Terveyspalvelut

Terveyseroja kavennettava vahvistamalla perusterveydenhuoltoa

24.10.2012

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ei voi jättää uudistamatta. Nykyjärjestelmän epäoikeudenmukaisuus näkyy julkisen perusterveydenhuollon kurjistumisena ja terveyserojen kasvamisena. Vihreä eduskuntaryhmä on huolissaan uudistusprosessin kangertelusta ja siitä, että uudistuksen työstäminen on vielä joiltakin osin kesken, vaikka vaalikauden puoliväli häämöttää jo.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen ja kuntauudistuksen on tuettava toisiaan, eikä kumpikaan saa haudata toista alleen. Lopputuloksen kannalta olisi parasta myös pitää kuntavaalitaktikoinnit prosessista erillään.

Vihreiden mielestä keskeiset hyvinvointipalvelut on pystyttävä tuottamaan kuntien tai sote-alueiden omin voimin.

- Yksityisillä palveluilla voidaan täydentää julkisia palveluita, mutta yksityiselle ei pidä antaa monopoliasemaa. Terveys- ja sosiaalipalveluista ei saa tulla yksityisten ylikansallisten yhtiöiden bisnestä, jossa voitot kotiutetaan veroparatiiseihin, sanoi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa.
 
Vihreiden mielestä on hyvä, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon palvelut integroidaan, samoin kuin sosiaali- ja terveyspalvelut. Terveyserojen kaventaminen onnistuu parhaiten julkista perusterveydenhuoltoa vahvistamalla.
 
– Terveyspalveluita parannetaan parhaiten niin, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito järjestetään ja tuotetaan samassa organisaatiossa. Hallinnonalojen raja-aitojen purkamisella voidaan parantaa kokonaisuuden ja kustannusten hallintaa sekä hoitoketjujen toimivuutta.

Vihreät on myös tyytyväinen hallituksen linjaan siitä, että on kehitettävä uudenlaisia tapoja viedä palveluita kansalaisia lähemmäs.

- Kunnissa tarvitaan terveyskeskusten lisäksi uusia joustavia matalan kynnyksen palveluita. Isompi yksikkö ei tarkoita lähipalvelujen alasajoa, päinvastoin. Isossa yksikössä on mahdollista viedä palvelut uudella tavalla ihmisten luo. Terveyskioskeista on saatu hyviä kokemuksia Lahdessa ja Kuopiossa, jossa on tavoitettu ihmisiä, jotka eivät terveyskeskukseen muuten tulisi ja jonot terveyskeskuksissa ovat lyhentyneet. Palvelut on vietävä lähelle ihmisiä.


Puhe kokonaisuudessaan.

Tagit: Sosiaalipalvelut Terveyspalvelut terveyserot terveyskeskukset

Tekoja ikäihmisten hyväksi

Vanhusten oikeuksien ja hyvän hoidon toteutumisesta on viime vuosina puhuttu paljon, mutta valitettavasti vain vähän edistystä on tapahtunut. 

Eduskunnan oikeusasiamiehen selvitys vanhuspalvelujen tasosta osoitti, että puutteita on monin paikoin. Selvityksestä käytiin eduskunnassa keskustelua, jossa minä pidin Vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoron.

Puheenvuorossani toin esille Vihreiden tuen uudelle vanhuspalvelulaille. Lakia tarvittaisiin takaamaan vanhustenhoidon henkilöstön riittävyys. Laissa pitäisi säätää nykyistä tiukemmin, kuinka monta vanhusta saa olla hoidettavana per hoitaja, ja mitkä ovat hyvän vanhustenhoidon kriteerit. 

Vanhuspalvelulakia on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Jokaiselle ikäihmiselle pitää saada nykyistä laajempi oikeus henkilökohtaiseen palvelutarpeen arviointiin, minkä perusteella syntyisi oikeus tarpeenmukaisiin palveluihin.

Vanhuksilla ei aina ole kykyä tai jaksamista itse valvoa omia oikeuksiaan. Siksi on tärkeää, että laeilla ja muilla julkisen vallan käytössä olevilla keinoilla valvotaan oikeuksia heidän puolestaan. Olen itse ehdottanut valtuustoaloitteella vanhusasiainvaltuutetun viran perustamista Helsinkiin. Vanhusasiamiehen virkaa olisi hyvä harkita myös valtakunnallisesti, kuten olen todennut puheessani.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n tuore gallup osoittaa, että kansalaiset eivät toivo vanhustenhoidon vastuun sälyttämistä vain omaisten ja läheisten niskoille. Julkisen vallan on selvästi kannettava vastuu palveluiden järjestämisestä, kuten totesin eduskunnassa ihmisoikeusselonteon käsittelyn yhteydessä pitämässäni puheessa.

Omaishoitajien työ on toki korvaamattoman arvokasta ja heidän työehtojaan on ensi kaudella parannettava mm. vapaapäivien suhteen. Omaishoidon tuki on siirrettävä Kelalle, jolloin sen myöntämisessä nyt esiintyvät kuntakohtaiset erot poistuvat. 

Ikäihmiset eivät tietenkään ole pelkkiä passiivisia hoivan kohteita, eikä vanhuspoliittista keskustelua pidä supistaa vain keskusteluksi hoivapalveluista. Ikääntyneiden aktiivista kansalaisuutta ja itsenäistä elämää on tuettava. Tämä on keskeinen linja Vihreiden ikääntymispolitiikassa.

Olen itse tehnyt kaupunginvaltuustossa talousarvioaloitteen vanhusten ohjattujen liikuntapalvelujen lisäämisestä sekä ikäihmisten matalan kynnyksen toiminnan kehittämisestä Herttoniemessä. Viime keväänä eduskunnassa puolustin vanhusten oikeutta kulttuuripalveluihin.

Vanhuus ei ole sairaus vaan osa elämää. Jokaisella ikääntyneellä tulee olla oikeus arvokkaaseen ja hyvään vanhuuteen. 

Tagit: Helsinki Ikäihmiset Sosiaalipalvelut Terveyspalvelut

Reumapotilaiden hoito ja kuntoutus Helsingissä

30.03.2011

Kysymys valtuuston suullista kyselytuntia varten:

Reumapotilaiden hoito ja kuntoutus Helsingissä

Reumapotilaiden hoitoon ja kuntoutukseen erikoistunut, Heinolassa toiminut Reumasäätiön sairaala lopetti toimintansa keväällä 2010. Syynä olivat rahoitusvaikeudet. Reumasäätiön sairaala on ollut erityisen tärkeä vaikeaa lapsireumaa sairastavien hoidon ja kuntoutuksen kannalta. Sairaala on ainoana tahona Suomessa tarjonnut lasten ja nuorten kuntouttavaa hoitoa.

Reumasäätiön sairaalan lopetettua toimintansa reuman hoito siirtyi osaksi julkista terveydenhuoltoa. Kunnilla on vastuu asukkaidensa erikoissairaanhoidon järjestämisestä. Kunnat ja sairaanhoitopiirit voivat ostaa erikoissairaanhoidon palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta, mikäli palvelujen järjestäminen kunnan tai kuntayhtymän omana toimintana ei ole mahdollista. Lääkinnällisen kuntoutuksen osalta suurimman osan järjestämisvastuusta kantaa Kela.

Erityisen vaativia erikoissairaanhoidon tehtäviä ohjataan valtioneuvoston asetuksella. Vaativan lapsireuman hoito kuuluu näihin, ja se on valtakunnallisesti keskitetty yliopistosairaaloihin. Reumasäätiön sairaalan konkurssin jälkeen sosiaali- ja terveysministeriö lupasi turvata vaativienkin reumasairauksien hyvän hoidon ja kuntoutuksen jatkumisen. Sairaanhoitopiirit määrättiin seuraamaan, miten hoitojen uudenlainen keskittäminen onnistuu.

Potilailta saadun palautteen mukaan muun muassa Helsingissä on kuitenkin ongelmia. Esimerkiksi lapsireumaa sairastavilta, jo ikääntyneiltä potilailta on evätty pääsy hyväksi havaittuun kuntoutukseen ja ehdotettu korvaavaksi ratkaisuksi hoitoa, joka ei yhtä hyvin säilytä potilaan liikuntakykyä. Sairaaloissa on myös tehty epäonnistuneita tekonivelleikkauksia.

Kysynkin, miten Helsingin kaupunki osana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä varmistaa reumapotilaiden laadukkaan ja yksilöllisen hoidon ja kuntoutuksen toteutumisen? Onko potilaan mahdollista ostaa itselleen palvelusetelillä tarvitsemansa hoito sieltä, missä sen laatu parhaiten pystytään takaamaan?

Helsingissä 30.3. 2011
Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto

Tagit: Helsinki Terveyspalvelut Reuma

Viina- ja sokeriverolla kavennetaan terveyseroja

Olin eilen Kuntaliiton paneelissa, jossa keskusteltiin sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisestä lähitulevaisuudessa.

Suomalaisen yhteiskunnan vakavin terveyspoliittinen haaste ovat ammolleen revenneet terveyserot.

Hyvin toimeentulevat ja korkeasti koulutetut sairastavat vähemmän ja elävät pidempään kuin matalammin koulutetut ja pienituloiset. Taannoisessa Unicefin tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota siihen, että elintapaerot näkyvät Suomessa jo pienissä lapsissa.

Terveyserot ovat laajemman ilmiön yksi osa. Yhteiskunta jakautuu kahtia, ja hyvin ja huonosti voivien maailmat etääntyvät yhä kauemmas toisistaan.

Miten tällainen kehitys voidaan pysäyttää?

Tarvitaan monia yhtäaikaisia toimenpiteitä. Ensinnäkin on varmistettava julkisten, kaikille kuuluvien sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ja hyvä laatu. Terveydenhoidon rahoitusta ja rakenteita pitää järkevöittää niin, ettei kunnalle tule halvemmaksi makuuttaa potilasta jonossa kuin hoitaa hänet terveeksi mahdollisimman pikaisesti.

Asiakasmaksuja ei saa nostaa. Maksut ovat köyhimmille liian korkeita jo nyt. Ei ole oikein, että pienituloinen joutuu valitsemaan ruokakaupan ja terveysaseman väliltä. 

Terveydenhuollon painopistettä on voimakkaasti siirrettävä kohti perustasoa ja sairauksien ennaltaehkäisyä. Hyvää terveyttä voidaan tukea myös kaavoituksella, liikenneratkaisuilla sekä kulttuuri- ja liikuntapalveluiden tarjonnalla.

Tuloeroja on kavennettava verotuksella ja tulonsiirroin. Pienituloisten verotusta on kevennettävä ja suurten, erityisesti pääomatulojen, verotusta kiristettävä.

Kiireellisin köyhyyttä vähentävä toimenpiden on työttömän perusturvan korottaminen. Leipäjonon armoille jätetyn on vaikea huolehtia terveydestään. Korotetaan viinan ja sokerin veroa, ja kohdistetaan tuotto yhteiskunnan köyhimpien tukemiseen. 

Tagit: Sosiaaliturva Tuloerot Sosiaalipalvelut Terveyspalvelut Verotus terveyserot

Ei Rääkkylän malliin

Naapurini yritti viime keväänä tilata lääkäriaikaa lähiterveysasemalle, kun polvi oli alkanut vaivata. Toive oli päästä tutkimuksiin pian, ettei vaiva pahenisi ja liikkuminen vaikeutuisi. Turha toivo. Koska kyse ei ollut akuutista vaivasta, lääkäriaika järjestyi vasta kolmen viikon päähän. Nyt on vuosi kulunut. Naapuri ei edelleenkään ole päässyt polvileikkaukseen johon sai lähetteen.

Kun oma lapseni tarhaikäisenä kärsi korvatulehduskierteestä, saimme ajan korvien putkitukseen vasta puolen vuoden päähän. Lapsi oli jatkuvasti kipeä, antibioottikuurit seurasivat toistaan. Vaikka olimme pienituloisia, valitsimme korvien putkituksen yksityisvastaanotolla. Sama juttu toisen lapsen kitarisaleikkauksen kanssa. Tällä hetkellä maksamme tyttären kulmahampaiden oikomishoitoa yksityisellä puolella, koska julkinen puoli ei kustanna "esteettisistä" syistä valittua hoitoa. Meillä on varaa maksaa, mutta vaikkapa yksinhuoltajaäidillä ei varmasti olisi - oikomishoito on yksityisellä puolella todella tyyristä.

Virallisesti kaikki helsinkiläiset saavat yhtä hyvää terveydenhoitoa. Lääkärinvirat on täytetty, tarvittaessa käytetään eurolääkäreitä. Asukkaiden kokemus on kuitenkin toinen. Toisilla alueilla lääkäriaikoja on vaikeampi saada kuin toisilla. Itä- ja Pohjois-Helsingissä asuu keskimääräistä enemmän työttömiä, pienituloisia, maahanmuuttajia ja pienituloisia eläkeläisiä, minkä vuoksi lääkärillä menee keskimäärin enemmän aikaa per potilas kuin parempituloisten alueilla.

Kaupungin terveydenhuollon resurssit pitäisi jakaa nykyistä oikeudenmukaisemmin ja huomioida alueelliset tarpeet. Helsingissä alueelliset terveyserot ovat suuret: itäisillä alueilla miehet kuolevat kymmenen vuotta nuorempina kuin miehet läntisillä asuinalueilla.

Tänään uutisoitiin, että Rääkkylän kunta Pohjois-Karjalassa on päättänyt yksityistää lähes kaikki sosiaali- ja terveyspalvelunsa. Yksityinen MedOne on luvannut hoitaa kyseiset palvelut halvemmalla kuin kunta itse. Yksityistämällä saadaan varmasti pikavoittoja, mutta pidemmällä tähtäimellä ratkaisu tulee Rääkkylälle tulee kalliiksi. Hyvin todennäköisesti yksityinen yritys tulee nostamaan taksoja, kuntalaiset joutuvat eriarvoiseen asemaan kukkaronsa mukaan, ja ennen pitkää eniten kärsivät pienituloiset.

Helsingissä Kokoomuksen Hannelle Luukkainen on toistamiseen ehdottanut, että kaupunki yksityistäisi ne terveysasemat, joiden on hankala saada lääkärinvirkoja täytetyiksi. Erityisesti Luukkainen on vaatinut Kontulan terveysaseman yksityistämistä. Ehdotus on hätiköity. Kontulassa lääkärinvirat on saatu täytettyä, mutta asukkaat kokevat edelleen hoitoonpääsyn vaikeaksi. Syynä ovat riittämättömät resurssit, joita ei ole mitoitettu alueen tarpeen mukaan. Raskaan väestövastuun alueilla pitäisi olla enemmän lääkärin ja hoitajan virkoja kuin henkilökunnan kannalta helpomman väestövastuun alueilla. Palvelut pitää järjestää kysynnän mukaan, kun kyse on lakisääteisistä peruspalveluista. Yksityistäminen ei todellakaan ole mikään ratkaisu.

Elleivät kaikki asukkaat koe lähiterveysasemaa houkuttelevaksi vaihtoehdoksi, käy niin, että kynnelle kykenevät siirtyvät yksityisten palveluiden käyttäjiksi. Työssäkäyvät käyttävät enimmäkseen työterveyshuoltoa ja yksityistä terveydenhuoltoa, jonne ajan saa heti kun tarvitsee. Näin terveydenhuollon asiakkaat jakautuvat eri palveluiden piiriin tulotason mukaan.

Uusi terveydenhuoltolaki tulee voimaan ensi vuonna. Lain myötä helsinkiläiset voivat jatkossa vapaasti hakeutua asiakkaiksi sille terveysasemalle, jonka haluavat omaksi terveysasemakseen valita. Voi otaksua, että heikommin resurssoitujen terveysasemien tilanne kohenee, kun tervejalkaiset voivat vapaasti hakeutua vaikkapa työmatkan varrella olevalle asemalle. Tämä ei luultavasti kuitenkaan riitä tasaamaan terveysasemien välisiä eroja. Samalla on osoitettava lisää resursseja sinne, missä terveyspalveluiden tarve on suurinta.

Kysynnän ja tarpeen pitää peruspalveluissa vastata toisiaan. Asukkaiden pitää päästä lääkäriin keskimäärin samassa ajassa kaikilla alueilla ja palvelun pitää olla yhtä laadukasta kaikkialla. Rääkkylän mallille kannattaa sanoa selkeä ei.

Tagit: Terveyspalvelut

Työn ja työterveyden ulkokehäläiset

Suomessa on sinänsä vahva ja laadukas työterveyshuoltojärjestelmä, jonka tehtävä on ylläpitää työntekijän terveyttä ja työkykyä.

Lain mukaan työnantajalla on työterveyshuollon järjestämisvelvollisuus. Työterveyspalvelut ovat siis periaatteessa jokaisen työntekijän oikeus. Oikeus ei kuitenkaan kaikkien kohdalla toteudu. Tässäkin häviäjien roolissa ovat pätkätyöntekijät ja muut työelämän ulkokehäläiset.

On arvioitu, että nykyisellään työterveyshuollon piiriin kuuluu noin 90 prosenttia työntekijöistä. Tästä seuraa, että noin 220 000–300 000 työntekijää jää ilman heille lain mukaan kuuluvia työterveyspalveluita. Erityisesti työterveyshuollon ulkopuolelle jäävät erilaisia epätyypillisiä töitä tekevät: pätkätyöläiset, itsensä työllistävät, yrittäjät, freelancerit ja apurahansaajat - lista on tuttu lista "prekaarin" työn tekemisen muotoja.

Ongelma on sinänsä ollut tiedossa jo pidempään. Valtioneuvoston vuonna 2004 antamassa Työterveyshuolto 2015-periaatepäätöksessä linjataan työterveyshuollon kehittämisestä vuoteen 2015 asti. Periaatepäätöksessä todetaan, että "työterveyshuollon palvelujärjestelmää kehitetään siten, että palvelut ovat saatavilla kaikille työelämään osallistuville yhdenvertaisesti. Palvelujen järjestämisessä kiinnitetään erityistä huomiota epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden, pienten työpaikkojen, yrittäjien ja muiden omaa työtään tekevien työterveyshuoltopalvelujen turvaamiseen."

En ole kuullut, että edistystä työterveyshuoltoa vailla olevien tilanteessa olisi juuri kummempaa edistystä tapahtunut. Jätin siksi tänään sosiaali- ja terveysministeriölle kirjallisen kysymyksen, jossa utelin, millaisiin toimiin ministeriössä on ryhdytty epätyypillisiä töitä tekevien työterveyshuollon kehittämiseksi ja miten palveluita aiotaan jatkossa kehittää - ongelma kun ei ole mihinkään häviämässä. Päinvastoin, pätkätyöntekijöiden määrä lisääntyy, ja kansalaisten terveysaerot kasvavat tätäkin kautta, ellei mitään tehdä.

Tagit: Terveydenhoito Terveyspalvelut Pätkätyö

Painopiste ennalta ehkäisyyn

12.10.2010

Yksi asia on varma: meillä ei ole varaa huonosti toimiviin terveyskeskuksiin ja pitkiin hoitojonoihin. Hyvin toimivat julkiset palvelut ovat pitkän tähtäimen viisasta talouspolitiikkaa.
Ihmisten hyvinvoinnin pitää olla lähtökohtana kaikilla politiikan alueilla. Jotta voidaan kaventaa terveyseroja, on kavennettava tuloeroja. Mitä suuremmat tuloerot, sitä suuremmat ovat kansalaisten hyvinvointi- ja terveyserot. Heikompiosainen suomalainen sairastaa enemmän kuin hyvin koulutettu ja hyvätuloinen. Helsingissä miesten eliniän odote on alemman tulotason asuinalueilla jopa kymmenen vuotta lyhyempi kuin varakkaimmilla alueilla.


Eri väestöryhmien sekä alueellisten terveyserojen kaventaminen edellyttää julkisten terveyspalveluiden kunnollista resursointia. Valtion tehtävänä on huolehtia, että jokaisella kansalaisella on edellytykset ja voimavarat huolehtia omasta jaksamisestaan ja terveydestään. Painopisteen siirtäminen korjaamisesta ongelmien ennalta ehkäisyyn tarkoittaa, että ihmisistä huolehditaan ajoissa.

Eriarvoisuuden poistaminen edellyttää, että heikompiosaisista huolehditaan; esimerkiksi työttömien ja pätkätyöntekijöiden terveyspalvelut on saatettava työssäkäyvien palveluiden tasalle. Ammattikorkeakoulujen opiskelijoille on taattava samat terveyspalvelut kuin yliopistojen opiskelijoilla.

Tulevien vuosien vaikein haasteemme on siinä, miten pystymme rahoittamaan alati kasvavat terveydenhoidon kulut. Väestö eläköityy. Joka päivä jää enemmän ihmisiä eläkkeelle kuin tulee työelämään. Voidaksemme rahoittaa vähintään nykyisen kaltaiset hyvinvointipalvelut entistä pienemmällä työssäkäyvien joukolla on meidän kerättävä maksukykyisiltä lisää veroja. Niiden avulla huolehditaan myös heikoimmista.

Myös järjestelmän byrokraattisuutta on purettava - sieltä sitä säästövaraa löytyy! Painopisteen siirtäminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon tuo takuuvarmasti säästöjä, mutta se onnistuu vain, jos rahoitusjärjestelmän monimutkaisuudesta päästään eroon. Tällä hetkellä terveyspalveluiden rahoituksesta vastaavat muun muassa yli kolmesataa kuntaa, Kela ja valtio. Tuloksena on byrokraattinen sekamelska, jossa kukaan ei kanna riittävää vastuuta siitä, että kansalainen saa tarvitsemaansa hoitoa ajoissa.

Esimerkiksi Kunta tai sairaanhoitopiirit voivat säästää lykkäämällä leikkausta ja siirtämällä kuluja Kelalle, koska Kela maksaa sairaspäivärahat jonotusajalta. Samalla kokonaiskulut kasvavat ja ongelmat monimutkaistuvat. Byrokratian viidakossa pärjää, jos osaa vaatia oikeuksiaan, mutta kuinka käy heikomman? 

Ainoastaan karsimalla turhaa byrokratiaa saadaan ihmisten tarpeet etusijalle. Sosiaali- ja terveyspalveluissa vastuu hoidon järjestämisestä ja rahoittamisesta on saatava selkeämmin yhdelle taholle. Jos järjestelmä saadaan riittävän joustavaksi ja läpinäkyväksi, ei hoitoon pääsy ole enää tuurista tai kunnan taloustilanteesta kiinni, vaan kaikilla kansalaisilla on asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta oikeus niihin palveluihin, joita he tarvitsevat.

Kestävä sosiaali- ja terveyspolitiikka on paitsi kaukonäköistä talouspolitiikkaa, myös viisasta ympäristöpolitiikkaa: viime kädessä vain hyvinvoiva jaksaa huolehtia myös ympäristöstään.

- Kirjoitus on julkaistu Sosiaaliviesti-lehdessä

Tagit: Tuloerot Terveyspalvelut peruspalvelut terveyserot työttömyys terveydenhoitolaki

Kiusaamisen vastainen ohjelma jokaiseen Suomen kouluun

19.02.2010

Tiedote 19.2.2010

Eduskunnan nuorten mielenterveyden tukiryhmä:

Kiusaamisen vastainen ohjelma jokaiseen Suomen kouluun

Eduskunnan Nuorten mielenterveyden tukiryhmä (NMT) järjesti 16.2. seminaarin koulukiusaamisesta eduskunnan kansalaisinfossa. Tukiryhmä pitää myönteisenä sitä, että kiusaamisen vastaisen työn voidaan osoittaa tuottavan tuloksia, ja peräänkuuluttaa systemaattisen kiusaamisen vastaisen ohjelman tarpeellisuutta jokaisessa Suomen koulussa. Myös lainsäädännöllä tulee tukea kiusaamisen vastaista työtä.

Seminaariväelle esiteltiin erittäin rohkaisevat tulokset KiVa koulu – ohjelmasta. Kokeiluvaiheen (2006-2009) tulosten perusteella KiVa koulu- ohjelmassa mukana olevissa kouluissa kiusaaminen on voitu vähentää puoleen. Hyviä tuloksia on saatu myös jyväskyläläisen kasvatustieteiden tohtori Päivi Hamaruksen kehittämällä Vaakamallilla, joka sisältää sekä puuttumisen että ennaltaehkäisemisen työkaluja.

Tämän vuoden aikana KiVa koulu on mahdollista ottaa käyttöön kaikissa Suomen kouluissa. Pakollinen se ei kuitenkaan ole. Nuorten mielenterveyden tukiryhmä korostaa, että ellei  KiVa koulu –ohjelmaa tai muita jo kehitettyjä malleja oteta käyttöön, jokaisen koulun velvollisuus on joka tapauksessa laatia selkeä toimintaohjelma kiusaamisen tunnistamiseksi, kiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Oma tärkeä ja haastava työnsarkansa on kiusaamisen vastaisen työn ulottaminen varhaiskasvatukseen.

Avainasemassa kiusaamiseen puuttumisessa ovat koulujen rehtorit, opettajat ja kuntien koulutoimesta vastaavat viranhaltijat. Myös oppilaiden vanhemmat on otettava mukaan kiusaamisen kitkentätyöhön. Yhteinen linja helpottaa myös opettajien työtä, sillä esimerkiksi KiVa koulu –ohjelman avulla he saavat työkaluja toimia eri tilanteissa. Vain 20-30 prosenttia koulukiusaamisesta tulee tällä hetkellä aikuisten tietoon.

Myös kiusaamisen seurausten esilletuominen on äärimmäisen tärkeää, sillä lapset ja nuoret eivät useinkaan tiedä, mitä kiusaamisesta seuraa. Kiusaamiseen puuttumisen ilmapiirin on todettu lisäävän kiusaamisen esilletuomista.

 

Lisätietoja:

Kansanedustaja, NMT:n puheenjohtaja Aila Paloniemi 050 511 3067

Kansanedustaja, NMT:n varapuheenjohtaja Tuula Väätäinen 050 511 3018

Kansanedustaja, NMT:n työvaliokunnan jäsen Outi Alanko-Kahiluoto 050 511 3005

Tagit: Lapset Nuoret Koulut Terveyspalvelut

Talousarvioaloite kouluterveydenhoitajien määrän lisäämiseksi

25.02.2009

25.2.2009

TALOUSARVIOALOITE KOULUTERVEYDENHOITAJIEN MÄÄRÄN LISÄÄMISEKSI

Kouluterveydenhuolto kuuluu osaltaan perusopetuslain mukaisiin oppilashuollon palveluihin. Helsingin kaupunki täyttää valtakunnalliset suositukset terveydenhoitajien määrästä suhteutettuna oppilaiden määrään muuta pääkaupunkiseutua paremmin. Ongelma on kuitenkin se, etteivät suositukset ole todellisten tarpeiden tasolla. Helsingissä myös oppilasaines on muuta maata haastavampaa.

Viime vuonna 26 % helsinkiläisistä koululaisista koki, että terveydenhoitajan puheille on vaikea päästä.

Helsingissä vuonna 2008 tehdyn kouluterveyskyselyn tulosten mukaan tyytymättömyys kouluterveydenhoitoa kohtaan on vuodesta 2002 alkaen lisääntynyt. Vuonna 2002 tyytymättömien osuus oli 22 % ja viime vuonna jo 26 %.

Myös syksyllä 2008 eri puolilla kaupunkia järjestetyissä Nuorten Avoimissa Foorumeissa nuoret toivoivat erityisesti terveydenhoitajien parempaa saavutettavuutta.

Kokemusta terveydenhoitajien huonosta saavutettavuudesta koetaan erityisesti kouluilla, joissa terveydenhoitaja on paikalla vain 1-3 päivänä viikossa. Terveydenhoitajien läsnäolo koululla riippuu koulun oppilasmäärästä ja useissa tapauksissa terveydenhoitaja jakaa työpäiväänsä tai työviikkoaan eri koulujen kesken. Oppilaan kannalta ihanteellinen tilanne olisi, jos terveydenhoitaja olisi läsnä koululla jokaisena koulupäivä puolen päivän ajan: kouluterveydenhoitajan läsnäolo jokaisena koulupäivänä madaltaa avun hakemisen kynnystä ja lisää oppilaiden mahdollisuuksia luoda luottamuksellinen suhde aikuiseen, jolla on ammatilliset edellytykset auttaa ja tukea lapsia ja nuoria sekä näin ennaltaehkäistä pahoinvointia ja syrjäytymistä.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vuoden 2010 talousarvioon lisätään 500 000 euroa kymmentä kouluterveydenhoitajan virkaa varten.

Tagit: Helsinki Koulut Terveyspalvelut

Talousarvioaloite koulupudokkuuden vähentämiseksi

25.02.2009

25.2.2009

TALOUSARVIOALOITE KOULUPUDOKKUUDEN VÄHENTÄMISEKSI

Opetustoimen sisällä parhaaksi koettu tapa ennaltaehkäistä koulupudokkaiden määrän kasvamista on oppilaiden riittävistä tukitoimista huolehtiminen. Riittävien tukitoimien takaaminen auttaa niitä oppilaita, jotka nyt eivät saa lainkaan peruskoulun päästötodistusta, eivät jatka opintoja peruskoulun jälkeen tai keskeyttävät toisen asteen opintonsa.

Tukitoimien parempi toteuttaminen edellyttäisi koulupsykologien ja kuraattorien määrän kasvattamista niin peruskoulun, ammatillisen opetuksen kuin lukio-opetuksenkin puolella. Helsingin kaupungin psykologi- ja kuraattoriresurssit eivät täytä Stakesin valtakunnallisia suosituksia. STAKESin suositus vuonna 2008 oli 600-800 oppilasta psykologia ja 600-800 oppilasta kuraattoria kohti peruskouluissa. Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa suositus oli 1000 oppilasta psykologia ja 1000 oppilasta kuraattoria kohti. Ammattikorkeakouluissa on asetettu tavoitteeksi 2000 oppilasta psykologia kohti ja 2000 oppilasta myös kuraattoria kohti. Nämä suositukset sisältyvät STM:n opiskeluterveydenhuollon oppaaseen.

Helsingissä taso on ollut peruskoulujen osalta noin 1000 oppilasta psykologia kohden ja 1000 oppilasta kuraattoria kohden, mikä sinänsä on valtakunnallisessa vertailussa hyvä saavutus. Toisaalta metropolialueella oppilasaines on muuta maata haastavampaa. Helsinki ei myöskään yllä STAKESin suosituksiin, kuten ei myöskään nuorisoasteen oppilaitoksissa, joissa psykologi- ja kuraattoritoiminta on vielä kehittämisvaiheessa.

Kustannus kahden uuden psykologin viran sekä yhden uuden kuraattorin viran perustamisesta olisi noin 156 000 e/vuosi. Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että koulupudokkuuden vähentämiseksi Helsingin vuoden 2010 talousarvioon varataan 312 000 euroa, jotka voidaan opetustoimen harkinnan mukaan käyttää esimerkiksi neljän uuden psykologin viran ja kahden uuden kuraattorin viran perustamiseen perus- ja toisella asteelle.

Tagit: Helsinki Koulut Terveyspalvelut

Sivut

Tilaa syöte RSS - Terveyspalvelut