Tuloerot

Köyhyyden tekijät


Helsingin Sanomien kyselytutkimuksen mukaan joka neljäs varakas suomalainen on sitä mieltä, että köyhyys on köyhän ihmisen oma syy.
Järkyttävä tulos kertoo karusti, että hyvinvoivien ja huono-osaisten todellisuudet ovat erkaantuneet toisistaan.

Vaikka köyhyyden takana olisi yksilöllisiä tekijöitä, harjoitetulla politiikalla on roolinsa. Jos köyhyys ei kosketa ihmistä itseään, hänen perhettään eikä läheisiään, köyhän elämää voi olla vaikea ymmärtää.

Todellisuudessa suurin köyhyysriski on syntyä köyhien vanhempien lapseksi. Myös pitkäaikaissairaus ja -työttömyys altistavat köyhyydelle. Työttömyys ja korkea asumisen hinta ovat nyky-Suomessa suurimmat köyhyyttä aiheuttavat tekijät.

Köyhyys on yhtä vähän ihmisen oma syy kuin vauraaseen perheeseen syntyminen on ihmisen oma ansio – vaikka vauras mielellään ajattelisi, että on ihan itse ansainnut oman vaurautensa.

Suomessa köyhyys on alkanut uudestaan periytyä. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän kouluttamattoman vanhemman lapsen mahdollisuudet pärjätä koulussa ovat heikot. Mielenterveysongelmilla on niilläkin taipumus siirtyä seuraavaan sukupolveen.

Köyhyys on aineellista puutetta, joka pitkään jatkuessaan syö henkisiä voimavaroja ja vie tunteen mahdollisuudesta hallita omaa elämää. Suomessa köyhyys ilmenee esimerkiksi lapsiperheen kyvyttömyytenä maksaa lapselle yhtäkään harrastusta tai vanhuksen kohdalla kyvyttömyyttä ostaa lääkkeitä tai silmälaseja.

Viime hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Rätyä kritisoitiin siitä, että tämä unohti sadat tuhannet suomalaiset vähätellessään köyhien määrää Suomessa. En usko, että myöskään Sipilän hallituksen ministereillä on oikeaa käsitystä siitä, mitä köyhyys on Suomessa. Miksi he muuten lisäisivät köyhyyttä?

Yhtaikainen lääke- ja matkakorvausten ja asiakasmaksujen nostaminen iskee kipeästi pienituloisimman paljon sairastavien ryhmään, joiden joukossa sosiaaliturvan alikäyttö on kaikkein yleisintä. Juuri nämä ihmiset jättävät toimeentulotuen hakematta, vaikka olisivat siihen oikeutettuja.

Kelassa pelätäänkin, että paljon sairastavat jättävät jatkossa lääkkeet ostamatta niiden kalliin hinnan vuoksi. Hallitus leikkaa eniten köyhiltä ja sairailta, muttei tee mitään varmistaakseen, että nämä huono-osaisimmat saisivat heille lain mukaan kuuluvan harkinnanvaraisen toimeentulotuen. Lisäisikö hallitus tietoisesti köyhien määrää, jos ministerit ymmärtäisivät, mitä köyhyys oikeasti on?

Sipilän hallitus kohdistaa leikkauksensa yksipuolisesti alimpaan tulokymmenykseen kuuluviin, vaikka esimerkiksi lääkekorvausten säästöt olisi mahdollista saavuttaa myös kohdentamalla säästöt pienempinä paljon laajemmalle potilasjoukolle.

Tärkein yksittäinen toimenpide, jolla köyhyyttä voidaan vähentää, on oikeudenmukainen, maksukyvyn mukaan määrätty verotus. Se tasaa tuloeroja ja hyvinvointia ja sen avulla pystytään ylläpitämään hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa. Siksi Sipilän hallituksen tulisi kiristämisen sijasta keventää eläkeläisten verotusta.

Kirjoitus on julkaistu Ilkka-lehdessä 22.12. 2015

Tagit: köyhyys Sipilän hallitus Tuloerot työttömyys Verotus

Vihreä talouspolitiikka lisää työllisyyttä, kaventaa tuloeroja ja vähentää köyhyyttä

Sipilän hallitus kokoontuu tämän viikon keskiviikkona budjettiriiheen. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa välittää terveisensä hallitukselle: tuloeroja kaventava ja köyhyyttä vähentävä vaihtoehto on olemassa myös vaikeina aikoina. Myös hallituksen riveistä on kuulunut kipuilevaa pohdintaa, ovatko hallituksen linjaukset oikeita. Kannustammekin tutustumaan Vihreiden vaihtoehtoon.

Vihreillä on sama tavoite kuin hallituksella: talouden tasapaino ja kestävyysvajeen umpeen kurominen. Toisin kuin hallitus, me kuitenkin sopeuttaisimme taloutta maltillisessa aikataulussa, sillä emme halua leikata kasvulta eväitä liian kireällä talouspolitiikalla. Samalla teemme tulevaisuuden pärjäämistä vahvistavia uudistuksia. Työllisyyspolitiikkamme kulmakivet ovat sosiaaliturvan päivittäminen perustuloksi eli vastaamaan muuttunutta työelämää, jolloin työhön osallistuvien määrä kasvaa, samoin kuin panostaminen energiavallankumoukseen sekä globaaleihin kasvualoihin. Lisäämme työllisten määrää alentamalla pienten ja keskisuurten yritysten työllistämiskynnystä ja vahvistamalla niiden toimintaedellytyksiä.

Siinä missä Sipilän hallitus tekee nopeita yhden vaalikauden leikkauksia, Vihreä eduskuntaryhmä on valmis käyttämään talouden tasapainottamiseen kaksi vaalikautta. Kun menemme uudistukset edellä, luomme kasvua ja työllisyyttä emmekä pahenna taantumaa poliittisilla päätöksillä, kuten Sipilän hallitus tekee. Aikalisä tekee talouspolitiikasta inhimillisempää ja vähentää myös riskiä, että leikkaukset söisivät talouskasvua.

Vihreät myös tavoittelee hallituksen näkemystä korkeampaa työllisyysastetta, millä pyrimme puolittamaan säästötarpeet. Suomi ei mitenkään ratkaisevasti eroa olosuhteiltaan vaikkapa Ruotsista, jonka työllisyysaste on korkeampi kuin meidän. Työllisyysaste on poliittisin päätöksin täysin mahdollista saada nousemaan lähemmäksi sitä, mitä se on muissa Pohjoismaissa.

Sopeutuksia haemme niin sanotusti kolmesta korista. Näitä ovat verot ja harmaa talous, menoluonteiset vähennykset kuten ympäristölle haitalliset tuet sekä menojen leikkaukset ja maksujen korotukset.

Veropolitiikassa esitämme kokonaisuutta, joka kaventaa tuloeroja ja vähentää köyhyyttä. Sopeutusten taakka on mielestämme jaettava verotuksen kautta myös hyvätuloisille palkansaajille ja kohdennetusti vauraimpaan väestönosaan.

Toisin kuin hallitus, haluamme keventää myös sosiaalietuuksien saajien ja eläkeläisten eli kaikkein köyhimpien verotusta. Samalla kiristämme hyvätuloisten palkansaajien ja vauraimman väestönosan verotusta. Kuten Sipilän hallitus, teemme ansiotulovähennyksen pieni- ja keskituloisille, mutta lisäksi kevennämme etuuksien saajien verotusta korottamalla kunnallisveron perusvähennystä.
Jotta hyvätuloisillekin jaettaisiin sopeutustaakkaa, pudotamme solidaarisuusveron vuosirajan nykyisestä 90 000 eurosta noin 70 000 euroon ja korotamme solidaarisuusveroa prosenttiyksiköllä. Kiristämme myös listaamattomien yritysten maksamien osinkojen verotusta laskemalla huojennusrajoja ja luomme myös pääomatuloveroon uuden portaan yli 60 000 euron pääomille. Samalla vapautamme pienet pääomatulot (alle 500€/v.) veroista.

Laajennettu solidaarisuusvero, pääomaveron progressio, osinkoveron huojennus kiristävät ylimmän tulodesiilin verotusta. Kun samalla kevennämme kaikkein köyhimpien verotusta, verokokonaisuutemme kaventaa tuloeroja gini-kertoimella mitattuna noin 0,35 prosenttiyksikköä. Pidämme tätä välttämättömänä, sillä - toisin kuin Sipilän hallitus kuvittelee - tuloerojen kaventamista ei voi jättää varakkaiden vapaaehtoisuuden varaan. Köyhyyttä ei vähennetä almuilla vaan poliittisilla päätöksillä. Käytännössä Vihreiden esittämä verokokonaisuus merkitsee 300 miljoonan euron tulonsiirtoa ylimmältä tulodesiililtä alimmalle. Varakkaimmat ehkä kestävät tämän, sillä heidän käytettävissä olevat tulonsa leikkautuvat vain 1,5 prosenttia.

Vihreät ei hyväksy Sipilän hallituksen esittämiä mittavia leikkauksia koulutukseen tai varhaiskasvatukseen, eläkkeensaajien asumistukeen, kaikkein köyhimmille ihmisille, luonnonsuojeluun eikä kehitysyhteistyöhön. Koulutuksen sijasta leikkaamme ympäristölle haitallisista tuista.

Hallituksen suunnittelemista neljän miljardin leikkauksista hyväksymme vain neljänneksen eli yhden miljardin sopeutukset. Mukana on mm. hallituksen esittämiä maksujen korotuksia, samoin kuin yritystukien sekä hallinnon karsintaa. Oikein kohdennetuilla korotuksilla ja leikkauksilla voidaan välttää mm. epäoikeudenmukainen eläkkeensaajien asumistuen romuttaminen.

Vihreä eduskuntaryhmä julkaisee oman vaihtoehtonsa hallituksen budjetille syksyllä 2015.

 

Tagit: talouspolitiikka Talous työllisyys työpaikat Verotus veropolitiikka Tuloerot köyhyys

Hallitus romuttaa tasa-arvon ja lisää perheiden eriarvoisuutta

Sipilän hallitus vie kansalaisilta uskon politiikkaan. Eniten leikataan niiltä, joilla on valmiiksi vähiten.

Pääministeri Sipilä on sanonut, että kaikilta suomalaisilta leikataan. Se ei pidä paikkaansa. Meiltä hyväosaisilta ei viedä mitään - hyvätuloisen venevero on kuin veisi tikkarin ministerin suusta. 
 
Hyväosaisten säästäminen verojenkiristyksiltä yhdessä pieniosaisiin suunnattujen sosiaaliturvaleikkausten kanssa antaa viestin, että hallitus on luopunut tavoittelemasta hyvinvointivaltiota, jossa verotuksella tasataan tuloeroja ja vähennetään köyhyyttä. Tämä vie toivon kansalaisilta.
 
Hallituksen leikkauksista suurin osa kohdistuu pienituloisiin ja heihin, joille julkiset palvelut ovat elintärkeitä. Sosiaalietuuksiin kohdistetut indeksien leikkaukset kasvattavat tuloeroja, pienituloisuutta, lapsiköyhyyttä ja köyhyydessä elävien vanhusten määrää. Julkisia palveluita heikennetään ja palvelumaksuja korotetaan.
 
Hallitus on sokea köyhyydelle, eriarvoisuudelle, romuttaa hyvinvointivaltion turvarakenteet ja unohtaa tasa-arvon. Sukupuolten tasa-arvon edistämisessä hallitus ottaa ainoastaan taka-askeleita.
 
Jos hallitusohjelmasta pitäisi päätellä, millaisen Suomen kolmen ässän hallitus haluaa, vastaus kuuluisi: hallitus haluaa Suomesta eriarvoisen takapajulan, jossa köyhien perheiden lapsilta on viety tasavertainen mahdollisuus opiskeluun ja jossa nuoret naiset eivät enää uskalla hankkia lapsia. 
 
Sipilän hallituksen ohjelma on ensimmäinen hallitusohjelma sitten Paavo Lipposen ensimmäisen hallitusohjelman, joka ei mainitse tasa-arvon edistämistä hallituksen tavoitteena eikä erittele keinoja tasa-arvon saavuttamiseksi. 
 
Hallitus jättää ruman jäljen suomalaisen tasa-arvon historiaan. Vaikka tasa-arvo meillä toteutuu edelleen puutteellisesti, hallitusohjelmakirjauksilla on ollut tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä. 
 
Hallitusohjelman ainoa viittaus sukupuolten tasa-arvoon on toteamus siitä, että miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia. Hallituksen käsitys, että tasa-arvo on Suomessa jo riittävästi toteutunut eikä sitä kohti tarvitse erikseen pyrkiä, osoittaa pöyristyttävää tietämättömyyttä tai piittaamattomuutta.  
 
Hallitus ei esitä tekemiensä leikkausten ja elvytystoimien vaikutuksia tulonjakoon, mutta ei myöskään sukupuolivaikutuksia. Johtuuko tämä hallituksen häpeästä omaa politiikkaansa kohtaan? 
 
Vaikka hallitus ei tee sukupuolivaikutusten arviointia, hallituksen toimilla on merkittäviä sukupuolivaikutuksia. Indeksileikkauksista selvästi suurempi osa – 58 % – kohdistuu naisiin kuin miehiin. 
 
Myös julkisen talouden leikkauksista valtaosa kohdentuu naisvaltaisille aloille. Julkisella sektorilla työskentelevistä 72% on naisia. Julkisen sektorin leikkaukset johtavat siis työpaikkojen vähenemiseen erityisesti naisilta. Kuntiin ja niiden tehtäviin kohdistuvat leikkaukset, samoin kuin hallituksen uhkaus antaa kunnille vapaat kädet olla noudattamatta osaa nykyisestä peruspalveluita koskevaa lainsäädännöstä johtaa myös erityisesti naisiin kohdistuviin irtisanomisiin. 
 
Hallituksen julkiseen sektoriin kohdistetut leikkaukset iskevät kaikkein kipeimmin naisvaltaisiin aloihin ja lisäävät naisten työttömyyttä. Hallitus tekee oikeistolaista sosiaalipolitiikkaa, jossa hoivavastuu vyörytetään julkiselta yksityiselle. Kun näin tehdään, vastuun kantavat ennen muuta naiset. 
 
Hallituksen kaavailema vanhempainvapaan lomakertymän leikkaus koskee nimenomaan naisia, sillä he käyttävät vanhempainvapaasta yli 90 %. Vanhuspalvelujen henkilöstön vähentäminen, päivähoidon ryhmäkoon kasvattaminen ja koulujen luokkakokojen suurentaminen koskevat naisvaltaisia aloja. 
 
Erityisen selkeä sukupuolittunut ja eriarvoisuutta kasvattava arvovalinta on päivähoitoon tehdyt leikkaukset ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto työttömien vanhempien lapsilta. Hallitus rajoittaa päivähoito-oikeutta, nostaa päivähoitomaksuja ja kasvattaa päiväkotien ryhmäkokoja.

Päivähoidon ryhmäkokojen kasvattaminen heikentää varhaiskasvatuksen laatua ja kasvattaa lasten eriarvoisuutta. Ryhmäkokojen kasvattaminen tarkoittaa myös päivähoidon työntekijöiden vähentämistä ja lisää naisvaltaisen alan työttömyyttä.  
 
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen kohdistuu enemmän naisiin kuin miehiin, sillä naiset kantavat suurimman hoivavastuun lapsista. Siksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen heikentää ennen muuta naisten työssäkäynnin edellytyksiä. Miksi hallitus heikentää naisten työssäkäynnin edellytyksiä, jos sen on tarkoitus kasvattaa työllisyysastetta? 
 
Hallitus on sokea epätasa-arvolle ja yksinhuoltajaperheiden köyhyydelle. Siksi hallitus näkee päivähoitomaksujen 0-maksuluokan pelkästään kannustinloukkuna. Suurin osa yksinhuoltajista on naisia, ja he kuuluvat yhteiskunnan pienituloisimpiin. Miksi hallitus haluaa kurittaa köyhimpiä yksinhuoltajia? Miksi hallitus harkitsee maksullista päivähoitoa juuri pienituloisimmille perheille eikä säädä sitä suoralta kädeltä varakkaimmille perheille luomalla uuden, ylimmän maksuluokan? 
 
Jos halutaan lisätä yksinhuoltajien työssäkäyntiä, ei pidä heikentää päivähoitopalveluita vaan päinvastoin monipuolistaa niitä ja parantaa osa-aikatyön kannattavuutta. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on ristiriidassa hallituksen työllisyystavoitteiden kanssa.
 
Nykyisillä pätkätyömarkkinoilla on yhä tärkeämpää, että päivähoito tukee työn vastaanottamista. Päivähoidon rajoittaminen heikentää naisten mahdollisuutta osallistua työelämään. Ilmeisesti naiset halutaankin pois työmarkkinoilta. 
 
Toimiva päivähoito ja subjektiivinen oikeus päivähoitoon mahdollistavat vanhempien työssäkäynnin. Mutta kyse on myös lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen.  Työttömien ja pienituloisten perheiden lasten oikeutta varhaiskasvatukseen tulee puolustaa. Siitä tinkiminen on lasten luokkayhteiskunnan rakentamista, sillä tutkimusten mukaan varhaiskasvatus hyödyttää lasta enemmän kuin mikään muu koulutus. Varhaiskasvatuksesta hyötyvät nimenomaan huono-osaiset.
 
Naisten ja miesten palkkaeroja ylläpitävään kotihoidontukeen hallitus sen sijaan ei koske, vaikka – toisin kuin päivähoitomaksun nollaluokka – kotihoidontuki muodostaa oikean köyhyysansan ja kannustinloukun naisille. Siltä hallitus sulkee silmänsä ilmeisesti arvomaailmaan sopimattomana näkökohtana. Ilmeisesti oikeistokonservatiivinen perusporvarihallitus haluaa äidit kotiin. 
 
Ilmeisesti hallitus haluaa lisätä myös köyhyyden ja kouluttamattomuuden periytymistä, sillä pienituloisten perheiden lasten mahdollisuutta opiskella vaikeutetaan lisäämällä opiskelun lainapainotteisuutta ja poistamalla opintotuesta indeksi.
 
Hallitus aikoo sallia alle vuoden perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden solmimisen.  Tämä tarkoittaa, että naisten pätkätyöt tulevat lisääntymään nykyisestä. Määräaikaiset työsuhteet kasaantuvat naisille ja erityisesti nuorille synnytysiässä oleville naisille.
 
Hallitusohjelma siis lisää nuorten naisten pätkätöitä, mutta se ei sisällä kirjausta vanhempainvapaan tasaisemmasta jakamisesta vanhempien kesken. Miksi ei? Kun määräaikaisuudet kasaantuvat valmiiksi naisille, myös hallituksen kaavailema koeajan pidentäminen kohdistuu erityisesti naisiin.
 
Kuntatyöntekijöiden kelpoisuusehtojen alentaminen ja siitä seuraava palkkojen alentaminen tulee koskettamaan erityisesti naisia, sillä naiset muodostavat kuntatyöntekijöistä enemmistön. Sen sijaan pyrkimyksestä palkkatasa-arvoon hallitusohjelmassa ei ole halaistua sanaa. Onko hallituksen tarkoitus luopua kolmikantayhteistyöstä? Miten samaplkkaisuutta jatkossa edistetään, jos se ei ole hallituksen intresseissä ja yhteistyö palkansaajajärjestöjen kanssa perustuu yksinomaan uhkailulle? 
 
Perhehoitoa hallitus haluaa lisätä mutta siten, ettei valituilla toimenpiteillä kannusteta työikäistä aktiiviväestöä siirtymään perhehoitajiksi. Tarkoittaako tämä, että hallituksen tavoitteena on kasvattaa palkatonta hoivatyötä?  
 
Pitkäaikaisen laitoshoidon, palveluasumisen, kotiin annettavien palvelujen ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakasmaksuja korottaminen koskettaa erityisesti naisia, sillä naiset muodostavat enemmistön eläkeköyhistä. 
 
Eläkeläisten asumistuen laskeminen osuu erityisesti pienituloisiin eläkkeellä oleviin naisiin, sillä köyhimmät vanhukset eli ne, joilla ei ole omaa asuntoa ja jotka asuvat vuokralla, menettävät eläkkeensaajien asumistuen leikkauksessa.
 
Hallituksen pitää lopettaa köyhiä ja lapsiperheitä kurjistava politiikka. Hallituksen pitää perua häpeällinen aikomuksensa leikata edelleen lapsilisistä ja työttömyysturvasta 120 miljoonaa euroa, ellei yhteiskuntasopimusta saada aikaan. 
 
Miksi hallitus itse ei vaali yhteiskuntarauhaa? Miksi hallitus lietsoo tyytymättömyyttä ja epäluottamusta tekemällä yksipuolisesti epäsolidaarista ja epäoikeudenmukaista politiikkaa? 
 
Hallitus on kolmikannan yksi osapuoli ja on ensiarvoisen tärkeää, että hallitus omilla toimillaan edistää esimerkiksi työelämän tasa-arvoa.  Hallituksen on pidettävä kiinni tavoitteesta kaventaa naisten ja miesten palkkaeroja. Myös itsensä työllistävien ja freelancereiden ja muiden työelämän heikompiosaisten aseman parantaminen edellyttää nimenomaan hallituksen aktiivisuutta kolmikantaneuvotteluissa. 
 
Hallitus voi vielä korjata politiikkansa suunnan. Varmistaakseen tasa-arvon edistymisen hallituksen tulisi laatia tasa-arvo-ohjelma, jonka toteuttamiseen koko hallitus sitoutuu. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma ja sen väliseuranta ovat osoittautuneet hyviksi työkaluiksi, ja siksi niitä tulee jatkaa. Sukupuolinäkökulma pitää sisällyttää kärkihankkeisiin ja toimintasuunnitelmaan, muuten tehdään aivan sukupuolisokeaa politiikkaa. 
 
Talousuudistukset ovat kestävällä pohjalla vain, jos leikkaus- ja elvytystoimien vaikutukset naisiin ja miehiin ja eri tuloryhmiin arvioidaan avoimesti ja rehellisesti.

Tagit: Tasa-arvo hallitus2015 eriarvoisuus köyhyys Tuloerot Verotus

Hallitus lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä

Hallituksen kauniit tavoitteet ovat räikeässä ristiriidassa leikkauslistan kanssa. Tulevan valtiovarainministeri Stubbin mukaan hallituksen tarkoituksena on pysäyttää kurjistumisen kierre. Tosiasiassa hallituksen teot kurjistavat heikompiosaisten tilannetta. Näin tyrmääviä palveluihin ja etuuksiin kohdistuvia leikkauksia ei ole nähty sitten 90-luvun, jos silloinkaan. Indeksien leikkaaminen osuu suoraan kaikkein köyhimpiin. Ostovoiman heikentäminen tulee pahentamaan työttömyyttä ja syventää taantumaa.

Verotuksen kevennykset kohdistuvat suurelta osin pieni- ja keskituloisiin, mutta hallitus ei tee analyysia tulo- ja varallisuuserojen kasvusta. Myöskään sukupuolivaikutusten arviointia ei ole tehty. Esimerkiksi julkisen sektorin leikkaukset iskevät kipeimmin naisvaltaisiin aloihin. Samoin päivähoidon heikentäminen vaikeuttaa käytännössä etenkin naisten työssäkäyntiä.

Tylyä on myös leikata lääke- ja matkakorvauksia. Niitä leikattiin kipurajalle jo viime vaalikaudella. Lääke- ja matkakorvaukset ovat tärkeitä nimenomaan köyhimmille. Lisäksi palvelumaksuja korotetaan ja lisätään. Käytännössä näin kasvatetaan kuntien toimeentulotukimenoja, lisätään pienituloisten paljon sairastavien toimeentulotukiriippuvuutta ja syvennetään köyhyyttä ja syrjäytymistä.

Pienituloisimpien indeksien jäädyttäminen on ristiriidassa myös voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Kullakin hallituksella on lain mukaan velvollisuus tehdä selvitys perusturvan riittävyydestä. Tällainen selvitys tehtiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella juuri ennen kevään vaaleja. Selvityksen mukaan perusturva on jo nyt jäänyt jälkeen elämisen kustannuksista, palkoista ja ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta.

Hallitus on unohtanut myös syrjäytymisen ehkäisyn ja varhaisen tuen merkityksen. Päivähoitoryhmiä kasvatetaan ja lapsilisiä paitsi leikataan, niiden indeksisidonnaisuus lakkautetaan. Lisäksi kuntien rajut säästöt tulevat heikentämään juuri lasten ja nuorten palveluita ja arjen tärkeitä turvaverkkoja. Syrjäytymisen kustannukset kasvavat.

Opiskelijat kuuluvat yhteiskunnan pienituloisimpiin. Opiskelijoita hallitus uskottelee kannustavansa, mutta teot johtavat koulutuksen luokkayhteiskuntaan. Opintotukea leikataan, sen indeksisidonnaisuus poistetaan ja opiskelun lainapainotteisuutta lisätään. Kouluttautumattomuus on jo nyt periytyvää, mutta näillä päätöksillä sitä kasvatetaan. Varakkaiden vanhempien lapsilla on paremmat edellytykset lainan ottamiseen kuin kouluttamattomien ja työttömien lapsilla. Hallitus lisää ammattikorkeakouluille ja yliopistoille kolmannen lukukauden, mikä vaikeuttaa opiskelijoiden työssä käynnin edellytyksiä ja heikentää työllistymisen mahdollisuuksia valmistumisen jälkeen.

Hallitusohjelmaan kirjattu perustulokokeilu on hyvä asia. Hyvin toteutettu perustulo voi parantaa köyhimpien tilannetta ja lisätä työllisyyttä. Hallituksen politiikka pistää kuitenkin epäilemään, millainen sen perustulokokeilu olisi. Kokoomuksessa on ollut kannatusta perustulolle, joka olisi nykyistä perusturvaa merkittävästi pienempi. Sellaista perustuloa Vihreät ei kannata.

Myös maailman köyhiltä leikataan. Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaus ajaa käytännössä kehitysyhteistyön alas. Suomi siirtyy paarialuokkaan niiden maiden joukkoon, joiden kehitysyhteistyömäärärahoituksen osuus bruttokansantuotteesta on pienin.

Vastuullinen hallitus ei leikkaisi heikoimmilta, lapsilta ja tulevaisuudelta. Miksi teette näin, Sipilän hallitus?


 

Tagit: köyhyys syrjäytyminen Tuloerot Tasa-arvo hallitus2015

Köyhyyttä poistamalla talouskin kohenee

Suuret puolueet ovat lähteneet kilpasille siinä, kuka uskaltaa esittää  valtion menoihin suurimpia sopeutuksia. Minä en lähde kilpaan mukaan, ei myöskään Vihreä puolue. Jos julkista taloutta kovakätisesti sopeutetaan, aiheutetaan viheliäinen kierre: työttömyys pahenee, kansalaisten ostovoima heikkenee, verotulot laskevat ja kansantulo supistuu. Lama siis syvenee, ei hälvene.

Leikkaamalla julkisia palveluita ja perusturvaa Suomea ei ole mahdollista saada taloudellisesti eikä sosiaalisesti kestävälle tielle. Hyvinvointipalveluihin sivalletut leikkaukset kohdistuvat epäreilusti yhteiskunnan heikompiosaisiin, alentavat ostovoimaa ja lisäävät eriarvoisuutta. 1990-luvun laman leikkausten jäljet ovat edelleen nähtävissä.  Jo nyt Suomessa jää enemmän kuin viisi nuorta joka päivä ennenaikaiselle eläkkeelle masennuksen ja muiden mielenterveydellisten syiden takia. Lapsuusajan köyhyyden on todettu olevan merkittävä mielenterveyssriski.

Hyvinvointipalveluista kannattaa pitää kiinni - etenkin vaikeina aikoina. Hyvinvointipalveluista leikkaamalla vaikeutetaan vain heikoimpien asemaa. Leikkausten sijasta on vahvistettava terveys- ja sosiaalipalveluiden yhteistyötä ja huolehdittava, että apua tarvitsevia ihmisiä ei pallotella viranomaiselta toisella.

Meillä on olemassa näyttöä siitä, että eriarvoisissa yhteiskunnissa on enemmän sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia.  Meillä on näyttöä myös siitä, että tasaisempien tuloerojen maissa kaikki ihmiset, ei vain köyhimmät, voivat paremmin.

Suomessa on huolestuttavia signaaleja eriarvoisuuden lisääntymisestä: tuloerot ovat kasvaneet ja sosioekonomiset terveys- ja kuolleisuuserot ovat kasvussa. Ihmisten luottamus omiin mahdollisuuksiin on heikentynyt. Hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen rapauttaa epäilemättä luottamusta julkisiin palveluihin ja hyvinvointivaltioon. Se syö myös luottamusta demokratiaa ja päätöksentekoa kohtaan. Hyvinvointivaltion legitimiteetti säilytetään vain, jos hyvinvointierojen repeäminen voidaan estää.

Suomessa alimman ja ylimmän tulodesiilin elinajanodotteessa on suuri ero, jota tulisi kuroa umpeen. Valitettavasti nykyinen terveydenhuoltomme rakenne ei auta eron kaventamisessa, päinvastoin.  Esimerkiksi tämän päivän Helsingissä pienituloinen itähelsinkiläinen mies elää keskimäärin lähes 13 vuotta lyhyemmän elämän kuin hyvin toimeentuleva mies Etelä- tai Länsi-Helsingistä. Terveyserojen kaventamisessa koulupudokkuuden vähentämisellä on suuri merkitys.

Sote-uudistus on saatava tehtyä mahdollisimman pian, sillä palveluketjujen paraneminen vähentää välittömästi syrjäytymisen ja erikoissairaanhoidon kustannuksia. Sote-uudistus on välttämätön myös kustannusten hillitsemiseksi. Meillä jää joka päivä enemmän ihmisiä eläkkeelle kuin uusia ihmisiä tulee työelämään. Emme pysty kustantamaan nykyisiä hyvinvointipalveluita, ellemme tee loppua nykyisestä monikanavaisesta, veronmaksajien rahoja tuhlaavasta ja hyväosaisia suosivasta terveydenhoitojärjestelmästä.

Pidän myös vastuuttomina esityksiä sosiaalietuuksista leikkaamiseksi. Äskettäisen THL:n selvityksen mukaan perusturva on jäänyt jälleen jälkeen ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ja etenkin vuokra-asumisen kustannuksista. Sosiaalietuuksien leikkaaminen ei auta mitään, jos halpoja vuokra-asuntoja ei ole vapaana. Silloin auttaa vain asuntojen rakentaminen. Suomen kannattaa ottaa halpaa lainaa vuokra-asuntojen rakentamiseksi.

Tulevan hallituksen pitää laittaa kaikki voimavaransa siihen, että pääkaupunkiseudulle syntyy kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Toimimattomasta asuntopolitiikasta on nyt tullut kivi talouspolitiikan kengässä. Niin kauan kuin asuntopulaa ei saada ratkaistua, ihmisillä ei ole varaa asua Helsingissä eivätkä työnantajat saa tarvitsemaansa työvoimaa. Asumistukea ja toimeentulotuen asumislisää saavan ei kannata ottaa lyhytaikaista työtä vastaan niin kauan kuin ruokakunnan tulot vaikuttavat toisten perheenjäsenten sosiaalietuuksiin. Siksi meidän pitää paitsi ratkaista asuntopula, myös uudistaa sosiaaliturva perustuloksi. Silloin työnteko kannattaa aina.

Suomella ei ole varaa olla hoitamatta köyhyyttä. Maailman talousjärjestö OECD osoitti viime vuoden lopussa julkistamassaan selvityksessä, että tuloerot heikentävät merkittävästi talouskasvua. Järjestön raportin mukaan tuloerojen kasvu on leikannut Suomen talouskasvua peräti kymmenen prosenttiyksikköä 1980-luvun jälkeen. Asuinalueiden eriytyminen, tuloerojen kasvu sekä terveyserojen kasvusta koituva hintalappu siis hidastavat Suomen nousua lamasta. Siksi köyhyyden vähentäminen on tärkeimpiä keinoja talouden elvyttämiseksi, ja kaikki ehdotukset vähimmäisturvan leikkaamiseksi ja hyvinvointipalveluiden rapauttamiseksi on syytä torjua.

*

Seuraa Outin kampanjaa täällä.

 

Tagit: terveys köyhyys Tuloerot Helsinki asuntopolitiikka lapsiköyhyys

Krääsätöntä joulua!

Suvi Salmela ja Malva Green
Kirjoittajat työskentelevät ympäristöalalla

Tällä viikolla käynnistyi Krääsätön joulukuu -kampanja ja viime viikolla vietettiin Älä osta mitään -päivää. Toisia meistä nämä kampanjat eivät kosketa, koska tänäänkään ei ollut varaa ostaa mitään. Joulu kärjistää ja tuo näkyville kotitalouksien välisiä tuloeroja. Varsinkin pienituloisten lapsiperheiden joulua saattaa varjostaa stressi taloudellisesta pärjäämisestä ja huoli siitä, että lapsille ei pysty tarjoamaan onnellista joulua lahjoineen.

Seurakunnat ovat keränneet lahjatoiveita vähävaraisilta perheiltä. Lasten lahjatoiveet ovat olleet silmiinpistävän yhdenmukaisia. Pienet pojat haluavat eniten legoja ja tytöt Barbie- ja Bratz-nukkeja.  Vähävaraisenkin perheen lapsi haluaa jotain, mitä muilla on.  

Suomalaisten kulutus ylittää ekologisen kantokyvyn rajat, mutta luonnonvarojen kulutus ei jakaudu tasaisesti. Ympäristönäkökulmasta pienituloisten ekologinen jalanjälki on keskiverto suomalaista paljon pienempi.

Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan kuitenkin myös yksinasuvien perusturvan saajien kulutus ylittää ekologisen kestävyyden rajat. Heidän elintasonsa ei ole myöskään sosiaalisesti kestävää – tulot eivät riitä kohtuulliseen kulutukseen tai välttämättömiin tuotteisiin ja palveluihin.  Köyhyys tarkoittaa usein valinnanmahdollisuuksien puutetta.  Ei ole mahdollisuutta ostaa kalliimpaa luomua tai ostaa laadukkaampia ja pitkäikäisempiä tuotteita.

Raportin kirjoittajien johtopäätös on, ettei kestämättömän elämäntavan ongelma ratkea vain yksilön valintoja tarkastelemalla. Tehokkaimmin kulutuksen ongelmiin päästäisiin kiinni muuttamalla tuotantorakenteita. Tähän tähtää esimerkiksi EU:n tuotepolitiikka. Kuluttamistamme tuotteista pyritään tekemään ympäristöystävällisempiä. 

EcoDesign-direktiivi pienentää huomaamattamme sähköä käyttävien laitteiden energiankulutusta.  Tässä voittaa niin ympäristö kuin kuluttajien kukkarokin. Direktiivi on myös osoittanut toimivuutensa. Esimerkiksi valaistuksen energiankulutus on Suomessa pienentynyt.

Se taas, että kulutus vähenee toisaalla, mutta lisääntyy toisaalla ei ratkea kuin peiliin katsomalla.  Laitteiden pienentyneen energiankulutuksen hyödyt valuvat hukkaan, jos samalla sähköä kuluttavia laitteita hankintaan lisää.

Kulutuksen karsimista ei ole oikeudenmukaista aloittaa pienituloisimmasta päästä, vaan pitäisi tarkastella ylikuluttavan keskiluokan kulutustottumuksia. Niiden mukaan määräytyy se, mitä pidetään yhteiskunnassa normaalina. Kulutuskritiikin kärki kannattaisi suunnata erityisesti niihin, joilla on varaa valita.

Tarvitsemme siis resurssien tasapuolisempaa jakamista ja ympäristön kannalta fiksumpia tuotteita. Ja heille - joilla on siihen on varaa - viisautta kuluttaa kohtuullisesti ja tehdä parempia valintoja.

Tagit: kuluttaminen älä osta mitään krääsätön joulukuu Tuloerot köyhyys

Itsenäisyyspäivän puhe

06.12.2012

Puhe Herttoniemi Seuran ja Herttoniemen seurakunnan järjestämässä itsenäisyyspäiväjuhlassa 6.12.2012

Arvoisa juhlaväki, hyvät herttoniemeläiset, naapurit ja ystävät,

Tänään on tullut kuluneeksi 95 vuotta siitä päivästä vuonna 1917, kun eduskunta julisti Suomen itsenäiseksi valtioksi.

Vuonna 1917 Suomi oli hyvin erilainen maa kuin tänään. Kansakunta oli syvästi jakautunut sekä taloudellisesti että poliittisesti. Huomattava osa kansalaisista koki jäävänsä sivustakatsojiksi, kun nuori tasavalta alkoi rakentaa tulevaisuuttaan. Kaikki eivät kokeneet saavansa ääntään kuuluviin tai voivansa vaikuttaa elämänehtoihinsa, vaikka maassa oli Euroopan edistyksellisin hallitusmuoto. Tuskin oli itsenäisyysjulistuksen sanojen kaiku vaiennut, kun maa oli jo verisessä ja traagisessa sisällissodassa, jonka kaikki arvet eivät ole vieläkään täysin parantuneet.

Maamme on kehittynyt itsenäisyyden aikana valtavin harppauksin. Kurjuudesta, sodasta ja nälästä on kuljettu pitkä matka nykyiseen hyvinvointiin ja hyvinvointiyhteiskuntaan.

Suomesta on 1900-luvun aikana kehittynyt tasa-arvoinen, demokraattinen ja vauras maa, jonka hyvinvointia moni maa katsoo kadehtien. Syystäkin – täällähän asuu tutkimusten mukaan maailman toiseksi onnellisin kansa. Meidän vanhempamme ja isovanhempamme ovat yhdessä rakentaneet Suomesta yhteiskunnan, jossa nyt saamme elää. Heille olemme kiitollisia. Yhteiset kokemukset, ponnistelut ja vastoinkäymiset ovat tehneet meistä yhtenäisen, sisukkaan kansakunnan.

Yhtenäinen kansakunta tarvitsee kokemuksen yhdenvertaisuudesta – siitä, että olemme samassa veneessä, ja että kaikki kansalaiset – taustastaan ja varallisuudestaan riippumatta - ovat samanarvoisia. Sosiaalisesti kaikkein eheimmät ja tasa-arvoisimmat yhteiskunnat ovat kaikkein onnellisimpia.

Elämme aikaa, jossa kovat arvot ovat yleistyneet. Ensisijainen tavoitteemme ei kuitenkaan voi olla talouden kilpailukyvyn edistäminen. Se ei pidä meitä kansakuntana samassa veneessä vaan jättää heikoimmat rannalle: meillä on kasvava joukko ihmisiä, jotka kokevat olevansa syrjäytettyjä talouskasvun tuottamasta hyvinvoinnista.

Eriarvoistuvassa maailmassa yksittäisen maan menestyminen ei riipukaan enää vain maan kilpailukyvystä, vaan yhä enemmän siitä, kuinka yhtenäiseksi kansalaiset maansa kokevat: kokevatko kaikki kansalaiset pääsevänsä osalliseksi yhteisestä hyvinvoinnista niin, että kaikki ovat myös valmiita ponnistelemaan yhteisen tulevaisuuden hyväksi – vai kokevatko toiset jäävänsä ulkopuolelle, osattomiksi hyvinvoinnista.

Myös Suomi vuonna 2012 tarvitsee edelleen yhteistä suuntaa ja tavoitetta. Minusta tärkein tavoite on se, että Suomessa kaikki kokisivat pääsevänsä osallisiksi hyvinvoinnista, ja erot kaikkein rikkaimpien ja kaikkein köyhimpien välillä olisivat pienimmät maailmassa. Riittävän pienet erot hyvinvoivien rikkaiden ja heikompiosaisten köyhien välillä on kansakunnan yhtenäisyyden edellytys.

Vaikka yhteiskuntamme voi monella mittarilla mitattuna paremmin kuin koskaan aiemmin, ovat erot hyvinvoinnissa lähteneet kasvuun. Tutkimusten mukaan kouluttamattomuus ja köyhyys ovat alkaneet Suomessa uudestaan periytyä.
Samaan aikaan myös tuloerot ovat pari viime vuosikymmenen aikana kasvaneet. Suhteellinen köyhyys on puolestaan kasvanut samaa tahtia tuloerojen kanssa. Suomessa on nykyään jo yli puoli miljoona pienituloista, ja etenkin köyhyydessä elävien lasten määrä on kasvanut huolestuttavasti.

Köyhyys on meidän aikanamme suhteellista, verrattuna vaikkapa sotaa edeltäneeseen aikaan. Köyhyyttä ei silti pidä väheksyä. Eriarvoisuuden vähentämiseksi on edelleen taisteltava.

Ehkei ole liioiteltua sanoa, että tänä päivänä juuri yhteiskunnan kahtiajakautuminen on yhteinen vihollisemme ja suurin uhka myös kansakunnan yhtenäisyydelle. 

Ulkopuolisuuden kokemuksessa ei toki ole aina kyse köyhyydestä. Itsenäisyyspäivänä on tärkeää muistaa kaikkia yhteiskunnan äänettömiä: kaikkia niitä, jotka tuntevat, ettei heillä ole kansalaisen kaikkia oikeuksia; niitä, jotka haluaisivat olla suomalaisia, mutta eivät vielä ole, ja etenkin heitä, jotka ajoittain tai hetkittäin kokevat tulevansa työnnetyiksi suomalaisuuden ulkopuolelle. Kaikille heille toivon tunnetta osallisuudesta, joukkoon kuulumisesta, ulkopuolisuuden päättymisestä, tunnistetuksi ja tunnustetuksi tulemisesta.

**

Hyvät kuulijat,

Olin muutama viikko sitten mukana tilaisuudessa, jossa julkistettiin pääkaupunkiseudulla tehty ruoanjakotutkimus. Tutkimuksessa oli mukana kuusi ruoanjakopistettä ympäri pääkaupunkiseutua. Yksi näistä ruoka-apua antavista kohteista oli Herttoniemen seurakunnan ylläpitämä Myllypuron ruokajakelu.

Herttoniemen seurakunnan työntekijät ja vapaaehtoiset tekevät Myllypurossa todella tärkeää työtä jakamalla ruokaa ja vaatteita sekä kuuntelemalla ihmisten hätää. Ruoka-apu ei ole vain aineellista apua; se on myös paikka, jossa sosiaalisella kanssakäymisellä on suuri merkitys.

Leipäjonotutkimuksen tulokset olivat hätkähdyttäviä. 92 prosenttia haastatelluista piti ruoka-apua välttämättömänä tulojensa pienuuden takia. Lähes puolella jäi käteen sata euroa tai vähemmän kuukaudessa elämiseen. Leipäjonoon tullaan todellisen tarpeen takia eikä vain siksi, että siellä saa ilmaista ruokaa.

Tutkimuksen mukaan sosiaaliturva ei suojaa köyhyydeltä, kuten ei myöskään esimerkiksi koulutus tai joissain tapauksissa kokopäiväinen työkään. Hyvin kärjistäen voi sanoa, että leipäjonoissa voisi olla meistä lähes kuka tahansa: ruoka-apuun joutuu tänä päivänä turvautumaan satunnaisesti niin akateemisesti koulutettu, pätkätyöläinen, kuin eläkeläinen, opiskelija, lapsiperheen vanhempi, tai yksin tai yhdessä asuva.

Kirkko on yhteisö, jolle myös köyhyyteen liittyvät teemat ovat aina olleet keskeisiä. Kirkon diakoniatyö lievittää hätää auttamalla niitä, joita muu yhteiskunnan tuki ei tavoita. Suomessa kirkolla ja kolmannen sektorin toimijoilla on tärkeä rooli heikompiosaisten auttamisessa.

Pitää kuitenkin muistaa, että hyväntekeväisyys voi vain lievittää köyhyyden oireita, mutta se ei poista köyhyyden alkusyitä.

Ennen itsenäisyyttä, 1800-luvulla, köyhyyden syyt yhdistettiin yksilölliseen huonouteen. Köyhyyden ajateltiin johtuvat yksilön omista ominaisuuksista. Meillä oli ruotujakoon perustuva vaivaishoitojärjestelmä, jossa hyväosaisemmat huolehtivat köyhimmistä. Kylän köyhät ruodutettiin: jos he asuivat omillaan, heille annettiin tietty määrä elintarvikkeita. Talosta taloon kiertävälle vaivaiselle puolestaan määrättiin hoitoaika kussakin paikassa.

Vanha vaivaiskäsite alkoi hajota 1900-luvulle tultaessa. Yhtenäisestä vaivaisten joukosta alettiin erottaa erilaisia yhteiskunnan tukea tarvitsevia ryhmiä. Vaivaishoidosta ja myöhemmin köyhäinhoidosta alkoi eriytyä lasten ja vanhusten huolto, sairaiden hoito ja vammaishuolto.

Kirjallisuuden nobelisti ja Herttoniemessäkin asunut Frans Emil Sillanpää on kuvannut yhteiskunnan oloja itsenäisyyttä ja sotia edeltäneessä Suomessa. Niin on tehnyt myös ensimmäinen merkittävä suomenkielinen naiskirjailija Minna Canth. Hänen kirjoituksissaan oli vahva sosiaalipoliittinen sanoma, joka on yllättävän ajankohtainen.


Canthin 1880-luvun Suomessa köyhyyden syynä oli tilattoman väestön määrän kasvun aiheuttama työttömyys ja sitä seurannut kurjuus, jotka ajoivat köyhiä kerjäämään, prostituutioon ja alkoholismiin.

Köyhyyden syyt ovat edelleen samat: työttömyys ja liian alhaiset tulot. Nämä ovat edelleen myös yhteydessä kehnoihin elinolosuhteisiin, alkoholismiin ja ennenaikaiseen kuolemaan.

Tämän päivän Helsingissä pienituloinen itähelsinkiläinen mies elää keskimäärin lähes 13 vuotta lyhyemmän elämän kuin hyvin toimeentuleva mies Etelä- tai Länsi-Helsingistä.

Minna Canthin aikana, 1800-luvun loppupuolella vallinneen ajattelutavan mukaan köyhien asemaa toki tuli helpottaa hyväntekeväisyydellä, mutta sitä ei ollut syytä muuttaa.

Minna Canth sai aikanaan arvostelua siitä, että hän hyökkäsi aikakautensa luutuneita käsityksiä vastaan puolustaessaan köyhien oikeuksia. Syvästi kristittyä Canthia syytettiin jopa jumalanpilkasta. Canth korosti, ettei köyhyyttä poisteta armeliaisuudella, vaan köyhien elinolosuhteita pitää muuttaa. Pitää auttaa myös pienituloisia auttamaan itse itseään antamalla heille oikeus työhön ja koulutukseen. Erityisesti Canth korosti äitien oikeutta koulutukseen ja mahdollisuuteen hankkia elantoa omalla työllä. 

Vaikka meillä tämän päivän Suomessakin on eriarvoisuutta, jonka kasvamisesta on syytä olla huolestunut, on meillä paljon myös yhteisiä ylpeyden aiheita. Maamme on turvallinen, rauhallinen, kohtuullisen tasa-arvoinen ja maailman mittakaavassa erittäin vauras. Suomi on menestynyt maa monessakin mielessä ja suomalaiset voivat keskimäärin paremmin kuin aikaisemmin historiamme aikana.

Viimeisimmän kansainvälisen vertailun mukaan konfliktien ja valtion romahtamisen uhka on Suomessa vähäisin kaikista maailman maista. Meillä on maailman parhaaksi valittu koulujärjestelmä. Kaiken kaikkiaan Suomi on hyvä maa elää.

Saamme olla vapaita ja itsenäisiä. Olemme demokratia, jossa poliittiset oikeudet toteutuvat melko hyvin.

Me suomalaiset voimme ylpeinä todeta, että Suomi oli Euroopan ensimmäinen maa, joka vuonna 1907 antoi äänioikeuden myös naisille.

Silti vuonna 1907 äänioikeudettomien lista jäi edelleen pitkäksi. Äänioikeus on Suomessa vasta vähitellen laajentunut koskemaan myös holhouksenalaisia, köyhiä, mielisairaita ja kehitysvammaisia. Kehitysvammaiset pääsivät Suomessa äänestämään ensi kerran vuonna 1972. Suomalaisen demokratian historia on siis lyhyempi kuin usein muistammekaan.

Demokratia ei myöskään koskaan ole valmis. Demokratian toteutuminen edellyttää sitä, että myös yhteiskunnan äänettömien ääni pääsee kuuluviin. Suomessakaan ei ole helppoa saada ääntään julkisessa tilassa, jos on todella osaton - köyhä, syrjäytynyt, ja asunnoton eikä osaa puhua vallanpitäjien kieltä.

Siksi on tärkeää, ettemme käännä selkäämme niille, jotka ovat heikompia ja hiljaisempia kuin me itse, vaan teemme jatkuvasti kaikkemme, ettei kukaan jäisi yhteisön ulkopuolisen asemaan.
Myös Minna Canth korosti, että erityisesti huonoina aikoina on pidettävä erityistä huolta yhteiskunnan heikompiosaisista.

Näillä sanoilla, hyvä juhlaväki, haluan toivottaa teille hyvää ja onnellista itsenäisyyden juhlaa.

 


 

Tagit: Tuloerot köyhyys Hyvinvointivaltio

Solidaarisuusverosta lisärahoitusta peruspalveluihin

Syrjäytyneiden nuorten määrän kasvu viime vuosina on eräs osoitus siitä, että 90-luvun lamavuosina tehtiin väärää politiikkaa. Lamasäästöjä kohdistettiin köyhiin lapsiperheisiin, eikä näitä leikkauksia koskaan peruttu, vaikka ajat välillä kohenivat. Menneisyyden muistaminen on tärkeää, jotta osattaisiin välttää menneisyyden virheet. Olen iloinen siitä, että Suomessa vuonna 2011, kun Euroopan talous ympärillä ryskyy, kohennetaan nimenomaan kaikkein pienituloisimpien perusturvaa. Juuri näin pitää toimia.

VATT eli Valtion tutkimuskeskus on tuoreessa laskelmassaan osoittanut, että nyt käsittelyssä oleva hallituksen budjetti on tuloeroja kaventava. Tuloerot supistuvat Gini-kertoimella mitattuna 0,4 prosenttiyksikköä ja suhteellinen köyhyysaste pienenee samoin 0,4 prosenttiyksikköä. Köyhyysastetta alentaa ennen kaikkea perusturvan korotus ja asumistukiperusteiden keventäminen. Välittömän verotuksen muutoksista tuloeroja kaventavat eniten perusvähennyksen korottaminen sekä osinko- ja pääomatuloverotuksen kiristyminen. Köyhyysasteeseen vaikuttaa etenkin perusvähennyksen enimmäismäärän korotus.

Tuloeroihin vaikutetaan paitsi sosiaaliturvan, myös verotuksen avulla. Suurituloisille kohdennetaan veronkiristyksiä, ja vastaavasti pienituloisten verotusta kevennetään. Esimerkiksi pääomaveroa ja perintö- ja lahjaveroa kiristetään suurten perintöjen kohdalla. Kunnallisveron perusvähennyksen alarajaa nostetaan, mikä auttaa kaikkein pienituloisimpia. Suurituloisten verotus kiristyy ja pienituloisten kevenee, mikä on oikeudenmukaista ja kaventaa tuloeroja.

Verotusta voitaisiin edelleen uudistaa oikeudenmukaisempaan suuntaan ottamalla myös Suomessa käyttöön uusi, kaikkein varakkaimpiin kohdistuva solidaarisuusvero. Varakkaimpien verotuksesta saavilla lisätuloilla voitaisiin rahoittaa kaikille yhteisiä peruspalveluita, joita usein tarvitsevat eniten juuri ne, jotka ovat kaikkein pienituloisimpia. He nimittäin myös sairastelevat kaikkein eniten. Tällaista solidaarisuusveroa ovat myös meillä julkisuudessa kannattaneet eräät varakkaat kansalaiset. Samankaltaisen ehdotuksen on esittänyt muun muassa sosiaalidemokraattien verotyöryhmä, samoin kuin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä. Kannatusta tuntuisi siis löytyvän.

Pari päivää sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan elinajan odotteen ero köyhän ja varakkaan miehen välillä on jo 12 vuotta. Terveyserojen kasvu pitää ottaa vakavasti. Meillä kansalaiset ovat jo eriarvoisia sen suhteen, kuinka hyvin terveyspalvelut ovat heidän ulottuvillaan. Sama eriarvoisuuden kasvu näkyy koulutuksessa. Suomessa niin työttömyys kuin matala koulutusaste ovat alkaneet periytyä. On tärkeää, että tällä hallituskaudella kaikissa päätöksissä otetaan nimenomaan huomioon se, mikä on päätösten vaikutus tuloerojen, hyvinvointierojen ja terveyserojen kasvuun. Eriarvoisuuden kuilu ei saa enää kasvaa.

Tagit: Tuloerot Verotus solidaarisuusvero köyhyysaste

Avoin kirje syistäni asettua ehdolle Vihreiden puheenjohtajaksi

Olen päättänyt lähteä mukaan Vihreän puolueen puheenjohtajakisaan tuodakseni esille asian, jota pidän puolueen tulevaisuuden kannalta kaikkein keskeisimpänä.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja köyhyyden vähentäminen on tuotava Vihreän politiikan keskiöön ympäristöpolitiikan rinnalle. Siellä se ei ole viime aikoina ollut.
 
Tagit: Tuloerot Sosiaalipolitiikka köyhyys oikeudenmukaisuus

Stoppi terveyseroille!

THL julkaisi eilen huolestuttavan tutkimustuloksen, jonka mukaan terveyserojen kasvu Suomessa jatkuu. Kapeneeko kuilu -raportin mukaan rikas elää köyhää merkittävästi pidempään: vuonna 2007 ero rikkaan ja köyhän miehen elinajanodotteessa oli jo 12,5 vuotta.

Kuten olen aiemmin tässä blogissa todennut, terveyserot ovat yhteiskuntamme suurin terveyspoliittinen haaste. Terveyserot ovat kuitenkin vain osa laajempaa ilmiötä, tulo- ja hyvinvointierojen kasvua. Yhteiskunnan hyvin- ja huonostivoivat laidat etääntyvät toisistaan.

THL:n raportissa todetaan, että yksittäisillä hankkeilla ei terveyseroja saada kavennettua. Tämä on varmasti totta, sillä samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme rakenteet aktiivisesti tuottavat hyvinvointieroja.

Helsingin Vihreiden järjestämässä Terveyserot kuriin -tilaisuudessa pitämässäni avauspuheenvuorossa totesin, että julkisten palvelujen vahvistaminen on terveyserojen kaventamisen kannalta aivan keskeistä.

Hyväosaiset ovat yleensä työssä käyviä, ja heillä on mahdollisuus käyttää hyvin toimivia työterveyshuollon palveluita. Pienituloiset sen sijaan turvautuvat julkisiin palveluihin jotka, ikävä kyllä, eivät aina toimi niin hyvin kuin pitäisi.

Julkisten palvelujen toimivuutta pitää parantaa ja niiden maine pitää palauttaa niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin keskuudessa. Terveyskeskuksen on oltava hyvä paikka olla töissä ja asiakkaana.

Terveydenhuollon asiakasmaksuja ei saa nostaa. Pienituloisen ei pidä joutua valitsemaan ruokakaupan ja lääkärikäynnin väliltä.

Painopistettä terveydenhuollossa on siirrettävä kohti ennaltaehkäisyä ja perustasoa. Terveellisen ruoan ja liikunta- sekä kulttuuriharrastusmahdollisuuksien on oltava kaikkien ulottuvilla.

Erityisen huolestuttava on tilanne, jossa vähävaraisten vanhempien lapsilla ei ole varaa harrastuksiin, koska harrastamisesta on tullut niin kallista. Vihreät ovatkin ehdottaneet kaikkein köyhimpien lasten harrastusten tukemista toimeentulotukeen liitettävällä ns. harrasterahalla. Tämän rahan tulisi olla lapselle korvamerkittyä rahaa, joka ei poistuisi heti, kun joku perheenjäsen saa pientäkin lisätuloa.

Tuloeroja on kavennettava verotuksella ja tulonsiirroin. Pienituloisten verotusta on kevennettävä ja suurten, erityisesti pääomatulojen, verotusta kiristettävä. Kiireellisin köyhyyttä vähentävä toimenpiden on työttömän perusturvan korottaminen. Leipäjonon armoille jätetyn on vaikea huolehtia terveydestään. 

Tagit: Verot Tuloerot Sosiaalipolitiikka perusturva terveyserot

Sivut

Tilaa syöte RSS - Tuloerot