he had listened to the experts, however, who had told him that the collapse would be too costly for America unless the federal government intervened. According to present information, the government purchase of toxic assets will cost American taxpayers 500 billion euros.

The markets are not independent from people’s actions. This is eagerly admitted when economic collapse threatens to paralyse society. When the collapse comes it is taxpayers, not markets, who are summoned to help. This was done in Finland as well in the 90s, when banks that had granted unsecured loans went bankrupt. The politicians saved the banks with state money, but it was the taxpayers who paid the final bill.

Even though politicians claim to have lost their power to the faceless economy, in reality the financial markets are thoroughly political as well. Wherever someone gets rich and another one simultaneously becomes poorer, there will always be politics involved.

Someone always profits from short term speculation, even if it were known that a collapse was imminent. The more the economy grows in a short time span, the more bankers and politicians distributing “cake” to “hungry” voters profit from it. Short term economic growth is maximised by using vague and misleading models of risk management. People are granted housing credit based on their debt history without checking the applicant’s actual ability to pay, or evaluating the effect of business fluctuations on the applicant’s ability to pay back his debt.

It is only possible to increase market supervision and predictability if the markets’ political nature is used as a basis. Markets also can be regulated with laws. It the markets transcend national borders, the laws regarding markets must also be intergovernmental and international. That political power legislates laws, with which market activity can be better supervised, is a requirement for restoring sovereignty to political power.

Outi Alanko-Kahiluoto is a first term Green MP, the chairperson of the parliamentary ATTAC caucus and a researcher in her civilian profession.

Translated from Finnish by Michael Nagler

Tagit: Demokratia Verot Attac Talous Finanssikriisi Rahoitusmarkkinat

Luomisen edellytyksistä

Kuvitelkaamme, että joku antaa taiteilijalle kehotuksen ryhtyä yrittäjäksi. Ymmärtääksemme, miksi joku näin tekee, meidän on huomattava, että puhujan ymmärrys taiteesta on ratkaisevasti toisenlainen kuin meidän, joille taide on jotakin itsessään arvokasta.

 Kehotuksen taustalla on ensinnäkin ajatus siitä, ettei taideteoksella sinänsä ole minkäänlaista itseisarvoa. Tästä puolestaan seuraa johdonmukaisesti ajatus, että taiteesta voidaan puhua yritysmaailman kielellä.
 

Jos joku tahtoo yrittäjäksi, hän ei varmastikaan ryhdy taiteilijaksi. Liike-elämä tekee kauppaa hyödykkeillä, jotka se pyrkii saamaan markkinoille tehdäkseen niillä taloudellista voittoa. Hyödykkeeltä puuttuu itseisarvo. Hyödykkeen arvo tulee esiin vasta vaihdannassa, jossa siitä maksetaan rahallinen korvaus. Hyödyke tulee sitä arvokkaammaksi mitä suuremmaksi siitä saatu korvaus kasvaa. Taiteellisen toiminnan lopputulosta ei sen sijaan mitata rahassa. Silti taiteella on oma arvonsa.

Jos joku tahtoo tutkijaksi, hän ei varmastikaan ryhdy yrittäjäksi. Tieteellinen perustutkimus ei tyypillisesti ole taloudellista voittoa tuottavaa, sen arvo on muualla. Perustutkimuksella on arvo sinänsä, jota ei välttämättä mitata rahassa. Se lisää ymmärrystämme maailmasta - siitä, miten asiat ovat, ja miten ne voisivat olla.

Innovoiminen ja luominen onkin syytä erottaa toisistaan myös silloin, kun puhutaan tutkimisesta ja tieteestä. Innovoimisen tuloksena syntyvä innovaatio on keksintö, joka markkinoille siirrettynä tuottaa keksijälleen taloudellista etua. Innovaatioiden arvo on niiden vaihtoarvossa, ei uudessa tiedossa sinänsä.


Tieteessä uuden ajatuksen syntyminen sen sijaan edellyttää tutkimuksellista vapautta, tietynlaista luovaa tyhjää tilaa, jota valmiiksi annetut sisällöt tai reunaehdot eivät valmiiksi rajoita. Tiedemaailmassa tieteen viimekätinen arvo riippuu sen puolueettomuudesta, riippumattomuudesta ja uskottavuudesta. Siksi tutkimustuloksen arvo ei riipu siitä, kuinka paljon mesenaatit ovat tiedemiestä tai -naista ennakkoon tukeneet.

Sivistysyliopistolla on itseisarvonsa, joka ei ole riippuvainen siitä, ovatko sen tutkimustulokset myytävissä kaupallisilla markkinoilla vai eivät. Vastaavasti taideteoksella on arvonsa siitä huolimatta, että joku sattuisi siitä jotakin maksamaan. Näistä syistä taitelija tai tutkija ei ole yrittäjä, vaikka hänet on sellaiseksi yritetty työhallinnon viranomaisten toimesta leimata.


Taide tai humanistinen tutkimus eivät silti ole sillä tavoin maailmasta erillisiä, että niitä voitaisiin tehdä ilman riittävää taloudellista tukea. Taiteilija tulee vastedeskin tarvitsemaan taiteelleen valtiovallan tuen, sillä Suomen kokoisen maan markkinoilla taiteella harvemmin elää.

Sama markkinoiden pienuus rajoittaa myös tieteiden menestymistä kaupallisessa maailmassa: vaikka kaikille yliopistoille nyt annetaan mahdollisuus markkinarahan keräämiseen, humanistinen taiteentutkimus, filosofia, kulttuurintutkimus, filologia, eksegetiikka ja yhteiskuntatieteet tulevat edelleen tarvitsemaan valtiovallan ja yhteiskunnan taloudellisen tuen. Tiede ja taide ovat kulttuurista pääomaa ja osa sitä, mitä sivistykseksi kutsutaan.
 

Silti huomautan: jos "pääomaa, pääomaa!" on ainoa, mitä puhuja saa sanotuksi, tarvitsee pää lomaa. Taidetta on mahdotonta selittää sille, jolla ei ole siitä omakohtaista kokemusta. Kokeakseen taiteen on oltava valmis ottamaan vastaan jotakin sellaista, jota ei voi määritellä sanomalla "X on y" tai "X:n arvo on nn-euroa". Taiteen kokeminen vaatii tyhjäksi tulemista, ei pulleaa lompakkoa. On absurdia ajatella, että taideteoksen voisi ostaa. Taidehan kuuluu kaikille! Siksi parasta taiteen tukemista on taiteilijan työn tukeminen, ei taideteoksesta maksaminen - vaikka taidehankinnat jonain päivänä vapautettaisiinkin veroista.

***

Kirjoitin tämän tahallisen provokatiivisen kolumnin Taiteilija-lehteen pari vuotta sitten. Maailma on muuttunut sen jälkeen. Taiteesta ja tieteestä puhutaan yhä luontevammin samassa lausessa "luovan talouden" ja "yritteliäisyyden" kanssa. On myös hälyttäviä uutisia. Humanistiset aineet ovat perikadossa. Tutkijoiden tilanne katastrofaalinen. Sisältöä halutaan, mutta siitä ei tahdota maksaa. Se on ajan henki. Tehkööt ilmaiseksi ne, joilla on siihen kutsumus. 

Aalto-yliopiston konsepti on vajaa, koska Aalto-yliopistosta puuttuvat humanistit ja yhteiskuntatieteilijät. Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät osaavat kuvata asioiden merkityksen syvemmältä ja laajemmasta näkökulmasta. Juuri tästä syystä Aalto-yliopiston on vaikea ellei mahdotonta koskaan nousta todelliseksi huippuyliopistoksi. Pelkkä raha ei takaa onnistumista, kun puhutaan tutkimuksesta. Tarvitaan ennen kaikkea näkemystä. Siksi merkittäviä oivalluksia syntyy tutkimuksen marginaaleissa, siellä, minne teknokraatin ja ahneen virkamiehen katse ei yllä.

Suomessa on tehty vääriä päätöksiä, kun on lähdetty uudistamaan yliopistoja hallinnon näkökulmasta. On siirretty määrärahoja perusopetuksesta ja -tutkimuksesta hallintoon, perustettu uusia hallintotason virkoja ja paisutettu hallinnon kulut ennen näkemättömiksi. Tämä on yksi merkittävä syy siihen, että Helsingin yliopistossa humanistisen tiedekunnan talous on romahtanut ja kursseja on ensi vuodelta jouduttu perumaan. Näin käy, kun asiantuntijaorganisaatiota lähdetään purkamaan, ja virkamiehet ottavat vallan. Ei heillä ole riittävästi sydäntä tutkimukselle.

Voi vain toivoa, että ne, joilla on kutsumus tehdä tiedettä ja taidetta, jaksavat tämän vaikean ajan yli. Voi myös toivoa, ettei kokoomus enää koskaan saa opetusministerin salkkua. Kokoomuslainen yliopisto on pahinta - ei fantastisinta - mitä tässä maassa on koskaan yliopiston perustamisen jälkeen nähty. Tästä suunta voi olla vain valoa kohti.

Tagit: Taide Tiede Talous yrittäjyys humanismi

Matkalippuja ympäristöviisaaseen talouteen

Annukka Berg
Tutkija

Talouden ympäristöuudistuksilla voidaan luoda uusia työpaikkoja, kasvattaa taloutta ja keventää ympäristökuormitusta. Tämä viesti on jo pitkään ollut osa Vihreiden perusjargonia, ja viimeistään viime vuosina siitä on myös tullut osa suomalaisen politiikan  peruskauraa – ainakin puheen tasolla.

Investointien vihertäminen ja taloudellisen toiminnan ympäristövaikutusten verottaminen ovatkin välttämätön osa polkua, joka johtaa kestävämpään talouteen. Nykyisessä keskustelussa on kuitenkin kaksi sokeaa pistettä.

Ensimmäinen sokea piste liittyy ympäristön rajojen parempaan tunnistamiseen ja poliittiseen tunnustamiseen. WWF:n juuri ilmestyneessä Living Planet -raportissa todetaan, että ihminen käyttää tällä hetkellä uusiutuvia luonnonvaroja puolentoista maapallon tuotantokapasiteetin verran. Esimerkiksi ilmastopolitiikan puolella onkin nyt yritetty luoda maailmanlaajuista sopimusta, jolla kasvihuonekaasupäästöt saataisiin rajoitettua yhden pallon kestämään mittaan. Toistaiseksi polku on tosin ollut kivinen.

Lisäksi ilmasto ei ole suinkaan ainut ympäristön osa-alue, jossa ihmistoiminta aiheuttaa kestämätöntä painetta.

Esimerkiksi kasveille tärkeän ravintoaineen, typen, kierto ja luonnon monimuotoisuus ovat uhattuina. Minkälaisia erilaisia rajoja uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytölle, päästöille ja vaarallisille aineille tarvittaisiin, jotta ekosysteemit ja ihmiskunta voisivat kukoistaa myös tulevaisuudessa? Minkälaista olisi ”kestävien kattojen” ympäristöpolitiikka? Tähän valtavaan kysymykseen ei ole vielä löydetty kokonaisvaltaista vastausta.

Minusta on kuitenkin periaatteessa helppoa kuvitella maailma, jossa erilaisten luonnonvarojen käytölle on asetettu tiukat rajat, ja talous toimii niiden puitteissa. Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeisessä poliittisessa krapulassa on kuitenkin yhä vaikeampaa uskoa, että tiukkoja luonnonvararajoituksia asetettaisiin vapaaehtoisesti, sillä se vahingoittaisi tämän hetken taloudellisia etuja.

Valtavirran ympäristötalouspuheen toinen sokea piste liittyykin kasvuun sidottuun makrotalousmalliin ja laajemmin ottaen kasvun kulttuuriin. Mikäli nyt asetettaisiin tiukkoja käyttörajoitteita luonnonvaroille, talous voisi todella kääntyä laskuun. Työttömyyden, köyhyyden ja valtion velan syventyminen olisivat täysin mahdollisia.

Talous ei ole kuitenkaan luontoa. Se on ihmisten luomus, jota ihmiset voivat myös muuttaa. Me tarvitsemme talousjärjestelmän, joka huomioi ympäristön rajat – ja kestää näiden rajojen huomioimisen seuraukset. Kiinnostavaa työtä tällaisen talouden eteen on tehnyt esimerkiksi kanadalainen ympäristötieteen professori Peter Victor , joka syyskuussa vieraili Suomessa Kasvu murroksessa –konferenssin  puhujana.

Talousjärjestelmän ohella muutoksia pitää tapahtua myös käytännön kulutus- ja tuotantorakenteissa ja koko kulttuurissa: tuotannon ekotehostamisen ohella pitää miettiä tarpeisiin vastaamista kokonaan uudelleen  - ja myös itse tarpeet ansaitsevat ajatuksen jos toisenkin. Ympäristöviisas talous on niin valtava projekti, ettei sitä voi toteuttaa vain yhteiskunnan ylätasolta ohjaillen. Fiksujen kuluttajien ohella tarvitaan myös kekseliäitä ja kokeilunhaluisia järjestöjä, yrityksiä ja paikallisyhteisöjä taloyhtiöistä seurakuntiin.

Annukka Berg

Kirjoittaja tekee kestävän kulutuksen ja tuotannon strategioita käsittelevää väitöskirjaa Helsingin yliopistossa

Tagit: Ilmasto Ympäristö Talous

Puhe kehysselonteon palautekeskustelussa

09.06.2010
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr: Arvoisa rouva puhemies! Talouspolitiikan on oltava sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää. Sosiaaliturvaa ei pidä heikentää edes huonoina aikoina. Tämän vuoksi tarvitaan rakenteellisia ja verotuksellisia uudistuksia, jotta talous pysyy kestävällä pohjalla. Vastuullista talouspolitiikkaa on sosiaalisten ongelmien ennalta ehkäiseminen. Samoin hyvinvointi- ja terveyseroja pitää kaventaa. Tämä ei onnistu, jos tuloeroja ei kavenneta. On vaadittava ja tehtävä oikeudenmukaista veropolitiikkaa. Kunnallisveron perusvähennyksen korottaminen, joka tällä kaudella on tehty, on tulonsiirto kaikkein köyhimmille. On edettävä niin, että pääoma- ja osinkoverotusta kiristetään. Tämä on oikeudenmukaista veropolitiikkaa.

Finanssikriisi on opettanut meille puolestaan, että talousmarkkinoiden sääntely on välttämätöntä, muuten maksatamme tulevatkin kriisit kaikkein köyhimmillä. Köyhyyden vähentäminen ja ilmastonmuutoksen ehkäiseminen ovat aikamme politiikan tärkeimmät tehtävät. Ekologiset veroratkaisut ovat ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta täysin välttämättömiä.

Tuloerot kasvoivat Suomessa kahden viimeisen hallituksen aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämän hallituksen aikana on sentään päätetty takuueläkkeestä, joka parantaa kaikkein köyhimpien ja eläkeläisten tuloja yli 100 eurolla kuukaudessa. Kaikkein pienimpiä sairaspäivärahoja ja -etuuksia on korotettu ja sidottu indeksiin. Muun muassa opintoraha nousee enemmän kuin kahden edellisen hallituksen aikana yhteensä, samoin kaikkein pienimmät eläkkeet.

Olen iloinen siitä, että kuntouttavan psykoterapian järjestäminen siirtyy Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin. Kehitysyhteistyön määrärahat nousevat. Työttömyysturvan tarveharkinnasta tullaan luopumaan. Se auttaa kaikkein köyhimpiä.

Kehyksen oikeudenmukainen painopiste on tällä kertaa nuorissa. Työpajatoiminnan ja nuorten etsivän työn määrärahat ovat viime vuosina tasaisesti nousseet, mikä on aivan oikein ja perusteltua, jos haluamme taata nuorillemme valoisan tulevaisuuden.

Opetuksen puolella satsataan ammatillisen opetuksen koulutuspaikkojen lisäämiseen vihdoin viimein monien vuosien tauon jälkeen. Opetusryhmiä pienennetään siihen kohdennetuilla määrärahoilla ja oppilashuoltoa parannetaan.

Arvoisa puhemies! Hyvinvoinnin turvaaminen kaikille tulee olemaan vaikeaa tulevina vuosina. Työttömyys tulee olemaan pahaa vielä monta vuotta. Uusia tulonsiirtoja, sellaisia, joita hallitus nyt on tehnyt, tulee olemaan entistä vaikeampi tehdä. Huoleni koskee erityisesti työttömiä perusturvan varassa olevia sekä pätkätyötä tekeviä. Toivon siksi kaikesta sydämestäni, että tulevina vuosina tehdään köyhyyttä vähentäviä rakenteellisia ratkaisuja, joihin Sata-komitea valitettavasti ei pystynyt.

Tagit: Työpajat Talous

Budjettipuhe 2011

12.10.2010
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr: Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa tällä budjetilla saavuttaa kolme tärkeää tavoitetta. Ensinnäkin julkista taloutta pitää tasapainottaa: verokirstua on kartoitettava, tai muuten tärkeät julkiset palvelut ovat uhattuina. Toiseksi, köyhyyttä pitää vähentää ja tuloeroja kaventaa. Kolmanneksi, on panostettava ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Vihreällä verouudistuksella hallitus siirtää verotuksen painopistettä työn verottamisesta kulutuksen ja energiankäytön verottamiseen. Näin torjutaan ilmastonmuutosta ja kerätään valtion kassaan yli 700 miljoonaa euroa rahaa. Vihreille on tärkeää, että siirtyminen ympäristöpainotteisempaan verotukseen ei heikennä verotuksen tuloeroja tasaavaa vaikutusta. (Ed. Tennilä: Nythän se heikkenee!) Tämä onkin otettu huomioon siten, että pienituloisten verotusta kevennetään nostamalla kunnallisveron perusvähennyksen alarajaa 50 eurolla 2 250 euroon. Vihreiden mielestä rajaa voitaisiin korottaa jatkossa 3 000 euroon.

Arvoisa puhemies! Hallitus parantaa pienituloisten asemaa myös sitomalla kaikki tällä hetkellä indeksisuojan ulkopuolella olevat perhe-etuudet kansaneläkeindeksiin ensi vuoden maaliskuusta alkaen. Tämä helpottaa erityisesti pienituloisia lapsiperheitä. Pienituloisten eläkeläisten arkea taas helpottaa takuueläkkeen käyttöönotto. Vihreät olisivat halunneet sitoa myös opintotuen tässä budjetissa indeksiin. Valitettavasti tälle ei löytynyt riittävää tukea. Opiskelijat ovat eräs pienituloisimmista väestöryhmistä, eikä ole perusteltua, että opintotuki ainoana sosiaalietuutena on indeksisuojan ulkopuolella eli ei siis seuraa elinkustannusten nousua.

Arvoisa puhemies! Sosiaalietuuksien tason korottamisen lisäksi köyhyyttä pitää torjua tekemällä rakenteellisia uudistuksia. Tässä budjetissa vihreät olisivat halunneet poistaa työmarkkinatuesta tarveharkinnan, joka pikemminkin lukitsee ihmisiä köyhyyteen kuin vapauttaa heitä siitä. Tarveharkinta merkitsee sitä, että toisen puolison saadessa töitä toisenkin tuki laskee tai häviää kokonaan. Tämän takia voi tulla tilanteita, joissa työtä ei kannata ottaa vastaan.

Vihreät haluavat sosiaaliturvan, joka on aukoton, henkilökohtainen ja riittävä. Sen tulee olla turvaverkko, joka kannustaa pyrkimään pois köyhyydestä, yrittämään ja tekemään, ottamaan vastaan töitä ja joka ei passivoi. Sen takia työmarkkinatuen tarveharkinnasta tulee luopua. (Ed. Gustafsson: Kuka sitä vastustaa?)

Pahin taantuma alkaa toivon mukaan olla jo takana. Työttömyys on kääntynyt laskuun. Erityisen huojentavaa on, että nuorisotyöttömyyden huippu ohitettiin viime kesänä ja suunta on nyt laskeva. Taantuman jälkihoito on kuitenkin vasta alussa. Kuten 1990-luvulta muistamme, laman sosiaaliset seuraukset kantavat pitkälle. Työttömyyden pitkittyminen on katkaistava ja yhteiskunnasta syrjäytyminen ehkäistävä. Erityisen totta tämä on nuorten kohdalla. Meillä ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren valua pitkäaikaistyöttömyyteen. Onkin hienoa, että tällä hetkellä kolme neljäsosaa nuorisotyöttömistä on löytänyt työpaikan tai päässyt koulutukseen tai harjoitteluun kolmessa kuukaudessa.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä tärkeintä on yhdistää aktiivista koulutus- ja työvoimapolitiikkaa. Tällainen keino on työpajatoiminta, jossa voi yhdistää elämänhallinnan opettelua, opiskelua ja työssä oppimista. Työpajatoiminta on ollut tämän hallituksen erityisessä suojeluksessa, ja sen määrärahoja on kasvatettu huomattavasti viime kauteen verrattuna. Tänä vuonna budjettiin ollaan kuitenkin lisäämässä 2 miljoonaa euroa vähemmän rahaa kuin viime vuonna, mikä on käsittämätöntä. Työpajatoiminta on tutkimusten mukaan erittäin tehokas keino ehkäistä nuorten syrjäytymistä esimerkiksi auttamalla koulutuksesta pudonneita nuoria takaisin opintojen pariin. On ehdottoman tärkeää, että työpajatoiminnan rahoitus turvataan.

Arvoisa puhemies! Uutta yliopistolakia säädettäessä niin eduskunnalle kuin yliopistoillekin luvattiin, että laista ei koidu yliopistoille lisäkustannuksia. Tässä uskossa eduskunta lain hyväksyi. Toisin kuitenkin kävi. Toisin kuin on luvattu, valtion tuottavuusohjelmana tunnetuksi tulleet tehostamisvaatimukset rokottavat yliopistoja edelleen. Niiden täyttämiseen uppoaa suuri osa nyt yliopistoille esitetystä lisärahoituksesta, joka sinänsä on merkittävä. Yliopistoille on luvattu myös, että niille uuden yliopistolain myötä (Puhemies: 5 minuuttia!) tuleva työnantajamaksu korvataan täysimääräisenä. Sitä rahaa ei ole tässäkään budjetissa kuitenkaan korvattu. Tämä on periaatteellinen kysymys. Toivottavasti asia syksyn kuluessa eduskunnan käsittelyssä korjaantuu.

Lopuksi: Viime viikolla tässä salissa keskusteltiin päihdeäitien ensikotihoidon vaarantumisesta rahapulan takia. Kyse on muutamasta miljoonasta eurosta. Meidän on varmistettava, että nämä rahat löytyvät ja toiminta jatkuu. Toinen pieni mutta merkityksellinen summa puuttuu Metsähallituksen luontopalveluiden rahoituksesta. Rahapulan takia Metsähallitusta uhkaa vaara joutua irtisanomaan väkeä ja karsimaan luonnonsuojelualueiden hoidosta. Tätä ei voi mitenkään hyväksyä. Eduskunnan pitää korjata budjettia niin, että rahat luontopalveluihin palautetaan.

Tagit: Verot Tuloerot Työ Talous Yliopistot

Budjettipuhe OPM 2011

15.09.2010

2) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2011
Lähetekeskustelu

Hallituksen esitys HE 126/2010 vp

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr: Arvoisa puhemies! Suomen peruskoulu on saanut ruusuja oppilaiden tieto- ja taitotasosta mutta risuja kouluviihtyvyydestä. Lasten ja nuorten fyysinen ja psyykkinen pahoinvointi on niin ikään huolestuttanut. Siksi peruskoulutuksen määrärahoja pitää suunnata viihtyvyyden parantamiseen, opiskeluympäristön kehittämiseen ja lasten ja nuorten sosiaaliseen vahvistamiseen.

Tällä hallituskaudella ikäluokkien pienenemisestä koituvat säästöt on hallitusohjelman mukaisesti ohjattu opetuksen laadun kehittämiseen. Tässäkin budjetissa 30 miljoonaa euroa käytetään opetusryhmien koon pienentämiseen, 17 miljoonaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen vahvistamiseen ja 10 miljoonaa euroa koulujen kerhotoiminnan tukemiseen. Painotukset ovat oikeita. Esimerkiksi kerhotuen avulla on aloittanut toimintansa yli 5 000 uutta kerhoa tällä hallituskaudella, mikä on todella merkittävä asia.

Oppilaiden fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin takaamiseksi pitäisi panostaa voimakkaasti oppilashuollon ja oppilaanohjauksen parantamiseen. Niiden huono - etten sanoisi kelvoton - tila on kaikkien tiedossa. Budjetissa tähän on ohjattu 5 miljoonaa euroa, mutta voi kysyä, riittääkö se mihinkään. Tulee olla tarkkana, ettei kunnille uuden oppilashuoltoa koskevan asetuksen myötä anneta tehtäviä, joiden toteuttamiseen niillä kuitenkaan ei ole tosiasiassa varaa.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaltio huolehtii vähemmistöjensä kielen ja kulttuurin säilymisestä. Siksi minusta onkin aivan erityisen ilahduttavaa, että budjetissa panostetaan saamenkielisten kulttuuri- ja kielipesien rahoitukseen 350 000 eurolla, vaikka toki jälleen voi sanoa, että summa voisi olla isompi.

Arvoisa puhemies! Tehokkain keino ehkäistä nuorten työttömyyttä ja syrjäytymistä on riittävä koulutustarjonta. Viime vuosina maassamme on ammatilliselle koulutukselle ollut enemmän kysyntää kuin on ollut vapaita koulutuspaikkoja. Tämä on huolestuttavaa, kun tiedetään, että juuri kouluttamattomat tai alhaisen koulutuksen saaneet nuoret jäävät muita helpommin vaille työtä. Tässä budjetissa ammatilliseen peruskoulutukseen kohdennetaan 12 miljoonaa euroa, joilla saadaan 3 250 uutta opiskelupaikkaa. Tarve on kuitenkin suurempi. Viime vuoden syksyllä vaille toisen asteen koulutuksen opiskelupaikkaa oli jäänyt yhteensä 9 000 nuorta, ja jälleen esimerkiksi pääkaupunkiseudulla puhutaan tuhansista nuorista, joille ei mitään toisen asteen paikkaa ole. Tämä on aivan hullunkurinen tilanne, joka on pakko korjata. Jossain kohtaa koulutusjärjestelmässä mennään todella pahasti metsään, jos ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja jää täyttämättä jossakin puolella Suomea ja samaan aikaan ammattikoulupaikkoja ei riitä niitä haluaville erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Arvoisa puhemies! Budjetissa suunnataan voimavaroja aikuiskoulutuksen kehittämiseen erityisesti täysin vailla koulutusta olevien osalta. Olisi kuitenkin tärkeää huomioida myös korkeasti koulutettujen täydennyskoulutus, joka meillä perinteisesti on ollut lähes olematonta. Tämän laman aikana korkeasti koulutettujen työttömyys on kuitenkin kivunnut ennätyslukemiin, ja täydennyskoulutukselle on akuutti tarve.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen perusrahoitus kasvaa tässä budjetissa 160 miljoonalla eurolla, minkä lisäksi yliopistojen maksuvalmiutta parannetaan 50 miljoonan euron määrärahalla. Korotukset näyttävät kuitenkin suurilta vain paperilla, sillä suuri osa niistä valuu erilaisten yliopistoja edelleen koskevien valtion tuottavuusvaatimusten täyttämiseen, kasvaviin palkkakustannuksiin ja tilakustannuksiin.

Uuden yliopistolain voimaan tullessa yliopistoille langennut työnantajamaksu luvattiin korvata yliopistoille täysimääräisesti. Rahaa ei kuitenkaan ole edelleenkään budjettiin varattu. Tämä on korjattava. Eduskunta hyväksyi uuden yliopistolain nimenomaan siinä uskossa ja niillä lupauksilla, että siitä ei koidu yliopistoille lisäkustannuksia.

Arvoisa puhemies! Eräs tämän budjetin suurimpia pettymyksiä on se, että opintotuen sitominen indeksiin jätettiin toteuttamatta. Tälle ei ole mitään perustetta. Opiskelijat ovat jo nyt eräs pienituloisimmista ryhmistä, ja opintotuki on pian ainut sosiaalietuus, jota ei ole sidottu indeksiin. Vihreät aikoo jatkaa opintotuen indeksisidonnaisuuden ajamista ensi vuonna hallitusneuvotteluissa, ellei määrärahaa nyt saada. Vaikka opintotukeen on tällä hallituskaudella tehty merkittävä korotus ensi kertaa 15 vuoteen ja opiskelijoiden ateriatukea korotetaan tässä budjetissa, vain indeksiin sitominen varmistaa sen, ettei opiskelijoiden elintaso muihin väestöryhmiin verrattuna kurjistu.

Tagit: Työ Talous Yliopistot

Sivut

Tilaa syöte RSS - Talous