toimeentulotuki

Huomio yksinasuvien toimeentuloon

Eduskunnan köyhyysryhmä järjesti eilen seminaarin vähimmäistoimeentulon kehittämisestä. Seminaari oli Köyhyysryhmän yhteinen European Minimum Income Network (EMIN) -hankkeen kanssa.

Asiantuntijoiden puheissa toistui merkittävä huomio: jopa joka toinen toimeentulotukeen oikeutetuista jättää sen hakematta. Ilman tukea jäävät kaikkein heikoimmat - asunnottomat ja mielenterveyskuntoutujat. Keskeinen syy toimeentulotuen alikäyttöön on se, että hakeminen koetaan byrokraattiseksi, nöyryyttäväksi ja toivottomaksi.

Juuri tästä syystä olen puhunut sitkeästi sen puolesta, että toimeentulotuen maksatuksen perusosa siirrettäisiin Kelan suoraan maksettavaksi, jolloin pienituloinen saisi sen ilman turhaa lippu-lappu-sirkusta. Kela-siirto tulee vähentämään toimeentulotuen alikäyttöä. Hallituksen esityksen siirrosta pitäisi tulla eduskuntaan vielä tänä syksynä - ellei hallitus sitten käytä Vihreiden siirtymistä oppositioon tekosyynä köyhimpien unohtamiselle.

Ja kun toimeentulotuen perusosa maksetaan Kelasta, kuntien sosiaalityöntekijöiden aika vapautuu siihen, mihin heidät on koulutettu - apua tarvitsevien auttamiseen. Kyse on rakenteellisesta uudistuksesta, joka säästää kuntien rahaa ja auttaa kaikkein heikoimpia. Kela-siirto saatiin viime kevään neuvotteluissa läpi Vihreiden ansiosta.

Toimeentulotuki kehitettiin alun perin väliaikaiseksi ns. viimesijaisen toimeentulon turvaksi. Toimeentulotuesta on kuitenkin tullut perusturvan jatke. Neljännes kaikista toimeentulotukea saavista saa sitä pitkäaikaisesti. Suurena syynä ovat korkeat asumisen kustannukset.

Erityisesti suurissa kaupungeissa asumiskustannusten nousu on työttömyyden ohella suurin köyhyyttä aiheuttava syy. Kelan asumistuen riittämättömyys ajaa ihmisiä toimeentulotuelle ja se on kestämätöntä. Kelan asumistuessa pitäisi huomioida todelliset asumiskustannukset.

Tällä hallituskaudella on yritetty saada vauhtia kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen. Kaupunkiköyhyyden todellisen vähentämisen kannalta yritys on jäänyt laimeaksi. Vihreät ovat ajaneet edullisten vuokra-asuntojen rakentamista etenkin sinne, missä edullisia asuntoja tarvitaan eniten - suuriin kaupunkeihin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla asuntovaje on suuri. Valtion ja kuntien tukeman asuntorakentamisen lisäksi tulisi lisätä myös asumisoikeusasuntoja.

Perusturvaa on tällä hallituskaudella parannettu. Silsi perusturva on edelleen riittämätön. Hankalin tilanne on yksinasuvilla: useilla mittareilla mitattuna yksin asuvilla menee keskimäärin koko väestöä huonommin. Yksinasuvat ovat myös suurin toimeentulotukea saavien ryhmä.

Päättäjien on aika herätä yksinasuvien köyhyyteen ja uudistettava sosiaaliturvaa siten, että erilaisista perhe- ja kotitalouskohtaisista etuuksista siirrytään kohti yksilöllisempää sosiaaliturvaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee vaalikauden lopussa lakisääteisen arvion perusturvan riittävyydestä. Arvio tehdään ensi keväänä toista kertaa; edellinen ja ensimmäinen arvio valmistui ennen vaaleja 2011 ja johti perusturvan nostamiseen sadalla eurolla. Myös seuraava arvio pitää ottaa vakavasti ja huomioida seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Erityisesti pitää pohtia, miten yksinasuvien tilannetta pitäisi parantaa. Asumiskustannukset ovat heillä muita suuremmat ja köyhyysriski korkea. Ketään ei saa jättää yksin pärjäämään - varsinkaan köyhimpiä.

Toimeentulotuen maksatuksen siirtäminen Kelaan kannattaa

Ministeriöt ovat etsineet kuumeisesti säästökohteita kuntien palveluista. Yksi esiin noussut ehdotus on toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtäminen kunnilta Kelaan. Tämä olisi järkevä uudistus, sillä se vähentäisi huomattavasti kuntien menoja ja samalla se tekisi toimeentulotuen maksamisesta tasa-arvoisempaa ja yksinkertaisempaa. Uudistuksella turvattaisiin nykyistä paremmin se, että kaikki vähimmäisturvaan oikeutetut myös saavat tuen.

Toimeentulotuen siirto Kelaan ei heikentäisi palveluita, vaan päinvastoin se parantaisi niitä. Sosiaali- ja terveysministeriön laskelman mukaan kunnissa on peräti 1800 henkeä käsittelemässä tukipäätöksiä. Käsittelijöiden ajasta menee 70 % tiedonhakuun Kelan tiedostoista. Noin 50-70 % toimeentulotukipäätöksistä on etuuskäsittelijöiden, ei sosiaalityöntekijöiden, tekemiä.

Siirtämällä toimeentulotuen perusosan maksaminen Kelalle kaikki perustuet saisi samalta luukulta ja byrokratia vähenisi. Arvioitu säästö siirrosta on 52,5 me.

Kela-siirtoa kokeiltiin onnistuneesti jo 90-luvulla monessa kunnassa. Käsittelyjonot poistuivat ja ihmiset saivat palvelun yhdeltä luukulta. Kuntien sosiaalityöntekijät pystyivät keskittymään henkilökohtaista palvelua vaativaan sosiaalityöhön.  Kela esitti tuolloin kokeilun vakinaistamista, mutta asia ei poliittisista syistä edennyt.

Argumenttina toimeentulotuen Kela-maksatuksen siirtoa vastaan ovat etenkin sosiaalidemokraatit käyttäneet sitä, että toimeentulotuen saaminen automaattisesti jättäisi pienituloisen vaille sosiaalityöntekijän henkilökohtaista tapaamista ja siis vaille koulutetun sosiaalityöntekijän apua.

On kuitenkin arvioitu, että noin puolet toimeentulon saajista on puhtaasti taloudellisen tuen tarpeessa. Heille sosiaalitoimen virkailijan tapaaminen ei ole tarpeen. Sosiaalitoimistoista on tullut maksuautomaatteja sen sijaan, että koulutetuilla sosiaalityöntekijöillä olisi oikeasti aikaa sosiaalityölle.

Toinen argumentti siirtoa vastaan on se, että siirto lisäisi toimeentulotuen hakijoiden määrää. 90-luvun kokeilun tulokset eivät kuitenkaan tue tätä, sillä silloisissa kokeilukunnissa menot kasvoivat suurin piirtein saman verran kuin muissa kunnissa. Lisäksi on kestämätön ajatus, että tuen hakemisesta tehdään hankalaa, jotta ihmiset eivät hakisi sitä.

Sosiaaliturvan alikäyttö on yleistä erityisesti pienituloisten vanhusten kohdalla. Juuri vanhukset jättävät usein hakematta toimeentulotukea, vaikka olisivat siihen tulojensa puolesta oikeutettuja, koska pitävät hakemista byrokraattisena, hankalana ja jopa nöyryyttävänä. Kela-siirto auttaisi näitä ryhmiä tuen piiriin.

Toimeentulotuen perusosan siirto Kelaan ei tietenkään olisi mikään ihmelääke. Perusongelmahan on se, että perusturva ei riitä elämiseen varsinkaan suurissa kaupungeissa, joissa asuminen on kallista. Siksi toimeentulotuesta on tullut perusturvan jatke, vaikka sen pitäisi olla vain väliaikainen apu. Jos näitä Kelan maksamia tukia pystyttäisiin nostamaan ja erityisesti samaan suurten kaupunkien asumistukea lähemmäksi todellisia asumisen kustannuksia, vähenisi tarve toimeentulotuelle. Tätäkin kautta päästäisiin yksinkertaisempaan järjestelmään.

Toimeentulotuen perusosan siirtäminen Kelalle ja muun toimeentulotuen jättäminen kuntien sosiaalitoimistoihin luo myös omat ongelmansa. Uudistuksen yhteydessä tuleekin huolehtia, että sosiaalipalvelut saavuttavat jatkossakin niitä tarvitsevat ihmiset.

Toimeentulotuensaajan köyhyys

Nimimerkki "Mahdoton yhtälö"
Työtön helsinkiläinen
Toimeentulotuensaajan köyhyys

En haluaisi mitään muuta niin paljon kuin päästä töihin. Ihan mihin tahansa työhön, vaikka vain osa-aikaiseen. Mutta koska kilpailu työmarkkinoilla on niin kovaa, ja olen sattunut valitsemaan opiskelualan, jolla ei töitä kovin paljoa ole tarjolla, olen työtön.

Tämä tarkoittaa sitä, että kuukausittaiset tuloni ovat toimeentulotuen määrittelemät 477,26 euroa. En ymmärrä, miten tällä summalla pitäisi tulla toimeen syrjäytymättä.

Jos laskemme, että ruokaan menee 10 euroa päivässä, mikä siis sisältää päivän kaikki ateriat, jää minulle sen jälkeen 177,26 euroa kuussa "käyttörahaa".

Mutta tällä rahamäärällä minun pitäisi pystyä kustantamaan ainakin sosiaali- ja terveysministeriön mukaan vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot, henkilökohtaisen puhtauden ja kodin puhtauden menot, paikallisliikenteen maksut, lehtitilaukset, puhelimen käyttö sekä harrastus-ja virkistystoiminta. Helsingin sisäinen bussilippu kuukaudeksi maksaa noin 45 euroa, puhelin- ja nettiyhteys noin 50 euroa (minun oli hankittava osamaksulla älypuhelin ja siihen nettiyhteys mahdollisten työkeikkojen takia, sillä minun oli oltava tavoitttavissa sähköpostitse mahdollisimman nopeasti), lehtitilaus halvimmillaankin noin 30 euroa.

Tämä tarkoittaa sitä, että jäljelle jäävälle noin 50 eurolla kuussa minun pitäisi pystyä kustantamaan vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot, oletettavasti kampaaja (jos se lasketaan henkilökohtaisen puhtauden menoihin), henkilökohtaisen ja kodin puhtauden menot sekä harrastus- ja virkistystoiminta. Eli mahdolliset käsikauppalääkkeet (D-vitamiinit ym.), suodatinpaperit, leivinpaperit, astianpesuaineet, shampoo, hoitoaine, kosteusvoide, pölypussit, pyykinpesuaineet, siivoustarvikkeet, hammastahna, saippua, tamponit, roskapussit, lamput, paristot, sulakkeet, pyyhkeet, vuodevaatteet ja postimerkit, kenkien hoito. Voisiko joku kertoa minulle, miten tämä onnistuu?

Sukuloimassa en ole voinut käydä pitkään aikaan, koska ei ole ollut varaa. Ja ystävieni häihin ja polttareihin en voi osallistua, koska minulla ei ole varaa ostaa lahjaa, eikä juhlavaatteita. Kesällä en pystynyt myöskään  menemään ystäväni mökille, koska minulla ei ollut varaa bussilippuihin.

Ei siis ihme jos toimeentulotuella elävät syrjäytyvät!

***
Outi: Sain postia kansalaiselta, joka kertoo miten vaikeaa toimeentulotuella on tulla toimeen. Toimeentulotuen perusosa on niin pieni, ettei sillä käytännössä pysty ostamaan edes joukkoliikennekottia. Keskustelu sosiaaliturvan leikkaamisesta on käsittämätöntä: millä köyhimmät elävät, jos toimeentulotukea vielä leikataan?  

Talousarvioaloite työttömien aktiivipassista

27.02.2013

Helsinkiläiselle työttömälle toimeentulotuen varassa sinnittelevälle joukkoliikenteen lipunhinnat ovat korkeita ja rajoittavat mahdollisuuksia liikkua, harrastaa ja tavata ystäviä. Samoin liikunta- ja vapaa-ajan palvelut ovat pitkään työttöminä olleille toimeentulotuelle pudonneille liian kalliita.

Tutkimusten mukaan liikkumisen ja harrastamisen rajoittuminen lisää syrjäytymisriskiä, joka muutenkin on toimeentulotuen varaan joutuneilla suurempi kuin väestöllä keskimäärin. Viime vuosina terveyserot etenkin työelämässä olevien ja työttömien välillä ovat kasvaneet hälyttävästi. Terveyseroja voitaisiin kaventaa mm. helpottamalla työttömien liikuntamahdollisuuksia.

Syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä ns. työttömän alennuspassilla. Työttömän aktiivipassilla työtön saisi esimerkiksi 75 prosentin alennuksen kaupungin joukkoliikenteessä sekä maksuttoman sisäänpääsyn uimahalleihin ja kuntosaleille. Vastaava passi on käytössä monissa Keski-Euroopan maissa. Esimerkiksi Itävallan Linzissä aktiivipassi on ollut käytössä jo vuodesta 1989 ja siellä aktiivipassin käyttäjiä oli viime vuonna 39 000. Myös Saksassa, Hollannissa ja Italiassa on ollut käytössä erilaisia versioita aktiivipassista.

Aktiivipassin tavoitteena olisi syrjäytymisen ehkäiseminen aktivoimalla niitä työttömiä, jotka ovat pudonneet toimeentulotuelle, ja joilla siksi ei ole varaa normaaleihin aktiivisen elämän edellytyksiin, kuten kaupungissa kulkemiseen tai liikuntaharrastuksiin. Aktiivipassiin voisivat olla oikeutettuja 6 tai 12 kuukautta yhtäjaksoisesti toimeentuloa saaneet täysi-ikäiset helsinkiläiset. Aktiivipassin voisi saada toimeentulotukipäätöksen mukana ja sen voisi yhdistää esimerkiksi joukkoliikennekorttiin, kuten Tampereella on suunniteltu.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että valmistettaessa vuoden 2014 ja taloussuunnitelmakauden budjettia varaudutaan työttömien aktiivipassin käyttöön ottamiseen.

27.2. 2013

Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

Valtuustoaloite takaisinsoittopalvelun kehittämisestä

16.01.2013

Helsingissä on käytössä takaisinsoittopalvelu suun terveydenhoidon sekä neuvoloiden ajanvarauksessa. Takaisinsoittopalvelun tarkoituksena on helpottaa palveluiden saatavuutta: kun ajanvaraus on ruuhkautunut, soitetaan ajanvarauksesta takaisin soittajalle mahdollisimman pian, yleensä muutamien tuntien kuluessa.  Palvelusta on saatu hyviä kokemuksia ja se on helpottanut ajan saamista suun terveydenhoitoon ja neuvolaan.
 
Myös sosiaalitoimessa olisi kysyntää takaisinsoittopalvelun kehittämiselle. Sosiaalitoimen neuvonta on usein ruuhkautunut ja esimerkiksi mahdollisuus saada aikaa sosiaalivirkailijalle (harkinnanvaraisen) toimeentulotuen hakemiseksi saattaa olla mahdotonta puhelinneuvonnan ruuhkautumisen vuoksi. Myös asukkaan palveluntarpeen arviointi edellyttää usein ajanvarausta sosiaalivirkailijalle. Asukkaiden oikeusturvaa parantaisi ja puhelinneuvonnan  ruuhkaa helpottaisi, jos myös sosiaalitoimi ottaisi käyttöön neuvonnan ja ajanvarauksen takaisinsoittopalvelun.
 
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että Helsingin kaupunki ottaa käyttöön takaisinsoittopalvelun sosiaalitoimen neuvonnassa.  Palvelun kehittämisessä huomioidaan aikaisemmasta takaisinsoittojärjestelmästä saatu kokemus ja palaute.

Jokaiselle mahdollisuus liikkua omassa kotikaupungissaan

Liikkuminen joukkoliikennevälineillä on Helsingissä pienituloiselle kallista. Periaatteessa joukkoliikennekortti sisältyy Helsingissä toimeentulotuen perusosaan. Aikuisen toimeentulotuen perusosa 461 e/kk kattaa ruuan, vaatteiden, parturi- ja kampaamomaksujen, televisioluvan, sanomalehden, puhelimen, internetin, ei-reseptilääkkeiden ja harrastusten lisäksi Helsingin sisäiset matkat. Käytännössä asuminen on Helsingissä niin kallista, ettei asumistuki tutkimusten mukaan riitä vuokraan, minkä vuoksi osa toimeentulotuesta joudutaan yleensä käyttämään asumiskulujen peittämiseen. Käytännössä toimeentulotuki ei pienituloisella useinkaan riitä matkakortin ostamiseen.

Toimeentulotukea saavat voivat periaatteessa hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea joukkoliikennekortin hankkimiseen työssäkäyntikulujen perusteella. Käytännössä harkinnanvaraista toimeentulotukea voi olla mahdoton saada yksinkertaisesti siitä syystä, että aikuissosiaalityö on kaupungissa ylikuormittunut eikä aikaa asiakkaiden henkilökohtaiselle kohtaamiselle useinkaan järjesty. Pienituloisilla helsinkiläisillä ei myöskään aina ole tietoa oikeudestaan harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen. Joukkoliikennekortti jää usein hakematta ja saamatta myös harkinnanvaraisen toimeentulotuen kautta, vaikka pienituloisella henkilöllä olisi siihen tulojensa puolesta oikeus.

Myös takuueläkettä saaville pienituloisimmille eläkeläisille liikkuminen Helsingissä on kallista huolimatta joukkoliikennekorttiin sisältyvästä eläkealennuksesta. Syyt ovat samat kuin toimeentulotuen saajilla. Takuueläke on pieni asumisen kustannuksiin verrattuna.

Sekä toimeentulotuen saajille että köyhimmille eläkeläisille mahdollisuus liikkua omassa kotikaupungissa olisi aktiivien elämän edellytys. Helsingissä etäisyydet harrastuksiin voivat olla pitkät eikä liikkuminen jalan tai pyörällä ole etenkään ikääntyneille aina mahdollinen vaihtoehto. Masennus ja riski syrjäytyä ovat pienituloisimmilla suuremmat kuin väestöllä keskimäärin.

Pienituloisimpien helsinkiläisten mahdollisuutta aktiiviseen elämään helpottaisi, mikäli maksuttoman joukkoliikennekortin saisi automaattisesti toimeentulotukiasiakkuuden ja takuueläkkeen perusteella.

Teinkin tänään valtuustossa aloitteen, että eriarvoisuuden vähentämiseksi Helsingin valtuusto selvittäisi mahdollisuuden järjestää kaikkein pienituloisimmille kaupunkilaisille oikeuden maksuttomaan joukkoliikennekorttiin.

Selvitys pienituloisimpien helsinkiläisten maksuttomasta joukkoliikennekortista

24.10.2012

Liikkuminen joukkoliikennevälineillä on Helsingissä pienituloiselle kallista. Periaatteessa joukkoliikennekortti sisältyy Helsingissä toimeentulotuen perusosaan. Aikuisen toimeentulotuen perusosa (461 e/kk) kattaa ruuan, vaatteiden, parturi- ja kampaamomaksujen, televisioluvan, sanomalehden, puhelimen, internetin, ei-reseptilääkkeiden ja harrastusten lisäksi Helsingin sisäiset matkat. Käytännössä asuminen on Helsingissä niin kallista, ettei asumistuki tutkimusten mukaan  riitä vuokraan, minkä vuoksi osa toimeentulotuesta joudutaan yleensä käyttämään asumiskulujen peittämiseen. Käytännössä toimeentulotuki ei pienituloisella useinkaan riitä matkakortin ostamiseen.

Toimeentulotukea saavat voivat periaatteessa hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea joukkoliikennekortin hankkimiseen työssäkäyntikulujen perusteella. Käytännössä harkinnanvaraista toimeentulotukea voi olla mahdoton saada yksinkertaisesti siitä syystä, että aikuissosiaalityö on kaupungissa ylikuormittunut eikä aikaa asiakkaiden henkilökohtaiselle kohtaamiselle useinkaan järjesty. Pienituloisilla helsinkiläisillä ei myöskään aina ole tietoa oikeudestaan harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen. Joukkoliikennekortti jää usein hakematta ja saamatta myös harkinnanvaraisen toimeentulotuen kautta, vaikka pienituloisella henkilössä olisi siihen tulojensa puolesta oikeus.

Myös takuueläkettä saaville pienituloisimmille eläkeläisille liikkuminen Helsingissä on kallista huolimatta joukkoliikennekorttiin sisältyvästä eläkealennuksesta. Syyt ovat samat kuin toimeentulotuen saajilla. Takuueläke on pieni asumisen kustannuksiin verrattuna.

Sekä toimeentulotuen saajille että köyhimmille eläkeläisille mahdollisuus liikkua omassa kotikaupungissa olisi aktiivisen elämän edellytys. Helsingissä etäisyydet harrastuksiin voivat olla pitkät, eikä liikkuminen jalan tai pyörällä ole etenkään ikääntyneille aina mahdollinen vaihtoehto. Masennus ja riski syrjäytyä ovat pienituloisimmilla suuremmat kuin väestöllä keskimäärin.

Pienituloisimpien helsinkiläisten mahdollisuutta aktiiviseen elämään helpottaisi, mikäli maksuttoman joukkoliikennekortin saisi automaattisesti toimeentulotukiasiakkuuden ja takuueläkkeen perusteella.

Me allekirjoittaneet valtuutetut ehdotammekin, että eriarvoisuuden vähentämiseksi Helsingin valtuusto selvittää mahdollisuuden järjestää kaikkein pienituloisimmille kaupunkilaisille oikeuden maksuttomaan joukkoliikennekorttiin.

Helsinki 24.10.2012

Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

Helsinkiin työttömien aktiivipassi

10.10.2011

Valtuustoaloite 16.11. 2011

Helsinkiläiselle työttömälle toimeentulotuen varassa sinnittelevälle joukkoliikenteen lipunhinnat ovat korkeita ja rajoittavat mahdollisuuksia liikkua, harrastaa ja tavata ystäviä. Samoin liikunta- ja vapaa-ajan palvelut ovat pitkään työttöminä olleille toimeentulotuelle pudonneille liian kalliita.
 
Tutkimusten mukaan liikkumisen ja harrastamisen rajoittuminen lisää syrjäytymisriskiä, joka muutenkin on toimeentulotuen varaan joutuneilla suurempi kuin väestöllä keskimäärin. Viime vuosina terveyserot etenkin työelämässä olevien ja työttömien välillä ovat kasvaneet hälyttävästi. Terveyseroja voitaisiin kaventaa mm. helpottamalla työttömien liikuntamahdollisuuksia.

Syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä ns. työttömän alennuspassilla, jollaisen käyttöön ottoa suunnitellaan mm. Tampereella. Työttömän aktiivipassilla työtön saisi esimerkiksi 75 prosentin alennuksen kaupungin joukkoliikenteessä sekä maksuttoman sisäänpääsyn uimahalleihin ja kuntosaleille. Vastaava passi on käytössä monissa Keski-Euroopan maissa.

Aktiivipassin tavoitteena olisi syrjäytymisen ehkäiseminen aktivoimalla niitä työttömiä, jotka ovat pudonneet toimeentulotuelle, ja joilla siksi ei ole varaa normaaleihin aktiivisen elämän edellytyksiin, kuten kaupungissa kulkemiseen tai liikuntaharrastuksiin. Aktiivipassiin voisivat olla oikeutettuja 6 tai 12 kuukautta yhtäjaksoisesti toimeentuloa saaneet täysi-ikäiset helsinkiläiset. Aktiivipassin saisi toimeentulotukipäätöksen mukana.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että Helsingin kaupunki selvittää, millaisia kuluja ja toisaalta hyötyjä aktiivipassin käyttöön ottamisesta olisi, jotta aktiivipassi voitaisiin ottaa käyttöön seuraavasta talousarviosta päätettäessä.


Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

Valtuustoaloite työttömien liikuntamahdollisuuksien parantamiseksi

26.10.2011

Terveyserot ovat Helsingissä viime vuosina kasvaneet. Alueelliset terveyserot ovat huomattavat: pienituloisilla alueilla miesten elinajan odote on jo kymmenen vuota lyhyempi kuin miehillä hyvinvoivilla alueilla. 

Terveyserojen kasvamiseen on monia syitä: tuloerojen kasvaminen, työelämän ulkopuolella olevien riittämättömät terveyspalvelut, lääkkeiden ja terveellisen ruuan kalleus, jne. Liikuntaharrastukset ovat kalliita ja monelle Kelan toimeentulotuelle pudonneelle työttömälle kuntoilu on liian kallista, vaikka työtön onkin oikeutettu alennushintaiseen lippuun kaupungin liikuntapisteissä.

Periaatteena tulisi olla, ettei työttömäksi joutuva liikkumaan motivoitunut henkilö joutuisi luopumaan hyvinvointia ylläpitävästä liikuntaharrastuksesta rahan vuoksi. Tätä periaatetta voitaisiin edistää ottamalla käyttöön liikuntapalveluihin oikeuttava maksusitoumus, joka annettaisiin työttömälle toimeentulotukipäätöksen mukana, jollainen nyt lähetetään Apteekkiin lääkkeiden lunastamiseksi.

Maksusitoumuksen ohella toinen työttömän liikuntamahdollisuuksia edistävä väline voisi olla työttömän liikuntakortti, joka oikeuttaisi liikuntaharrastuksiin kaupungin liikuntapisteissä kuten uimahalleissa ja kuntosaleilla. Toimeentulotuen asiakas saisi liikuntakortin toimeentulotukipäätöksen mukana. Tämä madaltaisi kynnystä lähteä liikuntaharrastuksiin, sillä tällä hetkellä työtön joutuu maksamaan liikuntakortista tai kertalipusta, ja osoittamaan työttömyytensä esimerkiksi uimahallin kassalla tuoreella TE-toimistosta saadulla todistuksella.

Työttömien liikuntamahdollisuuksien lisääminen ei aiheuttaisi kaupungille suuria kustannuksia, sillä jo nyt työttömän liikuntalippu on keskituloisen näkökulmasta melko edullinen. Liikuntainfra on jo olemassa, ja terveyserojen kaventuminen liikunnan harrastamisen kasvamisen myötä varmasti alentaisi kaupungin terveys- ja sosiaalipuolen kustannuksia.

Esikuvana työttömien ilmaisille liikuntapalveluille voimme ajatella vaikkapa Espoota, joka takaa eläkeläisille maksuttomat uinnit. Helsinki voisi puolestaan panostaa työttömien ja pienituloisten työkyvyn kohentamiseen tukemalla liikuntamahdollisuuksia. Helsinki panostaa jo nyt harjoittelijoiden ja palkkatuetussa työssä olevien henkilöiden koulutuksiin, ja voi hyvin argumentoida, että työkyvyn ylläpitäminen olisi koulutukseen verrattavissa oleva panostus.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että terveyserojen kaventamiseksi ja työttömien työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi Helsingin kaupunki selvittää mahdollisuuden ottaa käyttöön työttömän liikuntapalveluihin oikeuttava maksusitoumus tai liikuntakortti.

 

Helsingissä 26.10 2011

Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

Lapsiperheen toimeentulotuki ei saa riippua asuinkunnasta

Tein marraskuussa sosiaali- ja terveysministeriölle kirjallisen kysymyksen toimeentulotuen myöntämisperusteista. Ongelmana on se, ettei toimeentulotukilakia sovelleta kunnissa tasavertaisesti.

Toimeentulotukilaki ei toteudu tasa-arvoisesti, sillä lain soveltamisessa on kuntakohtaisia eroja. Soveltamiserot koskevat muun muassa tilanteita, joissa perheen alaikäisellä lapsella on ollut omia tuloja, esimerkiksi kesätienestejä.  

Sain peruspalveluministeriltä kysymykseeni vastauksen, jossa luvataan ainoastaan toimeentulotukilain ohjeistuksen päivitystä. Vastaus ei ole riittävä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut kunnille ohjeistuksen toimeentulotukilain soveltamisesta. Soveltamisoppaassa todetaan, ettei alle 18-vuotias ole velvollinen elättämään vanhempiaan ja sisaruksiaan. Samassa oppaassa sanotaan myös selvästi, että lasten satunnaiset kesä- ja viikonloppupalkat katsotaan sellaisiksi vähäisiksi ansiotuloiksi, jotka tulee jättää huomioon ottamatta perheen toimeentulotukea myönnettäessä.

Tietooni on kuitenkin tullut tapauksia, joissa alaikäisen omia satunnaisia tuloja on huomioitu perheen tuloina ohjeistuksen vastaisesti. Perheen toimeentulotukea on siis leikattu esimerkiksi alaikäisen nuoren saaman stipendin tai satunnaisten tienestien perusteella.

STM on parhaillaan päivittämässä edellä mainittua opasta toimeentulotukilain soveltamisesta. Ministeriö lupaa arvioida päivittämisen yhteydessä sen, onko ohjeistusta lasten satunnaisten ansioiden huomioimisesta tarpeellista selkeyttää. Mielestäni pitäisi, aivan ehdottomasti. Olen myös sitä mieltä, että ohjeistuksen pitäisi olla lakiin kirjattu eikä pelkkä lain soveltamisohje. Ei ole oikeudenmukaista, että toimeentulotukiasiakkaiden kohtelu riippuu siitä, miten omassa sosiaalitoimistossa satutaan toimimaan, tai mikä on sosiaalitoimen budjetti. Toimeentulotuen tarpeessa olevien lapsiperheiden kustannuksella säästäminen on väärin ja se pitää lailla estää.

Toimeentulotuen myöntämisen käytännöt kunnissa kuuluvat aluehallintovirastojen valvonnan kohteisiin. STM:n tiedon mukaan aluehallintovirastoihin on otettu vain harvoin yhteyttä lasten ansiotulojen huomioon ottamisesta. Toivottavasti STM:ssä ei naiivisti kuvitella, että lapsiperheiden toimeentulotukiasiat ovat kunnossa, kun aluehallintoviranomaisille on tehty asiasta vain vähän valituksia. Harvalla toimeentulotukea saavalla yksinhuoltajalla on aikaa tai voimavaroja lähteä valittamaan epäoikeudenmukaisesta toimeentulotukipäätöksestä.  

Ministeriön vastaus ei siis lupaa muuta kuin mahdollisia tarkennuksia toimeentulotukilain tulkintaohjeisiin eikä siis lupaa köyhille lapsiperheille yhdenmukaista kohtelua jatkossakaan. Olen pettynyt ministerin vastaukseen. Toimeentulotukea hakevat perheet eivät saa olla epätasa-arvoisessa asemassa riippuen siitä, millaisia käytäntöjä heidän asuinkuntansa soveltaa toimeentulotukea myöntäessään. Toimeentulotukilakia tulee soveltaa kunnissa tasa-arvoisesti ja lain tarkoituksen mukaisesti.