Verot

Hyvä, paha raha – verovälttely rapauttaa hyvinvointiyhteiskuntaa

Johanna Kohvakka
Ekonomi

Verovälttely on ikivanha ilmiö. Todennäköisesti yhtä vanha kuin verotuskin – keinot ovat vain vuosien saatossa vaihdelleet. Kun aikoinaan Iso-Britanniassa verot määräytyivät kartanon ikkunoiden lukumäärän perusteella, ikkunoita yksinkertaisesti muurattiin umpeen, ja useissakin maissa käytössä ollut partavero puolestaan innoitti miehiä ajamaan partansa.

Sata vuotta sitten eläneet Vesteyn veljekset olivat ensimmäiset tunnetuimmat kansainväliset veronkiertäjät, jotka tekivät mittavan omaisuuden kartelleilla ja valtioiden välisillä verojärjestelyillä. Veljekset kamppailivat verottajaa vastaan käytännössä koko elämänsä ollen välillä vuosikausia maanpaossa. William Vestey vielä kuolinvuoteellaan sätti Iso-Britannian epäoikeudenmukaisia ”kuolemanveroja”.

Mitä kaikkea olemmekaan valmiit rahan vuoksi tekemään?

Nykyään EU-alue menettää harmaan talouden ja verovälttelyn takia jopa 1 000 miljardia euroa vuodessa. Summa on enemmän kuin kaikkien EU-maiden yhteenlaskettu terveysbudjetti. Kehitysmaista virtaa rahaa veroparatiiseihin yhdeksänkertaisesti maiden saamien kehitysyhteistyövarojen verran. Tax Justice Networkin mukaan veroparatiiseissa on piilossa kaikkiaan jopa 32 000 miljardia dollaria yksityistä varallisuutta.

Työskentelin 7 vuotta Luxemburgissa ja konkreettisesti näin, mistä veroparatiisitaloudessa on kysymys. Verovälttely on yksi suurimmista yhteiskuntamme eriarvoisuutta aiheuttavista ja hyvinvointiyhteiskuntaamme rapauttavista ongelmista. Se on myös yksi keskeisistä talouskriisin aiheuttajista. Yritysten verovälttely on yksinkertaisesti saatava kuriin, koska loppujen lopuksi siitä kärsivät kaikki.

Tyhjiä, ylläpidettyjä toimistohuoneita, satoja ja taas satoja yritysten nimikylttejä porttikongeissa, pikaisia lentokenttäkokouksia ja ihmisiä, jotka istuvat yksin toimistollaan monikansallisten yritysten verot minimoidakseen. Luxemburg on kupla, jonka olemassaolo perustuu lähes pelkästään veroetuihin, joita pienen maan on helppo tarjota, koska julkisen sektorin pyörittämiseen ei paljon rahaa tarvita. Vain 400 000 ihmisen Luxemburg on EU:n rikkain maa, ja maan eliitti viettää yltäkylläistä elämää niiden verotulojen ansiosta, mitä maahan virtaa.

Yritykset pyrkivät minimoimaan veronsa sijoittajien tuotto-odotukset täyttääkseen eikä heidän tarvitse välittää, mihin heidän maksamansa rahat käytetään. He näkevät verot vain voittoa pienentävänä kulueränä eikä silloin ole merkitystä, mitä rahoilla tehdään. Onko sillä merkitystä, menevätkö verorahat Haukiputaan homekoulun kunnostukseen vai vaikkapa luxemburgilaisen hallituksen jättävän ministerin 14 500 euron työttömyyskorvaukseen?

Tämän pitäisi olla hyvin yksinkertaista. Yrityksen tulisi maksaa veroja siellä, minne ne liiketoiminnan perusteella kuuluvat - maahan, jonka infrastruktuuria he käyttävät hyväkseen, ilman, että mitään keinotekoisia rakenteita käytetään. Miksi siis tuhlaamme resursseja ja kallista aikaamme rahan takia?

Raha on hieno keksintö. Kun hyödykkeiden vaihtaminen toisiinsa kävi liian monimutkaiseksi ja tuli tarve yleisesti hyväksytylle vaihdannanvälineelle, päädyimme oravannahkojen ja simpukankuorien kautta kultaan ja lopulta nykyisin tuntemaamme monimutkaiseen rahatalouteen. Raha on tuonut paljon hyvää. Se mahdollistaa kehitysavun ja muut tulonsiirrot kokonaisvaltaisemman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ilman rahaa yhteiskuntamme ei olisi yksinkertaisesti kehittynyt tälle tasolle. Raha tuo turvaa. Raha motivoi. Mutta se myös tekee ahneeksi.

Todennäköisesti evoluution kannalta tietynlainen itsekkyys ja oman edun tavoittelu on ollut tärkeää selviytymisen kannalta. Se, jolla on ollut suurimmat viljavarastot ja pitänyt ne vain itsensä ja läheistensä käytössä, on selviytynyt todennäköisemmin kuin se, joka on antanut viljasadoistaan niille, joiden sadot ovat tuhoutuneet. Taistelemme edelleen alitajuisesti omasta selviytymisestämme. Pääoman kasvattaminen luo turvallisuuden tunnetta.

Verosuunnittelu on laillista. Jopa aggressiivinen verosuunnittelu on laillista. Yhden iPadin valmistaminen Kiinassa maksaa noin 50 dollaria. Siirtohinnoittelun avulla Apple saa tuloksensa Kiinassa tappiolliseksi. Yhtiö kierrättää varat Brittiläisten Neitsytsaarten ja Luxemburgin kautta ja maksaa Yhdysvaltojen ulkopuolisista voitoistaan veroja vain pari prosenttia (1.9%, 2012).

Starbucks puolestaan maksaa rojalteja jokaisesta myymästään kahvikupista tuotemerkit omistavalle hollantilaiselle tytäryhtiölle ja koska aineettomista oikeuksista ei Alankomaissa tarvitse maksaa veroa, se tekee huoletta tappiota rojaltien avulla niissä maissa, joissa verotus on korkea. Lähes kaikilla maailman sadasta suurimmasta yhtiöstä on holding-yhtiö Alankomaissa.

Reilua? Ehkä ei, mutta vielä laillista.

Verovälttelyn kohdalla ei oikeastaan edes tarvitsisi miettiä, onko se laillista vai laitonta, sillä kyse on lainsäädännön aukkokohtien hyväksikäytöstä. Kyseessä ovat voittoa tekevät yhtiöt, joiden kuuluisi yhteisten sääntöjen mukaan osallistua käyttämänsä infrastruktuurin ylläpitämiseen. Verovastuu on tärkeä osa yritysten yhteiskuntavastuuta. Pienet ja keskisuuret yritykset, joilla ei ole resursseja tai halua ryhtyä vastaaviin verojärjestelyihin maksavat tavallisten kansalaisten ohella kohtuuttoman suuren osan yhteiskunnan ylläpidosta tällä hetkellä.

Kuvitellaanpa tilanne, jossa yritykset joutuisivat itse rakentamaan työntekijöidensä koko koulutusjärjestelmän päiväkodista alkaen, huolehtimaan teiden kunnossapidosta, jotta työntekijät pääsisivät töihin sekä turvaamaan toimintaympäristöään omatoimisesti esimerkiksi rikollisuudelta. Kuinka paljon kustannuksia tästä syntyisi? Yhteiskunta pitäisi siis nähdä yhtenä sidosryhmänä ja verot siten osingonjakona yhteiskunnalle, joka tarjoaa koulutetun työvoiman, tiet ja muun infrastruktuurin, jotka puolestaan mahdollistavat liiketoiminnan. Korkea infrastruktuuri tarjoaa globaalissa maailmassa ainutlaatuista kilpailuetua.

Verovälttelyyn tulee puuttua lainsäädännöllä. Pelkkä yritysten syyllistäminen ei ole oikea lähtökohta. Tuottovaatimus tulee sijoittajilta ja niin kauan kuin muutkin tätä harjoittavat, kasvottomia suuryrityksiä on vaikea vaatia toimimaan moraalisesti liikevoittonsa kustannuksella. Osakeyhtiölain mukaan yrityksen tarkoitus on yksiselitteisesti tuottaa voittoa sijoittajilleen. Yksi hyvä ratkaisu olisikin laittaa paineita sijoittajien suuntaan ja esimerkiksi pyrkiä tuomaan veroratkaisut osakkeenomistajien päätettäväksi yhtiökokouksessa. Käytännössä kuitenkin paras keino puuttua verovälttelyyn on lainsäädännön muuttaminen.

Olisi myös yritysten etu puoltaa lainsäädännön tiukentamista, sillä tuolloin lähtökohta olisi kaikille sama eikä heidän tarvitsisi käyttää aikaa ja resursseja näihin keinotekoisiin järjestelyihin. Ainoa häviäjä olisivat suuret konsulttiyhtiöt ja lakifirmat, jotka tällä hetkellä tekevät mittavaa tiliä veroneuvonnalla ja muilla asiantuntijapalveluilla.

Mitä sitten tulisi tehdä? Merkittävin keino verovälttelyn kitkemiseksi on maakohtainen talousraportointi, joka velvoittaa yritykset raportoimaan tuloksestaan ja maksamistaan veroista maakohtaisesti. Tällä hetkellä yrityksen on helppo piilottaa verovälttelynsä konsernitilinpäätöksen uumeniin.

Norjan valtion öljy-yhtiö Statoil on ottanut maakohtaisen talousraportoinnin käyttöön ja yhtiön pääjohtaja kertoi avoimessa kirjeessään, ettei raportointi aiheuttanut merkittäviä lisätoimenpiteitä, sillä kaikki tarvittava tieto on jo olemassa. Kyse on vain tilinpäätösraportin lisäosasta, jossa tulos ja verot eritellään maakohtaisesti.

Viime perjantai oli tällä saralla hyvä päivä Suomessa. Hallitus jätti viimein kauan odotetun toimintaohjelman, joka velvoittaa valtion enemmistöomisteiset yhtiöt raportoimaan veronmaksustaan maakohtaisesti. Tämä uudistus on todella tervetullut. Valtio-omisteisten yhtiöiden voiton maksimointi veronmaksulla alhaisemman verotuksen maihin on yhtä järkevää kuin omaan jalkaan ampuminen. Nyt kansalaisjärjestöjen toiveena on, että tämä ulottuisi myös muihin kansainvälistä toimintaa harjoittaviin suuryrityksiin. Asiasta on odotettavissa EU-direktiivi vuonna 2018.

Toinen tärkeä verovälttelyn kitkemisen keino on siirtohinnoitteluun liittyvän kansainvälisen sääntelyn tehostaminen. Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan hinnoittelua samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välisissä liiketoimissa, joita voivat  olla esimerkiksi tavaroiden ja palvelujen kauppa, korvaus aineettomista oikeuksista sekä rahoitus. Tämä on yleisin verovälttelyn keino.

Kolmanneksi Suomi voisi laatia EU-komission suosituksen mukaisesti oman tiukemman listan veroparatiiseiksi katsomistaan maista. Listaa voitaisiin käyttää ohjaamaan mm. valtion ja eläkeyhtiöiden sijoitustoimintaa vastuullisemmaksi sekä veroparatiisivapaiden hankintojen tekemisessä.

Neljänneksi verotietojen automaattisesta vaihdosta tulisi neuvotella globaali tiedonvaihdon sopimus.

Merkittävää olisi myös vähentää EU-maiden välistä verokilpailua yhdenmukaistamalla veropohjaa ja esimerkiksi määrittämällä minimiveroaste.

Rahasta on muodostunut tärkeä koko yhteiskuntaamme pyörittävä voima, jota emme enää edes osaa kyseenalaistaa. Jos pitäisimme mielessämme, että se on kuitenkin vain keinotekoinen itse keksimämme vaihdannan väline, jonka arvo on loppujen lopuksi vain päämme sisällä, maailma varmasti toimisi ihan eri tavalla. Ehkä joku päivä? Sillä: ”the price of anything is the amount of life you exchange for it” (Henry David Thoreau, 1817-1862).

Kirjoittaja on 7 vuotta Luxemburgissa asunut laskentaekonomi ja verovastuun asiantuntija

Tagit: Verot Verotus Veroparatiisit

Jäitä hattuun ja parempia päätöksiä

Vielä keskiviikkona pääministeri Katainen kehotti laittamaan jäitä hattuun, jos tekee mieli kritisoida veropäätöstä. Jo seuravana päivänä kuulimme, että hallitus on sittenkin päättänyt korjata veropakettia, joka antoi rikkaille ja otti köyhiltä.

Vain vähän jälkeen kehysriihen oltiin tilanteessa, jossa pääministerin ylistämä veropaketti jouduttiin avaamaan. Onneksi avattiin ja onneksi päätöstä korjattiin. Alkuperäinen osinkoveropäätös oli kädenojennus kaikkein rikkaimmille. Uusi päätös sentään kohtuullistaa varakkaimpien listaamattomien yritysten omistajien hyötyä.

Vaikka hallitus korjasi omaa päätöstään oikeudenmukaisempaan suuntaan, oli päätöksenteon tahti sivusta katsoen jälleen niin kova, että voi vain toivoa, ettei pahoja valuvikoja tai porsaanreikiä veropakettiin enää jäänyt. On tärkeää, että päätökseen kirjattiin vihreiden vaatimuksesta se varauma, että päätöksen on myös oikeasti kavennettava tuloeroja. Lainvalmistelun tullaan sen vuoksi arvioimaan, millaisia vaikutuksia lailla on tosiasiassa tulonjakoon. Samoin arvioidaan, tarvitaanko esimerkiksi verosuunnitteluun uusia rajoituksia. Hallituksen yhdessä sopima varauma on joka tapauksessa se, että päätökseen mahdollisesti jääneisiin epäkohtiin puututaan vielä, kun lakia valmistellaan. 

Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö korjattavaa löytyisi. Kuinka monen ministerin ja kansanedustajan asiantuntemus riitti arvioimaan reaaliajassa päätöksenteon kanssa, mitä tässä ollaan päättämässä? Torstain suullisen kyselytunnin keskustelusta ainakin itselleni tuli mieleen, monikohan tv-katsoja ymmärtää ministereiden puheesta mitään. Kun asiat ovat vaikeita, on tärkeää osata ilmaista selkeästi mitä on päätetty. Epäselvä puhe herättää epäilyksiä.

Korjatunkin veropaketin yhteisvaikutusta on myös edelleen syytä kritisoida: verotus kevenee samalla, kun menoja joudutaan leikkaamaan. Verotuksen keventäminen samalla kun palveluista leikataan on jopa hallituksen oman linjan vastaista. Suhtaudun myös skeptisesti olettamuksiin "dynaamisista vaikutuksista", joihin päätös yritysverotuksen kevennyksistä perustuu. Yritysten käyttäytymistä on vaikea ennakoida. 

Hallituksen päätöksenteko kaipaa lisää läpinäkyvyyttä. Päätöksiä ei pidä tehdä kiireellä, jonka perässä ministereiden, saati hallituspuolueiden kansanedustajien on mahdotonta pysyä, kansalaisista puhumattakaan. Erityisesti silloin, kun asiat ovat monimutkaisia, pitäisi pääministerin mainostamaa huolellista harkintaa käyttää ainakin niin pitkään, että jokainen hallituspuolueen kansanedustaja pystyy selkeästi kertomaan, mitä on päätetty ja mitä siitä seuraa. Demokratia perustuu luottamukseen ja läpinäkyvyyteen, siksi ne ovat tärkeitä arvoja.

Äänestäjien on myös oikeus tietää, minkä ja kenen tuottaman tiedon varassa päätöksiä tehdään. Kuuden puolueen hallitus ei varmasti ole helppo johdettava. Siitä huolimatta avoin keskustelu vaikka vähän pidempäänkin johtaa varmasti parempiin päätöksiin kuin juokseminen kollektiivina pää edellä seinään, minkä jälkeen kaikki ovat hetken pyörällä päästään ja sen jälkeen katuvaisia, mistäs tässä oikein tuli päätettyä ja osaisiko sitä edes kenellekään artikuloida.

Viime hallitusta kritisoitiin siitä, ettei se etukäteen kertonut, mitä ollaan päättämässä. Tätä hallitusta on jo kritisoitu siitä, ettei se jälkikäteenkään kerro, mitä kaikkea päätettiin. Menon on muututtava, sillä päätöksiä pitäisi edelleen pystyä tekemään. Sote-uudistuksen kompuroinnissakin näyttää olevan kyse nimenomaan huonosta valmistelusta ja oudosta päätöksenteosta, jossa asiantuntijat sivuutetaan ja riitaisia hallitus tyrkkii toisiaan hiekkalaatikolta.

Jäitä hattuun on varmasti hyvä neuvo, jos sen antaa kukin meistä itselleen. Sote-uudistusta meillä ei ole varaa mokata. Siinä on kyse elintärkeistä palveluista, joita kaikki kansalaiset eivät tällä hetkellä saa.

Mikä siis olikaan sote-uudistuksen pihvi? Sehän oli kansalaisten oikeus saada terveyspalveluita ja muita elintärkeitä palveluita riippumatta siitä, onko töissä vai työtön, rikas vain köyhä. Kun mennään tämä ajatus edellä, saadaan kuntauudistuskin toteutettua. Sote-uudistusta ei pidä uhrata kuntauudistuksen alttarille. Se on sentään tämän hallituskauden tärkein päätös.

Tagit: Verot sote kehysriihi

Stoppi terveyseroille!

THL julkaisi eilen huolestuttavan tutkimustuloksen, jonka mukaan terveyserojen kasvu Suomessa jatkuu. Kapeneeko kuilu -raportin mukaan rikas elää köyhää merkittävästi pidempään: vuonna 2007 ero rikkaan ja köyhän miehen elinajanodotteessa oli jo 12,5 vuotta.

Kuten olen aiemmin tässä blogissa todennut, terveyserot ovat yhteiskuntamme suurin terveyspoliittinen haaste. Terveyserot ovat kuitenkin vain osa laajempaa ilmiötä, tulo- ja hyvinvointierojen kasvua. Yhteiskunnan hyvin- ja huonostivoivat laidat etääntyvät toisistaan.

THL:n raportissa todetaan, että yksittäisillä hankkeilla ei terveyseroja saada kavennettua. Tämä on varmasti totta, sillä samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme rakenteet aktiivisesti tuottavat hyvinvointieroja.

Helsingin Vihreiden järjestämässä Terveyserot kuriin -tilaisuudessa pitämässäni avauspuheenvuorossa totesin, että julkisten palvelujen vahvistaminen on terveyserojen kaventamisen kannalta aivan keskeistä.

Hyväosaiset ovat yleensä työssä käyviä, ja heillä on mahdollisuus käyttää hyvin toimivia työterveyshuollon palveluita. Pienituloiset sen sijaan turvautuvat julkisiin palveluihin jotka, ikävä kyllä, eivät aina toimi niin hyvin kuin pitäisi.

Julkisten palvelujen toimivuutta pitää parantaa ja niiden maine pitää palauttaa niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin keskuudessa. Terveyskeskuksen on oltava hyvä paikka olla töissä ja asiakkaana.

Terveydenhuollon asiakasmaksuja ei saa nostaa. Pienituloisen ei pidä joutua valitsemaan ruokakaupan ja lääkärikäynnin väliltä.

Painopistettä terveydenhuollossa on siirrettävä kohti ennaltaehkäisyä ja perustasoa. Terveellisen ruoan ja liikunta- sekä kulttuuriharrastusmahdollisuuksien on oltava kaikkien ulottuvilla.

Erityisen huolestuttava on tilanne, jossa vähävaraisten vanhempien lapsilla ei ole varaa harrastuksiin, koska harrastamisesta on tullut niin kallista. Vihreät ovatkin ehdottaneet kaikkein köyhimpien lasten harrastusten tukemista toimeentulotukeen liitettävällä ns. harrasterahalla. Tämän rahan tulisi olla lapselle korvamerkittyä rahaa, joka ei poistuisi heti, kun joku perheenjäsen saa pientäkin lisätuloa.

Tuloeroja on kavennettava verotuksella ja tulonsiirroin. Pienituloisten verotusta on kevennettävä ja suurten, erityisesti pääomatulojen, verotusta kiristettävä. Kiireellisin köyhyyttä vähentävä toimenpiden on työttömän perusturvan korottaminen. Leipäjonon armoille jätetyn on vaikea huolehtia terveydestään. 

Tagit: Verot Tuloerot Sosiaalipolitiikka perusturva terveyserot

Totuus tuloverotuksesta

Heikki Hiilamo
Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori

Vaalikeskustelun polttavin verokysymys koskee oikeudenmukaisuutta. Perustuuko verotus veronmaksukykyyn vai onko meillä käytössä tasavero?

Välillinen verotus eli arvonlisävero ja sen kaltaiset kulutusverot edustavat tasaveroa (vaikka todellisuudessa köyhät maksavat suhteessa rikkaita enemmän kulutusveroja). Verotuksen oikeudenmukaisuus voi toteutua vain tuloverotuksen avulla. Mutta toteutuuko se käytännössä?

Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen laski pyynnöstäni vuoden 2008 tulonjakoaineistosta todellisen veroprosentin kaikille aineistossa olevalle noin 18 000 henkilöille. Tuloksista voi lukea kaksi asiaa: yleinen tasavero ei ole ainakaan vielä totta Suomessa (paitsi ehkä kaikkein hyvätuloisimpien osalta), mutta verotus ei perustu enää maksukykyyn.

Tulonjakoaineisto on laadittu kuvaamaan koko Suomen väestöä. Siitä puuttuvat kaikkein suurituloisimmat, mutta se antaa kuitenkin melko tarkan kokonaiskuvan verorasituksen jakautumisesta väestössä. Kuvan tarkkuutta voidaan parantaa käyttämällä koko väestöstä laskettuja painokertoimia.

Tässä selvityksessä kaikki aineiston henkilöt järjestettiin tulojen mukaan nousevaan järjestykseen ja kullekin laskettiin tuloveroprosentti. Keskimääräinen tuloveroprosentti nousee melko tasaisesti, jos tarkastellaan tulokymmenyksiä.

Aineiston lähempi tarkastelu – tulosaajien jakaminen kymmenysten sijaan prosentteihin – paljastaa kuitenkin sen, että veroaste kääntyy laskuun tulojakauman yläpäässä. Toiseksi ylin ja ylin prosentti tulonsaajista maksaa vähemmän veroja kuin muut hyvätuloiset. Syynä on se, että suurituloisimmat saavat huomattavan osan tuloistaan pääomatuloina, joita ei veroteta progressiivisesti vaan suhteellisesti. Lisäksi osinkojen verovapaus aiheuttaa sen, että veroprosentti voi jäädä erittäin alhaiseksi.

Vuosi 2008 muistetaan globaalin talouslaman vuotena, jolloin osakekurssit romahtivat ja pääomatulot laskivat. Tästä huolimatta kevyesti verotettuja pääomatuloja saavat alkavat laskea keskimääräistä veroastetta jo sen jälkeen, kun vuositulot ylittävät t noin 50 000 euroa.  

Alla olevassa kuviossa on mukana painotettuina kaikki tulonjakoaineiston havainnot bruttotuloista ja todellisista veroprosenteista. Jokainen piste vastaa yhtä havaintoa. Noin 50  000 euron vuositulojen jälkeen hajonta alkaa kasvaa eli tulonsaajien joukkoon ilmestyy huomattava joukko ”vapaamatkustajia”, joiden veroaste on paljon alhaisempi kuin pienempiä tuloja saavilla. Mitä alhaisempi suurituloisen veroprosentti on, sitä suurempi osa hänen tuloistaan muodostuu pääomatuloista.

Noin 100 000 euron vuositulojen jälkeen tulonsaajien veroprosentti vaihtelee sattumanvaraisesti 50 prosentin ja nollan välillä. Tätä tuskin voi kutsua siinä mielessä oikeudenmukaiseksi tai kohtuulliseksi verotukseksi, että verotus perustuisi maksukykyyn.

Tagit: Verot Tuloerot Verotus eriarvoisuus

Vaalikausi talouskriisin melskeissä

Maailmanlaajuinen finanssikriisi alkoi suunnilleen samaan aikaan kuin kulunut eduskuntakausi. Rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen ja paremman sääntelyn luominen ovat olleet koko kauden ajan keskeisiä puheenaiheita.

Keväällä 2008 herätettiin henkiin eduskunnan Attac-ryhmä, jonka puheenjohtajaksi minut valitiin. Eduskunnan Attac toimii läheisessä yhteistyössä Suomen Attacin kanssa, jossa olen aikaisemmin toiminut aktiivisesti. 

Suomen Attac on vuonna 2001 perustettu kansalaisjärjestö, joka pyrkii edistämään kriittistä globalisaatiokeskustelua, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kansalaislähtöistä demokratiaa ja yhteiskunnallista avoimuutta. Attacin pääteemat ovat valuutanvaihtoveron toteuttaminen, veroparatiisien sulkeminen ja kehitysmaiden velkojen mitätöinti. Suomen Attac on osa maailmanlaajuista Attac-verkostoa.

Eduskunnan Attacin tarkoituksena on ollut antaa kansanedustajille ja muille eduskunnassa työskenteleville ajantasaista tietoa sekä mahdollisuus keskustella globalisaatioon ja talouteen liittyviä kysymyksiä. 

Tälle onkin kuluneen neljän vuoden aikana ollut tilausta. Attac on järjestänyt seminaareja ja keskustelutilaisuuksia, joissa on käsitelty mm. finanssikriisiä, Suomen 1990-luvun pankkikriisiä, innovatiivisia kehitysrahoituslähteitä, yritysten yhteiskuntavastuuta ja suomalaisen metsäsektorin murrosta. 

Kansanedustajana ja eduskunnan Attacin puheenjohtajana olen pitänyt rahamarkkinoiden parempaa sääntelyä ja demokraattisuutta esillä useissa julkisissa keskusteluissa, esimerkiksi Kepan paneelissa Maailma Kylässä-festivaaleilla, erilaisissa artikkelissa, blogeissa ja kolumneissa.

Keväällä 2009 jätin eduskunnassa toimenpidealoitteen valuutanvaihtoveron toteuttamisesta. Aloitteen allekirjoitti 78 kansanedustajaa kuudesta eri puolueesta. Vihreiden ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmät olivat kokonaisuudessaan allekirjoittajien joukossa. Aloite julkaistiin tiedotustilaisuudella.

Olen puolustanut finanssimarkkinoiden parempaa sääntelyä, veroparatiisien sulkemista sekä innovatiisia kehitysrahoituslähteitä useissa täysistuntopuheenvuoroissani ja julkaissut aiheesta tiedotteita.

Vaikka poliitikot väittävät menettäneensä valtansa kasvottomalle taloudelle, ovat rahamarkkinatkin tosiasiassa perin pohjin poliittisia. Politiikkaa on aina siellä, missä joku rikastuu ja joku samaan aikaan köyhtyy. Lyhyen aikavälin keinottelu hyödyttää aina jota kuta, vaikka romahduksen tiedettäisiinkin olevan tulossa.

Markkinoiden valvontaa ja ennustettavuutta on mahdollista lisätä vain, jos markkinoiden poliittisuus otetaan lähtökohdaksi. Myös markkinoita voidaan säädellä laeilla. Jos markkinat ylittävät valtioiden rajat, on markkinoita koskevien lakienkin oltava hallitustenvälisiä ja kansainvälisiä. Suvereenisuuden palauttaminen poliittiselle vallalle edellyttää, että poliittinen valta säätää lakeja, joiden avulla markkinoiden toimintaa voidaan valvoa nykyistä paremmin. Tämä on ollut kuluneen hallituskauden tärkein opetus ja on hyvä, että rahamarkkinoiden sääntely on nyt myös vaalien keskeinen puheenaihe.

Tagit: Demokratia Verot Attac Rahoitusmarkkinavero Rahoitusmarkkinat Veroparatiisit

Millaista veropolitiikkaa vaalien jälkeen?

Verotus on eduskuntavaalien keskeisistä puheenaiheista. Syystäkin: valtiontalous on sen verran pahasti pakkasella, että vajetta on kurottava umpeen noin puolentoista miljardin vuositahtia tulevalla vaalikaudella.

Miten tämä tehdään? Myös verotuksen keskeisimmäksi tavoitteeksi on otettava eriarvoisuuden vähentäminen. Veroja pitää kerätä lisää esimerkiksi hyvinvointipalvelujen rahoittamiseksi. Samalla myös verotuksen keinoin on torjuttava ilmastonmuutosta. Siksi ympäristöverot ovat välttämättömiä. 

Veroja pitää korottaa sieltä, missä on maksukykyä. Pääomatulojen verotusta on kiristettävä. Viimeksi tänään Helsingin Sanomat totesi pääkirjoituksessaan, että pääomatulojen kasvu on eräs keskeinen syy tuloerojen kasvuun Suomessa.

Pääomatulojen kevyt verotus on houkutellut kynnelle kykeneviä muuntamaan raskaammin verotettua ansiotuloaan pääomatuloiksi. Tämä porsaanreikä pitää tukkia. Pääomatulo, toisin kuin ansiotulo, on myös mahdollista siirtää ulkomaille, jonne kotimaisen verottajan käsi ei ulotu. Tämäkin reitti pitää tukkia. Kansantaloudellamme ei ole varaa verojen välttelyyn.

Pienituloisten verotusta on kevennettävä. Vihreiden verolinjauksissa pienten tulojen – myös etuustulojen – verotusta kevennettäisiin ensi vaalikaudella 500 miljoonalla eurolla.

Kulutusverotuksen, kuten energia- ja ympäristöverojen kiristäminen on perusteltua ympäristösyistä. Verotuksella pitää palkita ympäristöä säästävästä toiminnasta ja pistää saastuttajat maksamaan.

Jos kulutusveroja nostetaan, on vaikutus kompensoitava pienituloisille muualta niin, ettei verotuksen yleinen progressio lievene. Tasaveroa emme halua!

Sama pätee esillä olleeseen arvonlisäveron korottamiseen. Mahdollisen korotuksen vaikutuksia pienituloisten arkeen voitaisiin loiventaa esimerkiksi jättämällä eräiden lääkkeiden ja ruoan vero ennalleen.

Arvonlisäveron korotuksen vaikutuksista pienituloisten toimeentuloon ja vaikkapa pienyrittäjyyden edellytyksiin tarvitaan lisää tietoa. Esimerkiksi kirjan arvonlisäveroa ei pidä mennä korottamaan ennen kuin voidaan arvioida, mikä olisi korotuksen vaikutus pienkustantamoille.

Tarvitsemme veroja suitsimaan ylikansallisia rahamarkkinoita. Finanssitransaktioverolla voitaisiin estää markkinoiden ylikuumenemista ja siten välttää kriisejä. Pankkiveron avulla pankit voisivat kerätä puskurirahastoa siltä varalta, että kriisi kuitenkin tulee. Kriisien kustannusten ei pidä enää tulla veronmaksajien maksettaviksi, vaan ne tulee kattaa esimerkiksi edellä mainittujen verojen tuotoista.

Tagit: Ympäristö Verot Tuloerot

Reclaim the sovereignty lost to the financial markets!

18.03.2011

Column published in the newspaper Helsinki Times

According to the German philosopher G.W.F. Hegel all social progress proceeds through conflict. His student Karl Marx said that the markets go through one crisis after another. Indeed, that is what they seem to do. Even with regards to the financial crisis there was nothing new, we knew to expect it.

We also know what the crisis gripping the financial world is about: an incredible amount of unsecured loans. Therefore the question goes: if we expected a collapse, why couldn’t we prepare for it? The answer is that the markets don’t learn anything. They proceed according to the same logic of capitalism from here to eternity. Only man can learn. Only man knows how to regulate the markets.

But do we want to do it? Aren’t politicians saying that they have lost all true power to the faceless global markets? Forest companies are running away from Finland to countries with cheap raw materials. Politicians simply spread their hands even though national property, financed by tax payers’ money, vanishes into thin air.

Indeed, the stock market is a global virtual marketplace that is difficult to control. In order to control the international financial market we should not only understand the complicated relationship between stocks, bonds and their derivatives, but also know how to predict the rise and fall of these rapidly changing trends.

By itself, the stock market is complicated, but it is still possible to regulate it. In his speech to Americans debtors, President Bush admitted that he had first intended to let the markets handle the financial crisis. He said that he had listened to the experts, however, who had told him that the collapse would be too costly for America unless the federal government intervened. According to present information, the government purchase of toxic assets will cost American taxpayers 500 billion euros.

The markets are not independent from people’s actions. This is eagerly admitted when economic collapse threatens to paralyse society. When the collapse comes it is taxpayers, not markets, who are summoned to help. This was done in Finland as well in the 90s, when banks that had granted unsecured loans went bankrupt. The politicians saved the banks with state money, but it was the taxpayers who paid the final bill.

Even though politicians claim to have lost their power to the faceless economy, in reality the financial markets are thoroughly political as well. Wherever someone gets rich and another one simultaneously becomes poorer, there will always be politics involved.

Someone always profits from short term speculation, even if it were known that a collapse was imminent. The more the economy grows in a short time span, the more bankers and politicians distributing “cake” to “hungry” voters profit from it. Short term economic growth is maximised by using vague and misleading models of risk management. People are granted housing credit based on their debt history without checking the applicant’s actual ability to pay, or evaluating the effect of business fluctuations on the applicant’s ability to pay back his debt.

It is only possible to increase market supervision and predictability if the markets’ political nature is used as a basis. Markets also can be regulated with laws. It the markets transcend national borders, the laws regarding markets must also be intergovernmental and international. That political power legislates laws, with which market activity can be better supervised, is a requirement for restoring sovereignty to political power.

Outi Alanko-Kahiluoto is a first term Green MP, the chairperson of the parliamentary ATTAC caucus and a researcher in her civilian profession.

Translated from Finnish by Michael Nagler

Tagit: Demokratia Verot Attac Talous Finanssikriisi Rahoitusmarkkinat

Uusi, oikeudenmukainen Suomi: keinot lapsiköyhyyden poistamiseksi

Lapsiperheiden pienituloisuus on lähes kolminkertaistunut vuoden 1990 jälkeen. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että kotitausta vaikuttaa Suomessakin lapsen tulevaisuuteen voimakkaasti. Köyhyys on alkanut periytyä, ja hyvinvointivaltion kyky tasoittaa koulutuseroja on heikentynyt.

Tällä hallituskaudella lapsiköyhyyttä on on yritetty joillain tulonsiirroilla vähentää, mutta riittävästi ei ole tehty. Lapsiköyhyys on jatkanut kasvuaan.

Pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja on korotettu. Kaikki vähimmäisetuudet, myös lapsilisä, on sidottu indeksiin (yksin opintotuki jäi elinkustannusindeksin ulkopuolelle). Lapsilisän yksinhuoltajakorotusta on nostettu. Kotihoidon tukea on korotettu ja lapsilisää nostettu 3. lapsesta alkaen.

Osittain lapsiköyhyyden lisääntyminen johtuu työttömyyden kasvusta, mutta myös sosiaaliturva kaipaa edelleen korjaamista.

Lapsiköyhyys voidaan poistaa, jos on halua. Ainakin seuraavat päätökset vähentäisivät lapsiköyhyyttä merkittävästi.  Ensinnäkin toimeentulotukea saavien perheiden toimeentulotukea pitää nostaa. Toiseksi,  lapsilisää ei saa lukea tuloksi toimeentulotukea haettaessa. Kolmanneksi lapsilisää tulee maksaa kaikille alle 18-vuotiaille lapsille.

Perusturvan tasokorotus auttaisi kaikkia köyhiä. Perusturvan  taso on jäänyt 20-30% palkansaajien ansiosidonnaisesta turvasta jälkeen. Tuloerot ovat huimia myös työttömien kesken.

Puolison tulot eivät saa vähentää työttömän puolison työmarkkinatukea. Työnteosta pitää palkita, ei rangaista. Myöskään alle 18-vuotiaan lapsen kesätyötienestiä ei saa laskea perheen tuloiksi toimeentulotuessa. Missä on inhimillisyytesi ja kannustavuutesi, suomalainen hyvinvointivaltio?

Verotusta pitää muuttaa pienituloisille oikeudenmukaiseksi. Vihreiden veroesityksessä pienituloisille kohdenttaisiin 800 miljoonan euron veronkevennykset.

Tulonsiirtojen ja veronkevennysten lisäksi pitää muistaa palvelut: julkisista palveluista, kuten päiväkodeista, kouluista ja neuvoloista, on huolehdittava, sillä niistä ovat riippuvaisia nimenomaan kaikkein köyhimmät.

Äskettäisen tutkimuksen mukaan luokkakoolla on kaikkein suurin vaikutus juuri köyhien perheiden lapsille. Jos siis halutaan kaventaa luokkaeroja, on myös lapsiryhmien ja luokkien koot pidettävä mahdollisimman pieninä. Lapsi hukkuu suureen ryhmään.

Tagit: Sosiaaliturva Verot Lapset köyhyys

Paras tuottavuusohjelma ikinä: talousrosvot kuriin!

Eduskunnassa puhuttiin eilen harmaan talouden kuriin laittamisesta. Tarkastusvaliokunnan mietintö Suomen kansainvälistyvästä harmaasta taloudesta nostaa ihokarvat pystyyn. Valiokunta arvioi, että esimerkiksi vuonna 2008 me veronmaksajat menetimme noin 4-5 miljardin euron verotulot harmaan talouden takia.

Summa on muuten suunnilleen sama, millä esimerkiksi Vihreät korottaisivat lähivuosina veroja julkisen talouden saamiseksi tasapainoon. Jos siis harmaa talous saadaan kuriin, ei veronkorotuksiakaan tarvita!

Poliitikkojen tehtävänä on saada aikaan muutos: talousjärjestelmän pitää palkita paitsi tuloksesta, myös avoimuudesta. Rosvot kuriin! 

Miten? No ensinnäkin siten, että säädetään verojen kiertoa vaikeuttavia lakeja. Automaattinen tietojenvaihto ja rekisteritietojen saatavuus eri viranomaisten välillä kirjataan lakiin. Toisekseen, panostetaan niiden viranomaisten toimintaedellytysten parantamiseen, joiden tehtävänä on torjua talousrikkollisuutta. Tämä maksaa itsensä välittömästi takaisin. 

Kuten Erkki Pullainen Vihreiden eilen Vihreiden ryhmäpuheessa totesi, harmaan talouden torjuntaan sijoittaminen olisi paras tuottavuusohjelma, jonka valtio voisi toimeenpanna.

Veronkierto ja verojen välttely ovat suuria ongelmia myös globaalilla tasolla. Suhmurointi ja salailu, talousmiesten hämärähommat verhon takana on finanssikriisinkin viime kädessä aiheuttanut.  Nykyinen talousjärjestelmä ei rankaise yrityksiä veronkierrosta riittävästi. 

Kepa on siksi jo pitkään korostanut automaattisen verotietojen vaihdon tärkeyttä veroparatiisien kitkemisessä. Monikansallisten - länsimaisten - yritysten verojen välttelyn seurauksena kehittyvistä maista rikkaisiin maihin tapahtuva pääomapako oli vuonna 2009 jo tuhannen miljardin euron luokkaa, eli kymmenen kertaa maailman yhteenlasketun kehitysavun verran!

Rikkaat maat siis antavat toisella ja ottavat toisella kädellä. Vain dollarin kuvien sokeuttama voi olla näin hölmö. Tähänkin olisi helppo puuttua.

Miten? No siten, että otetaan käyttöön yritysten maakohtainen kirjanpito. Nykyisinhän tällaista tarkkaa kirjanpitoa ei edellytetä, vaan riittää, että kirjaa pidetään koko konsernin tasolla. On helppo puljata rahaa sinne, missä sen makuuttaminen tuottaa parhaiten, kun tällaista ei erikseen kielletä. 

Yrityssektori vastustaa tietenkin kaikenlaisia yhteisvastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä parantavia uudistuksia viimeiseen osinkoon, mutta poliitikoilla pitäisi olla pokkaa tehdä päätöksiä maakuntien salkkuherrojen vastustuksesta huolimatta.

Tagit: Verot Attac harmaa talous

Ilmastorahaa transaktioverolla

Eräs eilen päättyneiden Cancunin ilmastoneuvotteluiden tärkeimmistä saavutuksista on päätös perustaa rahasto tukemaan kehitysmaiden ilmastotyötä. EU:n, Japanin ja Yhdysvaltojen johdolla rikkaat maat sitoutuivat yhteensä 100 miljardin dollarin vuositason rahoituksen kokoamiseen vuoteen 2020 mennessä.

Kotimaisissa medioissa on välittömästi ryhdytty arvuuttelemaan sitä, miten suuren loven kehitysmaille koottava summa Suomen budjetista lohkaisee. Tähän mennessä Suomi on sitoutunut tukemaan kehitysmaiden ilmastotyötä noin 110 miljoonalla eurolla tämän, ensi ja sitä seuraavan vuoden aikana.

Historiallinen vastuu ilmastonmuutoksesta on rikkailla mailla ja siksi on oikein, että ne tukevat kehitysmaita myös omista budjeteistaan. On kuitenkin selvää, että laman kurittamien rikkaiden maiden kirstuista ei yksin saada koottua koko tarvittavaa summaa. Sen kokoamiseksi tarvitaan uudenlaisia, kansalliset rajat ylittäviä rahoituslähteitä, kuten kansainvälisiä veroja.

Juuri nyt esimerkiksi finanssitransaktiovero onkin ajankohtaisempi kuin koskaan: sitä tarvittaisiin sekä suitsimaan finanssimarkkinoita tulevien kriisien välttämiseksi että keräämään rahaa kansainvälisesti päätettyihin tarkoituksiin. Kehitysmaiden ilmastotyö olisi tällä hetkellä veron tuotolle sopiva kohde.

Elämme aikaa, jona ongelmat ovat yhteisiä ja valtioiden rajat ylittäviä. Myös keinojen niiden ratkaisemiseksi tulisi olla ylikansallisia.

Tagit: Ilmasto Verot

Sivut

Tilaa syöte RSS - Verot