Verotus

Köyhyyden tekijät


Helsingin Sanomien kyselytutkimuksen mukaan joka neljäs varakas suomalainen on sitä mieltä, että köyhyys on köyhän ihmisen oma syy.
Järkyttävä tulos kertoo karusti, että hyvinvoivien ja huono-osaisten todellisuudet ovat erkaantuneet toisistaan.

Vaikka köyhyyden takana olisi yksilöllisiä tekijöitä, harjoitetulla politiikalla on roolinsa. Jos köyhyys ei kosketa ihmistä itseään, hänen perhettään eikä läheisiään, köyhän elämää voi olla vaikea ymmärtää.

Todellisuudessa suurin köyhyysriski on syntyä köyhien vanhempien lapseksi. Myös pitkäaikaissairaus ja -työttömyys altistavat köyhyydelle. Työttömyys ja korkea asumisen hinta ovat nyky-Suomessa suurimmat köyhyyttä aiheuttavat tekijät.

Köyhyys on yhtä vähän ihmisen oma syy kuin vauraaseen perheeseen syntyminen on ihmisen oma ansio – vaikka vauras mielellään ajattelisi, että on ihan itse ansainnut oman vaurautensa.

Suomessa köyhyys on alkanut uudestaan periytyä. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän kouluttamattoman vanhemman lapsen mahdollisuudet pärjätä koulussa ovat heikot. Mielenterveysongelmilla on niilläkin taipumus siirtyä seuraavaan sukupolveen.

Köyhyys on aineellista puutetta, joka pitkään jatkuessaan syö henkisiä voimavaroja ja vie tunteen mahdollisuudesta hallita omaa elämää. Suomessa köyhyys ilmenee esimerkiksi lapsiperheen kyvyttömyytenä maksaa lapselle yhtäkään harrastusta tai vanhuksen kohdalla kyvyttömyyttä ostaa lääkkeitä tai silmälaseja.

Viime hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Rätyä kritisoitiin siitä, että tämä unohti sadat tuhannet suomalaiset vähätellessään köyhien määrää Suomessa. En usko, että myöskään Sipilän hallituksen ministereillä on oikeaa käsitystä siitä, mitä köyhyys on Suomessa. Miksi he muuten lisäisivät köyhyyttä?

Yhtaikainen lääke- ja matkakorvausten ja asiakasmaksujen nostaminen iskee kipeästi pienituloisimman paljon sairastavien ryhmään, joiden joukossa sosiaaliturvan alikäyttö on kaikkein yleisintä. Juuri nämä ihmiset jättävät toimeentulotuen hakematta, vaikka olisivat siihen oikeutettuja.

Kelassa pelätäänkin, että paljon sairastavat jättävät jatkossa lääkkeet ostamatta niiden kalliin hinnan vuoksi. Hallitus leikkaa eniten köyhiltä ja sairailta, muttei tee mitään varmistaakseen, että nämä huono-osaisimmat saisivat heille lain mukaan kuuluvan harkinnanvaraisen toimeentulotuen. Lisäisikö hallitus tietoisesti köyhien määrää, jos ministerit ymmärtäisivät, mitä köyhyys oikeasti on?

Sipilän hallitus kohdistaa leikkauksensa yksipuolisesti alimpaan tulokymmenykseen kuuluviin, vaikka esimerkiksi lääkekorvausten säästöt olisi mahdollista saavuttaa myös kohdentamalla säästöt pienempinä paljon laajemmalle potilasjoukolle.

Tärkein yksittäinen toimenpide, jolla köyhyyttä voidaan vähentää, on oikeudenmukainen, maksukyvyn mukaan määrätty verotus. Se tasaa tuloeroja ja hyvinvointia ja sen avulla pystytään ylläpitämään hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa. Siksi Sipilän hallituksen tulisi kiristämisen sijasta keventää eläkeläisten verotusta.

Kirjoitus on julkaistu Ilkka-lehdessä 22.12. 2015

Tagit: köyhyys Sipilän hallitus Tuloerot työttömyys Verotus

Vihreä talouspolitiikka lisää työllisyyttä, kaventaa tuloeroja ja vähentää köyhyyttä

Sipilän hallitus kokoontuu tämän viikon keskiviikkona budjettiriiheen. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa välittää terveisensä hallitukselle: tuloeroja kaventava ja köyhyyttä vähentävä vaihtoehto on olemassa myös vaikeina aikoina. Myös hallituksen riveistä on kuulunut kipuilevaa pohdintaa, ovatko hallituksen linjaukset oikeita. Kannustammekin tutustumaan Vihreiden vaihtoehtoon.

Vihreillä on sama tavoite kuin hallituksella: talouden tasapaino ja kestävyysvajeen umpeen kurominen. Toisin kuin hallitus, me kuitenkin sopeuttaisimme taloutta maltillisessa aikataulussa, sillä emme halua leikata kasvulta eväitä liian kireällä talouspolitiikalla. Samalla teemme tulevaisuuden pärjäämistä vahvistavia uudistuksia. Työllisyyspolitiikkamme kulmakivet ovat sosiaaliturvan päivittäminen perustuloksi eli vastaamaan muuttunutta työelämää, jolloin työhön osallistuvien määrä kasvaa, samoin kuin panostaminen energiavallankumoukseen sekä globaaleihin kasvualoihin. Lisäämme työllisten määrää alentamalla pienten ja keskisuurten yritysten työllistämiskynnystä ja vahvistamalla niiden toimintaedellytyksiä.

Siinä missä Sipilän hallitus tekee nopeita yhden vaalikauden leikkauksia, Vihreä eduskuntaryhmä on valmis käyttämään talouden tasapainottamiseen kaksi vaalikautta. Kun menemme uudistukset edellä, luomme kasvua ja työllisyyttä emmekä pahenna taantumaa poliittisilla päätöksillä, kuten Sipilän hallitus tekee. Aikalisä tekee talouspolitiikasta inhimillisempää ja vähentää myös riskiä, että leikkaukset söisivät talouskasvua.

Vihreät myös tavoittelee hallituksen näkemystä korkeampaa työllisyysastetta, millä pyrimme puolittamaan säästötarpeet. Suomi ei mitenkään ratkaisevasti eroa olosuhteiltaan vaikkapa Ruotsista, jonka työllisyysaste on korkeampi kuin meidän. Työllisyysaste on poliittisin päätöksin täysin mahdollista saada nousemaan lähemmäksi sitä, mitä se on muissa Pohjoismaissa.

Sopeutuksia haemme niin sanotusti kolmesta korista. Näitä ovat verot ja harmaa talous, menoluonteiset vähennykset kuten ympäristölle haitalliset tuet sekä menojen leikkaukset ja maksujen korotukset.

Veropolitiikassa esitämme kokonaisuutta, joka kaventaa tuloeroja ja vähentää köyhyyttä. Sopeutusten taakka on mielestämme jaettava verotuksen kautta myös hyvätuloisille palkansaajille ja kohdennetusti vauraimpaan väestönosaan.

Toisin kuin hallitus, haluamme keventää myös sosiaalietuuksien saajien ja eläkeläisten eli kaikkein köyhimpien verotusta. Samalla kiristämme hyvätuloisten palkansaajien ja vauraimman väestönosan verotusta. Kuten Sipilän hallitus, teemme ansiotulovähennyksen pieni- ja keskituloisille, mutta lisäksi kevennämme etuuksien saajien verotusta korottamalla kunnallisveron perusvähennystä.
Jotta hyvätuloisillekin jaettaisiin sopeutustaakkaa, pudotamme solidaarisuusveron vuosirajan nykyisestä 90 000 eurosta noin 70 000 euroon ja korotamme solidaarisuusveroa prosenttiyksiköllä. Kiristämme myös listaamattomien yritysten maksamien osinkojen verotusta laskemalla huojennusrajoja ja luomme myös pääomatuloveroon uuden portaan yli 60 000 euron pääomille. Samalla vapautamme pienet pääomatulot (alle 500€/v.) veroista.

Laajennettu solidaarisuusvero, pääomaveron progressio, osinkoveron huojennus kiristävät ylimmän tulodesiilin verotusta. Kun samalla kevennämme kaikkein köyhimpien verotusta, verokokonaisuutemme kaventaa tuloeroja gini-kertoimella mitattuna noin 0,35 prosenttiyksikköä. Pidämme tätä välttämättömänä, sillä - toisin kuin Sipilän hallitus kuvittelee - tuloerojen kaventamista ei voi jättää varakkaiden vapaaehtoisuuden varaan. Köyhyyttä ei vähennetä almuilla vaan poliittisilla päätöksillä. Käytännössä Vihreiden esittämä verokokonaisuus merkitsee 300 miljoonan euron tulonsiirtoa ylimmältä tulodesiililtä alimmalle. Varakkaimmat ehkä kestävät tämän, sillä heidän käytettävissä olevat tulonsa leikkautuvat vain 1,5 prosenttia.

Vihreät ei hyväksy Sipilän hallituksen esittämiä mittavia leikkauksia koulutukseen tai varhaiskasvatukseen, eläkkeensaajien asumistukeen, kaikkein köyhimmille ihmisille, luonnonsuojeluun eikä kehitysyhteistyöhön. Koulutuksen sijasta leikkaamme ympäristölle haitallisista tuista.

Hallituksen suunnittelemista neljän miljardin leikkauksista hyväksymme vain neljänneksen eli yhden miljardin sopeutukset. Mukana on mm. hallituksen esittämiä maksujen korotuksia, samoin kuin yritystukien sekä hallinnon karsintaa. Oikein kohdennetuilla korotuksilla ja leikkauksilla voidaan välttää mm. epäoikeudenmukainen eläkkeensaajien asumistuen romuttaminen.

Vihreä eduskuntaryhmä julkaisee oman vaihtoehtonsa hallituksen budjetille syksyllä 2015.

 

Tagit: talouspolitiikka Talous työllisyys työpaikat Verotus veropolitiikka Tuloerot köyhyys

Hallitus romuttaa tasa-arvon ja lisää perheiden eriarvoisuutta

Sipilän hallitus vie kansalaisilta uskon politiikkaan. Eniten leikataan niiltä, joilla on valmiiksi vähiten.

Pääministeri Sipilä on sanonut, että kaikilta suomalaisilta leikataan. Se ei pidä paikkaansa. Meiltä hyväosaisilta ei viedä mitään - hyvätuloisen venevero on kuin veisi tikkarin ministerin suusta. 
 
Hyväosaisten säästäminen verojenkiristyksiltä yhdessä pieniosaisiin suunnattujen sosiaaliturvaleikkausten kanssa antaa viestin, että hallitus on luopunut tavoittelemasta hyvinvointivaltiota, jossa verotuksella tasataan tuloeroja ja vähennetään köyhyyttä. Tämä vie toivon kansalaisilta.
 
Hallituksen leikkauksista suurin osa kohdistuu pienituloisiin ja heihin, joille julkiset palvelut ovat elintärkeitä. Sosiaalietuuksiin kohdistetut indeksien leikkaukset kasvattavat tuloeroja, pienituloisuutta, lapsiköyhyyttä ja köyhyydessä elävien vanhusten määrää. Julkisia palveluita heikennetään ja palvelumaksuja korotetaan.
 
Hallitus on sokea köyhyydelle, eriarvoisuudelle, romuttaa hyvinvointivaltion turvarakenteet ja unohtaa tasa-arvon. Sukupuolten tasa-arvon edistämisessä hallitus ottaa ainoastaan taka-askeleita.
 
Jos hallitusohjelmasta pitäisi päätellä, millaisen Suomen kolmen ässän hallitus haluaa, vastaus kuuluisi: hallitus haluaa Suomesta eriarvoisen takapajulan, jossa köyhien perheiden lapsilta on viety tasavertainen mahdollisuus opiskeluun ja jossa nuoret naiset eivät enää uskalla hankkia lapsia. 
 
Sipilän hallituksen ohjelma on ensimmäinen hallitusohjelma sitten Paavo Lipposen ensimmäisen hallitusohjelman, joka ei mainitse tasa-arvon edistämistä hallituksen tavoitteena eikä erittele keinoja tasa-arvon saavuttamiseksi. 
 
Hallitus jättää ruman jäljen suomalaisen tasa-arvon historiaan. Vaikka tasa-arvo meillä toteutuu edelleen puutteellisesti, hallitusohjelmakirjauksilla on ollut tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä. 
 
Hallitusohjelman ainoa viittaus sukupuolten tasa-arvoon on toteamus siitä, että miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia. Hallituksen käsitys, että tasa-arvo on Suomessa jo riittävästi toteutunut eikä sitä kohti tarvitse erikseen pyrkiä, osoittaa pöyristyttävää tietämättömyyttä tai piittaamattomuutta.  
 
Hallitus ei esitä tekemiensä leikkausten ja elvytystoimien vaikutuksia tulonjakoon, mutta ei myöskään sukupuolivaikutuksia. Johtuuko tämä hallituksen häpeästä omaa politiikkaansa kohtaan? 
 
Vaikka hallitus ei tee sukupuolivaikutusten arviointia, hallituksen toimilla on merkittäviä sukupuolivaikutuksia. Indeksileikkauksista selvästi suurempi osa – 58 % – kohdistuu naisiin kuin miehiin. 
 
Myös julkisen talouden leikkauksista valtaosa kohdentuu naisvaltaisille aloille. Julkisella sektorilla työskentelevistä 72% on naisia. Julkisen sektorin leikkaukset johtavat siis työpaikkojen vähenemiseen erityisesti naisilta. Kuntiin ja niiden tehtäviin kohdistuvat leikkaukset, samoin kuin hallituksen uhkaus antaa kunnille vapaat kädet olla noudattamatta osaa nykyisestä peruspalveluita koskevaa lainsäädännöstä johtaa myös erityisesti naisiin kohdistuviin irtisanomisiin. 
 
Hallituksen julkiseen sektoriin kohdistetut leikkaukset iskevät kaikkein kipeimmin naisvaltaisiin aloihin ja lisäävät naisten työttömyyttä. Hallitus tekee oikeistolaista sosiaalipolitiikkaa, jossa hoivavastuu vyörytetään julkiselta yksityiselle. Kun näin tehdään, vastuun kantavat ennen muuta naiset. 
 
Hallituksen kaavailema vanhempainvapaan lomakertymän leikkaus koskee nimenomaan naisia, sillä he käyttävät vanhempainvapaasta yli 90 %. Vanhuspalvelujen henkilöstön vähentäminen, päivähoidon ryhmäkoon kasvattaminen ja koulujen luokkakokojen suurentaminen koskevat naisvaltaisia aloja. 
 
Erityisen selkeä sukupuolittunut ja eriarvoisuutta kasvattava arvovalinta on päivähoitoon tehdyt leikkaukset ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto työttömien vanhempien lapsilta. Hallitus rajoittaa päivähoito-oikeutta, nostaa päivähoitomaksuja ja kasvattaa päiväkotien ryhmäkokoja.

Päivähoidon ryhmäkokojen kasvattaminen heikentää varhaiskasvatuksen laatua ja kasvattaa lasten eriarvoisuutta. Ryhmäkokojen kasvattaminen tarkoittaa myös päivähoidon työntekijöiden vähentämistä ja lisää naisvaltaisen alan työttömyyttä.  
 
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen kohdistuu enemmän naisiin kuin miehiin, sillä naiset kantavat suurimman hoivavastuun lapsista. Siksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen heikentää ennen muuta naisten työssäkäynnin edellytyksiä. Miksi hallitus heikentää naisten työssäkäynnin edellytyksiä, jos sen on tarkoitus kasvattaa työllisyysastetta? 
 
Hallitus on sokea epätasa-arvolle ja yksinhuoltajaperheiden köyhyydelle. Siksi hallitus näkee päivähoitomaksujen 0-maksuluokan pelkästään kannustinloukkuna. Suurin osa yksinhuoltajista on naisia, ja he kuuluvat yhteiskunnan pienituloisimpiin. Miksi hallitus haluaa kurittaa köyhimpiä yksinhuoltajia? Miksi hallitus harkitsee maksullista päivähoitoa juuri pienituloisimmille perheille eikä säädä sitä suoralta kädeltä varakkaimmille perheille luomalla uuden, ylimmän maksuluokan? 
 
Jos halutaan lisätä yksinhuoltajien työssäkäyntiä, ei pidä heikentää päivähoitopalveluita vaan päinvastoin monipuolistaa niitä ja parantaa osa-aikatyön kannattavuutta. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on ristiriidassa hallituksen työllisyystavoitteiden kanssa.
 
Nykyisillä pätkätyömarkkinoilla on yhä tärkeämpää, että päivähoito tukee työn vastaanottamista. Päivähoidon rajoittaminen heikentää naisten mahdollisuutta osallistua työelämään. Ilmeisesti naiset halutaankin pois työmarkkinoilta. 
 
Toimiva päivähoito ja subjektiivinen oikeus päivähoitoon mahdollistavat vanhempien työssäkäynnin. Mutta kyse on myös lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen.  Työttömien ja pienituloisten perheiden lasten oikeutta varhaiskasvatukseen tulee puolustaa. Siitä tinkiminen on lasten luokkayhteiskunnan rakentamista, sillä tutkimusten mukaan varhaiskasvatus hyödyttää lasta enemmän kuin mikään muu koulutus. Varhaiskasvatuksesta hyötyvät nimenomaan huono-osaiset.
 
Naisten ja miesten palkkaeroja ylläpitävään kotihoidontukeen hallitus sen sijaan ei koske, vaikka – toisin kuin päivähoitomaksun nollaluokka – kotihoidontuki muodostaa oikean köyhyysansan ja kannustinloukun naisille. Siltä hallitus sulkee silmänsä ilmeisesti arvomaailmaan sopimattomana näkökohtana. Ilmeisesti oikeistokonservatiivinen perusporvarihallitus haluaa äidit kotiin. 
 
Ilmeisesti hallitus haluaa lisätä myös köyhyyden ja kouluttamattomuuden periytymistä, sillä pienituloisten perheiden lasten mahdollisuutta opiskella vaikeutetaan lisäämällä opiskelun lainapainotteisuutta ja poistamalla opintotuesta indeksi.
 
Hallitus aikoo sallia alle vuoden perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden solmimisen.  Tämä tarkoittaa, että naisten pätkätyöt tulevat lisääntymään nykyisestä. Määräaikaiset työsuhteet kasaantuvat naisille ja erityisesti nuorille synnytysiässä oleville naisille.
 
Hallitusohjelma siis lisää nuorten naisten pätkätöitä, mutta se ei sisällä kirjausta vanhempainvapaan tasaisemmasta jakamisesta vanhempien kesken. Miksi ei? Kun määräaikaisuudet kasaantuvat valmiiksi naisille, myös hallituksen kaavailema koeajan pidentäminen kohdistuu erityisesti naisiin.
 
Kuntatyöntekijöiden kelpoisuusehtojen alentaminen ja siitä seuraava palkkojen alentaminen tulee koskettamaan erityisesti naisia, sillä naiset muodostavat kuntatyöntekijöistä enemmistön. Sen sijaan pyrkimyksestä palkkatasa-arvoon hallitusohjelmassa ei ole halaistua sanaa. Onko hallituksen tarkoitus luopua kolmikantayhteistyöstä? Miten samaplkkaisuutta jatkossa edistetään, jos se ei ole hallituksen intresseissä ja yhteistyö palkansaajajärjestöjen kanssa perustuu yksinomaan uhkailulle? 
 
Perhehoitoa hallitus haluaa lisätä mutta siten, ettei valituilla toimenpiteillä kannusteta työikäistä aktiiviväestöä siirtymään perhehoitajiksi. Tarkoittaako tämä, että hallituksen tavoitteena on kasvattaa palkatonta hoivatyötä?  
 
Pitkäaikaisen laitoshoidon, palveluasumisen, kotiin annettavien palvelujen ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakasmaksuja korottaminen koskettaa erityisesti naisia, sillä naiset muodostavat enemmistön eläkeköyhistä. 
 
Eläkeläisten asumistuen laskeminen osuu erityisesti pienituloisiin eläkkeellä oleviin naisiin, sillä köyhimmät vanhukset eli ne, joilla ei ole omaa asuntoa ja jotka asuvat vuokralla, menettävät eläkkeensaajien asumistuen leikkauksessa.
 
Hallituksen pitää lopettaa köyhiä ja lapsiperheitä kurjistava politiikka. Hallituksen pitää perua häpeällinen aikomuksensa leikata edelleen lapsilisistä ja työttömyysturvasta 120 miljoonaa euroa, ellei yhteiskuntasopimusta saada aikaan. 
 
Miksi hallitus itse ei vaali yhteiskuntarauhaa? Miksi hallitus lietsoo tyytymättömyyttä ja epäluottamusta tekemällä yksipuolisesti epäsolidaarista ja epäoikeudenmukaista politiikkaa? 
 
Hallitus on kolmikannan yksi osapuoli ja on ensiarvoisen tärkeää, että hallitus omilla toimillaan edistää esimerkiksi työelämän tasa-arvoa.  Hallituksen on pidettävä kiinni tavoitteesta kaventaa naisten ja miesten palkkaeroja. Myös itsensä työllistävien ja freelancereiden ja muiden työelämän heikompiosaisten aseman parantaminen edellyttää nimenomaan hallituksen aktiivisuutta kolmikantaneuvotteluissa. 
 
Hallitus voi vielä korjata politiikkansa suunnan. Varmistaakseen tasa-arvon edistymisen hallituksen tulisi laatia tasa-arvo-ohjelma, jonka toteuttamiseen koko hallitus sitoutuu. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma ja sen väliseuranta ovat osoittautuneet hyviksi työkaluiksi, ja siksi niitä tulee jatkaa. Sukupuolinäkökulma pitää sisällyttää kärkihankkeisiin ja toimintasuunnitelmaan, muuten tehdään aivan sukupuolisokeaa politiikkaa. 
 
Talousuudistukset ovat kestävällä pohjalla vain, jos leikkaus- ja elvytystoimien vaikutukset naisiin ja miehiin ja eri tuloryhmiin arvioidaan avoimesti ja rehellisesti.

Tagit: Tasa-arvo hallitus2015 eriarvoisuus köyhyys Tuloerot Verotus

Veronkierto kuriin EU-yhteistyöllä

Kansalaisjärjestö Finnwatch julkaisi viime viikolla selvityksen työeläkesijoittamisesta. Selvityksen mukaan huomattava osa työeläkevaroistamme - vähintään 37 miljardia euroa - on sijoitettuna veroparatiiseihin rekisteröityihin rahastoihin. Joillakin työeläkelaitoksilla veroparatiisirahastot muodostavat jopa 60–70 prosenttia sijoitussalkusta. Työeläkeyhtiöt ovat veroparatiisisijoituksissaan suosineet erityisesti Luxemburgia, Ceymansaaria sekä Irlantia.
 
Työeläkelaitosten yhteenlaskettu sijoitusvarallisuus on yli 160 miljardin euron arvoinen. Ne ovat siten merkittäviä sijoittajia rahamarkkinoilla. Työeläkelaitosten lakisääteinen tehtävä on huolehtia siitä, että varat riittävät tulevaisuudessakin eläkekulujen hoitamiseen. Järjestelmä on yhä enemmän sijoitustuottojen varassa, sillä väestön ikääntyessä nopeasti eläkkeisiin kuluu enemmän rahaa kuin eläkemaksut tuottavat. Sijoitustuottojen synnyttäminen keinotekoisia verojärjestelyjä käyttämällä on kuitenkin kestämätöntä. Myös julkisten eläkelaitosten pitää noudattaa sijoittamisessaan avoimuutta ja vastuullisen veronmaksun periaatteita.

Tarvitsemme konkreettisia toimia veronkierron kitkemiseksi. Vihreät on hallituksessa ajanut vahvasti sitä, että hallitus julkistaisi veronkierron vastaisen toimenpideohjelman, jonka avulla veroparatiisit ja veronkierto on mahdollista laittaa kuriin. Tämä toimintasuunnitelma julkistettiin vihdoin viime viikolla. Mukana on Vihreiden ajama kirjaus siitä, että valtion enemmistöomistamat yhtiöt velvoitetaan raportoimaan veroistaan maakohtaisesti. Uudistus tarkoittaa, etteivät valtion omistamat yhtiöt voisi tahkoa voittoa maksamalla veronsa alhaisemman verotuksen maihin. Yhteiskuntavastuullinen yritys hoitaa myös veronsa vastuullisesti.
 
Vihreät haluavat puuttua myös siirtohinnoitteluun, jolla tarkoitetaan hinnoittelua samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välisissä liiketoimissa. Lisäksi olemme ajaneet EU-maiden omaa mustaa listaa veroparatiiseista.

Kannatamme myös maakohtaista talousraportointia, joka velvoittaisi yritykset raportoimaan tuloksestaan ja maksamistaan veroista maakohtaisesti. Silloin olisi helppo selvittää, millä yrityksellä on veroparatiisimaissa todellista liiketoimintaa, ja mikä yritys hyödyntää veroparatiiseja vain välttääkseen veroja.

Europarlamentissa on tärkeää edistää monenkeskistä verotietojen vaihtoa, jonka ansiosta maan ei veronkiertoa epäillessään tarvitsisi esittää erillisiä tietopyyntöjä muihin maihin, vaan verotiedot olisivat käytössä automaattisesti.
 
EU:ssa menetetään vuosittain verotuloja noin 1000 miljardia euroa harmaan talouden ja verovälttelyn vuoksi. Erityisen suuri ongelma veropako on kuitenkin kehitysmaille, jotka tarvitsisivat verotulot köyhyyden ja nälänhädän vähentämiseen.

Taistelu veroparatiiseja vastaan on koko maailman etu, mutta siinä onnistuminen edellyttää yhteisiä pelisääntöjä ja yhteistyötä. Onkin yllättävää, etteivät kaikki puolueet kannata konkreettisia keinoja verovälttelyn lopettamiseksi, vaikka ne sinänsä kritisoisivat harmaata taloutta.

Kansalaisjärjestö Finnwatch selvitti vastikään, miten puolueet ja EU-ehdokkaat suhtautuvat veronkiertoon ja siihen puuttumiseen. Vihreät vaativat nykyistä tiukempaa rahamarkkinoiden säätelyä kriisien ehkäisemiseksi ja veroparatiiseihin puuttumiseksi.
 
Verokikkailun lopettamiseksi tärkeintä on ymmärtää, että rahaliikenne ylittää maiden väliset rajat, minkä vuoksi myös rahamarkkinoiden ongelmien ratkaiseminen edellyttää maiden rajat ylittävää yhteistyötä.

Tagit: Verotus Veroparatiisit

Hyvä, paha raha – verovälttely rapauttaa hyvinvointiyhteiskuntaa

Johanna Kohvakka
Ekonomi

Verovälttely on ikivanha ilmiö. Todennäköisesti yhtä vanha kuin verotuskin – keinot ovat vain vuosien saatossa vaihdelleet. Kun aikoinaan Iso-Britanniassa verot määräytyivät kartanon ikkunoiden lukumäärän perusteella, ikkunoita yksinkertaisesti muurattiin umpeen, ja useissakin maissa käytössä ollut partavero puolestaan innoitti miehiä ajamaan partansa.

Sata vuotta sitten eläneet Vesteyn veljekset olivat ensimmäiset tunnetuimmat kansainväliset veronkiertäjät, jotka tekivät mittavan omaisuuden kartelleilla ja valtioiden välisillä verojärjestelyillä. Veljekset kamppailivat verottajaa vastaan käytännössä koko elämänsä ollen välillä vuosikausia maanpaossa. William Vestey vielä kuolinvuoteellaan sätti Iso-Britannian epäoikeudenmukaisia ”kuolemanveroja”.

Mitä kaikkea olemmekaan valmiit rahan vuoksi tekemään?

Nykyään EU-alue menettää harmaan talouden ja verovälttelyn takia jopa 1 000 miljardia euroa vuodessa. Summa on enemmän kuin kaikkien EU-maiden yhteenlaskettu terveysbudjetti. Kehitysmaista virtaa rahaa veroparatiiseihin yhdeksänkertaisesti maiden saamien kehitysyhteistyövarojen verran. Tax Justice Networkin mukaan veroparatiiseissa on piilossa kaikkiaan jopa 32 000 miljardia dollaria yksityistä varallisuutta.

Työskentelin 7 vuotta Luxemburgissa ja konkreettisesti näin, mistä veroparatiisitaloudessa on kysymys. Verovälttely on yksi suurimmista yhteiskuntamme eriarvoisuutta aiheuttavista ja hyvinvointiyhteiskuntaamme rapauttavista ongelmista. Se on myös yksi keskeisistä talouskriisin aiheuttajista. Yritysten verovälttely on yksinkertaisesti saatava kuriin, koska loppujen lopuksi siitä kärsivät kaikki.

Tyhjiä, ylläpidettyjä toimistohuoneita, satoja ja taas satoja yritysten nimikylttejä porttikongeissa, pikaisia lentokenttäkokouksia ja ihmisiä, jotka istuvat yksin toimistollaan monikansallisten yritysten verot minimoidakseen. Luxemburg on kupla, jonka olemassaolo perustuu lähes pelkästään veroetuihin, joita pienen maan on helppo tarjota, koska julkisen sektorin pyörittämiseen ei paljon rahaa tarvita. Vain 400 000 ihmisen Luxemburg on EU:n rikkain maa, ja maan eliitti viettää yltäkylläistä elämää niiden verotulojen ansiosta, mitä maahan virtaa.

Yritykset pyrkivät minimoimaan veronsa sijoittajien tuotto-odotukset täyttääkseen eikä heidän tarvitse välittää, mihin heidän maksamansa rahat käytetään. He näkevät verot vain voittoa pienentävänä kulueränä eikä silloin ole merkitystä, mitä rahoilla tehdään. Onko sillä merkitystä, menevätkö verorahat Haukiputaan homekoulun kunnostukseen vai vaikkapa luxemburgilaisen hallituksen jättävän ministerin 14 500 euron työttömyyskorvaukseen?

Tämän pitäisi olla hyvin yksinkertaista. Yrityksen tulisi maksaa veroja siellä, minne ne liiketoiminnan perusteella kuuluvat - maahan, jonka infrastruktuuria he käyttävät hyväkseen, ilman, että mitään keinotekoisia rakenteita käytetään. Miksi siis tuhlaamme resursseja ja kallista aikaamme rahan takia?

Raha on hieno keksintö. Kun hyödykkeiden vaihtaminen toisiinsa kävi liian monimutkaiseksi ja tuli tarve yleisesti hyväksytylle vaihdannanvälineelle, päädyimme oravannahkojen ja simpukankuorien kautta kultaan ja lopulta nykyisin tuntemaamme monimutkaiseen rahatalouteen. Raha on tuonut paljon hyvää. Se mahdollistaa kehitysavun ja muut tulonsiirrot kokonaisvaltaisemman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ilman rahaa yhteiskuntamme ei olisi yksinkertaisesti kehittynyt tälle tasolle. Raha tuo turvaa. Raha motivoi. Mutta se myös tekee ahneeksi.

Todennäköisesti evoluution kannalta tietynlainen itsekkyys ja oman edun tavoittelu on ollut tärkeää selviytymisen kannalta. Se, jolla on ollut suurimmat viljavarastot ja pitänyt ne vain itsensä ja läheistensä käytössä, on selviytynyt todennäköisemmin kuin se, joka on antanut viljasadoistaan niille, joiden sadot ovat tuhoutuneet. Taistelemme edelleen alitajuisesti omasta selviytymisestämme. Pääoman kasvattaminen luo turvallisuuden tunnetta.

Verosuunnittelu on laillista. Jopa aggressiivinen verosuunnittelu on laillista. Yhden iPadin valmistaminen Kiinassa maksaa noin 50 dollaria. Siirtohinnoittelun avulla Apple saa tuloksensa Kiinassa tappiolliseksi. Yhtiö kierrättää varat Brittiläisten Neitsytsaarten ja Luxemburgin kautta ja maksaa Yhdysvaltojen ulkopuolisista voitoistaan veroja vain pari prosenttia (1.9%, 2012).

Starbucks puolestaan maksaa rojalteja jokaisesta myymästään kahvikupista tuotemerkit omistavalle hollantilaiselle tytäryhtiölle ja koska aineettomista oikeuksista ei Alankomaissa tarvitse maksaa veroa, se tekee huoletta tappiota rojaltien avulla niissä maissa, joissa verotus on korkea. Lähes kaikilla maailman sadasta suurimmasta yhtiöstä on holding-yhtiö Alankomaissa.

Reilua? Ehkä ei, mutta vielä laillista.

Verovälttelyn kohdalla ei oikeastaan edes tarvitsisi miettiä, onko se laillista vai laitonta, sillä kyse on lainsäädännön aukkokohtien hyväksikäytöstä. Kyseessä ovat voittoa tekevät yhtiöt, joiden kuuluisi yhteisten sääntöjen mukaan osallistua käyttämänsä infrastruktuurin ylläpitämiseen. Verovastuu on tärkeä osa yritysten yhteiskuntavastuuta. Pienet ja keskisuuret yritykset, joilla ei ole resursseja tai halua ryhtyä vastaaviin verojärjestelyihin maksavat tavallisten kansalaisten ohella kohtuuttoman suuren osan yhteiskunnan ylläpidosta tällä hetkellä.

Kuvitellaanpa tilanne, jossa yritykset joutuisivat itse rakentamaan työntekijöidensä koko koulutusjärjestelmän päiväkodista alkaen, huolehtimaan teiden kunnossapidosta, jotta työntekijät pääsisivät töihin sekä turvaamaan toimintaympäristöään omatoimisesti esimerkiksi rikollisuudelta. Kuinka paljon kustannuksia tästä syntyisi? Yhteiskunta pitäisi siis nähdä yhtenä sidosryhmänä ja verot siten osingonjakona yhteiskunnalle, joka tarjoaa koulutetun työvoiman, tiet ja muun infrastruktuurin, jotka puolestaan mahdollistavat liiketoiminnan. Korkea infrastruktuuri tarjoaa globaalissa maailmassa ainutlaatuista kilpailuetua.

Verovälttelyyn tulee puuttua lainsäädännöllä. Pelkkä yritysten syyllistäminen ei ole oikea lähtökohta. Tuottovaatimus tulee sijoittajilta ja niin kauan kuin muutkin tätä harjoittavat, kasvottomia suuryrityksiä on vaikea vaatia toimimaan moraalisesti liikevoittonsa kustannuksella. Osakeyhtiölain mukaan yrityksen tarkoitus on yksiselitteisesti tuottaa voittoa sijoittajilleen. Yksi hyvä ratkaisu olisikin laittaa paineita sijoittajien suuntaan ja esimerkiksi pyrkiä tuomaan veroratkaisut osakkeenomistajien päätettäväksi yhtiökokouksessa. Käytännössä kuitenkin paras keino puuttua verovälttelyyn on lainsäädännön muuttaminen.

Olisi myös yritysten etu puoltaa lainsäädännön tiukentamista, sillä tuolloin lähtökohta olisi kaikille sama eikä heidän tarvitsisi käyttää aikaa ja resursseja näihin keinotekoisiin järjestelyihin. Ainoa häviäjä olisivat suuret konsulttiyhtiöt ja lakifirmat, jotka tällä hetkellä tekevät mittavaa tiliä veroneuvonnalla ja muilla asiantuntijapalveluilla.

Mitä sitten tulisi tehdä? Merkittävin keino verovälttelyn kitkemiseksi on maakohtainen talousraportointi, joka velvoittaa yritykset raportoimaan tuloksestaan ja maksamistaan veroista maakohtaisesti. Tällä hetkellä yrityksen on helppo piilottaa verovälttelynsä konsernitilinpäätöksen uumeniin.

Norjan valtion öljy-yhtiö Statoil on ottanut maakohtaisen talousraportoinnin käyttöön ja yhtiön pääjohtaja kertoi avoimessa kirjeessään, ettei raportointi aiheuttanut merkittäviä lisätoimenpiteitä, sillä kaikki tarvittava tieto on jo olemassa. Kyse on vain tilinpäätösraportin lisäosasta, jossa tulos ja verot eritellään maakohtaisesti.

Viime perjantai oli tällä saralla hyvä päivä Suomessa. Hallitus jätti viimein kauan odotetun toimintaohjelman, joka velvoittaa valtion enemmistöomisteiset yhtiöt raportoimaan veronmaksustaan maakohtaisesti. Tämä uudistus on todella tervetullut. Valtio-omisteisten yhtiöiden voiton maksimointi veronmaksulla alhaisemman verotuksen maihin on yhtä järkevää kuin omaan jalkaan ampuminen. Nyt kansalaisjärjestöjen toiveena on, että tämä ulottuisi myös muihin kansainvälistä toimintaa harjoittaviin suuryrityksiin. Asiasta on odotettavissa EU-direktiivi vuonna 2018.

Toinen tärkeä verovälttelyn kitkemisen keino on siirtohinnoitteluun liittyvän kansainvälisen sääntelyn tehostaminen. Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan hinnoittelua samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välisissä liiketoimissa, joita voivat  olla esimerkiksi tavaroiden ja palvelujen kauppa, korvaus aineettomista oikeuksista sekä rahoitus. Tämä on yleisin verovälttelyn keino.

Kolmanneksi Suomi voisi laatia EU-komission suosituksen mukaisesti oman tiukemman listan veroparatiiseiksi katsomistaan maista. Listaa voitaisiin käyttää ohjaamaan mm. valtion ja eläkeyhtiöiden sijoitustoimintaa vastuullisemmaksi sekä veroparatiisivapaiden hankintojen tekemisessä.

Neljänneksi verotietojen automaattisesta vaihdosta tulisi neuvotella globaali tiedonvaihdon sopimus.

Merkittävää olisi myös vähentää EU-maiden välistä verokilpailua yhdenmukaistamalla veropohjaa ja esimerkiksi määrittämällä minimiveroaste.

Rahasta on muodostunut tärkeä koko yhteiskuntaamme pyörittävä voima, jota emme enää edes osaa kyseenalaistaa. Jos pitäisimme mielessämme, että se on kuitenkin vain keinotekoinen itse keksimämme vaihdannan väline, jonka arvo on loppujen lopuksi vain päämme sisällä, maailma varmasti toimisi ihan eri tavalla. Ehkä joku päivä? Sillä: ”the price of anything is the amount of life you exchange for it” (Henry David Thoreau, 1817-1862).

Kirjoittaja on 7 vuotta Luxemburgissa asunut laskentaekonomi ja verovastuun asiantuntija

Tagit: Verot Verotus Veroparatiisit

Eriarvoisuuteen puututtava verotuksella

Uusimpien tilastojen mukaan tuloerot ovat jatkaneet kasvuaan.
Tuloerojen kasvu on Suomessa ollut OECD-maiden nopeinta.

Tutkijoiden mukaan merkittävin syy tuloerojen kasvuun on vuoden 1993 verouudistuksessa toteutettu ansiotulojen ja pääomatulojen eriyttäminen. Ansio- ja pääomatuloverot eriyttäminen synnytti kannustimen muuttaa ansiotuloja pääomatuloiksi, joita ei veroteta progressiivisesti. Listautumattomien yritysten omistajilla on oikeus nostaa yrityksestään verottomia osinkoja enintään 60 000 euroa. Tämä nollaveroluokka kannustaa muuntamaan työtuloja osinkotuloiksi.

Eriarvoisuutta lisäävään verotuksen rakenteelliseen ongelmaan olisi tilaisuus puuttua kehysriihessä. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on tehtävä oikeudenmukaisuutta lisääviä rakenteellisia uudistuksia. Tarvitaan sekä muutoksia verotuksen rakenteisiin sekä veroprogression lisäämistä. Listaamattomien yritysten osinkojen verovapautta tulee rajoittaa. Vihreät ehdottivat osinkojen verovapauteen puuttumista jo viime hallituskaudella. Tuloerojen kaventamiseksi tulisi myös jatkaa pääoma- ja ansiotuloverokantojen yhteensovittamista eli korottaa pääomaveroa.

Tuloeroja on perinteisesti pyritty hillitsemään progressiivisella tuloverolla ja sillä on myös ollut laaja kansalaisten tuki. Kyselyidenkin mukaan kansalaiset maksavat mieluummin korkeampaa veroa kuin leikkaavat elintärkeistä peruspalveluista. Hyvinvointivaltion rahoituksen idea perustuu sille, että jokainen osallistuu taakankantamiseen maksukykynsä mukaan ja voi siksi luottaa saavansa yhteiskunnan apua, kun sitä tarvitsee.

Merkityksellistä eriarvoisuuden vähentämisen kannalta ei ole vain oikeudenmukainen tulonjako vaan myös toimivat julkiset palvelut. Palveluiden rahoittamiseksi tarvitsemme kuitenkin riittävän laajaa veropohjaa. Siksi myös erilaiset verovähennykset ja -vapaudet sekä ympäristön kannalta haitalliset tuet on käytävä kehysriihessä läpi. 2000-luvun verotuksen on oltava niin sosiaalisesti kuin ympäristön kannalta mahdollisimman kestävää.

Tagit: Verotus

Yritysten verokikkailu kuriin

Puhe leikkauslistoista kääntää huomion siitä, mistä oikeasti pitäisi puhua: miten estämme yritysten verokikkailun ja tukimme hyvinvointiyhteiskuntaa rapauttavan veropaon. Jos verokikkailua ei laiteta kuriin, joudumme hakemaan säästöjä kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella. Lisäksi annamme hiljaisen hyväksyntämme epäoikeudenmukaiselle tulonjaolle ja jatkuvalle tuloerojen kasvulle maiden sisällä ja välillä.

Maailma maksaa yritysten verovenkoilusta kovaa hintaa. Pelkästään kehitysmaista pakenee vuosittain jopa 900 miljardia euroa, mikä on yhdeksän kertaa enemmän kuin kansainvälisen kehitysavun määrä. Joidenkin arvioiden mukaan yli 50 prosenttia maailmankaupasta kulkee veroparatiisien kautta. Suomesta veroparatiiseihin pakenee vuosittain useita miljardeja euroja. Miksi ihmeessä sallimme tämän?

Hallitusohjelmassa Suomi on sitoutunut toimimaan kansainvälisen veronkierron lopettamiseksi ja valtiovarainministeri Urpilainen on toivonut YK:n roolin vahvistamista taistelussa veronkiertoa ja veroparatiiseja vastaan.

Rahamarkkinoilla pelisääntöjen on oltava valtioiden rajat ylittäviä. Siksi Suomen pitää olla aloitteellinen kansainvälisissä neuvottelupöydissä: meidän pitää vaatia kansainvälisten yritysten maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkistamista ja automaattista verotietojen vaihtoa valtioiden välillä. Tarvitsemme myös OECD:n nykykriteerejä tiukemman ja kattavamman listauksen veroparatiiseista. Tähän on nyt mahdollisuus, kun EU:ssa käsitellään EU:n toimintaasuunnitelmaa veronkierron ehkäisemiseksi.

Veroparatiisiyhtiöt toimivat kansainvälisesti, joten emme voi vain vaatia toimenpiteitä muilta. Meidän on kehitettävä talouden oikeudenmukaisuutta lisääviä sääntöjä myös kansallisella tasolla, valtion ja kuntien päätöksenteossa.

Monet kunnat ovat säästöjä hakiessaan päätyneet ulkoistamaan sosiaali- ja terveyspalveluitaan kansainvälisille yrityksille, joiden hyvä tulos on suurelta osin veronkierron ja veroparatiisien ansiota. Nykyinen hankintalaki ei mahdollista sitä, että pitäisimme verosuunnittelua syynä välttää palveluiden ostamista tietyltä yritykseltä. Tämän vuoksi valtiovarainministeriön pitääkin aktiivisesti selvittää, millä keinoilla kunnat voisivat suosia yrityksiä, jotka eivät harjoita epäeettistä verosuunnittelua. Voisimmeko esimerkiksi antaa kilpailutuksessa lisäpisteitä yrityksille, jotka julkaisevat maakohtaisia tilinpäätöstietoja?

Viime syksynä eduskunta hyväksyi tarkastusvaliokunnan verovajeraportin, jossa tarkastusvaliokunta edellytti, että hallituksen on tuotava eduskunnalle vuosittain arvio kansallisen verovajeen koosta, veropaon syistä sekä toimenpiteistä veropaon pienentämiseksi. Raportointi tulee lisäämään kansallista avoimuutta ja poliittista tietoisuutta veropaon haitoista, jotka molemmat ovat edellytyksiä taistelussa hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi. Kehitys- ja ulkoministerit ovat puolestaan ryhtyneet mm. yhteistyöhön vero-oikeudenmukaisuutta ajavan Tax Justice Networkin kanssa. Uutta kehityspolitiikkaa hahmottavassa post 2015-prosessissa tulee ottaa yhdeksi painopisteeksi kehitysmaiden kyky ehkäistä pääomapakoa. Myös ministeri Ihalaiselta odotetaan konkreettisia toimenpiteitä nyt, kun EU:n hankintadirektiivejä ja tilinpäätösdirektiiviä ollaan uudistamassa.

Veronkierron lopettaminen on nostettava talouspolitiikan keskiöön. Jos niin ei tehdä, voimme yhtä hyvin jauhaa leikkauksista ja säästöistä hamaan hyvinvointiyhteiskunnan loppuun sakka, jolloin viimeinenkin terveysasema on ulkoistettu kansainvälisten veroparatiisiyhtiöiden pyöritettäväksi.

Tagit: Verotus Veroparatiisit talouspolitiikka globaali oikeudenmukaisuus

Solidaarisuusverosta lisärahoitusta peruspalveluihin

Syrjäytyneiden nuorten määrän kasvu viime vuosina on eräs osoitus siitä, että 90-luvun lamavuosina tehtiin väärää politiikkaa. Lamasäästöjä kohdistettiin köyhiin lapsiperheisiin, eikä näitä leikkauksia koskaan peruttu, vaikka ajat välillä kohenivat. Menneisyyden muistaminen on tärkeää, jotta osattaisiin välttää menneisyyden virheet. Olen iloinen siitä, että Suomessa vuonna 2011, kun Euroopan talous ympärillä ryskyy, kohennetaan nimenomaan kaikkein pienituloisimpien perusturvaa. Juuri näin pitää toimia.

VATT eli Valtion tutkimuskeskus on tuoreessa laskelmassaan osoittanut, että nyt käsittelyssä oleva hallituksen budjetti on tuloeroja kaventava. Tuloerot supistuvat Gini-kertoimella mitattuna 0,4 prosenttiyksikköä ja suhteellinen köyhyysaste pienenee samoin 0,4 prosenttiyksikköä. Köyhyysastetta alentaa ennen kaikkea perusturvan korotus ja asumistukiperusteiden keventäminen. Välittömän verotuksen muutoksista tuloeroja kaventavat eniten perusvähennyksen korottaminen sekä osinko- ja pääomatuloverotuksen kiristyminen. Köyhyysasteeseen vaikuttaa etenkin perusvähennyksen enimmäismäärän korotus.

Tuloeroihin vaikutetaan paitsi sosiaaliturvan, myös verotuksen avulla. Suurituloisille kohdennetaan veronkiristyksiä, ja vastaavasti pienituloisten verotusta kevennetään. Esimerkiksi pääomaveroa ja perintö- ja lahjaveroa kiristetään suurten perintöjen kohdalla. Kunnallisveron perusvähennyksen alarajaa nostetaan, mikä auttaa kaikkein pienituloisimpia. Suurituloisten verotus kiristyy ja pienituloisten kevenee, mikä on oikeudenmukaista ja kaventaa tuloeroja.

Verotusta voitaisiin edelleen uudistaa oikeudenmukaisempaan suuntaan ottamalla myös Suomessa käyttöön uusi, kaikkein varakkaimpiin kohdistuva solidaarisuusvero. Varakkaimpien verotuksesta saavilla lisätuloilla voitaisiin rahoittaa kaikille yhteisiä peruspalveluita, joita usein tarvitsevat eniten juuri ne, jotka ovat kaikkein pienituloisimpia. He nimittäin myös sairastelevat kaikkein eniten. Tällaista solidaarisuusveroa ovat myös meillä julkisuudessa kannattaneet eräät varakkaat kansalaiset. Samankaltaisen ehdotuksen on esittänyt muun muassa sosiaalidemokraattien verotyöryhmä, samoin kuin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä. Kannatusta tuntuisi siis löytyvän.

Pari päivää sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan elinajan odotteen ero köyhän ja varakkaan miehen välillä on jo 12 vuotta. Terveyserojen kasvu pitää ottaa vakavasti. Meillä kansalaiset ovat jo eriarvoisia sen suhteen, kuinka hyvin terveyspalvelut ovat heidän ulottuvillaan. Sama eriarvoisuuden kasvu näkyy koulutuksessa. Suomessa niin työttömyys kuin matala koulutusaste ovat alkaneet periytyä. On tärkeää, että tällä hallituskaudella kaikissa päätöksissä otetaan nimenomaan huomioon se, mikä on päätösten vaikutus tuloerojen, hyvinvointierojen ja terveyserojen kasvuun. Eriarvoisuuden kuilu ei saa enää kasvaa.

Tagit: Tuloerot Verotus solidaarisuusvero köyhyysaste

Ehdokkaat kaventaisivat tuleroja

12.04.2011

Tiedote 

181 ehdokasta allekirjoittanut Tuloerot kuriin –sitoumuksen

Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaiden Outi Alanko-Kahiluodon ja Heikki Hiilamon lanseeraama kampanja tuloerojen kaventamiseksi on saanut jo 181 ehdokasta eri puolueista allekirjoittamaan osoitteessa www.tuloerotkuriin.fi seuraavan sitoumuksen:

"Me allekirjoittaneet sitoudumme työskentelemään tuloerojen kaventamiseksi, mikäli tulemme valituiksi eduskuntaan huhtikuun 2011 eduskuntavaaleissa. Työskentelemme tämän tavoitteen hyväksi muun muassa verotusta, tulonsiirtoja, julkisia maksuja ja työllistämistoimia koskevissa päätöksissä."

Eniten allekirjoittaneita on Vasemmistoliiton ja Vihreiden ehdokkaiden joukossa. Oikeistopuolueiden edustajat sen sijaan loistavat poissaolollaan.

- Tuloerojen kaventamisella on sekä kansan että asiantuntijoiden tuki ja sillä pitäisi olla myös kansan edustajien tuki, puoluekentän laidasta laitaan. Allekirjoittamalla sitoumuksen ehdokkaat voivat osoittaa, että heiltä tätä tahtoa löytyy. Haastan myös oikeistopuolueiden edustajat allekirjoittamaan sitoumuksen, sanoo Outi Alanko-Kahiluoto, ehdolla Helsingissä.

- Pidän todella vastuuttomana nettiin ilmestynyttä vastavetoomusta, jossa puolustetaan suuria ja edelleen kasvavia tuloeroja. Vielä enemmän ihmettelen sitä, että jotkut Kokoomuksenkin ehdokkaat ovat allekirjoittaneet sen. Onko pienituloisen polkeminen Kokoomuksen linjan mukaista? Tämäkö on sitä vastuullisuutta, jota oikeisto mielellään juhlapuheissaan korostaa, ihmettelee Alanko-Kahiluoto.

- Tuloerojen kaventaminen hyödyttää kaikkia. Tästä on vahvaa tutkimusnäyttöä. Kampanjamme tueksi pyysimme tusinaa Suomen johtavaa tulo- ja terveyserojen tutkijaa allekirjoittamaan kampanjan tueksi seuraavan toteamuksen: "Vahva tutkimusnäyttö osoittaa, että suuret tuloerot vahingoittavat väestön terveyttä ja hyvinvointia. Kielteiset vaikutukset eivät koske vain pienituloisia vaan lähes koko väestöä. Tasaamalla tuloeroja voidaan parantaa väestön terveyttä ja hyvinvointia." Lähes kaikki suostuivat. Allekirjoittaneiden nimet ovat nähtävissä kampanjan nettisivuilla www.tuloerotkuriin.fi, kertoo Uudellamaalla ehdolla oleva Heikki Hiilamo.

Kampanjaidean taustalla on Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin kirjan Tasa-arvo ja hyvinvointi tuloksena syntynyt kampanja The Equality Pledge (www.equalitytrust.org.uk/pledge/signatories), joka toteutettiin ennen Ison-Britannian parlamenttivaaleja. Kirjan sanoma on terveys- ja sosiaalisten ongelmien yhteys tuloeroihin.

Aiheesta on olemassa myös runsaasti suomalaisten tutkijoiden koti- ja ulkomailla julkaisemaa tutkimusnäyttöä.

 

Lisätiedot:

Outi Alanko-Kahiluoto
GSM 050 512 1727

Heikki Hiilamo
GSM 040 358 7203

Tagit: Tuloerot Verotus köyhyys terveyserot

Totuus tuloverotuksesta

Heikki Hiilamo
Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori

Vaalikeskustelun polttavin verokysymys koskee oikeudenmukaisuutta. Perustuuko verotus veronmaksukykyyn vai onko meillä käytössä tasavero?

Välillinen verotus eli arvonlisävero ja sen kaltaiset kulutusverot edustavat tasaveroa (vaikka todellisuudessa köyhät maksavat suhteessa rikkaita enemmän kulutusveroja). Verotuksen oikeudenmukaisuus voi toteutua vain tuloverotuksen avulla. Mutta toteutuuko se käytännössä?

Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen laski pyynnöstäni vuoden 2008 tulonjakoaineistosta todellisen veroprosentin kaikille aineistossa olevalle noin 18 000 henkilöille. Tuloksista voi lukea kaksi asiaa: yleinen tasavero ei ole ainakaan vielä totta Suomessa (paitsi ehkä kaikkein hyvätuloisimpien osalta), mutta verotus ei perustu enää maksukykyyn.

Tulonjakoaineisto on laadittu kuvaamaan koko Suomen väestöä. Siitä puuttuvat kaikkein suurituloisimmat, mutta se antaa kuitenkin melko tarkan kokonaiskuvan verorasituksen jakautumisesta väestössä. Kuvan tarkkuutta voidaan parantaa käyttämällä koko väestöstä laskettuja painokertoimia.

Tässä selvityksessä kaikki aineiston henkilöt järjestettiin tulojen mukaan nousevaan järjestykseen ja kullekin laskettiin tuloveroprosentti. Keskimääräinen tuloveroprosentti nousee melko tasaisesti, jos tarkastellaan tulokymmenyksiä.

Aineiston lähempi tarkastelu – tulosaajien jakaminen kymmenysten sijaan prosentteihin – paljastaa kuitenkin sen, että veroaste kääntyy laskuun tulojakauman yläpäässä. Toiseksi ylin ja ylin prosentti tulonsaajista maksaa vähemmän veroja kuin muut hyvätuloiset. Syynä on se, että suurituloisimmat saavat huomattavan osan tuloistaan pääomatuloina, joita ei veroteta progressiivisesti vaan suhteellisesti. Lisäksi osinkojen verovapaus aiheuttaa sen, että veroprosentti voi jäädä erittäin alhaiseksi.

Vuosi 2008 muistetaan globaalin talouslaman vuotena, jolloin osakekurssit romahtivat ja pääomatulot laskivat. Tästä huolimatta kevyesti verotettuja pääomatuloja saavat alkavat laskea keskimääräistä veroastetta jo sen jälkeen, kun vuositulot ylittävät t noin 50 000 euroa.  

Alla olevassa kuviossa on mukana painotettuina kaikki tulonjakoaineiston havainnot bruttotuloista ja todellisista veroprosenteista. Jokainen piste vastaa yhtä havaintoa. Noin 50  000 euron vuositulojen jälkeen hajonta alkaa kasvaa eli tulonsaajien joukkoon ilmestyy huomattava joukko ”vapaamatkustajia”, joiden veroaste on paljon alhaisempi kuin pienempiä tuloja saavilla. Mitä alhaisempi suurituloisen veroprosentti on, sitä suurempi osa hänen tuloistaan muodostuu pääomatuloista.

Noin 100 000 euron vuositulojen jälkeen tulonsaajien veroprosentti vaihtelee sattumanvaraisesti 50 prosentin ja nollan välillä. Tätä tuskin voi kutsua siinä mielessä oikeudenmukaiseksi tai kohtuulliseksi verotukseksi, että verotus perustuisi maksukykyyn.

Tagit: Verot Tuloerot Verotus eriarvoisuus

Sivut

Tilaa syöte RSS - Verotus