Ympäristö

Sopimus ei ole sanelua

Sipilän hallitus on uhannut puolentoista miljardin lisäleikkauksilla, mikäli sen vaatima yhteiskuntasopimus kaatuu. Sipilä totesi eilen, että hallitus etsii vaihtoehtoja kipeille leikkauksille. Hallitus on kuitenkin jo hallitusohjelmassaan uhannut, että lisäleikkaukset suunnataan ihmisille tärkeisiin palveluihin ja sosiaalietuuksiin. 

Olisi perusoikeistohallitukselta puhdas ideologinen arvovalinta maksattaa vientiteollisuuden kilpailukyvyn ongelmat leikkaamalla eläkeläisiltä, työttömiltä ja lapsiperheiltä. Erityisesti hallituksen uhkaamat lisäleikkaukset iskisivät jälleen pienipalkkaisten alojen työntekijöihin ja julkiseen sektoriin.

Häkämies ehti jo eilen sälyttää sopimuksen kaatumisen palkansaajajärjestö SAK:n viaksi. Tosiasia on, ettei yhteiskuntasopimus kaatunut ihan vahingossa. Sipilän hallitus esitti työntekijäjärjestöille yksipuolisen vaatimuksen työajan pidentämisestä ja palkka-alesta. Sopimus olisi koskettanut erityisesti niitä, joilla ei ole paikkaa kolmikantaneuvotteluissa. Nostan hattua sille, etteivät palkansaajajärjestöt suostuneet alentamaan julkisen sektorin palkkoja ja maksattamaan viennin ongelmia tavallisilla julkisen sektorin työntekijöillä halventamalla näiden työtä ja vaikeuttamalla ihmisten toimeentulon edellytyksiä.

Sipilä totesi ottavansa "hyviä ideoita otetaan vastaan" nyt, kun yhteiskuntasopimus kaatui. Olennaista hallituksen olisi ymmärtää, etteivät viennin ongelmia ratkaista työpäivää pidentämällä. Ongelma ei ole niinkään työpäivän pituudessa kuin siinä, ettei meillä ole vientiartikkeleita, joista myös muualla oltaisiin kiinnostuneita. Siksi ei pidä leikata koulutuksesta ja osaamisesta ja kehittämistoiminnasta, vaan panostaa nimenomaan niihin. Suomen nousi 90-luvun lamastakin panostamalla koulutukseen. Siitä ei leikattu. Nyt Sipilän hallitus on leikkaamassa nimenomaan kasvun ja tulevaisuuden edellytyksistä leikkaamalla eniten juuri koulutuksesta ja osaamisesta.

Sipilän hallituksen suurin ongelma on näköalattomuus. Ei kuunnella asiantuntijoita eikä vaivauduta ajattelemaan kokonaisuutta. Hallitus pumppaa rahaa kannattamattomaan teollisuuteen sen sijaan että loisi edellytyksiä uusille aloille ja työpaikoille. Byrokratiaa karsitaan ja tuottavuutta parannetaan digitalisaation avulla. Vienti kaipaa puhtaan teknologian tuotteita. Niillä on kysyntää maailmalla ja niiden alat ovat lamasta huolimatta kasvussa.

Suomessa ei olla pysytty työelämän muutoksen perässä. Sosiaaliturvajärjestelmä huutaa uudistamista perustuloksi. Sen avulla kasvattaisimme kaikkien työikäisten kansalaisten työhön osallistumisen astetta. Kouluttautuminen ja uuden osaamisen hankkiminen olisi työstä pudonnelle helpompaa kuin nyt.

Sipilä on puhunut paljon yrittäjyyden tukemisesta, mutta esitykset ovat toistaiseksi olemattomia. Yrittäjyyden tukeminen puuttui myös yhteiskuntasopimuksesta. Eniten työpaikkoja syntyy juuri pieniin yrityksiin, mutta hallitus ei esitä uusia keinoja työntekijän palkkaamisen helpottamiseksi. Myöskään palvelualojen edistäminen ei kiinnosta hallitusta. Työtä olisi kuitenkin luotavissa myös palvelualoille, ei vain vientiin.

Suomi saadaan nousuun kasvattamalla työhön osallistuvien ihmisten määrää, ei palaamalla kotiäitiyhteiskunnaksi eikä kurjistamalla julkista sektoria. Leikkaukset pienituloisten ostovoimaan eivät luo yhtään uutta työpaikkaa, eivät myöskään leikkaukset lapsiperheiden tulonsiirtoihin. Paluu kotiäitiyhteiskuntaan ei lisää Suomen verotuloja eikä vähennä taantumaa, päinvastoin.

Hallituksen kannattaisi verrata Suomea Ruotsiin, missä vahempainvapaat on jaettu tasaisemmin molempien vanhempien kesken kuin meillä ja nuorten naisten mahdollisuus yhdistää työtä ja perhe-elämää on parempi kuin meillä. Ero Suomen ja Ruotsin välillä naisten työhön osallistumisessa on valtava nimenomaan nuorten, synnytysikäisten naisten kohdalla. Miksi meillä heikennetään lapsiperheiden asemaa ja ajetaan naiset kotiin?
 
Vihreät tasapainottaisivat Suomen talouden ihmisten ja ympäristön kannalta kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Olemme julkaisseet talouslinjauksemme, jolla kavennettaisiin tuloeroja ja vähennettäisiin köyhyyttä. On leikattava mieluummin ympäristölle haitallisia tukia ja toimimattomia yritystukia, ei ihmisten hyvinvoinnista, koulutuksesta ja tulevaisuudesta.

Tässä vastaus Sipilälle, joka ystävällisesti totesi ottavansa hyviä ideoita vastaan.

Tagit: koulutus köyhyys yhteiskuntasopimus Ympäristö työttömyys

Löysäily kauppa- ja investointisuojasopimuksissa heikentää suomalaisyritysten kilpailuasemaa ja lisää työttömyyttä

Paraikaa valmisteltavana oleva EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppa- ja investointisuojasopimus CETA on hyvin samansuuntainen kuin vastaava, USA:n kanssa neuvoteltavana oleva sopimus. EU:n ja Kanadan välinen sopimus näyttää kuitenkin etenevän sammutetuin lyhdyn vailla juuri minkäänlaista keskustelua.

Tämä on hämmästyttävää, sillä investointisuoja on vakava uhka edistyksellisen ympäristölainsäädännön kehittämiselle. Investointisuoja antaisi esimerkiksi Suomeen investoivalle ulkomaiselle kaivosyhtiölle mahdollisuuden riitauttaa Suomen ympäristölakeja ja esittää vahingonkorvausvaateita liiketoimintansa haittaamisesta.

Valmistellaanko Kanadan sopimusta sammutetuin lyhdyin, jotta määrällisesti vielä vaikuttavampi sopimus Yhdysvaltain kanssa voitaisiin hyväksyä kuin läpihuutojuttuna Kanadan sopimusmallin mukaisesti?

Eduskunnan suuri valiokunta hyväksyi äänin 18-7 EU:n ja Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen eli CETA:n investointisuojineen. Vihreiden kansanedustaja Anni Sinnemäki äänesti hävinneen vastaesityksen puolesta.

Vihreiden mielestä minkään maan yritysten ei enää pitäisi saada tehdä voittoja tai saada perusteetonta kilpailuetua purkamalla ympäristö-, kuluttajansuoja- tai työsuojelunormeja tai jäädyttämällä niiden kehityksen.

Toisin kuin Suomessa, Saksassa ja Ranskassa päättäjät ovat asettaneet investointisuojan kyseenalaiseksi - he eivät halua luovuttaa oikeuttaan päättää ympäristö-, työsuojelu- ja kuluttajanormeistaan monikansallisten yritysten haltuun.

Etenkin Kokoomuksessa on käsittämätöntä piittaamattomuutta kotimaisen yritystoiminnan tulevista kilpailuedellytyksistä, kuten myös eurooppalaisen ympäristö-, kuluttajansuoja- ja työsuojelunormeja koskevan päätösvallan heikkenemisestä. On myös demokratian kannalta kyseenalaista, miten vähän kansalaiset tietävät edustajiensa kannoista etenkin sopimuksen investointisuojaosuuteen.

Osa yrityselämän edustajista suhtautuu investointisuojan heikentymiseen vastuuttomasti, mikä ei lupaa hyvää kotimaiselle työllisyydelle tai modernien vientiyritysten kehitykselle. Esimerkiksi Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen (Kok.) on todennut, että ”Jossakin vaiheessa tässä maassa on pakko hyväksyä sellainen periaate, että yrittämisen arvot ovat tärkeämpiä kuin ympäristön arvot”.

Lausunto osoittaa, ettei kotimaisten yrittäjien järjestön strategista johtoa edustavalla päättäjällä ole ymmärrystä suomalaisen viennin menestymisen edellytyksistä. Vihreiden mielestä Suomen tulisi olla etulinjassa energia- ja resurssitehokkuudessa fiksun teknologian aloilla. Lisäksi meidän tulisi tukkia lainsäädännöstä porsaanreiät, joilla vanhaan maailmaan ripustautuvat yritykset vielä koettavat välttää ilmastonmuutoksesta ja ympäristön kuormittumisesta johtuvat väistämättömät muutokset.

Halpaan energiaan sekä kapeaan ja puutteelliseen tuotekehitykseen tähdänneen metsäteollisuuden romahdus on esimerkki Mäkysen edustaman ajattelun tuloksista. Jos vielä tulevan työllisyyden ja vientimahdollisuuksien kannalta avainasemassa olevien pienten ja keskisuurten yritysten järjestöjohto ajaa samantapaista politiikkaa nyt kuin metsäteollisuuden patujohtajat aikanaan, on maamme tulevaisuus surullinen - voimme saman tien tilata rekallisen tuhkaa ja heitellä sen päällemme.

Jos vapaakauppasopimuksia tehdään, niihin kytketty investointisuoja pitää hylätä. Fiksut, menestyvät yritykset toimivat kehityksen etulinjassa eivätkä nojaa vanhanaikaistuvan lainsäädännön porsaanreikiin.

Onneksi nuorelle Slush-yrittäjäpolvelle ympäristöasiat ovat sentään jo oleellisia. Ympäristön huomioiminen myös aikaansaa tuottavaa bisnestä sen sijaan, että nojauduttaisiin halpaan energiaan tai mahdollisuuteen törsätä luonnonvaroja tehottomasti. Toivottavasti nuoret yrittäjät tekevät vallankumouksen myös yrittäjäjärjestöissä!

Suomen päättäjien tulisi vastaavasti tukea uutta vastuullista liiketoimintaa ja liittyä Saksan ja Ranskan joukkoon. Jos haluamme edistää vastuullista työllisyyden kehitystä myös tulevaisuudessa, meidän pitää nyt puolustaa eurooppalaisia yrityksiä, kuluttajia, ympäristöä ja työntekijöitä - ja kyseenalaistaa ympäristönormeja purkava vapaakauppa- ja investointisuojasopimus.

Tagit: investointisuoja TTIP CETA vapaakauppa vapaakauppasopimus Ympäristö EU globaali oikeudenmukaisuus

Kaupunkimetsät ovat palvelu

Michael Perunkangas
Kaupunkimetsäaktivisti

 

Kaupunkimetsillä ja muulla kaupunkiluonnolla on itseisarvo paikallisen biodiversiteetin takaajina. Niillä on kuitenkin myös välinearvo: ne opettavat kaupunkilaisille luontosuhdetta ja antavat luontokokemuksia. Minäkin olen Helsingin Keskuspuistossa tavannut esimerkiksi korpin, palokärjen ja ketun. Lisäksi kaupunkiluonto tarjoaa paikan arki- ja lähiliikuntaan, oli kyse sitten työmatkapyöräilystä, koiranulkoilutuksesta ja mahdollisuuden pienimuotoiseen lähiravinnon keräämisen: sienestykseen ja marjastukseen. Tämä mahdollisuus lähi- ja arkiliikuntaan vähentää liikenteen tarvetta: omalta ovelta voi lähteä hiihtämään, juoksemaan tai pyöräilemään Tahko Pihkalan hengessä. Heikoimmin liikkuvat ihmiset ovat tästä mahdollisuudesta kaikkein riippuvaisimpia: esimerkiksi Laakson alueen vanhuksille nurkalta alkava Keskuspuisto on ihmisarvoisen kaupunkielämän elinehto. Eikä se kotitarveluomuruokakaan ole mikään vähäpätöinen asia: itse olen elänyt pitkiäkin aikoja Keskuspuistosta ja Talin metsistä keräämilläni sienillä.
 
Äskettäin pidetyssä (13.4.) Helsingin Vihreiden seminaarissa tutkija Susanna Lehvävirta edusti välittävää kantaa, jossa päästään eroon itseisarvon ja välinearvon jaottelusta. Lehvävirta puhui kaupunkimetsistä ekosysteemipalveluina, jotka ovat tärkeitä kaupunki-ilman puhdistavina hiilinieluina, sade-ja tulvaveden imevinä kaupungin kosteuden säätelijöinä ja tietenkin myös asukkaiden virkistäjinä. Kaupunkiluonto on kaupunkilaisten palvelu, ja mitä enemmän kaupunkilaisia, sitä enemmän myös tarvetta virkistyskäyttöön soveltuville lähiviheralueille. Käyttö luonnollisesti myös kuluttaa, ja Lehvävirran mukaan onkin tärkeää jättää osa kaupunkimetsistä hoitamatta. Valikoiva hoitamattomuus on tärkeää paitsi biodiversiteetin ja sukkession kannalta, se myös suojaa metsiä liialliselta kulumiselta. Tätä ei kuitenkaan olla riittävästi ymmärretty Helsingin kaupungin metsien hoidossa, jossa on hallinnut aivan liiaksi talousmetsien hoidosta lähtevä traditio.
 
Kaupunkimetsät ovat demokraattisia: ne eivät erottele käyttäjiään tulotason mukaan. Siinä ne jatkavat englantilaista commons-perinnettä, jolla viitataan yhteisesti käytettyyn, jopa yhteisesti omistettuun maahan. Ne ovat commonseja myös käsitteen muissa merkityksissä: ne ovat ulkoilmaelämän paikkoja ja jopa demokraattisen osallistumisen laboratorioita: kaupunkimetsät tuovat näkyviksi kaupunkitilaan liittyvät intressit. Kaupunkimetsien maa on nimittäin arvokasta, nostaen lähialueiden asuntojen arvoa.
 
Kaupunkimetsistä ja –metsissä on käyty taisteluita, koska niitä Helsingin valtuustopuolueista ainakin kokoomus ja demarit pitävät tonttimaareservinä, josta sopii tarpeen tullen lohkoa, vedoten siihen että Helsinki olisi muka jotakin skutsia. Samat puolueet ovat myös järjestelmällisesti torpanneet kaikki aikeet perustaa kansallinen kaupunkipuisto, väittäen että kaupunkimaan kansallistaminen ei olisi kaupungin intresseissä. Kyllä se kuitenkin on. Kaupunkimetsien ja rantojen tulisi olla kansainvälinen imagotekijämme ja myyntivalttimme. Ne ovat yleistettyjä lähipuistoja: kaupunkimetsiin tullaan kauempaakin kuin naapurustosta. Kaupunkimetsät kuuluvat kaikille!
 
Michael Perunkangas
 
Kirjoittaja on kaupunkimetsäaktivisti, joka valmistelee kaupunkitutkimuksen väitöskirjaa kaupunkimetsien käytöstä ja niihin liittyvistä intresseistä ja konflikteista
Tagit: Ympäristö luonnonsuojelu kaupunkiluonto kaupunkimetsät

Kivinokka on suojeltava

25.03.2011

Kannanotto 25.3.

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Outi Alanko-Kahiluoto:
KIVINOKKA ON SUOJELTAVA
– Esitys suojelualueen perustamisesta tuotava kaupunginvaltuustolle

Vihreiden helsinkiläinen kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Outi Alanko-Kahiluoto vaatii, että Kivinokan ulkoilu- ja kesämaja-alue on suojeltava rakentamiselta. Esitys suojelualueen perustamisesta pitäisi tuoda kaupunginvaltuustolle mahdollisimman nopeasti.

– Kivinokka on luontoarvoiltaan merkittävä ja helsinkiläisille tärkeä ulkoilu- ja kesämaja-alue. Se on myös merkitty seudullisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi, jossa yhdistyy metsäluonto, kartanopuisto ja työväen kesämaja- ja puutarhakulttuuri. Kivinokassa järjestetään vuosittain ympäristötaidenäyttely, juhannusjuhlat, joulupolku ja muita kaikille helsinkiläisille avoimia tapahtumia, kertoo Alanko-Kahiluoto.

- Kivinokka on ollut helsinkiläisten virkistyskäytössä jo kohta 80 vuotta. Kautta Kivinokan historian sitä on erityisen vilkkaasti käyttänyt stadilainen työväestö, muistuttaa Helsingin JHL:n puheenjohtaja Tapio Havasto.

– Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt aloitteeni, jossa esitän yhteistyöryhmän perustamista kehittämään Kivinokkaa virkistysalueena. Rakennusvirasto ei kuitenkaan ole vieläkään toiminut ryhmän perustamiseksi. Kivinokan kehittämistä kaupunkilaisten ulkoilukäytössä tulisi jatkaa vuorovaikutteisesti kaupungin eri hallintokuntien ja kesämaja-alueita edustavien järjestöjen kanssa ja siksi ryhmä olisi kasattava viipymättä, vaatii Alanko-Kahiluoto.

- Kaupunkilaiset tarvitsevat viheralueita ja vapaita merenrantoja. Kalasataman rakentamisen jälkeen Kivinokan merkitys virkistysalueena kasvaa entisestään. Kaupunginvaltuustolle olisi viipymättä tuotava esitys Kivinokan suojelemisesta, Alanko-Kahiluoto vaatii.

Kivinokan ja kaupungin muiden vapaiden rantojen tulevaisuudesta keskustellaan 27.3.2011 kello 17.00 – 19.00 Kulosaaren kartanolla (Kipparlahden silmukka 5).
 
Mukana keskustelussa ovat apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä ja eduskuntavaaliehdokkaat Outi Alanko-Kahiluoto (Vihreät), Tapio Havasto (SDP) ja Jarmo Nieminen (Kokoomus) sekä yleisten töiden lautakunnan jäsen Jussi Heinämies.

Lisätiedot:

Outi Alanko-Kahiluoto
GSM 050 512 1727

Tapio Havasto
GSM 050 469 6205

Tagit: Helsinki Ympäristö Luonto

Millaista veropolitiikkaa vaalien jälkeen?

Verotus on eduskuntavaalien keskeisistä puheenaiheista. Syystäkin: valtiontalous on sen verran pahasti pakkasella, että vajetta on kurottava umpeen noin puolentoista miljardin vuositahtia tulevalla vaalikaudella.

Miten tämä tehdään? Myös verotuksen keskeisimmäksi tavoitteeksi on otettava eriarvoisuuden vähentäminen. Veroja pitää kerätä lisää esimerkiksi hyvinvointipalvelujen rahoittamiseksi. Samalla myös verotuksen keinoin on torjuttava ilmastonmuutosta. Siksi ympäristöverot ovat välttämättömiä. 

Veroja pitää korottaa sieltä, missä on maksukykyä. Pääomatulojen verotusta on kiristettävä. Viimeksi tänään Helsingin Sanomat totesi pääkirjoituksessaan, että pääomatulojen kasvu on eräs keskeinen syy tuloerojen kasvuun Suomessa.

Pääomatulojen kevyt verotus on houkutellut kynnelle kykeneviä muuntamaan raskaammin verotettua ansiotuloaan pääomatuloiksi. Tämä porsaanreikä pitää tukkia. Pääomatulo, toisin kuin ansiotulo, on myös mahdollista siirtää ulkomaille, jonne kotimaisen verottajan käsi ei ulotu. Tämäkin reitti pitää tukkia. Kansantaloudellamme ei ole varaa verojen välttelyyn.

Pienituloisten verotusta on kevennettävä. Vihreiden verolinjauksissa pienten tulojen – myös etuustulojen – verotusta kevennettäisiin ensi vaalikaudella 500 miljoonalla eurolla.

Kulutusverotuksen, kuten energia- ja ympäristöverojen kiristäminen on perusteltua ympäristösyistä. Verotuksella pitää palkita ympäristöä säästävästä toiminnasta ja pistää saastuttajat maksamaan.

Jos kulutusveroja nostetaan, on vaikutus kompensoitava pienituloisille muualta niin, ettei verotuksen yleinen progressio lievene. Tasaveroa emme halua!

Sama pätee esillä olleeseen arvonlisäveron korottamiseen. Mahdollisen korotuksen vaikutuksia pienituloisten arkeen voitaisiin loiventaa esimerkiksi jättämällä eräiden lääkkeiden ja ruoan vero ennalleen.

Arvonlisäveron korotuksen vaikutuksista pienituloisten toimeentuloon ja vaikkapa pienyrittäjyyden edellytyksiin tarvitaan lisää tietoa. Esimerkiksi kirjan arvonlisäveroa ei pidä mennä korottamaan ennen kuin voidaan arvioida, mikä olisi korotuksen vaikutus pienkustantamoille.

Tarvitsemme veroja suitsimaan ylikansallisia rahamarkkinoita. Finanssitransaktioverolla voitaisiin estää markkinoiden ylikuumenemista ja siten välttää kriisejä. Pankkiveron avulla pankit voisivat kerätä puskurirahastoa siltä varalta, että kriisi kuitenkin tulee. Kriisien kustannusten ei pidä enää tulla veronmaksajien maksettaviksi, vaan ne tulee kattaa esimerkiksi edellä mainittujen verojen tuotoista.

Tagit: Ympäristö Verot Tuloerot

Luontoarvot edellä Sipooseen

Helsinki, Vantaa ja Sipoo ovat kaavoittamassa Östersundomiin uutta kaupunginosaa. Oikein toteutettuna Östersundomista on mahdollista tehdä uudenlainen, ekologinen ja viihtyisä asuinalue.

Itä-Uudenmaan merkittäviä luontoarvoja turvaamaan on päätetty perustaa Sipoonkorven kansallispuisto. Kansallispuistosta tulisi alueen asukkaille myös tärkeä virkistyskohde.

Luontojärjestöt ja Helsingin Vihreät tyrmäsivät tiistaina julkistetun Östersundomin ensimmäisen maankäyttösuunnitelman.

Suunnitelmassa rakentamista kohdistetaan liikaa arvokkaiden luontokohteiden päälle eikä viherkäytäviä Sipoonkorven tulevasta kansallispuistosta merelle turvata.

Helsingin Sanomat totesi tänään pääkirjoituksessaan, että hyvää maankäytön suunnittelua on sellainen, jossa tehokkaan rakentamisen nimissä ei pilkota arvokkaita luontokokonaisuuksia.

Östersundomin kaavoituksessa on mentävä luontoarvot edellä. Periaatteena on oltava joukkoliikenneyhteyksien varaan rakentuva tiivis rakentaminen. Tärkeimmät luontokohteet ja rannat on säästettävä.

Sipoonkorven kansallispuiston viherkäytävät on turvattava ja tämä on otettava huomioon kaavoituksessa.

Ekologinen kestävyys on otettava Östersundomin rakentamisen keskeiseksi periaatteeksi.  Myös alueen liikenneyhteydet sekä energia- ja jätehuolto on  suunniteltava  tältä pohjalta.

Tagit: Ympäristö Luonto Asuminen

Tulevan hallituksen ympäristöhaasteet – haaste vaalikeskusteluun pääministeri Mari Kiviniemelle

Leo Stranius
Ympäristöasiantuntija, Luonto-Liiton pääsihteeri ja hallintotieteiden maisteri.

Cancúnin ilmastokokouksessa palautettiin usko YK-järjestelmään ja päästiin eteenpäin matkalla kohti laillisesti sitovaa, oikeudenmukaista ja kunnianhimoista ilmastosopimusta. Kahden asteen tavoitteeseen ovat sitoutuneet nyt käytännössä kaikki maailman maat. Haasteena on kuitenkin se, että nykyiset päästövähennystavoitteet eivät millään mahdollista sovittua tavoitetta. Tämä koskee myös Suomea.

Luonnon monimuotoisuuden teemavuosi taas huipentui YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksessa Nagoyassa viime lokakuussa. Kokouksessa löydettiin yhteinen sävel luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Toistaiseksi maailman maat ovat kuitenkin epäonnistuneet pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden kiihtyvän heikkenemisen ja lajien sukupuuttoaalto on kiihtynyt ihmistoiminnan seurauksena tuhatkertaiseksi lajien luontaiseen häviämisnopeuteen verrattuna.

YK on julistanut vuoden 2011 kansainväliseksi metsien vuodeksi. Tämä antaa hyvät edellytykset metsiensuojelutoimenpiteiden edistämiselle myös Suomessa. Tulevan vuoden aikana METSO-ohjelman ja biodiversiteettistrategian toteuttamiseen sekä uhanalaisten luontotyyppien ja lajien suojeluun tarvitaan 100 miljoona euroa vuodessa lisää rahaa. Ekosysteemipalveluiden tuotto ja heikkenemisen hinta tulee sisällytää valtion budjettiin. Metsälaki kaipaa uudistusta.

Haastan tällä kirjoituksella pääministeri Mari Kiviniemen julkiseen vaalikeskusteluun Suomen ilmasto- ja energiapolitiikasta sekä tulevan hallituksen luonnonsuojeluhaasteista.

Esimerkiksi päätös ydinvoiman lisärakentamisesta ja turpeen energiankäytön tukeminen eivät ole olleet viisaita ratkaisuja. Pääministeri Mari Kiviniemi esitti tulevaan hallitukseen lapsi- ja perheministeriä. Tämä on hyvä ajatus. Hallituksen ja hallinnon rakenne kaipaisi paljon muitakin muutoksia.

Ohessa tärkeimmät hallinnon uudistustarpeet tulevalle hallitukselle:
 

- Ympäristöministeriöön perustetaan erillinen ilmastoministerin salkku.

- Työ- ja elinkeinoministeriössä olevat ilmasto- ja energia-asiat siirretään ympäristöministeriöön

- Liikenne- ja viestintäministeriön tehtävät liikenteen osalta siirretään ympäristöministeriöön.

- Maa- ja metsätalousministeriössä olevat metsiensuojelu- ja luonnonsuojeluasiat sekä eläinsuojelu siirretään ympäristöministeriöön.

- Ympäristöministeriön tulee johtaa alueellista ympäristöhallintoa.

- Ympäristöministeriön roolia ympäristöohjaavan verotuksen valmistelussa vahvistetaan.
 

Ekologisesti kestävä ja hiilineutraali yhteiskunta on mahdollinen mikäli tuleva hallitus sitoutuu hallinnon uudistamisen lisäksi myös seuraaviin viiteen konkreettiseen tavoitteeseen:
 

- Energiatehokkuudella, uusiutuvilla energialähteillä ja ilmastolailla vähennetään päästöjä 40 % vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä.

- Henkilöliikenteen investoinneista 75 % joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn.

- Etelä-Suomen metsistä 10 % suojellaan ja suot ennallistetaan luonnontilaisiksi.

- Itämeri ja vesistöt puhdistetaan luomuviljelyllä,  maataloustukia suuntaamalla ja kansainvälisellä yhteistyöllä.

- Lasten ja nuorten luontoharrastusta ja ympäristökasvatusta lisätään.
 

Leo Stranius

Kirjoittaja on ympäristöasiantuntija, pääsihteeri ja Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingin vaalipiirissä

Tagit: Ilmasto Ympäristö Metsät luonnonsuojelu metsälaki energiapolitiikka ydinvoima

Matkalippuja ympäristöviisaaseen talouteen

Annukka Berg
Tutkija

Talouden ympäristöuudistuksilla voidaan luoda uusia työpaikkoja, kasvattaa taloutta ja keventää ympäristökuormitusta. Tämä viesti on jo pitkään ollut osa Vihreiden perusjargonia, ja viimeistään viime vuosina siitä on myös tullut osa suomalaisen politiikan  peruskauraa – ainakin puheen tasolla.

Investointien vihertäminen ja taloudellisen toiminnan ympäristövaikutusten verottaminen ovatkin välttämätön osa polkua, joka johtaa kestävämpään talouteen. Nykyisessä keskustelussa on kuitenkin kaksi sokeaa pistettä.

Ensimmäinen sokea piste liittyy ympäristön rajojen parempaan tunnistamiseen ja poliittiseen tunnustamiseen. WWF:n juuri ilmestyneessä Living Planet -raportissa todetaan, että ihminen käyttää tällä hetkellä uusiutuvia luonnonvaroja puolentoista maapallon tuotantokapasiteetin verran. Esimerkiksi ilmastopolitiikan puolella onkin nyt yritetty luoda maailmanlaajuista sopimusta, jolla kasvihuonekaasupäästöt saataisiin rajoitettua yhden pallon kestämään mittaan. Toistaiseksi polku on tosin ollut kivinen.

Lisäksi ilmasto ei ole suinkaan ainut ympäristön osa-alue, jossa ihmistoiminta aiheuttaa kestämätöntä painetta.

Esimerkiksi kasveille tärkeän ravintoaineen, typen, kierto ja luonnon monimuotoisuus ovat uhattuina. Minkälaisia erilaisia rajoja uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytölle, päästöille ja vaarallisille aineille tarvittaisiin, jotta ekosysteemit ja ihmiskunta voisivat kukoistaa myös tulevaisuudessa? Minkälaista olisi ”kestävien kattojen” ympäristöpolitiikka? Tähän valtavaan kysymykseen ei ole vielä löydetty kokonaisvaltaista vastausta.

Minusta on kuitenkin periaatteessa helppoa kuvitella maailma, jossa erilaisten luonnonvarojen käytölle on asetettu tiukat rajat, ja talous toimii niiden puitteissa. Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeisessä poliittisessa krapulassa on kuitenkin yhä vaikeampaa uskoa, että tiukkoja luonnonvararajoituksia asetettaisiin vapaaehtoisesti, sillä se vahingoittaisi tämän hetken taloudellisia etuja.

Valtavirran ympäristötalouspuheen toinen sokea piste liittyykin kasvuun sidottuun makrotalousmalliin ja laajemmin ottaen kasvun kulttuuriin. Mikäli nyt asetettaisiin tiukkoja käyttörajoitteita luonnonvaroille, talous voisi todella kääntyä laskuun. Työttömyyden, köyhyyden ja valtion velan syventyminen olisivat täysin mahdollisia.

Talous ei ole kuitenkaan luontoa. Se on ihmisten luomus, jota ihmiset voivat myös muuttaa. Me tarvitsemme talousjärjestelmän, joka huomioi ympäristön rajat – ja kestää näiden rajojen huomioimisen seuraukset. Kiinnostavaa työtä tällaisen talouden eteen on tehnyt esimerkiksi kanadalainen ympäristötieteen professori Peter Victor , joka syyskuussa vieraili Suomessa Kasvu murroksessa –konferenssin  puhujana.

Talousjärjestelmän ohella muutoksia pitää tapahtua myös käytännön kulutus- ja tuotantorakenteissa ja koko kulttuurissa: tuotannon ekotehostamisen ohella pitää miettiä tarpeisiin vastaamista kokonaan uudelleen  - ja myös itse tarpeet ansaitsevat ajatuksen jos toisenkin. Ympäristöviisas talous on niin valtava projekti, ettei sitä voi toteuttaa vain yhteiskunnan ylätasolta ohjaillen. Fiksujen kuluttajien ohella tarvitaan myös kekseliäitä ja kokeilunhaluisia järjestöjä, yrityksiä ja paikallisyhteisöjä taloyhtiöistä seurakuntiin.

Annukka Berg

Kirjoittaja tekee kestävän kulutuksen ja tuotannon strategioita käsittelevää väitöskirjaa Helsingin yliopistossa

Tagit: Ilmasto Ympäristö Talous

Metsäyhtiöiden investointimallin muututtava

08.12.2009

Tiedote 8.12. 2009

Eduskunnan Attac ja Maattomien ystävät:

METSÄYHTIÖIDEN INVESTOINTIMALLIN MUUTUTTAVA

Eduskunnan Attac ja Maattomien ystävät vaativat, että Etelä-Amerikan markkinoilla toimivat suomalaiset metsäyhtiöt muuttavat investointimallinsa sosiaalisesti ja ekologisesti kestäväksi. Jättimäisistä sellutehtaista tulisi siirtyä pienempiin hankkeisiin, joiden vaikutukset ympäristölle ja väestölle ovat kestäviä.

- Pienempi sellutehdasmalli on jo olemassa ja myös se voi olla tuottava. Valtion tulisi tukea tällaisia investointeja arveluttavien jättihankkeiden sijasta, linjaa eduskunnan Attacin puheenjohtaja, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.

Suomalaisista metsäyhtiöistä erityisesti Stora Enso on saanut kansalaisjärjestöiltä laajaa kritiikkiä toiminnastaan Brasiliassa.

- Selluhankkeet ovat heikentäneet elämisen edellytyksiä Brasilian maaseudulla. Puuplantaasit aiheuttavat ympäristöongelmia ja vievät tilaa ruokakasvien viljelyltä. Ainoa kestävä tapa kasvattaa puuta sellua varten on tehdä se paikallisväestön kanssa aidossa yhteistyössä, ei sanellen ja pakottaen, toteaa Maattomien ystävien puheenjohtaja Sampo Villanen.

Eduskunnan Attac ja Maattomien ystävät katsovat, että suomalaisen metsäteollisuuden on myös oman etunsa vuoksi otettava kansalaisyhteiskunnan kritiikki vakavasti.

- Metsäyhtiöiden riski kasvaa kestämättömäksi, kun sekä Brasilian viranomaiset että kansalaisliikkeet kääntävät katseensa niihin. Sama on edessä muissa Etelä- Amerikan maissa. Nykyinen investointimalli on tullut tiensä päähän, Outi Alanko-Kahiluoto päättää.

Lisätiedot:
Outi Alanko-Kahiluoto 050-5121727
Sampo Villanen 040-5283641

Tagit: Ympäristö Attac Metsät Talous

Metsälain turvattava monimuotoisuus

07.11.2009

Tiedote 7.11.2009:

Vihreiden kansanedustaja, eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto:

METSÄLAIN TURVATTAVA MONIMUOTOISUUS

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila aikoo käynnistää merkittävän metsälain uudistuksen. Ministeri on kertonut havahtuneensa siihen, että metsänhoidon keinovalikoimaa pitää muuttaa. Avohakkuiden tilalle tarvitaan jatkuvaa kasvatusta ja metsänomistajien pitää saada vapaammin valita haluamansa hoitotapa.

- Uuden lain tulee turvata metsien ekologinen käyttö ja monimuotoisuuden säilyminen, Outi Alanko-Kahiluoto vaatii. Ajatus metsästä puupeltona ja teollisuuden raaka-ainevarastona on kerta kaikkiaan vanhentunut. Myöskään yleinen mielipide ei enää tue avohakkuita, hän muistuttaa.

Uusimman tutkimustiedon valossa ekologisuus ja taloudellisuus eivät ole ristiriitaisia tavoitteita. Jatkuva kasvatus voi olla jopa avohakkuita taloudellisesti kannattavampaa.

- Ekologiset hoitomenetelmät merkitsevät uuttaa suuntaa myös vaikeuksissa olevalle metsäteollisuudellemme. Sen tulee jatkossa panostaa määrän sijasta laatuun. Jatkuvan kasvatuksen periaatteilla hoidettu metsä tuottaa hyvälaatuista puutavaraa pitkälle jalostettujen puutuotteiden raaka-aineeksi, Alanko-Kahiluoto linjaa.

- Pallo metsälain uudistamisessa on nyt ministeri Anttilalla. Ensi vuosi on luonnon monimuotoisuuden teemavuosi. Olisi hienoa, jos uusi metsälaki saataisiin voimaan niin, että jo ensi vuonna pääsisimme hoitamaan metsiä monimuotoisuutta säilyttävällä tavalla. Nykyinen tehometsätalous on suurin syy metsälajien katoamiseen, Alanko-Kahiluoto muistuttaa.

Lisätiedot:
Outi Alanko-Kahiluoto
050-5121727

Tagit: Ympäristö Monimuotoisuus Metsät Luonto

Sivut

Tilaa syöte RSS - Ympäristö