toimeentulo

Äänestäjän tunnustuksia -sarjassa vuorossa luovien alojen yrittäjä

Äänestäjän tunnustuksia
Kirjoittajana luovien alojen yrittäjä

Yksin pikku puljuaan pyörittävällä parturi-kampaajalla, muusikolla, elokuvantekijällä, valokuvaajalla taikka kondiittorilla ei ole juurikaan tekemistä niiden liukkaiden liikemiesten kanssa, joiden yrittäjyys rajoittuu lähinnä osakkuuteen suuryhtiössä vailla minkäänlaista yrittämisen riskiä.

Meitä yksinyrittäjiä ja freelance-tekijöitä on vuosi vuodelta yhä enemmän ja yhä useammalta toimialalta. Kun olen objektiiviseti tarkastellut asiaa, ei KUKAAN ennen Outia ole ajanut asiaamme. Toki syynä on se, että olemme varsin sekalainen seurakunta eri alojen tekijöitä eikä juuri kukaan ole järjestäytynyt mihinkään ammattiliittoon. Tuttuakin tutumpia lienevät ylipitkät työpäivät, joissa ei tunteja lasketa, sekä asiakas- ja yhteistyösopimukset, joissa iso tilaaja kyykyttää pientä yrittäjää mennen tullen.

Minua ei kiinnosta voitontavoittelu taikka kasvu. Minulle yrittäjyys on sitä, että saan mahdollisimman hyvin tehdä sitä, mihin minulla on intohimo, koulutus ja osaaminen. Haluan tulla toimeen sillä osaamisellani, jonka parhaiten hallitsen. Olen ammattilainen, en porvari taikka duunari – ja silti olen näitä molempia samaan aikaan.

Outi on ensimmäinen poliitikko, johon yrittäjänä olen kiinnittänyt huomiota. Hän on ainoa, joka systemaattisesti on vuosien aikana ajanut yksinyrittäjien ja freelancereiden asiaa. Pienin askelin, mutta kuitenkin, tilanteemme on parantumassa. Meidän itsemme on lyötävä hynttyyt yhteen ja ajettava etujamme ja Outi on se, joka tuo äänemme kuuluville!

Minä äänestän Outia – puhtaasti itsekkäistä syistä.

Tagit: Pätkätyö itsensä työllistäjä mikroyrittäjä yksinyrittäjä freelancer Sosiaaliturva toimeentulo

Köyhimpien perusturvaa pitää nostaa

THL julkisti tänään tuoreen raportin perusturvan riittävyydestä (2011-2015). Raportin mukaan perusturvan riittävyys on tällä vaalikaudella parantunut mutta on edelleen riittämätön. Vaalikauden alussa korotettiin köyhimpien perusturvaa. Tämän ansiosta tuloerot ja köyhyysriski ovat pienentyneet. Korotuksesta huolimatta perusturva on edelleen jäänyt jälkeen ansiotason noususta. 

Perusturvaetuudet eivät edelleenkään riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Heikoin tilanne on yksin vuokralla asuvalla työttömällä, opiskelijalla tai sairauspäivärahaa saavalla. Heillä perusturva kattoi selvityksen mukaan vain 71 prosenttia kohtuullisesta vähimmäiskulutuksesta. Kuilu perusturvan varassa elävän väestön ja muun väestön välillä on edelleen liian suuri.

Enemmistö suomalaisista voi hyvin, mutta yhä useampi on tilastojen mukaan köyhä. Köyhyys koskettaa tavalla tai toisella Helsingin väestöä vastaavaa määrä suomalaisia. Monen lähipiiristä löytyy joku, jolle köyhyys on väliaikaista tai pysyvämpää. Köyhyys ei aina näy päälle päin. Moni meistä on ollut jossakin kohtaa elämässään köyhä. Pitkittynyt työttömyys, yksin asuminen ja yksinhuoltajuus ovat edelleen merkittäviä riskitekijöitä köyhyydelle.

Noin neljännesmiljoona suomalaista elää kokonaan perusturvan varassa. Se tarkoittaa, että kotitalouden tuloista yli 90 prosenttia muodostuu perusturvaetuuksista. Vuosina 2011-2013 perusturvan varassa elävien määrä on kasvanut 26 000 henkilöllä.

Vihreät puolustavat hyvinvointivaltiota, jossa jokaisesta pidetään huolta. Haluamme pysäyttää eriarvoistumiskehityksen, jossa leipäjonojen Suomi ja menestyjien Suomi erkaantuvat toisistaan. Jokainen meistä voi pudota eikä kukaan ole täysin immuuni sairastumiselle, työttömyydelle tai syrjäytymiselle. Universaalit, yhteisesti verovaroin maksetut etuudet ja palvelut sekä maksuton koulutus ja terveydenhuolto hyödyttävät jokaista.

Perusturvan varassa elävien pienituloisten tilannetta on parannettava ensin. Se tarkoittaa, että perusturvaa on voitava nostaa ilman, että ansiosidonnaisia etuuksia samalla nostetaan. Työttömistä köyhimpiä ovat ne, joilla ei ole oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysrahaan.  

Siksi työmarkkinatukea on oltava mahdollista korottaa korottamatta samalla ansiosidonnaista. Kaikkein heikoimpia on aina autettava ensin.

THL julkisti ensimmäisen lakisääteisen arviointiraportin perusturvan riittävyydestä vuonna 2011. Tuolloinkin perusturva todettiin riittämättömäksi. Suurin osa perusturvaetuuksia saavista ei pystynyt kattamaan tuloillaan kohtuullisen minimin mukaista kulutusta. Vihreille yksi hallitukseen osallistumisen ehdoista kevään 2011 vaalien jälkeen oli perusturvan korottaminen vähintään sadalla eurolla. Eduskunta päättikin korottaa perusturvaa vuoden 2012 alussa: työttömyysturvan tasoa korotettiin 120 eurolla ja toimeentulotuen perusosaan tehtiin kuuden prosentin tasokorotus.

Vuoden 2012 perusturvakorotuksen ulkopuolelle jäivät vähimmäismääräinen sairauspäiväraha sekä äitiys- ja isyyspäiväraha. Nämä etuudet on korotettava työmarkkinatuen tasolle.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että THL:n raportin tulokset otetaan huomioon kevään hallitusohjelmaneuvotteluissa ja köyhimpien perusturva korotetaan riittävälle tasolle.

Eduskunnan köyhyysryhmä järjestää huomenna eduskunnassa seminaarin, jonka tarkoituksena on tuoda perusturvan ongelmia ja sen riittämättömyyttä päättäjien tietoisuuteen.

 

Tagit: perusturva köyhyys eriarvoisuus vähimmäiskulutus työttömyys toimeentulo

Askeleet kohti perustuloa

Vihreiden tavoite perustulosta on saanut mukavasti myötätuulta viime aikoina. Tavoitteemme on saada seuraavaan hallitusohjelmaan kirjaus perustulokokeilun toteuttamisesta. Samalla tulisi kirjata mitä perustulolla tavoitellaan: köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämistä ja turvaa työmarkkinoille.

Tällä kaudella Vihreiden ansiosta on aikaansaatu useita parannuksia sosiaaliturvaan, jotka tekevät mahdolliseksi työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen. Kutsumme näitä parannuksia askeleiksi kohti perustuloa. Yksi merkittävä parannus on ollut työttömyysturvan 300 euron suojaosa ja sen vaikutus työllistymiseen. Suojaosa työttömyysturvassa tarkoittaa 300 euron vapaata tuloa, joka on kannustanut tuhansia työttömiä osa-aikatöihin. Syksyllä vastaava suojaosa tulee vielä asumistukeen, joka parantaa edelleen mahdollisuuksia sovittaa yhteen sosiaaliturvaa ja työtuloja.

Uudella työmarkkinatuen ennakkomaksulla työtön voi omalla ilmoituksella ilmoittaa työtulot palkkakuitin viivästyessä. Se on tehnyt työmarkkinatuesta joustavamman ja ennakkomaksua voikin pitää eräänlaisena perustulon pikkuveljenä.

Työttömälle merkittävä parannus on ollut myös työmarkkinatuen tarveharkinnasta luopuminen. Sen ansiosta puolison tulot eivät enää vaikuta työttömän puolison oikeuteen saada työmarkkinatukea. Edistystä on sekin, että nykyään lapsen on mahdollista tienata ilman, että lapsen tulot vaikuttavat perheen asumistukeen. Vihreille on tärkeää tehdä sosiaaliturvasta henkilökohtaista: kenenkään oikeus sosiaaliturvaan ei saisi olla riippuvainen perheenjäsenen tai puolison tuloista. Epäkohta on edelleen se, että vanhempien tulot vaikuttavat aikuisen lapsen työmarkkinatukeen sekä oikeuteen saada opintotukea toisella asteella.

Tällä kaudella myös toimeentulotukea on kehitetty. 2000-luvun alusta alkaen toimeentulotuessa on kokeiltu suojaosaa, joka nyt vakinaistettiin. Toimeentulotuki ei leikkaudu pois heti ensimmäisestä tienatusta eurosta alkaen. Toimeentulotuen etuoikeutettua tuloa olisi Vihreiden mielestä syytä korottaa, sillä etuoikeutetun tulon taso on ollut pitkään sama.

Yksi merkittävä askel kohti perustuloa on tänään eduskunnan käsittelyyn saapunut toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtyminen Kelaan (HE 358/2014). Jatkossa Kela maksaisi toimeentulotuen perusosan niille, jotka ovat siihen oikeutettuja. Tämä vähentää byrokratiaa ja köyhyyttä ja edistää niin sanottua yhden luukun periaatetta.

Kela-siirtoa on kritisoitu siitä, että toimeentulotuen perusosasta voi tulla eräänlainen ”automaattimaksu”. Toimeentulotuen perusosa on muuttunut jo nyt yhä useammalle sitä tarvitsevalle pysyväluonteiseksi etuudeksi. On selvää, että esimerkiksi asumiskulujen korvaaminen toimeentulotuen asumislisällä johtuu siitä, että edullisia asuntoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Asumistukeen on tehty parannuksia, mutta edelleen asumislisää joudutaan täydentämään toimeentulotuella etenkin pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa.

Vuokra-asumisen hinnat ovat jälleen nousussa ja eniten hintojen noususta kärsivät yksinasuvat. He maksavat suhteessa suurempaa vuokraa kuin muut ja vastaavat kaikista elinkustannuksista muutenkin yksin. Asuntorakentaminen, kaavoitus ja pääkaupunkiseudun metropolihanke ovat merkittäviä sosiaalipoliittisia kysymyksiä, joihin on saatava ratkaisuja mahdollisimman pian. Asuntotuotantoon on saatava vauhtia ja kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tarjolle. Tämä vähentäisi ihmisten riippuvuutta toimeentulotuesta.

Perustulon ideaa on edistetty myös pitkäaikaistyöttömän työllistämisbonuksella. 61 kunnassa on parhaillaan käynnissä kokeilu, jossa pitkäaikaistyötön saa pitää yhden kuukauden työmarkkinatuen työllistymisen jälkeen työllistyessään vähintään kolmen kuukauden työsuhteeseen yksityisellä sektorilla. Vihreiden mielestä työllistämisbonus pitäisi ottaa käyttöön myös julkisen sektorin ja järjestöjen työpaikoissa.

Askeleita kohti perustuloa on mahdollista edistää kohentamalla edelleen yrittäjän ja silpputyötä tekevien sosiaaliturvaa. Vihreät ovat esittäneet esimerkiksi reaaliaikaista tulorekisteriä keinona vähentää byrokratiaa ja parantaa mikroyrittäjien ja freelancereiden asemaa.

Samalla kun sosiaaliturvaa kehitetään perustulon suuntaan, on mahdollista toteuttaa perustulokokeilu. Suurista puolueista Keskusta ja myös osa Kokoomuksen kansanedustajista tukee tavoitetta. Valtaosa suomalaisista kannattaa perustuloa, ”jos se takaa ihmisille perustoimeentulon, vähentää byrokratiaa ja kannustaa samalla työntekoon ja yrittämiseen”. Erilaisia mahdollisuuksia perustulokokeilun toteuttamiseksi tulisi selvittää mahdollisimman pian, jotta kokeilu voitaisiin toimeenpanna seuraavan eduskuntakauden aikana. Perustuslakivalokunnan tulisi ottaa kantaa, millainen kokeilu olisi perustuslain mukaan mahdollinen. Erilaisia yhteiskuntapoliittisia kokeiluja on järjestetty aiemminkin, kuten työllistämiskokeilu Paltamossa. Itse olen ehdottanut alueellista kokeilua Helsingissä, mikä vaatisi aloitteellisuutta Helsingin kaupungilta.

Nykyinen monimutkainen, tilkkutäkiksi kutsuttu sosiaaliturvajäjestelmä kaipaa kehittämistä ja yksinkertaisemman siitä saisi parhaiten perustulon avulla. Köyhyys voi syrjäyttää, mutta jos ihmiseen luotetaan ja hänelle annetaan mahdollisuus kohentaa oman tilannettaan ilman lannistavaa byrokratiaviidakkoa, voidaan eriarvoisuutta konkreettisesti vähentää.

Tagit: Perustulo köyhyys toimeentulo Sosiaaliturva byrokratia

Huomio köyhiin lapsiperheisiin

Viime perjantain voitto tasavertaiselle avioliittolaille oli merkittävä päivä yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edistymiselle Suomessa. Samana päivänä salissa äänestettiin kuitenkin myös muista merkittävistä asioista, jotka ovat tiedotusvälineissä jääneet vähemmälle huomiolle. 

Äänestyksessä hyväksyttiin lapsilisäleikkaus sekä sitä kompensoiva verovähennys. Koko oppositio äänesti lapsilisän leikkausta vastaan. Hävisimme valitettavasti äänin 100-98. Me Vihreät äänestimme paitsi lapsilisäleikkausta vastaan, myös epäluottamusta hallitukselle. Hallitus pysyi pystyssä niukin luvuin.

Äänestimme lapsilisälain muuttamista vastaan, koska emme pitäneet muutosta kokonaisuudessaan onnistuneena. Hallitus yritti etsiä ratkaisun, jolla kahdeksan euron kuukausittainen leikkaus lapsilisiin olisi korvattu pienituloisimmille perheille verovähennyksen avulla. Verovähennys on kuitenkin osoittautunut monimutkaiseksi eikä riittävän oikeudenmukaiseksi tavaksi korvata lapsilisäleikkaus pienituloisille. 

Kun oikeudenmukaista mallia ei löytynyt, olisi koko leikkaus pitänyt peruuttaa. On inhimillistä tehdä virheitä, mutta pölkkypäistä pitää päätöksistä kiinni, jos ne osoittautuvat epäonnistuneiksi. On käsittämätöntä, että hallitus oli valmis budjetoimaan lapsiperheiden verovähennysmallin toteuttamiseen tarvittavaan tietokonejärjestelmään 2,5 miljoonaa euroa, mutta ei ollut valmis pienentämään lapsilisäleikkausta tällä summalla huomattuaan, ettei verovähennysmallista saa oikeudenmukaista millään. 

Lapsilisä on universaali kaikille kuuluva etuus. Sen jokainen perhe saa lapsimäärän mukaan tuloista riippumatta. Lapsilisäleikkaus ajaa köyhimpiä perheitä toimeentulotuelle. Köyhyyden vähentämisen näkökulmasta tämä on täysin väärä suunta. Kaikkein vaikeinta pienituloiselle on toimeentulotuen ja työtulojen yhdistäminen. Nyt lapsilisää leikataan siten, että osa pienituloisimmista perheistä jää vaille verovähennystä. Tämä lisää lapsiköyhyyttä ja toimeentulotukimenoja ja vaikeuttaa köyhyysrajalla sinnittelevien perheiden asemaa.

Miksi lapsiperheiden verovähennys sitten osoittautui huonoksi tavaksi kohdistaa lapsilisäleikkaus sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla? Oikeudenmukaista on vähennyksen henkilökohtaisuus, sillä vihreät ei kannata sukupuolten tasa-arvon kannalta kyseenalaiseen perheverotukseen siirtymistä.

Lapsivähennyksen täysimääräinen hyödyntäminen edellyttäisi kuitenkin, että henkilöllä tulisi maksettavaksi veroa 50-400 euroa vuodessa ja että puhtaan ansio- ja pääomatulon yhteismäärä ei ylitä 36 000 euroa vuodessa. Mutta jos henkilölle ei muiden vähennysten takia tule veroa muutenkaan maksettavaksi, hän ei hyödy lapsivähennyksestä yhtään mitenkään. Tästä syystä lapsivähennyksestä ei tule hyötymään lainkaan esimerkiksi pienituloinen opiskeleva vanhempi, joka saa koko vuoden opintorahaa, eikä myöskään vanhempi, joka on pudonnut esimerkiksi terveydellisistä syistä työelämästä ja jäänyt kansaneläkkeen/takuueläkkeen varaan. 

Hallitus perusteli lapsilisäleikkausta sillä, että lapsilisän määrän alentuminen ei heikennä kaikkien pienituloisempien, toimeentulotukea saavien lapsiperheiden taloudellista asemaa, koska lapsilisä otettaisiin huomioon toimeentulotuen määrään vaikuttavana tulona. Valitettavasti valtaosa poliitikoista ei ymmärrä, miksi juuri tämä perustelu on huono. 

On paljon perheitä, jotka ovat lähes oikeutettuja tai oikeutettuja toimeentulotukeen, mutta jättävät tuen hakematta, koska hakeminen koetaan nöyryyttäväksi ja monimutkaiseksi. Nämä lapsiperheet ovat lähes yhtä köyhiä kuin lapsivähennykseen oikeutetut. Toimeentulotukea, mukaanlukien harkinnanvarainen ja ennaltaehkäisevä toimeentulotuki, on myös vaikea saada, jos hyväksyttävät menot eivät sisälly niin sanottuihin toimeentulotuen normeihin. Tällaisia menoja lapsiperheissä on paljon. Tällaisia lapsiperheitä on liikaa, ja lapsilisäleikkauksen takia heitä on jatkossa vielä enemmän. 

Ajettuaan läpi epäonnistuneen lapsilisäleikkauksen ja verovähennysmallin hallituksen pitää nyt suunnata huomio siihen, kuinka se pystyy auttamaan lapsiperheitä, jotka eivät verovähennyksestä hyödy. Miten pienituloiset lapsiperheet voisivat saada nykyistä helpommin harkinnanvaraista ja ennaltaehkäisevää toimeentulotukea esimerkiksi lasten harrastuksiin? 

Tämän kysymyksen hallitus voi ja sen pitää ratkaista toimeentulotuen perusosan Kela-siirron yhteydessä vielä tällä hallituskaudella. 

Tagit: lapsiperheet lapsiperheköyhyys toimeentulo toimeentulotuki lapsilisä köyhyys

Lamaannuttava tukiviidakko

Kirjoittajan toiveesta kirjoitus julkaistaan nimettömänä

Opiskelijaperheenä saimme äitiyspäivärahaa, opintotukea, ja -lainaa, asumistukea, lapsilisää sekä välissä toimeentulotukea. Huolimatta akateemisesta koulutuksestamme oli monimutkaisen tukijärjestelmän käyttäminen meille erittäin vaikeaa. Apua ei saanut aina edes viranomaisilta: kysyessämme opiskelijan varhennetusta äitiyspäivärahasta saimme kolme eri vastausta Kelan toimistolta sekä puhelin- ja verkkopalvelusta.

Tukijärjestelmän ansiosta pystyimme kuitenkin maksamaan pienen kaksiomme vuokran. Rahaa jäi jopa yli: huonoimpina kuukausina vähän alle 500 euroa kuukaudessa (josta 300 euroa oli lainaa). Kolme ihmistä ei olisi sillä summalla selvinnyt hengissä ilman satunnaisia osa-aikatöitäni. Työnteko vaati kuitenkin tukien uudelleenarviointeja, mikä lisäsi henkistä kuormitusta muutenkin rankassa elämäntilanteessa.

Ironista oli, että vaikka elimme Euroopan köyhyysrajan alapuolella, tein jossain vaiheessa Kelan mielestä liikaa töitä ja maksan nyt opintotukea takaisin 15 % korolla. Siis 15 % korolla. Saadessani takaisinmaksupyynnön kysyin Kelan virkailijalta, mitä olisin voinut tehdä toisin. En voinut lakkauttaa opintotukeamme, sillä silloin emme olisi selvinneet. Toimeentulotukea emme voineet saada ellen nostanut opintotukea. En saanut vastausta.

Katastrofaaliseksi tilanteemme kuitenkin paheni opintojeni päättyessä. Opintotuki oli lakkautettava, mutta työttömyyspäivärahaa en voinut saada ennen virallisten valmistuspapereiden saamista yliopistosta. Näin päädyimme toimeentulotukiluukulle, mikä lisäsi byrokratian määrää, mutta lievensi vain vähän taloudellista ahdinkoamme.

Köyhyys ja tukiviidakko väsyttivät, ahdistivat ja lamaannuttivat. Olimme selvinneet opiskeluajan kirjoittamieni lehtiartikkeleiden avulla, mutta jossain vaiheessa eivät henkiset resurssini enää riittäneet satunnaisiin tuloihin. Mitä jos ilmoitan tuloista, enkä saakaan juttua myytyä? Mitä jos palkkio maksetaankin jo tässä kuussa? Entä jos ensi kuussa tulee kaksi juttua maksuun? Mitä sanon virkailijalle, joka ei ymmärrä, etten ole tällä hetkellä
opiskelija, en oikeasti työtönkään, en työssäkäyvä, en hoitovapaalla vaan vähän kaikkea sitä epämääräisen satunnaisesti?

Reilun kahden kuukauden kuluttua opintojeni päättymisestä sain päätöksen työttömyyspäivärahasta. Se pelasti minut täydelliseltä romahdukselta: Pitkästä aikaa tiesin, millä maksan seuraavan kuun vuokran. Tiesin, että rahaa jää sen jälkeen jopa vähän ruokaan. Uupumiseni helpotti ja pystyin keskittymään töiden etsimiseen ja kahden kuukauden kuluttua olin töissä omalla alallani. Usein mietin, kuinka paljon nopeammin olisin päässyt työelämään, jos toimeentuloni olisi ollut turvattuna jo aiemmin. Tai kuinka paljon kauemmin, jos olisin valmistumiseni jälkeen joutunut tekemään ilmaiseksi hanttihommia, kuten jotkut poliitikot ovat vastikkeellisen sosiaaliturvan nimissä ehdottaneet?

Millaista sitten on elää köyhänä 2010-luvun Suomessa? Muutama vuosi sitten kuulin jonkun kuvaavan sen olevan muun muassa pelkoa pesukoneen rikkoutumisesta. Silloin olin samaa mieltä. Nyt tiedän, ettei minulla ollut köyhänä vara pelätä pesukoneen rikkoutumista tai sairaalahoitoa vaativaa sairautta. Ei niin pahoja asioita voinut alkaa pelätä. Mistä silloin olisi saanut voimaa täyttää aina uudet paperit ja kertoa usealle virkailijalle, ettei elämäntilanteemme sovi mihinkään lomakkeen vaihtoehtoon, mutta meidän on silti syötävä? Vasta nyt kun toimeentulomme on hetkeksi turvattu, minulla on vara huolehtia tavallisista asioista kuten pesukoneen rikkoutumisesta. Kokemusteni jälkeen koen velvollisuudekseni tehdä töitä sen eteen, että muutkin voisivat niistä huolehtia. Siksi Outi.

Tagit: köyhyys lapsiperheköyhyys toimeentulo työttömyys

Työvoitto työttömien hyväksi

Olen iloinen: työttömien pienituloisten asema paranee! Saimme viime päivien budjettineuvotteluissa läpi monta tavoitetta, joita olemme ajaneet vuosia!

Budjettineuvotteluissa päätettiin seuraavista uudistuksista, joilla poistetaan työn esteitä, vähennetään köyhyyttä ja nostetaan työllisyysastetta:

1) Asumistuen suojaosa

Asumistukea saava henkilö saa ansaita 6 kuukauden ajan työllistymisestä 400 euroa kuussa ilman, että se vaikuttaa asumistukeen.

2) Työttömyysturvan suojaosa

Työttömyysturvaa saava työtön saa ansaita tietyn summan kuussa ilman, että hänen tukeaan leikataan. Lopullinen suojaosan määrä sovitaan syksyn työmarkkinaneuvotteluissa.

Nämä suojaosat täydentävät toisiaan, sillä useimmat tuen varassa olevat joutuvat hakemaan myös asumistukea selvitäkseen vuokranmaksusta. Siksi nykyisin voi olla vaikea ottaa vastaan lyhytaikaista työtä, sillä pelkona voi olla asumistuen takaisinperintä. Pahimmassa tapauksessa keikkatyötä tekevä työtön menettää nykyään asuntonsa vuokrien jäädessä rästiin lyhyen työsuhteen päätyttyä.

3) Työttömyysturvan ennakkomaksu

Nykyisinkin työttömän on mahdollista hakea työttömyyskorvauksen ennakkomaksua, mutta sen saamisen ehdot ovat hyvin tiukat. Nyt sovitun uudistuksen jälkeen työttömyyskorvausta maksetaan aina ennakkomaksuna, jos työtön sitä hakee. Tämä vähentää oleellisesti byrokratiaa. Väliaikaista työtä uskaltaa tehdä ilman pelkoa siitä, kuinka paljon työttömyyskassan maksamat etuudet myöhästyvät. (Tämä uudistus ajaa samaa asiaa kuin työttömän verokortti, jota me Vihreät olemme ehdottaneet.)

Työn ja sosiaaliturvan yhteensovituksen parantaminen kirjattiin nykyiseen hallitusohjelmaan Vihreiden aloitteesta ja vaatimuksesta. Yhteensovituksen ideana on, että työn tekemisestä jää aina enemmän käteen kuin pelkän työttömyyskorvauksen ja muiden etuuksien varassa elämisestä. Näin myös työllisyysaste paranee ilman sanktioita ja työttömien kyykyttämistä. Samalla valtion verotulot lisääntyvät.

Nämä ovat oikeita rakenneuudistuksia, ei mitään leikkauksia! Uudistuksilla helpotetaan työttömän mahdollisuutta ottaa vastaan lyhytaikaistakin työtä ja parantaa asemaansa omalla työllään. Kun työttömällä on parempi mahdollisuus pitää yllä ammattitaitoaan lyhytaikaisilla töillä, myös pysyvä työllistyminen helpottuu. Nämä uudistukset siis sekä parantavat työttömien asemaa että auttavat kestävyysvajeen umpeen kuromisessa.

Tagit: työllisyys toimeentulo talouspolitiikka

Perustulo auttaisi osa-aikatyöntekijöitä

Eduskunnassa käytiin tänään laaja keskustelu kauppojen aukioloajan laajentamisen vaikutuksista. Laajentamisen haitat ovat olleet moninaiset. Hyötyjiä ovat lähinnä kuluttajat sekä suuret kauppaketjut, kärsijöitä kauppojen työntekijät ja pienyrittäjät. Yhteiskunnan kokonaishyöty jää kyseenalaiseksi. 

Kauppojen kassoista 86 % kokee aukioloaikojen laajentumisella olleen negatiivisia vaikutuksia työn ja perhe-elämän yhteen sovittamiseen, työn turvallisuuteen ja kulkuyhteyksiin. Kokoaikatyö ei ole juurikaan lisääntynyt vaan lisätunnit ovat jakautuneet useamman työntekijän kesken. Lisätyötä on annettu pääosin vakituiselle henkilökunnalle mutta kokopäivätyön määrä ei ole kasvanut. 

Suurin osa-aikatyötä tekevä ryhmä ovat opiskelijat. Kauppojen aukioloaikojen laajentaminen ei ole lisännyt kokopäivätyötä tekevien määrää - mikä on hallitusohjelmaan kirjattu tavoite - vaan on käynyt päinvastoin: niiden matalapalkkaisten kaupan työntekijöiden määrä, jotka eivät elä palkallaan, on kasvanut.

Uusi ilmiö on sekin, että osa-aikatyöntekijöitä vähennetään ja vastaavasti lisätään nollatyösopimuksella tekijöiden määrää. Työntekijöiden asema siis heikkenee. 

Ei ihmekään, että Palvelualojen ammattiliitto PAM on kampanjoinut vastentahtoista osa-aikatyötä vastaan. Lauri Ihalaisen johtama työ- ja elinkeinoministeriön osa-aikatyöryhmä kuitenkin katsoi äskettäin, ettei osa-aikatyön lisääntymiseen ole tarpeen puuttua lainsäädännöllä.

Ihalaisen osa-aikatyöryhmän toimeksiannon taustalla oli nykyiseen hallitusohjelmaan tehty kirjaus, jonka mukaan hallituksen tavoitteena on vähentää osa- ja määräaikaiseen työhön liittyviä haittoja ja lisätä kokoaikaisia työsuhteita.

Susanna Huovinen totesi demareiden ryhmäpuheessa eduskunnassa tänään, että kaupan pitäisi noudattaa lisätyön tarjoamisvelvoitetta eli tarjota mahdollisia lisätöitä vanhoille työntekijöille eikä lisätä vuokratyöntekijöiden ja osa-aikatyöntekijöiden määrää. Huovinen on sinänsä oikeassa, mutta olisi rehellistä myöntää, ettei ohjeiden antaminen kaupoille riitä: osa-aikatyön määrä vain kasvaa. Lainsäädännöllä pitäisi voida rajoittaa myös sitä, että kasvanut osa-aikatyö edelleen liu'utetaan vähitellen nollatyösopimuksella tehdyksi työksi. Jos rajoituksia ei tehdä, kasvaa köyhien työssäkäyvien määrä vähitellen, ja muuallakin kuin kaupan alalla. 

Etenkin naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla on paljon työntekijöitä, joiden työtunnit eivät riitä elämiseen. Vihreiden ehdottama perustulo parantaisi heidän tulojaan ja tekisi osa-aikatyön kannattavaksi myös siksi, että byrokratia ja tuloloukut vähenisivät byrokratian vähentyessä. Jos osa-aikatyön lisäämistä on mahdotonta rajoittaa lailla, pitäisi ainakin parantaa pienten työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta. Perustulo olisi tähän paras ratkaisu. 

Jos ay-liike keksittäisiin nyt, se epäilemättä kannattaisi perustuloa. Parantaisihan perustulo nimenomaan työelämässä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. On tekopyhää hokea, että työ on parasta sosiaaliturvaa, jos se sitä ei kaikille työntekijöille ole. Silpputyö, vuokratyö, projektityö, osa-aikatyö, freelance-työ, apurahalla tehty työ ja itsensä työllistäjänä tehty työ ovat kaikki vakiintuneet osaksi työelämää. Lainsäädännön pitää tunnustaa ja tunnistaa näitäkin töitä tekevien ongelmat: yhtäläinen sosiaaliturva kuuluu kaikille työntekijöille työn tekemisen ja teettämisen tavasta huolimatta. Lainsäädäntö on päivitettävä 2000-luvulle. Perustulo tekisi sen sosiaaliturvan osalta.

Tagit: Perustulo toimeentulo osa-aikatyö kauppojen aukiolo

Niinistö ja Alanko-Kahiluoto: Työkyvyttömyyseläke ei saa estää työhön pyrkimistä tai terapiaa

26.10.2012

Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Viime vuosi oli hälyttävä ennätys: joka päivä jäi keskimäärin neljä nuorta työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien takia.

Työkyvyttömyyseläke turvaa masentuneen nuoren toimeentulon, mutta samalla estää pyrkimästä takaisin yhteiskuntaan opiskelun tai työssäkäynnin avulla. Työkyvyttömyyseläke voi olla myös peruste psykoterapian epäämiselle.
 
Vihreiden mielestä työkyvyttömyyseläke ei saa estää terapiaan pääsemistä tai työelämään pyrkimistä. Myös 700 euron ansaintaraja tulisi poistaa.
 
- Sosiaaliturvan syrjäyttävät rakenteet on purettava myös työkyvyttömyyseläkkeestä. En usko, että monikaan masennuksesta kärsivä nuori hakisi työkyvyttömyyseläkettä, jos sille olisi olemassa aitona vaihtoehtona turvattu toimeentulo työn ja sosiaaliturvan yhdistämisen avulla, korostaa kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.
 
Koulutuksesta ja työelämästä syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle elämänsä aikana miljoona euroa. Raskaat erityispalvelut tulevat kalliiksi, kun lasten ja nuorten hyvinvointiin ei panosteta ajoissa.
 
Varhaista tukea on parannettava. Peruskoulujen oppilashuolto ei tavoita riittävästi ulkopuolisuudesta, koulukiusaamisesta ja masennuksesta kärsiviä nuoria. Monissa kouluissa terveydenhoitajia, kuraattoreita ja psykologeja on alle suositusten.
 
Vihreiden mielestä koulukuraattorien ja -psykologien määrää on lisättävä sitovalla mitoituksella.
 
- Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä paras keino on varhaiseen tukeen panostaminen. Oppilashuollossa on oltava riittävästi kuraattoreita, psykologeja, lääkäreitä ja terveydenhoitajia. 1990-luvun laman virhe oli lyhytnäköinen lasten ja nuorten palveluista säästäminen. Sitä ei saa toistaa, sanoo Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö.

Ville Niinistö ja Outi Alanko-Kahiluoto keskustelevat lauantaina Itäkeskuksessa Tallinnanaukiolla kansalaisten kanssa muun muassa nuorten syrjäytymisen ehkäisystä ja muista Vihreiden kuntavaalitavoitteista. Niinistö on paikalla kello 11.15-12 ja Alanko-Kahiluoto kello 11-11.45.
 
 
Vihreiden ministerien ja kansanedustajien lauantain aikataulut Helsingissä löytyvät täältä.

Tagit: Nuoret toimeentulo mielenterveys työkyvyttömyyseläke oppilashuolto

Kuria pikavippibisnekseen

Pikavippibisnes on kasvanut nopeasti. Vippejä myönnettiin viime vuonna peräti 1,4 miljoonaa kappaletta. Pikavippifirmoja on kasvanut kuin sieniä sateella. Puutteellinen sääntely on taannut bisneksen tuottoisuuden – usein hädänalaisten kustannuksella.

Nykylainsäädäntö ei ehkäise riittävästi velkaongelmien lisääntymistä. Tänään valtioneuvostossa käsitellään hallituksen esitystä kuluttajansuojalain, eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetun lain sekä korkolain 2§:n muuttamisesta. Näin jatketaan viime hallituskaudella oikeusministeri Tuija Braxin aloittamaa työtä pikavippien suitsimiseksi.

Hallituksen esityksessä pikaluottotoimintaa pyritään rajoittamaan säätämällä luottoihin korkokatto. Tämä hintasääntely tulee laskemaan pikaluottojen todellisia vuosikorkoja. Nykyään luottojen todellinen vuosikorko on keskimääräisessä pikaluotossa noin 920 prosenttia, kun se esityksen mukaan saisi olla enintään 51 prosenttia. Näin ollen kohtuuttomasta koronkiskonnasta tulee mahdotonta ja kuluttajansuoja parantuu. Hintasääntely tulee siten suitsimaan pikaluottoalalta niin sanottuja villejä yrittäjiä.

Esityksessä ehdotetaan myös tiukennuksia luotonantajan velvollisuuteen arvioida kuluttajan luottokelpoisuus ennen luottosopimuksen tekemistä. Tämä on tärkeä parannus. Maksukyvyttömille vipin myöntäminen on vahingollista, sillä se syventää velkaongelmia entisestään. Ilmaista luottoa ei ole olemassa eikä niin saisi kuluttajille uskotella. Lakimuutoksen myötä pikavippien kokonaiskustannuksista tulee nykyistä läpinäkyvämpiä ja siten kuluttajaystävällisempiä. Lisäksi parannetaan viranomaisen mahdollisuuksia tehokkaasti valvoa alan toimijoiden lain noudattamista.

Muutosten päätarkoituksena on vähentää pikaluotoista aiheutuvia velkaongelmia. Rajoituksia on kaivattu, jotta pikavippikierteet saataisiin estetyiksi. Tiukempi pikavippialan sääntely auttaa velallista itseään, sillä useimmiten pikaluottoja hakevat jo valmiiksi ylivelkaantuneet henkilöt. Suurin riski pikavippikierteeseen joutumisesta on nuorilla, joilla on vähän kokemusta oman talouden hoidosta.

Yllättävien taloudellisten ongelmien turvaksi tarvitaan kuitenkin jokin häikäilemättömän pikavippibisneksen korvaava järjestelmä. Vaihtoehtona pikavipeille tulisi kehittää kuntien vastuullista sosiaaliluottojärjestelmää. Sosiaalisen luototuksen kehittäminen onkin kirjattu tavoitteeksi myös hallitusohjelmassa.

Tagit: Talous toimeentulo pikavipit

Työssäkäynti opiskeluaikana edistää työllistymistä

Suomalaisen koulutusjärjestelmän peruslähtökohta on tasa-arvo. Jokaisella kansalaisella tulee olla tasa-arvoiset mahdollisuudet hankkia koulutusta ja sivistystä. Jokaiselle halutaan taata mahdollisuus täyspäiväiseen opiskeluun taustasta ja vähävaraisuudesta riippumatta. Siksi opiskelua on tuettu julkisin varoin.

Opiskelijat ovat kuitenkin muihin kansalaisiin verrattuna epäoikeudenmukaisessa asemassa siinä, että he ovat ainoa ryhmä, joiden edellytetään rahoittavan toimeentuloaan lainalla. Opiskelijoiden etuudet ovat myös jääneet jälkeen muusta perusturvasta. Vaikka opintotuki sidotaan indeksiin 1.9.2014, se ei vielä kuro umpeen opintotuen jälkeen jääneisyyttä.

Opintuen epäkohdat ovat olleet keskustelussa pitkään. Opintotukijärjestelmää ollaankin tällä kaudella uudistamassa. Tarkoituksena on saada aikaa uudistuksia, jotka tukevat päätoimista opiskelua ja nopeampaa valmistumista. Eräs kiireellisimmistä toimenpiteistä on poistaa vanhempien tulojen vaikutus toisen asteen opiskelijoiden oikeuteen saada opintotukea.

Monet pitävät suomalaisnuorten eurooppalaisittain myöhäistä valmistumisikää ongelmana, jota lainsäädännöllä pitäisi suitsia lisäämällä opintojen rahoittamisen lainapainotteisuutta. On totta, että Suomessa nuoret siirtyvät työelämään vanhempina kuin monessa muussa maassa. He kuitenkin työllistyvät valmistuttuaan paremmin kuin nuoret muissa Euroopan maissa.

Mielestäni opintojen lainapainotteisuuden lisääminen on ehdottomasti väärä ratkaisu. Koulutuksen tasa-arvosta täytyy pitää kiinni. Jo nyt tutkimukset kertovat, etteivät nuoret uskalla ottaa lainaa, kun työllistyminen opintojen jälkeen on epävarmaa. Nuorisotyöttömyys samoin kuin akateeminen työttömyys ovat huolestuttavassa kasvussa. Tässä tilanteessa ei ole viisasta pakottaa nuoria kouluttautumaan velaksi. Kysymys on periaatteellinen nimenomaan tasa-arvon näkökulmasta.

Koulutus on yhteiskunnalle investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Hyvinvoinnin edistämisen ja syrjäytymisen vähentämisen kannalta koulutus on avainasemassa. Koulutuksen puute nostaa syrjäytymisen riskiä. Tutkija Pekka Myrskylä toteaakin, että tehokkain keino ehkäistä syrjäytymistä on koulutus. Tilastojen mukaan alhainen koulutus on nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymisen keskeisin selittäjä. Työllisistä pelkän peruskoulun varassa on viitisen prosenttiyksik­köä vähemmän henkilöitä kuin ikäluokassa keskimää­rin, kun taas työttömissä heitä on kymmenisen pro­senttiyksikköä enemmän. Yhteiskunnalta koulutukseen panostaminen on siten tehokkain rokote syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Lainapakko ei ole oikea tapa pidentää työuria. Yhtä lailla hölmöä on tuijottaa yksin työurien keskimääräistä pituutta ja jättää laskuista syrjäytymisen aiheuttamat kustannukset. Suomessa on yli 50 000 syrjäytynyttä nuorta, joista 30 000 on kokonaan sekä työ-elämän että opiskelun ulkopuolella. Jos yksi koulutuksesta ja työstä syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle elinkaarensa aikana miljoona euroa, on sulaa hulluutta olla panostamatta nimenomaan koulutuksen tasa-arvon toteutumiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistunut tutkimus tukee vihreiden näkemyksiä opiskeluaikaisen työssäkäynnin hyödyistä. Tutkimuksessa todetaan, että opiskeluaikainen työssäkäynti antaa hyvän suojan työttömyyttä vastaan. Toisin kuin yleisesti luullaan, nopea valmistuminen ei ole tae pitkälle työuralle. Päinvastoin, vaikka opinnot viivästyvät työnteon vuoksi, oman alan työkokemuksen kartuttaminen edistää oman alan työpaikan löytymistä ja työelämään sijoittumista. Työssäkäynti opintojen ohessa ei ole tyypillisin opintoja hidastava tekijä, vaan heikko opiskelumotivaatio tai riittämätön opinto-ohjaus.

Tagit: Nuoret koulutus toimeentulo

Sivut

Tilaa syöte RSS - toimeentulo