Tasa-arvo

Hyvää naistenpäivää!

Terveisiä ja hyvää naistenpäivää täältä Säätytalolta. 

Kuvassa Sosiaali-ja terveysvaliokunta kuuntelee, kun ministeri Juha Rehula esittelee hallituksen sote-ja maakuntauudistusta. Ministerin molemmin puolin istuu lakia valmistelleita virkamiehiä. Valiokunnassamme meitä naisia on 13 ja miehiä 4. 

Ministeri kertoo, että hallitus tavoittelee soteuudistuksella 3 miljardin säästöjä. 
2/3 soten kustannuksista on henkilöstömenoja. 

Soteuudistus tarkoittaa työvoiman vähentämistä voimakkaasti naisvaltaisella alalla. Jo nyt sosiaali-ja terveydenhoitoalalla kärsitään kiireestä ja uupumuksesta ja riittämättömästä henkilömitoituksesta. 

98 % sote-alan yrityksistä on mikroyrityksiä. Sote-yrittäjistä 70 % on naisia. 

Naisten osuus kuntien sote-henkilöstöstä on yli 90 %. 

Sote-uudistuksella on valtava merkitys naisten työllisyyteen, toimeentuloon ja hyvinvointiin. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnalta ei kuitenkaan ole pyydetty lausuntoa hallituksen valinnanvapauslainsäädännöstä. 

Miksi ei?

Tagit: sote Sosiaali- ja terveyspalvelut Tasa-arvo

Talous on tasa-arvokysymys

Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus ansaitsisi kunnollisen välikysymyksen eriarvoistavasta politiikastaan. Hallituksen pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset ajavat ihmisiä toimeentulotuelle, vaikka juuri se on kaikkein typerintä köyhyyspolitiikkaa. Toimeentulotuki on viimesijainen sosiaaliturvan muoto, joka ei kannusta työntekoon, kun joka ikinen ansaittu euro vähentää toimeentulotukea. Tätäkö on hallituksen ”työn linja”?

Eduskunnassa käytiin tänään (18.5. 2016) välikysymyskeskustelu, jonka oppositiopuolueista demarit olivat yksin allekirjoittaneet. Demareiden välikysymys koski ”Suomen suuntaa” ja siinä sanottiin varmuuden vuoksi ”ei ” kaikelle.  Demareiden välikysymys ei ollut erityisen onnistunut ja keskustelusta tuli juuri niin hirveä kuin ennalta saattoi pelätä. Suomen vietiin yhtä moneen suuntaan kuin eduskunnassa on puolueita.

Vihreiden ryhmäpuheessa painopiste oli koulutusleikkausten lisäksi etenkin lapsiperheitä kurittavassa politiikassa: hallituksen leikkaukset kun vievät lapsiperheiltä 530 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Vihreän eduskuntaryhmän tilaama laskelma eduskunnan tietopalvelulta osoittaa, että esimerkiksi kahden julkisella sektorilla työskentelevän aikuisen kaksilapsinen perhe menettää kuukaudessa 227 euroa.

Itse puhuin välikysymyskeskustelussa hallituksen naisvihamielisestä talouspolitiikasta. Talous on aina tasa-arvokysymys. Ei ole olemassa tasa-arvon kannalta neutraalia talouspolitiikkaa. Talouspolitiikalla joko vahvistetaan tasa-arvoa tai heikennetään sitä.

Talous on toisin sanoen arvovalintoja. Entä millaisia arvovalintoja Sipilän hallitus tekee? Se leikkaa koulutuksesta, hoivasta ja terveydenhuollosta eli juuri niistä palveluista, joilla tasa-arvoa edistetään, tasataan ja ylläpidetään.

Samaan aikaan määrärahoja riittää kyllä toisaalle - ympäristölle haitallisiin tukiin, kannattamattomien ympäristöä likaavien yritysten tekohengittämiseen.

Hallitus ei ymmärrä eikä tunnusta, että panostaminen yhteiskunnan julkiseen infrastruktuuriin kuten tasavertaiseen koulutukseen ja hoivapalveluihin, edistää parhaiten talouskasvua, työllisyyttä ja tasa-arvoa. Ymmärtämätön hallitus leikkaa väärästä paikasta eli tulevan kasvun eväistä, lapsilta ja nuorilta.

Hallituksen talouspolitiikka noudattaa kaikessa naisvihamielistä ja tasa-arvovihamielistä linjaa. Sipilän hallituksen talouspoliittiset päätökset ajavat naiset takaisin hellan ääreen - tasa-arvossa otetaan pelkkiä taka-askeleita, kuten olen jo aiemmin moneen kertaan todennut.

Hallituksen valitsema sopeutustie lisää eriarvoisuutta, köyhyyttä ja yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Hallitus leikkaa kaikkia pienimpiä sosiaalietuuksia ja korottaa palvelumaksuja, mikä heikentää erityisesti naisten taloudellista asemaa - naiset kun ovat keskimäärin miehiä riippuvaisempia sosiaalietuuksista ja julkisista peruspalveluista, kuten päivähoidosta ja muista hoivapalveluista.

Kovimmin Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten leikkaukset kohdistuvat naisvetoisiin kotitalouksiin, erityisesti yksinhuoltajaperheisiin ja yksin asuviin eläkeläisnaisiin.

Julkisen sektorin leikkaukset osuvat naisvaltaisten opetus-, kasvu- ja hoiva-alojen työllisyyteen.  Työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien naisten määrä kasvaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan hallituksen päätökset lisäävät pienituloisten naisten määrää. Muun muassa lääkkeiden ja matkakorvausten omavastuun kasvattaminen heikentää etenkin pienituloisten ikääntyneiden yksinasuvien naisten toimeentuloa.

Entä mitä tapahtuu, kun hallitus korottaa päivähoitomaksuja, lopettaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja heikentää päivähoidon laatua ja saatavuutta? Naisten työssäkäynnin edellytykset heikkenevät.

Hallitus kehuu politiikkansa noudattavan työn linjaa, mutta naiset hallitus ajaa kotiin ja hellan ääreen. Miksi? Eikö naisten työllisyysaste kiinnosta hallitusta?

Mikä dramaattisinta, tuloloukkuun joutuvat etenkin osa-aikatyötä tekevät pienituloiset naiset, joiden työssäkäynti ei enää päivähoitomaksujen korottamisen jälkeen välttämättä taloudellisesti kannata.

Osa-aikatyötä tekevän äidin putoamisella työn ulkopuolelle voi olla kipeitä seurauksia hänen lapsensa kannalta. Näin lisätään lapsiperheköyhyyttä, näin lisätään lapsena koetun köyhyyden dramaattisia vaikutuksia: ulkopuolisuuden kokemuksia, masennusta, heikkoa koulumenestystä.

Lapsiperheiltä leikkaaminen tarkoittaa, ettei pienituloisella perheellä ole enää varaa lapsen maksullisiin harrastuksiin. Harrastusten puute heikentää koulumenestystä.  Näin varakkaiden lapset saavat kilpailuetua köyhiin verrattuna. Se kai on porvarihallituksen tarkoituskin.

Se, miten hoiva yhteiskunnassa järjestetään, on aivan keskeinen tasa-arvokysymys. Hoidon ja hoivan yhteiskunnallinen järjestäminen vaikuttaa merkittävästi naisten mahdollisuuksiin osallistua työelämään ja elättää itsensä omalla työllään.

Sipilän hallitus heikentää näitä mahdollisuuksia. Päivähoitopalveluita rapautetaan, päivähoitomaksuja korotetaan, subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkautetaan, vanhustenhoidossa laitoshoitoa ja tehostettua palveluasumista vähennetään.

On hyvä, että keskustahallitus kehittää omaishoitoa, mutta yhtä aikaa toteutettujen vanhuspalveluiden leikkausten kanssa näin lisätään sukupuolten välistä eriarvoisuutta, sillä omaishoitajista valtaosa on – jälleen - naisia.

Omaishoidon mittava laajentaminen työikäisten parissa luo kannustimen jäädä pois työelämästä, hoitamaan lapsia ja iäkkäitä tai sairaita omaisia. Tällä on vahingolliset seuraukset sekä työelämän tasa-arvolle että Suomen kokonaistyöllisyydelle.

Hallitus ei muutenkaan ole arvioinut julkisen talouden suunnitelman vaikutuksia eri ihmisryhmiin. Näkyy selvästi, ettei myöskään suunnitelman vaikutuksia tuloeroihin ole arvioitu. Hallituksen valitsema suunta on väärä, sillä hallituksen päätöksillä lisätään eriarvoisuutta ja edistetään luokkayhteiskuntaa.

Hallituksen linja on julma pienituloisia kansalaisia kohtaan. Hallitus leikkaa kaikkein pienimpiä sosiaalietuuksia, vaikka jo aiemmin päätetyt perusturvan indeksileikkaukset ovat epäoikeudenmukaisia. Perusturvan taso on jo nyt riittämätön.

Hallituksen linja lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, kun pienituloisimmat ja usein kaikkein heikoimmassa asemassa olevat pistetään hallituksen säästötavoitteiden maksajiksi. Tämä on täysin väärä suunta.

Pahinta kuitenkin on, että hallitus leikkaa massiivisesti koulutuksesta ja tutkimuksesta ja lisää opiskelun lainapainotteisuutta ja näin heikentää vähävaraisten perheiden lasten opiskelumahdollisuuksia.

Hallitus tekee Suomesta luokkayhteiskunnan ja vaikeuttaa tulevien sukupolvien edellytyksiä muuttaa valittua suuntaa eikä siksi - todellakaan - ansaitse eduskunnan luottamusta.  Talous on tasa-arvokysymys ja Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus ansaitsisi epätasa-arvoistavasta ja köyhiä kurittavasta talouspolitiikastaan koko opposition yhteisen välikysymyksen.

Tagit: Tasa-arvo köyhyys eriarvoisuus Lapset lapsiperheet koulutus hoiva hoito

Naistenpäivänä naisvihamieliselle hallitukselle

Kun liput liehuvat Naistenpäivän kunniaksi, on feministiksi tunnustautuvan velvollisuus sanoa ääneen se, minkä asiantuntijat ovat moneen kertaan todenneet: istuvan hallituksen politiikka on ollut tasa-arvon kannalta pelkästään taantumuksellista. 

Kaikki muut politiikan alueet on keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallituskaudella alistettu talouspolitiikalle. Tämä pätee myös tasa-arvopolitiikkaan, tai - kuten keskustan puoluetoimistolla varmasti muotoiltaisiin - perhepolitiikkaa on tehty talouden ehdoilla (konservatiiviselle keskustalle kun tasa-arvopolitiikka on perinteisesti ollut nimenomaan perhepolitiikkaa, ei suinkaan yksilöiden yhdenvertaisuutta). 

Hallituksen talouspolitiikka onkin ollut tasa-arvon kannalta tuhoisaa. Huono taloustilanne on riittänyt tekosyyksi mille tahansa tasa-arvoa murentavalle leikkaus- ja heikennystoimenpiteelle. Seurauksena on ollut köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvaminen. Tasa-arvon kannalta elintärkeitä julkisen sektorin palveluita on heikennetty ja samalla on tehty ideologisesti motivoituneita resurssiensiirtoja köyhiltä rikkaille ja julkiselta yksityiselle. 

Ei ainoastaan hallitus ole laiminlyönyt tasa-arvopolitiikan edistämistä. Työmarkkinaosapuolten välisessä kilpailukykysopimuksessa naiset jäivät nuolemaan näppejään. Miestenkeskisestä nyrkkitervehdyksestä välittyi tahtotila, että tässä tehtiin diilejä miesten kesken. Ei ihme, että jatko ei mennyt hallituksen käsikirjoituksen mukaan. PAM ei voinut hyväksyä sopimusta, jossa pienipalkkaisille naisille osoitettiin pelkkiä leikkauksia miesvaltaisten vientialojen eduksi. 

Nyrkit on nyt työnnetty taskuihin, mutta naisaloille heristelee yksi sun toinen sormeaan. 

Kilpailukykysopimus ei pitkään aikaan ole ollut mikään yhteiskuntasopimus, vaan kyseessä on ollut miesten välinen kisa, jossa naiselle on varattu pelkkä maksajan rooli. Olemme saaneet seurata, voittaako Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus palkansaajajärjestöt Häkämiehen EK:n tuella vai pystyvätkö palkansaajajärjestöt pitämään puolensa. Neuvotteluja on käyty miesten kesken. 

Kukaan ei kiistä, etteikö kilpailukykypaketti olisi naiselle vähemmän paha kuin hallituksen pakkolakipaketti. Julkisen sektorin 30 % lomarahaleikkaus osuu kuitenkin erityisesti naisiin, eikä sen epäreiluutta kaupan kassan näkökulmasta vähennä mitenkään leikkauksen määräaikaisuus. Kyse on periaatteesta ja siitä, että palkan menetys kirpaisee valmiiksi pienituloista ihan oikeasti. 

Lomarahaleikkauksia perustellaan välttämättömyydellä säästää julkisen sektorin suoria kustannuksia eikä päätöstä ole tehty hallituksessa vaan työmarkkinaosapuolten kesken. Silti on pakko ihmetellä, miksei tässä maassa löydetä säästöjä mistään muualta kuin  naisen selkänahasta. Myös Sipilän hallituksen leikkaukset päivähoitoon ja terveydenhoitomaksuihin osuvat kaikkein kipeimmin naisiin. Samoin hallituksen takataskussaan pitämät lisäleikkaukset kohdistuisivat jälleen lapsiperheisiin ja sitä kautta naisiin. 

Vasta vajaan vuoden hallinneen Sipilän hallituksen syntilista tasa-arvopolitiikassa on pitkä, sillä hallitus on alusta saakka laiminlyönyt lakiesitystensä sukupuolivaikutusten arvioinnin. Hallitusohjelmassa todettiin ykskantaan, että Suomessa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Hallitus ei asettanut tasa-arvon edistämistä politiikkansa tavoitteeksi, vaan totesi sen olevan vallitseva asian tila. Hallituksen välinpitämättömyyttä yhteiskunnan keskeistä rakenteellista ongelmaa kohtaan on mahdoton hyväksyä ja ymmärtää. Jos edes hallituksen talouspolitiikka olisi ajateltua ja perusteltua, hallitus ottaisi huomioon sen, että tasa-arvon parempi toteutuminen kasvattaa naisten mahdollisuuksia työssäkäyntiin, millä on merkitystä myös kansakunnan taloudelle. Vaan ei. 

Hallituksen ainoa lupaus (siis lupaus, ei teko) tasa-arvon parantamiseksi on lupaus toimia vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi. Kokoomuksen väläyttämässä mallissa maksettaisiin äitien työnantajille 2500 euron kertakorvaus. Isien työnantajat eivät ilmeisesti saisi hallituksen mallissa mitään, mikä ei kannusta perhevapaiden jakoon eikä siis tasaisi perhevapaiden käyttöä yhtään nykyistä tasavertaisemmaksi. Viesti tuntuu olevan, että äitien työnantajille maksetaan kertakorvaus, koska naisten kuuluukin maksaa vanhemmuuden kustannukset. Toki tämä on oikeistokonservatiivisen hallituksen ajattelun mukaista, mutta tasa-arvokriittistä tarkastelua ratkaisu ei kestä. 

Naisten päivän kunniaksi en aio suoda hallitukselle katteettomia kiitoksia, mutta pari vaatimusta julkean esittää. Hallitukselta tarvitaan nyt konkreettisia tekoja luottamuksen ja uskon palauttamiseksi, enkä puhu vain tasa-arvosta ja naisten oikeuksista, vaan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta ja luottamuksesta. 


Pelkkä isien kannustaminen pitämään vanhempainvapaita ei riitä, jos sen edistämiseen ei lisätä yhtään rahaa. Hallituksen tulevaisuusvisioissa naisen paikka on kotona, eikä se ole nuoren naisen näkökulmasta vetovoimainen kuva. Miksi jäädä maahan, jossa metaforinen sopimusnyrkki työntää naista takaisin lapsenhoitajaksi ja hellan ääreen, kun työssäkäynnistä on tehty palkanalennuksilla paitsi taloudellisesti kannattamatonta myös päivähoitopalveluiden heikentämisen kautta vaikeaa? 
Vaadin hallitukselta ja koko kolmikannalta proaktiivisuutta ja ponnistelua työelämän muutosten ymmärtämiseksi. Sukupuolivaikutusten arviointia ei tarvita vain yksittäisten lakien arvioinnissa vaan sen on koskettava myös laajempia kokonaisuuksia kuten soteuudista, perustuloa ja työelämän muutosta. Tämä ei ole liikaa vaadittu eikä liian vaikeaa toteuttaa. Ei tarvita kuin tahtotila. 

Tagit: Tasa-arvo vanhemmuuden kustannukset

Hallitus heikentää rajusti koulutuksen tasa-arvoa

Hallituksen tilaama selvitysmies professori Roope Uusitalo julkaisi tänään selvityksensä opintotuen heikentämisestä. Hallituksen aikomuksena on vähentää opintotukikuukausia, leikata opintorahaa ja lisää opintotuen lainapainotteisuutta.

Lisäämällä opintojen lainapainotteisuutta hallitus tekee Suomesta luokkayhteiskunnan, lisää kouluttamattomuuden periytymistä ja tekee koulutuksesta riskin, jonka yksilö joutuu maksamaan.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan Suomen velkaantumista torjutaan opintotukea heikentämällä. Kuka tätä uskoo? Milloin eriarvoisuuden lisäämisestä on tullut kansankunnan nousun ehto? Orwellkin kääntyy haudassaan Suomen hallituksen pitäessä tiedotustilaisuuttaan!

Ja mitä tapahtuu samaan aikaan toisaalla: hallituksen tilaamalla ns. yhteiskuntasopimuksella ollaan pienentämässä yliopistossa opiskelleiden pienituloisten lastentarhanopettajien, sosiaalityöntekijöiden ja kirjastonhoitajien palkkaa. Heidän pitäisi jatkossa kouluttautua lainarahalla.

Niin yhteiskuntasopimuksella kuin opintolainan heikentämisellä isketään kipeimmin pienituloisiin naisiin. TAAS! Ei ollut muita vaihtoehtoja?

Selvitysmies Uusitalo sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa suoraviivaisesti, ettei lainanmaksamiselta pysty välttymään vaikka palkat laskisivat eikä töitä olisikaan.

Koulutuksen tasa-arvo on Suomessa vuonna 2016 hätää kärsimässä. Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus hylkää ajatuksen koulutuksesta kansalaisten tasa-arvon takeena ja näkee sen investointina, josta jokaisen pitäisi itse vastata. Tämä on suuri muutos politiikkaan, jossa jokaiselle on haluttu antaa koulutus vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Hallituksen koulutuspolitiikalla lauletaan Suomea suohon. Aiemmin koulutus on meillä nähty vahvuutena, joka auttaa pienen maan menestykseen maailmalla. Talouden arviointineuvosto ja OECD ovat varoittaneet hallitusta koulutusleikkauksista, sillä ne vievät tulevan kasvun eväät. Silti hallitus leikkaa yksin yliopistoilta jo enemmän kuin yksikään hallitus itsenäisen Suomen aikana.  

Koulutuksesta leikkaaminen on uhkapeliä kansakunnan hyvinvoinnin kustannuksella, sillä tulevaisuuden työmarkkinoilla vain promille työpaikoista on sellaisia, joissa pärjää ilman mitään koulutusta. Koulutuksen tasa-arvon tietoinen heikentäminen syrjäyttää tietoisesti osan kansalaisista työmarkkinoilta ja yhteiskunnasta.

Kaikkein surullisin olen Suomen taantumisesta luokkayhteiskunnaksi. Jo nyt koulutuksella ja kouluttamattomuudella on hälyttävä taipumus periytyä. Hallituksen uhkaus pienentää opintorahaa, vähentää opintotukikuukausia ja lisätä opintotuen lainapainotteisuutta tulee vaikeuttamaan vähävaraisten opiskelua entisestään.

Hallituksen ministerit Sipilä, Stubb ja Grahn-Laasonen lupasivat ennen vaaleja, ettei opintotuesta leikata. Sittemmin Sipilän hallitus on poistanut opintotuen indeksisidonnaisuuden ja aikoo leikata opintotuesta pois neljänneksen. Kokoomus julisti ennen vaaleja nettisivuillaan, että suomalaisen yhteiskunnan vahvuus perustuu jokaisen mahdollisuuteen kouluttautua varallisuudesta riippumatta. Nyt hallitus on linjaamassa, ettei koulutus kuulukaan kaikille.

Pakottamalla opiskelijat lainanottoon hallitus ajaa Suomesta luokkayhteiskuntaa, jossa opiskelu on köyhälle riski. Eniten opintolainaa nostavat jo nyt hyvätuloisten lapset sekä ne, joiden opiskelu johtaa kovaan palkkaan. Korkeakouluista valmistutaan kuitenkin myös matalapalkkaisiin ammatteihin. Häviäjiä ovat jälleen pienipalkkaiset naiset – mm. lastentarhanopettajat, sosiaalityöntekijät, kirjastonhoitajat -  joiden palkasta jää käteen entistä vähemmän, jos heidät pakotetaan ottamaan lainaa opintojaan varten.

Opintotuen leikkaukset tulevat pahentamaan työttömyyttä, sillä ne ajavat opiskelijat kilpailemaan samoista työpaikoista työttömien kanssa. Opintotuen asumislisä kattaa nykyiselläänkään enää vain 57 prosenttia asumismenoista ja osalla opiskelijoista opintoraha ja asumislisä menevät kokonaan vuokraan. Mutta missä ovat hallituksen toimet kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi?

Viisas tapa nopeuttaa opiskelua olisi edesauttaa opiskelun sujumista elämiseen riittävällä opintorahalla. Yliopistoissa tulisi olla riittävästi opetusta ja opinto-ohjausta ja tenttikirjojen pitäisi riittää kaikille. Leikkaukset toimivat päinvastoin. Miksi hallitus ehdoin tahdoin sahaa oksaa yhteiskunnan hyvinvoinnin alta?

Tagit: Opintotuki opintoraha asumistuki opiskelu Yliopistot koulutus Tasa-arvo

Normienpurku vaihtui kyykyttämiseen ja kyttäämiseen

Tähän mennessä on ainakin käynyt selväksi se, että Keskustan hallitus ajaa Suomesta kotiäitiyhteiskuntaa. Enemmistö hallituksen leikkauksista osuu pienituloisiin naisiin ja naisten työssäkäynnille olennaisiin palveluihin. Myös tänään julkistetut pakkolait heikentävät erityisesti pienituloisten naisten asemaa.

En koskaan olisi uskonut, että miten pitkälle Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus on valmis menemään halussaan kyykyttää, kurittaa ja lyödä erityisesti tavallisia, työtätekeviä, pienituloisia ihmisiä, etenkin naisia.

Sipilän hallituksen pakkolakeihin kuuluva sairaspäivän karenssi iskee etenkin naisvaltaisiin aloihin, pienten lasten äiteihin ja hoivatyötä tekeviin, ikänsä raskasta työtä tehneisiin, ikääntyneisiin naisiin, jotka vielä sinnittelevät työelämässä huolimatta monista krempoista ja vaivoista, koska eivät tahdo vielä eläkkeelle, joka ajaa heidät taloudellisesti vieläkin ahtaammalle.

Tämä on väärin, julmaa, lyhytnäköistä ja myös typerää: kun pienituloinen työntekijä joutuu maksamaan ensimmäisen sairaspäivän itse, sairaana työssäkäynti lisääntyy ja yhteiskunta maksaa seuraukset. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kärsivät karenssipäivän palkanmenetyksen kukkarossaan ja raskasta työtä tehneiden ikääntyneiden naisten työurat lyhenevät.

Samaan aikaan Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten hallitus on muuttamassa päivähoito-oikeuden harkinnanvaraiseksi: päivähoito-oikeus rajataan 20 tuntiin viikossa niiltä perheiltä, joissa toinen vanhemmista on perhevapaalla tai työttömänä.

Vuonna 2014 kotihoidontuella lapsia hoiti isistä vain noin 5,7  %, joten päivähoito-oikeuden rajaus hankaloittaa etenkin kotona vauvaa hoitavan äidin työllistymistä. Sama koskee silppu- ja pätkätöiden varassa olevaa äitiä. Päivähoidon muuttaminen harkinnanvaraiseksi työttömien vanhempien lapsille iskee etenkin naisiin, sillä naiset tekevät huomattavasti miehiä enemmän pätkä- ja silpputöitä. Kun päivähoitopaikka on haettava uudestaan aina uuden työpätkän alkaessa, heikkenevät silpputyötä tekevän äidin työssäkäynnin mahdollisuudet huomattavasti nykyisestä. Kuinka otat vastaan keikkatyötä, jos lapsellasi ei ole varmuutta kokopäiväisestä hoitopaikasta?

Päivähoidon rajauksesta on haittaa työllistymiselle erityisesti yksinhuoltajaperheissä, joiden työttömyysaste on jo nyt kaksinkertainen muihin verrattuna.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisista suurin osa on naisia. Päivähoito-oikeuden rajaaminen ja lapsiryhmien kasvattaminen osa-aikaisilla lapsilla osuvat myös heihin. Lakiesityksessä todetaan, että hallitus säästää varhaiskasvatuksen henkilökuluja leikkaamalla.
Suomeksi tämä tarkoittaa naisten työpaikkojen menetystä. Leikkausten toteutuminen johtaa pahimmassa tapauksessa tuhansien työpaikkojen katoamiseen. Samalla lisääntyy pienipalkkainen osa-aikatyö, jolla on mahdotonta tulla toimeen.

Hallitus esittää, että vanhemman jäätyä työttömäksi lapsella olisi oikeus päivähoitopaikkaan kahden kuukauden ajan, jotta vanhemmalla olisi aikaa löytää uusi työ. Miten tuo kaksi kuukautta muka riittää? Ja onko hallitus todella näin pihalla siitä, että useilla aloilla työtä tehdään pätkissä, kun muuta ei ole?  

Myös päiväkotihenkilöstön jaksaminen joutuu koetukselle, kun säästöjä haetaan ryhmäkokoja kasvattamalla. Päiväkotien henkilöstö työskentelee jo nyt usein jaksamisensa rajoilla. Näinkö vähän hallitus arvostaa varhaiskasvatusta?

Ilmeisesti hallitus haluaa myös periyttää huono-osaisuuden sukupolvesta toiseen, sillä päivähoito-oikeuden rajaaminen lisää rajusti lasten välistä eriarvoisuutta. Työttömän ja silpputyöntekijän lapselta viedään oikeus pysyvään hoitopaikkaan, mutta varakkaalla on edelleen mahdollisuus ostaa lapselleen kokopäiväpaikka. Kunnallisessa päivähoidossa osa-aikaisten lasten hoitoryhmät tulevat olemaan suuria, mutta varakas voi edelleen ostaa lapselleen yksityiseltä puolelta hoitopaikan kohtuukokoisessa ryhmässä.

Hallitus ei ymmärrä, että varhaiskasvatus on lapsen oikeus ja hyvinvointiyhteiskunnassa keskeinen keino ehkäistä kaltoinkohtelua, syrjäytymistä ja ylisukupolvista huono-osaisuutta. Kuten sanoin eilen eduskunnassa, päivähoito on lapsen oikeus ja sen rajaaminen kasvattaa syrjäytymistä ja pahoinvointia ja siksi lapsella pitää olla oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen vanhempien elämäntilanteesta riippumatta.

Kun päivähoidosta tehdään harkinnanvaraista, hallitus olettaa että vauvan koliikin takia uupunut vanhempi ymmärtää hakea ajoissa esikoiselle oikeutta kokopäiväpaikkaan. Hallitus olettaa, että masennuksesta tai vielä diagnosoimattomasta mielenterveyden häiriöstä kärsivä vanhempi tajuaa hakea lapselleen suojaa kokopäiväpaikasta. Hallitus olettaa, että suomea taitamaton maahanmuuttajavanhempi osaa hakea lapselleen kotoutumista edistävää kokopäiväpaikkaa kielitaidottomuudestaan huolimatta.

Nämä esimerkit havainnollistavat ja alleviivaavat sitä, että päivähoidolla on merkittävä hyvinvointia vahvistava ja pahoinvointia ennaltaehkäisevä tehtävä. Kuinka jatkossa osataan antaa riittävästi apua oikeaan osoitteeseen leimaamatta perheitä, kun oikeudesta kokopäivähoitoon tehdään harkinnanvaraista?

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan on otettava kantaa siihen, onko lakiesitys, joka asettaa lapset eriarvoiseen asemaan vanhempiensa työmarkkina-aseman ja asuinpaikan mukaan, enää edes perustuslain mukainen. Kaikesta näkee, ettei Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallituksessa arvioida lakien lapsivaikutuksia, sukupuolivaikutuksista puhumattakaan.

Hallituksen hyökkäys naisten ja lasten hyvinvointipalveluita kohtaan on täysin ideologista, sillä mitään taloudellisia perusteita sille ei ole. Tilastojen mukaan suuri osa työttömistä tai vanhempainvapailla olevien vanhempien lapsista ei edes ole kokopäiväisesti päiväkodissa, ja silloin kun on, siihen on yleensä hyvä syy.

Hallitus vastaa, että perheellä on edelleen oikeus hakea kokopäiväpaikkaa, jos siihen on pätevä syy – mutta hetkinen, eikö hallituksen pitänyt purkaa byrokratiaa ja normeja, eikä kyykyttää ja kytätä perheitä?
 
Osoittaakseen, ettei hallitus halua erityisesti kiusata naisia ja naisvaltaisia aloja ja ajaa alas tasa-arvoa turvaavaa hyvinvointiyhteiskuntaa, hallitus voisi  arvioida lakiesitystensä ja pakkolakiensa sukupuolivaikutukset edes jälkikäteen. Jos nyt sitten todettaisiin - kuten varmuudella tapahtuisi - että leikkaukset kohdistuvat kohtuuttomasti naisiin, olisi kohtuullista peruuttaa ja muuttaa lakiesityksiä. Ihan vaan vinkiksi, että yksityisten yritysten työnantajamaksun satojen miljoonien kevennyksestä hyötyvät pääsääntöisesti muut kuin naisia työllistävät alat.

Ja lopuksi: on säälittävää, että hallituspuolueiden puheenjohtajat pysyvät pois ministeriaitiosta aina, kun eduskunnassa keskustellaan hallituksen lakiesistyksistä, jotka iskevät kovimmin yhteiskunnan heikompiin. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (Kok.) sai eilisessä salikeskustelussa puolustaa päivähoito-oikeuden rajausta yksin, muita hallituksen ministereitä ei näkynyt.

PS. On ihan pakko siteerata omaa puhettani eduskunnassa viime keväältä, kun salissa käsiteltiin Sipilän hallituksen hallitusohjelmaa:

"Valitettavasti nyt puheaika päättyy, mutta onko sillä niin väliä, kun kaikki miesministerit ja melkein koko hallitus ovat häipyneet paikalta? Kiinnostavaa muuten on, että kolme ministeriä teki päätöksiä kuunneltuaan kolmeatoista miespuolista talousasiantuntijaa, ja nyt täällä naisten puheenvuoroja kuuntelee hallituksen ministereistä ainoastaan yksi jäljellä oleva nainen. Kiitos, Anne Berner."

Tagit: varhaiskasvatus päivähoito Tasa-arvo

Sotessa edelleen kaikki katastrofin ainekset

Vaikuttaa siltä, että pahin skenaario Suomen sotesta saattaa nyt käydä toteen: Kepu sai läpi aluepoliittiset tavoitteensa suuremmasta määrästä sotealueita kuin asiantuntijat suosittelevat, ja Kokoomus puolestaan on saamassa läpi terveydenhoidon yksityistämisen ilman mitään reunaehtoja. Pääministerin ilmoituksen mukaan tarkemmat kriteerit Kokoomuksen neuvotteluissa voittamalle ns. raha seuraa potilasta –mallille julkaistaan maanantaina.

Kevään hallitusneuvottelujen jälkeen Sipilä ilmoitti, että sotesta on nyt ratkaisu. Tosiasiassa mitään ratkaisua ei ollut, oli vain suunnitelma siitä, että sotessa edetään kolmiportaisesti: ensin päätetään itsehallinto- tai sotealueiden määrästä, sen jälkeen puretaan monikanavaisuus ja kolmanneksi toteutetaan kokoomuksen lempilapsi, yksityisen roolia kasvattava raha seuraa potilasta –malli, josta Kokoomus puhuu harhaanjohtavasti myös Ruotsin mallina.

Nyt on kulunut puoli vuotta hallitusneuvotteluista, eikä monikanavaista terveyseroja kasvattavaa rahoitusmallia ole vieläkään purettu. Ministeri Rehula on mitä ilmeisimmin halunnut pitää kulisseissa riidan yksityisen roolista sotepalveluissa, millä viime kauden soteryhmässä istunut silloinen ministeri Laura Räty häiritsi soteohjausryhmän neuvotteluita ja uhkasi jatkuvasti ajaa ne seinään. Kolmen ässän kesken käydyt pikaiset hallitusneuvottelut päätyivät keväällä keskinäiseen luottamuskehuun, mutta viime päivinä ei ole ollut luottamuksesta tietoakaan, eikä ilmeisesti ole ollut koko aikana. Jos olisi, osapuolet olisivat uskaltaneet tuoda julkiseen keskusteluun omat näkemyksensä sotepalveluiden avaamisesta markkinoille.

Olemme pitkin viikkoa saaneet kuulla, että Kokoomus ajaa soteratkaisua sosiaali- ja terveyspalvelut edellä, kun taas Kepun intressinä on aluepolitiikka. Milloin kokoomuksesta on muka tullut puolue, joka ajaa ihmisille laadukkaita palveluita asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta? Suomen Kokoomus ei ole edes tavallisen yrittäjän asialla, se on uusliberalistinen vallankäyttöorganisaatio, joka pelaa vain veroja kiertävien monikansallisten yritysten pussiin.

Monituottajamalliksi kutsuttu yhteistyö julkisen sektorin, yksityisten toimijoiden ja kolmannen sektorin järjestöjen kesken toimii silloin, kun se toteutetaan eettisesti ja kestävästi. Riskinä Kokoomuksen ajamassa mallissa on se, että peruspalvelut keskittyvät suurille toimijoille, jotka pääsevät kahmimaan markkina-asemia. Ideallitilanteessa myös kotimaisilla pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on pärjäämisen mahdollisuudet ja julkinen valta kantaa vastuun kansalaisten tasa-arvon toteutumisesta.

Viime kauden soteneuvotteluissa kävi selväksi, että Kokoomus haluaa saada soten varjolla läpi palvelusetelin perusterveydenhoidosta erikoissairaanhoitoon ja kilpailuttaa sotepalvelut perusterveydenhoidosta erikoissairaanhoitoon. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tasa-arvon tae on kuitenkin laadukkaissa, saavutettavissa palveluissa, joista julkinen valta kantaa vastuun. Vahva julkinen perusterveydenhoito ja sosiaalipalvelut on edellytys sille, että palveluita voidaan täydentää kumppanuudella yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Muuten kansalaisten yhdenvertaisuus kärsii.

Monikansalliset  terveysyritykset valtaavat markkinat ostamalla vähitellen suomalaiset pienet yritykset ja valtaamalla maakuntien palvelut itselleen. Tämä merkitsee palveluiden kallistumista ja harventumista. Yksityinen ei tuota laadukkaita palveluita siellä, missä riittävää väestöpohjaa ei ole. Juuri näin on tapahtunut Ruotsissa, jonka mallia Kokoomus ylistää.

Ruotsin tarkastusviraston selvityksen mukaan valinnan vapauden lisäämisen seurauksena terveyserot ovat Ruotsissa alkaneet kasvaa ja lääkäripula on haja-asutusalueilla ja sosioekonomisesti heikoilla alueilla pahentunut. Tämä kaikki on lisännyt ruotsalaisen yhteiskunnan kustannuksia. Kaiken kukkuraksi monikansalliset yritykset piilottavat tulonsa veroparatiiseihin ja Ruotsi jää ilman verotuottoa. Tämä saattaa nyt olla myös Suomen tulevaisuus. Keskustan ja Kokoomuksen sotepolitiikassa on kaikki katastrofin ainekset.

Sipilän hallituksen mukaan soteratkaisulla on tarkoitus saada kolmen miljardin euron säästöt. Valtiovarainministeriö on ajanut valinnan vapautta säästökeinona, mutta se ei ole esittänyt monikanavaisuuden purkamista ja yksityistämisen reunaehtojen sopimista ennen kuin valinnanvapaus toteutetaan. Niistä sopiminen on poliitikkojen tehtävä.

Ilman yksityistämisen reunaehtoja emme vältä Ruotsin mallin karikkoja. Monikanavaisuuden purkaminen vähentää sekä potilaiden pompottelua että eriarvoisuutta kun yhteiset verovarat ohjataan peruspalveluihin, jotka ovat kaikkien kansalaisten ulottuvilla – myös niiden, joilla ei ole voimavaroja etsiä itselleen sopivia palveluita. Siksi on varmistettava, että myös heikompien kansalaisten ulottuvilla on julkisesti tuotettuja ja ohjattuja luotettavia ja pysyviä palveluita. Ruotsissa kehitys on ollut toisensuuntainen.

Sipilä ja Rehula tekevät suuren virheen siinä, etteivät he tuo kiistaa yksityisen roolista terveyspalveluissa julkisuuteen. Potilaan valinnanvapautta pitää käsitellä analyyttisesti. Valinnanvapaus on useimmiten yhdenvertaisuuden vastakohta. Tämän saa kuulla, kun kysyy soteasiantuntijoita. Valinnan vapauden lisääminen ei ole yhdenvertaisuuden kannalta paras väline. Sipilä saisi tukea oppositiosta, jos kävisi reilusti keskustelua julkisuudessa. Miksi niin ei tapahdu, vaan ristiriidat lakaistaan hallituksessa räsymaton alle?

Vai onko Kepu unohtanut puolustaneensa joskus maan hiljaisia ja tavallista työtätekevää väkeä? Tavallisiin palkansaajiin, matalapalkkaisten julkisten alojen työntekijöihin Sipilän hallitus kohdistaa pakkolakeja, mutta yksityisille yrityksille ollaan antamassa valinnanvapaus.

Kaiken kukkuraksi hallitus on esittämässä, että työllisyyden edistämiseksi yksityisten työnantajien työnantajamaksuja alennettaisiin liki kahdella prosentilla. Alennukset tulisivat siis vain yksityiselle työnantajalle, joilla jo nyt on kuusi prosenttia alemmat eläkemaksut. Entä, kun sotepalveluita aletaan kilpailuttaa: yksityisillä firmoilla on työnantajamaksun alentamisen kautta etulyöntiasema julkiseen sektoriin ja kuntatyönantajaan nähden. Sosiaali- ja terveysalan yksityiset toimijat voisivat saada sopimuksia merkittävästi edullisemmin kuin julkiset toimijat.

Alennus on tuomassa yksityisille työantajille satojen miljoonien kilpailuedun kuntatyönantajiin verrattuna. Kilpailua vääristävä ratkaisu tuskin on kilpailuttamislainsäädännön ja kilpailuttamisneutraliteetin mukainen, enkä usko että tällainen ratkaisu voi läpäistä perustuslain seulaa. Pelkästään yksityiselle kohdennetulla työnantajamaksun alennuksella myös ohjataan kuntia yksityistämään palveluita, mitä Kokoomus epäilemättä ajaakin. Mutta ymmärtääkö hallitus itse, mitä se on tekemässä? Ja ennen kaikkea: ymmärtääkö Kepun äänestäjä? Tällä ratkaisulla maaseudun sotepalvelut kurjistuvat edelleen!

Sipilän hallitus on siis toteuttamassa sammutetuin lyhdyin katastrofaalista soteratkaisua, jonka maksajia ovat jälleen yhteiskunnan köyhimmät ja kipeimmät.

 

Tagit: sote-uudistus sote sosiaali- ja terveydenhoito sotepalvelut palvelut Tasa-arvo

Vihreät Naiset vaativat: Puolustetaan tasa-arvoa ja heikommassa asemassa olevia!

12.10.2015

Vihreät Naiset (ViNa) vaatii syyskokouksessaan Juha Sipilän (kesk.) hallitusta perumaan päätöksensä, joilla lapset ja nuoret asetetaan eriarvoiseen asemaan. ViNa vietti perinteisiä syyspäiviään 10.-11.10. Vantaalla.

Hallitus esittää, että oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen olisi vain niiden lapsilla, joiden vanhemmat työskentelevät tai opiskelevat kokoaikaisesti.

”Miten pätkätyöläinen voi lyhyellä varoitusajalla mennä töihin, jos lapsi on päiväkodissa vain osan päivää tai viikkoa?” ihmettelee kokouksen avannut ViNan puheenjohtaja, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.
 ”On vaikea uskoa, että päivähoitojärjestelmä taipuu päivän varoitusajalla muuttuneeseen tilanteeseen, jos silpputyöläinen pääseekin yllättäen lyhyeksi jaksoksi töihin”.

ViNa vaatii, että hallitus peruu aikeensa rajata työttömien ja osa-aikaisesti työskentelevien vanhempien lapset kokopäiväisen päivähoidon piiristä. Kotona lapsia hoitavista vanhemmista yli 90 prosenttia on naisia, joten muutos haittaa erityisesti naisten urakehitystä. Naisilla ja perheillä on jatkossakin oltava mahdollisuus valita itselleen sopiva tapa järjestää lasten hoito. Perusoikeuksien kannalta ei ole hyväksyttävää asettaa lapsia ja perheitä eriarvoiseen asemaan maan taloustilanteeseen vedoten.

Kun vielä hallitus pyrkii muuttamaan korkeakouluopintojen rahoitusta lainapainotteisemmaksi, eriarvoisuus jatkuu myös korkeakouluopintojen aikana. Hallituksen tavoitteena on, että opintorahan ja asumislisän määräraha alenisi 70 miljoonalla eurolla vuoteen 2019 mennessä.

”Jos vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tukea lapsiaan taloudellisesti, vaatii aikamoista rohkeutta lähteä lainarahalla opiskelemaan, varsinkaan, kun tulevaisuudessa ei häämötä varma työpaikka” toteaa ViNan tuleva puheenjohtaja Katja Mannerström ja lisää: ”Nykyhallitus ei tunnu arvostavan koulutusta, vaikka juuri koulutus mahdollistaisi uusien innovaatioiden synnyn ja talouden kohentumisen. Suomi saadaan nousuun koulutuksella ja työllä, ei leikkauspolitiikalla”.

Hallituksen suunnitelmat heikentävät niin pienipalkkaisten, pätkätyöläisten sekä työttömien ja heidän perheidensä asemaa. Vihreät Naiset vaatii lapsille tasa-arvoista oikeutta kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen,
tasa-arvoista oikeutta opiskeluun ja työelämän ratkaisuja, joissa taakkaa kantavat ne, joilla siihen on suurimmat mahdollisuudet.

Tagit: varhaiskasvatus päivähoito Tasa-arvo silpputyö

Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus päiväkotilasten kimpussa

Vaikuttaa vahvasti siltä, että Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus vihaa paitsi pienipalkkaisia naisia, myös heidän lapsiaan. Hallitus on rajoittamassa lasten oikeutta päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen sillä perusteella, mikä on vanhemman asema työmarkkinoilla. Jos äiti on vastentahtoisen pätkätyön varassa, lapsella ei vastedes ole kokopäiväpaikkaa päivähoidossa.

Mitä tästä seuraa? Byrokratiaa, kun kunnissa yritetään vahtia perheiden työsuhteita. Lapsen pompottelua, kun lasta rangaistaan vanhemman rikkonaisesta työurasta. Koulutuksen luokkayhteiskunta, sillä heikommin koulutettujen työttömien lapset joutuvat jo varhaiskasvatuksessa muita heikompaan asemaan.

Ikävä kyllä hallitus ei aio ainoastaan rajoittaa päivähoidon saatavuutta, vaan myös romuttaa sen laadun.

Varhaiskasvatuslain mukaan päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatushenkilöä vastaava määrä lapsia. Lasten päivähoitoasetuksessa seitsemää kokopäivähoidossa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden tulee olla yksi hoito- ja kasvatushenkilö ja neljää alle kolmevuotiasta kohden yksi hoito- ja kasvatushenkilö. Päiväkodin osapäivähoidossa yhtä hoito- ja kasvatushenkilöä kohden voi olla kolmetoista lasta. Tämän lisäksi kunnilla on lain mukaan oikeus poiketa tai joustaa erityisistä syistä näistä säädöksistä.

Nyt Sipilän, Soinin ja Stubbin perusoikeistohallitus on rajoittamassa lasten varhaiskasvatusoikeutta 20 viikkotuntiin siinä tapauksessa, että lasten vanhempi on työtön tai muusta syystä kotona esimerkiksi hoitovapaalla tai vanhempainvapaalla. Kunnille ollaan antamassa vapaus toteuttaa tämä 20 tuntia joko viikkotunteina niin, että perhe käyttää palveluja esimerkiksi kahtena päivänä viikossa tai että lapsi osallistuu päivittäin toimintaan neljä tuntia. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus tulee lisäämään osapäivätoiminnassa olevien lasten määrää päiväkodeissa.

Hallitus on suunnitellut myös säädösten muuttamista niin, että kolme vuotta täyttäneiden lasten päiväkotiryhmässä henkilöstön ja lasten välinen suhdeluku muutetaan nykyisestä 1:7:stä 1:8:aan.

Suomessa on jatkossa jättisuuria päivähoitoryhmiä, joissa on sekä osapäivä- ja osaviikkotoiminnassa että kokopäivätoiminnassa olevia lapsia. Sipilän hallituksen esityksestä seuraa, että lain mukaiset kolmen hoito- ja kasvatushenkilön ympärille muodostetut kolme vuotta täyttäneiden lasten ryhmät voisivat olla vaikkapa seuraavanlaisia:

8+8+8 = 24 ja joustot
8+8+13 = 29 ja joustot
8+13+13 = 34 ja joustot
13+13+13 = 39 ja joustot

Päiväkodin lapsiryhmässä voi olla lapsia, joiden vanhemmat käyttävät lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen esimerkiksi vain kahtena kokonaisena päivänä viikossa (2 x 10 h = 20 h). Tämä aiheuttaa sen, että samaa paikkaa voi käyttää vähintään kaksi lasta, jolloin ryhmäkoko ei varsinaisesti muutu, mutta eri päivinä ryhmässä on eri lapsia. Päiväkodista tulee eräänlainen hollitupa, jossa porukkaa tulee ja menee ja ovi käy. Ammattilaiset sanoisivat, että lasten vuorovaikutussuhteiden määrä kasvaa dramaattisesti. Se taas altistaa pahoinvoinnille, masennukselle, erilaisille oppimisen ja kasvun häiriöille.

Elokuun alusta 2015 voimaan tulleen varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa korostuu pedagogiikka. Lain 2 a §:ssä varhaiskasvatukselle on asetettu 10 vaativaa tavoitetta. Tavoitteet ja niiden toteutuminen voivat vahvistaa elin-ikäistä oppimista ja tasoittaa lapsen tietä kohti perusopetusta.

Varhaiskasvatuslaissa korostetaan koulutuksellista tasa-arvoa ja pedagogiikkaa sekä myönteisiä oppimiskokemuksia. Lain tavoitteena on edistää myös lasten vuorovaikutustaitoja sekä turvata lapselle mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet.

On selvää, ettei lapsen laadukas ja tavoitteellinen varhaiskasvatus voi toteutua lain sallimissa jättisuurissa lapsiryhmissä.

Sipilän hallitus muuttaa päiväkodin läpikulkupaikaksi, jossa henkilöstön on mahdotonta toteuttaa varhaiskasvatuslain tavoitteita. Lain mukaan varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa korostuu pedagogiikka ja joka tasoittaa lapsen tietä peruskouluun.

Saman aikaan kun hallitus suunnittelee Suomeen jättisuuria päiväkoteja, hallitus on vapauttamassa kauppojen aukioloajat. Tämän vaikutuksia päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluihin ja lasten oikeuksiin ei ole mitenkään arvioitu. Tai jos on arvioitu, ei ole välitetty arvioinnin tuloksesta. Epäilemättä työajan joustot toteutetaan lasten kustannuksella – ja myös naisten, jos hallitus saa läpi tavoitteensa leikata ylityö- ja sunnuntailisistä.

Edellisellä hallituskaudella hyväksyttiin varhaiskasvatuslain osauudistus. Laki on pahasti kesken, ja päivähoidon ammattilaisten odotukset Sipilän hallitusta kohtaan ovat olleet aiheesta korkealla - Keskusta ja Kokoomus kun lupasivat ennen vaaleja, ettei koulutuksesta ja kasvatuksesta leikata.

Sipilän hallitusohjelmassa varhaiskasvatus mainitaan kuitenkin vain kerran  – leikkauslistalla.

Tutkimukset osoittavat, että euron panostus varhaiskasvatuksee maksaa yhdeksän euroa takaisin, sillä laadukas päivähoito ehkäisee sosiaalisesta taustasta johtuvia oppimiseroja ja auttaa huomaamaan lapsen oppimisvaikeudet hyvissä ajoin. Sipilän hallituksen tavoitteena tuntuisi olevan päinvastainen: paluu lasten luokkayhteiskuntaan

 

Tagit: päivähoito varhaiskasvatus Lapset koulutus Tasa-arvo

Meillä ei ole varaa uhrata yliopistoja

Tuoreen uutisen mukaan professori Jaakko Hämeen-Anttila jättää Suomen Sipilän hallituksen koulutusleikkausten takia. Tämä on suuri ja oireellinen menetys Suomen tiede-elämälle. Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset iskevät rajusti Suomen koulutuksen suonta. Aivovuoto jää tuskin tähän, pian on perusopetuskin henkitoreissaan, ja se on kaikkein vakavinta.

Kaikkein pahimmin koulutuksen leikkaukset iskevät lapsiin ja nuoriin. Koulutuksen tasa-arvon romuttaminen syö lasten ja nuorten tulevaisuuden eväät ja ajaa maamme takaisin luokkayhteiskunnaksi. Tämä on lyhytnäköistä, sokeaa ja typerintä, mitä politiikassa voidaan tehdä.

Sipilän hallituksen kaipaamaa parempaa kilpailukykyä ja tuottavuutta ei tehdä palkkoja alentamalla ja työpäiviä pidentämällä ja jakamalla työtä siten vielä nykyistäkin epätasaisemmin. Niin sanottu tuottavuus paranee parhaiten osaamiseen ja koulutukseen panostamalla. Tulevaisuuden kasvualat ovat niitä, joiden avulla pysäytetään ilmastonmuutos ja pelastetaan maapallo tuleville sukupolville. Energiatehokkaat ratkaisut parantavat myös teollisuuden kilpailukykyä maailman markkinoilla.

Typerintä ŧalouspolitiikkaa on pelkälle talouspolitiikalle rakentuva talouspolitiikka. Maailman pelastaminen tarvitsee humanismia, yhteiskuntien tutkimusta, sekä luovaa ja kriittistä ajattelua, sillä ne ovat demokratian ehto. Kuten filosofi Martha C. Nussbaum sanoo, humanistinen sivistys on talouskasvua tärkeämpää. Pelkkä talouspuhe on tuhoisaa puhetta, sillä se jää sokeaksi niin tuloerojen kasvulle, ympäristön tuhoutumiselle kuin henkisen ilmapiirin latistumiselle ja kovenemiselle. Kuka sellaista maata ja maailmaa voisi haluta?

Hämeen-Anttila siirtyy professoriksi Edinburghin yliopistoon. Tiede ja tutkimus ovat luonteeltaan aina kansainvälisiä, ja siksi tutkijalle siirtymä toisen maan korkeatasoisempaan yliopistoon on luontevaa. Hämeen-Anttilan oppilaat ja suomalaiset tutkijat voivat edelleen seurata hänen tutkimustaan ja halutessaan toteuttaa hänen kanssaan yhteisiä tutkimushankkeita. Silti niin suomalainen tiedeyhteisö kuin Suomi ovat häviäjiä, kun suomalainen johtava islamin tutkija valitsee työnantajakseen toisen maan ja yliopiston. 

Hämeen-Anttila on ollut näkyvimpiä asiantuntijoita monikulttuurisuudesta käydyssä julkisessa keskustelussa. Suomi on lähtemättömästi monikulttuurinen, ja nykyinen maahanmuuttokeskustelu on osoitus siitä, että tarvitsemme monikulttuurisuutta ja moniarvoista yhteiskuntaa ymmärtäviä tutkijoita ja kriittisiä keskustelijoita. Mitä me saamme tilalle, kun Hämeen-Anttilan kaltaiset tutkijat lähtevät? Enemmän perustelemattomia kuulopuheisiin perustuvia heittoja niin kansalaisilta kuin poliitikoilta, enemmän anonyymiä raivoa, päättäjiltä vähemmän kykyä asettua toisen asemaan ja vähemmän osaamista tehdä tasapainoisia perusteltavissa olevia päätöksiä?

Hämeen-Anttilan lähtö on vain yhden professorin ratkaisu, mutta vakava osoitus siitä, ettei pienellä maallamme ole varaa niin suuriin koulutusleikkauksiin kuin Sipilän hallitus nyt toteuttaa: hallitus leikkaa Helsingin yliopistolta, siis Hämeen-Anttilan kotiyliopistolta, rahaa yhden tiedekunnan verran. Se on aika monta menetettyä professoria, toteuttamatonta tutkimusohjelmaa ja tyhjää luentosalia. Suomi on ulkomaisille opiskelijoille ja tutkijoille entistä vähemmän vetovoimainen maa. Koulutussäästöjen uhri on suuri ja jäljet pelottavat.

Tagit: Yliopistot koulutus tutkimus Tasa-arvo peruskoulut

Ajaako hallitus Suomesta kotiäitiyhteiskuntaa?

”Aina iloinen ja reipas kolmevuotias Anni etsii kilttiä hoitajaa.” Tähän tapaan kaupiteltiin lapsia silloin, kun Suomessa ei vielä ollut nykyisen kaltaista päivähoitolakia. Näitä ilmoituksia nähdään taas kauppojen ilmoitustauluilla, jos Sipilän hallitus toteuttaa uhkaamansa päivähoidon heikennykset.

Hallitus aikoo rajata työttömien ja vauvaperheiden oikeutta kokopäivähoitoon sekä kasvattaa päivähoidon ryhmäkokoja. Heikennykset iskevät pahiten niihin lapsiin ja perheisiin, joiden tuen tarve on suurin.

Pätkätyösukupolvelle päivähoitopaikan pysyvyys on ollut arjen perusta, johon sentään on voinut luottaa, kun elämä muuten on ollut työn pätkien sirpaloimaa. Jatkossa yhä useampi pätkätyötä tekevä on ilmoitustaulujen varassa, mikäli Sipilän hallitus toteuttaa uhkauksensa ja kaventaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Erityisesti heikkenee pätkätyötä tekevien ja yksinhuoltajien mahdollisuus työssäkäyntiin.

Laadukas päivähoito ja varhaiskasvatus on tärkeä juuri heikompiosaisille perheille. Riippumatta vanhemman tilanteesta työmarkkinoilla lapsella pitää olla oikeus kahteen ateriaan päivässä sekä ohjattuun leikkiin. Ei ole lainkaan itsestään selvää, että näitä on tarjolla lapsen kotona, vaikka jopa molemmat vanhemmat olisivat kotona.

Nykymuotoinen päivähoitojärjestelmä on mahdollistanut naisten kokopäiväisen työssäkäynnin ja tasa-arvoisen osallistumisen yhteiskuntaan. Sittemmin varhaiskasvatusta on opittu ajattelemaan yhä enemmän lapsen, ei niinkään vanhemman oikeutena. Lapsen oikeutena päivähoito-oikeuden ei pitäisikään riippua vanhemman asemasta työmarkkinoilla.

Varhaiskasvatus on kaikkein edullisinta ennaltaehkäisevää lastensuojelua: yhden euron panostus varhaiskasvatukseen tuottaa yhteiskunnalle seitsemän euron hyödyn. Teoriassa uupunut vauvaperhe voi saada kotiin apua lapsiperheiden kotipalvelusta. Kotipalvelun jonot ovat kuitenkin pitkät. Onko koliikin uuvuttaman äidin tehtävä itsestään lastensuojeluilmoitus saadakseen esikoiselle päivähoitopaikan?

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto ei poista taantumaa, mutta se tulee kuormittamaan kotipalvelua ja lastensuojelua. 90-luvun laman leikkauksia maksetaan edelleen kovaa hintaa nuorten mielenterveysongelmina ja menetettyinä työvuosina. Inhimillistä hintaa ei voi edes laskea. Kaikkein taloudellisinta yhteiskunnalle olisi kehittää päivähoitoa nykyistä työelämää vastaavaksi ja niin, että lasten ongelmat pystyttäisiin havaitsemaan riittävän ajoissa.

Sen sijaan hallitus aikoo myös kasvattaa päivähoidon ryhmäkokoja, mikä tarkoittaa suurempaa määrä lapsia hoitajaa kohden, sekä kiireen, stressin ja pahoinvoinnin lisääntymistä. Suuremmat ryhmäkoot tarkoittavat suomeksi irtisanomisia naisvaltaisen alan työntekijöille.

Sipilän hallitus haluaa pidentää työpäivää. Käytännössä tämä merkitsee työn kasaamista niille, joilla sitä on ennestään ja pätkätyöntekijän aseman heikentämistä. Pätkätyöntekijä, usein äiti, jää hiekkalaatikon reunalle, ja Suomi palaa yhteiskunnaksi, jossa isät tekevät pitkää päivää ja äidit osa-aikatyötä, jos saavat lapselle hoitajan. Tämäkö on päivähoidon kurjistamisen perimmäinen tarkoitus?

 

-Kirjoitus on julkaistu Ilkassa 18.8. 2015

Tagit: päivähoito varhaiskasvatus Tasa-arvo

Sivut

Tilaa syöte RSS - Tasa-arvo