työttömyys

Hallituksen työllisyysavaukset lisäävät byrokratiaa ja kyykytystä

Työministeri Lindström esitteli maanantaina 18.4. hallituksen työllisyysavaukset. Jälleen tuli selväksi, ettei keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus ole ymmärtänyt työelämän muutosta.

Jatkossa työttömän on jo työnhaun alussa otettava vastaan myös muuta kuin oman alan työtä, jos oman alan työtä ei ole tarjolla. Työministeri Lindström ei kuitenkaan kyennyt tiedotustilaisuudessa tarkentamaan, mitä ammattitaitosuojan poistaminen käytännössä tarkoittaa.

Tarkoituksena on ministerin mukaan laatia työ- ja elinkeinohallinnon virkailijoille ”selkeä ohjeistus”, jotta he pystyvät arvioimaan, milloin oman alan työtä on kunkin työttömän kohdalla tarjolla ja milloin ei. Ohjeistukseen turvautuminen tulee paitsi lisäämään työvoimahallinnon yksittäisten virkamiesten valtaa ja vastuuta, myös työttömien mielivaltaista kohtelua. Samalla lisätään sääntelyä ja byrokratiaa, joiden vähentämisen piti olla hallituksen tavoitteena.

Linjaus on osoitus siitä, ettei hallituksessa eikä ministeriössä tajuta työmarkkinoiden muutosta. Kaikki avoimet työpaikat ja työtilaisuudet eivät nykypäivänä löydy enää ilmoitustauluilta ja työhallinnon nettisivuilta. Yhä useammin työllistyminen edellyttää, että ihminen työllistää itse itsensä tarjoamalla työpanostaan ja osaamistaan sinne, missä sille voi olla kysyntää. Sen arvioiminen, onko omaa työtä tarjolla vaikkapa humanistisia tai yhteiskuntatieteitä opiskelleille tai luovien alojen työntekijöille, voi olla käytännössä mahdotonta. Sama koskee usein myös pienten yritysten työpaikkoja melkein alalla kuin alalla.

Varma tapa hankaloittaa työttömän itsensä työllistämistä on pakottaa työtön ottamaan heti työttömyyden ensimmäisten viikkojen aikana vastaan mitä tahansa työtä. Linjauksellaan hallitus osoittaa paitsi sen, ettei se tunne työelämän todellisuutta myös sen, ettei hallitus tosiaankaan arvosta myöskään koulutusta.  Työllisyysasteen aito kasvattaminen edellyttäisi kykyä ymmärtää paitsi työelämän muutos, myös kykyä ymmärtää korkealaatuisen koulutuksen merkitys elinikäiselle työllistymiselle. Valitettavasti hallitus ei kykene kumpaankaan.

Ainoa hyvä uudistus hallitukselta on se, että jatkossa työttömällä on oikeus käyttää työmarkkinatukea nykyisen starttirahan tapaan. Jos työttömällä on yritysidea, hänellä on lupa kokeilla sitä menettämättä työttömyysetuuttaan.  Sääli on vain se, että oikeus koskee vain valtion maksamaa työttömyysetuutta, ei ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, joka riittäisi työmarkkinatukea paremmin yritysidean kokeilemiseen.

Muut hallituksen esityksistä lähinnä lisäävät kyykyttämistä ja kyttäystä. Jatkossa työttömän on osallistuttava kaikille tarjolla oleville aktivointikursseille, jotta kursseille ei jäisi vapaita paikkoja, kuten ministeriön virkamies tiedotustilaisuudessa perusteli. Kiristyksen ymmärtäisi, jos TE-hallinnon kurssit vastaisivat aina työttömien tarpeita. Näin ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole.

Huomattavasti järkevämpää olisikin laajentaa työttömän oikeutta omaehtoiseen kouluttautumisen ja opiskeluun työttömyyspäivärahalla. Silloin työtön voisi opiskella omien lähtökohtiensa ja tarpeidensa mukaan, ja opiskelu voisi aidosti parantaa työllistymisen edellytyksiä. Nykyään oikeus opiskella työttömyysetuudella riippuu liikaa yksittäisten virkamiesten ymmärryksestä ja johtaa työttömän kannalta ennakoimattomiin ja monesti epäoikeudenmukaisilta ja mielivaltaisilta tuntuviin päätöksiin.

Sanktioiden lisääminen on ristiriidassa perustulon tavoitteen kanssa: perustulon ansiosta työtön voi opiskella ja kouluttautua omien tarpeidensa mukaan, jolloin kouluttautuminen myös parantaisi työllistymisen edellytyksiä.  Perustulo mahdollistaisi myös sen, että työtön voisi ottaa vastaan mitä tahansa työtä, ja jokainen tehty työtunti kasvattaisi käteen jääviä työtuloja.

Hallitus sen sijaan suunnittelee ottavansa käyttöön jopa 3-4 kuukauden mittaisen "työnäytteen", jolla työtön voisi osoittaa osaamisensa mahdolliselle työnantajalle, mutta josta työtön ei ilmeisesti saisi minkäänlaista palkkaa. Ravintola-alalla on nykyisin yleistä, että kokit tekevät yhden päivän työvuoron ilmaiseksi osoittaakseen, millaisia työntekijöitä ovat. Palkallisen koeajan pitäisi olla riittävä keino sekä työntekijälle että työnantajalle arvioida työsuhteen mielekkyyttä. Oikeistohallituksen linjana tuntuu olevan työttömien ja pienituloisten kyykyttäminen ja sanktioiden lisääminen.

Kaikesta paistaa läpi se, ettei hallituksessa kyetä yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen analyysiin, jossa nähtäisiin myös eri politiikan alueilla tehtyjen päätösten vaikutukset toisiinsa.  Hallituksen koulutuspolitiikka on Suomen työllisyyden ja talouden näkökulmasta tuhoisaa, sillä leikkaamalla koulutuksesta hallitus vie edellytykset uusien alojen ja työpaikkojen kasvulta. Leikkaamalla pienituloisimpien lääke- ja matkakorvauksista ja kasvattamalla terveyskeskusmaksuja hallitus lisää toimeentulotuen tarvetta, ja toimeentulotukiriippuvuus taas on kaikkien köyhyystutkijoiden mukaan pahin katiska ja kannustinloukku, joka tehokkaasti estää työn tekemisen.

Hallituksen työllisyysavaukset näyttävät kimpulta risuja, joilla on tarkoitus piiskata työttömät töihin tilastoja rumentamasta. Valitettavasti pysyvää, kestävää ja köyhyyttä vähentävää työllisyyspolitiikkaa ei hallituksen työttömiä kurittavilla tempuilla tehdä. Työelämän muutos vaatii uudenlaisia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Niiden perustana on oltava luottamus ihmisiin.

Tagit: Työllisyyspolitiikka työttömyys työelämän muutos työmarkkinatuki starttiraha

Köyhyyden tekijät


Helsingin Sanomien kyselytutkimuksen mukaan joka neljäs varakas suomalainen on sitä mieltä, että köyhyys on köyhän ihmisen oma syy.
Järkyttävä tulos kertoo karusti, että hyvinvoivien ja huono-osaisten todellisuudet ovat erkaantuneet toisistaan.

Vaikka köyhyyden takana olisi yksilöllisiä tekijöitä, harjoitetulla politiikalla on roolinsa. Jos köyhyys ei kosketa ihmistä itseään, hänen perhettään eikä läheisiään, köyhän elämää voi olla vaikea ymmärtää.

Todellisuudessa suurin köyhyysriski on syntyä köyhien vanhempien lapseksi. Myös pitkäaikaissairaus ja -työttömyys altistavat köyhyydelle. Työttömyys ja korkea asumisen hinta ovat nyky-Suomessa suurimmat köyhyyttä aiheuttavat tekijät.

Köyhyys on yhtä vähän ihmisen oma syy kuin vauraaseen perheeseen syntyminen on ihmisen oma ansio – vaikka vauras mielellään ajattelisi, että on ihan itse ansainnut oman vaurautensa.

Suomessa köyhyys on alkanut uudestaan periytyä. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän kouluttamattoman vanhemman lapsen mahdollisuudet pärjätä koulussa ovat heikot. Mielenterveysongelmilla on niilläkin taipumus siirtyä seuraavaan sukupolveen.

Köyhyys on aineellista puutetta, joka pitkään jatkuessaan syö henkisiä voimavaroja ja vie tunteen mahdollisuudesta hallita omaa elämää. Suomessa köyhyys ilmenee esimerkiksi lapsiperheen kyvyttömyytenä maksaa lapselle yhtäkään harrastusta tai vanhuksen kohdalla kyvyttömyyttä ostaa lääkkeitä tai silmälaseja.

Viime hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Rätyä kritisoitiin siitä, että tämä unohti sadat tuhannet suomalaiset vähätellessään köyhien määrää Suomessa. En usko, että myöskään Sipilän hallituksen ministereillä on oikeaa käsitystä siitä, mitä köyhyys on Suomessa. Miksi he muuten lisäisivät köyhyyttä?

Yhtaikainen lääke- ja matkakorvausten ja asiakasmaksujen nostaminen iskee kipeästi pienituloisimman paljon sairastavien ryhmään, joiden joukossa sosiaaliturvan alikäyttö on kaikkein yleisintä. Juuri nämä ihmiset jättävät toimeentulotuen hakematta, vaikka olisivat siihen oikeutettuja.

Kelassa pelätäänkin, että paljon sairastavat jättävät jatkossa lääkkeet ostamatta niiden kalliin hinnan vuoksi. Hallitus leikkaa eniten köyhiltä ja sairailta, muttei tee mitään varmistaakseen, että nämä huono-osaisimmat saisivat heille lain mukaan kuuluvan harkinnanvaraisen toimeentulotuen. Lisäisikö hallitus tietoisesti köyhien määrää, jos ministerit ymmärtäisivät, mitä köyhyys oikeasti on?

Sipilän hallitus kohdistaa leikkauksensa yksipuolisesti alimpaan tulokymmenykseen kuuluviin, vaikka esimerkiksi lääkekorvausten säästöt olisi mahdollista saavuttaa myös kohdentamalla säästöt pienempinä paljon laajemmalle potilasjoukolle.

Tärkein yksittäinen toimenpide, jolla köyhyyttä voidaan vähentää, on oikeudenmukainen, maksukyvyn mukaan määrätty verotus. Se tasaa tuloeroja ja hyvinvointia ja sen avulla pystytään ylläpitämään hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa. Siksi Sipilän hallituksen tulisi kiristämisen sijasta keventää eläkeläisten verotusta.

Kirjoitus on julkaistu Ilkka-lehdessä 22.12. 2015

Tagit: köyhyys Sipilän hallitus Tuloerot työttömyys Verotus

Hallitus vaikeuttamassa työn vastaanottamista

Hallitus on tehnyt eduskunnalle esityksen työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain ja työttömyysturvalain muuttamisesta (HE 94/2015). Yksi keskeisistä ehdotetuista muutoksista koskee “oman työn tekijöiden” määrittelemistä yrittäjiksi. Oman työn tekijällä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole työsuhteessa työn teettäjään, mutta jota ei nykyisen lain puitteissa määritellä yrittäjäksi.

Hallitus ehdottaa työttömyysturvalain yrittäjämääritelmää laajennettavaksi siten, että omaa työtä tekevät ja yksityiset elinkeinonharjoittajat voitaisiin nykyistä useammin määritellä yrittäjiksi. Jatkossa oman työn tekijäksi määriteltäisiin pääasiassa henkilöt, jotka eivät työskentele ansiotarkoituksessa.

Esityksen tarkoituksena on selkiyttää oman työn tekijöiden asemaa ja helpottaa työvoimaviranomaisten työtä. Tämä on sinänsä hyvä ja kannatettava pyrkimys, mutta hallituksen esittämä lakimuutos aiheuttaisi tietyille työntekijäryhmille merkittäviä ongelmia.

Tällä hetkellä työttömän henkilön aloittama yritystoiminta katkaisee ansioturvan pääsääntöisesti heti. Uusi laki asettaisi esimerkiksi freelancerit asemaan, jossa heidän toimeentulonsa olisi uhattuna, mikäli he tekevät työsuhteisia pätkätöitä. Journalistiliitto ja Yleinen työttömyyskassa ovat myös kannanotoissaan huomauttaneet, ettei uusi lakiesitys poista olemassa olevia ongelmia ja laki saattaisi jopa luoda esteitä työnteolle.

Nykypäivän työelämässä on monia erilaisia työn muotoja. Itsensä työllistävät ovat kasvava joukko, ja moni saa elantonsa erilaisten pätkätyösuhteiden ja yrittäjämäisesti tehtyjen toimeksiantojen yhdistelmistä. Työlainsäädäntö, joka perustuu mustavalkoiseen yrittäjä-palkansaaja-jaotteluun, ei palvele nykypäivän tarpeita.

Akava on esittänyt työttömyysvakuutusjärjestelmän joustavoittamista muun muassa luomalla selkeä mahdollisuus itsensä vakuuttamiseen myös sivutoimisena yrittäjänä sekä selvittämällä työttömyysturvan yhdistelmävakuutuksen käyttöönottoa tilanteissa, joissa työtä tehdään vuoroin yrittäjänä, vuoroin palkansaajana. Asiantuntijajoukon esittämä ansioturvareformi helpottaisi yrityksen kautta tehtävää keikkatyötä työttömänä ollessa. Tämän kaltaiset työelämän monimuotoisuuden huomioivat uudistukset auttaisivat mahdollisimman monia ansaitsemaan itse edes osittain elantonsa.

Työttömyysturvan uudistamisessa lähtökohtana pitää olla kannustavuus ja joustavuus. Miksi luoda tilanteita, joissa ihmiset pelkäävät työn tekemistä ja rahan ansaitsemista?

 

Tagit: Työ työttömyys tasa-arvo pätkätyö itsensä työllistäjät sosiaaliturva mikroyrittäjä yrittäjyys

Yksin työttömyysturvaa heikentämällä ei lisätä työllisyyttä

Vaikka hallitus markkinoi ansiosidonnaisen lyhentämistä työllistymisen edistämisenä, korkean työttömyyden vallitessa kyseessä on puhdas säästöele. Pelkkä ansiosidonnaisen keston lyhentäminen tuskin auttaa, kun todellinen ongelma on työpaikkojen puute, ei niinkään työttömyysturvan pituus tai se, etteivät työttömät tekisi parhaansa löytääkseen töitä.

Ansiosidonnaisen lyhentäminen pudottaa yhä suuremman joukon työttömiä toimeentulotuen piiriin. Hallitus toistelee, että työ on parasta sosiaaliturvaa, mutta ei ota huomioon, että toimeentulotuki on huomattavasti merkittävämpi kannustinongelma kuin ansiosidonnainen työttömyysturva. Kuten köyhyystutkijat tietävät, köyhälle toimeentulotukiriippuvuus on katiska, josta on vaikea omin voimin päästä ulos. Ansiosidonnaisen lyhentäminen tarkoittaa vain toimeentulotukimenojen kasvamista. Pitkäaikaistyöttömyyden menot siirretään sosiaalihuollon puolelle. Syrjäytymistä lisää työllisyysrahojen vähyys ja siitä seuraava palkkatuki- ja starttirahojen loppuminen ja kuntouttavan työtoiminnan puute.

Työttömyys on Suomessa vakava ongelma, ja siksi lääkkeet pitäisi valita tarkoin harkiten, ei umpimähkään sohimalla. työttömyys kasvaa meillä Euroopan maista nopeimmin. Suomessa on jo 400 000 työtöntä. Yli 60 000 korkeakoulutettua nuorta on ilman työtä. Pitkäaikaistyöttömiä on 130 000. Samaan aikaan hallitus leikkaa työllistämisrahoja, heikentää työttömien palveluita ja ajaa alas nuorten yhteiskuntatakuun. Tämän perusoikeistohallitus tekee sillä verukkeella, että julkinen sektori olisi ylipaisunut. Se ei pidä paikkansa. Ongelmana on työpaikkojen puute yksityisellä sektorilla, mutta mitä hallitus tekee edistääkseen niiden syntymistä? Ei juuri mitään. Sen sijaan hallitus uhkaa leikata jo entuudestaan pieniä julkisen sektorin palkkoja ja vähentää näin ihmisten ostovoimaa. Tämä lisää työttömyyttä ja syventää lamaa.

Useimmista hallituksen toimista kärsivät hauraimmassa työmarkkina-asemassa olevat, pienituloiset naiset ja nuoret. Sairaspäivän karenssi pudottaa työelämästä osatyökykyisiä, sairauksistaan huolimatta työelämässä sinnitteleviä pienituloisia, jotka jo nyt ponnistelevat pysyäkseen juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolella. Työurien jatkamiseksi pitää panostaa työssäjaksamiseen ja kuntoutukseen, ei ajaa ihmisiä työelämän ulkopuolelle ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Erityisen huolestuttavaa on nuorten palveluiden alasajo, sillä kasvava nuorten pitkittyvä työttömyys on erityisen huolestuttava ilmiö. Puolen vuoden työttömyyden jälkeen mahdollisuudet työllistyä heikentyvät huomattavasti. Siksi panostuksia pitäisi laittaa työttömien palveluihin.

Hallitus toimii kuitenkin päinvastoin. Hallitus on puolittamassa etsivän työn määrärahan ja siksi etsivä nuorisotyö on vaarassa loppua paikoin kokonaan. On järkyttävää, että Sipilän hallitus käytännössä ajaa alas nuorten yhteiskuntatakuun, kun laman takia olemme vaarassa menettää yhden sukupolven - kuten tapahtui 90-luvun säästöjen seurauksena. Hallitus lupaa nyt taata opiskelupaikan peruskoulun päättäville, mutta tarpeenmukaisia palveluita alle 25-vuotiaille ei enää luvata. Erityisesti päihde-ja mielenterveyspalveluiden puutteellisuus on ongelma. Kun perusasiat eivät ole kunnossa, nuori ei ole kykenevä opiskeluun eikä hakemaan töitä.

Jo pahoin syrjäytynyt nuori ei osaa sukkuloida luukulta toiselle. Hän tarvitsee kanssakulkijan tai ohjaajan, joka käy läpi nuoren tarvitsemat kaikki palvelut ja avun ja auttaa häntä elämässä eteenpäin, oli kyse sitten asunnon etsimisestä yhdessä nuoren kanssa, hampaiden laittamisesta kuntoon tai ratkaisun löytämisestä ylivelkaantumiseen. Palvelut on vietävä sinne, missä nuori on. Surullista ja surkeaa on se, että juuri nämä kaikkein tehokkaimmiksi osoittautuneet monialaiset palvelut hallitus uhkaa lopettaa.

Hallitus ei myöskään juuri kiinnitä huomiota työelämän muutokseen. Vaikka tekemätöntä työtä olisi olemassa, työpaikka ei välttämättä enää entiseen tapaan löydy ainakaan MOL:in sivuilta. Työpaikka on tehtävä itse. Siksi olisi järkevää purkaa työllistymistä haittaavat rakenteelliset esteet sosiaaliturvassa ja muussa lainsäädännössä. Pätkä- ja silpputyö on myös vakiintunut osaksi työmarkkinoita. Hallituksen pitäisi pohtia, miten palkkatyön hapertumiseen vastataan. Lainsäädännön kiireellisimmät korjaustarpeet työttömyysturvassa liittyvät heikoimmassa asemassa olevien kuten itsensä työllistävien, freelancereiden ja mikroyrittäjien tilanteeseen. Työttömyysturvan pitäisi sallia siirtyminen palkkatyösuhteesta yrittäjäksi ja takaisin ilman, että työttömyysturva välillä katkeaa. Tätä myös Akava on ehdottanut. Yrittämisen pitäisi olla mahdollista ansiosidonnaisella eli ansiosidonnainen voisi toimia starttirahan tapaan, mitä Sipiläkin on sanonut kannattavansa.

Työnteon, opiskelun ja kouluttautumisen pitäisi ylipäätään olla työttömyysturvalla aina mahdollista. On järjetöntä puhua elinikäisestä oppimisesta ja samalla pakottaa työttömät toimettomuuteen. Jos työn tuottavuutta halutaan lisätä, koulutuksen megaleikkaukset pitäisi kiireesti perua.
Vihreät kannattaa mahdollisimman pikaista perustulokokeilua ja sosiaaliturvajärjestelmän päivittämistä perustuloksi, jolloin työ, opiskelu ja muu aktiivisuus olisi työttömyysrahalla aina kannattavaa. Perustulo tekisi sosiaaliturvasta ennustettavan ja oikeudenmukaisen ja poistaisi ihmisten turhan byrokraattisen jaottelun työllisiin ja työelämän ulkopuolisiin. Hallituksen kannattaisikin suunnata tarmonsa perustulokokeilun toteuttamiseen sen sijaan, että askartelee työttömyysturvan heikentämisen parissa. Tulevaisuus on niiden, jotka näkevät pikasäästöjä ja hätäleikkauksia kauemmas.

Tagit: työttömyys Perustulo ansiosidonnainen työttömyysturva

Loppuisiko viimein työttömän kyykyttäminen?

Akava vaatii kaikille työttömille nykyistä laajempaa oikeutta opiskeluun.
Juuri tällaisia avauksia tarvitaan! Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa hälyttävää vauhtia, ja työttömille on aivan ehdottomasti saatava nykyistä laajemmat oikeudet opiskeluun. On todella typerää pakottaa työttömät odotteluun, kun opiskelu ja kouluttautuminen voisi johtaa uuteen työpaikkaan tai vähintään tehdä elämästä mielekkäämpää ja pitää yllä toivoa. 

Perustulo on Vihreiden ratkaisu, mutta vähintään tulee sallia opiskelu työmarkkinatuella ja esimerkiksi määräaikainen yrittäjämäinen toiminta ansiosidonnaisella, starttirahan tapaan.  Sekä työttömyysturvaa että opintotukea on kehitettävä perustulon suuntaan

Ylipäätään koko työttömyysturvajärjestelmä pitäisi päivittää muuttuneeseen työelämään, niin että työntekijä voisi joustavasti siirtyä työntekemisen muodosta toiseen - esimerkiksi palkansaajasta yrittäjäksi ja takaisin - pelkäämättä työttömyysturvan menettämistä. 

Näillä uudistuksilla työttömyys vähenisi ja työhön osallistuminen kasvaisi. Työmarkkinat ovat pitkään olleet murroksessa, perinteisen teollisuuden työpaikat huvenneet ja uuden teknologian ansiosta työ muuttaa muotoaan. Elinikäisen oppimisen mahdollisuus ja oman osaamisen päivittäminen on välttämätöntä tämän päivän työmarkkinoilla pärjäämisessä. Tai kääntäen: on todella urpoa estää työttömiä päivittämästä osaamistaan. Opiskelijalla ja jo valmistuneella ikään katsomatta on oltava mahdollisuus vaihtaa alaa, jos aiemmin valittu koulutusala ei tunnu sopivalta tai alan työllisyysnäkymät heikentyvät.

Valitettavasti Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus on pihalla niin työelämän muutoksesta kuin työttömien todellisuudesta. Suomen talous ei nouse työajan pidennyksellä vaan koko työelämän ja yhteiskunnallisen osallisuuden välisen yhteyden uudelleen päivittämisellä. Sellaista yhteiskuntasopimusta tämä aika kaipaa, ja kiireesti!

Hallitus on luvannut hallitusohjelmassaan, että se toteuttaa tällä vaalikaudelle perustulokokeilun. Mitään konkreettista hallitus ei kuitenkaan ole tehnyt perustulokokeilun eteen. Sipilä, Soini ja Stubb: pyytäkää THL:n sosiaaliturvan asiantuntijoilta ja Kelan tutkimusosaston köyhyystutkijoilta ehdotus, millaisilla malleilla perustuloa voitaisiin kokeilla perustuslain estämättä. Monilla THL:n, Kelan ja yliopistojen köyhyystutkijoilla – esimerkiksi Pasi Moisiolla, Jouko Karjalaisella ja Heikki Hiilamolla – on perusteltuja näkemyksiä siitä, mitä perustulokokeilussa kannattaisi huomioida. Myös Sitrassa on tehty selvitys perustulon kokeilemisen edellytyksistä

Sipilän hallitus on tuulettanut kokeiluyhteiskunnan ja normien purkamisen puolesta. Sosiaaliturvan päivittäminen 2000-luvulle edellyttää kenttäkokeilua perustulon kaltaisella sosiaaliturvaa yksinkertaistavalla mallilla. Normeja purettaisiin tehokkaasti karsimalla ihmisten kyttäämistä ja kyykyttämistä. Työnteon ja opiskelun esteitä taas purettaisiin tehokkaasti perustulon avulla. 

Kesällä STTK:n Antti Palola jo lausui tukensa perustulokokeilulle
Löytyisikö tukea myös Akavasta ja SAK:sta? Ja ennen kaikkea: onko Suomen perusoikeistohallituksella halua käynnistää kokeilu, jolla köyhien ja työttömien kyykyttäminen vihdoin loppuisi? 

 

Tagit: Perustulo työmarkkinatuki työttömyys Opintotuki aikuiskoulutus

Sopimus ei ole sanelua

Sipilän hallitus on uhannut puolentoista miljardin lisäleikkauksilla, mikäli sen vaatima yhteiskuntasopimus kaatuu. Sipilä totesi eilen, että hallitus etsii vaihtoehtoja kipeille leikkauksille. Hallitus on kuitenkin jo hallitusohjelmassaan uhannut, että lisäleikkaukset suunnataan ihmisille tärkeisiin palveluihin ja sosiaalietuuksiin. 

Olisi perusoikeistohallitukselta puhdas ideologinen arvovalinta maksattaa vientiteollisuuden kilpailukyvyn ongelmat leikkaamalla eläkeläisiltä, työttömiltä ja lapsiperheiltä. Erityisesti hallituksen uhkaamat lisäleikkaukset iskisivät jälleen pienipalkkaisten alojen työntekijöihin ja julkiseen sektoriin.

Häkämies ehti jo eilen sälyttää sopimuksen kaatumisen palkansaajajärjestö SAK:n viaksi. Tosiasia on, ettei yhteiskuntasopimus kaatunut ihan vahingossa. Sipilän hallitus esitti työntekijäjärjestöille yksipuolisen vaatimuksen työajan pidentämisestä ja palkka-alesta. Sopimus olisi koskettanut erityisesti niitä, joilla ei ole paikkaa kolmikantaneuvotteluissa. Nostan hattua sille, etteivät palkansaajajärjestöt suostuneet alentamaan julkisen sektorin palkkoja ja maksattamaan viennin ongelmia tavallisilla julkisen sektorin työntekijöillä halventamalla näiden työtä ja vaikeuttamalla ihmisten toimeentulon edellytyksiä.

Sipilä totesi ottavansa "hyviä ideoita otetaan vastaan" nyt, kun yhteiskuntasopimus kaatui. Olennaista hallituksen olisi ymmärtää, etteivät viennin ongelmia ratkaista työpäivää pidentämällä. Ongelma ei ole niinkään työpäivän pituudessa kuin siinä, ettei meillä ole vientiartikkeleita, joista myös muualla oltaisiin kiinnostuneita. Siksi ei pidä leikata koulutuksesta ja osaamisesta ja kehittämistoiminnasta, vaan panostaa nimenomaan niihin. Suomen nousi 90-luvun lamastakin panostamalla koulutukseen. Siitä ei leikattu. Nyt Sipilän hallitus on leikkaamassa nimenomaan kasvun ja tulevaisuuden edellytyksistä leikkaamalla eniten juuri koulutuksesta ja osaamisesta.

Sipilän hallituksen suurin ongelma on näköalattomuus. Ei kuunnella asiantuntijoita eikä vaivauduta ajattelemaan kokonaisuutta. Hallitus pumppaa rahaa kannattamattomaan teollisuuteen sen sijaan että loisi edellytyksiä uusille aloille ja työpaikoille. Byrokratiaa karsitaan ja tuottavuutta parannetaan digitalisaation avulla. Vienti kaipaa puhtaan teknologian tuotteita. Niillä on kysyntää maailmalla ja niiden alat ovat lamasta huolimatta kasvussa.

Suomessa ei olla pysytty työelämän muutoksen perässä. Sosiaaliturvajärjestelmä huutaa uudistamista perustuloksi. Sen avulla kasvattaisimme kaikkien työikäisten kansalaisten työhön osallistumisen astetta. Kouluttautuminen ja uuden osaamisen hankkiminen olisi työstä pudonnelle helpompaa kuin nyt.

Sipilä on puhunut paljon yrittäjyyden tukemisesta, mutta esitykset ovat toistaiseksi olemattomia. Yrittäjyyden tukeminen puuttui myös yhteiskuntasopimuksesta. Eniten työpaikkoja syntyy juuri pieniin yrityksiin, mutta hallitus ei esitä uusia keinoja työntekijän palkkaamisen helpottamiseksi. Myöskään palvelualojen edistäminen ei kiinnosta hallitusta. Työtä olisi kuitenkin luotavissa myös palvelualoille, ei vain vientiin.

Suomi saadaan nousuun kasvattamalla työhön osallistuvien ihmisten määrää, ei palaamalla kotiäitiyhteiskunnaksi eikä kurjistamalla julkista sektoria. Leikkaukset pienituloisten ostovoimaan eivät luo yhtään uutta työpaikkaa, eivät myöskään leikkaukset lapsiperheiden tulonsiirtoihin. Paluu kotiäitiyhteiskuntaan ei lisää Suomen verotuloja eikä vähennä taantumaa, päinvastoin.

Hallituksen kannattaisi verrata Suomea Ruotsiin, missä vahempainvapaat on jaettu tasaisemmin molempien vanhempien kesken kuin meillä ja nuorten naisten mahdollisuus yhdistää työtä ja perhe-elämää on parempi kuin meillä. Ero Suomen ja Ruotsin välillä naisten työhön osallistumisessa on valtava nimenomaan nuorten, synnytysikäisten naisten kohdalla. Miksi meillä heikennetään lapsiperheiden asemaa ja ajetaan naiset kotiin?
 
Vihreät tasapainottaisivat Suomen talouden ihmisten ja ympäristön kannalta kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Olemme julkaisseet talouslinjauksemme, jolla kavennettaisiin tuloeroja ja vähennettäisiin köyhyyttä. On leikattava mieluummin ympäristölle haitallisia tukia ja toimimattomia yritystukia, ei ihmisten hyvinvoinnista, koulutuksesta ja tulevaisuudesta.

Tässä vastaus Sipilälle, joka ystävällisesti totesi ottavansa hyviä ideoita vastaan.

Tagit: koulutus köyhyys yhteiskuntasopimus Ympäristö työttömyys

Vihreiden terveiset hallituksen budjettiriiheen: ansiosidonnainen starttirahaksi ja perustulokokeilu käyntiin

Työttömien taivalta on Sipilän hallituksen Suomessa raskautettu jatkuvilla huonoilla uutisilla. Hallituksen kohtuuttomat julkisen sektorin leikkaukset kasvattavat työttömien määrää. Sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuvat voittopuolisesti köyhiin ja kipeisiin, jollaisia pitkäaikaistyöttömät usein ovat. TE-toimistoista on pitkin kesää huudettu hallitusta apuun: palkkatukirahat ja aloittaville yrittäjille myönnettävät starttirahat ovat tältä vuodelta koko maassa loppu, ja työvoimavirkailijoiden eväät auttaa työttömiä näin ollen vähäiset.

Työ- ja elinkeinoministeriön kesäkuun tiedotteen mukaan työllisyysmäärärahaa on ollut tänä vuonna käytössä aiempaa vähemmän, koska myös työttömiä on ollut aiempaa enemmän. Hallitus ei siis ole kasvattanut palkkatukirahoja riittävästi eikä siis ole reagoinut kasvavaan työttömyyteen. Määrärahoja on myös käytetty tavanomaista nopeammin. Palkkatukirahaa on nyt korvamerkitty yli 300 päivää työttöminä olleille, ja sen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström arvioi riittävän vuoden loppuun. Muilla työttömillä ei mahdollisuutta saada työllistymiseen palkkatukea tällä hetkellä juuri ole.

Pääministeri Sipilä ja työministeri Lindström ovat tietoisia pahenevasta työttömyydestä ja palkkatukirahojen loppumisesta. Microsoftin irtisanottua 2300 työntekijää työministeri Lindström (PS) esitti erääksi ratkaisuksi sitä, ettei itsensä työllistämistä yrittäjämäisesti estettäisi silloin, jos henkilö saa ansiosidonnaista työttömyysrahaa, vaan ansiosidonnaista päivärahaa voisi käyttää starttirahan tapaan.

Juuri tätä olen itsekin ajanut.

Tein viime eduskuntakaudella silloiselle työministeri Lauri Ihalaiselle kirjallisen kysymyksen, jossa esittelin idean ansiosidonnaisen käyttämisestä starttirahana. Työministeri vastasi kysymykseeni myönteisen ympäripyöreästi eikä myöskään ministerinä tehnyt avauksia ansiosidonnaisen kehittämiseksi. Hyvä, että Keskusta ja Perussuomalaiset ovat olleet idealle suopeampia.  Yrittäjämyönteiselle Sipilälle kaikkien yrittäjyyttä edistävien avausten tekeminen luulisi olevan mieluista.

Microsoftin massairtisanomisten jälkeen Sipilä tarjosi ratkaisuksi suomalaiseen työttömyyteen yhä useamman ryhtymistä yrittäjäksi. Sipilän kommenttia on kritisoitu, sillä on selvää, ettei yrittäjyys sovi ratkaisuksi kaikille työttömille. Silti olennaista on tasata tietä yrittäjyyteen niille, joille se sopii. Toisekseen, ei ole järkevää estää työttömiä kokeilemasta yrittäjyyttä.  Yrittäjyyden aloittaminen ansiosidonnaisella päivärahalla tulee tehdä mahdolliseksi  ja hallituksen tulee tehdä konkreettiset päätökset  ansiosidonnaisen kehittämisestä starttirahaksi jo elokuun budjettineuvotteluissa.

On selvää, ettei yrittäjyys ole mikään helppo tie. Yrittäjien sosiaaliturvassa on puutteita, ja erityisen vaikea tilanne on mikro- ja pienyrittäjillä. Hallituksen pitää siis jatkaa yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä sosiaaliturvan kehittämistä. On ylimielistä ihmetellä, mikseivät kaikki työttömät yritä työllistää itseään yrittäjinä, jos aukkoinen ja ennustamaton sosiaaliturva käytännössä uhkaa pudottaa yrittäjän ja hänen perheensä köyhyyteen.

Aivan olennaista on, ettei yrittäjänä työllistyminen olisi este työttömyysturvan saamiselle ansiosidonnaisen työttömyysrahakauden päätyttyä, mikäli yritysidea ei kannakaan starttirahakauden yli. Työttömyysturvan pitää mahdollistaa se, että henkilö voi työskennellä vuoroin palkansaajana, vuoroin yrittäjänä, ilman että työttömyysturva välissä katkeaa. Kaiken työn tulee myös tasapuolisesti kerryttää eläkettä ja sairaspäivärahoja.

Miksi ansiosidonnainen ei jo nyt mahdollista yrittäjämäistä tekemistä? Yleisin vastaväite on, että yrittäjämäisen toiminnan tukeminen työttömyysturvalla vaarantaisi kilpailuneutraliteetin tai asettaisi yrittäjät eriarvoiseen asemaan keskenään. Työttömyys aiheuttaa kuitenkin kuluja ja menetyksiä, jossa maksajana on koko yhteiskunta, myös työnantajat. Työn muutos on totta, ja kaikista työtä tekevistä nopeimmin kasvava joukko on nimenomaan itsensä työllistäjät. Samalla heidän sosiaaliturvansa asemansa työmarkkinoilla on kaikkein heikoin.

Toisin kuin hallitus luulee, työn tuottavuus ei parane lisäämällä työtä tekevien työtaakkaa entisestään. Tämä vain kasvattaisi kuilua työtä tekevien ja työttömien välillä, kun työtä riittäisi entistä harvemmille. Sen sijaan hallituksen on pohdittava, miten voimme poistaa työnteon esteet ja jakaa olemassa olevaa työtä entistä useammalle.

Vihreiden ratkaisu on työn muutokseen on perustulo. Hallituksen on sovittava viipyilemättä paitsi perustulokokeilun aloittamisesta, myös ansiosidonnaisen kehittäminen nykyistä enemmän itsensä työllistämisen ja omaehtoisen opiskelun mahdollistavaksi. Sopiva hetki on elokuun budjettineuvottelut. Hallitus ei voi katsoa tumput suorina työttömyyden pahenemista. Pääministeri Sipilän ja työministeri Lindströmin lomapuheet on pidetty, on tekojen aika.

Tagit: työttömyys pitkäaikaistyöttömyys ansiosidonnainen starttiraha Perustulo

Suomi tarvitsee perustulon

Vihreät haluaa päivittää sosiaaliturvan yksinkertaiseksi ja oikeudenmukaiseksi. Siksi kannatamme perustuloa, nykyisen perusturvan suuruista etuutta kaikille aikuisille.

Perustulo korvaisi nykyiset vähimmäisetuudet kuten työttömien perusetuudet ja vanhempainpäivärahat. Perustulon päälle maksettaisiin tarvittavat syyperusteiset tuet kuten ansiosidonnainen työttömyystuki ja asumistuki. Verotuksella se kerätään asteittain pois niiltä, jotka eivät sitä tarvitse.

Perustulomallimme on kustannusneutraali. Se on todennettu viimeksi viime vuonna eduskunnan tietopalvelun laskelmalla. Kun kaikki saavat perustulon, työtulojen verotus kiristyy vastaavasti, jolloin ihmisten nettoansiot ja valtion nettoverokertymä pysyvät suunnilleen samoina.

Vihreiden malli on realistinen, sillä perustulo olisi nykyisen vähimmäisturvan suuruinen. Ne, jotka nykyisin saavat jotakin vähimmäisetuutta (kuten työmarkkinatukea tai vanhempainpäivärahaa), saisivat sitä jatkossakin mutta perustulon muodossa. Perustulo ei leikkaisi kenenkään tukia nykyisestä, mutta toisin kuin nykyään, perustulon päälle saisi jokainen tienata vapaasti ilman, että tuet leikkaantuvat. Kaikki perinteisen palkkatyön ulkopuolinen työ - yrittäjyys, apurahatyöskentely tai projektityö - tulisi kannattavaksi. Kun kenenkään ei tarvitsisi pelätä, että työ leikkaa asumistukea tai muuta sosiaalietuutta, vaan työ olisi aina kannattavaa – toisin kuin nykyään.

Perusturvan suuruus on aina poliittisen neuvottelun tulos. Niin on nyt, ja niin olisi myös perustulojärjestelmässä. Jokainen hallitus joutuu arvioimaan perusturvan suuruuden. Niin tehtäisiin myös perustulomallissa.

Perustulo ei siis maksa veronmaksajalle yhtään nykyistä järjestelmää enemmän. Kuitenkin se lisäisi työnteon mahdollisuuksia ja kasvattaisi siten verotuloja, kun työ olisi aina kannattavaa ja harmaa työ vähenisi.

Perustuloa on tutkittu tähän asti tietokonemalleilla. Vihreät haluaa, että perustulokokeilu kirjataan seuraavaan hallitusohjelmaan. Hallitusohjelmaan pitää kirjata, että Suomessa kokeilee perustuloa, joka vähentää köyhyyttä ja byrokratiaa ja tekee työn aina kannattavaksi.

Voin helposti kuulla helpotuksen huokauksen, jonka sosiaaliturvan väliinputoajat ja työttömät päästävät, kun Suomi siirtyy perustuloon.

Kysymys ei kuulu, onko Suomella varaa perustuloon. Kysymys kuuluu, kuinka kauan meillä on varaa olla siirtymättä perustuloon.

Tagit: Perustulo Työ työttömyys Itsensä työllistäjät yrittäjyys freelancer apurahansaaja Pätkätyö

Köyhimpien perusturvaa pitää nostaa

THL julkisti tänään tuoreen raportin perusturvan riittävyydestä (2011-2015). Raportin mukaan perusturvan riittävyys on tällä vaalikaudella parantunut mutta on edelleen riittämätön. Vaalikauden alussa korotettiin köyhimpien perusturvaa. Tämän ansiosta tuloerot ja köyhyysriski ovat pienentyneet. Korotuksesta huolimatta perusturva on edelleen jäänyt jälkeen ansiotason noususta. 

Perusturvaetuudet eivät edelleenkään riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Heikoin tilanne on yksin vuokralla asuvalla työttömällä, opiskelijalla tai sairauspäivärahaa saavalla. Heillä perusturva kattoi selvityksen mukaan vain 71 prosenttia kohtuullisesta vähimmäiskulutuksesta. Kuilu perusturvan varassa elävän väestön ja muun väestön välillä on edelleen liian suuri.

Enemmistö suomalaisista voi hyvin, mutta yhä useampi on tilastojen mukaan köyhä. Köyhyys koskettaa tavalla tai toisella Helsingin väestöä vastaavaa määrä suomalaisia. Monen lähipiiristä löytyy joku, jolle köyhyys on väliaikaista tai pysyvämpää. Köyhyys ei aina näy päälle päin. Moni meistä on ollut jossakin kohtaa elämässään köyhä. Pitkittynyt työttömyys, yksin asuminen ja yksinhuoltajuus ovat edelleen merkittäviä riskitekijöitä köyhyydelle.

Noin neljännesmiljoona suomalaista elää kokonaan perusturvan varassa. Se tarkoittaa, että kotitalouden tuloista yli 90 prosenttia muodostuu perusturvaetuuksista. Vuosina 2011-2013 perusturvan varassa elävien määrä on kasvanut 26 000 henkilöllä.

Vihreät puolustavat hyvinvointivaltiota, jossa jokaisesta pidetään huolta. Haluamme pysäyttää eriarvoistumiskehityksen, jossa leipäjonojen Suomi ja menestyjien Suomi erkaantuvat toisistaan. Jokainen meistä voi pudota eikä kukaan ole täysin immuuni sairastumiselle, työttömyydelle tai syrjäytymiselle. Universaalit, yhteisesti verovaroin maksetut etuudet ja palvelut sekä maksuton koulutus ja terveydenhuolto hyödyttävät jokaista.

Perusturvan varassa elävien pienituloisten tilannetta on parannettava ensin. Se tarkoittaa, että perusturvaa on voitava nostaa ilman, että ansiosidonnaisia etuuksia samalla nostetaan. Työttömistä köyhimpiä ovat ne, joilla ei ole oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysrahaan.  

Siksi työmarkkinatukea on oltava mahdollista korottaa korottamatta samalla ansiosidonnaista. Kaikkein heikoimpia on aina autettava ensin.

THL julkisti ensimmäisen lakisääteisen arviointiraportin perusturvan riittävyydestä vuonna 2011. Tuolloinkin perusturva todettiin riittämättömäksi. Suurin osa perusturvaetuuksia saavista ei pystynyt kattamaan tuloillaan kohtuullisen minimin mukaista kulutusta. Vihreille yksi hallitukseen osallistumisen ehdoista kevään 2011 vaalien jälkeen oli perusturvan korottaminen vähintään sadalla eurolla. Eduskunta päättikin korottaa perusturvaa vuoden 2012 alussa: työttömyysturvan tasoa korotettiin 120 eurolla ja toimeentulotuen perusosaan tehtiin kuuden prosentin tasokorotus.

Vuoden 2012 perusturvakorotuksen ulkopuolelle jäivät vähimmäismääräinen sairauspäiväraha sekä äitiys- ja isyyspäiväraha. Nämä etuudet on korotettava työmarkkinatuen tasolle.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että THL:n raportin tulokset otetaan huomioon kevään hallitusohjelmaneuvotteluissa ja köyhimpien perusturva korotetaan riittävälle tasolle.

Eduskunnan köyhyysryhmä järjestää huomenna eduskunnassa seminaarin, jonka tarkoituksena on tuoda perusturvan ongelmia ja sen riittämättömyyttä päättäjien tietoisuuteen.

 

Tagit: perusturva köyhyys eriarvoisuus vähimmäiskulutus työttömyys toimeentulo

Silpputyöntekijöiden syrjimisen loputtava

Sitran raportti on oikeassa: freelancereilla, apurahansaajilla, mikro- ja pienyrittäjillä ja muilla elantonsa sieltä täältä haalivilla on oikeus samaan työttömyys- ja sosiaaliturvaan kuin muillakin työtä tekevillä. Eräs ystäväni on tehnyt tauotta silpputyötä kolmekymmentä vuotta, mutta ei ole koskaan ollut oikeutettu ansiosidonnaiseen! Eduskunta tai ay-liike eivät saa katsoa tällaista eriarvoisuutta vierestä tumput suorina. Jo perustuslain mukaan kaikkia kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti. 

Mutta toisin kuin Sitran raportissa esitetään, en kuitenkaan nykyoloissa voi kannattaa ansiosidonnaisen keston lyhentämistä. Massatyöttömyyden vallitessa vapaita työpaikkoja ei juuri ole, ja yhä suuremman joukon putoaminen ansiosidonnaiselta nostaisi nopeasti asumistuen ja toimeentulotuen kustannuksia.

Jos ansiosidonnaisen kesto olisi noin 250 päivää, kuten raportissa ehdotetaan, ansiosidonnainen kestäisi käytännössä vain reilu puoli vuotta. Mutta mitä ehtii tapahtua puolessa vuodessa?  Puolessa vuodessa ehtii ehkä toipua irtisanomisen shokista, ja pari kuukautta saattaa mennä sen varmistumiseen, ettei uutta oman alan työpaikkaa ole näköpiirissä. Sitten pitäisi ottaa selvää työttömän mahdollisuuksista opiskella ja kenties kouluttautua uudelle alalle.

Totuus kuitenkin on, että TE-toimisto suhtautuu työttömän omaehtoiseen opiskeluun byrokraattisesti. Oikeus opiskeluun evätään usein hallinnollisin perustein, vaikka se olisi työttömän etu. Myös työttömien palvelut on karsittu niin minimiin, että apua työnhakuun tai opiskeluoikeuden herumiseen ei TE-toimistosta välttämättä saa.

Sivumennen sanoen olen sitä mieltä, että työttömien kouluttamiseen tarkoitetut määrärahat pitäisi keskittää opetusministeriöön. Nyt yksilön oikeus opiskeluun riippuu siitä, onko hän työministeriön vai opetusministeriön hallinnoimien koulutuksen määrärahojen piirissä. Jos OKM huolehtisi kaikesta koulutuksesta, saataisiin työttömienkin oikeuteen opiskella ennustettavuutta ja oikeudenmukaisuutta – ja epäilemättä myös koulutuksen laatu kasvaisi.

Työttömyyden hoidon määrärahojen käyttäminen koulutukseen olisi huomattavasti mielekkäämpää kuin mikään osallistavan sosiaaliturvan nimellä kulkevan näennäispuuhastelun kehitteleminen. Oma näkemykseni on, että kaikki työtä tekevät pitää saada ansiosidonnaisen turvan piiriin. Mutta kuten vastasin joulukuussa Ajankohtaisen Kakkosen haastattelussa, tätä ei pidä rahoittaa leikkaamalla ansiosidonnaisen kestoa tilanteessa, jossa avoimia työpaikkoja ei edes ole. Ratkaisun pitää löytyä muualta.

Freelancereille, itsensä työllistäville ja mikroyrittäjille pitää saada yhtäläinen oikeus sosiaaliturvaan kuin on muillakin työntekijöillä. Kaiken työn tekemisen pitäisi kerryttää oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. On väärin, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, mikä työn tekemisen tai teettämisen tapa sattuu olemaan. Työttömien eriarvoisuus on kestämätöntä ja sen on kerta kaikkiaan loputtava.
Siksi Sitran avaus on tervetullut ja jatkokeskustelu paikallaan. Ratkaisuehdotuksia on kuultu kovin vähän, tämänkin avauksen alasampumisia sitäkin enemmän.

Perustulo ei riitä ratkaisuksi. Perustulo parantaisi väliinputoajien asemaa, mutta ansiosidonnaista se ei korvaisi. Olen siksi eri mieltä kuin Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula, joka ehdotti eduskunnassa Bien-Finlandin järjestämässä perustuloseminaarissa tällä viikolla, että ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta pitäisi luopua kokonaan. Minusta on oikein, että tekemällä töitä voi omilla ansioilla hankkia itselleen etukäteen paremman toimeentulon tilanteessa, jossa ei voi hankkia työllään itselleen toimeentuloa.

Mitä sitten voitaisiin tehdä itsensä työllistävien aseman parantamiseksi? Useimmat itsensä työllistävät ovat taloudellisesti riippuvaisia siitä tahosta, jonka toimeksiantona he tekevät työtään. Siksi itsensä työllistävän työsuhteen muoto on usein lähempänä palkansaajaa kuin yrittäjää, vaikka kyseessä olisi mikroyrittäjä. Olisikin luontevaa, että suuri osa itsensä työllistävistä voitaisiin rinnastaa lainsäädännössä palkansaajiin. Mikseivät palkansaajakassat voisi vakuuttaa myös itsensä työllistäviä? Ja miksi toimeksiantajat (suom. työnantajat, työn tilaajat, työn teettäjät) eivät osallistuisi itsensä työllistävän sosiaali- ja työttömyysturvan rahoittamiseen? Hehän hyötyvät työn tuloksesta.

Työttömyysturvassa itsensä työllistäjän kannalta suurin ongelma on se, että työttömäksi tultuaan itsensä työllistäjä katsotaan usein TE-toimistossa yrittäjäksi, jolla ei ole oikeutta työttömyysturvaan. Saadakseen työttömyysturvaa henkilön (esimerkiksi toimittajan) on voitava osoittaa, että hänen työskentelynsä (esimerkiksi kolumnin kirjoittaminen) työttömyysturvalla on sivutoimista eikä estä työn hakua. Todistustaakka aidosta työttömyydestä sysätään itsensä työllistävälle, eikä oma ilmoitus työmäärästä (”kirjoitin vain yhden kolumnin tässä kuussa”) välttämättä riitä todisteeksi. On täysin älytöntä, ettei työttömän oma ilmoitus riitä. Eikö liikaa maksettua työttömyysturvaa voitaisi periä takaisin jälkikäteen veroilmoituksen perusteella?  Varmasti olisi löydettävissä järjestelmä, joka on oikeudenmukaisempi kuin nykyinen ”kokonaisharkintaan” perusturva arviointi, joka sysää itsensä työllistävän kannettavaksi aivan kohtuuttoman todistustaakan. 

Ydin on joka tapauksessa tässä: sosiaaliturvajärjestelmän tulee kohdella tasavertaisesti palkansaajia, yrittäjiä ja kaikkia näiden ääripäiden välissä työtä tekeviä. Kaikkien työtulojen pitää kerryttää ansiosidonnaista päivärahaa, oli kyseessä sitten yhden päivän keikka, parin viikon projekti tai kuukauden työsuhde.

#siksiouti

Outin kampanjaa voit seurata täällä.

Tagit: työttömyys Itsensä työllistävät työttömyysturva Tasa-arvo Pätkätyö sosiaaliturva mikroyrittäjä sivutoiminen yrittäjyys

Sivut

Tilaa syöte RSS - työttömyys