työmarkkinatuki

Myös asumistuen olisi tuettava työssäkäyntiä

Nykyistä hallitusta voi haukkua monesta asiasta, mutta sitä ei voi kieltää, etteikö hallitus olisi tehnyt joitain hyviä päätöksiä köyhimpien hyväksi. Puolison tulojen vaikutuksen poistaminen työttömän puolison työmarkkinatuesta paransi etenkin pienituloisimpien naisten tilannetta. Hallitusneuvotteluissa sovittiin perusturvan parantamisesta 100 eurolla. Pelkkää työmarkkinatukea saavalle perusturvan korotus tuli täysimääräisenä. Päätöksen ansiosta 10 000 suomalaista kotitaloutta pääsi pois toimeentulotukiriippuvuudesta.

Perusturvan korotuksesta hyötyivät vähemmän ne työmarkkinatukea saavat, jotka joutuvat tukeutumaan myös toimeentulotukeen, sillä perusturva luetaan tuloksi toimeentulotuessa. Tästä syystä useimpien työttömän työmarkkinatukea saavien nettotulot nousivat 100 euron perusturvan korotuksen ansiosta lopulta vain 30 euroa kuukaudessa.

Toimeentulotuen saajat ovat tämän yhteiskunnan köyhimpiä. Kysymys siis kuuluu, emmekö voisi tehdä päätöksiä, jotka auttaisivat myös toimeentulotuen saajia. Hallitus teki äskettäisissä budjettineuvotteluissa päätöksen siitä, että työttömyysrahaan tuli 300 euron suojaosuus. Päätöstä on kritisoitu siitä, ettei toimeentulotukea saava kotitalous juuri hyödy tästäkään parannuksesta, sillä satunnaiset tulot leikkaavat välittömästi toimeentulotukea.

Suomalaisen perusturvan perusajatus on se, että yhdessä yleisen asumistuen kanssa Kelan perusturvaetuuden tulisi olla tasoltaan niin korkea, että tarvetta viimesijaiseen ja tarveharkintaiseen toimeentulotukeen ei syntyisi tai tarve olisi mahdollisimman lyhytaikainen. Tosiasiassa toimeentulotuella eletään yhä pitempiä jaksoja. Perusteltua olisikin, että myös toimeentulotuen suojaosaan tehtäisiin jonkinlainen parannus, joka voisi olla esimerkiksi 180e/kk (nyt suojaosa on 20% tulosta tai max. 150e/kk).

Köyhyyden vähentämisen näkökulmasta toimeentulotukiriippuvuus on osoittautunut sosiaalipolitiikan kompastuskiveksi. Kasvava joukko suomalaisia on yhä pidempään yhtaikaa asumistuen, työmarkkinatuen ja toimeentulotuen varassa. Toimeentulotuesta on tullut yleisen asumistuen jatke, sillä asumistuki on jäänyt jälkeen todellisesta vuokrien kasvusta. Asumistukea, työmarkkinatukea ja toimeentulotukea saava jää vangiksi köyhyyden katiskaan, sillä satunnaiset tulot leikkaavat pois kaikkia etuuksia. Työtä ei käytännössä voi ottaa vastaan, sillä pitkäaikaistyöttömälle toimeentulotuen saajalle on tarjolla vain lyhytaikaista, satunnaista työtä. Tästä syystä työmarkkinatuen ja asumistuen suojaosat ovat erittäin perusteltuja.

Asumisen kalleus on työttömyyden ohella merkittävä köyhyyttä aiheuttava syy. Vuokrat ovat nousseet niin, ettei Kelan asumistuki enää riitä vuokranmaksuun. Tämän vuoksi pienituloinen joutuu hakemaan toimeentulotukea. Valtaosalla toimeentulotuen asiakkaista, erityisesti yksin asuvilla, todellinen vuokra ylittävää asumistuen perustana olevan ns. normivuokran.

Kelan tuoreessa selvityksestä Köyhyys Helsingissä (2013) tutkitaan mm., millä tavoin Helsingin sosiaa¬liviraston ohjevuokrat  ja yleisen asumistuen vuokranormit vastasivat toimeentulotuen asiakkaiden maksamia todellisia vuokria. Selvityksen mukaan sosiaalivirasto hyväksyy yleensä toimeentulotukilaskelman perusteeksi todellisen vuokran. Näin ei kuitenkaan tapahdu aina: yksin elävistä 11–13 prosentissa on siinä tilanteessa, ettei sosiaalivirkailija ota toimeentulotukipäätöksessä kokonaan huomioon todellista vuokraa. Tämä on mahdollista, koska toimeentulotukilaissa ei ole yksikäsitteistä normia sille, miten suuret asumiskustannukset pitää hyväksyä toimeentulotuen perusteeksi. Harkintavalta on sosiaalivirkailijoilla. Kun toimeentulotuen asiakas ei saa sosiaalivirastosta rahaa koko vuokran maksamiseen, hän joutuu maksamaan vuokransa toimeentulotuen perusosalla. Tällöin rahaa ei enää riitä ruokaan. Leipä on haettava leipäjonosta.

Kelan selvityksestä ilmenee myös, että heikoiten yleinen asumistuki on noussut siellä, missä vuokrat ovat kovimmat eli suurilla kaupunkiseuduilla, ja eniten siellä, missä asuminen on edullisempaa, eli haja-asutusalueilla. Köyhyyden vähentämiseksi pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Kun asuminen on kalleinta isoissa kaupungeissa, tulisi niissä myös sallia suuremmat normivuokrat kuin muualla maassa. Asumistuessa kaikkein syrjityin ryhmä ovat pääkaupunkiseudun yksinasuvat: heidän vuokransa on noussut suhteessa eniten ja asumistuki kasvanut suhteessa vähiten. Kaikkein vähiten tuloista vuokranmaksun jälkeen jää käteen työttömillä.

Perustuslain 19. pykälän mukaan asuminen kuuluu ihmisarvoisen elämän edellytyksiin. Toimeentulotuki taas on tarkoitettu tukemaan ihmisen elämisen edellytyksiä silloin, kun omat voimavarat eivät riitä toimeentulon hankkimiseen. Toimeentulotuen asumislisän pitäisi siis olla sillä tasolla, ettei kukaan joutuisi leipäjonoon maksaakseen vuokransa ja välttääkseen asunnottomuuden.

Paras kuitenkin olisi, että yleinen asumistuki olisi riittävällä tasolla niin, ettei kenenkään tarvitsisi turvautua toimeentulotukeen vuokranmaksun takia. Toimeentulotuki koetaan usein byrokraattiseksi, epävarmaksi ja nöyryyttäväksi sosiaaliturvan muodoksi. Virkailijoiden harkintavaltaa pelätään. Ajan saaminen sosiaalivirkailijan puheille kestää pahimmillaan viikkoja. Toimeentulotukea saava joutuu tilivelvolliseksi jokaisesta tililleen talletetusta eurosta.

Köyhyyden vähentämiseksi kaikkein tärkeintä on poistaa työnteon esteitä. Kaikkien etuuksien pitäisi toimia siten, että ne tukevat pienituloisen mahdollisuutta tehdä työtä. Siksi pitäisi selvittää myös, voitaisiinko asumistukea kohdistaa nykyistä paremmin myös työssäkäyville pienituloisille.

Talousarvioaloite työttömien aktiivipassista

27.02.2013

Helsinkiläiselle työttömälle toimeentulotuen varassa sinnittelevälle joukkoliikenteen lipunhinnat ovat korkeita ja rajoittavat mahdollisuuksia liikkua, harrastaa ja tavata ystäviä. Samoin liikunta- ja vapaa-ajan palvelut ovat pitkään työttöminä olleille toimeentulotuelle pudonneille liian kalliita.

Tutkimusten mukaan liikkumisen ja harrastamisen rajoittuminen lisää syrjäytymisriskiä, joka muutenkin on toimeentulotuen varaan joutuneilla suurempi kuin väestöllä keskimäärin. Viime vuosina terveyserot etenkin työelämässä olevien ja työttömien välillä ovat kasvaneet hälyttävästi. Terveyseroja voitaisiin kaventaa mm. helpottamalla työttömien liikuntamahdollisuuksia.

Syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä ns. työttömän alennuspassilla. Työttömän aktiivipassilla työtön saisi esimerkiksi 75 prosentin alennuksen kaupungin joukkoliikenteessä sekä maksuttoman sisäänpääsyn uimahalleihin ja kuntosaleille. Vastaava passi on käytössä monissa Keski-Euroopan maissa. Esimerkiksi Itävallan Linzissä aktiivipassi on ollut käytössä jo vuodesta 1989 ja siellä aktiivipassin käyttäjiä oli viime vuonna 39 000. Myös Saksassa, Hollannissa ja Italiassa on ollut käytössä erilaisia versioita aktiivipassista.

Aktiivipassin tavoitteena olisi syrjäytymisen ehkäiseminen aktivoimalla niitä työttömiä, jotka ovat pudonneet toimeentulotuelle, ja joilla siksi ei ole varaa normaaleihin aktiivisen elämän edellytyksiin, kuten kaupungissa kulkemiseen tai liikuntaharrastuksiin. Aktiivipassiin voisivat olla oikeutettuja 6 tai 12 kuukautta yhtäjaksoisesti toimeentuloa saaneet täysi-ikäiset helsinkiläiset. Aktiivipassin voisi saada toimeentulotukipäätöksen mukana ja sen voisi yhdistää esimerkiksi joukkoliikennekorttiin, kuten Tampereella on suunniteltu.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että valmistettaessa vuoden 2014 ja taloussuunnitelmakauden budjettia varaudutaan työttömien aktiivipassin käyttöön ottamiseen.

27.2. 2013

Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

Hyvästit lama-ajan lainsäädännölle

Moni työtön haluaisi töihin, edes osa-aikaisesti, mutta vastassa on kaksi ongelmaa: työtä ei löydy tai sitä ei kannata ottaa vastaan. Työ ei välttämättä lisää käteen jääviä tuloja eikä kyykkyrumba viranomaisten kanssa paljoa houkuta - huonoksi saa köyhä itsensä tuntea vähemmälläkin.

Mutta entäs, jos pienet ansiot eivät leikkaisi sosiaaliturvaa? Silloin työttömän ei tarvitsisi kärsiä köyhänä ja toimettomana, ja yhä useampi pääsisi töihin.

Keskustan Kimmo Tiilikainen osui naulan kantaan ehdottaessaan työttömyysturvaan 300 euron suojaosaa. Työttömän pitäisi saada ansaita 300 euroa kuussa ilman, että se leikkaa työttömyysturvaa. Ennen meillä olikin lainsäädännössä tämä oikeus, mutta se vietiin työttömiltä 1997 - lamavuonna, jolloin tehtiin muitakin ”vaikeita” mutta ”välttämättömiä” päätöksiä hyvinvointivaltion pelastamisen nimissä. Niitä olemme saaneet viime vuosina raskaasti katua.

Olen samaa mieltä Tiilikaisen kanssa siitä, että suojaosa kannattaisi palauttaa työttömien suojaosaan - tai ainakin pelkällä työmarkkinatuella sinnitteleville, joilla ei ole ansiosidonnaisen toimeentuloturvaa, pitäisi antaa oikeus lisätienesteihin. Kuten köyhyystutkija Heikki Hiilamo on argumentoinut, suojaosa ei maksaisi yhteiskunnalle mitään, mutta se voisi säästää kustannuksia suurempina verotuloina, pienempinä etuusmenoina ja pidemmällä aikavälillä vähäisempänä palveluiden tarpeena.

Aivan uskomattoman hullua on kuitenkin se, että tällä hetkellä työmarkkinatuen suojaosa koskee vain palomiehiä. Vain työtön palomies saa pitää kokonaan ansaitsemansa 300 euroa ilman, että työttömyysetuuteen kosketaan. Muilla työttömillä satunnaiset työtulot pienentävät työttömyyspäivärahaa sovitellun päivärahan kautta 50 prosentilla, jolloin 300 eurosta jää käteen vain 150 euroa.

Suojaosan sääti palokuntalaisille viime hallitus, jossa keskustalla oli sosiaaliministerin salkku. Laki säädettiin, vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunta lausui, ettei työttömiä saisi asettaa eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mitä työtä he tekevät. Yhtä lailla lähihoitajat, opettajat, siivoojat, bussikuskit, koulukuraattorit tai psykologit ”sammuttavat tulipaloja” eli tekevät yhteiskunnan kannalta elintärkeää työtä, eivät vain palomiehet. Miksi muiden kuin palomiesten pitäisi maata sohvalla ja odottaa, kun maailma ympärillä palaa – kuvaannollisesti sanoen? Maito maksaa kaikille työttömille kaupassa saman verran, ammatista riippumatta.

Kelan tutkija Pertti Honkanen oli pyynnöstä laskenut, miten 300 euron suojaosa työmarkkinatuessa vaikuttaisi työttömän käteen jääviin tuloihin. Honkasen laskelman mukaan 500 euron tuloilla työttömän ei kannattaisi lähteä töihin, vaikka lakiin saataisiin Tiilikaisen ehdottama 300 euron suojaosa.

Huomasin Honkasen laskelmassa ainakin erään puutteen: siinä ei oltu huomioitu vuoden alusta voimaantullutta lakimuutosta, jonka ansiosta työttömän asumistuki ei heti pienene, jos sattuu tienaamaan jotakin. Uusi laki nimittäin pidentää asumistuen tarkistusjaksoa puoleen vuoteen. Tämä lisää käteen jääviä tuloja ainakin väliaikaisesti.

Honkasen laskelmasta huomaa, että kaikkein pahimmassa köyhyyskatiskassa ovat ne työttömät, jotka joutuvat turvautumaan asumistuen lisäksi myös toimeentulotukeen. Heidän kohdallaan satunnainen työnteko ei kerta kaikkiaan taloudellisesti kannata. Pääkaupunkiseudulla toimeentulotukeen turvautuminen on työttömälle pikemminkin sääntö kuin poikkeus: vuokrat ovat niin järkyttäviä, ettei asumistuki kerta kaikkiaan riitä. Köyhä joutuu paikkaamaan asumistukea toimeentulotuella, joka itse asiassa olisi tarkoitettu ruokaan ja muuhun välttämättömään elämiseen, kuten joukkoliikenteen kuukausikorttiin.

Honkasen laskelma osuu ihan oikeaan: vuokrat ovat meillä niin kovia, etteivät pienet tulot vielä vähennä toimeentulotuen tarvetta, vaikka työmarkkinatuessa olisi Tiilikaisen ehdottama suojaosa. Ajatusta suojaosasta ei silti kannata hylätä. Työmarkkinatuen suojaosan työhön kannustavaa vaikutusta voisi lisätä siten, että myös toimeentulotuessa olevaa etuoikeutetun tulon osuutta kasvatettaisiin. Nykyään etuoikeutetun tulon osuus on 20 prosenttia palkasta. Köyhän työttömän tilanne paranisi, jos toimeentulotukea myönnettäessä huomioon ottamatta voitaisiin jättää 20 prosentin sijasta esimerkiksi 50 prosenttiin palkasta. Tällöin työttömän käteen jäisi isompi osa väliaikaisista tienesteistä.

Työttömän pakkoa turvautua toimeentulotukeen vähentäisi myös, jos asumistuen tasoa nostettaisiin. Asumistuen nostaminen olisi edellisiä toimenpiteitä kalliimpi uudistus, mutta asumisen kalleuden vuoksi erittäin tärkeä.

Etenkin nuorisotyöttömyyden paheneminen suorastaan huutaa korjauksia työstä syrjäyttävään sosiaalilainsäädäntöön. Pelissä on oikeudenmukaisuus: meidän on autettava työttömiä saamaan jalkansa työelämän ovenväliin. Työttömille on luotava reittejä ulos työttömyydestä ja köyhyydestä.

Suojaosa toteuttaisi myös hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan ”sosiaaliturvan ja palkkatulojen yhteensovitusta tullaan parantamaan yöllisyysasteen nostamiseksi”. Harvalle pitkäaikaistyöttömälle tai vasta työmarkkinoille pyrkivälle nuorelle on tarjolla valmiiksi kokopäivätyötä ja jatkuvaa työsuhdetta. Siksikin pätkätyöt on tehtävä kannattaviksi.

On aika heittää hyvästit lama-ajan kyykyttävälle lainsäädännölle, sillä muuten ei työllisyysaste nouse eikä uudesta lamasta päästä yli. Edellisen laman aikana meillä vielä riitti työvoimaa, mutta kohta on pula työvoimasta - kaikki tarvitaan töihin. Eikä kyse ole vain syrjäyttävien rakenteiden purkamisesta, vaan myös siitä tärkeimmästä: yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden palauttamisesta sille hyvinvointivaltiossa kuuluvaan arvoonsa.

Työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto on Vihreille työvoitto

Hallitus on saanut sovittua valtiontalouden veroratkaisuista tuleville vuosille. Erityisesti työmarkkinatuen tarveharkinnan poistuminen puolison tulojen osalta on loistava parannus. Uudistus astuu voimaan jo ensi vuoden alusta.

Työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto on ollut Vihreiden tavoitteena jo pitkään. Se oli myös Vihreiden vaatimuksena hallitusneuvotteluissa. Hallitusohjelmaan kirjattiinkin, että työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen selvitetään. Tarveharkinnan poisto on siis meille työvoitto.

Viime hallituskaudella SATA-komitea esitti työmarkkinatuen tarveharkinnasta luopumista, mutta riittävää poliittista tahtotilaa ei silloin syntynyt. 

Vihreiden mielestä sosiaaliturvan tulee olla henkilökohtaista eikä se saa olla riippuvaista esimerkiksi puolison tuloista. Nyt työmarkkinatuen varassa olevan osalta tilanne parantuu, mutta parantamisen varaa vielä jää: aikuisten kotona asuvien nuorten osalta tarveharkinta säilyy. Samassa taloudessa asuvien vanhempien tulot siis vaikuttavat jatkossakin työmarkkinatuen määrään.

Sosiaaliturvajärjestelmää tulee siis myös jatkossa kehittää entistä henkilökohtaisempaan suuntaan. Järjestelmän tulee olla yksilöllinen niin, ettei kukaan täysi-ikäinen jää toisen tulojen varaan.

Työhön kannustaminen ei saa olla tekosyy luokkayhteiskunnalle

Eduskunnassa keskusteltiin eilen tuloeroista. Tämä keskustelu oli huomattavasti asiallisempi kuin välikysymyskeskustelu köyhyydestä viime vuonna. Silloin oppostio piti yllä keskustelua lähinnä siitä, missä isyyslomalla oleva Katainen vietää aikaansa, kun ei ole istunnossa. Kataisesta oli julkaistu lehdessä kuva, jossa hän piti yleisötilaisuutta After Ski -baaarissa Lapissa.

Kokoomus tarjosi lääkkeenä köyhyyteen lähinnä työtä. Kyllä työtä Suomessa riittää, hehkutti Katainen. Kuulemma puuttuu vain työn rahoittajia.

Miksi lakien säätäminen voi joskus maistua niin pahalta

Osmo Soininvaara on tuonut kirjassaan Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa (Teos, 2010) ansiokkaasti esiin niitä ongelmia, joita Sata-komitean päätöksentekoon liittyi.

Rivikansanedustajan näkökulmasta Sata-komitean työskentelyyn liittyy eräs hankaluus, joka alkaa pikku hiljaa tulla esiin, mitä enemmän Sata-komitean esityksiä eduskunnassa käsitellään.

Lakeja valmistellaan nykyisin yhä useammin erilaisina paketteina. Tämän takia kansanedustajien voi olla vaikea hahmottaa paketin yksittäisiä osia erikseen. Osilla myös tehdään kauppaa keskenään.

Tutkijan sosiaali- ja työttömyysturva kohenemassa

01.09.2007

Arkadianmäen kuulumisia:

Tutkijan sosiaali- ja työttömyysturva kohenemassa

Uudessa hallitusohjelmassa luvataan tutkijoille kaksi konkreettista asiaa: tieteentekijöille nykyistä parempi työttömyysturva sekä apurahatutkijoille eläke-, sairausvakuutus-, työtapaturma- ja työttömyysturva. Työttömyysturvan osalta ensimmäiset muutokset toteutetaan tämän vuoden puolella. Apurahansaajien sosiaaliturva taas astuu voimaan vuoden 2009 alusta.